Viime viikolla Otto ja Zelda olivat flunssaisia, viikonloppuna Tiara (ja edelleen), ja nyt mullekin on iskenyt eka flunssa joulun jälkeen. Onneksi sain sentään olla näin pitkään terveenä. Olen ollut tänään kotona lasten kanssa ja tehnyt töitä etänä sängyn pohjalta, ja meillä on ollut ihan leppoisa päivä flunssasta huolimatta.

Jos flunssassa on joku hyvä puoli, niin tällä kertaa se oli aika odottamaton: esikoinen makoili niin pitkään sohvalla, että kerkesi aapista selaillessaan oppia lukemaan. Jep. Eilen, 4-vuotiaana meidän neiti oppi lukemaan. Aiemminkin hän on lukenut jo yksittäisiä tavuja, laskea helppoja päässälaskuja ja kirjoittaa hän on osannut pitkään jo ilman apua, mutta nyt  onnistuu sitten lukeminenkin. Kunhan täältä sängyn pohjalta selvitään, täytyy käydä ostamassa muutama helppolukuinen (tavutettu) kirja hänelle luettavaksi, onneksi mun Ennin ja Onnin aapisessa riittää luettavaa kuitenkin pariksi päiväksi. Suomeksi lukeminen on helppoa koska sanat lausutaan niinkuin ne kirjoitetaan. Saa nähdä seuraako ruotsin kieli yhtä helposti perässä tässä asiassa.

Allaoleva video ei ole (ollenkaan) editoitu masterpiece mutta siinä meidän neiti lukee ensimmäistä kertaa pidempiä sanoja ja lauseen. Video on kuvattu eilen, ja eilisen jälkeen niitä sanoja ja lauseita on tullut monen monta lisää. Täällä on kyllä kaksi vanhempaa jotka ovat haljeta ylpeydestä, ja myös ilosta. Lukemaan oppiminen avaa meidän neidille aivan uusia maailmoja, ja kuka tietää, ehkä hän jatkossakin lukee mielellään satuja siskolleen ja itselleen.

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3

PS: Kertokaa ihmeessä jos tykkäätte videoista, koska mä mieluusti tekisin enemmänkin niitä, mutta jotenkin en vaan jaksa koskaan alkaa siihen editoimisrumbaan joka vie tuntikausia tällaiselta amatööriltä. Mutta jos siis tykkäisitte ihan perus höpöttelyvideoista joita ei sen suuremmin ole editoitu – let me know. Mä tykkään tehdä niitä.

Blogiuraa on takana kuukauden kuluttua tasan viisi vuotta, se on muutaman kuukauden enemmän kuin meidän esikoisella. Vaikka viiden vuoden aikana olen kehittynyt tasaiseen tahtiin mielestäni sekä kirjoittajana että kuvaajana, mun blogi ei koskaan ole ollut se joka loistaa tyylikkyydellään tai mielettömillä verbaalisilla lahjoilla. En ole se jonka kuvat sopisivat minkä tahansa lehden sivuille, tai se jonka sanankäänteet ovat niin huvittavia että vedet tursuavat silmäkulmista. En ole tunnettu viiltävän rehellisistä tuotearvioista, poliittisten epäkohtien paljastuksesta, uskomattomista matkakohteista tai uusimpien trendien asiantuntevasta esittelystä.

Uskon että se syy, miksi mun blogi silti kerää ympärilleen lukijoita, on tasainen viihdyttävyys. Arkielämän rehellinen kuvaus, se että käsittelen asioita pintaa syvemmältä, ja se että me ollaan aika tavallisia pulliaisia siitä huolimatta että blogia kirjoitankin. Mun blogista on turhaa etsiä skandaalinkäryä viihdytykseen, mutta uskon että viihdyttää voi myös positiivisella asenteella, ilolla ja rakkaudella.

