Täytin viime viikolla 28 vuotta, mikä tuntuu aivan käsittämättömältä. 28. Se oli sellainen luku, mitä joskus nuorempana kuuli vaikka telkkarista, kun uutisissa kerrottiin ensisynnyttäjien keski-iän nousseen kahteenkymmeneenkahdeksaan. Nythän se on mennyt jo reippaasti yli. Tai kun luki jostain lehdestä, kuinka Britney Spears täytti 28 vuotta. Se tuntui niin kamalan vanhalta ja aikuiselta iältä. Ja nyt se ikä on mun ikä. Tiedätte varmasti sen fiiliksen, kuinka lapset vaan kasvaa vuosi vuodelta ja omakin ikä muuttuu paperilla, mutta pää ei vaan pysy mukana.

En nyt sanoisi, että tämä on ihan sitä, mutta en ihan oikeasti kyllä tunne itseäni yhtään 28-vuotiaaksi. Enkä tiedä, miltä 28-vuotiaana pitäisi edes tuntua.  Tiedän, että en ole enää 20 ja koen olevani ainakin jossain määrin aikuinen, mutta 28? Niin outoa! Toisaalta, 28 ei tunnu enää yhtään niin vanhalta kuin joskus nuorempana. Eikä muuten tunnu 30 tai 40 vuottakaan. Päin vastoin. Kai se johtuu siitä, kun itsekin lähestyy uusia kymmeniä jo kovaa vauhtia. Ensi vuonna me juhlitaan jo Oton kolmekymppisiä.

Vuosi sitten mä toivoin, että saataisiin viettää onnellinen vuosi ilman suuria menetyksiä ja se me ollaan kyllä saatu. Mulla on tänä päivänä paljon rauhallisempi fiilis kuin vielä silloin, kun isovanhemman menetys oli vielä niin paljon tuoreempi asia. Varsinkin viime syksynä olin tosi herkillä. Olin varpaillaan, pelkäsin jatkuvasti seuraavaa menetystä, vaikka yritin mennä eteenpäin. Tuntui liian uskomattomalta, että kaikki voisi mennä hyvin. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että ollaan saatu huokaista helpotuksesta ja viettää aikaa läheisten kanssa taas yksi vuosi lisää. Ja nyt toivon sormet ristissä, että näitä vuosia on luvassa myös jatkossa.

Kun elämä on ollut tasaista, on ollut energiaa edetä ja toteuttaa myös omia haaveita. Viime syksynä olin vielä siinä vaiheessa, että haaveita ja unelmia oli tonneittain, mutta aikaa niiden toteuttamiseen ei niinkään. Se oli joskus turhauttavaa. Tänä vuonna olen päässyt toteuttamaan mun haaveet podcastista, koulutuksesta ja siitä, että pääsen kertomaan erilaisten perheiden tarinoita.  Seuraavan vuoden aikana aion viedä mun haaveita vielä enemmän eteenpäin ja toteuttaa myös uusia haaveita.

Tämä vuosi on ollut mulle sellainen henkisen kasvun vuosi, olen haastanut itseäni monella saralla ajattelemaan ihan uusilla tavoilla. Olen pyrkinyt tunnistamaan itsessäni sellaisia ajatusmalleja, joita en halua ylläpitää. Olen opetellut puhumaan itselleni kauniimmin ja näkemään enemmän hyvää. Olen myös ehkä oppinut näkemään vahvuutena kaiken, mitä olen matkan varrella kokenut. Aiemmin koin negatiivisena vaikka sen, että me oltiin joskus tosi pienituloisia kouluttamattomia nuoria vanhempia (eikä heti korkeakoulutettu ok-tuloinen keskivertoperhe niinkuin kaikki joihin itseäni vertasin). Halusin olla ylpeä siitä, mistä olin lähtenyt, mutta en aidosti osannut olla. Vertasin itseäni toisiin ja koin jossain määrin, etten koskaan yltänyt muiden tasolle vaikka mitä tein.

