Minä, 28-vuotias

25.09.2019

Täytin viime viikolla 28 vuotta, mikä tuntuu aivan käsittämättömältä. 28. Se oli sellainen luku, mitä joskus nuorempana kuuli vaikka telkkarista, kun uutisissa kerrottiin ensisynnyttäjien keski-iän nousseen kahteenkymmeneenkahdeksaan. Nythän se on mennyt jo reippaasti yli. Tai kun luki jostain lehdestä, kuinka Britney Spears täytti 28 vuotta. Se tuntui niin kamalan vanhalta ja aikuiselta iältä. Ja nyt se ikä on mun ikä. Tiedätte varmasti sen fiiliksen, kuinka lapset vaan kasvaa vuosi vuodelta ja omakin ikä muuttuu paperilla, mutta pää ei vaan pysy mukana.

En nyt sanoisi, että tämä on ihan sitä, mutta en ihan oikeasti kyllä tunne itseäni yhtään 28-vuotiaaksi. Enkä tiedä, miltä 28-vuotiaana pitäisi edes tuntua.  Tiedän, että en ole enää 20 ja koen olevani ainakin jossain määrin aikuinen, mutta 28? Niin outoa! Toisaalta, 28 ei tunnu enää yhtään niin vanhalta kuin joskus nuorempana. Eikä muuten tunnu 30 tai 40 vuottakaan. Päin vastoin. Kai se johtuu siitä, kun itsekin lähestyy uusia kymmeniä jo kovaa vauhtia. Ensi vuonna me juhlitaan jo Oton kolmekymppisiä.

Vuosi sitten mä toivoin, että saataisiin viettää onnellinen vuosi ilman suuria menetyksiä ja se me ollaan kyllä saatu. Mulla on tänä päivänä paljon rauhallisempi fiilis kuin vielä silloin, kun isovanhemman menetys oli vielä niin paljon tuoreempi asia. Varsinkin viime syksynä olin tosi herkillä. Olin varpaillaan, pelkäsin jatkuvasti seuraavaa menetystä, vaikka yritin mennä eteenpäin. Tuntui liian uskomattomalta, että kaikki voisi mennä hyvin. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että ollaan saatu huokaista helpotuksesta ja viettää aikaa läheisten kanssa taas yksi vuosi lisää. Ja nyt toivon sormet ristissä, että näitä vuosia on luvassa myös jatkossa.

Kun elämä on ollut tasaista, on ollut energiaa edetä ja toteuttaa myös omia haaveita. Viime syksynä olin vielä siinä vaiheessa, että haaveita ja unelmia oli tonneittain, mutta aikaa niiden toteuttamiseen ei niinkään. Se oli joskus turhauttavaa. Tänä vuonna olen päässyt toteuttamaan mun haaveet podcastista, koulutuksesta ja siitä, että pääsen kertomaan erilaisten perheiden tarinoita.  Seuraavan vuoden aikana aion viedä mun haaveita vielä enemmän eteenpäin ja toteuttaa myös uusia haaveita.

Tämä vuosi on ollut mulle sellainen henkisen kasvun vuosi, olen haastanut itseäni monella saralla ajattelemaan ihan uusilla tavoilla. Olen pyrkinyt tunnistamaan itsessäni sellaisia ajatusmalleja, joita en halua ylläpitää. Olen opetellut puhumaan itselleni kauniimmin ja näkemään enemmän hyvää. Olen myös ehkä oppinut näkemään vahvuutena kaiken, mitä olen matkan varrella kokenut. Aiemmin koin negatiivisena vaikka sen, että me oltiin joskus tosi pienituloisia kouluttamattomia nuoria vanhempia (eikä heti korkeakoulutettu ok-tuloinen keskivertoperhe niinkuin kaikki joihin itseäni vertasin). Halusin olla ylpeä siitä, mistä olin lähtenyt, mutta en aidosti osannut olla. Vertasin itseäni toisiin ja koin jossain määrin, etten koskaan yltänyt muiden tasolle vaikka mitä tein.

Nyt koen, että olen aidosti päässyt niiden ajatusten ohi. Eniten mua on auttanut siinä puhuminen läheisten kanssa ja niin hullulta kuin se kuulostaakin, varsinkin meidän podcastin nauhoittaminen. Siellä ollaan puhuttu Oton kanssa julkisesti monista sellaisista asioista, joista en aiemmin ole sanonut mitään. Osa niistä mulle merkittävimmistä jaksoista on vasta tulossa. Siinä puhuessani olen käsitellyt kaikkea kokemaani ja nähnyt asioita uudessa valossa.

