Tänään mä vähän raotan tätä blogiverhoa, ja paljastan asian joka on yksi arimpia paikkoja mulle, on aina ollut, ja tulee aina olemaan. Olen kamppaillut iho-ongelmien kanssa jo ala-asteelta asti. Ensimmäisen näppylän sain naamaani kahdeksanvuotiaana, ja se oli noloa jos mikä. Eihän kenelläkään muulla kahdeksanvuotiaalla meidän luokalta mitään näppyjä ollut naamassa, ja minulla oli, punainen keskellä nenää komeileva finni. Se yksi jäi onneksi vain yhdeksi, ennenkuin tuli moninkertaisena takaisin joskus ala-asteen viimeisenä vuonna.

Silloin mä en osannut juuri meikata, pelkäsin ripsivärin laittoa koska en halunnut tökkiä silmääni, ja meikkivoide oli ihan hepreaa. Joo, eihän kuutosluokkalaisen tarvitse meikata, mutta kyllä fiilis oli epävarma, kun ei osannut eikä voinut piilottaa näppylöitä, ja ne paistoivat koko maailmalle, tai siltä se ainakin tuntui. Ylä-asteelta lukion loppuun asti mun kasvot olivat täynnä epäpuhtauksia, vaikka kokeilin kaikkia mahdollisia ja mahdottomia keinoja niiden puhdistamiseen. Kävin kasvohoidossa, käytin apteekin puhdistusaineita, Nivean ihohuokostenpuhdistuslappuja ja muistin pestä meikit pois joka ilta.

Lukion jälkeen iho alkoi pikkuhiljaa parantumaan, vaikka meikit jäivätkin yhä useammin pesemättä iltaisin. Ensimmäisen raskauden aikaan iho oli hyvässä kunnossa, jopa parempi kuin koskaan ennen, ja nautin meikkaamisesta, ja etenkin meikkaamattomuudesta ihan uudella tavalla. Toisen raskauden aikaan taas sain kauheat näppylät, jopa poskiin, kipeitä punaisia isoja näppyjä. Tässä yksi syy lisää siihen, miksi lokakuulta 2012 löytyy vain yhdeksän postausta. Fiilis oli aivan törkeän epävarma.

Alkuraskauden jälkeen ongelmat taas helpottuivat, ja tähän syksyyn asti iho on jatkanut parantumistaan, jopa vuoden imetyksen aikana. Olen voinut oikeasti katsoa itseäni peilistä ilman meikkiä, ja nähdä vain muutaman pienen epäpuhtauden, sellaisen normaalin, jotka eivät saa mua tuntemaan itseäni epävarmaksi. Elokuussa ostin meikkipuuterin, saman jota olin käyttänyt pari vuotta, ennenkuin kokeilin Vichyn Dermablend-meikkivoidetta viime keväänä. Kerkesin käyttää meikkipuuteria viikon, kun mun naamassa tapahtui joku näppyläräjähdys.

Mitään muuta en vaihtanut, ainoastaan sen meikkipohjan, ja kaikki muut tuotteet pysyivät samana. En ensin tajunnut mistä näppylät johtuivat, ajattelin että ehkä hormoneista, meikkipuuteri oli kuitenkin aiemmin ollut käytössä hyvä, eikä aiheuttanut epäpuhtauksia. Näppylöiden vain lisääntyessä mä sitten vihdoin hiffasin kokeilla olla ilman sitä, ja käyttää taas eri meikkiä. Se alkoi auttaa välittömästi, poskista katosivat jättimäiset kipeät punaiset pallukat, jotka saivat inhonväristykset kulkemaan selkärankaa pitkin.

Mulla ei koskaan ollut poskissa näppyjä edes teininä, ainoastaan T-alueella, ja siksi nuo posket ovat olleet mulle tosi kova paikka näin aikuisiällä. Nyt posket alkavat näyttää jo melko normaalilta, mutta T-alue on edelleen tosi epäpuhdas. Vaikka kuinka meikkaa, niin kyllähän sen näkee, etenkin karussa valaistuksessa, että otsa ei ole tasainen. Eikä ole muuten kivaa, kun leukaan sattuu hymyillessä, koska siinä on kipeä näppy. Mua suututtaa välillä niin paljon, kun tuijotan mun naamaa. Ja olen katkera, eikö iho-ongelmien pitänyt kuulua yläasteelle, ja naisen ihon olla kauneimmillaan parikymppisenä?

