Tänään on kyllä ollu niin maanantai kun olla ja voi. Jotenkin sellanen fiilis et mikään ei onnistu. Okei vastoinkäymiset on ollu pieniä kuten Tiaran lempivellin loppuminen Citymarketista, kyynärpään kolauttaminen seinän kulmaan ja yllärikakat vaipassa just kun olin saanut ulkovaatteet neidille kauppareissua varten, mutta koska on maanantai niin ne harmittaa tavallistakin enemmän. Maanantai on mun mielestä ihan turha keksintö, varsinkin näin Täydellisten naisten ollessa tauolla. Tiistaina on jo taas päällä se toiveikas fiilis onneksi; kohta on viikonloppu! Mä luulin että kun jäisin äitiyslomalle ja mulla ei ois mitään ”pakollista” tekemistä arkisin kuten kouluun tai duuniin heräämistä niin mä en kaipais viikonloppuja niin paljon.
                    Mutta väärässä olin, se hetki kun perjantaisin tullaan kaupasta kotiin isojen ruokakassillisten kanssa ja aletaan kokkailemaan hyvää ruokaa ja höpöttelemään neidin kanssa on vaan ihan paras! Ja kyllä, sillä todellakin on väliä onko arki vai viikonloppu vaikka oonkin periaatteessa ”lomalla” koska viikonloppuisin ei oo mitään aikarajoja, ei oo mihinkään kiire vaan saadaan olla rauhassa ja tehdä mitä huvittaa. Tärkeintä viikonlopuissa on tietenkin se että silloin Otto on kotona meidän kanssa, Tiarallakin syttyy lauantai-aamusin ihan erilainen pilke silmäkulmaan hymyn jatkoksi kuin arkisin. Kyllä se välittyy vauvaankin että äiti ja isi on paljon rennompia viikonloppuisin, vaikka ei me kyllä kauheesti stressata muutenkaan.
                   Nyt mä kyllä ryhdistäydyn, ihme valitusta multa. Mut jotenki tää maanantai on vaan ollu niin maanantai.

Onneksi neiti on tänään ollut oma ihana aurinkoinen itsensä niin on äidilläkin ollu helppo päivä. Se on muuten oppinut uuden lempiharrastuksen: alahuulen imemisen, mä en tiedä mikä siinä on niin kivaa mutta se mussuttaa omaa alahuultaan ja hihkuu onnesta? Ei tarvi tuttia eikä nyrkkejä kun apu löytyy vielä lähempää, omasta nassusta. Ja tätä tapahtuu siis ihan kokoajan ja pitkiä aikoja putkeen! Tässä pari kuvaa todisteeksi:

Eilen oltiin ihan vaan kotosalla vaikka illalla kyllä kipastiin kaupassa. Jaksoin pitkästä aikaa laittautua (kyllä, mä edelleen tykkään laittautua ihan vaan vaikka kauppaankin koska laittautuminen tuo luksusta mun arkeen) ja otin sitten vähän asukuviakin onnellisena siitä että Ginan xxs -kokoiset farkkuleggingsit jotka ei synnytyksen jälkeen noussu edes puoleen reiteen kun oli niin tiukat ei puristanu enää yhtään ja oli taas hyvin istuvat!

Tänään Tiara sai elämänsä ensimmäistä kertaa postia (jos kelakorttia ei lasketa) kun seurakunta lähetti jonkun tommosen lasten musiikki cd-n ja kirjan missä oli virsiä ja jotain runoja tms. Oli kyllä hassua nähdä se nimi vaan siinä paketin ulkopuolella, maailman siisteintä oikeesti! Mä tiiän kyllä että Tiaran nimi on hyväksytty ja se on kastettu ja vaikka mitä mutta jotenki se nimi paketissa oikeen konkretisoi vielä sen että tässä tää meidän uusi pieni ihminen nyt on ja hengaa (ja saa paketteja)! Ihan kiva kyllä että seurakunta muistaa pieniä jäseniään tämmösellä, vaikka ei me niin hirveen hengellisiä ollakaan. Piti oikeen ottaa kuvakin neidin nimestä, ja tietysti myös ihanasta isosta pienestä Tirriskästä itsestäänkin:

Mulla piti olla vielä jotain järkevää sanottavaa mutta tottakai nyt katkesi ajatus! Me aletaan kohta kattoon murun kanssa Paranormal Activity 3:sta ja jänskättää jo vähän valmiiksi että pistetään jännityksen piikkiin. Ei mulla sen kummempia, aattelinpa viel laittaa yhden mustavalkosen kuvan tähän loppuun. Mä haluaisin joskus tehdä vaikka kokonaisen postauksen ihan mustavalkosilla kuvilla mutta toisaalta mustavalkosista kuvista on niin hirmusen paljon vaikeampaa saada hienoja, ainakin mun mielestä. Mut mitäs tykkäätte tästä?

Nyt siis leffan pariin Otsukan kanssa ja silleen, onneksi huomenna ollaan taas yksi päivä lähempänä viikonloppua! Löytyyköhän mun lukijoista yhtään maanantain inhoajia, saa kertoa mulle omista karmeista maanantai-päivistä, vertaistuki on aina jees! Hyvää yötä ja ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! <3

Mulla oli jotenki tavallista isompi kynnys tulla kirjottaan tätä postausta, Oton postaus oli nimittäin munkin mielestä sen verran hauska että tuli sellanen fiilis että jaksaakohan kukaan sit enää lukea mun löpinöitä täältä. Mutta järkeilin sitten asian niin et tuskinpa te kaikki olisitte jaksaneet meidän matkassa näin kauaa jos mun kirjotukset ei ollenkaan kiinnostaisi. Uskon että teille ei tullu mitenkään järkytyksenä Oton postauksessa se että mekin eletään ihan normaalia arkea täällä kotona, piereskellen ja heittäen paskaa läppää. Mut mä en usko että niistä meidän arjen jokapäiväisistä lagaushetkistä te jaksaisitte joka päivä lukea, ainakaan en jaksais itse niistä niin usein kirjotella ja siksi mun kirjotukset yleensä liittyy niihin päivien epätavallisempiin tapahtumiin ja kohokohtiin. Mutta juteltiin Oton kanssa, että voisin liittää Oton oman google-tunnuksen tähän mun blogiin niin Otto vois sitten halutessaan tulla aina teitä (ja mua) hauskuuttamaan tänne, säännöllisen epäsäännöllisesti mutta näin alustavasti mietittiin että kerran-pari kuussa. Miltäs semmonen kuulostais?
                    Tästä innostuneena mä aloin miettimään uutta ulkoasua, tai ainakin uutta banneria blogille. Muuten mä kyllä oon tyytyväinen ulkoasuun mutta kuten pari lukijaakin on mulle kommentoineet niin ois kyllä bannerin päivityksen paikka koska toi meidän Tirriskäkin on kasvanu niin paljon ja jos vielä kuvaan liitetään toi perheen kaksilahkeinen vitsiniekka mukaan (siltä ei kysytä ;D) niin sit vois olla bueno. Oon nyt tässä koittanu pari päivää mietiskellä että millasen bannerin tekisin ja varmaa on vaan se että haluan tällä kertaa sen olevan hauska. Tyylikäs mutta hauska banneri jossa koko meidän kolmen kopla ois esillä ois sellanen osuva kuvaus siitä mitä mä haen, mutta ongelma onkin siinä että miten sen toteuttaisin? Mulle saa kertoa ideoita jos tulee mieleen jotain hauskaa!

Mutta sit mä voisin kertoakin vähän meidän viikonlopusta. Kuten tavallista, ollaan lähinnä hengailtu kotosalla. Eilen tosin tapahtui jänniä kun mun vanha kaveri Vilma jonka kans ollaan tunnettu ekaluokalta asti tuli käymään meillä moikkailemassa mua ja Tirriskää. Oli kyl niin mukava vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa ja jutella niitä näitä (sekä juoda yliannostus supersokerista kahvia ja pilata sillä yöunet). Räpsittiin kuvia ja leikittiin ton ihanan neitokaisen kanssa joka onnessaan selitti meille ummet ja lammet. Musta tosin tuntuu et Tiara on alkanu vähän vierastamaan ku niin epäluulosesti katteli aluksi uusia kasvoja ja vasta vähän ajan kuluttua alkoi iloisesti selittämään. Mut eiks se tässä 4kk pintaan tuu se vierastusvaihe vai oonko ihan väärässä? Nojaa, mut voisin laittaa muutaman kuvasen eiliseltä:

Tää päivä on siis menny ihan vaan löhöillessä, leikkiessä ja uusia Vau -kirjoja lukiessa. Mä kyllä tykkään ihan hirveesti tosta vau -kirjakerhosta, ne on niin liikkiksiä ne Eetu -kirjat varsinki ja aina tulee kivoja leluja jotka on Tiaralle just semmosia ajankohtasia sillä hetkellä että se tykkää. Mä rakastan kyl lukea Tiaralle, varsinkin nyt ku se on alkanu enemmän älyymään noista kirjoista. Neiti jaksaa keskittyä kirjoihin vaikka puoli tuntia tai tunninkin jopa, varmaan vieläkin kauemmin jos mä lukisin, mutta en oo viel lukenu kauheesti tota pidempiä aikoja ku en halua että käviskin niin että Tiara kyllästyis tai jotain. 
                     Se hihkuu onnesta ku käännän sivua ja sieltä paljastuu kirkkaan pinkki pupu ja hauskoja on myös rapisevat kirjansivut sekä minipehmokirjan takana oleva helisevä peili. Kaikkein eniten neiti kuitenkin rakastui tänään kirkkaanpunaseen tortillasipsipussiin jossa oli rapisevia sipsejä vielä sisällä. Ensin sen huito sitä kun istuin sohvalla ja se makoili mun viekussa mut sitten annettiin se sille käteen ja se rutisteli ja rapisteli sydämensä kyllyydestä. Ei taida olla mikään urbaanilegenda se et lasten mielestä kivoimpia leluja on ihan normaalit asiat joita ei ees leluiksi ole tarkoitettu. 

Tää kuvakulma tekee meidän Tirriäisestä ihanan megajättipallomasupään XD♥

”Ölölölöö!!!”

”HYI! MIKÄ TOI ON!?!? !?!”

”Naminami tää on hyvää!”

”En ees huomannu et äiti otti must kuvaa ku mussutin kirjaa niin antaumuksella!”

”Hahaa mut nyt huomasin, tää on oikeesti aika kivaa!”

”Hehee, mihin mun käsi oikeen meni? ARVAA KUKA!”

Tiara on alkanu tällä viikolla heräämään aiemmin joka päivä, ennen nukuttiin helposti 10-11 mutta nykyään ollaan ylhäällä viimeistään 8.30 ja tänäänkin neiti nousi isin kanssa ylös jo puoli seitsemältä. Nukahtaminen tosin tapahtuu myös aiemmin, ennen yöuni tuli siinä 23-00 aikoihin ja nykyään neiti nukahtaa ihan itse jo 21-22 aikaan ja nukkuu sinne aamuun asti. Eipä tuo haittaa että aamut on parilla tunnilla aikastunut vaikka on tässä mulla opettelua ku en oikeen osaa mennä ajoissa nukkumaan vaikka pitäiskin. Mutta eiköhän se uni ala maistua mullekin vähän aikasemmin jos heräilen muutaman viikon ajan seitsemän aikoihin aamuisin. 
                       Mun ja Tiaran aamut on kyllä ihan parhaita, neiti on itse naantalin aurinko kun riipasen yökkärit pois ja se saa köllötellä omalla karvapeitolla alasti. Siinä se mulle lauleskelee ku itte koomaan siinä vieressä kahvimukin kanssa, mutta ei kyllä noin iloseen höpöttelyyn voi olla heräämättä hyvällä tuulella. Sitten me yleensä kaikessa rauhassa vaihdetaan jotkut kivat päivävaatteet (mun päivän kohokohtia on jos tiiän et ollaan menossa jonnekki ja saan valita Tiaralle hienot vaatteet :D) ja sen jälkeen on sit aamumaito ja leikkejä luvassa. Kolmen tunnin partsi päikkäreillekin tytsy menee jo tunnin päästä heräämisestä joten oman ajan puutteesta mä en ainakaan voi valittaa. Tässäpä vielä kuvia mun ja Tirriskän eilisaamusta:

”Mä oon hieno neiti, mul on oma käsilaukku ja kaikki!”

