Blogijoulukalenterin arvonnat jatkuvat! Tänään arvonnassa Korusi-lehden tiimoilta aivan upea Lumoava-koru. Kautta aikain mun yksi suosikkisuunnittelijoistani Lumoavalla on ollut Carina Blomqvist, ja ihastuin myös hänen suunnittelemaansa Mystic-sarjaan, jonka riipuksen saan nyt arpoa teille. Mystic on ihanan koristeellinen kuvioinniltaan, mutta kuitenkin muodoltaan yksinkertainen.

Mystic-riipus on kooltaan suuri ja näyttävä, eikä varmasti jää huomaamatta keneltäkään kun sen laittaa kaulaan vaikkapa uudenvuoden juhliin. Aivan ihana koru! Täydellinen juhlakoru, miksei toki arkeenkin, tai lahjaidea läheiselle. Riipuksia on kaksi erilaista, toinen varustettuna mustilla helmillä, ja toinen ilman niitä, ja mä valitsin nyt tämän yksinkertaisemman version arvontaan, koska se oli vielä enemmän mun mieleeni. Sarjaan kuuluu myös kauniit korvakorut.

Osallistuaksesi arvontaan, keksi itsellesi nimimerkki, kommentoi tähän postaukseen ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 21.12.2014 klo 22.00 asti, jolloin arvon voittajan ja otan häneen sähköpostitse yhteyttä. Voittajan nimimerkki päivittyy tämän postauksen loppuun.

Onnea arvontaan kaikille!

ARVONTA PÄÄTTYNYT!!! Voittajaksi arpoutui Eva (16.12.2014 klo 14.42 ). Paljon onnea voittajalle, sinulle on lähtenyt sähköpostia voitosta! 🙂 Kiitos kaikille osallistumisesta!

Meillä on tänä vuonna pienoinen juhla-asudilemma jouluksi. Tiaralle on liikaa vaihtoehtoja, ja Zeldalle ei vielä ole yhtäkään asuvaihtoehtoa, mikä johtuu siitä, että tilaamani mekko olikin hänelle aivan liian iso, ja Tiaralle taas sopiva. Me kuvattiin vähän Tipan kanssa näitä asuvaihtoehtoja ja ajateltiin kysyä teidän mielipidettä, mikä on lemppari. Ja tietenkin myös vinkkiä, että millainen asu Zeldalle voisi sopia, kun olette nähneet mitä neiti esikoisella on mahdollisesti päällä!

Tilasin tosiaan viime viikolla lapsille vähän sekä arki- että juhlavaatteita Nextiltä, jonka olemassaolon olin iloisesti unohtanut pitkäksi aikaa. Tilasin sieltä viimeksi varmaankin yli vuosi sitten, ja nyt päädyin vaan selailemaan niitä sivuja, enkä voinut jättää tilaamatta. Esittelen arkivaatteita täällä myöhemmin, mutta nyt joulukalenteriluukussa saatte nähdä kolme juhla-asua jotka saapuivat Nextiltä, ja joiden väliltä ei osata päättää!

1. Kimalteleva paita ja siistit paksut leggingssit.

Mä rakastan tuota paitaa, se on sellainen että voisin itsekin laittaa päälle isommassa koossa. Kuvio on ihanan näyttävä, mutta tyylikkään värinen, ja vetoketjuyksityiskohta takana on valloittava. Housut ja paita on myös yhdistelmänä mukava päällä, vaikka kyllä tuo meidän prinsessa mekoistakin tykkää.

2. Punainen peplum-helmainen mekko

Tämän mekon piti alunperin olla Zeldalle, mutta kuten näette, se on Tipallekin melkein reilu. Mutta on se kyllä suloinen! Rusetti on niin ihana, ja mekko on pehmeä ja näyttävä. Tämä on se kaikkein jouluisin vaihtoehto punaisella värillään, haha!

3. Metallinhohtoinen jumpsuit

Instagramissakin jo pikaiseen vilahtanut jumppis on ehkä se mun oma suosikki. Se on vaan niin päheä, enkä ole nähnyt Suomessa näin pienille mitään vastaavaa, paitsi jonkin paljettiyläosaisen mustan haalarin Lindexillä. Hmm. ehkä sellainen Zeldalle ja tämä Tipalle? En tiedä, en osaa kyllä nyt yhtään päättää!