Mä toivon että tämä tästä syksyn mittaan helpottuu, kun jatkan ihon hoitoa, säännöllistä kuorimista, kosteutusta, kuorintaa, tyynyliinojen ja kasvopyyhkeiden tiheää vaihtamista ja kaikkea muuta säätämistä. Mä en tiedä onko mulla niin paljon näppyjä, että tarvitsisin aknelääkitystä, mutta jotain tähän olisi nyt keksittävä, koska tuntuu niin rasittavalta joutua kokoajan piilottelemaan jotain ja tuntea itsensä epävarmaksi. Haluaisin voittaa nämä ongelmat lopullisesti, ja saada takaisin sen ihon josta sain nauttia vielä viime kesänä.

Ehkä voisin myös käydä kasvohoidossa, mutta niitäkin on nykyään niin paljon erilaisia, että minkä niistä sitten valitsee? Onko perus ihonpuhdistus enää relevantti vai pitäisikö valita jotain muuta, tehokkaampaa? Nyt saa antaa kaikki vinkit ja vertaistukea jos sellaista löytyy, mä olen kyllästynyt tuntemaan itseni huonoksi ihon takia! Myöskin jos on hyviä puhdistusaine- ja kosteutusvinkkejä epäpuhtaalle iholle, joka on kuitenkin myös kuiva joistain kohdista (sekaiho?), niin saa antaa!

Kuvattiin eilen asu, johon mun piti pukeutua tänään kun lähden kaupungille, koska tänään tulen niin myöhään illalla kotiin että kuvia ei saa enää otettua, eikä Otto ole päivällä kotona. Eilen asukuvia otettaessa kuitenkin heräsi sellainen pienenpieni fiilis, että taidan kyllä pukeutua tähän asuun vasta sitten kun lämpömittari näyttää taas yli +10 astetta lämmintä, sen verran jäässä olin eilen! Siitä todisteena hieno kuva, joka löytyy postauksen lopusta.

Takki Sheinside* / Mekko Sheinside* / Korut Glitter* / Kello Guess* / Laukku Michael Kors / Kengät Zara / * = saatu blogin kautta

Sheinsidelta saatu ihana väljä vaaleanharmaa tweedtakki on täydellinen. Eilen meinasin tosin paleltua siinä, koska en muutaman minuutin kuvien räpsimistä varten viitsinyt pukea alle neuletta, jonka olisin kuitenkin joutunut lopuksi ottamaan pois. Neuleen tai collegen kanssa takki on varmaankin näille ilmoille juuri sopiva, mutta ihan talvitakki se ei ole.

Myös leopardikuvioinen mekko tuli Sheinsiden paketissa, ja se on tosi ihana, vaikka onkin mulle iso! Mulla on aina välillä hankaluuksia näiden kokojen kanssa, kun joskus S muistuttaa XS:ää ja joskus taas enemmän kokoa M. Erityisesti tuo leopardikuosi, täysin uudenlaisella värimaailmalla toteutettuna vei mun sydämen. Olisikohan tämän mallista mekkoa helppo kaventaa sivuilta ja pienentää hieman olkapäistä? Mä tykkään hirveästi leopardikuosista mutta viimeaikoina olen kyllästynyt siihen perinteiseen versioon, enkä ole juuri käyttänyt mitään leokuosilla varustettua. Mutta tämä mekko olisi kyllä niin ihana arkikäyttöön, ja mahdollisesti rennompiin juhliinkin.

