Tänään mä täytän 24 vuotta. Tuntuu hassulta että täytän vasta 24, sillä kaikki muu meillä on niinkuin suomalaisten keskivertovanhempien oppikirjasta, paitsi ikä. On avioliitto, vakituiset työpaikat molemmilla, kaksi lasta, asunto kivalla alueella ja autokin nykyään. Ei sitä ikää tule koskaan ajateltua muulloin kuin syntymäpäivänä. Joka vuosi hämmästyn että täytänkin vasta 23 tai vasta 24, etenkin kun Otto täyttää aina pari kuukautta aikaisemmin mua vuoden enemmän.

En tunne itseäni mitenkään kovin aikuiseksi, samanlainen nuori aikuinen mä olen kuin muutkin ikäiseni. Mun elämäntilanne vaan on vähän erilainen kuin suurimmalla osalla ikäisistäni. Toisaalta taas huomaan myös tulleeni siihen ikään, että nekin kaverit joihin olen tutustunut nuorempana, enkä äitiyden myötä, alkavat hiljalleen saamaan lapsia. Joka kuukausi tulee uusia vauvanodotus-uutisia Facebookiin, ja se tuntuu hassulta ja ihanalta! Monen kaverin kanssa vuodet, elämäntilanteet ja asuinkaupungit ovat tulleet väliin eikä olla juteltu aikoihin enempää kuin fb-tykkäysten verran puolin ja toisin. Mutta osan kanssa taas äitiys on yhdistänyt uudelleen.

24-vuotiaana mä olen itsestäni ylpeä, olen saavuttanut tähänastisen elämäni aikana enemmän kuin ikinä kehtaisin edes toivoa. En ole saavuttanut niitä asioita yksin, en todellakaan. Iso kiitos kuuluu niille ihanille ihmisille, joiden kanssa saan jakaa arjen ja juhlan. Mä en tiedä onko mulla kakkua tänään, mutta puhallan nyt ainakin virtuaaliset kynttilät ja toivon, että saan jakaa mun elämän näiden huipputyyppien kanssa seuraavatkin 24 vuotta, mieluummin toki loppuelämän.

Sain Otolta syntymäpäivälahjaksi selviytymispakkauksen, ja lahjakortin meidän tulevalle Lontoon matkalle. Kun hän antoi sen mulle niin mulla meinasi tulla itku. Tyyppi oli ostanut jokaista mun lempparisuklaata, lemppari kivennäisvettä, lemppari energiajuomaa, lempparisiideriöä, sisupastilleja, kukan ja britti-Glamourin, mun lempparilehden.

Kyllä tuo vaan tietää tasan mistä mä tykkään, ja mä sanoinkin Otolle että musta tuntuu niin oudolta, että joku voi oikeasti välittää musta niin paljon, että muistaa kaiken tuon ja haluaa käyttää aikaa ja vaivaa ja tehdä mulle noin ihanan lahjan. Tottakai mä tiedän että Otto välittää musta ja rakastaa mua ja tuntee mut paremmin kuin minä itse, mutta silti, ei sitä vaan voi vieläkään käsittää että on saanut elämäänsä jotain noin ihanaa. Miljoona pusua Otolle, ainiin ja tänään on myös neljä vuotta siitä kun Otto kosi mua.

Takki Sheinside* / Paita Gina Tricot / Hame Gina Tricot / Kengät H&M / Laukku Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Aion viettää hauskan ja rennon syntymäpäivän ihanien ihmisten kanssa, mielenilmauksista ja uhkaavasta Henri-myrskystä huolimatta. Synttäri-illallinen kavereiden kanssa, synttäribileet, mahdolliset jatkot ja yö luksushotellissa kahdestaan Oton kanssa ei kuulosta ollenkaan hullummalta.

Hei muuten, jos kuvat näyttää teidänkin silmään venyneeltä, niin mä testasin uutta saamaani laajakulmaobjektiivia. Tai siis ainakin musta nuo pystykuvat näyttää siltä että mun pää on kilometrin pituinen vaikka ei oikeasti ole, haha!

Aivan ihanaa perjantaita kaikille <3

Nukuttiin tänään koko perhe pitkään ja hengailtiin koko aamupäivä yökkäreissä sohvalla. Sitten syötiin myöhäinen lounas, ja päätettiin lähteä piipahtamaan Espoossa tyttöjen kummien Kaislan ja Simon luona. Aikaisemmin meille on ollut koko päivän reissu lähteä käymään toisella puolella pääkaupunkiseutua, ja siksi ei hirveän usein siellä olla lasten kanssa käytykään. Nyt matka taittuu autolla yhtä nopeasti kuin matka meiltä julkisilla keskustaan, eli on ihan piece of cake. Niin ihanaa, kun voi nähdä ystäviä useammin ja helpommin, ja voi vaan soittaa hetkeä aikaisemmin ja kysyä että kävisikö nyt, kun aikaisemmin on pitänyt sopia viikkoja etukäteen että on voinut varata kokonaisen päivän.

