En voi sanoin kuvailla miten iloinen olin aamulla, kun heräsin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kunnon hellekauden jälkeen nuo sateet tuntuivat niin masentavalta, vaikkakin tulivat erittäin hyvään saumaan: pakottivat mut kököttämään sisällä lukemassa pääsykokeisiin, kun ulkonakaan ei ollut mitään kivaa tekemistä. Tänään on heti jäänyt lukeminen vähemmälle, kun ulkoilma houkutteli liikaa. Onneksi koko alue on käyty läpi jo useampaan kertaan ja mulla on kattavat muistiinpanot, sekä tärpit mahdollisia kysymyksiä varten – kiitos valmennuskurssin.

Matematiikkaa mun täytyy vielä tankata, harjoitustehtäviä tehdessäni mä hämmennyn liian usein vieläkin sanallisissa tehtävissä kysytystä asiasta, kun tuntuu että ne on välillä piilotettu niin hankalasti sinne. Onneksi suurin osa laskuista menee jo kuin vettä vaan, ja ilokseni tehtäviä tarkistaessakin huomasin että ei ollut kuin ihan pari väärin, vaikka tietenkään kokeessa ei saisi tulla yhtään virhettä.

Aamulla suunnattiin kohti Aurinkorannan pikkupuistoa, ja tutustuttiin mukavaan äitiin ja vauvaan kävelymatkalla. Oli ihana tutustua uuteen ihmiseen, ja kiva kun kerrankin joku alkoi vaan juttelemaan mukavia ja höpöttelemään, yleensä tuntuu että mä oon itse se höpöttäjä! On niin piristävää aina tutustua uusiin ihmisiin, ystäviä, kavereita ja tuttuja ei voi koskaan olla liikaa.

Puistossa vierähti yllättäen melkein kolme tuntia, sillä kompaktin kokonsa ansiosta se on helppo kahden alle kolmivuotiaan kanssa. Molemmat ovat kokoajan lähellä, vaikka olisivat täysin eri puolilla puistoa, ja on helppo seurata mitä he tekevät ja auttaa jos tarvitsee. Kyllä me tykätään isoistakin leikkipuistoista, mutta niissä en yksinkertaisesti jaksa olla (yksin lasten kanssa) niin kauan kuin pienessä puistossa, koska musta tuntuu että saan sydänkohtauksen kun yritän kontrolloida molempia tyttöjä yhtä aikaa jättikokoisella alueella, kun molemmat haluavat eri suuntiin.

Zelda viiletti ympäri puistoa ja kiipeili liukumäkeen, pyöri karusellissa ja tietysti myös keinui. Tiara laski liukumäkeä melkein koko kolme tuntia, ja löysi itselleen leikkikavereita roppakaupalla. Puiston jälkeen Zelda simahti istuma-asentoon rattaisiin, ja tultiin kaupan kautta kotiin. Sain itselleni hyvän lukuhetken parvekkeella, kun Zelda nukkui, Tiara lueskeli kirjoja pehmeällä parvekkeen matolla ja mä makoilin aurinkotuolissa ihanassa paahteessa.

Illalla päätettiin vielä teidän innostamana tehdä vähän pidempi iltalenkki ja pyörähtää muutaman kilometrin päässä lähimmässä Lidlissä. Niin moni teistä suositteli Lidlin jäätelöitä Lego-arvonnassa, että olihan se pakko käydä testaamassa. Oli kyllä tosi hyvää, syötiin Oton kanssa valkosuklaa-mansikka crisp -jäätelöt, ja tytöt söivät pienet sandwich-jätskit joissa oli kolmea eri jätskimakua sisällä.

Yllättävän pienillä sotkuilla päästiin vaikka Zeldakin popsi ihan itsekseen koko jäätelön, miten meidän tytöt voikin olla jo noin isoja että syövät jäätelönkin siististi? Tai no ainakin niin siististi ettei paita mene sotkuun, naamasta nyt ei voi sanoa ihan samaa, haha. Tosin mä sotken itsekin melkein aina naaman kun syön jäätelöä, oonko mä vain tumpelo vai käykö muillekin niin vielä tässä iässä?