Meillä on ollu aika ihana viikonloppu, niin tavallinen ja niin ihana! Nyt mä voisin alkaa hätistämään murua pois Battlefieldin äärestä et voitais alkaa kattomaan leffaa. Tiara tuhisee jo tyytyväisenä yöunilla, saapa nähdä kauan toi sen isi jaksaa valvoa kun on heränny niin aikasin. Mutta kertoilkaas niitä uusia banneri-ideoita jos tulee mieleen jotain hauskaa ja sit et mitä mieltä oisitte Oton kuukausittaisista postausvierailuista! Ihanaa viikonloppua teille kaikille♥♥

Tällasta on multa pyydetty jo pidemmän aikaa ja nyt ajattelin sen pyöräyttää kun jotenki tullu niin hääkuume ku kattelen joka päivä hääohjelmia telkkarista! Jopa Bridezillas -ohjelma saa mussa aikaan hääkuumetta, vaikka ne hirmumorsiamet onkin aika järkyttäviä ja sellaseksi en haluais itse muuttua. Tää käsittelee nyt mun unelmahää -ulkonäköä, -kirkkoa ja -juhlapaikkaa. Jos oisin alkanut vielä miettimään morsiusneitojen/kaasojen, bestmanin, Oton ja Tiaran ulkonäköä niin ois menny varmaan koko yö kun tässä on nytkin vierähtänyt jo muutama tunti pelkkien kuvien etsimisessä. Mutta jo riittää turha höpinä, mä oikeen kihisen innosta et pääsen kertomaan mun hääunelmista! Ja nää on sit kaikki aivan överiunelmia, tai no ei nyt kaikki mutta lähinnä noi sormukset ja muutenkin ulkonäköön liittyvät jutut on sellasia öky designerjuttuja että niistä saan todellakin vain tyytyä unelmoimaan.

