Ensi viikolla meillä on oikein tuplasynttäriviikko, kun ensin perjantaina on mun syntymäpäivä ja sunnuntaina sitten Tiaran 4v-synttärit. Hauskaa kun saa kerrankin järjestää molempien juhlat ihan oikeana päivänä! Me ollaan tänä viikonloppuna jo vähän aloiteltu synttärivalmisteluita, mä olen täällä värkännyt Frozen-teeman mukaisesti lumihiutaleita ja ollaan hamstrattu kaikkea turkoosia. Vielä pitää lähteä käymään jossain kauempana lelukaupassa, kun joka kaupasta tuntuu olevan Elsa-barbiet loppu.

Me tehdään tällä kertaa kakku ihan itse, ja vähän jännittää että mitä siitä tulee. Ostin sokerimassaa mutta mä en ole _ikinä_ tehnyt siitä mitään ja olen varmaan ihan pikkuisen hakoteillä. Onneksi on netti vinkkejä pullollaan, ja jos teillä on jotain vinkkejä että miten sokerimassasta saa tehtyä kivan kakun ja/tai kivoja koristeita kakkuun niin saa auttaa! Lumihiutaleissa käytin apuna Pinterestin huippuja ohjeita, en nimittäin ollut askarrellut niitä kertaakaan ala-asteen jälkeen ja oli vähän hakusessa että miten se edes taitellaan se paperi. Noista tuli kuitenkin lopulta aika kivoja, ja tytötkin saivat askarrella omiaan paperisaksilla. Tosin päädyin tekemään hiutaleet silkkipaperista, enkä tavallisesta paperista jota Instagramissa aamupäivällä vilauttelin.

Oman lisämausteensa mun syntymäpäivään tuo koko Suomen päiväksi pysäyttävä lakko. Saapa nähdä miten kaverit ympäri PK-seutua ja osa vielä kauempaa pääsevät edes paikalle. Onneksi se lakko sentään loppuu jo iltakuudelta, ettei ihan koko ilta mene siinä. Ymmärrän kyllä täysin lakon syyt ja kaikki sympatiat sinne suuntaan, mutta tää on just niin mun tuuria että osuu mun syntymäpäivälle, ei voi kuin nauraa.

Aamulla käytiin lenkillä Armaksen kanssa ja tytöt lähtivät vielä Oton kanssa puistoon sillä aikaa kun mä siivoilin. Aika rento ja rauhallinen viikonloppu on ollut, ensi viikolla riittää sitten hulinaa senkin edestä, mutta onneksi vaan kaikkea mukavaa. En malta odottaa että näen Tiaran ilmeen juhlapäivänä! Ja tuntuu oikeasti niin uskomattomalta että neljä vuotta sitten mä olin sairaalassa vuodelevossa ja ajattelin että ei se sieltä ikinä synny. Miten ihmeessä siitä voi olla neljä vuotta, kun mä muistan sen kuin se olisi ollut eilen.

Oli vaan pakko näyttää tuo kuva jonka olen silloin jakanut supistuskäyrästä Facebookiin, kun fb mua muistutteli siitä eilen. Kahden raskauden ja synnytyksen kokemuksella voin sanoa Iinalle neljä vuotta sitten, että mun kroppa tuntee supistukset vasta sitten kun tuo käyrä loppuu kesken ja supistusväliä ei ole ollenkaan, ja sitten ne kyllä tosiaan tuntuu. Ihan turhaan hihittelin tuolla ja myhäilin tyytyväisenä miten ”helppoja” supistukset on.

En tiennyt silloin yhtään mitä höpötin, mutta nyt tiedän. Vaikka tuo sairaala-aika otti henkisesti tosi koville kun kokoajan oli kauhea epätietoisuus, niin silti näin jälkeenpäin aika on kullannut muistot ja mieleen tulee vain mangojäätee, loputtomat Kaksplus- ja Vauva-lehdet, mun vieressä päiväunia nukkunut Otto ja keinutuoli. Ei se niin paha ollut, silloin se tuntui vaan pahalta, vain olla paikallaan ja odottaa. Nyt se tuntuu melkein taivaalta, olla vaan ja lukea lehtiä, haha.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille ja hyvää yötä ja vielä alkavaa viikkoakin! <3

Osa teistä ehkä lukikin Oton postauksen, törkeästä kommentista jonka sain? En halunnut ottaa tätä esille mun blogissa, koska en tykkää kirjoittaa täällä ikävistä asioista. Mutta ehkä mä haluaisin herättää ihmiset ajattelemaan sitä, miten paljon perättömät huhut voivat satuttaa.