Sain eilen Sheinsidelta kovasti odottamani paketin, joka sisälsi pari rentoa kesätoppia ja yhden kevyen jakun. Toinen topeista, lyhyt, valkoinen superihana pitsitoppi, pääsi tänään käyttöön, ja mä tykkään kovasti tuosta valkoisesta pitsistä, vaikka toppi onkin vähän läpinäkyvä. Valkoinen sopii kivasti nyt tuon vaaleanpunaisen hiusvärin kanssa, ja mä oon alkanut itsekin tottua jo tähän pinkkiin, vaikka välillä iskee hetkellinen blondinkaipuu. Mitä mieltä te olette, onko toi väri nyt oikeasti toteutettuna hitti vai huti?

Toppi Sheinside* / Housut Dr. Denim / Kengät Zara / Laukku Michael Kors / Käsikoru Ti Sento* / *saatu blogiyhteistyön kautta

Mun piti tehdä sellainen pikapostaus parin lauseen kuulumisilla, koska oikeasti pitäisi lukea, mutta jotenkin mä vain innostuin höpöttämään! Viime aikoina on tullut postattua niin usein, että tällainen hiljaiselo päivän postaustaukoineen saa kunnon puheripulin aikaan. Nyt on kuitenkin pakko tarttua koealueeseen taas, sillä kokeeseen on enää vajaat 38 tuntia, apua! Huomenna luvassa arvontaa, ja perjantaina tulen sitten kokeen jälkeen kertomaan että mitkä fiilikset jäi. Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille<3

Mä nukuin viime yönä tosi huonosti, ja huonossa asennossa, joten aamulla olo ei ollut mikään maailman mairittelevin. Tiedättekö sen fiiliksen, kun mikään asento ei ole hyvä nukahtaa, ja kun lopulta löytää asennon, se ei ole kovin ergonominen, mistä saa nauttia sitten aamulla herätessä, kun niska on ihan jumissa ja sormia pistelee. Nukuin pienet päikkärit tyttöjen kanssa päivällä, ja ne helpottivat hetkeksi, mutta nyt alkaa olla jo tosi väsynyt fiilis.

Mä olen yleensä sellainen aamuvirkku, pirteä kuin peipponen heti herättyäni, enkä yleensä kaipaa edes kovin pitkiä yöunia, mutta tänään olen ollut ihan pihalla kaikesta. Onneksi oli sentään sunnuntai ja sai ottaa rennosti, vaikka päivä olikin tekemisentäyteinen. Aamulla oltiin ulkona, päivän Otto oli töissä, ja illan meillä oli vielä vieraita. Onneksi kerkesin tosiaan ottaa ne pienet torkut, muuten en olisi ollut kovin hyvää seuraa.

Aamulla ulkoiltiin tyttöjen kanssa nauttien välillä pilkistelevästä auringosta, ja sekin piristi kyllä ihanasti. Zelda käveli ympäri pihaa, ja me rakennettiin Tipan kanssa hiekkalinna, joka koristeltiin kivillä. Tiaralle kelpasivat koristeeksi vain vaaleanpunaiset kivet, ja hän suoritti tarkkaa laadunvalvontaa kivien valinnassa, kivissä ei saanut olla liikaa harmaata, vaan niiden piti olla mahdollisimman vaaleanpunaisia väriltään. Tämä värien valinta on tärkeää nykyään mös vaatteissa, legopalikoissa ja ties missä. Kaksi- ja puolivuotiaamme omaa jo painokkaita mielipiteitä.
Zelda on kuluneen viikon aikana hylännyt konttaamisen melkein kokonaan, ja alkanut sen sijaan kävelemään. Aina kun neiti meinaa kaatua, hän lisää vauhtia ja melkein juoksee määränpäähänsä, toimiva tekniikka! Olin ehtinyt unohtaa miten söpöä on kun yksivuotias tepastelee ympäriinsä tarmokkaasti, kokoajan hihityttää kun toisella on niin kiire jokapaikkaan. Zelda on myös tällä viikolla oppinut paljon uusia sanoja, kuten ”kiitti”, ”isi”, ”nonni”, ”vauva” ja ”Tipa”. Paras on nimenomaan tuo ”nonni”, se alkoi siitä kun Otto sekoitti Zeldan iltapuuroa, ja Zelda oli sitä mieltä että se oli jo valmista, ja totesi painokkaasti ”nonni!”. Nyt Zelda hokee sanaa sitten jatkuvasti, aina kun jokin on valmista, esimerkiksi kun kengät on laitettu jalkaan, on se osuva nonnin paikka.