Nyt koen, että olen aidosti päässyt niiden ajatusten ohi. Eniten mua on auttanut siinä puhuminen läheisten kanssa ja niin hullulta kuin se kuulostaakin, varsinkin meidän podcastin nauhoittaminen. Siellä ollaan puhuttu Oton kanssa julkisesti monista sellaisista asioista, joista en aiemmin ole sanonut mitään. Osa niistä mulle merkittävimmistä jaksoista on vasta tulossa. Siinä puhuessani olen käsitellyt kaikkea kokemaani ja nähnyt asioita uudessa valossa.

Olen aiemmin sättinyt itseäni asioista, joihin en toisissa edes kiinnitä huomiota. Se on tosi tavallista ja se käy ihan huomaamatta, ainakin mulla. Kun olen tajunnut tämän, on ollut helpompaa haastaa itseäni ajattelemaan toisin. Miksi pitäisin itseäni huonona sellaisten asioiden vuoksi, joiden vuoksi en koskaan pidä ketään muutakaan huonona? Se on hyvä kysymys, johon en keksinyt vastausta. Siksi päätin lakata tekemästä niin ja olla rohkeasti juuri sellainen kuin olen.

Tärkeintä on tehdä itsensä ja oman perheensä näköisiä ratkaisuja ja rakastaa, niin itseään kuin muitakin. Jokaisella meillä on oma tarina takana, eikä kenenkään tarina ole toista parempi tai huonompi, vaan omanlainen. Se mitä olen joskus tehnyt tai ollut ei myöskään määrittele sitä kuka olen tai mitä musta voi tulla.

Kiitos ihan mielettömän paljon teille siitä, että olette ottaneet mun jutut ilolla, rakkaudella ja kannustuksella vastaan tänäkin vuonna. On paljon helpompaa olla rohkeasti juuri sitä mitä olen, kun te tuette ja myötäelätte. Kiitos <3 

Mä toivon, että tänä elämäni 29. ikävuotena saan olla terve ja rakastaa ja viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa yhtä paljon kuin kuluneena vuonna. Kiitos vielä kaikille onnitteluista <3

Moikka! Tämä on kyllä melkoinen synttäriviikonloppu, kun koko aika on mennyt joko järjestelyyn tai juhlimiseen. En valita, hauskaa on kyllä ollut mutta luulen että tänään esikoisen juhlien jälkeen uni tulee sekunnissa. Perjantaina vietettiin siis mun synttäreitä, ja aloitettiin juhlat ajelemalla hakemaan meidän ystävät Simo ja Kaisla Espoosta, jonka jälkeen mentiin hotel Lilla Robertsiin meidän huoneeseen laittautumaan. Sain jokin aika sitten kutsun tulla tutustumaan uuteen hotelliin, joka on elokuussa avattu, ja olikin mukavaa kun saimme tällaisen ekstrakivan jutun synttäriyöksi Oton kanssa.

Meidän hotellihuone oli 35m² Style-luokan huone, joka oli aivan ihanan tilava ja kauniisti sisustettu. Siellä olisi mielellään viettänyt useammankin yön. Huoneesta löytyi ylellinen kaksi metriä leveä sänky, paljon istuma- ja työskentelytilaa sekä suuri ja valoisa kylpyhuone. Olin myös aika liekeissä meidän huoneen hiustenkuivaajasta, se oli nimittäin GHD:n kuivaaja, kerrankin sai hotelliföönillä tukan oikeasti kuivaksi. Huoneita löytyy 25 neliön comfort-huoneesta 135 neliön luksussviitteihin asti, eli valikoimaa riittää.

