Mä värkkäilen, tai olen värkkäillyt suurimman osan päivästä blogin uuden ulkoasun kanssa, joka tulee toivottavasti pian valmistumaan! Ehkäpä nopeammin kuin uskoisinkaan. Mä olen tosi innoissani, koska tuo vanha ulkoasu on tökkinyt jo todella pitkään, kun ei ole enää ajankohtainen. Jännittää jo valmiiksi, miten saan ulkoasun onnistumaan, ja millaisen vastaanoton se saa teiltä! Haluan keskittyä täysillä tämän tekemiseen, ja siksi ajattelinkin tänään antaa kirjoitusvuoron teille. Jos olette ihmetelleet, että mitä tuon naisen mielessä oikein liikkuu, niin nyt on hyvä tilaisuus saada siihen vastaus, vuorossa nimittäin kysymyspostaus.

Kysymyspostauksia on mun blogissa ollut aiemminkin, kerran-pari vuodessa, ja ajattelin että nyt olisi sopiva aika tälle, kun täysin omaa kysymyspostausta en ole tehnytkään pitkään aikaan. Viimeksi tehtiin tälläinen yhdessä Oton kanssa, viime marraskuussa. Homman nimi on se, että saat kysyä mitä ikinä mieleen juolahtaakaan, toki hyvän maun rajoissa, ja mä vastailen sitten, iik! Kysymyspostaukset on mun lemppareita, kun pääsee aina miettimään sellaisiakin asioita, mitä normaalisti ei tulisi välttämättä edes mietittyä. Aikaa kysyä on sunnuntaihin 10.8. asti, ja vastaan kysymyksiin joko kirjoittaen tai videolla, ihan miten te haluatte!

Ihanaa torstaipäivää kaikille<3

Moikka! Pienen blogitauon sain vahingossa aikaiseksi sairastumalla keskellä kesähelteitä oikein perinteiseen flunssaan kuumeineen ja miljoonine aivastuksineen. Lähdettiin eilen päivällä mun äidin ja tyttöjen kanssa perheystävien mökille, ja otin koneenkin mukaan että bloggaan illalla vaikka mökkilaiturilta kaikessa rauhassa, kun tytöt nukahtavat touhukkaan päivän jälkeen. Mutta vielä mitä, jo puusaunaan mennessä kurkku oli kuin strepsils-mainoksesta, täynnä kaktuksen piikkejä ihan selkeästi. Saunan jälkeen alkoi nousta kuume, ja tyttöjen nukahdettua nukahdin itsekin sohvalle ennen kun sain edes konetta auki.

Tänään olo on ollut ihan hirveä koko päivän, aamullakin nukuin pikkunokoset kun kuume oli niin korkea, mutta onneksi tytöillä riitti puuhaa ja seuraa mökillä. Jos ei aiemmin ollut kesämökkikuumetta, niin nyt kyllä ainakin on. Sellainen on ehdottomasti lisättävä tulevaisuuden haavelistalle. Se ilo ja onni lasten silmissä, kun nämä saavat juosta ja touhuta ilman kenkiä järjettömän kokoisella pihalla, vailla minkäänlaista kiirettä, on vaan jotain niin täydellistä.

Ostettiin mökille mukaan lasten uima-allas, sillä järvi oli harmillisesti juuri asetettu uintikieltoon sinilevän takia. Onneksi meidän tytöt olivat enemmän kuin tyytyväisiä vettä suihkuttavaan kilpikonna-altaaseensa, eivätkä kertaakaan edes yrittäneet järviveteen uimaan. Mökillä syötiin muurinpohjalettuja, uskomattoman hyvää savusiikaa, poroa ja graavilohta ja vaikka mitä muitakin tuoreena hallista ostettuja herkkuja.  Tytötkin tykkäsivät siiasta kovasti, sitä pitää ehdottomasti tehdä kotonakin. Mä oon aina ollut kalaruokien ystävä, mutta en itse ole pelkurina kokeillut kokata vielä juuri muita kuin lohiruokia. Mutta eihän sitä opi jos ei yritä!

Mökillä vietin aikaa myös kahdestaan molempien neitien kanssa, mikä oli ihanaa! Eilen illalla Tiaran kanssa, joka jaksoi valvoa myöhempään kuin pikkusiskonsa, ja Zeldan kanssa taas tänään raikkaassa aamuilmassa jo ennen seitsemää. Parasta oli kun heti herättyä saattoi vain avata oven ja päästää toisen juoksemaan nurmikolle onnesta soikeana, vaikka en kyllä halua yhtään vähätellä iltaista laiturikävelyä esikoisen kanssa, ihanaa oli sekin.

Mökin rauhassa oli mahtavaa piipahtaa, sai vielä hetkeksi sellaisen illuusion kesälomasta, joka siis oikeasti loppui jo reilu viikko sitten. Kunhan tämä flunssa paranee, eikä toivottavasti tartu muille perheenjäsenille, on ihana aloittaa syksy kunnolla. Viileässä mökki-illassa eilen oli jo havaittavissa pientä syksyn tuntua, ihanaa! Mä odotan niin paljon jo hämäriä iltoja, kynttilöitä, muumiteen juomista viltin alla ja kirpeää tuoksua lähimetsässä. Eniten odotan kyllä varmaan sitä, että pääsen näkemään kun tytöt pomppivat yhdessä lehtikasoissa.

Mutta nyt nautitaan kesästä niin kauan kuin sitä kestää, vaikka välillä helle uuvuttaa, erityisesti sisällä ilman tuuletinta, niin talvella sitä lämpöä kaipaa kuitenkin ihan hulluna. Mä aion antaa flunssalle kenkää viimeistään huomenna, että päästään vielä rantsuun nauttimaan auringosta, merestä ja uimaleluista. Ja eipä se flunssa kai kovin paljon pahemmaksi voi ulkoillessa mennä, kun lämpötila on sama jokapaikassa. Tietenkään ei saisi rehkiä liikaa huonokuntoisena, mutta rannalla makoilu ei kai ole kiellettyä 😉

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille<3

Kuumuus on asettanut pukeutumiselle omat haasteensa. Alkukesästä shortsikelit vaikuttivat senverran kaukaisilta räntäsateessa värjötellessä, että en suonut ajatustakaan shortsishoppailulle. Muutamat yksilöt olin keväällä ostanut, ja parit löytyi vaatekaapista jo valmiiksi, mutta näin helteiden jatkuttua viikkotolkulla, on pukeutuminen muuttunut vähän tylsäksi. Etenkin kun kokoajan mennään syksyä kohti, ja juuri nyt sortsien tai hellemekon ostaminen tuntuisi yksinkertaisesti idioottimaiselta. Kaappia avatessa tietää että valinnanvaraa on aika niukasti, jos ei sitten halua tukehtua kuumuuteen.

Mulla on jäänyt esittelemättä yksi helppo hellevaate, jonka sain jo viikkoja sitten Sheinsidelta. Valkoinen, ilmava mekko. Se on ihanan kevyt ja söpö, vaikkakin tuulisella säällä saa tosissaan varoa Marilyn Monroe -efektiä, helma on aika leijuvainen. Tykkään avonaisesta selästä, ja siitä miten rusketus korostuu valkoisen värin ansiosta.

Mekko Sheinside* / Kengät H&M / Laukku Coach / * = saatu blogin kautta.

Eilen saapui uusi paketti Sheinsidelta, joka sisälsi aika pitkälti syysvaatteita. Kieltämättä Berliinin syysshoppailujen jälkeen on ollut aikamoinen syksykuume, eikä tämä paketti helpottanut sitä yhtään, hahha! Onneksi nautin kovasti myös helteestä, ja tiedän että saan nauttia myös syyspukeutumisesta myöhemmin vaikka kyllästymiseen asti. Kaksi toppia sentään olin valinnut Sheinsidelta, jotka helpottavat myös näin helteellä. Eilen käyttöön pääsi toinen niistä, ihana musta hapsuhelmainen neulostoppi, joka sopii kivasti farkkushortsien kanssa. Ei tunnu ne ainaiset muutamat sortsivaihtoehdot niin tylsältä, kun niiden päälle laskeutuvat näyttävät hapsut.

Toppi Sheinside* / Shortsit H&M / Kengät Topshop / Aurinkolasit Glitter* / Laukku Coach / Pompula lainattu Tiaralta / * = saatu blogin kautta.

Alempien kuvien kampauksesta täytyy sanoa, että olen syttynyt sille uudelleen. Pidennysten kanssa kokeilin muutaman kerran, mutta se oli jotenkin ihan too much. Pitkä polkka on itsessään niin vähäeleinen, että sen kanssa takaraivolla keikkuva puolinuttura ei ole ollenkaan liikaa, vaan rento ja hauska, ja ennenkaikkea käytännöllinen. Eipähän ole karvat naamalla vaikka kuinka tuulisi!

Mä lähden pian ulkoilemaan tyttöjen kanssa, kunhan Zelda herää päiväuniltaan. Aamulla ollaan keretty jo askartelemaan Tiaran ja Zeldan kanssa kummeille synttärikortteja, lukemaan kirjoja ja leikkimään hevosilla. Palaan illalla käsittelemään vielä tuon Lapsen verkkoidentiteetti -postauksen fiiliksiä, mutta haluan jo nyt kiittää teitä kaikkia ymmärryksestä, sekä toivottaa kaikille ihanaa päivää<3

Kumpi asu oli parempi, hapsut vai valkoinen mekko? Iskeekö puolinuttura?

Nikon 1 -testauskamppiksen viimeinen testikamera, pieni upouusi Nikon 1 J4 lähti meidän Berliinin matkalle mukaan. Yksikään kamppiksen kamera ei ole ollut pettymys testausjaksolla, päin vastoin. Olen iloisesti yllättynyt Nikonin helppokäyttöisyydestä, vaikka Nikonin kamerat eivät olleet mulle entuudestaan tuttuja. J4 ylitti silti kaikki odotukseni, se on aivan erilainen kuin mikään aiemmin testaamani kamera!

Nikon J 4:ssä on kosketusnäyttö, mikä on mulle ainakin jotain täysin uutta kameroiden saralla. Olen toki käyttänyt kosketusnäyttöpuhelimia jo reilut viisi vuotta myös kuvaamiseen, mutta kosketusnäytöllistä kameraa mulla ei ole ollut. Kosketusnäyttö on kuvatessa äärimmäisen kätevä, sen avulla voi laukaista, tarkentaa ja muokata kuvausasetuksia. Kamerasta löytyy silti myös perinteiset nippelit ja nappulat kaiken tekemiseen, mutta kosketusnäyttö tekee kuvaamisen helpoksi, mukavaksi ja ennenkaikkea nopeaksi.

Nopeus on se, mikä Nikon 1 J4:ssä on parasta. Kaikki tilanteet on mahdollista ikuistaa sen avulla, sillä se ottaa jatkuvan tarkennuksen ollessa käytössä, jopa 20 kuvaa sekunnissa. Myös J4:stä löytyvät kätevät Nikon 1 -kuvausohjelmat, jotka helpottavat käyttöä entisestään. Mä oon pitkään kuvannut manuaalilla järkkärillä, ja en yleensä ole käyttänyt kuvausohjelmia, vaan säätänyt asetukset itse myös Nikonin kameroilla. Parhaan hetken kuvaus -tilan aktiivinen kuvaus -toiminto on silti ollut etenkin nopeita tilanteita kuvatessa huippukätevä. Se ottaa siis 20 kuvaa sekunnissa, joista voi tallentaa vaikka jokaisen, jos haluaa. Lasten kanssa tätä toimintoa ei voi kuin suositella!

Koska bloggaan, koen valokuvauksen äärimmäisen tärkeäksi myös matkustettaessa, enkä halua tinkiä totutusta kuvanlaadusta matkoilla edes piirun vertaa. Matkoilla on kuitenkin ikävää raahata isoja kameroita, etenkin jos on yhtä tiukat painorajat kuin meidän lentoyhtiöllä oli. Meillä oli reissukameroina sekä järkkäri, että pienempi J4 siksi, että räpsittiin Oton kanssa molemmat kuvia, näin saatiin ikuistettua reissu vielä kokonaisvaltaisemmin, mutta jos Otto ei olisi halunnut kuvata, olisin ottanut pelkän J4:n. Omaa höyhenenkevyttä minikameraa (paino akun ja muistikortin kanssa 232g) kantaessa välillä säälitti kun Otto raahasi megakokoista järkkäriä 30 asteen kuivassa helteessä. Onneksi sillä on vähän enemmän voimaa kuin mulla!

J4:n oma objektiivi on sähköisellä zoomilla varustettu, ja ultrakevyt kuten runkonsakin. Parasta siinä on pienen koon ja hyvälaatuisten kuvien lisäksi se, että siinä ei ole erillistä linssinsuojaa. Mä olen linssinsuojien kanssa ihan surkea, ne tuntuvat olevan aina hukassa, tai ainakin jossain missä ei pitäisi. Miten sitä onkin niin vaikeaa muistaa laittaa ne paikoilleen? Oman objektiivin lisäksi J4:ään käyvät myös kaikki muut Nikkor 1-sarjan objektiivit, ja matkalle mukaan pääsikin järeämpi 32mm objektiivi, koska siitä on muodostunut mun ylivoimainen suosikki. Rakastan sen tuottamia valovoimaisia kuvia!

Ainoa milloin kaipasin järkkäriominaisuuksia Berliinissä kuvatessa, oli TV-tornissa. Tornin sisällä paloi jonkinverran valoja, ja hätäpoistumistiekylttejä, jotka heijastuivat ikkunaan, ja mielestäni pelkän näytöllä olevan etsimen avulla oli hieman hankalampaa kuvata, kuin mitä järkkärin silmäaukolla, näistä haasteista johtuen. Sen sijaan kuvista tuli mielestäni hyviä siihen nähden, että kuvasin valaistusta sisätilasta pimeään ulos, heijastavan ikkunan läpi. Eli se ongelma on vain mun päässä ja kuvaustuntumassa, kuvanlaatuun se ei vaikuta ollenkaan. Sitä on vain niin vaikea käsittää, miten paljon tarkempi Nikonin näyttönäkymä on kuin jos normaalilla, suht uudella järkkärillä kuvaa pelkän näyttönäkymän varassa.

Tässä kamerassa yhdistyvät mielestäni todella hyvin pienen kameran kompaktius, mutta kuitenkin suuren kameran ominaisuudet. Ehkä jopa testaamistani kameroista kaikkein parhaiten. Kirjoitan vielä piakkoin yhden koontipostauksen kampanjan aikana testaamistani kameroista, jossa vertailen niitä ominaisuuksiltaan. Koen kampanjan, ja siihen sisältyneen valokuvauskoulutuksen olleen itselleni todella hyödyllinen, ja olen tullut tosi iloiseksi saamistani kommenteista Nikon 1 -kameroihin liittyen!

Yhteistyössä Nikon 1.

Nyt mä alan valmistautumaan lähtöön, sillä meidän pitää tyttöjen kanssa käydä shoppailemassa muutama synttärilahja kavereille! Palaan illemmalla, kivaa päivää kaikille<3

Meidän esikoinen sai tänään ensisuudelmansa pojalta, ja on ollut siitä ihan liekeissä koko päivän. Nytkö se jo alkaa, piirun verran alle kolmivuotiaana? Mä oon vähän kade Tipalle, oman ensipusuni sain ”vasta” yhdeksänvuotiaana. Olihan se hurjan söpöä, kun ystäväni poika Vilppu kainosti ennen kotiinlähtöä pussasi ja halasi vielä Tiaraa, ja sen jälkeen Tiara kertoi kotimatkalla, että Vilppu on hänen poikaystävänsä ja he menevät isona naimisiin. ”Isona” on muuten edelleen se sama kolmen vuoden hurja ikä, kuin aina ennenkin.

Painostava ilma sai aikaan kauhean päänsäryn aamulla, ja oli hankala koettaa keskittyä oikein mihinkään. Onneksi iltapäivällä oli leikkipuistotreffit kahden äitikaverin ja lasten kanssa, niin sai muuta ajateltavaa ja pääkipukin hävisi. Ei ole vielä ukkosta näkynyt, eikä se onneksi häirinnyt puistoreissuakaan kun saatiin nauttia kauniista auringonpaisteesta, mutta voisi se vierailla vaikka yön aikana vähän puhdistamassa ilmaa, niin saisi huomenna herätä vähän paremmissa tunnelmissa, kuin päänsärystä kärsien.

Puistoseurana mulla oli Oona ja maailman söpöin mini, sekä Jutta, Vilppu ja Zeldan ikäinen Nella. Lapset leikkivät nätisti yhdessä kaikki, paitsi vauveli joka otti rennosti sylissä ja välillä nukuskeli. Me viihdyttiin siihen asti että puistossa tuli aika kerätä puiston omat lelut pois. Zeldakin niin reippaasti jo keräsi leluja laatikkoon, että tuli hyvä mieli! Kotonakin saisi kerätä tosin vähän useammin, miten lastenhuone tuntuukin aina olevan niin kaaoksen vallassa? Sanokaa että me ei olla ainoita, joiden lastenhuone pysyy siistinä ehkä n. minuutin siivouksen jälkeen, please!

Mulla on siivouksen suhteen nyt vimma meneillään muutenkin, sillä suunnitelmissa on lasten huoneen ja lasten vaatehuoneen lisäksi oman vaatekaapin megasupersiivous. Haluan sieltä pois kaiken mitä en ole käyttänyt puoleen vuoteen (tai ollenkaan), ja tilalle hallitun ja hillityn järjestyksen, niinkuin viime vuonna sain hetkeksi aikaan. Mun suunnitelma karsimisesta ei aivan toiminut, kun ostin vuoden aikana tilalle tuplamäärän lisää, ja nyt en löydä kaapista yhtään mitään. Pois heitettävät vaatteet olisi mahtia myydä eteenpäin, mutta blogikirppikseen mä en taida enää jaksaa alkaa. Välillä on mennyt tosi hyvin, mutta välillä kaupanteko on jo huudettujen tuotteiden tiimoilta käynyt niin hankalaksi, että jokin helpompi ratkaisu kelpaisi. Mutta mikä? Kirppisekspertit, saa neuvoa!

Sellainen kevyt sillisalaatti vaihteeksi, nyt on pakko ottaa minituuletin käteen ja mennä hetkeksi parvekkeelle istumaan, ennenkuin alan nukkumaan. Palailen huomenna, hyvää yötä ja kivaa keskiviikkoa kaikille jo etukäteen<3