Tuli pieni reissutauko tässä viikon arkiruuille, muttaa nyt taas jatkuu ja ensi viikolla koittaakin sitten se arkeenpaluu, ja pitää ihan oikeasti tehdä taas supernopeita ja helppoja reseptejä. Tällä viikolla luvassa on meidän pitkäaikainen lemppari, joka ei ehkä ole niin kesäinen ja raikas, mutta kylmälle sadepäivälle se on ihan täydellinen sapuska, ja toimii hyvin silloinkin jos haluaa vaan nopeasti jotain sapuskaa että pääsee takaisin ulos nauttimaan auringosta. Nopeudessa ja helppoudessa tämä pesee melkeinpä kaikki muut, sillä valmistukseen menee tasan se aika mikä pastalla kestää kiehua..

Pastaa tulee aika iso annos tällä ohjeella. Savupororouheen hinta huitelee jossain viiden euron tienoilla per 150g pussi, ja siksi yhdistän pastaan myös kinkkusuikaleita. Pussillinen pororouhetta antaa makua enemmän kuin tarpeeksi kinkun seassa, enkä halua maksaa 15:sta euroa pelkästä pororouheesta ihan tavalliseen arkiruokaan. Siksi siis tällainen yhdistelmä, joka mun mielestä on herkullinen.

Savuporo-kinkkupasta

300g pastaa

150g Kotasavu Poron kylmäsavurouhe

1ps kinkkusuikaleita

1 prk ruokakermaa

1-2 kevätsipulia tai punasipulia

1 valkosipulin kynsi

1rs savuporosulatejuustoa

mustapippuria

(grana padanoa tai muuta juustoa tarjoiluun)

Laita pastavesi kiehumaan. Pilko sillä aikaa sipulit sopivan kokoiseksi. Kun pasta on keittymässä, kuullota sipulit nopeasti pannulla. Lisää pororouhe ja kinkkusuikaleet ja paista ihan minuutti. Kaada sekaan ruokakerma ja lisää purkillinen sulatejuustoa. Rouhi päälle mustapippuria ja tarjoile kastike pastan sekä grana padanon tai muun pastajuuston kanssa.

Toivottavasti maistuu herkulta jos uskaltaudutte kokeilemaan! Kivaa päivää kaikille!

Viime viikkojen hotelli- ja laiva-aamiaiset jäivät herkullisuudellaan kaihertamaan siihen malliin että päätettiin lähteä Oton ja tyttöjen kanssa keskustaan kunnon lauantaibrunssille. Mukavaa pientä viikonloppuluksusta, kun ei tarvinnut laittaa lounasta kotona vaan herkuteltiin brunssibuffetissa kaikessa rauhassa. Mentiin ravintola Kiilaan Forumiin, ja siellä olikin mukavan rauhallista ja tilavaa. Tytöt olivat innoissaan brunssista, ja etenkin jälkkäripöydästä.

Me ollaan usein jotenkin tosi laiskoja viikonloppuisin, ja yleensä pysytellään aikalailla kotiympäristössä ellei mitään spesiaalimpaa ole tiedossa. Viikolla on yleensä niin paljon rumbaamista, etenkin silloin kun Ottokin on töissä, että viikonloppuna sitä vaan pysyttelee sillä lähikauppa-leikkipuisto-koti -akselilla. Pitääpä muistaa sitten syksyn kiireiden keskelläkin, etttä näinkin ”tavallinen” juttu kuin keskustassa brunssilla käyminen tuntuu jotenkin ihanan piristävältä arjesta irroittajalta. Ei se ole iso vaiva huristella keskustaan, ja siitä tulee kaikille hyvä mieli.