Meikkailtiin ja laittauduttiin kaikessa rauhassa Kaislan kanssa, ja vaihdettiin vaatteita. Sen jälkeen istahdettiin hotellin baariin, Bar Lilla E:n josta sain synttäridrinkin. Baarimikolla oli vaikka mitä jännittäviä drinkkivaihtoehtoja, mutta mä sitten kuitenkin otin Mojiton, joka on mun lemppareista lempparein. Se ei petä koskaan. Bar Lilla E oli tosi mukavan rento ja kiva paikka, siinä hotellin aulassa. Ja koko hotellin sisustus on niin kaunis, että en kestä!

Synttäridrinkin jälkeen meille tulikin jo vähän kiire ja juostiin nopeasti bulevardille Boulevard Socialiin syömään. Hotel Lilla Robertsissa on myös ravintola, Krog Roba, mutta me oltiin jo aikaisemmin ehditty sopia ystävien kanssa Social Boulevardista ja varata pöytä, ja siksi jäi nyt tuo Krog Roba kokeilematta, paitsi tietty aamupalalla. Boulevard Socialissa oli upeaa ruokaa, maisteltiin kaikki erilaisia snackseja ja otettiin neljä eri pääruokaa tupla-annoksina jotka jaettiin kahdeksan tyypin kesken. Kaikki porukan tytöt ottivat muuten saman drinkin nimeltä Kardashian, joka oli herkullista ja ihanan pinkkiä.

Ravintolan jälkeen me suunnattiin Espooseen, Kaislalle ja Simolle jatkamaan juhlia isommalla porukalla. Illan kuvasaldo kamerassa päättyy Kaislalla ja Simolla kuvattuun boolimaljaan, mutta suurin osa teistä varmaankin näki Instagramista kuvia ja Snapchatista pari videota. Pelasin mm. Beer Pongia ekaa kertaa elämässäni, ja meidän joukkueessa mä osuin yhdeksästä kupista seitsemään! Aika hyvin, mutta kai se oli vaan aloittelijan tuuria. Kaislalta ja Simolta jatkettiin vielä melkein koko porukka Molly Malones’iin keskustaan. Kiitos kaikille jotka laitoitte suosituksia mulle kun kyselin blogissa baarivinkkejä, Molly oli hyvä valinta. Siellä oli samaan aikaan joku livekeikka ja pojat kuuntelivat sitä, ja me tytöt taas saimme koko tanssilattian itsellemme, ja DJ:n joka laittoi juuri sitä musiikkia mitä me pyydettiin. Ihan parasta!

Mulla ei ole moneen vuoteen ollut kyllä niin kivoja synttäreitä kuin tänä vuonna. Aiempina vuosina olin aina raskaana tai imetin, ja viime vuonna tosi moni oli kipeänä ja synttäreille ei tullut kuin muutama tyyppi. Tänä vuonna saatiin iso porukka kasaan ja oli kyllä niin ihanaa nähdä kaikkia ja viettää aikaa yhdessä. Emilia ja Topiaskin tulivat Turusta asti ja sekin oli mulle iso juttu. Meillä oli niin kivaa tanssiessa ja jutellessa, ja illalla kun pelattiin koko porukka yhdessä kaiken maailman pelejä.

Baarista suunnattiin sitten hotellin ylelliseen sänkyyn nukkumaan Oton kanssa, snägärin kautta tietysti. Hyvät yöunet tulivat tarpeeseen! Aamulla otin ihanan pitkän suihkun meidän hotellihuoneen isossa sadevesisuihkussa ja kuivasin hiuksia sillä ihanalla GHD:n kuivaajalla. Hotelli tarjoilee viikonloppuisin aamiaista kello 11 asti, joten saatiin nukkua ruhtinaallisen pitkään ennenkuin piti lähteä syömään. Aamiainen tosiaan tarjoiltiin ravintola Krog Robassa, joka oli ihanan valoisa ja kaunis. Valikoima oli runsas ja etenkin graavilohi  maistui ihan superhyvältä. Oli ihana ottaa vielä kahdenkeskinen rauhallinen aamiaishetki, ennen  kuin lähdettiin kotiin ja alettiin valmistautumaan 4v-synttäreihin. Aamiaista voi nauttia myös rauhallisella ja ihanalla sisäpihalla, paitsi jos ilma on sellainen kuin eilen, haha!

