Yöimetyksen lopetus & taapero nukkuu koko yön

13.10.2022

Noniin! Nyt luvassa viimeinkin tämä postaus, jota lupailin teille kirjoittavani kunhan ollaan saatu yöimetys päätökseen. Meillä oli yöimetyksen lopetukselle ja lapsen yksin nukkumiselle sellainen takaraja, että oltiin lähdössä syyskuun lopussa reissuun ja reissussa haluttiin rauhassa valvoa aikuisten kesken iltaisin sitten kun lapset ovat jo nukkumassa. Tiedettiin koko kesän ajan, että ollaan lähdössä reissuun ja ajateltiin aina, että kyllä me ehditään harjoitella unihommat, kyllä me ehditään. No, kaksi viikkoa ennen reissuun lähtöä taapero nukkui edelleen meidän välissä aina n. klo 02/03-08/09. Nyt kerron teille, miten edettiin siitä siihen tilanteeseen, että jo ennen reissua taapero nukkui kokonaisia öitä omassa huoneessa.

Lähtötilanteena oli siis se, että iltatoimien jälkeen imetin taaperon iltaisin, sitten Otto nukutti hänet omaan sänkyyn. Siellä hän nukkui aina n. klo 02-03 asti tyytyväisenä, kunnes alkoi kaipailemaan tissiä ja unikaveria. Sitten otin hänet aina viereen, minkä jälkeen me nukuttiin kummatkin huonosti loppuyö ja hän roikkui tissillä jatkuvasti. Tuloksena oli aamuisin väsynyt äiti ja väsynyt taapero. Not cool. Vaikka sen tiesi järjellä, että kyse on oikeasti vaan muutaman yön projektista, niin silti tuli vaan lykättyä ja lykättyä. Mutta onneksi oli se aikaraja, joka pakotti lopettamaan jahkailun.

Kun me sitten tehtiin se päätös, että nyt lähdetään tavoittelemaan kokonaisia öitä, meillä oli aika selkeät sävelet miten toimitaan.

Suunnitelmana oli: 

– Minä menen eri huoneeseen nukkumaan ja Otto ottaa päävastuun öistä

– Pidennetään yötissitöntä aikaa tunti per yö, eli ei heti koko yötä. 

– Taaperon ei tarvitse itkeä yksin, eikä osata nukahtaa täysin yksin, tarvitsee vain osata olla pikkuhiljaa ilman yötissiä. Eli sylissä lohduttaminen ja Oton vieressä nukkuminen enemmän kuin ok.

– En imetä enää siellä huoneessa missä taaperon sänky on.

– Otto valvoo pelaamassa mahd. pitkään, koska on kivempi rampata (tarvittaessa) lohduttamassa lasta silloin kun on itse hereillä, kuin puoliunessa. Mä taas menen ajoissa nukkumaan, jotta jaksan herätä aikaisin taaperon kanssa ja Otto saa nukkua aamulla pitkään.

Meillä oli aiempaa kokemusta tästä tavasta vuodelta 2018 meidän kolmosen kanssa ja se toimi silloin hyvin. Eli sovittiin Oton kanssa kellonajat mihin asti Otto oli vastuussa ja mä nukuin, ja sitten kun se kellonaika oli mennyt ohi, vuoro vaihtui ja otin taaperon tissille sinne eri huoneeseen.

1. YÖ 

Ensimmäisenä yönä sovittiin, että se kellonaika oli 04. Taapero nukkui yllättävän hyvin sinne klo 04 asti, kun Otto valvoi alakerrassa ja mä nukuin eri huoneessa. Hän oli itkenyt vain kerran ja rauhoittunut, kun Otto kävi lohduttamassa. Klo 04 taapero havahtui itkemään ja otin hänet lastenhuoneeseen loppuyöksi mun viereen. Loppuyö oli katkonainen, mutta olin ainakin saanut nukkua rauhassa klo 23-04.