Sain muutama viikko sitten jo Sheinsidelta ihanan mustan mekon, josta tykkään tosi paljon, mutta se on mulle liian iso. Hihansuut lerpattavat, ja vyötärö häviää kokonaan, mekko on suoranainen teltta mulle. Malli on aivan ihana, tyylikkään yksinkertainen kotelomekko, mutta kuvia varten jouduin kiristämään mekon takaa pompulan avulla, jotta sain sen näyttämään siltä miltä sen kuuluisi päällä näyttää. Harmillista!

Mekko Sheinside* / Kaulakoru Glitter* / Aurinkolasit Glitter* / Kengät H&M / Laukku Michael Kors

*saatu blogiyhteistyön kautta.

Pääsykokeet ovat perjantaina, joten ei ole enää kovin paljoa aikaa lukea. Perjantaihin asti mä aion keskittyä lukemiseen niin paljon kuin mahdollista, joten pahoittelen jo etukäteen jos se tulee näkymään postausten määrässä. Blogitaukoa en ainakaan suunnittele pitäväni, mutta tahti saattaa hieman hidastua, sillä nyt on pakko tsempata. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille, toivottavasti säät suosivat ja päästään nauttimaan auringosta<3

Lego luova piknik –arvonta oli ilmeisen suosittu, ja tänään onkin aika paljastaa arvonnan voittaja. Kerrankin mulla on iloisia uutisia myös niille jotka eivät voittaneet, sain arvottavaksi nimittäin myös Lego luovat jäätelöt -paketin, jonka huippuhauskat jäätelöt näkyivät kuvissa jo viime postauksessa. Legon jäätelöt eivät ehkä viilennä kesähelteillä, mutta piristävät ainakin meidän tyttöjä ihan yhtä paljon kuin kermainen ja syötävä kollegansa.

Parasta uusissa Legoissa on kyllä herkulliset värit ja kuosit. Silloin kun mä leikin Duploilla, mulla oli niitä perusväreissä punaisena, keltaisena, vihreänä ja sinisenä. Luovat jäätelöt ovat kuin toisesta ulottuvuudesta, jos 90-luvun Duploihin vertaa: pinkkiä, herkkää mintunvihreää, vaaleankeltaista, ja vaikka mitä ihania koristeita, kuten nomparelleja sekä pieniä marengin näköisiä palikoita, jotka kelpaavat mahtavasti myös linnan tornin koristeeksi. Nykyisin lapsilla on enemmän mahdollisuuksia oppia muistamaan ja tunnistamaan erilaisia värejä, muotoja ja kuvioita jo todella nuorena, mikä on aivan mahtavaa!

Lego luovat jäätelöt eivät ole vain näköispainoksia oikeista esineistä, eivät muovisia, jäätelöä esittäviä leluja, joilla ei ole muuta funktiota kuin esittää jäätelöä. Ne kehittävät lapsen luovuutta, antavat mahdollisuuden rakentaa uudenlaisia, ja taas uudenlaisia yhdistelmiä kerta toisensa jälkeen. Legoleikeissä jäätelöpallot yhdistyvät sulassa sovussa cheddar-juustoon, hampparisämpylään ja ketsuppiin, kruununa komeuden päällä komeilevat vielä viinirypäleet.