Jotkut ihmiset elävät muiden ongelmista, juoruista ja toisille naureskelusta. Uskon että heille mun blogi on kuin hiekkaa silmiin ja aiheuttaa ärsytystä, täältä kun harvoin löytyy mitään äärimmäisen negatiivista. Olenpa joskus saanut kommentin ”ihanaa kun teilläkin menee välillä huonosti!”, kun olen kirjoittanut jostain ikävästä mitä meille on sattunut. Joku taas on järkyttynyt, kun olen ollut harmistunut jostain, eikä ole kokenut negatiivisempaa postausta blogiini sopivana. Mun blogi on kuitenkin mun peilikuva, ja rehellinen siinä mielessä että en mä niitä huonojakaan juttuja ala peittelemään jos jotain ikävää on meneillään. Yritän kuitenkin käsitellä kaikkea sekä omassa elämässä että blogissa samalla näkökulmalla: positiivisuuden kautta. Koska harmissa vellominen ei vaan ole mun tapaista, eikä auta mua mitenkään.

Mä aion jatkossakin olla samalla linjalla, tuoda esille niitä asioita mitkä sananlasku kehottaa kätkemään: onnea, iloa ja rakkautta. Uskon että hyvä synnyttää hyvää, ja jos voin piristää edes yhden ihmisen päivää, on blogin kirjoittaminen arvokasta ja tärkeää. Mulle itselleni arvokkainta on teiltä saatu palaute, ja teidän myötäeläminen. Mä muistan kymmenien lukijoiden nimimerkkejä, mietin teidän kuulumisia, ja ilahdun jos joku vanha tuttu kommentoi pitkästä aikaa. Olen saanut teiltä ihan mielettömiä vinkkejä, ja te ja teille kirjoittaminen saa mut ponnistelemaan arjessa enemmän. Lyhyesti sanottuna: teille kirjoittaminen tekee meidän koko perheen elämästä monin verroin ihanampaa.

Mä viihdyn täällä ruudun takana, tämä ruutu on mun toinen koti, mun ajatusten koti. Tänne mä vuodatan pohdintoja, rakkautta ja hassuja juttuja. Viihdyttekö te täällä? Jos viihdytte, nyt saa halutessaan äänestää mun blogia vuoden viihdyttävimmäksi blogiksi Inspiration Blog Awardseissa. Sain viikko sitten kuulla, että tuomaristo on valinnut mun blogin osaksi toinen toistaan upeampien ehdokkaiden joukkoa Vuoden viihdyttävin blogi -kategoriassa, ja olin todella otettu kunniasta. On mahtavaa olla noin hienossa joukossa. Kiitos siitä kuuluu myös teille kaikille, vaikka tuomarit sinne mut valitsivatkin. Ilman teitä, eivät tuomarit edes tietäisi mun blogin olemassaolosta.

Äänestäminen vaatii vain ”äänestä”-nappulan klikkauksen mun kuvan päällä, ja siinä kaikki. Äänestämään pääset TÄSTÄ ja äänestää voi vaikka kaikkia sarjan ehdokkaita, joten ei tarvitse potea valinnan vaikeuden tuskaakaan jos on monta suosikkia. Kaikissa sarjoissa on kyllä upeita ehdokkaita. Mä lähetän mun ääneni ainakin huipulle #pojatkinlukee -kampanjalle Vuoden blogiteko -kategoriassa, sillä se on mun mielestä ihan maailman paras juttu ja todella hieno ajatus. Kirjojen lukeminen on yksi viihdyttävimpia, kehittävimpiä ja mahtavimpia juttuja maailmassa, ja sen tärkeyttä ei voi korostaa liikaa.

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille ja kiitos hurjasti jo etukäteen <3

Miltä näytti meidän maaliskuu puhelimen linssin läpi? Luvassa taas 40 kuvaa meidän kuukaudesta, niitä arkisia ihania hetkiä joista meidän elämä koostuu. Kauppareissuja, yhdessäoloa, hassuja ilmeitä ja paljon rakkautta.