Juotiin kahvit ja herkuteltiin vähän, ja sen jälkeen vaan hengattiin. Se on parasta, kun ystävien kanssa voi vaan öllöttää tekemättä mitään järkevää. Parhaat ystävät on juuri niitä, joiden kanssa ei tarvitse tehdä yhtään mitään että on kivaa. Riittää kun on samassa tilassa, ja läppä vaan lentää.  Voi röhnöttää sohvalla, katsoa telkkaria ja höpötellä niitä näitä.

Tytöt olivat aivan onnensa kukkuloilla Kaislan kynsilakkakokoelmasta, ja me yritettiin samalla Kaislan kanssa miettiä, mihin mentäisiin jatkoille mun synttäreillä parin viikon päästä. Fakta kun on se että mä en tiedä yökerhoista oikeasti yhtään mitään enää! Tuntuu että on hankalaa keksiä paikkaa, jossa voisi sekä istua ja jutella, että tanssia tarttuvan tanssimusiikin tahtiin. Paikkaa missä kengät eivät tarttuisi lattiaan kiinni ja missä olisi mukavaa koko illan, ja jossa edes toisella puolella kuulisi mitä se kaveri sanoo. Yritin googletella ja vaikka mitä, mutta hankalaahan se on tietää mitään kun ei ole oikein omaa kokemusta kuin parista hassusta paikasta, joissa sen pari kertaa vuodessa käy.Toinen niistä paikoista oli Bakers, jota ei enää ole, nyyh.

Missä te käytte Helsingin yössä? Ei ehkä kuulu ihan blogin aihepiiriin mikään bilepaikkojen etsiskely, mutta lähinnä ajattelin että lukijoista voisi löytyä samanhenkisiä ihmisiä kuin minä, ja teiltä voisi saada vähän parempia vinkkejä tai omakohtaisia kokemuksia, kuin pelkästään googlettelemalla ”Kiva yökerho Helsingissä”, haha. Hassua olla näin ulkona oman kotikaupungin tarjonnasta, lapsiperhelemppareista osaisin heti kertoa pitkän listan ja sen olen täällä tehnytkin, mutta tämä aikuisten ilta-aktiviteettitarjonta on vähän hakusessa. Nyt saa siis jakaa parhaat vinkit, ja kai siitäkin on hyötyä jos tietää mihin EI kannata mennä, eli saa jakaa kauhukokemuksetkin.

Hengailtiin Espoossa muutama tunti, ja tultiin sitten kotiin laittamaan ruokaa. Tämä päivä meni jotenkin tosi nopeasti, kai se oli se aamun öllöttely jonka takia päivä tuntui monta tuntia lyhyemmältä. Ihana päivä joka tapauksessa! Kiitos paljon Kaislalle ja Simolle kivasta seurasta.

Huomenna jatkuu arki, ja meillä on toiminnantäyteinen viikko tulossa. Tytöt laskevat jo öitä siihen että heidän mummunsa tulee Armas-koiran kanssa, ei olla nimittäin nähty moneen kuukauteen. Onneksi ei ole enää kuin muutama yö. Zelda on jo hihitellytkin täällä, että Armas-koira sitten kuulemma ”nuolaa” hänen naamaansa, ja kutittaa. Onkohan se pieni karvakaveri kasvanut kauheasti, kun kesäkuussa ollaan viimeksi nähty ja ikää on tullut pari kuukautta lisää.

Tämä taisi olla sitä blogin perinteisintä antia, oikein kunnon sillisalaattia vähän joka asiasta. Näillä postauksilla mä bloggaamisen aloitin, ja näitä on kyllä hauskaa vieläkin välillä tehdä. Asiaa mulla riittää aina vähän turhankin paljon, mutta olen opetellut vähän karsimaan ettei aina olisi niin sekavaa. Tänään kuitenkin ihan kunnon sekoitusta, vaihtelu virkistää.

Hyvää yötä ihanat ja mahtavaa alkavaa viikkoa<3

Moikka! Huhhuijaa, tuntuu että on ikuisuus siitä kun olen kirjoittanut, kun en ole kertonut kuulumisia hetkeen vaan keskittynyt enemmän toisiin aiheisiin. Mutta siis, hyväähän tänne kuuluu, paitsi että ensimmäinen syysflunssa on iskenyt koko perheeseen. Kerkesivät tytöt sentään olla kuukauden nyt päiväkodissa ennen ekaa flunssaa, kun viime keväänä se flunssa tuli jo kolmen päivän tutustumisjakson jälkeen. Onneksi kerkesin kuitenkin lauantaina käydä Indiedaysin luokkaretkellä, eli vuosittaisessa Indiedaysin bloggaajien virkistyspäivässä, jonne pääsin nyt ekaa kertaa.