Lego luova picnik -pakkauksen voittajaksi selviytyi arvonnassa annirr! Laitatko mulle sähköpostilla osoitteeseen couturecouture (at) windowslive.com sun postitustiedot, niin saadaan paketti oikeaan osoitteeseen! Paljon onnea voittajalle!<3

Toteutettu yhteistyössä Legon kanssa.

Ja sitten arvontaa! Arvonnassa palkintona siis Lego Luovat jäätelöt -pakkaus. Mun lempijäätelö on sellainen Classicin jätski, jossa on suolaista kinuskia, suklaata ja pekaanipähkinää, mikä on sun? Jos haluat osallistua arvontaan, kerro lempparijäätelösi tämän postauksen kommenttiboksiin, keksi itsellesi nimimerkki ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta päättyy 7.6.2014 klo 22.00! Onnea arvontaan kaikille<3

Eilen oli ihan mieletön ilta! Käytiin eilen siis Kaislan, #Ihana Mies -arvonnan voittajan Oonan ja muiden Coca-Cola lightin kamppikseen osallistuneiden bloggaajien ja lukijoiden kanssa katsomassa Rock the ballet, jota ennen juhlittiin Savoyteatterin ravintola Preston parvekkeella. Oli huippua lähteä pitkästä aikaa tuulettumaan, ja ennenkaikkea päästä katsomaan upeaa Rock the Ballet -showta. Mä en oikeastaan lukenut showsta mitään arvosteluita tai kauheasti edes taustatietoja etukäteen, sillä halusin mennä paikalle avoimin mielin, ilman odotuksia. Näin jälkeenpäin olen kyllä varma että show olisi ylittänyt kaikki mun odotukset jos sellaisia olisi ollut, se oli nimittäin ihan mahtava.

Kuusi ihanaa miestä, ja yksi ihana nainen jotka tanssivat todella taitavasti, tarinaa kertoen, tunteita herättäen, itkettäen ja naurattaen. Yleisö oli ihan mukana koko shown ajan ja mun käsiin sattui vielä puoli tuntia sen jälkeen kun oltiin lähdetty, kun taputin niin innoissani. Yksi komistuksista vei meidän kaikkien sydämen, ja me oltiin ihan onnesta soikeina kun huomattiin että tyyppi käveli meidän kanssa ulko-ovista yhtäaikaa ulos esityksen jälkeen. Pakkohan sitä oli pyytää yhteiskuvaan, tosi mukava herra oli kyseessä kun suostui ilomielin, raukka joutui siinä viiden asteen vesitihkussa poseeraamaan meidän kanssa.

Esityksen jälkeen meillä oli tarkoituksena vielä juhlistaa vähän pikkulauantaita tyttöporukalla, ja lähdettiinkin Kaislan, Oonan ja Mami Go Go -blogin Mintun, sekä hänen ystävänsä kanssa istumaan Iguanaan. Vaikka me ei tunnettu toisiamme kaikki niin hyvin, puolet porukasta ei ollut nähnyt toisiaan koskaan aiemmin, niin meillä oli kyllä ihan hurjan hauskaa. Roisi läppä lensi ja nauroin niin paljon että varmaan meikitkin levisivät, ellei sade niitä ollut pilannut jo aiemmin.

Iguanasta suunnattiin vielä We Got Beefiin Iso Roobertinkadulle, missä en ennen ollut käynytkään vaikka olen aina halunnut. Mulla on vaan niin harvoin tilaisuuksia käydä baareissa, että yleensä käyn vain aina samoissa vanhoissa paikoissa, joissa tiedän viihtyväni, kun en halua ottaa riskiä että pettyisin jos uusi paikka ei olisikaan mun tyylinen. We Got Beefissä oli tosi rento meininki, hauskaa musiikkia, ja kivoja tyyppejä, vaikka olo olikin vähän orpo ballerinoissa tanssilattialla, kun kaikilla muilla oli tennarit! No mutta, ensi kerralla osaan varautua ja laittaa rennot popot jalkaan.