1. Kuopus kukkakaupassa valitsemassa itselleen Naistenpäivän kukkaa.

2. Otto ja Tiara katsoivat yhdessä iPadilta Fail Army -videoita.

3. Muovailuvahahetki tyttöjen kesken. Muovailuvaha on ihan parasta, niistä saa tehtyä vaikka mitä!

4. Zeldan lempparihuppari, jonka hän sittemmin hukkasi. Toi olis niin kiva mutta hitsi vieköön missähän se on??

1. Ihana sininen ilmapallo kirvoitti suuren hymyn!

2. Meidän toimitusjohtajan avovaimo oli leiponut meille melkein fitness-kakun, eli ihan törkeän herkullisen juustokakun jossa ei kyllä ollut mitään fitnessiä mutta se oli tosi hyvää, aijai vieläkin himoitsen.

3. Pillimehua illan piristykseksi.

4. Tiara piirsi mulle ihanan kuvan, jossa olen kuulemma minä. Se päätyi koristamaan jääkaapin ovea.

1. Askarreltiin vähän pääsiäisjuttuja Tigerilta saaduista piipunrasseista* tyttöjen kanssa.

2. ”Äiti kääri minusta makkara!” ”Ok!”

3. Rakas pieni ilopilleri murunen!

4. Ylpeä neiti isin kanssa ostoksilla, sai vieläpä kantaa ostoskassia!

1. Otto maalaa vaaleanpunaista Batmania lastenhuoneen seinään Tikkurilan kampanjan tiimoilta.

2. Lasten kanssa ulkona puhaltamassa saippuakuplia lumisena vapaapäivänä, ihan hyvin onnistuu talvellakin!

3. Palmusunnuntain pääsiäismunajahti ja kaksi äärimmäisen innostunutta neitiä!

4. Ostoksille lähdössä, huivi ei yhtään sopinut asuun mutta oli ainoa bandana joka siihen hätään löytyi pitämään maalausprojektin ajaksi äherrettyä sotkunutturaa kasassa.

1. Karusellissa pyörimässä, mummu tarjosi Oulun Ideaparkissa kyydit!

2. Perhepotretti mun isovanhempien luona. Harvinaista olla koko perhe yhtäaikaa kuvassa.

3. Björn Borgin juhlissa G Lounge & Skybarissa oli ihan mielettömiä herkkuja tarjolla.

4. Ja Oton kanssa kokkailtiin kotona teriyaki-seesamilohta, riisiä ja lisukesalaattia, jota syötiin sohvapöydällä ruokapöydän ollessa kuivumassa maalauksen jäljiltä. Lapset söivät oman lastenpöydän ääressä.

1. Pitkän matkan matkustaja tyytyväisenä.

2. Pikkuiset piirtelijät juuri ennen nukkumaanmenoa. Esikoinen piirsi pikkusiskonsa legotalon.

3. Isin kanssa pyöräretkellä nauttimassa ihanasta auringosta.

4. Minun rakas pikkumurunen.

1. ”Äiti minä haluan olla tiikewii!!”

2. Factoryn maailman paras lounassalde: kanaa, jättirapuja, ananasta, grillattua paprikaa & dijon-hunaja-parmesan-kastiketta. Nam nam nam! Tein tästä oman version viikonloppuna, ohjetta tulossa pian!

3. Valitsemassa kukkia Jevelon pressiin Maison Helsingissä. Ihan mieletön kauppa!

4. Tyttöjen pikkupikkuserkku ja hänen ihana äitinsä kävivät meillä kylässä ja tehtiin jätskibuffa!

1. Kokeilin jotain Shaanxon meikkitutoriaalia ja näytin ihan eriltä kuin yleensä vaikka meikit oli suunnilleen samat, wot!! Onko teillekin käynyt näin?? 😀

2. Grillattiin ensimmäiset grillivartaat tälle keväälle, tosin vielä sisällä uunin grillitoiminnolla.

3. Kevään ekat ulkojätskit maisteltiin myös viime viikolla, miksi jätski maistuu niin paljon paremmalta ulkona?

4. Leikkipuistossa kiipeilemässä.

1. Neitokaiset Hoplopissa ihan överi-innoissaan lähdössä leikkimään!

2. Kauppareissulle lähdössä yhdessä koko perhe.

3. Eräänä tarha-aamuna bussipysäkillä kauniissa auringonpaisteessa.

4. Petrie Artissa tällä viikolla, Otto ja Petrie mittailevat tatuoinnin tulevaa paikkaa. Tästä yhteistyöstä lisää myöhemmin!!