Helsingin tuomiokirkko! En varmana ole ainoo suomalainen nainen joka on pikkutytöstä asti haaveillut astelevansa alttarille tuossa kirkossa. Mutta tuosta mäkin siis unelmoin. Helsingin tuomiokirkko on kyllä sen verran massiivinen että siellä ei kyllä mitään intiimejä muutaman vieraan häitä kannata järjestää, mutta mä haaveilenkin super isoista häistä jonne tulee kaikki mun ja Oton sukulaiset ja ystävät vuosien varrelta. Kerran sitä elämässä mennään naimisiin ja mä haluun tehdä sen isosti, sit joskus vanhempana voi pitää vaikka jotain intiimimpiä häävalan uudistamistilaisuuksia aina kymmenen vuoden välein vai mitä ne oli nimeltään joita Jenkeissä aina juhlitaan.
                     Mä vaan unelmoin kuinka käveltäis noita isoja portaita alas (vaikka oon nähny kyllä monien jotka menee naimisiin tuolla tulevan ulos kyllä aivan muuta kautta mutta saa sitä hei haaveilla! :D) ja kaikki vieraat muodostais kujan jonka läpi käveltäis ja meidän päälle heiteltäis ruusun terälehtiä. En haluis riisiä ku se jäis tukkaanki kiinni ja kummiski tippuis mun mekon kaula-aukosta sisään tai jotain ja sit mulla ois hullun tiukka korsetti jota ei saa millään auki ja joku riisinjyvä kutittais rintsikoissa loppupäivän, ei kiva!
                    Ja koska mä olen stadilaistyttö henkeen ja vereen niin haluaisin juhlapaikankin löytyvän Helsingin keskustasta, läheltä tuomiokirkkoa. Siihen sopisi täydellisesti Bulevardin ja Yrjönkadun kulmassa sijaitseva G18 -juhlasali. Juhlasali on osa vuonna 1884 rakennettua Svenska Folkskolans vännerin kulttuuri -ja koulutustaloa. Uskomattoman ihana ja tyylikäs paikka joka henkii arvokkuutta ja juhlatunnelmaa! Paikasta oli aivan älyttömän vaikeaa löytää hyvälaatuisia kuvia mutta G18:n omat hienot flash -tuetut nettisivut antaa kyllä upean kuvan juhlasalista.
                     Mitä siellä meidän häissä sitten tehtäis? No syötäis ainakin mielettömän hyvää ruokaa, haluaisin et ensin on vaikka alkudrinkit jonka jälkeen kunnon buffet -illallinen ainaki miljoonalla ruokavaihtoehdolla, jokaiselle jotain -periaatteella. Tietysti mun ja Oton joku ihana häätanssi, biisiä en tiiä mikä ois semmonen ”meiän” biisi kun niitä on niin monta, mut eiköhän sieltä joku valikoituis ylitse muiden. Häävalssia en usko et tanssittais koska jotenki mulla on sellainen fiilis et se valssi ei ihan kuvastais mua ja Ottoa, eikä se ehkä ois niin herkkää ku pitäis keskittyä liikaa siihen valssaamiseen eikä sais vaan huojua ja pussailla rauhassa.
                    Ois kiva jos ois jotain hääleikkejäkin (näistä mulla ei oikeen oo muuta käsitystä kun ne mitä oon itte ollu mukana leikkimässä), morsiamenryöstöä ja vaikka joku häävisa. Sitten myös tietysti perinteiset morsiuskimpun ja sukkanauhan heitot. Illalla kunnon bileet ja Dj, ei mitään humppabändiä jostain takahikiältä. Vaikka mä haluankin viettää meidän häitä jossain upeassa juhlatilassa ja massiivisessa kirkossa niin en silti halua että niistä tulee sellaset pönötysjuhlat, haluaisin että meidän häissä ois rento ja hauska tunnelma ilman turhaa jäykistelyä ja stressiä. En usko että musta tulee Bridezillaa koska mä en stressais niin paljon jokaista pikkuyksityiskohtaa, jos jossain on vähän vääränlaisia kukkia tai pari nimilappua puuttuu niin ei se maailmaa kaada.

Mutta musta tuntuu että se ulkonäkö taitaa olla vähän kiinnostavampi aihe, joten siirrytään seuraavaksi hääpukuun! Mä haluan valkoisen hääpuvun jossa on merenneitohelma tai ainakin sellainen ylempää kapeampi ja alempaa hieman leveämpi helma ja mieluiten olkaimeton yläosa ja jokin kiva juju. Katselin Elie Saabin ja Vera Wangin pukuja ja löysin monta aika ihanaa!

Hääkengiksi haluaisin jotkut mielettömän ihanat designer -korkkarit. Mä omistan useita laadukkaita korkokenkäpaerja halpiskenkien lisäksi mutta kyllä multa silti puuttuu ne THE kengät. Mutta mikäs sen parempi syy törsätä kuin häät? Mun mielestä jos puku on suht yksinkertainen ilman mitään turhia härpäkkeitä niin kengät saa olla aika överit. Vastaavasti taas jos puku on vaikka todella pitsinen tai sisältää paljon yksityiskohtia niin kenkien pitäis silloin olla aika simppelit. Mä valitsin muutamat jotka miellytti mun silmää eniten Polyvoren sivuilla. Kaikki muut noista on aika avonaisia, mut noi jotka on täynnä helmiä ja timantteja on silti mun ehdottomat suosikit vaikka poikkeaakin kovasti muista. Mutta noita en kyllä lähtisi laittamaan jalkaani tosiaankaan vaikkapa tuon alarivissä keskellä olevan pitsiunelma -puvun kanssa.

Katselin myös häälaukkuja, eikös sellainenkin kuulu asuun? Häälaukun pitäis olla pieni, mutta tilava ja kätevä. Tärkeintä on tietysti että se sopii puvun ja kenkien kanssa hyvin yhteen. Mä tykästyin tällasiin super pieniin aika vintage -henkisiin laukkuihin. Mun suosikit on ehdottomasti ylä- ja alarivin vasemmanpuolimmaiset laukut. Jotenkin niin ihania molemmat, mutta aivan eri tavalla.