Hotelliyö, synttäridrinkki ja aamiainen saatu blogin kautta.

Mä olin todella tyytyväinen hotellikokemukseen, hotelli sijaitsi tarpeeksi lähellä kaikkea (osoite Pieni Roobertinkatu 1-3), mutta kuitenkin aavistuksen päässä Manskun hälinöistä. Kiitos hurjasti Lilla Robertsille hotelliyöstä, tämä oli ihan mahtava synttärilahja. Kiitos myös hurjan paljon kaikille meidän ystäville jotka tulivat paikalle, ja erityiskiitos Kaislalle ja Simolle kun saatiin pitää synttärit heidän ihanassa kodissa. Mulla oli parhaat synttärit ikinä!

Nyt on ihan pakko alkaa jälleen koristelemaan ja leipomaan viimeiset leipomukset. Täällä yksi pieni käy aivan ylikierroksilla, ja kyllä muakin vähän jännittää! Mutta eiköhän näistä hyvät Frozen-bileet tule!

Ihanaa sunnuntaita kaikille ja kiitos tuhannesti onnitteluista ja kauniista sanoista, te olette niin ihania! <3

Tänään mä täytän 24 vuotta. Tuntuu hassulta että täytän vasta 24, sillä kaikki muu meillä on niinkuin suomalaisten keskivertovanhempien oppikirjasta, paitsi ikä. On avioliitto, vakituiset työpaikat molemmilla, kaksi lasta, asunto kivalla alueella ja autokin nykyään. Ei sitä ikää tule koskaan ajateltua muulloin kuin syntymäpäivänä. Joka vuosi hämmästyn että täytänkin vasta 23 tai vasta 24, etenkin kun Otto täyttää aina pari kuukautta aikaisemmin mua vuoden enemmän.

En tunne itseäni mitenkään kovin aikuiseksi, samanlainen nuori aikuinen mä olen kuin muutkin ikäiseni. Mun elämäntilanne vaan on vähän erilainen kuin suurimmalla osalla ikäisistäni. Toisaalta taas huomaan myös tulleeni siihen ikään, että nekin kaverit joihin olen tutustunut nuorempana, enkä äitiyden myötä, alkavat hiljalleen saamaan lapsia. Joka kuukausi tulee uusia vauvanodotus-uutisia Facebookiin, ja se tuntuu hassulta ja ihanalta! Monen kaverin kanssa vuodet, elämäntilanteet ja asuinkaupungit ovat tulleet väliin eikä olla juteltu aikoihin enempää kuin fb-tykkäysten verran puolin ja toisin. Mutta osan kanssa taas äitiys on yhdistänyt uudelleen.

24-vuotiaana mä olen itsestäni ylpeä, olen saavuttanut tähänastisen elämäni aikana enemmän kuin ikinä kehtaisin edes toivoa. En ole saavuttanut niitä asioita yksin, en todellakaan. Iso kiitos kuuluu niille ihanille ihmisille, joiden kanssa saan jakaa arjen ja juhlan. Mä en tiedä onko mulla kakkua tänään, mutta puhallan nyt ainakin virtuaaliset kynttilät ja toivon, että saan jakaa mun elämän näiden huipputyyppien kanssa seuraavatkin 24 vuotta, mieluummin toki loppuelämän.

Sain Otolta syntymäpäivälahjaksi selviytymispakkauksen, ja lahjakortin meidän tulevalle Lontoon matkalle. Kun hän antoi sen mulle niin mulla meinasi tulla itku. Tyyppi oli ostanut jokaista mun lempparisuklaata, lemppari kivennäisvettä, lemppari energiajuomaa, lempparisiideriöä, sisupastilleja, kukan ja britti-Glamourin, mun lempparilehden.