Aamu alkoi ihanalla brunssilla ja palaverilla Indiedaysin toimistorakennuksen kattohuoneistossa, jonka jälkeen siirryttiin ravintola Gaijiniin Bulevardille maistelemaan sakea ja ihania herkkuja. Paikalla oli myös Gaijinin toinen omistaja, Tomi Björck, joka kertoi meille BW Restaurantsin huikean tarinan aina ensimmäisen ravintolan Farangin perustamisesta lähtien. Oli todella mielenkiintoista kuulla mistä kaikki on alkanut ja miten huikean työn Tomi ja toinen omistaja Matti Wikberg ovat tehneet, että ovat päässeet sinne missä nyt ovat. Neljä huikeaa ravintolaa Suomessa, ja yksi Tukholmassa.

Ruoat olivat todella mielikuvituksellisia ja mielettömän näköisiä, mutta myös huikean hyviä. Mun suosikkini oli mustekalakeksi jonka sisällä oli lohisashimia, yuzumajoneesia ja kirjolohenmätiä, eli Squid cracker & salmon, mutta kaikki muutkin olivat kyllä todella hyviä. Mä en ollut ennen käynyt Gaijinissa, mutta nyt kun kävin niin elättelen täällä sellaista toivetta että tuo herra Hyttinen veisi mut vaikka sinne synttäripäivänä syömään, ja lähdettäisiin siitä sitten jatkamaan muualle, vinkvink!

Juteltiin myös Tomi Björckin kanssa lasten ruokailutavoista hetken aikaa, ja oli tosi mielenkiintoista kuulla mitä huippukokin omat lapset syövät. Kuulemma menee sekä nakkikastike että uudet maut joita hän tykkää testailla kotona ennen niiden tuomista ravintolan ruokalistalle. Mun mielestä se on huikeaa että lapset oppivat pienestä asti jo maistamaan paljon erilaisia ruokia, ja sitä toivon myös meidän lapsilta ja kovasti yritän tarjota mukavia ja erilaisia ruokailukokemuksia niin arjessa kuin juhlassakin.

Sake tastingin jälkeen suunnattiin Lönnrotinkadulle Amazed Gamesin järjestämään huikeaan room escape -peliin, jossa siis porukka suljetaan huoneeseen, josta on tunti aikaa yrittää päästä ulos. Mä olen halunnut jo pitkään päästä kokeilemaan tätä, ja voi vitsit että se oli hauskaa! Me jakauduttiin pienempiin viiden hengen porukoihin room escapea varten, ja pääsi ihan uudella tavalla tutustumaan kanssabloggaajiin kun ratkottiin yhdessä mysteerejä. Päästiin jopa lopulta ulos ennen tunnin loppua, ja vaikka peli oli tosi haastava niin me pystyttiin siihen! Oli kyllä ihan huippua, pakko mennä tuonne joskus uudestaan kun meillä jäi kaksi muuta huonetta vielä testaamatta.

Room Escapen jälkeen me kirjauduttiin Indigo Hoteliin sisään Korinnan kanssa ja nautittiin meidän ihanasta kasikerroksen tilavasta huoneesta. Sitten suunnattiin Indigo Hotelin alakerrassa sijaitsevan Bröd -ravintolan terassille nauttimaan vähän alkudrinkkejä ja höpöttelemään lisää. Syötiin vielä hyvä kolmen ruokalajin illallinen Brödissä, ja jatkettiin siitä Virgin Oil & Co-ravintolaan Elias Kaskisen levynjulkkarikeikalle vähän pienemmällä porukalla. Me innostuttiin vielä Korinnan ja Annikan kanssa jatkamaan iltaa Villissä Wäinössä tanssien, ennenkuin lähdettiin hotellille nukkumaan.

Oli kyllä ihan huippu päivä, törmäsin illalla moneen vanhaan tuttuun joita en ollut nähnyt vuosiin ja vaihdettiin kuulumisia. Ja oli myös tosi kivaa tutustua muihin bloggaajiin paremmin, osan kanssa ollaan tietysti tunnettu jo pitkään mutta etenkin se room escape oli helppo tapa tutustua niihin joiden kanssa ei aiemmin oltu vielä ehditty tutustumaan. Tietysti oli myös huippua höpöttää Korinnan kanssa hotellihuoneessa yömyöhään, ja se kun muutama teistä ihanista lukijoista tuli juttelemaan mun kanssa illan aikana!

Oli parasta nukkua hotellin megakorkeassa sängyssä ja herätä aamulla valmiiseen pöytään ihan kaikessa rauhassa. Heräsin kyllä silti jo ennen yhdeksää ihan pirteänä, ei sitä vaan enää osaa nukkua pitkään vaikka saisikin. Aamupalan jälkeen Otto haki mut kotiin ja vietettiin kiva sunnuntai yhdessä koko perhe.

Kiitos kaikille ihanille joiden kanssa sain viettää lauantaita ja sunnuntaiaamua, toivottavasti nähdään pian taas!