Voisi vaikka ottaa tavaksi käydä kerran kuussa testaamassa uutta brunssia yhdessä koko perhe. Tämä oli ensimmäinen jota olen Helsingissä testannut, ja jätti ehkä vielä vähän toivomisen varaa vaikka monipuolinen olikin. Jos te tykkäätte käydä brunssilla, niin vinkatkaa ihmeessä lapsiystävällisistä paikoista, joissa on runsas menu ja makua riittää. Ja sellainen olisi kans kiva, että pöytää ei tarvitse varata viikkoja etukäteen, koska me ollaan niin tuuliviirejä että saatetaan päättää edellisiltana vasta että huomenna voitaisiinkin mennä brunssille, niinkuin eilen tehtiin. Kiilaan ei tarvinnut varata pöytää ollenkaan, siitä pisteitä todellakin.

Brunssin jälkeen käytiin pienellä kävelyllä Punavuoressa, ja sen jälkeen käytiin vielä kerran etsimässä mulle sitä mekkoa sinne meidän ystävien hääjuhliin. No tällä kertaa sitten löytyi, vihdoin, mutta Oton pitää lyhentää siitä olkaimia mulle koska se on aavistuksen liian iso mun tissittömälle yläkropalle. Onneksi on Otto, kun mä olen neulan ja langan kanssa sellainen poropeukalo ettei tosikaan. Mekko ei ole ehkä se mun ykkösvalinta, mutta varmaan 20 eri kauppaa tsekattuani se oli ainoa joka vastasi edes osittain kriteerejä, ja oli melkein sopiva. Esittelen sen ensi viikolla, kunhan ollaan juhlittu!

Me ajateltiin alkaa Oton kanssa katsomaan nyt House of Cardsin ensimmäistä jaksoa Netflixistä Oton kanssa, kun ei vielä olla saatu aikaiseksi. Toivottavasti sarja on yhtä hyvä kun olen kaikilta kuullut! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Kahdeskymmenes viikon arkiruoka, huhhuh! Kevään aikana välissä on ollut pari viikkoa jolloin olen jakanut arkiruoan sijaan arkiherkun tai esimerkiksi liudan synttäritarjoiluja, mutta tämä on kahdeskymmenes kokonainen kunnon arkiruoan resepti jonka jaan. Äkkiä se aika vaan kuluu! Ja onneksi kesä on tullut, niin on saanut aika paljon vaihtelua ruokavalioon talven tuhtien sapuskoiden jälkeen. Vaikka en tiedä onko kesä grilliherkkuineen ja voikastikkeineen sitten kuitenkaan sen kevyempää.

Nyt mä jaan teille mun kesäisimmän reseptin, joka on niin hyvää että voisin syödä sitä vaikka joka ikinen päivä. Uudet perunat, voikastike ja ihana lohiceviche tai joku sellainen mössö jota tykkään perunoiden kanssa sinappisillin lisäksi syödä. Tämän ruuan kaveriksi tehtiin halloumi-mansikkasalaattia, jonka reseptin olen jakanut viikon arkiruokana jo aiemmin, mutta tällä kertaa tosiaan jätin broilerin siitä pois ja tehtiin pelkkä lisukesalaatti.

Uudet perunat

1,5 kg uusia perunoita

2l vettä

1 tl suolaa

Keitä 2 litraa vettä. Lisää pestyt perunat kiehuvaan veteen, niin että vesi juuri ja juuri peittää perunat eikä yhtään enempää. Keitä 15-20minuuttia perunoiden koosta riippuen. Kaada vesi pois ja laita perunat kattilassa levylle vielä ihan hetkeksi niin että viimeisetkin vesipisarat kiehuvat pois.

Voikastike

200g voita

1/2dl vettä

4 kevätsipulia

1/2tl suolaa

reilusti mustapippuria

Pilko sipulit. Laita kattilaan ruokalusikallinen voita ja kuullota sipulit nopeasti siinä. Lisää loppu voi ja vesi, ja keittele hetki. Lisää mausteet ja tarjoile perunoiden kanssa.

Lohiceviche-mössö

150g graavilohta

1/2 chili

2 kevätsipulia

1/2 limen mehu

mustapippuria

Pilko lohi, sipulit ja chili ihan pieneksi. Purista päälle limen mehu ja lisää mustapippuria oman maun mukaan. Tarjoile perunoiden ja voikastikkeen kanssa.

