Me vähän herkuteltiin eilen illalla ihan muuten vain, ja tein tämän joulukauden ensimmäiset vuohenjuusto-viikunahillotortut. Otolle olin luvannut jo pari viikkoa sitten tehdä niitä, mutta se on vaan jäänyt joka ilta vaikka ainkeset on odotelleet kaapissa. Onneksi sain vihdoin aikaiseksi! Vuohenjuusto ja viikuna on vaan niin täydellinen suolaisen ja makean yhdistelmä, ja ne maistuvat tosi hyvältä yhdessä glögin ja lehtevän torttutaikinan kanssa. Kolmesta ainesosasta saa helpon ja maistuvan herkun joulukauteen jota voi tarjota niin vieraille kuin puputtaa vaikka koko pellillisen itse, niinkuin mun teki eilen mieli tehdä. En sentään tehnyt, vielä on muutama torttu jäljellä!

Nämä tortut maistuivat lapsillekin, mutta vuohenjuusto on muutenkin heidän herkkuaan niin en ihmettele. Tuoreet viikunat olivat vähän liian jänniä herkkuja kuulemma, mutta tortuissa ollut hillo maistui oikein hyvin. Kokeilin taas vähän erilaista torttumuotoa, ja tuo olikin tosi helppo tehdä tuo vinoneliö. Torttujen kanssa me aikuiset herkuteltiin tuoreella vuohenjuustolla ja viikunoilla, ja lapset sitten appelsiineilla ja ihanan punaisilla jouluomenoilla. Lapsetkin saivat maistaa glögiä, ja se oli kuulemma tosi hyvää. Mä olen aina vaan ostanut niitä valmiita pahvitölkkiglögejä, mutta mua kiinnostaa kauheasti tehdä itse jotain herkullista joulujuomaa, ja siksi kysynkin teiltä vinkkiä! Oletteko tehneet itse glögiä tai jotain muuta jouluista juomaa? Ja nyt siis ihan alkoholittomista puhun, sellaisesta mitä voi tarjota lapsillekin jos heille vaan maistuu. Musta on ihana aina kokeilla kaikkea uutta ja herkkua!

Vuohenjuusto-viikunahillotorttujen ohje on siis simppeli : kaksi pakettia torttutaikinalevyjä, 1 prk viikunahilloa ja 1 pötkö vuohenjuustoa. Juusto n. 0,5cm paksuisiksi viipaleiksi, 1 viipale per torttu ja päälle lusikallinen hilloa. Uunissa 225:ssä asteessa 10-15min.

Ihanaa keskiviikkopäivää kaikille <3

Olen mukana Indiedaysin & Spice Up!in yhteistyökampanjassa, jonka myötä sain testiin liudan erilaisia aasialaisia kastikkeita, tahnoja, mausteita ja muita tuotteita. Mä tykkään ihan superisti aasialaisesta ruuasta, mutta yleensä mua häiritsee omissa kokkauksissani aina se, että ne eivät ole maistuneet autenttiselta. Kun tietää miten hyvää aasialainen ruoka oikeasti oikein tehtynä oikeassa paikassa on, on harmittanut että omat keitokset ovat aina olleet vähän sinne päin, vähän liian pliisuja. Paino kuitenkin sanalla yleensä, sillä tällä kertaa niin ei käynyt. Tällä kertaa ruuat veivät mun kielen mennessään.

Mä olen ruuanlaittajana sekä hifistelijä, että sellainen nopeiden ja helppojen ruokien ystävä. Arkisin vedetään enemmän sillä nopea ja helppo -linjalla, ja viikonloppuisin taas tykätään hifistellä ja kokeilla uutta, ja käyttää enemmän aikaa ruuanlaittoon. Arkisin pääasia on mahan täyttyminen ja viikonloppuisin nautiskelu. Viime viikonloppuna me nautiskeltiin oikein urakalla näillä Spice up!in tuotteilla, kokeiltiin sekä nopeaa ja helppoa reseptiä, että sitten tehtiin mun elämäni parasta currya jota keiteltiin yhteensä tunti ja joka maistui ihan täydellisen hyvältä. Ruoan hitaampi hauduttaminen palkitsi, ja maku oli taivaallinen. Ruokaa tuli niin iso satsi että syötiin sitä kaksi kertaa päivälliseksi, ja Otto vielä kerran lounaaksi töissä.