Hääkoruiksi haluaisin mitäs muutakaan kun paljon paljon timantteja. En haluais kaulakorua ollenkaan, jotenkin musta tuntuu että se veis liikaa huomiota itse hääpuvulta. Mutta jotkut upeat korvakorut ja käsikoru ois kyllä pakko olla. Mä en tykkää hirveesti keltakullasta joten valkokultaiset korut ois mun valinta. Korviin joko pienet roikkuvat timanttikorut tai sitten ihan napit, riippuen kampauksesta. Käteen sitten tollainen vähän näyttävämpi käsikoru olis ihana ja päähän kampauksesta riippuen ehkä TIARA. Hah, siinä se nyt tuli! Mutta eipä mua ollenkaan haittaa jos mun neitiä verrataan tuossa kuvan oikeassa alareunassa olevaan kapistukseen, on nimittäin melkosen kaunis kuten Tirriskäkin♥

Huntua mä en haluaisi ollenkaan, musta jotenkin tuntuu et se ei ois enää vaan mun juttu. En muutenkaan oo mikään kovin neitseellinen kun oon jo äiti ja jotenkin huntu luo mulle mielikuvan jostain neitsytmorsiamesta mitä en todellakaan ole :DD Vaikka hunnut on kyllä kauniita, ne ei vaan ole mua varten. Ja en nyt tarkota tällä sitä että jos on äiti nii ei saa käyttää huntua omissa häissään, se vaan musta itsestä henkilökohtasesti tuntuis jotenkin hassulta. Hiukset haluaisin joko auki ja tuuheille kiharoille tai sitten puoliksi kiinni mutta tuuheat kiharat silti, eli paljon pidennyksiä!

Mä en oikeen osannu päättää että minkä väriset hääkukat haluaisin. Toisaalta haluaisin häihin valko-hopean teeman, mutta jotenkin tuntuis tylsältä että puku, kengät, laukku ja vielä kukatkin ois valkoiset joten kattelin sit vaihtoehdoksi myös pinkki-limenvihreitä kukkasia. Sitä en kyllä tiedän miten ne yhdistyis siihen väriteemaan mutta onneksi tää on vaan unelmapostaus niin sillä ei ole mitään väliä!

Ja sitten viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä: Vihkisormus! Mä haaveilen Harry Winstonin sormuksesta, mut tietty joku muukin kelpais. Tärkeintä sormuksen ulkonäössä on se että se on valkokultaa ja siinä on ainakin yksi iso timantti, mut mieluummin tietty useampia. Tämmösiä ihanuuksia valikoitui mun suosikeiksi:

Viimeisen loppusilauksen meidän häät sais kun mentäis sitten yöllä Oton kanssa Hotelli Kämpiin jonnekki ihanaan morsiussviittiin ja sitten heti seuraavana päivänä sais lähteä vaikka viikon häämatkalle Malediiveille. Ai että! Tää on nyt tällanen aikamoisessa väsymyksessä väännetty postaus, mutta kuvastaa kyllä suurinpiirtein mun villeimpiä hääunelmia. Mitäs pidätte?

Musta kyllä vähän tuntuu että jos mä kovin pian haluan naimisiin niin meidän häät ei kyllä oo lähellekään näin luksusta, saa nähdä että jaksanko odottaa hyvää vai haluanko vähän vähemmän mutta nopeammin. Ja onhan se tietysti Otostakin kiinni että milloin tuo herra haluaa sanoa tahdon. Mutta on mulla ainakin kova luotto siihen että tässä lähivuosina me otetaan ja repästään ja mennään naimisiin kun kerran kihloissakin jo ollaan. Että vinkvink Otto! Mutta joo, nyt mä käperryn tonne murun viereen nukkumaan kun silmät ei enää pysy auki. Hyvää yötä ihanat ja kertokaa ihmeessä mitä piditte!♥♥