Suurimmassa osassa kuvia mä irvistin ja olin aivan tikkujäykkänä, koska oli niin kylmä. Onneksi onnistuin pitämään ilmeen peruslukemilla edes muutamassa kuvassa, hahaha. Tässä kuitenkin yksi helmi epäonnistuneiden joukosta, tältä näyttää mun huvittava korkkarijuoksu tuulensuojaan:

Mä jatkan nyt asukriiseilyä, koska en ollut miettinyt muita vaihtoehtoja tämän asun tilalle tälle päivälle. Se on varma että lämmintä pitää olla, en halua palella ollenkaan. Palaan mahdollisesti illemmalla, nyt toivotan mukavaa ja aurinkoista päivää kaikille <3

Perinteinen leokuosi, leokuosi eri väreissä vai onko leopardit ihan no-no? Tykkäättekö laatikkomaisista takeista joita on nyt näkynyt paljon?

Mun kaveri on töissä Ison Omenan Cubuksessa, ja sainkin kutsun huomiseen Cubuksen farkkuiltaan. Eli huomenna Ison Omenan Cubuksessa on klo 17-21 farkkuilta, jolloin kaikista farkuista saa 10 euroa alennusta, ja muista tuotteista -20%. Farkkuillassa myös ensimmäiset 15 farkkujen ostajaa saavat yllärilahjan mukaan, ja paikanpäällä on mahdollista osallistua arvontaan, jossa voi voittaa suosikkifarkkunsa. Mä hengailen farkkuillassa myös alkuillasta, joten tervetuloa moikkaamaan jos sielläpäin pyöritte!

Tämä ei ole maksettu mainos, enkä hyödy tästä mitenkään itse, vaan kirjoitin tämän ihan vain ilahduttaakseni kaveriani, ja toivottavasti tavatakseni muutaman teistä! Olisi tosiaan hauska nähdä teitä siellä paikanpäällä ja moikata, jos liikutte Ison Omenan suunnalla! 🙂

Tänään olivat Helsingin kerhot kiinni JHL:n lakon vuoksi, ja meidänkään Tiara ei pääsyt tapaamaan kerhokavereita tuttuun aikaan. Lähdettiin sitten yhdessä ulos mun äidin ja molempien tyttöjen kanssa, käymään pienellä metsäretkellä lähimetsässä. Tuuli oli aivan hirvittävän kylmä, ja ilmassa melkein jo talven tuoksu, vaikka lehdetkin ovat vielä puissa. Onneksi metsässä ei tuullut ollenkaan, ja meillä oli aivan ihana retki kun oli reilusti vaatetta päällä kaikilla.

Se on niin huikeaa miten paljon nähtävää metsässä on lapsille. Tutkittiin erilaiset sienet, marjat ja kaikki mahdolliset kukat ja puunrungotkin läpi. Molemmat raahasivat käpyjä mukanaan, välillä keppejä, ja kävivät leikkimässä hepparatsastusta ”ihhahhaa”-huutojen siivittämänä puunrunkojen päällä. Oli ihanaa olla vaan rauhassa metsässä ja antaa molempien tehdä ihan mitä halusivat, eikä tarvinnut pelätä autoja, pyöriä tai mitään muutakaan. Se on kyllä onni että lähellä kotia on tuollainen ihana metsä jossa retkeillä.

Mä havahduin lenkillä siihen, että hitsi meidän molemmat tytöt ovat jo isoja, isompi kiipeilee kallioilla, puunrungoilla ja muilla kuin vanha tekijä, ja pienempikin käveli ihan vapaaehtoisesti ja reippaasti koko muutaman kilsan lenkin ajan, tai no välillä juoksikin. Me oltaisiin pärjätty koko metsäreissun ajan ilman rattaita, vasta kotimatka – 300 metriä metsästä kotiin, sai Zeldan haluamaan rattaiden kyytiin, ja silmätkin rupesivat jo vähän lupsumaan. Syötiin kotona lounas ja juotiin ihanat itsetehdyt kuumat kaakaot, ja Zelda kiskaisikin sitten useamman tunnin päiväunet.

Ensi kerralla taidetaan ottaa kaakaot termarissa retkelle mukaan, olisi ollut ihana pysähtyä mättäälle hetkeksi herkuttelemaan, vaan kun ei tajuttu etukäteen. Onneksi se maistui herkulta sitten kotonakin. Kotimatkan kylmä tuuli tuntui luissa ja ytimissä tyynen metsän jälkeen, mutta äsken kun kävin juoksemassa iltalenkin, ei tuuli ollut onneksi enää niin kova. Sen verran kylmä oli kuitenkin että sain otettua kunnon alkuspurtin lämmitelläkseni, ja juoksin minuutin nopeamman ajan samalle reitille kuin aina yleensäkin, keskivauhtina 5,55 minuuttia / kilometri.

Nyt on hyvä fiilis, ja taidan istua hetkeksi alas katsomaan rästiin jääneen Toisenlaiset äidit -jakson viimeviikolta, ja tehdä kaveriksi vähän iltapalaa. Huomenna mulla on tosi kiireinen iltapäivä ja ilta, mutta aamulla on tulossa uusi postaus! Oikein ihanaa tiistai-iltaa kaikille<3

En minäkään. Viime aikoina on ollut paljon esillä pienten synnytyssairaaloiden mahdollinen lakkauttaminen, koska päivystysasetuksia muutetaan synnytysten osalta. 1.1.2017 voimaan astuva päivystysasetus kuuluu näin: ”Asetuksen mukaan synnytyksiä hoitavassa sairaalassa tulee olla ympärivuorokautinen hätäsektiovalmius sekä saatavilla tulee olla nopeasti lastentautien erikoislääkäri tai lastentautien hoitoon hyvin perehtynyt lääkäri, jolla on mahdollisuus neuvotella hoidosta lastentautien erikoislääkärin kanssa. Tarvittaessa lastentautien erikoislääkärin on saavuttava nopeasti päivystysyksikköön.”

Asetus kuulostaa hyvältä ja turvalliselta, mutta tuo mukanaan paljon ongelmia. Jo nyt, vielä 27:n synnytyssairaalan ollessa toiminnassa, joillakin alueilla synnytysmatkat ovat kohtuuttoman pitkiä, kymmenistä pahimmillaan satoihin kilometreihin. Vuoden 2017 alusta alkaen sairaaloita saattaa olla enää 20, ne sairaalat, joissa nykyisellään hoidetaan yli 1000 synnytystä vuodessa. Synnytysten keskityksestä yliopistosairaaloihin puhuessa vedotaan turvallisempaan synnytyksenhoitoon saatavilla olevan ympärivuorokautisen päivystyksen vuoksi.

Se on ihan totta, että synnytys on varmasti turvallisempaa sairaaloissa, joista se päivystys ja lastenlääkäri löytyy, mutta entäs jos sinne sairaalaan ei ehdi pitkän matkan takia? Entäs jos on niinkuin minä, ensisynnytys käynnistyy spontaanisti lähes viisi viikkoa etuajassa, vauvan ollessa perätilassa, ja on kestoltaan neljä tuntia, joista sairaalassa ehdimme olemaan kaksi. Mun matka synnärille kesti noin 20 minuuttia, entä jos se olisikin kestänyt tunnin, tai kaksi? Miten olisi käynyt Tiaran, jonka perätilasynnytyksessä olisikin lastenlääkärin, kahden kätilön ja erikoislääkärin sijaan ollut mukana taksikuski ja vauvan tuleva isä Otto? Zeldan synnytyksen kesto oli 1h30min.

Matkasynnytysten lisääntyminen mitätöi täysin suurten synnytyssairaaloiden päivystysvalmiuden hyödyt. 1/1000 vauvasta tarvitsee hoitoa välittömästi synnyttyään, ja mielestäni ehdottomasti parempi vaihtoehto on pienen sairaalan tällaisia tilanteita varten koulutettu, osaava henkilökunta, joka antaa alkuhoidon – vaikka ilman sitä lastenlääkäriä – ja lähettää vauvan sitten tarvitsemaansa hoitoon suureen sairaalaan, kuin se että vauva syntyy tienposkeen ilman minkäänlaista hoitoa, ja menehtyy. Matkasynnytyksissä vastasyntyneen riski kuolla on tutkimuksen (Hemminki E. ym. 2011) mukaan kuusinkertainen.

Matkasynnytyksessä ei myöskään ole mitään mahdollisuutta seurata vauvan sydänääniä, tai hoitaa hengenvaarallisia komplikaatioita, kuten äidin runsasta verenvuotoa. Matka synnytyssairaalaan, se 20 minuutin matka, oli mun synnytyksen kamalin ja epämukavin osa. Taksin penkillä oli aivan hirveää kiemurrella hankalassa asennossa synnytystuskissa, vailla mitään tietoa siitä kuinka pitkällä synnytys on, vailla minkäänlaista mahdollisuutta kivunlievitykseen. On epäinhimillistä laittaa synnyttäjät istumaan autoon tai makaamaan ambulanssiin pahimmillaan tunneiksi kivuliaassa avautumisvaiheessa, jolloin nimenomaan supistuskipua helpottava liikkuminen  ja muut lääkkeelliset ja lääkkeettömät kivunlievityskeinot olisivat tarpeen.

Jos synnytysosastoja suljetaan, vaarana on myös koko sairaaloiden lakkauttaminen, ja potilasmäärien kohtuuton kasvaminen suurissa sairaaloissa kaikilla osastoilla. Kuten aloitteessa todetaan, synnytysosasto on pienen sairaalan sydän, ja jos sitä ei enää ole, pelkona on koko sairaalan alasajo. Voidaanko me enää jatkossa luottaa saavamme laadukasta ja yksilöllistä hoitoa suurissa sairaaloissa, joissa jonotusajat ovat jo nyt ihan järjettömän pitkiä, ja tulisivat pitenemään entisestään potilasmäärien kasvaessa? Tämä ei vaikuta vain synnyttäjiin, vaan kaikkiin sairaanhoitoa mahdollisesti tarvitseviin. Lisäksi myös työttömyys lisääntyisi sairaalatoimintojen loppuessa.

Kätilöiden ja lääkäreiden työtahdin kiivastuessa olisi vaikeampaa turvata esimerkiksi riittävä imetysohjaus lapsivuodeosastolla, ja 24-48h kuluessa synnytyksestä tapahtuvat kotiutumiset lisääntyisivät. Äidit kotiutuisivat ennen maidonnousua, ja myös neuvoloiden taakka lisääntyisi, kun lapsivuodeosaston neuvonta ja vastasyntyneen seuranta siirtyisi neuvoloiden tehtäväksi. Meidän Tiara alkoi kellastua kolmantena päivänä synnytyksestä, ja arvot nousivat todella korkeaksi. Jos olisimme kotiutuneet jo 48h synnytyksestä, olisi se jäänyt meidän oman arvion varaan, että tarvitseeko hän valohoitoa.

Voimaan tulevan asetuksen perusteena on potilasturvallisuuden parantaminen, joka mielestäni jäisi asetuksen nykyisellään toteutuessa toteutumatta. Kuten tätä asetusta vastustavan kansanaloitteen kirjoittaneelle Sari Behmille, myös minulle tulee asetuksesta vaikutelma, että tavoitteena on ainoastaan kustannusten vähennys, ja lähtökohdat ovat hallinnolliset ja taloudelliset. Kustannustehokkuus on täysin kyseenalaista, jos asetusta ajattelee sen ensimmäisiä lauseita pidemmälle.

Vaikka teistä tuntuisi, että tämä ei kosketa aiheena teitä juuri nyt, pyydän että allekirjoitatte kansalaisaloitteen päivystysasetuksen muuttamiseksi. Me ei voida edes vielä tietää, kuinka montaa ihmistä tämän asetuksen läpimeno tulisi loppupeleissä koskettamaan! Allekirjoittaminen ei vie kuin hetken, ja se onnistuu omilla verkkopankkitunnuksilla, TÄSTÄ linkistä. Kiitos teille kaikille jo etukäteen <3