Mulle osa Spice Up!in tuotteista oli tuttuja entuudestaan, esimerkiksi perus makea chilikastike joka varmaan melkein joka kodista perusvarusteena löytyy, sekä kalakastike, osterikastike ja sitten muutama noista valmiista ateriakastikkeista. Kalakastiketta ja Osterikastiketta meillä oli aina silloin kun asuin vielä lapsuudenkodissani, mutta en sen kummemmin ole itse niitä osannut käyttää aiemmin. Valmiit ateriakastikkeet taas on meillä joskus sellaisia arjen pelastajia. Kun kastikkeeseen sekoittaa nuudelia, kanaa ja vähän vihanneksia, on valmiina nopea ja helppo ruoka joka maistuu hyvältä. Lapset tykkäävät kovasti miedommista kastikkeista, kuten hapanimeläkastikkeesta tai Chow Mein -kastikkeesta.

Kaikki nämä erilaiset tahnat olivat mulle täysin uusi tuttavuus, ja yllätyin siitä miten hurjan paljon makua niistä saa ruokaan! Inkivääritahna, sitruunaruohotahna ja valkosipulitahna maustavat kätevästi myös simppelimpiä ruokia. Ja en oikeasti tiennyt että curryja on noin monta erilaista, panang curry, punainen curry, vihreä curry ja massaman curry. Me kokattiin Massaman Currya, jota en ole koskaan maistanut aiemmin edes ravintolassa. Massaman Curry on tuhti thairuoka, joka sisältää useita eri ainesosia ja runsaasti mausteita. Täytyy sanoa että se oli varmaan parasta ruokaa mitä olen ikinä ihan itse kokannut. Se maistui jotenkin niin aidolta, ja mausteiselta ja hyvältä ja miljoonalta eri asialta, se oli niin kaukana arkipöperöstä kuin olla ja voi.

Massaman Curry meidän tyyliin (6 annosta)

450g maustamattomia broilerinfileesuikaleita

4dl Jasmiini- tai Basmatiriisiä

3 isoa porkkanaa

3 keskikokoista perunaa

2dl maapähkinöitä

1 iso sipuli

(kevätsipulia varsineen)

1:n limen mehu

400ml Spice Up! kookosmaitoa

2dl kanalientä

2rkl ruokosokeria

4rkl Spice Up! Massaman curry -tahnaa

4 Spice Up! Kaffirlimen lehteä

3rkl Spice Up! Kalakastiketta

3rkl Öljyä

(thaibasilikaa annoksen koristeluun)

Pilko sipulit. Laita paistokasariin öljy ja massaman curry -tahna, sekoita ne keskenään ja anna lämmetä hetken aikaa. Lisää sitten sipulit ja kuullota niitä kasarissa n. 5 minuuttia. Kaada sekaan kookosmaito ja kanaliemi ja keittele toiset 5 minuuttia. Pilko perunat ja porkkanat sillä aikaa, ja lisää kasariin. Lisää myös Kaffirlimenlehdet ja ruokosokeri. Keitä n. 5 minuuttia. Lisää broilerinsuikaleet ja pähkinät, keitä 20 minuuttia. Mausta curry kalakastikkeella ja limen mehulla. Kiehauta vielä ja voit vähän haudutellakin. Tarjoile riisin ja thaibasilikan kanssa.

Se oli oikeasti niin hyvää, mä en kestä! Vieläkin tulee vesi kielelle kun katson näitä kuvia. Ja siis peruna sopi yllättävän hyvin myös ihan vaan sinne kastikkeen sekaan, vaikka ruoka tarjoiltiinkin riisin kanssa. Kastike oli täynnä erilaisia makuja, jotka kaikki sopivat hyvin yhteen.

