Ihan tosi Frozen

21.09.2015

Eilinen oli aika Frozen, ihan tosi Frozen. Kaikki oli värikoodattua juomasta kakkuun ja jopa suurin osa vieraista oli pukeutunut siniseen, valkoiseen tai hopeaan. Aivan ihanaa! Me ei edes pyydetty kutsussa ketään pukeutumaan teeman mukaisesti, mutta näin mahtavia  ystäviä ja sukulaisia meillä on. Kaikki halusivat että Tiara saa oman täydellisen prinsessapäivänsä ja se kyllä tosiaan onnistui.

Laitettiin juhlat alkavaksi kolmelta, mikä oli hyvä päätös. Meillä oli jopa kakku valmiina silloin, vaikka karjalanpiirakat olivatkin paistamatta. Onneksi ne valmistuivat muutamassa minuutissa, ja päästiin aloittamaa juhlat hyvissä ajoin kerrankin. Tarjottavia tuli juuri sopivasti, ei jäänyt kuin ihan pikkuisen yli kaikesta ja me syötiin niitä sitten iltapalaksi. Tehtiin kaikki tarjottavat itse karjalanpiirakoita (ja karkkeja ja keksejä)  lukuunottamatta ja päätettiin ottaa mukaan sekä hyväksi havaittuja suosikkeja että muutama uusi tuttavuus.

Vanhoista suosikeista tarjolla oli mutakakkua ja vaniljakastiketta, ja niitä karjalanpiirakoita munavoin kanssa. Täytekakun täytteenä oli myös vanha lemppari, vanilja-mustikka-valkosuklaa, joka toimii aina. Muuten kokeiltiin sitten uutta, kolmioleipiä tonnikala- ja rucola-tomaatti-vuohenjuustotäytteellä sekä kakussa sokerimassakuorrutusta ja turkoosia kermavaahtoa. Juotavaksi valmistin Elsan jääjuomaa mehusta, mustikkakivennäisvedestä ja sinisestä elintarvikeväristä, jolla värjäsin myös kermavaahdon. Se oli ihan menestys!

Koristeita mä ostelin pitkin syksyä vähän sieltä sun täältä. Timantin muotoiset honeycombsit löytyivät Tigerista, ja ilmapallot Confetista. Itse askartelin mustat kirjaimet joista kirjoitettiin ”Onnea Tiara”, lumihiutaleet silkkipaperista keittiön ikkunaan, sekä kartonkisen ison Olafin ja kasan neniä, joita lapset saivat itse värittää ja kiinnittää silmät sidottuina Olafille. Vähän kuin aasinhäntää siis mutta vaan Olafin nenän kiinnitystä. Ihanat leivoskuvioiset servetit löysin H&M Homen valikoimista, ja hahmot kakkuun BR-lelukaupasta.

Katsoin kartonki-Olafiin mallia Pinterestistä, josta tämän nenänkiinnitysidean bongasinkin. Ostin ison valkoisen kartongin, ja siitä sain leikattua sekä Olafit että nenät. Lapset saivat itse värittää kukin oman nenänsä, ja kirjoittaa oman nimensä tai nimikirjaimensa siihen.

Confetista ostin myös lumihiutaleenmuotoiset piparimuotit, joilla tein sokerimassasta lumihiutalekoristeet kakkuun, kirjaimet leikkasin vaan veitsellä. Ei se kakun tekeminen ollutkaan yhtään niin hankalaa kuin pelkäsin. En eristänyt kakkua mitenkään, vaan laitoin vaan kaulitun sokerimassan suoraan siihen kakun päälle. Hyvin kesti ja pysyi kasassa.

Tiaran Frozen-mekko ja väriin sopiva kruunu olivat H&M:ltä ostettu. Zeldan hameen ostimme Zarasta, ja paidan Zelda sai Lindexiltä.

Tiara sai ihan mielettömiä lahjoja! Suurin osa lahjoista oli Frozen-teemalla, arvatenkin. Kaikkea mahdollista hamahelmistä yöpaitaan, tehtäväkirjoja ja palapelikirjoja, pinnejä ja pompuloita, sormuksia ja huulirasvoja, paitoja ja Olaf-peli, ja äidiltä ja isiltä Elsa- ja Anna-nuket. Tipa sai myös muita kivoja kirjoja, lahjakortteja, legoja, leluja ja pelejä ja vaatteita myös. Tyttöjen huone on aivan täynnä Frozenia, sen voin sanoa. Mun äidiltä saatiin ihanat Gugguun paita, housut ja tuplatupsupipo Tiaralle kauniissa burgundyn sävyssä, ja tämä äiti on aivan ihastunut. Meidän ekat Gugguut, pitää päästä kuvaamaan ne kunhan tuo ilma vähän tuosta kaunistuu, meillä on 4v-kuvat nimittäin ottamatta. Pitää vähän käydä tyttöjen kanssa lastenhuonetta läpi että saadaan Frozeneille tilaa ja vanhoja leluja uusille leikkijöille.

Oli ihanaa kun meille tuli paljon vieraita, ja lapsille monta leikkikaveria. Kaikki lapset leikkivät kauniisti keskenään. Armas pyöri ympäri juhlia kuin väkkärä ja kävi milloin kenenkin silitettävänä. Oli kyllä oikeasti niin hauskat juhlat että! Kiitos hurjasti kaikille vieraille kun tulitte paikalle ja eläydyitte Frozen-meininkiin, ja kiitos myös ihanista lahjoista.

Huh, vihdoin alkaa juhlahumukin vähän väistyä arjen tieltä, vaikka koristeet vielä roikkuvatkin katosta. Lumihiutaleethan voisi hyvin jättää ikkunaan koristeeksi, kohtahan on kuitenkin joulu, eikö! On ollut aivan parasta juhlia, mutta nyt otan kyllä innolla sen tavallisen arjen makaronilaatikkoineen vastaan ja keskitytään vähän aikaa siihen. Ei tässä kyllä silti ole kuin reilut pari viikkoa siihen että lähdetään Lontooseen Oton kanssa, ja matkakuume kasvaa päivä päivältä! Ihanaa kuitenkin nautiskella arjesta siihen asti.

Jos haluatte ohjeita tarjoiluihin niin huudelkaa hep, tai jotain, niin voin tehdä niistä vaikka oman postauksensa! Nyt mä voisin yrittää vähän rentoutua Oton kanssa kaiken hulinan jälkeen, ja vain olla ja katsoa Netflixistä Narcosia, joka on muuten tosi mielenkiintoinen sarja!

Hyvää yötä ja ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3


Tiara 4v

20.09.2015

Neljä vuotta sitten meidän pieni rakas Tiara syntyi ja muutti meidän koko elämän. Hän ei itse voi sitä tietää miten suuresti hän on vaikuttanut kaikkeen vain syntymällä. Vaikka kuinka kertoo joka päivä lapselle kuinka tärkeä ja rakas hän on, ei hän voi koskaan tajuta miten suuresta asiasta oikeasti on kysymys. Onneksi lapselle riittää se, että hän tuntee olonsa rakastetuksi ja huomioiduksi.

Neljän vuoden aikana me ollaan kasvettu vanhemmiksi samalla kun ollaan kasvatettu tyttäriämme parhaamme mukaan. En usko että vanhempana voi koskaan olla valmis. Lasten kanssa kun harvoin on valmiita vastauksia mihinkään, koska he ovat yksilöitä jotka kasvavat  ja kehittyvät kokoajan omanlaisikseen. Vaikka lukisi kaikki maailman vanhemmuusopukset ja tietäisi teoriassa miten olla maailman paras vanhempi, paras vanhempi omalle lapselleen voi olla vain kuuntelemalla häntä. Kasvu vanhemmaksi jatkuu läpi elämän, ja mä toivon että me voidaan Oton kanssa kasvaa edes puoliksi niin reippaiksi ja rohkeiksi kuin meidän ihana esikoinen.

Hän on fiksu ja ihana ja kiinnostunut kaikesta ympärillään. Hän ottaa toiset huomioon ja rakastaa ilahduttaa läheisiään. Hän on pohdiskeleva, ja miettii paljon erilaisia asioita. Näen hänessä paljon omia luonteenpiirteitäni, mutta on hänellä isänsä tulisuuttakin. Kun mä katson miten ihana tytär meillä on, mä koen onnistuneeni vanhempana. En tiedä mitä oletin raskausaikana meidän tyttäreltä, en kai osannut odottaa oikein mitään. Toivoin vain että me saataisiin terve lapsi.

Ehkä leikittelin ajatuksella prinsessaleikeistä tai äidin ja tyttären shoppailureissuista. Tottakai meillä on niitäkin, ja ne ovat ihan parhaita. Mutta tärkeimmältä tuntuu oman lapsen luottamus. Hän luottaa vanhempiinsa kuin kiveen, ja tietää että me ollaan aina täällä häntä varten. Hän tietää että meiltä voi kysyä ihan mitä tahansa, ja hän tietää että hän voi suuttua ja me ollaan silti täällä. Hän turvautuu meihin kun jokin asia pelottaa tai jännittää, ja hän luottaa siihen että kun me sanotaan ettei tarvitse pelätä, niin ei oikeasti tarvitse.

Hän osaa puhua niin kauniisti että itkettää, ja hän on kiitollinen siitä mitä saa. Tänä aamuna, kun tukka pystyssä ripustin koristetta kattoon, hän sanoi että nämä ovat maailman parhaat synttärit ikinä. Ennen yhtään lahjaa, kakkupalaa, karkkia tai vierasta. Se tuntuu hyvältä, hän arvostaa ja kunnioittaa sitä mitä saa osakseen.

Paljon onnea meidän maailman rakkaimmalle Tiaralle 20.9.2015 4-vuotispäivänä <3

Huomenna luvassa juttua meidän hemmottelupäivästä, sekä tietenkin kaikki pienen prinsessan Frozen-päivästä, joka oli oikeasti onnistunut. Kyllä neljävuotias tiesi mistä puhui, jo ennenkuin juhlat olivat edes alkaneet. Kiitos hurjasti kaikille juhlavieraille <3