Kyllä tuo vaan tietää tasan mistä mä tykkään, ja mä sanoinkin Otolle että musta tuntuu niin oudolta, että joku voi oikeasti välittää musta niin paljon, että muistaa kaiken tuon ja haluaa käyttää aikaa ja vaivaa ja tehdä mulle noin ihanan lahjan. Tottakai mä tiedän että Otto välittää musta ja rakastaa mua ja tuntee mut paremmin kuin minä itse, mutta silti, ei sitä vaan voi vieläkään käsittää että on saanut elämäänsä jotain noin ihanaa. Miljoona pusua Otolle, ainiin ja tänään on myös neljä vuotta siitä kun Otto kosi mua.

Takki Sheinside* / Paita Gina Tricot / Hame Gina Tricot / Kengät H&M / Laukku Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Aion viettää hauskan ja rennon syntymäpäivän ihanien ihmisten kanssa, mielenilmauksista ja uhkaavasta Henri-myrskystä huolimatta. Synttäri-illallinen kavereiden kanssa, synttäribileet, mahdolliset jatkot ja yö luksushotellissa kahdestaan Oton kanssa ei kuulosta ollenkaan hullummalta.

Hei muuten, jos kuvat näyttää teidänkin silmään venyneeltä, niin mä testasin uutta saamaani laajakulmaobjektiivia. Tai siis ainakin musta nuo pystykuvat näyttää siltä että mun pää on kilometrin pituinen vaikka ei oikeasti ole, haha!

Aivan ihanaa perjantaita kaikille <3

Ensi viikolla meillä on oikein tuplasynttäriviikko, kun ensin perjantaina on mun syntymäpäivä ja sunnuntaina sitten Tiaran 4v-synttärit. Hauskaa kun saa kerrankin järjestää molempien juhlat ihan oikeana päivänä! Me ollaan tänä viikonloppuna jo vähän aloiteltu synttärivalmisteluita, mä olen täällä värkännyt Frozen-teeman mukaisesti lumihiutaleita ja ollaan hamstrattu kaikkea turkoosia. Vielä pitää lähteä käymään jossain kauempana lelukaupassa, kun joka kaupasta tuntuu olevan Elsa-barbiet loppu.

Me tehdään tällä kertaa kakku ihan itse, ja vähän jännittää että mitä siitä tulee. Ostin sokerimassaa mutta mä en ole _ikinä_ tehnyt siitä mitään ja olen varmaan ihan pikkuisen hakoteillä. Onneksi on netti vinkkejä pullollaan, ja jos teillä on jotain vinkkejä että miten sokerimassasta saa tehtyä kivan kakun ja/tai kivoja koristeita kakkuun niin saa auttaa! Lumihiutaleissa käytin apuna Pinterestin huippuja ohjeita, en nimittäin ollut askarrellut niitä kertaakaan ala-asteen jälkeen ja oli vähän hakusessa että miten se edes taitellaan se paperi. Noista tuli kuitenkin lopulta aika kivoja, ja tytötkin saivat askarrella omiaan paperisaksilla. Tosin päädyin tekemään hiutaleet silkkipaperista, enkä tavallisesta paperista jota Instagramissa aamupäivällä vilauttelin.

Oman lisämausteensa mun syntymäpäivään tuo koko Suomen päiväksi pysäyttävä lakko. Saapa nähdä miten kaverit ympäri PK-seutua ja osa vielä kauempaa pääsevät edes paikalle. Onneksi se lakko sentään loppuu jo iltakuudelta, ettei ihan koko ilta mene siinä. Ymmärrän kyllä täysin lakon syyt ja kaikki sympatiat sinne suuntaan, mutta tää on just niin mun tuuria että osuu mun syntymäpäivälle, ei voi kuin nauraa.