Mä olen ihan lumoutunut nyt thairuoasta, ja innoissani siitä että viime viikonlopun jäljiltä meillä on vielä vaikka mitä ihania kastikkeita ja tahnoja jäljellä. Mango-Chilidippikastiketta laitoin jo tortillojen väliin toissapäivänä, ja seuraavaksi mä taidan kokeilla sambal oelekia. Resepti-inspistä käyn hakemassa myös Spice Up!in sivuilta, joilta löytyy hurjasti erilaisia reseptejä kokeiltavaksi. Käykää ihmeessä tekin!

Mulla on teille Spice Up!in kanssa nyt mahtava kilpailu: Minkälaisen reseptin sinä kehittäisit Spice Up!in tuotteista inspiroituneena? Kerro oma resepti-ideasi kommenttiboksiin, ja muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on 25.11. klo 21.00 asti. Voittaja saa palkinnoksi huipun Spice Up! -tuotepaketin ja pääsee testailemaan omaa resepti-ideaansa!

Iik, toivottavasti moni teistä osallistuu kisaan sillä mä ainakin palan halusta kuulla millaisia ruokia te valmistaisitte, voin sitten inspiroitua teidän ideoista ja kokkailla lisää ihania herkkuja. Mahtia torstaipäivää kaikille!

Heippa ihanaiset! Joulukuu lähestyy jo hurjaa vauhtia, ja mä olen jo hetken pohdiskellut, että millaisen joulukalenterin teen tänä vuonna. Kahtena viime vuonna olen saanut siitä kovasti hyvää palautetta, mutta tietenkin joulukalenterinkin pitää kehittyä joka vuosi pysyäkseen kiinnostavana, ja olen jo kaksi vuotta jouluisia juttuja kirjoitellut. Mun joulukalenteri ei ole koskaan tarkoittanut sitä, että en postaa mitään muuta kuin joulujuttuja, esimerkiksi viime vuonna kirjoitin 24 joulukalenteripostausta ja 18 tavallista postausta joulukuun aikana, eli yhteensä 42 postausta, mikä on reilusti enemmän kuin keskiverto blogikuukausina.

Tänä vuonna haluaisin tehdä joulukalenterista taas vähän uudenlaisen, freesimmän. Mun lapsuuden joulumuistot, joulupöydän reseptit ja lempijoululaulut voi käydä lukemassa jo Joulukalenteri-tagin alta jos haluaa, ja siksi haluankin tuoda uusia juttuja mukaan. Tottakai joulukalenterissa on jouluiset jutut olennaisena osana tänäkin vuonna, joulukoristeet, joululeivonnaiset ja kaikki pieni jouluinen kiva mitä tänä vuonna tapahtuu. Mutta se osa mitä aiemmin olen täyttänyt joulunostalgialla, tai jokavuotisilla jutuilla kuten joululeffoilla ja joululauluilla, pitäisi korvata tänä vuonna. Siksi toivonkin, että te toivotte joulukalenteriin postauksia. Mitä te haluaisitte nähdä joulukalenterissa?

Joulukalenteri tulee tänäkin vuonna täyttymään sekä pienistä päivän piristyksistä, lyhyemmistä postauksista, että sitten ihan kunnon kertomuksista jotka ovat pidempiä. Molempia saa toivoa! Mitä te haluatte lukea tai nähdä? Ja toiveiden ei kaikkien tarvitse liittyä jouluun millään tavalla, sillä mun mielestä joulukalenterin ideana on enemmänkin se yllätyksellisyys eikä se että se liittyy pelkästään jouluun. Joka päivä joku uusi kiva pieni juttu jota odottaa. Ja hei, mitä mieltä olette haastatteluista tai vieraskynäilystä? Jotain sellaistakin saa ehdottaa. Onko teillä tarinoita joita haluatte kuuluviin?

Kuvituksena joulunostalgiaa viime vuodelta, sillä säästän tämän vuoden jouluisuudet kalenterin varalle, haha!