Miettikää, että jos olet bloggaaja, kuka tahansa voi tulla kertomaan sinulle että olet tehnyt abortin – vaikka et ole – ja kertoa tämän saman asian totuutena ihan kenelle tahansa. Mä tiedän mistä tämä huhu on lähtenyt, surullista kyllä. Kun keväällä sanoin käyneeni tutkimuksessa, kävin tosiaan ihan vaan tutkimuksessa. Tutkimus suoritettiin Kätilöopistolla, naistentautien puolella ja sain siitä onneksi terveen paperit. Naureskelin silloin itsekseni, että toivottavasti kukaan ei näe mua siellä ettei tule jotain perättömiä raskaushuhuja, mutta samaan syssyyn ajattelin olevani typerä. Eikai nyt kukaan tuntematon tuollaista alkaisi levittää vailla todellisuuspohjaa.

En valitettavasti ollutkaan typerä ajatuksineni. Jossain vaiheessa juoruketjua tutkimus muuttuikin toimenpiteeksi, ja toimenpide muuttui abortiksi. Olisin paljon mieluummin saanut osakseni raskaushuhuja, ne ovat sentään positiivisia ajatuksia, ja ne on helppo kumota ja todistaa vääriksi. Mutta milläpä todistat ettet ole tehnyt aborttia, ainakaan menettämättä yksityisyyttäsi jakamalla terveystietojasi netissä?

Mua oksettaa se että joudun edes miettimään tällaista, miettimään että mun pitäisi jotenkin todistaa nämä huhut perättömiksi, että voisin olla oma itseni. Ettei kukaan vaan ajattelisi että ne huhut pitäisivätkin paikkansa. Mutta enhän mä sitä mitenkään järkevästi voi todistaa, ja vaikka todistaisin, se ei riittäisi. Aina tulee uusia huhuja, ja kun en itse tarjoile hopeatarjottimella luurankoja kaapista, niitä keksitään, ihan vaan että olisi jotain haukuttavaa ja juoruttavaa.

Usein mulle kommentoidaan kuinka näytän niin onnelliselta ja meidän perhe näyttää onnelliselta, se oikein huokuu kuulemma meistä. Me ollaan, me ollaan maailman onnellisimpia. Se onni ei mene rikki näistä inhottavista huhuista, enkä lakkaa näyttämästä meidän onnea täällä vain jotta ilkeät ihmiset vihaisivat meitä edes hippusen vähemmän. Mutta sitä se ei poista, että tuntuu äärimmäisen pahalta että joku uskoo ja levittää totena näitä sairaita valheita, päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Vaikka jokaikinen ihminen jolla on mulle merkitystä, tietää aina asioiden oikean laidan eikä sekuntiakaan usko näihin juttuihin, tuntuu hirveältä jo se että edes yksikin tuntematon ihminen voi ajatella meistä tällaisia asioita.

Inhottavaa sanoa että siihen voi turtua, miten on edes mahdollista että joku turtuu kuulemaan jatkuvasti olevansa oksettavan ruma, anorektikko, huono äiti, narsistin vaimo, huora, ja nyt vielä tämä. Päivästä toiseen ajattelen että ”hehheh, tää on näitä ammatin varjopuolia, joo ei tunnu missään”. Tällainen kyllä tuntuu, se saa ajattelemaan miten naurettavaa on että asetan itseni tilanteeseen jossa tuntemattomat ihmiset kokevat oikeudekseen spekuloida jopa näin rankoista aiheista, liittyen mun ja mun perheen elämään.

Saamani kommentti ei loukannut vain mua ja mun perhettä, vaan se on loukkaava myös kaikkia niitä kohtaan jotka oikeasti joskus ovat abortin tehneet, syystä tai toisesta. Ei kuitenkaan tullut yllätyksenä, että huhujen levittäminen, tuomitseminen ja ihmisoikeuksien polkeminen kulkevat käsi kädessä. Tästä pyhästä kolminaisuudesta on helppo hankkiutua eroon etsimällä sisältöä siihen omaan elämään, se auttaa huomaamaan että ne ajatukset siellä omassa päässä eivät välttämättä olekaan faktoja, tai edes tarpeellisia pohdintoja. Se auttaa huomaamaan että maailmassa on niin paljon kaikkea muuta mihin omia energiavaroja kannattaa käyttää, kuin toisten elämän spekuloiminen.

Huomenna mä irtaudun tästä paskamyrskystä ja lähden työmatkalle, enkä aio uhrata ajatustakaan näille asioille. Mä kovasti toivon että jälleen kerran, voisin keskittyä siihen olennaiseen täällä, ja te kaikki ihanat lukijat saisitte mahdollisuuden lukea sitä mitä täältä varmaankin yleensä haettekin, positiivisuutta ja inspiraatiota. En vaan voi antaa olla, en varsinkaan kun kuulen oman äitinikin äänestä miten pahalta hänestä tuntuu mun puolesta, se että mä joudun kuuntelemaan ja lukemaan tällaista.  Mä toivon että sinua joka kommentoit, ja kaikkia teitä jotka meidän asioilla pitkin maita ja mantuja spekuloitte, hävettää edes vanhempana se miten järkyttävän ilkeitä ja ajattelemattomia olette olleet.

Hyvää yötä teille kaikille ihanille<3