 Kuvalähteet: onewed.com jamieandbenwed.com fiftyflowers.com designbyindy.com weddingbee.com wikimedia.org weddingstheknot.com floralartvt.com aileentran.com studioblush.blogspot.com foreverwf.blogspot.com etsy.com www.goexperience.fi weddingbycolor.com bridalpk.com bestnewhairstyles.com frenchfashions.blogspot.com

Viikonloppu meni tosi nopsaan ylimääräsestä vapaapäivästä huolimatta, syötiin hyvin, ulkoiltiin ihanassa auringonpaisteessa ja leikittiin Tirriskän kanssa. Kateltiin myös muutama leffa murun kanssa ja muuta me ei oikeestaan saatukaan aikaseksi, eikä tarvinnutkaan. Just näin oli ihan parasta! Viimenen pidempi hengähdystauko ennen Oton pitkää työputkea ilman lomia, seuraava loma on nimittäin pääsiäisenä. Tai onhan tietty viikonloput aina välissä mut siis ei oo mitään yli kahen päivän vapaita, nyyh!
                  Mutta tosiaan, eilen käytiin kävelyllä tuolla rannassa ennen kauppareissua ja ai että oli ihanat maisemat! Bongattiin kans sorsia ja joutsen vauveli vanhempineen♥

Ihana joutsenperhe♥

Vauvajoutsen, maailman söpöin♥

Tiara on nyt alkanu vihdoin kannattelemaan päätä kunnolla ja ihan pidempiäkin aikoja, ettei enää heti väsy niska kun on masulleen. Lelutki on alkanu kiinnostaa enemmän ja Tiara osaa jo tarttua välillä haluamiinsa leluihin, mutta suuhun niitä saa vielä harvemmin vietyä. Mutta kaikki aikanaan, oon kyllä niin ylpeä meidän pienestä ja pippurisesta tirriäisestä kun se on noin hienosti oppinu♥ Tiara on kans alkanu hymyileen suoraan kameralle, ennen sitä piti aina vähän huijata ku kamera oli pelottava mut nykyää kameraki on vissiin kaveri ku sille voi väläytellä ihania hampittomia hymyjä! Kuvista voitte myös bongata Tiaran minihaivenet joita on alkanu kasvamaan tohon päälaelle, ihanaa pientä untuvatukkaa takatukan seuraksi♥

”Kamera on kiva!”

”Oon mä aika velmu, äitipä ei tiiä yhtään mitä mä ajattelen, hähää!”

”Näytän vähän kieltäki teille, oon tämmönen äitin ihana hömppä!”

Tänään saapui vihdoin H&M:n paketti jota jo jännityksellä odottelinkin. Paketista jäi uupumaan vielä ne oranssit housut mutta niissä pitäis olla toimitus ens viikolla, saapa nähdä että onkohan ne sitten hyvät vai ei. Tän paketin sisältö oli kyllä unelmien täyttymys, mä en oo kovin hyvä tilaamaan netistä ku yleensä en koskaan tykkää niistä vaatteista niin paljoa sitten kun nään ne livenä, mut nyt kaikki vaatteet tuntu ihan omilta ja ne pinkit korkkarit oli kyllä pure love♥ Noi vaatteet ei kyllä oo vielä lähellekään näille keleille sopivia, paitsi paksujen sukkahousujen kanssa mutta kylläpä noille löytyy varmasti käyttöä vielä kesälläkin. Tässäpä vielä kuvia uusista jutuista:

Nyt mä alan tästä pikkuhiljaa painelemaan unten maille, herättiin tänään vähän aikasemmin kun Tiaraa e
i enää nukuttanutkaan puoli ysin jälkeen nii alkaa väsy jo tulla mullakin. Neiti on tuhissu tyytyväisenä unten mailla jo hyvän tovin. Mä edelleenkin säädän sen kiharapostauksen kanssa, alkaa ärsyttää pikkuhiljaa kun ei siitä näytä tulevan mitään, mut mä nyt koitan vielä! Hei ja kiitos muuten vielä kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille, aivan mielettömän ihania ja kannustavia kommentteja! Ootte te kyllä vaan ne maailman parhaat blogilukijat♥ Mahtavaa viikon alkua kaikille, moikkamoi♥♥