Tänään sain nukkua pitkään helatorstain ansiosta, ja se oli kyllä niin luksusta! Heräsin vasta kymmenen jälkeen ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen ja nyt olo on kyllä uudesti syntynyt. Sain luettua päivällä hyvin pääsykokeiden ennakkoaineistoakin, sekä sovittua pari tapaamista ja kaikkea muuta tärkeää. Pääsykokeisiin on enää tasan viikko ja vähän alkaa kiriä hiki otsalle, että saanko mä tsempattua ja opittua kaiken niin hyvin kuin haluaisin. Mutta on onneksi vielä aikaa, ja viikonloppu välissä jolloin ehtii keskittyä enemmän.

Huomenna me mennään moikkaamaan kavereita, ja sen jälkeen nautitaan perjantai-illasta, ja siitä että lauantai on meidän perheen yhteinen vapaapäivä. Viikonloppuna toivottavasti sääkin on vähän parempi ja päästään ulkoilemaan, ja ajateltiin nautiskella rauhassa aamupalaa pitkän kaavan mukaan yhdessä.

Huomenna kipaisen hakemassa kaupasta pinkkiä sävytettä, kiitos teidän kaikkien ihanien! Kuten totesin blogin facebook-sivuillakin, mä en varmaan ikinä uskaltaisi kokeilla niin radikaalia hiusmuutosta, ellei teitä kaikkia ihania lukijoita olisi. Kiitos kun tsemppasitte ja annoitte loistavia vinkkejä, miten toteuttaa värjäys helpoiten. Toivottavasti mä onnistun, tulen sitten heti esittelemään tuloksia kun olen kokeillut! Viikonlopun aikana on luvassa vielä kaksi arvontaa, ja lisäksi kuulumisia ja sitä hiusmuutosta, jonka ajattelin kuvata alusta loppuun, mitä ikinä siitä sitten tuleekin. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!<3

Siinäpä vasta kysymys. Mä en oo koskaan tehnyt mitään radikaaleja tukkamuutoksia, tai olen toki värjännyt blondit mustaksi ja toisinpäin, mutta mun hiukset ovat aina olleet ”perusväriset”, mustaa, ruskeaa tai vaaleaa. Mun radikaalein väri on tainnut olla mahonginruskea, olihan siinä sentään vähän punapigmenttiä mukana. Olen ehkä hiusten suhteen vähän arka, kun olen tähän asti viihtynyt parhaiten tasapitkässä vaaleassa kuontalossa, mutta jokin ihmeellinen hetkellisen muutoksen tarve muhun on nyt iskenyt.

Haluaisin kokeilla, pastellipinkkiä, niin hullulta kuin se kuulostaakin! Oon oikeastaan aika pitkään jo haaveillut pastellihiuksista, en vaan ole tajunnut aiemmin että se on oikeasti ilmeisesti aika helppoa toteuttaa, ja on myös helppoa päästä siitä eroon jos alkaa kyllästyttää. Mulla on myös todella ihanteellinen hiustenväri tällä hetkellä pastellivärin onnistumista ajatellen, kun tämä on niin vaalea että sävystä tulisi puhdas pinkki, eikä oranssiin tai ruskeaan vivahtava.

Ensimmäisen kerran tulin ajatelleeksi pinkkiä keväällä, kun tilasin itselleni Rapunzelilta pidennykset häitä varten. Silloin törmäsin pinkkeihin dipdye-pidennyksiin, joissa oli siis pastellipinkit latvat. Hääkuviin en pinkkiä kuitenkaan halunnut, vaan jotain vähän ajattomampaa, mutta nyt aika olisi otollinen minkä tahansa uuden kokeiluun. Dipdye olisi vähän vähemmän radikaali ratkaisu, kuin koko pään vetäminen pinkiksi, mutta toisaalta se kokopään pinkistäminen houkuttelee enemmän.