Eli mikä näistä on teidän suosikki? 1,2 vai 3? Auttakaa meitä kun me ollaan Tipan kanssa tälläisiä horoskooppimerkkimme tyypillisiä edustajia jotka eivät osaa päättää edes pikkuasioiden välillä, hahhah!

Millaisia jouluasuja teillä on pikkutyypeille? Miten tykkäätte itse pukeutua jouluna?

Päätin jo muutama kuukausi sitten, että tänä jouluna haluan ehdottomasti auttaa sellaisia perheitä, joissa joulu ei ole itsestäänselvyys. Googlettelin erilaisia vaihtoehtoja, ja sitten törmäsin Joulupuu-keräykseen, keräykseen jonne saa viedä valmiiksi paketoituja joululahjoja lapsille jotka eivät muuten saisi lahjaa välttämättä ollenkaan. Ostin itse keräykseen kaksi lahjaa omien lasteni ikiä ja mieltymyksiä silmälläpitäen, Monster High -nuken ja koottavan isokokoisen autolelun. Lisäksi laitoin pakettiin saamiani koruja joita en ollut avannut pakkauksistaan vielä, sillä luin Joulupuun fb-sivuilta että suurin pula on tällä hetkellä teini-ikäisten lasten lahjoista.

Halusin tehdä mahdollisimman monelle lapselle edes vähän paremman joulun, ja siksi kysyin vielä yhteistyökumppaniani Lekmeriä mukaan lahjoittamaan. Lekmer tarjosi kaksi lahjaa, yhden tytölle ja yhden pojalle, ja huikeat lahjat tarjosikin! Ihanan Disneyn Tähkäpää-nuken, sekä Nikkon radio-ohjattavan auton. Niin mä sitten sain eilen viedä viisi pakettia keräykseen yhdessä lasten ja Oton kanssa, ja mulle tuli siitä niin hyvä mieli ettei tosikaan!

Mä kerroin lapsille (lähinnä tuolle vanhemmalle), että me autetaan joulupukkia viemällä lahjoja keräykseen lapsille, jotka eivät muuten saisi ollenkaan lahjoja. Molemmat neidit auttoivat mielellään paketoinnissa, ja ihastelivat leluja. Oli ihana kuulla kun Tiara sanoi että ”Joku lapsi tulee tosi iloiseksi tästä autosta! Minusta on kiva viedä se sille!”. Vähän lapsia tuntui harmittavan se, että he eivät päässeet antamaan lahjoja lapsille suoraan, vaan ne vietiin sinne keräykseen, mutta sitten kun oltiin itse keräyspaikalla niin harmi oli tipotiessään ja molemmat vilkuttelivat innoissaan ja toivottelivat hyvää joulua.

Kiitos hurjan paljon Lekmerille siitä että halusitte auttaa yhdessä mun kanssa! Joulupuu-keräyksiä on käynnissä muuallakin kuin vain Helsingissä, kaikki paikkakunnat löytyvät täältä. Helsingin keräyspiste on kauppakeskus Forumin 1. kerroksessa, infopisteen vieressä, ja uusia, valmiiksi paketoituja lahjoja voi viedä sinne 18.12. asti aina klo 17-20 illalla. Myös infopisteeseen voi jättää lahjoja, jos on liikkeellä tuon ajan ulkopuolella.

Mulla ei ollut vaikeuksia keksiä lahjoja, mietin vain millä omat lapset tykkäisivät leikkiä, ja valitsin sellaisia koruja joista minä tai ystäväni olisimme pitäneet teini-iässä. Lahjavinkkejä voi lukea eri-ikäisille Joulupuun sivuilta täältä, ja siellä olikin paljon hyviä vinkkejä. Sieltä on myös hyvä lukea jos on jo ostanut lahjan, että minkä ikäiselle tai kenelle sen sitten osoittaa. Lahjavinkeistä löytyvät myös ohjeet, mitä tietoja paketin yhteyteen tulee liittää, että lahja menee sitten sellaiselle jolle siitä on iloa!