Ihanaa keskiviikkopäivää kaikille <3

Olen mukana Indiedaysin & Dronningholmin yhteistyökampanjassa, ja pääsin leipomaan lasten kanssa ihan ekat tähtitortut tälle vuodelle jo vähän aikaa sitten. Dronningholm on siis tähtitorttumarmeladien tuttu tuotemerkki, joka tarjoaa sekä perinteistä Dronningholm tähtitorttu luumumarmeladia, että Dronningholm tähtitorttu omena-kanelimarmeladia. Me käytettiin torttuihin molempia tasapuolisesti kun ei osattu päättää kahden herkun väliltä.

Pääsin kampanjan myötä tutustumaan vähän erilaisempiin tortuntaitteluohjeisiin, ja me kokeiltiin tällä kertaa melkein kaikkea. Se perinteinen tähtitortun muoto ei ole ollut mulla käytössä enää pariin vuoteen, kun kaveri opetti toisenlaisen taittelutavan, kukan, jo muutama joulu sitten. Nyt tehtiin osa niitä tuttuja ja turvallisia kukkatorttuja joita teen joka vuosi, ja sitten kokeiltiin muutamaa Dronningholmin taitteluohjetta: pöllöä, sydäntä ja snautseria. Snautseria, jonka meidän hulivilineidit nimesivät siis Mopsitortuksi. Myös tämä mun kaverilta opittu kukkaohje löytyy Dronningholmin sivuilta, jos joku haluaa kokeilla!

Olikin hauska miettiä tähtitorttuja vähän uudenlaisella tavalla – ei siis tähtitorttuina ollenkaan. Miksi niiden pitäisi aina olla samanmuotoisia? Lapsena aina tähtitorttujen leipominen oli vähän tylsää, mutta pipareiden taas superhauskaa. Juuri siksi, koska tähtitortut olivat aina samanlaisia ja samalla tavalla täytettyjä, ja pipareiden kanssa taas sai päästää luovuuden valloilleen. Kiitos Dronningholmille siitä, että he saivat mut tajuamaan että torttujakin voi tehdä ainakin ziljoonaa eri muotoa. Meidän lapsilla ei ainakaan ollut yhtään tylsää, torttujen leivonta taisi olla ihan koko viikonlopun kohokohta, eikä torttujen syönnistä meinannut tulla loppua.

Otin tytöt mukaan tortunleivontaan ihan täysillä, ja he saivat niin leikata, taitella kuin lisätä Dronningholmin tähtitorttumarmeladejakin. Osaan mopsitortuista tuli täytettä vähän runsaammalla kädellä kun 2- ja 4-vuotiaat itse annostelivat, mutta sehän ei haitannut yhtään. Tortuissa se marmeladi on muutenkin se kaikkein paras osa ainakin mun mielestä, niin saa laittaakin ihan niin runsaasti kuin haluaa.

Snautserit, tai siis Mopsitortut on tosi helppoa taitella ja täyttää. Tein teille tällaisen helpon ja lyhyen Gif-videon josta näette miten homma toimii. Videolta näette myös miten mopsitorttu syödään oikeaoppisesti:

Dronningholmin Instagramissa on muuten käynnissä hauska kilpailu, jonka osallistujat palkitaan viikottain Dronningholm-joulupaketeilla. Kilpailuun osallistuminen on helppoa: Leivo mieleisesi tähtitorttu joko valmiiden ohjeiden pohjalta tai keksi hyvä muoto itse. Ota tortusta kuva ja jaa se Instagramiin hashtagilla #UUDETMUODOT ja @dronningholm.

Ihania leivontahetkiä ja mahtavaa maanantaita kaikille <3

Iltaa tyypit! Mä alan vihdoinkin parantua ja nyt viikonloppuna olen jo jaksanut ja uskaltanut touhutakin. Perjantaina me ei tehty muuta kuin viikon ruokaostokset, ja öllöteltiin loppuilta. Eilen taas lähdettiin jo aamupäivällä leikkipuistoon, ja lounaan jälkeen suunnattiin Itiksen ja pikkushoppailuiden kautta ystävien tupareihin Espooseen lasten kanssa. Vietiin tuparilahjaksi sitä perjantaina täällä esittelemään valkosuklaa-piparirockyroadia, ja oli niin kiva nähdä kavereita pitkästä aikaa. Tytötkin olivat innoissaan kun näkivät niin monta kummia kerralla. Tupareissa saatiin maistaa ihanaa itseleivottua mustikkapiirakkaa, juoda kahvit ja lapset saivat juosta vähän aikaa hippaa ja tanssahdella. Ennen seitsemää oltiin jo matkalla takaisin kotiin.