Aamulla käytiin lenkillä Armaksen kanssa ja tytöt lähtivät vielä Oton kanssa puistoon sillä aikaa kun mä siivoilin. Aika rento ja rauhallinen viikonloppu on ollut, ensi viikolla riittää sitten hulinaa senkin edestä, mutta onneksi vaan kaikkea mukavaa. En malta odottaa että näen Tiaran ilmeen juhlapäivänä! Ja tuntuu oikeasti niin uskomattomalta että neljä vuotta sitten mä olin sairaalassa vuodelevossa ja ajattelin että ei se sieltä ikinä synny. Miten ihmeessä siitä voi olla neljä vuotta, kun mä muistan sen kuin se olisi ollut eilen.

Oli vaan pakko näyttää tuo kuva jonka olen silloin jakanut supistuskäyrästä Facebookiin, kun fb mua muistutteli siitä eilen. Kahden raskauden ja synnytyksen kokemuksella voin sanoa Iinalle neljä vuotta sitten, että mun kroppa tuntee supistukset vasta sitten kun tuo käyrä loppuu kesken ja supistusväliä ei ole ollenkaan, ja sitten ne kyllä tosiaan tuntuu. Ihan turhaan hihittelin tuolla ja myhäilin tyytyväisenä miten ”helppoja” supistukset on.

En tiennyt silloin yhtään mitä höpötin, mutta nyt tiedän. Vaikka tuo sairaala-aika otti henkisesti tosi koville kun kokoajan oli kauhea epätietoisuus, niin silti näin jälkeenpäin aika on kullannut muistot ja mieleen tulee vain mangojäätee, loputtomat Kaksplus- ja Vauva-lehdet, mun vieressä päiväunia nukkunut Otto ja keinutuoli. Ei se niin paha ollut, silloin se tuntui vaan pahalta, vain olla paikallaan ja odottaa. Nyt se tuntuu melkein taivaalta, olla vaan ja lukea lehtiä, haha.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille ja hyvää yötä ja vielä alkavaa viikkoakin! <3

Kiitos hurjasti kaikille onnitteluista <3 Eilen oli aivan ihana päivä, kertakaikkiaan yksi parhaita päiviä tänä vuonna, kiitos Oton! Otto oli järjestänyt meille ihanan kahdenkeskisen shoppailu- ja ravintolaillan mun synttäreiden kunniaksi, me taidettiin kyllä olla niin sen tarpeessa.  Oli niin rentouttavaa olla vaan kahdelleen, ja jutella kaikkea mahdollista koko illan. Mihinkään ei ollut kiire, enemmänkin meinasi tulla jo sellainen olo että mitä me tehdään tällä kaikella vapaa-ajalla!

Ensiksi mentiin Cafe Esplanadiin kahville ja välipalalle, ja mietittiin että mihin suunnataan seuraavaksi. Vietettiin sen jälkeen pari tuntia kierrellen Aleksanterinkadun, Forumin ja Kampin kauppoja, ja yllättäen kerrankin kun oli aikaa rauhassa katsella kaikkea, musta tuntui etten löydä mitään! Ehkä se onkin siitä kiinni, että kun on aikaa ja liikaa vaihtoehtoja, ei osaa tehdä päätöksiä, kiireessä lasten kanssa tulee vaan yleensä napattua jotain mukaan ja tyydyttyä siihen. Ja mikä siinä onkin että ne lastenvaateosastot houkuttelevat aina, etenkin silloin kun pitäisi ostaa jotain itselleen.