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Moi, ja pahoittelut! Tänä vuonna mun ei pitänyt lipsua kalenteriaikataulusta milliäkään! Tänään vaan väsymys vei yhtäkkiä voiton ihan kokonaan musta, enkä ole oikeastaan saanut mitään järkevää tehtyä. Tiedättekö sen tunteen, kun ei oikeasti jaksaisi nostaa edes pikkurilliä, kun väsyttää niin paljon. Siihen päälle infernaalinen päänsärky, ja ensimmäinen päivä viikon sisään kun on pakollista menoa jonnekin sekä aamulla, keskellä päivää, että illalla, niin mä olen aivan done! Tottakai väsymys iski juuri tänään, eikä esimerkiksi eilen kun muutenkin vain völläsin kotona.

Yritin aamulla raapustaa jotain ylös, mutta en vaan saanut mitään kirjoitettua, vaikka aihe ja otsikko olivat valmiina, olleet jo viikkoja, ja puolet postauksesta (kuvitus) oli jo tehtynä valmiiksi. Muutama kahvikuppi, keskustareissu ja sohvalla otetut (kolmet) nokoset myöhemmin mulla on olo, että saan tämän ehkä tehtyä tänään, vaikka päivällä tässä makoillessani en ollut varma onko musta tänään yhtikäs mihinkään. Äsken meinasin jo luovuttaa, kun huomattiin että hanasta tulee vain ruskeaa vettä, ja Oton käytyä kaupassa ”ostamassa vettä” selvisi että koko meidän asuinalueellamme on sama tilanne ja vesi on myyty loppuun. No ei siinä, on toi mehukin ihan hyvää.

Mutta tosiaan, tänään vuorossa mun henkilökohtaiset joululahjatoiveeni. Mä en kirjoittanut joulupukille kirjettä, mutta Otto-pukki, sä voit nyt lukea tän mun postauksen ja ottaa muutaman vinkin! Tällä hetkellä mun suurin toive olis kyllä 24h yöunet ja sen jälkeen maailman isoin kupillinen kahvia, mutta jos nyt pysytään näissä realistisemmissa jutuissa, niin tältä näyttäisi mun lista:

Zaran lahjakortti, jokavuotinen toive. Se ei vaan koskaan voi mennä pieleen, koska Zara on vaan ihana. Zara on mun lemppari ketjuliikkeistä! Lökärit, jokavuotinen toive tämäkin kenties. Ainakin mulla lempilökärit ehtivät vuodessa kulahtaa ja kauhtua aika paljon ja uusille lökäreille alkaa aina seuraavaa joulua ennen olla taas tilausta. Uusissa lökäreissä olisi ihanaa makoilla koko päivä sängyssä, lukea hömppäkirjoja, juoda kahvia ja syödä suklaakonvehteja.

Mä en kaipaa uusia kirjoja, kun en ole ehtinyt lukea edellisiäkään. Mutta sellainen lahjakortti jossa lukisi ”Sinun pitää olla nyt kuusi tuntia yksin, ilman elektroniikkaa ja ilman että huolehdit muista kuin itsestäsi” olis aika kiva. Sitten voisin käydä lainaamassa kirjastosta kaikki ne kirjat uudelleen jotka olen syksyllä lainannut lukeakseni, mutta joutunut palauttamaan lukemattomina ajanpuutteen vuoksi.

Käytännön syistä toivon hypertilavaa ulkoista kovalevyä, joka toimisi nopeasti. Mun tietokone täytyy vähän turhan nopeaa tahtia kun kuvaan niin paljon, ja dropbox sekä yksi ulkoinen kovalevy ovat jo täynnä. Olisi ihanaa kun ei tarvitsisi murehtia tilanpuutetta ollenkaan, ja tiedostot olisi helppo jakaa perheen kaikkien koneiden kesken, koska Ottokin usein tarvitsee mun ottamia kuvia omaan blogiinsa.