Tänään syötiin herkkuaamiainen, minkä jälkeen suunnattiin jo yhdentoista aikaan läheisen kauppakeskuksen jouluparaatiin, missä tytöt saivat kasvomaalaukset ja mä sai käydä äkkiä salaa ostamassa muutaman joululahjan sillä aikaa kun Otto kiersi tyttöjen kanssa etsimässä joulupukkia. Kerrankin olen ajoissa liikkeellä, meillä on varmaan puolet lahjoista jo hommattuna. Yleensä havahdun lahjaostoksiin joskus viikkoa ennen joulua kun alkaa olla hankala löytää niitä suosituimpia lahjoja. Ehkä sitä oppii tässä vuosi vuodelta. Ennen oli myös hankalampaa raahata niitä lahjoja, tai piilotella niitä, kun lapset olivat mukana. Nyt vaan kävin yksin viemässä ne auton takaluukkuun, mistä Otto äsken haki ne kun lapset olivat jo nukkumassa. Ah miten helppoa.

Kokeiltiin tänään myös tehdä vähän erilaista ruokaa, mistä tuli ihan mielettömän hyvää, ja siitä kerron lisää ensi viikon aikana! Loppupäivä ollaan siivoiltu, ja sen jälkeen aloitettiin lasten kanssa pikkuhiljaa joulukoristeiden laittaminen esille. Tyttöjen huoneessa on jo ihan kunnon koristelut päällä, mutta muualla meillä on vasta metallikorissa joulupalloja ja perus jouluvalot. Ihanan jouluisa tunnelma siitäkin jo tulee. Näillä mennään itsenäisyyspäivään asti, ja sitten koristellaan joulukuusi niinkuin meidän perheen perinteisiin kuuluu jo mun lapsuudesta asti.

Ollaan myös luettu kirjoja, ja katsottu koko perhe vanha Ipanat -leffa netflixistä, joka oli mun ja Oton kummankin lemppari kun oltiin pienempiä. Se oli ihan superhauska ja koskettava vieläkin, ja lapsetkin tykkäsivät. Nyt ymmärsi tietysti niitä aikuisten läppiä itse ihan eri tavalla kuin silloin pienenä.

Kiva että sai melko viikon kipeilyn jälkeen nauttia rauhallisesta viikonlopusta yhdessä perheen kanssa, hyvällä voinnilla. Huomenna pääsenkin pitkästä aikaa toimistolle, ja tytöillä on valokuvaus päiväkodissa! Jännittää, iik!

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

PS: Mä olen hurjan iloinen eiliseen postaukseen saamastani palautteesta ja sähköposteista.  Oli hienoa huomata miten erilaisia taustoja omaavia ihmisiä mun blogia lukee, ja miten uskomattoman ihania ihmisiä siellä ruutujen takana on. Jännää oli se, että sain kaksi melkein samanlaista sähköpostia viiden minuutin sisällä toisistaan. Sähköpostien lähettäjät edustivat täysin päinvastaisia uskontokuntia, mutta olivat asioista tismalleen samaa mieltä. Ja täysin tietämättä toisistaan he lähettivät nämä viestit mulle melkein samaan aikaan. Jos vaan kaikki ymmärtäisivät miten samanlaisia suurin osa ihmisistä kuitenkin on, kulttuurista, uskonnosta ja taustasta riippumatta. Suurin osa ihmisistä haluaa vain rauhaa ja turvaa kaikille. Musta on tärkeää ottaa kantaa näihin asioihin, vaikka jonkun mielestä tietämätön ja naiivi blogimamma varmasti olenkin. Mulla on kuitenkin kanava ja mahdollisuus levittää tärkeää sanomaa kymmenille tuhansille ihmisille, ja sen aivan varmasti teen silloin kun koen sille olevan tarvetta.