Olen aiemmin sättinyt itseäni asioista, joihin en toisissa edes kiinnitä huomiota. Se on tosi tavallista ja se käy ihan huomaamatta, ainakin mulla. Kun olen tajunnut tämän, on ollut helpompaa haastaa itseäni ajattelemaan toisin. Miksi pitäisin itseäni huonona sellaisten asioiden vuoksi, joiden vuoksi en koskaan pidä ketään muutakaan huonona? Se on hyvä kysymys, johon en keksinyt vastausta. Siksi päätin lakata tekemästä niin ja olla rohkeasti juuri sellainen kuin olen.

Tärkeintä on tehdä itsensä ja oman perheensä näköisiä ratkaisuja ja rakastaa, niin itseään kuin muitakin. Jokaisella meillä on oma tarina takana, eikä kenenkään tarina ole toista parempi tai huonompi, vaan omanlainen. Se mitä olen joskus tehnyt tai ollut ei myöskään määrittele sitä kuka olen tai mitä musta voi tulla.

Kiitos ihan mielettömän paljon teille siitä, että olette ottaneet mun jutut ilolla, rakkaudella ja kannustuksella vastaan tänäkin vuonna. On paljon helpompaa olla rohkeasti juuri sitä mitä olen, kun te tuette ja myötäelätte. Kiitos <3 

Mä toivon, että tänä elämäni 29. ikävuotena saan olla terve ja rakastaa ja viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa yhtä paljon kuin kuluneena vuonna. Kiitos vielä kaikille onnitteluista <3


Ihanat synttärijuhlat

20.09.2015

Moikka! Tämä on kyllä melkoinen synttäriviikonloppu, kun koko aika on mennyt joko järjestelyyn tai juhlimiseen. En valita, hauskaa on kyllä ollut mutta luulen että tänään esikoisen juhlien jälkeen uni tulee sekunnissa. Perjantaina vietettiin siis mun synttäreitä, ja aloitettiin juhlat ajelemalla hakemaan meidän ystävät Simo ja Kaisla Espoosta, jonka jälkeen mentiin hotel Lilla Robertsiin meidän huoneeseen laittautumaan. Sain jokin aika sitten kutsun tulla tutustumaan uuteen hotelliin, joka on elokuussa avattu, ja olikin mukavaa kun saimme tällaisen ekstrakivan jutun synttäriyöksi Oton kanssa.

Meidän hotellihuone oli 35m² Style-luokan huone, joka oli aivan ihanan tilava ja kauniisti sisustettu. Siellä olisi mielellään viettänyt useammankin yön. Huoneesta löytyi ylellinen kaksi metriä leveä sänky, paljon istuma- ja työskentelytilaa sekä suuri ja valoisa kylpyhuone. Olin myös aika liekeissä meidän huoneen hiustenkuivaajasta, se oli nimittäin GHD:n kuivaaja, kerrankin sai hotelliföönillä tukan oikeasti kuivaksi. Huoneita löytyy 25 neliön comfort-huoneesta 135 neliön luksussviitteihin asti, eli valikoimaa riittää.

Meikkailtiin ja laittauduttiin kaikessa rauhassa Kaislan kanssa, ja vaihdettiin vaatteita. Sen jälkeen istahdettiin hotellin baariin, Bar Lilla E:n josta sain synttäridrinkin. Baarimikolla oli vaikka mitä jännittäviä drinkkivaihtoehtoja, mutta mä sitten kuitenkin otin Mojiton, joka on mun lemppareista lempparein. Se ei petä koskaan. Bar Lilla E oli tosi mukavan rento ja kiva paikka, siinä hotellin aulassa. Ja koko hotellin sisustus on niin kaunis, että en kestä!

Synttäridrinkin jälkeen meille tulikin jo vähän kiire ja juostiin nopeasti bulevardille Boulevard Socialiin syömään. Hotel Lilla Robertsissa on myös ravintola, Krog Roba, mutta me oltiin jo aikaisemmin ehditty sopia ystävien kanssa Social Boulevardista ja varata pöytä, ja siksi jäi nyt tuo Krog Roba kokeilematta, paitsi tietty aamupalalla. Boulevard Socialissa oli upeaa ruokaa, maisteltiin kaikki erilaisia snackseja ja otettiin neljä eri pääruokaa tupla-annoksina jotka jaettiin kahdeksan tyypin kesken. Kaikki porukan tytöt ottivat muuten saman drinkin nimeltä Kardashian, joka oli herkullista ja ihanan pinkkiä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ravintolan jälkeen me suunnattiin Espooseen, Kaislalle ja Simolle jatkamaan juhlia isommalla porukalla. Illan kuvasaldo kamerassa päättyy Kaislalla ja Simolla kuvattuun boolimaljaan, mutta suurin osa teistä varmaankin näki Instagramista kuvia ja Snapchatista pari videota. Pelasin mm. Beer Pongia ekaa kertaa elämässäni, ja meidän joukkueessa mä osuin yhdeksästä kupista seitsemään! Aika hyvin, mutta kai se oli vaan aloittelijan tuuria. Kaislalta ja Simolta jatkettiin vielä melkein koko porukka Molly Malones’iin keskustaan. Kiitos kaikille jotka laitoitte suosituksia mulle kun kyselin blogissa baarivinkkejä, Molly oli hyvä valinta. Siellä oli samaan aikaan joku livekeikka ja pojat kuuntelivat sitä, ja me tytöt taas saimme koko tanssilattian itsellemme, ja DJ:n joka laittoi juuri sitä musiikkia mitä me pyydettiin. Ihan parasta!

Mulla ei ole moneen vuoteen ollut kyllä niin kivoja synttäreitä kuin tänä vuonna. Aiempina vuosina olin aina raskaana tai imetin, ja viime vuonna tosi moni oli kipeänä ja synttäreille ei tullut kuin muutama tyyppi. Tänä vuonna saatiin iso porukka kasaan ja oli kyllä niin ihanaa nähdä kaikkia ja viettää aikaa yhdessä. Emilia ja Topiaskin tulivat Turusta asti ja sekin oli mulle iso juttu. Meillä oli niin kivaa tanssiessa ja jutellessa, ja illalla kun pelattiin koko porukka yhdessä kaiken maailman pelejä.

Baarista suunnattiin sitten hotellin ylelliseen sänkyyn nukkumaan Oton kanssa, snägärin kautta tietysti. Hyvät yöunet tulivat tarpeeseen! Aamulla otin ihanan pitkän suihkun meidän hotellihuoneen isossa sadevesisuihkussa ja kuivasin hiuksia sillä ihanalla GHD:n kuivaajalla. Hotelli tarjoilee viikonloppuisin aamiaista kello 11 asti, joten saatiin nukkua ruhtinaallisen pitkään ennenkuin piti lähteä syömään. Aamiainen tosiaan tarjoiltiin ravintola Krog Robassa, joka oli ihanan valoisa ja kaunis. Valikoima oli runsas ja etenkin graavilohi  maistui ihan superhyvältä. Oli ihana ottaa vielä kahdenkeskinen rauhallinen aamiaishetki, ennen  kuin lähdettiin kotiin ja alettiin valmistautumaan 4v-synttäreihin. Aamiaista voi nauttia myös rauhallisella ja ihanalla sisäpihalla, paitsi jos ilma on sellainen kuin eilen, haha!

Hotelliyö, synttäridrinkki ja aamiainen saatu blogin kautta.

Mä olin todella tyytyväinen hotellikokemukseen, hotelli sijaitsi tarpeeksi lähellä kaikkea (osoite Pieni Roobertinkatu 1-3), mutta kuitenkin aavistuksen päässä Manskun hälinöistä. Kiitos hurjasti Lilla Robertsille hotelliyöstä, tämä oli ihan mahtava synttärilahja. Kiitos myös hurjan paljon kaikille meidän ystäville jotka tulivat paikalle, ja erityiskiitos Kaislalle ja Simolle kun saatiin pitää synttärit heidän ihanassa kodissa. Mulla oli parhaat synttärit ikinä!

Nyt on ihan pakko alkaa jälleen koristelemaan ja leipomaan viimeiset leipomukset. Täällä yksi pieni käy aivan ylikierroksilla, ja kyllä muakin vähän jännittää! Mutta eiköhän näistä hyvät Frozen-bileet tule!

Ihanaa sunnuntaita kaikille ja kiitos tuhannesti onnitteluista ja kauniista sanoista, te olette niin ihania! <3