Viimeisin mutta ei vähäisin juttu, Marc by Marc Jacobsin yksinkertaisen tyylikkäät nappikorvakorut. Ne viimeistelisivät nätisti asun kuin asun, ja olen katsellut sellaisia pitkän aikaa.

Huomaan että toiveet vähenevät, ja niiden keksiminen vaikeutuu vuosi vuodelta. Kai se ihan looginen syy siihen on se, että lapsena ei voi ostaa itse kaikkea mitä haluaa, mutta aikuisena tietenkin yleensä ostaa jotain, jos sitä tarvitsee. Yleensä joululahjatoiveet ovat nykyään mulla sellaisia, joiden tarve joko ilmenee sopivasti joulun alla (kiintolevy) tai sitten vaan jotain ihan hömppää, sellaista mitä ei tarvitse mutta mikä olisi kivaa.

Esimerkiksi tuo lahjakortti olisi siksi kiva, että nykyään shoppailen tosi harvoin itselleni mitään, ja silloin kun shoppailen, mulla on yleensä oikea tarve (esim. gaalamekko).  Olisi hauska lähteä pitkästä aikaa shoppailemaan ihan vaan sillä asenteella, että ostaa jos löytää jotain kivaa. Tottakai on järkevää ostaa vain tarpeeseen, mutta tarpeeseen shoppailussa ja huvikseen shoppailussa on yleensä se ero, että silloin kun etsii jotain tiettyä, se menee hiusten halkomiseksi ja mitään ei tahdo löytyä. Sitten kun menee vain katselemaan että löytyisikö jotain kivaa, sitä saattaa löytää vaikka mitä!

Huomenna on tulossa juttua siitä, mitä tänään tein keskustassa. Se olikin tämän päivän ehdoton kohokohta, ja siitä tuli niin hyvä mieli, että ei haittaa kyllä ruskea vesi tai päänsärkykään enää niin paljoa. Kyllä tämä tästä! Hyvää yötä kaikille<3

Mitä te toivotte joululahjaksi? Oletteko huomanneet että joululahjatoiveiden keksiminen on nykyään hankalampaa kuin lapsena?

Joululahjat. Ne herättävät paljon tunteita, iloa, innostusta, jännitystä, huolta, stressiä joillekin myös murhetta. Olen aina ollut jouluihminen, ja rakastanut joulun tunnelmaa, ruokia, koristeita ja niitä ihmisiä jotka jouluna kerääntyvät ympärille. Joulu on kokonaisuutena ollut aina mulle sitä vuoden parasta aikaa, jolloin on jatkuva pieni innostus päällä, ja jaksaa mielellään puuhastellla jotta voi sitten nauttia ihanasta joulun rauhasta.

Etenkin lapsena, tietenkin sitä odotti myös niitä lahjoja. Olihan se nyt hurjan jännittävää odottaa sitä pukkia, auttaa pukkia jakamaan lahjat kaikille, ja sitten päästä repimään paketteja auki. Muistan ala-asteelta kuinka saatuja joululahjoja laskettiin ja vertailtiin luokkakavereiden kesken koulussakin. Voin vain kuvitella miltä se on tuntunut sellaisesta lapsesta, joka ei lahjoja ole paljoa saanut, ja näin jälkeenpäin ajateltuna se tuntuu tosi ikävältä ajatukselta! Vertailu tapahtui ihan hyvässä hengessä, toki vähän mahtaillen niinkuin lapsilla on tapana, mutta kuitenkin. Silti en voi olla miettimättä, onko tämä jokajouluinen vertailu aiheuttanut jollekin lapselle ahdistusta? Onko se pahoittanut jonkun mielen?

Eihän joululahjojen määrällä pitäisi olla mitään merkitystä, vaan sillä että joulu on ollut muuten onnellinen ja ihana. Mä en tiedä vallitseeko tällaista vertailukulttuuria kouluissa nykyään, mutta toivon että ei ainakaan sitten enää kun meidän tytöt ovat kouluiässä. En siksi, että mua pelottaisi että lapset tulevat kateelliseksi jos joku toinen saa enemmän lahjoja, vaan siksi, että siinä vaiheessa kun kilpaillaan joululahjojen määrässä, unohtuu se joulun merkitys. Että kyse on yhteisestä ihanasta ajasta jolloin rauhoitutaan nauttimaan yhdessäolosta, lomasta, hyvästä ruuasta ja ihanasta fiiliksestä.