Löysin mä sitten kuitenkin kaksi kivaa toppia ja yhden mekon, mahdollisesti huomisillan synttärijuhliani varten. Käytiin myös ostamassa Tiaralle synttärilahjat, joista toinen on hänen erittäin pitkään ja hartaasti toivomansa Risto Räppääjä ja Liukas Lennart -dvd. Shoppailurupeaman jälkeen tehtiin pieni kävelylenkki Punavuoressa ja Kaartinkaupungissa. Mulle ne ovat tuttua seutua kun asuin ennen siinä ihan lähellä, Vuorimiehenkadulla, mutta meidän Vantaalais-Ruotsalais-Granilaiselle kaksilahkeiselle ne eivät ole ihan niin tuttuja. Mä aion hitaasti ja varmasti ihastuttaa Oton keskustan kivijalkaputiikkeihin ja elävään meininkiin, ehkä me vielä joku kaunis päivä asutaan taas siellä päin.

Kävelyllä tuli hirveä nälkä, ja sitten kello olikin jo sopivasti sen verran että oli aika mennä syömään. Otto oli valinnut ravintolaksi uuden Pastorin Erottajalla, ja odotukset olivat korkealla. Aika paljon on tullut luettua viime aikoina  uudesta ravintolasta, jonka yksi omistajista on mm. Mikko Leppilampi. Paikka oli todella kauniisti ja tyylikkäästi sisustettu, tunnelma oli lämmin ja henkilökunta todella ystävällistä. Perulais-aasialainen makumaailma vei kielen ehdottomasti mennessään, ihanan freesiä ja erilaista!

Tilasimme alkuun aperitiivit jotka olivat ihan superherkulliset, ja sitten maistelimme erilaisia pieniä ruokia, kuten Tostadaa, missä oli mm. siikaa ja quacamolea ja Empanadaa missä oli kanaaa ja chorizoa herkullisen kuoren sisällä. Sain Oton syömään raakaa siikaa, tätä voi kutsua jo saavutukseksi ravintolan osalta! Pääruuaksi otimme Anticuchosta, eli kanavarrasta ja paistettua tortillaa ihanilla kastikkeilla. Ravintola oli tosi viihtyisä, ja ruuat tulivat nopeasti, mutta eivät liian nopeasti. Mä tykkään rivakasta palvelusta, mutta jos ruuat tulevat viidessä minuutissa pöytään, on aina vähän sellainen olo että mitäs finduksen pakastepusseja tässä nyt mulle tarjoillaan.

Pastorissa oli tosi kova melu, mitä ei osattu odottaa. Se ei onneksi haitannut meitä, kyllä me voidaan puhua kovemmallakin äänellä ja rupateltiinkin koko aterian läpi ihan tyytyväisenä, mutta puheensorina oli siis todella yhtä kovaa kuin perus lihatiskillä perjantai-iltana. En kyllä ihmettele  melua, Pastorissa oli hurjasti ihmisiä, saman superherkullisen ruuan perässä kuin mekin. Me tullaan varmasti käymään siellä vielä monta kertaa, mutta ehkä napataan ensi kerralla iso ystäväporukka mukaan!

Otto kirjoitti postauksen myös liittyen eiliseen ravintolakäyntiin, sillä me nähtiin siellä jotain sellaista, mikä herätti huolta ja ajatuksia meissä molemmissa. Käykää lukemassa!

On mulla vaan niin komea mies eikö ookin <333

Eilinen oli kokonaisuutena aivan ihana, tälläsiä useamminkin, please! Kiitos rakkaalle Otolle maailman ihanimmasta syntymäpäivästä ja illallisesta, mulle jäi niin hyvä fiilis tästä kaikesta. Nyt täytyy rientää siivoamaan ja leipomaan, sillä huomenna on Tiaran synttärit, sekä tyttöjen nukkumaanmenon jälkeen vielä mun omat synttärijuhlat kaveriporukalla. Mä olen kirjoittanut yhden postauksen valmiiksi, jonka julkaisen huomisaamuna teille luettavaksi! Muuten blogi hiljenee varmasti sunnuntai-iltaan saakka, ennenkuin pääsen kirjoittamaan Tiaran juhlista.

Oikein ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille <3