Sheinside halusi järjestää kanssani teille kesäisen arvonnan, jossa palkintona on kaksi vapaavalintaista tuotetta TÄSTÄ valikoimasta. Valikoimassa on tarjolla mm. bikineitä, mekkoja ja aurinkolaseja. Arvonnan voittaja saa valita itselleen siis kaksi tuotetta valikoimasta, joiden pitää kuitenkin olla keskenään eri kategorioista. Voi siis valita esimerkiksi mekon ja bikinit tai aurinkolasit ja bikinit, mutta ei kaksia bikineitä.

Osallistuaksesi arvontaan:

1. Rekisteröidy Sheinsiden sivuille tästä.
2. Tykkää Sheinsiden FB-sivusta.
3. Kommentoi tähän postaukseen, keksi itsellesi nimimerkki, sekä jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Muista käyttää samaa sähköpostiosoitetta jolla rekisteröidyt Sheinsiden sivuille!

Arvonta-aikaa on 16.7. klo 22.00 asti, ja arvonnassa arvotaan yksi voittaja. Onnea arvontaan kaikille, sekä mukavaa päivää!

Lauantai sujui juhlatunnelmissa Annan Babyshowereissa. Anna oli järjestänyt ihanat juhlat ja kuolaan vieläkin herkullisen, juhlissa tarjoillun rockyroadin perään. Mua vähän jännitti aluksi mennä juhliin, sillä en tuntenut sieltä etukäteen muita kuin Annan ja Lähiömutsin. Jännitys oli kuitenkin ihan turhaa, juhlissa oli tosi kivaa seuraa, mukavia ihmisiä ja ihan mielettömät tarjoilut ja koristelut. Pienet paineet Tiaran tuleville 3v-synttäreille, meillä kun yleensä ei edes kakku ole valmis siinä vaiheessa kun ovikello soi jo kymmenettä kertaa synttäripäivänä. Mutta ehkä se pitää vain hyväksyä, että toiset ovat taitavia pienissä yksityiskohdissa ja toiset vähän suurpiirteisempiä, heheh.

Eilinen oli ihan perus sunnuntai, tämä sateinen sää ei oikein houkuttele tekemään mitään kivaa, mikä vaatii kotoa poistumista. Suunnitelmissa oli reissu Snadi Stadiin, mutta kaatosade ja flunssatoipilas Otto oli syytä pitää erossa toisistaan. Ehtiihän sitä myöhemminkin! Jos eilinen oli perus sunnuntai, niin tänään oli kyllä niin maanantai maanantai kuin vain voi olla. Aamu alkoi kello viisi, sillä että Tiara päätti tulla meidän huoneen lattialle nukkumaan, ja jatkui katkonaisena kello seitsemään jolloin Zelda heräsi. Tänään oli mun aamu nukkua, mutta enhän mä tietenkään saanut unta siinä härdellissä, herkkäuninen kuin olen. Eiliset haaveiluni ”kuin uudesta minästä kahdeksan tunnin yöunilla” vaihtuivat vielä vähän normijätesäkkejä suurempiin silmäpusseihin, ja juotujen kahvikupillisten tuplaantumiseen.

Erittäin hitaasti (aikuisten osalta) käynnistyneen aamun jälkeen me otettiin suunnaksi hammashoitola, ja lähdettiin käymään molempien neitien hammastarkastuksissa. Tiaralla meni niin hienosti, että olin haljeta ylpeydestä. Edellispäivän hammaslääkärisadun lukeminen lievitti ilmeisesti jännitystä, ja mukava hammaslääkäritäti sai täysin ongelmitta tutkia Tiaran hampaat ja kehui vielä useaan otteeseen miten hienosti hoidetut ja puhtaat hampaat Tiaralla on, ja miten hyvin puhe on kehittynyt. Tiaralla ei kuulemma ainakaan ole tiukka kielijänne, niin selkeästi tulee puhetta. Mulla itselläni oli tiukka kielijänne, ja kärsin L- ja R-viasta ennenkuin ne korjaantuivat puheterapiassa ennen eskaria.

Zelda oli vähän eri mieltä tutkimuksesta, vaikka turvallisesti saikin olla mun sylissä. Hän huusi komeasti suoraa kurkkua koko parin minuutin tsekkauksen ajan, mutta ainakin lääkärillä oli hyvät näkymät hampaisiin. Taisi jäädä pelko parin viikon takaisista lääkärikäynneistä, kun otettiin tulehdusarvoja ja tutkittiin kurkkua, kun eihän yksivuotias vielä osaa erottaa muuta kuin tutun valkoisen takin. Neidille on kuulemma neljä hammasta, kulmahampaat ja jotkut toisetkin, puhkeamassa yhtäaikaa, joten saatiin ohjeeksi olla säikähtämättä mahdollista kiukkuisuutta tai lämmönnousua.

Hammaslääkäriltä kuulin uudesta suosituksesta, joka on ihan vasta tullut voimaan, ja josta meille ei esimerkiksi neuvolassa, tai Tiaran reilun vuoden takaisessa 1v-hammastarkistuksessa siksi oltu voitu kertoa vielä mitään. Eli nykyään tuttia ei suositella enää 8kk iän jälkeen ollenkaan, sillä silloin kitalaen ”sauma” menee umpeen, minkä jälkeen tutin imeminen alkaa vaikuttaa purentaan. Myöskään tuttipulloa ei suositella saman iän jälkeen. Tiara luopui tutistaan n. 1,5v iässä, ja aina mulle on ollut selvää että tutista kannattaa luopua mahdollisimman aikaisin, mutta tuo 8kk oli ihan uutta!

Zelda ei syönyt koko tuttia, ennen kuin lopetin imetyksen Zeldan ollessa 11,5kk ikäinen, ja tuttipullohan ei ole koskaan maistunut, vaan hän juo tavallisesta mukista. Mutta se ei pelasta sitä faktaa että tälläkin hetkellä Zelda nukkuu tuolla tutti suussa, ja se saattaa vaikuttaa hänen purentaansa, ja aiheuttaa vuosien oikomishoidot niinkuin mä itse jouduin kouluiässä läpikäymään. Nyt missiona onkin päästä eroon tutista mahdollisimman pian, mahdollisimman helposti. Tiaran kanssa tutista luopuminen oli helppoa, koska hän ei syönyt sitä enää muulloin kuin yöunilla, ja tutin mentyä hukkaan ei vaan enää ostettu uutta, vieroitus kesti muistaakseni yhden päivän ennenkuin tutti oli unohtunut juttu.

Zelda taas on tuttiinsa erittäin kiintynyt, ja söisi sitä mielellään ihan kokoajan, vaikka otankin sen aina pois ulottuvilta muuten kuin uniaikaan. Zelda käy etsimässä tuttiaan monta kertaa päivässä ja huutelee usein ”tutti, tutti” samalla. Eli se tekee luopumisesta haastavampaa, kun hän osaa pyytää tuttia, ei sitä oikein voi kyynel silmässä tuttia pyytävälle yksivuotiaalle sanoa, että ”et sä nyt saa sitä koska se voi aiheuttaa sulle purentavian”.  Siitä huolimatta tutista täytyy päästä eroon nopeasti, nyt siis kaikki vinkit kehiin mitä vain mieleen saattaa tulla, kiitos! Miten teillä on päästy eroon tutista siihen kovasti kiintyneen kanssa?

Hammaslääkärikäynti teki Tiaraan selvästi vaikutuksen, sillä kotiin tultuamme Otto tarjosi tytöille pillimehua ja hän kieltäytyi erittäin painokkaasti: ”En halua pillimehua, siinä on sokeria ja se ei ole hyväksi minun hampaille!”. Ei kyllä juteltu tästä hammaslääkärikäynnin aikana ollenkaan, mutta siinä hammaslääkärisatukirjassa on kerrottu myös hampaille hyvistä jutuista, ja hampaille huonoista jutuista, ja Tiaralle on jäänyt siitä tuo sokeri mieleen. Kirjassakaan ei tosin mainita pillimehua, aika hyvä päättelykyky Tipalla siis! Mutta jäi tosiaan pillimehu juomatta, hyvä Tipa!

Hammaslääkärikäynnin jälkeen käytiin kaupassa, ja loppupäivä sujuikin siivoillen. Zelda oli onnesta soikeana, kun laskin hetkeksi imurin käsistäni kerätäkseni hänen levittämiään (jo kerran tieltä pois siivottuja) leluja, ja hän sai ottaa imurin omiin käsiinsä. Keskittyneenä hän imuroi ja ihan jykevällä otteella, selkeästi katsonut tarkkaan miten imuria käytetään, haha. Ihana pikku apulainen, paljon kiinnostuneempi siivouksesta kuin uhmaikäinen isosiskonsa tai minä.

Tulipas pitkästä aikaa höpöteltyä kuulumisia oikein pidemmän kaavan mukaan, toivottavasti ei haittaa! Me ollaan täällä ihan lomafiiliksellä, ja vaikka hommia riittää, niin mulla ei ole kertaakaan ollut sellainen olo että olisi kiire. Ihanaa miten äkkiä loma vaikuttaa omaan fiilikseen, ja jaksaa taas paljon paremmin. Mahtavaa maanantai-iltaa ja hyvää yötä kaikille, saapuisipa se aurinko pian tänne pääkaupunkiseudullekin!

Moni varmaan muistaakin, että olen mukana Nikonin kampanjassa, testaamassa erilaisia Nikon 1 -sarjan vaihdettavilla objektiiveilla varustettuja kompaktikameroita. Ensiksi testasin Nikon 1 S 1 -kameraa söpön vaaleanpunaisena, minkä jälkeen sain testattavaksi vähän järeämmän Nikon 1 AW 1 -kameran. AW1 on  Nikonin testien mukaan 15:n metrin syvyyteen asti vedenkestävä, ja kestää 2m pudotuksen rikkoutumatta, aika mielettömiä ominaisuuksia näin lapsiperhekäyttöä ajatellen.

Mun oli tarkoitus testata vedenkestävyyttä jo aikaisemmin, mutta kelit eivät ole olleet niin uimista suosivia, että oltaisiin päästy mereen testaamaan. Uimahalliin kamera kaulassa kävely tuntuu ajatuksena jotenkin ahdistavalta, en halua vaikuttaa siltä että salakuvaan muita uimareita veden alla, hahha! Aion kuitenkin ehdottomasti vielä kokeilla vedenkestävyyttä, sillä kuvaaminen veden alla kuulostaa niin siistiltä! AW 1:n 15:n metriin asti vedenkestävä, yhdysrakenteinen esiin ponnahtava salama tulee varmaan tarpeeseen Suomen sameissa ja pimeissä vesissä kuvatessa

AW1 on kooltaan vähän suurempi kuin aiemmin testissä ollut S 1. Siihen saa hyvän otteen kun kuvaa, ja tykkään koosta, vaikka se ei mun minikokoiseen Michael Korsin crossbodyyn mahdukaan. AW1 ei ole kooltaan ihan peruspokkari, mutta ei kuitenkaan yhtään niin kömpelö kuin järjestelmäkamerat yleensä, vaan helposti mukaan otettava ja käytännöllinen. Kamera on mulla testissä valkoisena, mikä miellyttää mun silmää todella paljon, ja sopii kivasti mun läppäriin ja puhelimeen.

Onneksi myös testissä olevista neljästä objektiivista kolme on valkoisia, ja yksi, lempparini 32mm objektiivi on hopea, joka sekin sopii kivasti kameraan. AW1:lle on saatavilla kaksi erilaista veden- ja iskunkestävää objektiivia, joista toinen mulla on testissä myös. Kaikki Nikkor 1 -objektiivit sopivat AW1 -kameraan, mutta tosiaan vain kaksi niistä on yhtä kestäviä kuin kamera itse.

Kävin juuri ennen kesäreissuja Nikonin asiantuntijan Mikon opastuksessa, ja koin sen todella hyödylliseksi. Eniten yllätyin siitä, että Mikko piti mun kuvia jo lähtökohtaisesti laadukkaina ja blogini ilmeeseen sopivina, vaikka itse kuvittelin että mulla on kaikki aivan pielessä. Kuvatessa hän opasti mua kiinnittämään huomiota kuvakulmiin ja kuvien rajaukseen, mikä oli todella hyvä. Lisäksi kävimme läpi kuvien jälkikäsittelyä, mistä koin saavani ne kaikkein tarpeellisimmat vinkit.

En ollut aiemmin itse tullut ajatelleeksi, että yleensä rajaan kohteen aina keskelle kuvaa ja sitten mulla on peräkkäin kymmenen kuvaa, joissa kaikissa on keskellä ihminen tai kahvimuki, pläts pläts pläts, tosi tylsää eikö? Miksi en pitäisi hauskaa kameran kanssa, ja kokeilisi erilaisia rajauksia? Ruokaa kuvatessa voi pelkän, tarkkaan rajatun annoksen sijaan näyttää myös kaunista kattausta. Ja kun otan kasvokuvaa lapsista, pään ei tarvitse olla keskellä, vaan kuvan voi rajata vaikka sen mukaan mihin suuntaan lapsi katsoo.

Mä tykkäsin koulutuksessa erityisesti siitä, että me ei tuijotettu isoarvoja ja valotusaikoja, sillä Nikon 1 -kameroilla on jo lähtökohtaisesti todella helpot ja hyvät asetukset, joita olen oppinut muokkaamaan. Mikko keskittyi enemmän siihen, että tosiaan kuvia otetaan, koska se on kivaa, eikä niin että hampaat irvessä tuijotellaan lukuja vaan. AW 1:n valikot ovat monipuoliset, ja antavat paljon mahdollisuuksia hyvien kuvien ottamiseen. AW 1 on suunniteltu aktiiviselle ihmiselle vaihtoehdoiltaan, mikä sopii paremmin kuin hyvin lapsia tai lasten kanssa kuvatessa.

AW1 kykenee ottamaan jopa 60 täyden tarkkuuden kuvaa sekunnissa, kun tarkennuksen lukitsee tiettyyn kohtaan.Valokuvavalitsin ja hidastettu näkymä ottavat 20 peräkkäistä kuvaa, joista voi valita parhaat. Valokuvavalitsin suosittelee viittä parasta kuvaa, kun taas hidastettu näkymä näyttää kuvat samanaikaisesti hidastettuna kameran laadukkaalla nestekidenäytöllä, jolloin parhaan otoksen valinta on helppoa. Nämä ovat ominaisuuksia, joita kahden hulivilitytön äitinä osaa todella arvostaa.

Meidän ollessa laivareissulla, Otto kuvasi meidän isolla järkkärillä ja mä kuvasin AW 1:llä. Me otettiin molemmat reilut 300 kuvaa reissun aikana, ja laadussa kompaktikameran kuvat eivät hävinneet järkkärikuville ollenkaan, melkeinpä päinvastoin. Nikon 1 -kameroiden valikot auttavat kuvauksessa, jolloin vähän kokemattomampikin kuvaaja saa todella helposti aikaiseksi näyttäviä kuvia. Ison järkkärin kanssa pitää tietää ainakin vähän mitä tekee, jotta kuvista saa edes etäisesti sellaisia kuin toivoo.

Aiemmin mainitsemani kuvien jälkikäsittelyn opastus oli tosi hyödyllistä mielestäni! Mulla oli aiemmin käytössä ainoastaan netissä käytettävä Picmonkey kuvien muokkaukseen, mutta se ei ole kyllä mikään paras mahdollinen ohjelma. Sillä on hyvä tehdä kollaaseja ja lisätä tekstiä kuviin, mutta peruskuvankäsittelyyn mulla on nyt käytössä Photoshop Elements 11, joka tuli tämän uuden Oton mulle ostaman läppärin mukana. Elementsillä on kätevää muokata kuvan valkotasapaino ja värit kuntoon, mulla kun on aiemmin ollut vaikeuksia saada kuvien värit luonnolliseksi, kuvat ovat olleet välillä, etenkin talvella todella harmaita.

Toivon että koulutuksen opit, ja laadukkaat testikamerat auttavat parantamaan blogin kuvien laatua, ja monipuolistamaan kuvia, sillä viimeinen asia mitä haluan on tylsät kuvapötköt harmaalla värityksellä. Seuraavaksi testailen viimeistä testikameraa, täysin uutta Nikon 1 J 4 -minikameraa, joka on taas vähän erilainen tuttavuus suurikokoisemman AW 1:n jälkeen. Sitä ennen aion kuitenkin päästä kokeilemaan vielä sitä vedenalaista kuvausta AW 1:llä, ja tulen kirjoittamaan siitä jos ja kun onnistun!

Kaikki postauksen kuvat kuvia itse kamerasta lukuunottamatta otettu Nikon 1 AW 1 -kameralla. Yhteistyössä Nikon.

Onko teillä kokemusta veden alla kuvaamisesta? Onko se helppoa vai hankalaa? Parhaat vinkkinne?

Äitisyndrooma iski päälle tänään kaupoissa pyöriessä, enhän mä osannut ostaa itselleni mitään! Löysin kaikkea kivaa, mutta en ”tarpeeksi kivaa”, joten jätin kaupan hyllyyn. Nyt vähän kieltämättä harmittaa! Lapsille sen sijaan löysin vaikka mitä kivoja vaatteita, sekä Oulusta että tänään shoppaillessa. Otin mukaan postaukseen myös Tipan ihanan Tukholman löydön, käärmeennahkakuvioon tikatun valkoisen collegemekon, johon olen ihan rakastunut. Otollekin löysin sukkia, teepparin ja hupparin, sukat miehekkäästi leopardikuviossa.

Mä en ole yleensä mikään alehamsteri, usein käy niin että löydän kaikkea kivaa normihintaista alejen aikaan, mutta en mitään alejuttuja. Tänään kävi kuitenkin hyvä tuuri kun Zarassa oli jopa kokoja jäljellä alessa olevissa tosi suloisissa vaatteissa. Toivottavasti pian alkavia kesäkelejä silmälläpitäen tänään ostin sortsit ja pari mekkoa tytöille. Oulussa taas mukaan tarttui leggingssit ja neulepaita, siellä selkeästi oli jo ihan syksyfiilis vaikka kesä ei ole edes puolivälissä. Josko tämä tästä pian lämpenisi!

Nämä ihanat oranssia hehkuvat vaatteet löysin Zarasta. 18-24kk koko on tällä hetkellä aika hyvä meidän molemmille tytöille, housuissa Zeldalle vähän reilu ja paidoissa Tiaralle vähän nafti, mutta shortseissa ja mekoissa molemmille tismalleen sopiva. Tää on niin kätevää kun molemmat tytöt voivat käyttää yhdessä suurimmaksi osaksi samoja vaatteita, laajentaa valikoimia molempien osalta kivasti.

Valkoinen mekko H&M:ltä Tukholmasta, Neule H&M:ltä Oulusta ja leggingssit Lindexiltä. Tiara rakastaa uusia kirjainlegginssejään hurjasti ja on luetellut kirjaimet niistä jo moneen kertaan. Ne ovat olleet päällä jo monta kertaa ja on pienen taistelun takana saada ne pesuun. Perhosneule on mun mielestä ihanan herkkä ja kaunis, ja materiaaliltaan ihanan pehmeä ja viileä, juuri sopiva neule kesään. Käärmekuosimekko on ihanan rento, kangas on nimittäin collegea, mutta kuitenkin näyttävä ja siisti. Kultainen vetoketju niskassa on ihana yksityiskohta.

Zelda oppi eilen sanomaan ”koti” kun tultiin kotiin, ja tänään uusia sanoja on tullut mm. ”nukkuu” ja ”pallo”. Zelda viihtyi mainiosti mun ja Kaislan kanssa shoppailemassa kolmen tunnin päiväunien jälkeen ja olisi kovasti halunnut napata kaikenmaailman vaatteet rattaista mukaansa. Meidän shoppaillessa Tiara oli flunssaisen Oton kanssa kotona, Ottoraukka sai Tiaralle vikana Oulupäivänä iskeneen pikaflunssan. Toivottavasti se menee Otolla ohi yhtä nopeasti kuin Tipallakin.

Tiara oli onnesta soikeana kun pääsi kotiin omien lelujen ääreen ja tänään hän on leikkinyt koko päivän legoilla ja barbeilla, taisi olla mun huoleni leikkikavereiden puutteesta ihan turha. Ajomatka sujui hyvin lasten kanssa, Tiaralla oli välillä huono olo kun hän välttämättä halusi lukea kirjaa, mutta se onneksi helpotti kun pysähdyttiin hetkeksi ulos raikkaaseen ilmaan ja sovittiin yhdessä että kirjoja voi lukea sitten kotona. Ajomatkan jälkeen tehtiin vielä varmaan suurimmat ruokakauppaostokset ikinä, ennenkuin palautettiin auto. Nyt ei tarvitse ainakaan viikkoon raahautua rattailla ruokakauppaan, ja viikonkin päästä vain ostamaan maitoa.

Huomenna suuntaan Annan babyshowereihin nauttimaan ihanasta seurasta, näitä juhlia on odotettu! Ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille <3

Otolle iski tietenkin flunssa heti kun on ensimmäinen päivä kotona, joten tänään ei varmaankaan tehdä mitään ihmeellistä. Mä ajattelin kuitenkin napata Zeldan mukaan ja lähteä kiertämään (ihan pikkusen vaan) alennusmyyntejä, kun en saanut vielä Oulussa shoppailtua tarpeeksi. Koska ajomatkalta ei ollut kuvia, kun kameran akku kesti vain Oulussaoloajan ja laturi oli unohtunut kotiin, mä jaan telle parit asukuvat Oulusta. Illemmalla vuorossa sitten ostosten esittelyä, mikäli niitä löytyy ja muita kuulumisia! Nyt mä jokatapauksessa ryhdistäydyn bloggailun kanssa ja postauksissa ei tule enää pitkiä taukoja, oli ihanaa lomailla mutta nyt kaipaan sitä kun saa uppoutua kunnolla kirjoittamiseen.

Sain ennen reissuja Sheinsidelta paketin, ja siinä oli aiemmin esiteltyjen pitsishortsien lisäksi ihana vaaleanpunaraidallinen toppi, johon kuulemma mun äiti on aivan rakastunut. Ei sillä, tykkään siitä kyllä itsekin kovasti! Se on ihanan hempeä ja sopii nätisti shortsien ja farkkujen kanssa. Oulussa ei kauheasti shortsikelejä ollut, mutta onneksi me liikuttiin autolla kokoajan niin se ei haitannut ja leikin yhtenä päivänä että on kesä laittamalla shortsit jalkaan.

Toppi Sheinside* / Shortsit H&M / Kengät River Island / Laukku Michael Kors / * = saatu blogiyhteistyön kautta

Toinen asu jonka kuvasin oli Tukholmasta BikBokista ostettu harmaa hapsumekko, josta tykkään tosi paljon! Se on niin mukava ja rento päällä, vaikkakin tuntuu olevan hieman epäonninen vaate. Mä osaan yleensä syödä ihan siististi, enkä juuri sotke vaatteitani, mutta molemmilla kerroilla (kaksi kertaa viikon sisällä) kun olen pukenut mekon päälleni, olen heti ensimmäistä kertaa syödessäni tiputtanut ruuat syliin, voin vain kysyä että mitä ihmettä?? Miksi juuri tämän mekon kanssa joka on mun uusi lemppari? Tuolla se taas hengaa pyykkikorissa kun en ole saanut vielä aloitettua reissupyykkien pesua. Ehkä kolmas kerta toden sanoo, syön vaikka essu päällä sitten.

Takki Sheinside* / Mekko BikBok / Bandeau Lindex / Kengät Topshop / Laukku Michael Kors / * = saatu blogiyhteistyön kautta

Käykö teillekin joskus niin että joku yksi vaate kerää aina ruuat tai mehut päälleen, vai olenko mä ainoa epäonninen?