Ilmeet lasten kasvoilla, herkut pöydässä.

Lämpimät halit, punaiset posket ja naurunremakka.

Prinsessapiirrokset, naperoiden spontaani lauluesitys kahvilassa ja kerrankin pedattu sänky jolla kelpasi vähän hyppiäkin.

Ihanat ystävät joiden kanssa juttua voisi jatkaa loputtomiin.

Sopivan kuumana nautittu vahva kahvi, märät pusut ja Oton kutitus.

Yllättävän pitkät yöunet, höpötyksentäyteiset metromatkat ja miljoonaan vaatekerrokseen kääriytyminen.

Hurjan kylmä ja kova tuuli, kotoisan lämmin cafe Kuppi & Muffini.

Herkullinen jauhelihakastike, omenankuoret pitkin pöytää 2-vuotiaan itse sormilla kuorimana, ja rauhallinen iltasatuhetki.

Niistä oli meidän torstai tehty.

Aika kiva päivä, sanoisin.

Ihanaa iltaa kaikille<3

Kun esikoinen lähti isänsä kanssa tänään tanssiin, lähdin minä kuopuksen kanssa kahdestaan ulos. Ensin käytiin kävelyllä ja sitten mentiin kahdestaan kauppaan. Käveltiin ihan hyvä tovi ja pysähdyttiin katsomaan lintuja, lehtiä ja vesiputousta. Hän sai kävellä pitkin valkoista viivaa joka meni tien keskellä, mihinkään ei ollut kiire.

Juteltiin koko matkan ajan taukoamatta, ja häneltä tuli niin hyviä juttuja, mua meinasi naurattaa melkein kokoajan. Neiti mm. sanoi että ”Minä tykkään kovahti beibeistä!” eli nukkevauvoista, ruotsiksi baby tai bebis. Hän kertoi kuinka hänellä oli tänään kivaa kun käytiin PR-toimistolla, ja oli jännittävää käydä mun serkun ja Tiaran kanssa pihalla leikkimässä. Hän oli onnellinen isotädiltään saamistaan lapasista, joissa oli hienot rusetit. Ja hän oli kiitollinen siskolleen kun sai lainata tämän sitruunamekkoa yhdessä lepakkokuvioisten ”batman”-housujensa kanssa.

Kauppaan mennessä lupasin että hän saa tietysti työntää pikkukärryjä. Silloin hänen kasvoilleen levisi sellainen loiste ettei mitään järkeä, ja hän sanoi että ”Kiitoh äiti tämä on maaiwman pawahta ikinä!”. Meillä oli rento kauppareissu kaikessa rauhassa, hän sai valita mitä hedelmiä halusi pikkukärryihin ja minkälaista jugurttia ostettiin. Hän pyysi pillimehua, mutta mä sanoin ei. Oltiinhan me eilen jo annettu heille pillimehut teatterissa, vaikka yleensä ei osteta niitä arkisin. Hän ei kuitenkaan hermostunut, vaan totesi että ”viikonwoppuna titten.”

Kauppareissun jälkeen käveltiin kotiin ja hän sai kävellä taas pitkin valkoista viivaa. Kassi oli painava ja olisi tehnyt mieli juosta kotiin että saa sen pois kädestä mahdollisimman äkkiä, mutta neiti halusi kävellä pitkin sitä valkoista viivaa ja koska meillä ei ollut yhtään kiire, mä pysähtelin vähän väliä odottelemaan. Kun me päästiin sitten vihdoin kotitalolle asti, hän sai vielä painaa molempia hissin nappeja, vaikka yleensä saa painaa vain toista kun esikoinen painaa aina toista nappulaa. Kotiovella hän väläytti mulle onnellisen hymyn, ja sanoi että ”Äiti, tinä teet minut iwoitekti.” Voisiko äiti enempää toivoakaan kuin että tekee oman lapsensa iloiseksi?

Mä en tiedä muistavatko lapset isompana omasta lapsuudestaan näitä kahdenkeskisiä kauppareissuja, vai enemmänkin huippuhetkiä kuten synttäreitä tai jouluaattoja. Mutta mä tiedän että mä muistan nämä hetket, ja mä tulen vaalimaan näitä muistoja mun loppuelämän. Pieniä arkisia tapahtumia, hassuja keskustelunpätkiä ja aitoa läsnäoloa. Niistä mun onni rakentuu.

Tähän loppuun vielä sellainen juttu, että en ole muistanut sanoa blogin puolella mitään siitä, että olen ehdolla Indiedays Blog Awardsien Lifie-kategoriassa. Äänestys loppuu jo ihan kohta, ja mä en muistanut koko juttua kun oli Lontoon reissua ja sukulaisia kylässä ja kuvauksia ja tekemistä joka päivälle. Halloween-teemaisten juhlien asua olen suunnitellut jo viikkoja mutta tämän itse äänestyksen unohdin kokonaan. Eli jos koette, että mun blogista löytyy sitä arkea ja elämänmakua, niin saa käydä äänestämässä TÄÄLLÄ. Äänestäminen ei vaadi muuta kuin sen että klikkaa mun blogin kohdalla ”äänestä”. Jos haluaa, voi osallistua myös arvontaan täyttämällä omat tietonsa. Arvonnassa voi voittaa lahjakortteja tavarataloon, sekä lippupaketteja gaalaan! Kiitos ihan hurjasti kaikille jotka jaksavat käydä äänestämässä<3

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille, mä taidan keittää iltateet ja alkaa nukkumaan!

Me saatiin Oton blogin kautta kutsu mennä katsomaan Tatu & Patu supersankareina -näytelmää Espooseen, teatteri Hevosenkenkään. Me ollaan Oton kanssa ihan mielettömiä Tatu & Patu -faneja, sillä niitä kirjoja lapsille lukiessa pokka ei pidä ikinä kun jutut ovat niin kekseliäitä ja hauskoja. Näytelmä oli siis koko perheelle soveltuva, ja kestoltaan n. 50 minuuttia. Mua vähän jännitti että miten meidän nuorempi neiti jaksaa paikoillaan näytelmän  loppuun asti, mutta näytelmä oli niin mukaansatempaava että ei ollut mitään ongelmaa. Päinvastoin hän istui kuin tatti koko esityksen ajan.

Siitä on vuosia kun olen käynyt viimeksi teatterissa, ja en edes muistanut enää miten intensiivinen ja hauska kokemus se on. Ja lasten kanssa oli ihan parasta mennä katsomaan näytelmää, niin kivaa kun he ovat jo sen verran isoja että ovat kiinnostuneita ja jaksavat keskittyä ja nauttivat esityksistä. Mä rakastin pienenä käydä teatterissa, ja kyllä se on vieläkin kivaa. Haluan tuoda siitä yhteisen perinteen meidänkin tyttöjen lapsuuteen, niinkuin se oli mulla, koska kulttuuria ei voi koskaan kokea liikaa ja teatteriesitykset ovat parhaimmillaan ihan loistavaa viihdettä.

Näytelmä alkoi vasta puoli seitsemän aikaan illalla, ja meillä oli esityksen jälkeen vielä ajomatka kotiin Espoosta, mutta onneksi tytöt olivat nukkuneet päiväkodissa päikkärit niin he jaksoivat vielä valvoa kotiin asti ennenkuin menivät nukkumaan. Ymmärrän kyllä myöhäisen ajankohdan vaikka kyseessä onkin lasten näytelmä, arkipäivinä kun monet ovat töissä myöhäiseen iltapäivään asti niin moni ei pääsisi myöskään esitykseen paikalle jos se olisi vaikka viideltä tai puoli kuudelta.

Näytelmä oli ihan mahtavan hauska, me Oton kanssa nauraa rätkätettiin koko näytelmän ajan. Jos ette ole vielä tutustuneet Tatuun ja Patuun niin kannattaa ihmeessä lukea, kirjat ovat hauskoja myös ruotsiksi, Sixten & Blixten. Esityksen jälkeen bloggaajille oli vielä mukava kahvitilaisuus ja saatiin kuulla vähän lisää Hevosenkengän toiminnasta. Teatteri täyttää tänä vuonna jo 40 vuotta, ja ihana vanha puutalo oikein huokui teatterin historiaa. Esillä oli vanhojen näytelmien nukkeja ja julisteita. Mä tykkäsin kotoisasta ja rennosta tunnelmasta, tämä oli juuri sopiva ensimmäinen näytelmä lapsille kun ei menty heti mihinkään isoon jättiteatteriin. Siellä on muuten näytelmiä myös ruotsin kielellä, jos kiinnostaa!

Huomenna me vietetäänkin tyttöjen kanssa kotipäivää, kun mun täti ja serkku ovat vielä meillä, niin keretään viettää edes yksi aamupäivä heidän kanssaan ennenkuin he lähtevät takaisin Ouluun. Tytöt ovat nauttineet hurjasti kun he ovat olleet meillä, tänäänkin mun serkku teki heille hienot kampaukset päiväkotiin ja molemmat olivat ihan tohkeissaan. Ihanaa kun on sukulaisia kylässä.

Oletteko te käyneet teatterissa lasten kanssa?

Hyvää yötä <3

Mun äiti tuli meille viime viikolla juuri ennen kuin lähdettiin Lontooseen, ja jäi vielä meidän reissun jälkeen pariksi päiväksi tänne näkemään omia ystäviään. Mekään ei olla oltu lasten kanssa melkein ollenkaan kotona, kun ollaan ravattu niissä kuvauksissa, mutta tänään sitten saatiin viettää yhteinen sunnuntai mun äidin kanssa ennen hänen huomista Ouluun paluutaan. Juhlistettiin samalla vähän äidin synttäreitä (ja Zeldan 2,5-vuotisuutta), kun äiti oli silloin omassa kodissaan kun hänellä oli oikea synttäripäivä. Leivoin meille omenapiirakkaa ihanista kotimaisista syysomenoista, ja äiti osti vielä jätskit siihen kaveriksi. Ai että mitkä herkkuöverit, mutta oli kyllä aika ihanaa!

Omenapiirakassa maailman helpoin ohje, Pirkan piirakkapohja, 9 pientä omppua ja kanelia päälle. Nam!

Eilen oltiin tosiaan Bayerin mainosvideon kuvauksissa joihin meitä pyydettiin. Meillä oli sellainen muovinen lainavauva ja esitettiin onnellista perhettä joille on juuri syntynyt baby numero kolme, ks. kuva Instagramissa. Tytöt silittivät hienosti ”pikkusiskoaan” ja meitä nauratti. Vanhempi neiti jaksoi keskittyä ihan uskomattoman hyvin vaikka kohtausta kuvattiin monen monta kertaa. Kuopuksella alkoi kärsivällisyys loppumaan parin oton jälkeen, mutta onneksi vielä lopuksi hän jaksoi tulla mukaan ja saatiin ilmeisesti ihan nappi kohtaus purkkiin. Meidän osuus ei kestänyt kuin parikymmentä sekuntia mutta olihan siinä aina valmistelua ja odottelua ottojen välissä. Hienosti jaksoivat molemmat ikäänsä nähden, täällä on aika ylpeä äiti. Ja oli kyllä hassua leikkiä että on kolme lasta, tyttöjä ei näyttänyt vaivaavan ainakaan mustasukkaisuus ollenkaan, hahhah.

Ihanaa että ollaan saatu kuitenkin viettää äidin kanssa vähän edes aikaa tämän kiireisen viikon keskellä, kun sitten ei nähdäkään ennen joulua. Ja Armaksen kanssa tietysti myös! Siitä on tullut ihan mun kaveri, nytkin se nukkua nököttää mun kainalossa, puoliksi näppiksen päällä. Että jos jossain on kirjoitusvirhe niin syyttäkää vain koiraherraa, ei oo mun vika.

Zelda tosiaan täytti jo 2,5 vuotta keskiviikkona, ei voi kyllä käsittää! On jo kolme vuotta siitä, kun me vasta jännitettiin että meneekö kaikki hyvin ja odotettiin 12:sta viikon ultraa. Voi miten aika menee nopeasti! Zeldasta on tullut niin iso ja reipas höpöttäjä jolla on selkeä oma tahto ja niin mahtavat jutut. Niin outoa että kuopuskin on jo vuoden vanhempi, mitä esikoinen oli silloin kun kuopus syntyi.

Vaikka olo on vähän haikea, niin kyllä on ollut ihanaakin nauttia siitä ettei kotona ole enää pitkään aikaan ollut vaippaikäisiä vaan arki sujuu helposti ja tyypit osaavat tehdä jo niin monet asiat ihan omatoimisesti. Pienempi tietenkin ottaa isommasta mallia, ja omapäisenä toteuttaa välillä sellaisiakin asioita mihin ei ihan vielä taito riitä. Mutta harjoittelemallahan sitä oppii eikö vain. Tänään hän kiipesi lastenhuoneen kirjahyllyn päälle ”Tuu äiti kahtomaan mittä minä oon!”, ja äidillä meinasi samaan aikaan pettää pokka ja hypätä sydän kurkkuun. Onneksi hylly on sentään seinään kiinnitetty eikä pudotus olisi ollut kovin korkea.

Ensi viikostakin tulee aika touhukas, mutta oikeastaan sitä on tottunut siihen että syksyt ja keväät nyt vaan ovat aikalailla touhukkaita ja se on parasta. Ollaan menossa lasten kanssa teatteriin, ja huomenna mun täti ja serkku tulevat Oulusta meille pariksi yöksi viettämään syyslomaa, joka siellä alkoi juuri. Tytöt ovat siitäkin ihan intona, mun serkku kun on sellainen cool vanhempi tyttö heidän mielestään jota ihaillaan kaikessa. Vähän niinkuin mun täti oli mulle kun mä olin pieni, ja on toki vieläkin, haha!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja hyvää yötä <3

Moikka! Huh mikä arkeenpaluu, ollaan kyllä tosiaan hypätty lomalta suoraan touhuun. Keskiviikon työpäivä-tarhapäivä-tanssipäivä meni kuin hujauksessa, meillä oli ihan hulluna puuhaa. Eilen tein töitä etänä, ja sitten lähdin vielä hakemaan tarvikkeita tämän päivän valokuvauksia varten, jotka meillä oli töissä. Ja tänään sitten oli tosiaan se kuvauspäivä, jolloin myös meidän tytöt pääsivät kuvauksiin malleiksi. Neidit olivat aivan intona mallikeikastaan, koko matkan meidän toimistolle he selittivät innoissaan kuinka saavat olla malliprinsessoja (päällä siis oli tyllihameet, mistä tämä prinsessa).

Eilinen etätyöpäivä oli kiva kun sain olla lasten kanssa kuitenkin kotona, oli niin hirveä ikävä vieläkin reissun jäljiltä. Tytöt leikkivät onneksi reippaasti barbeilla melkein koko päivän, eikä avattu telkkaria tai iPadia kertaakaan. Ihan huippua miten he ovat jo niin isoja että jaksavat keskittyä leikkiin niin pitkään, ja mä sain tehdä ihan rauhassa töitä. Välillä isompi luki Cosmopolitania ja pienempi sitten rupesi purkamaan mun kenkäkaappia. Sieltä löytyi molemmille hyvät korkkarit kuulemma.

Tämän päivän kuvaukset sujuivat kuin unelma. Molemmat tytöt olivat innoissaan kameran edessä, ja jaksoivat keskittyä kuviin. Onneksi mentiin jo ihan aamupäivästä ja tytöt kuvattiin ekana, niin ei tarvinnut odotella tai väsyä. He olivat kyllä niin söpöjä, ja niin hassut jutut. Selittivät innoissaan meidän toimiston äijille kaiken Rainbow Dashista ja kertoivat eri ponien söpöysmerkit ja kaikki. Ja tyypit olivat ostaneet toimistolle vaikka mitä herkkuja ja kaikkea, oli ihana tulla töihin kun oli sellainen ylläri siellä odottamassa.

Meidän neitien lisäksi meille oli mallina myös mun ystävä Tino, sekä Emilia jonka varmasti moni teistäkin tietää. Mäkin pääsin malliksi pariin kuvaan vaikka en ollut varautunut yhtään. Ihan parasta olla töissä juuri siellä missä olen, kun hommat tehdään rennolla meiningillä ja aina saa olla mahtavien tyyppien kanssa. Emilia tuli toimistolle omien muksujen ja Topiaksen kanssa, ja siellä riittikin loppupäivästä vilskettä ja vilinää kun neljä alle viisivuotiasta pyörivät siellä ja vaativat Topiasta lennättämään heitä.

Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin, ja kaikki kuvatkin saatiin otettua. Kiitos meidän loistaville malleille Tinolle ja Emilialle ja tietysti tytöille, saatiin varmasti ihan huikeita kuvia. Iltapäivällä käytiinkin vaan ruokakaupassa, ja ruuan jälkeen Emilia perheineen tuli meille vielä vähäksi aikaa kylään ja lapset jatkoivat barbieleikkiä yhdessä. Touhukas päivä, mutta ihan mahti perjantai juuri siksi.

Huomenna meillä on vielä yhdet toiset kuvaukset, tällä kertaa eivät tosin liity mun työhön Jevelolla. Mua vähän jännittää että mitä siitä tulee, toivottavasti hyvä lopputulos! Mä olen jotenkin ihan energiaa täynnä, kai sitä kiireessä piristyy? Mutta joo, huippu viikonloppu tulossa. Huomisen kuvaukset eivät kestä onneksi kovinkaan kauaa, niin ehditään viettää ihan normiviikonloppuakin puistoreissujen ja satuhetkien parissa.

Ihanaa perjantai-iltaa kaikille <3