Mä en vaan pääse yli siitä miten kivaa on tehdä näitä postauksia! On ihanaa aina katsoa kuukausi taaksepäin ja hymähdellä kaikille hassuille hetkille joita arjessa on sattunut. Miten helppoa meillä 2010-luvun vanhemmilla onkaan, kun on kamera valmiina puhelimessa. Miten äärettömän suuri mahdollisuus meillä on dokumentoida sitä ihan perus arkea, miten paljon enemmän muistoja meillä on mahdollisuus tallentaa kuin vaikkapa vanhemmilla kymmenen vuotta sitten. Ja joo, toki 10 vuotta sittenkin oli kamerapuhelimia ja digikameroita, mutta älypuhelimet ovat mullistaneet silti kaiken kuvanlaadullaan ja helppoudellaan arjen tallentamisen. Nykyään tallennetaan sitä arkeakin, eikä vain niitä synttäreitä ja jouluja. Se on musta ihanaa, kunhan muistaa elää arkea niillä silmilläkin eikä aina linssin läpi.

Tänään ollaan vietetty ihanaa tavallista lauantaipäivää yhdessä, ja nyt lapset tuhisevat tyytyväisinä omissa sängyissään. Hyvää yötä teille ihanat, ja kiitos paljon kaikista synttärivinkeistä!

Näin arvuutteli esikoisemme multa eilen illalla, kun leikimme arvoitusleikkiä. ”No sehän on tietysti isi”, vastasin hänelle. Eilen illalla kun raahauduin tavallista pidemmän työpäivän jälkeen ruuhkametrolla kotiin, mua odotti höyryävä juurivalmistettu sitruunaruoho-chilinuudeliwokki, keltainen ihana krysanteemi ja levyllinen mun lempparisuklaata.

Otto, mitä ihmettä mä olen tehnyt ansaitakseni noin ihanan miehen? En todellakaan tiedä. Ruuan jälkeen se siivosi keittiön, maalasi vielä kertaalleen ruokapöytään viimeisen maalikerroksen ja luki sen jälkeen lapsille kirjoja. Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä, hän on lasten kanssa tanssissa. Minä jäin tänään yksin kotiin että ehdin hoitaa rästihommia sillä aikaa kun tytöt tanssivat, ja että voin illalla tyttöjen mentyä nukkumaan vähän itsekin rentoutua, katsoa vaikka vähän telkkaria. Tämä viikko on ollut hullu, me ollaan julkaistu android-versio meidän sovelluksesta ja olen järjestänyt elämäni ensimmäisen pressiaamiaisen, mikä oli mahtava ja opettavainen kokemus. Oli hauskaa olla pressitilaisuuden toisella puolella kerrankin.

Mä olen vaan niin kiitollinen tästä kaikesta, vaikka juuri nyt mua väsyttääkin. Olen kiitollinen upeista uusista tyypeistä joihin olen jälleen saanut tutustua, haasteista joihin olen saanut tarttua töissä, siitä että sain tänään pitää työhaastattelun harjoittelijalle, olen kiitollinen siitä että mulla on noin ihana mies ja kiitollinen siitä että mulla on noin rakkaat ja ihanat lapset. Olen kiitollinen siitä, että tänään mun puhelimen sääsovellus on näyttänyt että ulkona on 12 astetta lämmintä, vaikka se luuleekin mun olevan aina Suomenlinnassa vaikka en ole.

Lapset, he ovat mun elämän tärkeimpiä pieniä napoja. Mä olen niin kiitollinen siitä että mulla on heidät ja että mulla on Otto. He ovat ne tyypit joiden elämästä mä haluan tehdä niin siistiä kuin ikinä osaan ja kykenen. He ovat ne joille en koskaan halua tuottaa pettymystä, ne joille en halua sanoa ei jos ei ole pakko. He ovat ne, joiden takia mä olen valmis tekemään aina tuhat kertaa enemmän. Ne jotka tekevät musta paremman ihmisen ja saavat mut olemaan hyvällä tuulella silloinkin kun mikään muu ei anna syytä siihen.  Ne joiden kanssa haluan juhlia jokaista hienoa hetkeä, ja jotka lohduttavat silloin kun päivä ei ole ollut paras mahdollinen.

”Mikä on rakas ja pieni ja saa aina äidin hyvälle tuulelle?” kysyin minä puolestani esikoiselta. ”Minä ja Zelda!” tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä. Kyllä nuo kolme taitavat tietää mitä mulle merkitsevät, eikä ole mitään ihanampaa kuin se että on kolme tyyppiä jotka joka ikinen päivä kertovat rakastavansa, monta kertaa, ja joille saan itse kertoa saman.

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille <3

Oulussa pääsin  vielä ottamaan asukuvat talvimaisemissa. Lunta oli ihan si-ka-na, ja oli niin hassua mennä sinne kun Helsingissä on jo pitkään ollut niin lumetonta. Lumesta huolimatta ilma oli jo keväisen lämmin, viitisen astetta plussan puolella, ja kun autolla liikuttiin niin en viitsinyt ihan topata itseäni ettei tule kuuma. Puin päälle neuleen joka on alelöytö H&M:n Mid Season Salesta, hintaa neuleelle jäi kymmenen euroa. Mä katselin tätä raidallista neuletta jo joskus talvella, mutta päädyin silloin ostamaan poolokauluksisen neuleen tämän sijaan. Nyt kevään korvalla raidat ja poolokauluksettomuus tuntuivat raikkaalta ja ihanalta, ja ostin sen vihdoin omakseni.

On ollut tosi kovassa käytössä, tosin myös pesty monta kertaa sillä olen onnistunut joka kerta sotkemaan sen PAHASTI heti pesun jälkeisellä käyttökerralla. Ekaksi sotkin sen soijalla kun nostin kalan marinoitumasta ja jotenkin se lipsahti mun käsistä ja loiskahti soijakulhoon takaisin–> kaikki soijat mun päälle, nami. Vielä kalanhajulla höystettynä.

Tokalla kerralla makoilin Oulussa sohvalla ja söin lasten suklaamunan jämiä, ja onnistuin sitten jotenkin murustamaan ja/tai sulattamaan suklaata neuleen olkapäälle klöntin. Ai että mä olen lahjakas. Mutta ehkä ensi kerralla sitten voisin onnistua pitämään sen puhtaana pidempään kuin yhden päivän?! Onko teillä tuollaisia ”epäonnen” vaatteita jotka vaan aina onnistutte sotkemaan kerta toisensa jälkeen, vaikka muuten olisitte suhteellisen siistejä?

Takki ZARA / Neule H&M / Farkut Bershka / Kengät ZARA / Laukku Marc by Marc Jacobs

Pitkän tukan myötä olen rakastunut perusponnariin uudelleen, ja se onkin varmaan mun yleisin kampaus tällä hetkellä. Jotenkin tulee vaan niin raikas olo kun vetäisee hiukset pois naamalta, ja onhan se myös ihanan helppoa kun ne ei roiku siinä tiellä. Ponnari pysyy hyvänä koko päivän jos sen laittaa aamulla hyvin ja lookin lisäksi pysyy myös skarppi fiilis, kunhan ei ole ponnari liian kireällä! Mulla harvemmin on, ennemminkin liian löysällä, hah. Ja näissä kuvissa tukka oli kaiken lisäksi vielä ihan takussa, kun mielessä oli Oulussa ihan muut asiat kuin tukan laittaminen. Töihin en ehkä ihan näin peikkoponnarilla lähtisi.

Mä ajattelin muuten tehdä tällä viikolla vähän useamman asupostauksen, sillä ne on viimeaikoina jääneet tosi vähälle ja ihan turhaan! Kaivelin viikonloppuna kaikki mun kevättakit kaappien kätköistä tämän bomberin seuraksi, enkä malta odottaa että pääsen käyttämään muitakin. Hassua että nyt Oulussakin pääsee jo kuulemma pyöräilemään sulalla tiellä, vaikka näissä kuvissa oli vielä näin paljon lunta!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3