Kokeilin muokata itselleni pinkkiä hiusväriä kuviin, näitä ei siis ole muokattu mitenkään ajan kanssa tai tarkoituksena saada hiuksia oikeasti näyttämään siltä kuin ne olisivat pastellipinkit. Käytin kolmen kuvan muokkaukseen ehkä viisi minuuttia, mutta halusin vain testata miltä sävy näyttää eri vaatteiden kanssa, ja ennenkaikkea mun naamaan yhdistettynä.

Kahdessa ylemmässä kuvassa pohjana oli vähän jo kellastunut, 6vkoa sitten värjätty hius, alimmassa kuvassa juuri blondattu pää, ero on aika huomattava! Mun mielestä alimmassa kuvassa sävy on täydellinen, juuri tuollaisen mä haluaisin. En kuitenkaan tiedä uskallanko mä värjätä, olisi tuo niin jännä muutos kuitenkin. Itse väri kestäisi ilmeisesti muutaman pesun verran, eli ei se kyllä mikään katastrofi varmaan olisi jos kokeilisin? Ainakaan ei sitten kaduttaisi että en kokeillut.

Mä näin lookbookissa yhden superkauniin tytön jolla oli juurikin tuon alimman kuvan sävyiset hiukset, ja aivan upeita asukokonaisuuksia, väreissä säästelemättä. Ajattelin ensin että pastellipinkki tukka rajoittaisi pukeutumista kauheasti, mutta ainakin tuo kyseinen tyttö, jonka nimimerkin unohdin ja jota olen yrittänyt metsästää koko päivän tuloksetta, sai värit toimimaan upeasti. Olin jo suunnitellut kuinka linkkaan tämän tytön kuvat tähän postaukseen, mutta nyt en voikaan sitä tehdä. Jos joku seuraa lookbookia ja tietää ketä tarkoitan, niin saa vinkata, mua harmittaa kun mun suurin hiusinspiraation lähteeni meni hukkaan!

Jokatapauksessa, pastellivärejä hiuksissa on näkynyt jo aika pitkän aikaa eri blogeissa, julkisuuden henkilöillä ja siellä lookbookissa, ja joku niissä vain vetoaa muhun. Ainakaan en ole yksin pinkki-ihastukseni kanssa, mutta sopisiko se mulle? Sitä en tiedä. Ehkä tämä jää vain ajatuksen ja näiden ”hienosti” muokattujen kuvien tasolle, ja pitäydyn turvallisen vaaleassa, tai keksin jotain muuta.

Oletteko te kokeilleet pastellipinkkiä, tai muuta pastellihiusväriä? Oliko värjääminen vaikeaa? Pääseekö väristä helposti eroon? Mitä mieltä olette, pinkki hot or not? Minkä hiusvärin te näkisitte mulle sopivan parhaiten?

PS: Tässä miettiessäni julkaisenko vai enkö julkaise postausta, tulee olo että herranjumala miten mä kehtaan edes laittaa noita kuvia mihinkään, tämä postaus on mun elämäni virhe ja saattaa mut naurunalaiseksi 😀 että olkaa helliä sanoissanne jos näyttää kauheelta, mua jännittää!

PPS: En yleensä harrasta näitä PS-merkintöjä postausten lopussa, mutta: Nyt on sellainen tilanne, että Rock the ballet  -arvonnan voittajalle ei tule avecia, eli yksi lippu on vielä vapaana, jos joku sen haluaa. Se joka ensimmäisenä laittaa mulle blogin FB-sivuilla yksityisviestillä, että haluaa tulla, saa lipun. Show on siis huomenna, ja bileet alkavat kello 18.00. Ilmoittautuminen on sitova!