Helppoja kesäisiä ruokia jotka yhdessä vievät kielen mennessään. Mä en ole koskaan ollut mikään keitettyjen perunoiden ystävä, mutta uusista perunoista olen tykännyt ihan pienestä asti. Niissä vaan on sitä jotain, ja yhä edelleen voikastikkeen ja perunan yhdistelmä tuo mieleen kaikki lapsuuden kesät jotka mummolassa vietin. Ihana, nostalginen ruoka.

Ihanan kesäistä tiistaipäivää kaikille <3

Viime viikonloppuna kokeiltiin ystäväni Emmiksen kanssa jotain uutta ja herkullista, mutta kuitenkin suht tutuista ja turvallisista aineksista. Me tehtiin jauhelihatostadaa kahdella eri täytteellä, toinen perinteinen jauhelihatäyte ja Emmikselle soijarouheesta valmistettu tacotäyte tacomausteella. Tortilloiksi valittiin Old El Pason maissi-vehnätortillat, koska niissä on superherkullinen maku. Tostada on siis uunissa paistettua tortillaa, jonka päälle laitetaan täytteet vasta uunin jälkeen.

Tämä ruoka on todella helppo valmistaa, ja suhtellisen nopea myös, ainoa aikaa vievä osuus on pilkkominen, mutta eipä sekään nyt hirveän kauaa vie jos on nopea, tai jos käyttää vaikka sellaista sauvasekoittimeen kiinnitettävää silppuria. Tämä ruoka maistui myös lapsille tosi hyvin, osansa on varmasti sillä että neidit rakastavat avokadoa, juustoraastetta ja tortillaa.

Jauhelihatostadat (12kpl)

HUOM! Jos haluaa sekä liha- että vegevaihtoehdon niin voi tehdä molemmat, tai sitten voi jättää joko jauheliha+tacomaustecombon tai soijarouhetacotäyteseos+tomaattimurskacombon pois, mutta jos jättää toisen pois ei tortilloja tule ihan kahtatoista kappaletta koska täyte loppuu kesken, ellei sitten tee sitä yhtä vaihtoehtoa tuplana. Olikohan nyt tarpeeksi sekavasti selitetty?

2pkt maissi-vehnätortilloja tai vehnätortilloja

400g jauhelihaa

1ps tacomausteseosta

1ps Santa Marian soijarouhe-tacomausteseosta

1prk tomaattimurskaa

300g miniluumutomaatteja

1 lime

1 pieni punasipuli

2 syöntikypsää avokadoa

200g mozzarellaraastetta

200g creme fraichea

1 lime

pippuria ja suolaa

Srirachakastiketta

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Pilko tomaatit, sipuli ja avokado kulhoon, ja purista päälle limemehua. Lisää pippuria ja suolaa oman maun mukaan. Paista jauheliha ja lisää tacomauste. Paista samaan aikaan toisella pannulla soijarouhetacotäyteseos tomaattimurskan kanssa paketin ohjeen mukaan. Sivele tortillojen päälle kerros creme fraichea ja lisää päälle juustoraastetta. Paista uunissa n. 5 minuuttia. Tarjoile paistetut tortillat yhdessä tomaatti-avokadosalaatin, jauhelihan tai soijarouheen ja Srirachan kanssa. Me jätettiin vähän myös juustoraastetta ja creme fraichea kypsien tortillojen päälle, vaikka tortillan päällä niitä olikin jo paistettuna.

Tämä ateria oli kyllä ihan taivaallinen, tuli maha melkein liiankin täyteen ja maku oli aivan uskomattoman hyvä. Alkuperäisen ohjeen bongasin tämän kesän K-Ruoka-lehdestä, jota K-kaupoissa jaetaan. Muunneltiin sitä vähän Emmiksen kanssa omaan makuun sopivammaksi.

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

Tänään Otto täyttää 25 vuotta, ihan hullua! Mä olen kiusannut Ottoa koko kevään että kohta se on neljännesvuosisadan vanha, mutta oikeasti musta on ihan kiva että me vanhetaan molemmat. Tuntuu vaan niin kreisiltä miten monta vuotta me ollaan vanhettu yhdessä, siis tietenkin ihanalla tavalla. Tiedän että monelle nämä meidän neljä ja puoli vuotta on ihan lyhyt aika, ja tiedän itsekin että 20 vuoden päästä mietin, miten ihmeessä olen saattanut ajatella vuonna 2015 että me ollaan oltu kauan yhdessä.