Kyllä tätä vertailua tuntuu olevan aikuistenkin kesken vielä edelleen. Palstoilla ja FB-ryhmissä on ketjuja, joissa kysellään ”Mitä teidän lapset saavat lahjaksi, meillä tulee timanttipäällystetty poni, oma talo, seitsemän radio-ohjattavaa autoa, robotti, puhuva ja kävelevä nukke, koira,  kaikki maailman legot, sukkia, villasukkia, Hawaijin loma, kaikki maailman vaatteet ja kolmetoista Barbieta taloineen”

Mulle joululahjojen antamisessa tärkeintä on, että lahjan saajalle tulee hyvä mieli ja lahja on saajansa näköinen.  Mä tykkään hirveästi antaa lahjoja, olen aina ollut sellainen joka innostuu heti kun läheisellä on synttärit tulossa ja en meinaa osata pysyä hiljaa lahjasta tai sen sisällöstä. Mulle joululahjojen ostaminen, paketoiminen ja lopulta antaminen on ihanaa puuhaa, ja  paketointi on ihan mun lempparijuttuja.

Vaikka lapsena toivoi aina paljon lahjoja, on aikuisena tottakai oppinut että yksi kiva juttu riittää ja toivoo muuten vain jotain tarpeellista tai pientä. Se että lapsena toivoi ja sai paljon lahjoja, ei tehnyt musta itseni suhteen materialistia, en koe että tarvitsisin itse hirveän määrän tavaraa tullakseni joulusta onnelliseksi. Silti tämä on mulle aiheena tosi tosi vaikea kirjoittaa, koska kamppailen itse niin ristiriitaisten joululahjatunteiden kanssa. Toisaalta haluaa ehdottomasti opettaa lapsille että joulu on kaikki se muu, ja lahjat vain kiva lisä, eikä niitä tarvita paljoa. Toisaalta haluaisi hukuttaa lapset lahjoihin vaikka tietää etteivät he edes leiki kaikilla jos saavat paljon lahjoja. Mikä on se sopiva tasapaino?

Lapsille haluaa antaa kaiken mahdollisen mitä vain voi, mutta järki pitää pysyä päässä. Vaikka tuntuu että haluaisi antaa kaiken mahdollisen, pitää miettiä onko siinä mitään järkeä. No ei ole! Me ollaan ratkaistu lahja-asiat niin, että ostetaan itse molemmille muutama lelu joita lapsi todella toivoo, ja lisäksi jotain muuta pientä tarpeellista. Haluan myös opettaa lapsille, että lahjoja tai pieniä jouluyllätyksiä voi tehdä myös itse.  Sukulaisilta ja kummeiltakin tulee lahjoja, ja lapset saavat kyllä ihan tarpeeksi tavaraa ilman että me tyhjennetään kaikki kaupat. Lapsilla on jo paljon leluja, ja me ollaan tehty tyttöjen kanssa myös niin että ollaan tyhjennetty lastenhuoneesta aina ajoittain niitä leluja joilla ei leikitä, ja laitettu niitä eteenpäin sellaisille jotka niitä enemmän tarvitsevat.

Kuvassa Tiara 3kk jouluna 2011 <3

Haluan myös auttaa joulun järjestämisessä sellaisia perheitä, jotka apua tarvitsevat, ja tänä jouluna sen teen koska mulla on siihen mahdollisuus. Kirjoitan aiheesta enemmän tällä viikolla, kunhan olen saanut avun toimitetuksi perille ja voin kertoa enemmän. Mutta voin kertoa jo nyt, että ainakin mulle tulee kaikkein paras fiilis ikinä tästä auttamisesta!

Millaisia joululahjamuistoja teillä on? Millainen joululahjapolitiikka teidän perheessä on? Onko teillä helppoja vinkkejä DIY-lahjoihin?