Me ollaan kuitenkin koettu niin paljon näiden vuosien aikana, että ehkä siksi se aika tuntuu jälkikäteen hämmästyttävän pitkältä vaikka onkin kulunut tosi nopeasti. Ja lasten kanssa aika kuluu vähintään triplanopeudella siihen verrattuna mitä aiemmin, sen on saanut huomata. Silloin kun me tavattiin, Otto oli vasta nuori 20v poika vailla selkeitä päämääriä ja itsevarmuutta, ei sillä että mullakaan niitä olisi kauheasti ollut. Mä olen ylpeä, ihan hiton ylpeä ja onnellinen siitä miten Otto on löytänyt omat juttunsa ja tehnyt itsensä lisäksi meidän perheen onnelliseksi. 25 -vuotias Otto on fiksu, huolehtiva, rakastava, kunnianhimoinen, maailman paras isi ja aikas komea, ja saan olla onnellinen että se on mun. Paljon onnea Otolle syntymäpäivänä vielä täälläkin<3

Juhlistettiin Oton synttäreitä jo eilen vähän etukäteen, ja leivottiin tyttöjen kanssa vanilja-valkosuklaajuustokakku. Siitä tuli todella hyvää, vaikka ulkonäkö ei päätä huimannutkaan. Meidän irtopohjavuoka oli mun kaverilla lainassa, ja mä käytin sitten piirakkavuokaa jonka olin vuorannut leivinpaperilla, jonka avulla nostin epämääräisen köntsän muotoisen kakun hyytyneenä kakkuvadille. Koristeluilla kakkuun sai vähän väriä, ja ei se muoto mitään haitannut kotioloissa kun maku oli niin törkeän hyvä!

Vanilja-valkosuklaajuustokakku

180g digestive- tai muita keksejä

75g sulatettua voita

2 kananmunaa

1dl sokeria

200g Viola vanilja-tuorejuustoa

100g maustamatonta tuorejuustoa

2dl Flora vanillaa

4 liivatelehteä

100g valkosuklaata

Murusta keksit pieneksi ja sekoita sulatettuun voihin. Painele leivinpaperilla päällystetyn irtopohjavuoan pohjalle tiiviiksi. Irroita keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Sulata 80g valkosuklaata mikrossa tai vesihauteessa ja laita liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää tuorejuustot ja sulatettu valkosuklaa. Vatkaa Flora vanilla eri kulhossa vaahdoksi. Yhdistä muiden ainesosien kanssa. Sulata pehmenneet liivatelehdet kattilassa minitilkkaan vettä, ja kaada seos muiden joukkoon. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, ja sekoita varovasti muihin ainesosiin. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään neljä tuntia. Lopuksi koristele haluamallasi tavalla. Mä käytin tuoreita mansikoita, kirsikoita ja limeviipaleita ja raastoin valkosuklaanjämistä kuorimaveitsellä hassuja kiehkuroita. Pahvinen kalakoriste on Tigerista ostettu.

Kakku ehkä kuulostaa ällömakealta, ainakin mun omaan korvaan, mutta sitä se ei edes ollut! Vanilja ja valkosuklaa sopivat tosi hyvin yhteen, ja tykkäsin tästä paljon enemmän kuin aiemmin tekemästäni valkosuklaalime-juustokakusta, koska siinä se lime on jotenkin niin pistävä. Tämä oli ihanan pehmeää ja herkullista.

Eilen oli hurjan pimeä päivä kun satoi niin paljon ja oli vaikea saada hyviä kuvia kun meidän keittiö oli niin synkkä ja pöydästä hehkui jotain keltaisenharmaa sävy kasvoille. Onneksi kakku sentään näkyy suht hyvin!

Mukavaa maanantaipäivää kaikille <3