2. YÖ 

Tokana yönä sovittiin kellonajaksi 05. Minkä lasken itse jo aamuksi! Taapero heräsi itkeskelemään 03 ja 04 aikaan, mutta rauhoittui muutamassa minuutissa, kun Otto kävi rauhoittelemassa. Otto valvoi itse klo 04 asti ja meni sitten samaan huoneeseen nukkumaan. Meidän yllätykseksi taapero heräsi vasta 05.30. Otin hänet silloin viereen sinne eri huoneeseen, aivan kuten ensimmäisenä yönä. Mä sain siis nukkua silloin ensimmäisen täyden yön todella pitkään aikaan, kun nukuin 23-05.30! Se oli huikea tunne.

3. YÖ

Kolmantena yönä sovittiin kellonajaksi 06. Taapero heräsi taas itkeskelemään joskus klo 03 mutta rauhoittui ihan itse ennen kuin Otto ehti tehdä mitään, ja sen jälkeen nukkui puoli seiskaan asti aamulla. Ja sitten en enää ottanut häntä viereen nukkumaan, vaan me tultiin alakertaan ja laitoin valoja päälle ja telkkarin auki ja höpöteltiin ja tein selväksi, että on aamu.

4. YÖ

Neljäs yö meni samalla tavalla kuin kolmas yö. Heräsi kerran itkeskelemään, mutta rauhoittui ja sitten aamulla nukkui n. 6.30 asti ja nousin hänen kanssa ylös ja laitoin valoja päälle ennen ensimmäistä imetystä.

Ja näin meillä oli taapero, joka osasi nukkua kokonaisen yön. Sitten oli aika siirtää taaperon sänky ”omaan huoneeseen” eli meidän 5-vuotiaan huoneeseen, jossa taapero on nyt siitä asti nukkunut yksin. 5v taas on nukkunut isosiskojen kanssa. 5v saa muuttaa pian takaisin omaan huoneeseensa yhdessä taaperon kanssa. Taapero ehti nukkua kaksi kokonaista yötä ”omassa huoneessa” ennen kuin oli aika lähteä reissuun ja silloin meillä oli herätys jo kolmen jälkeen yöllä.

Meillä oli onneksi myös reissussa niin iso talo, että sieltä riitti taaperolle ihan kokonaan oma huone. Hän nukkui sielläkin kokonaisia öitä matkasängyssä. Heräili vaihtelevalla menestyksellä (joinakin öinä ei kertaakaan, toisina muutamankin kerran), mutta yötissi ei tullut takaisin. Ja nukahtaminen sujui iltaisin mukavasti ja nopeasti. Aamuisin heräsin klo 06-08 välillä hänen kanssa.

Kotona tulikin sitten vähän takapakkia öihin, kun taapero oli kipeänä. Otto meni muutamana yönä nukkumaan pinnasängyn viereen patjalle ja otti myös taaperoa viereen nukkumaan, kun tämä ei millään halunnut nukkua yksin omassa sängyssä, mikä on tietysti enemmän kuin ymmärrettävää. Yötissi ei ole tullut takaisin, mutta sitä nyt taas harjoitellaan, että hän nukkuisi rauhassa ihan kokonaisen yön ilman useita heräilyjä. Hän on nyt taas ollut sitä mieltä, että haluaisi nukkua vaan isin kainalossa ja on heräillyt useita kertoja yössä. Mutta määrätietoisesti ja lempeästi kun jatketaan samalla mallilla, niin eiköhän ne kokonaiset yöt omassa sängyssä sieltä tule takaisin! Lasten kanssa tulee aina kaikenlaisia vaiheita ja sen olen oppinut, että kannattaa aina nauttia silloin kuin voi, eikä stressata vaikka olisikin joku hankalampi vaihe menossa. Yleensä hankalampaa vaihetta seuraa taas helpompi vaihe, eikä se hankaluus ainakaan stressaamalla helpota.

Nyt tosiaan suunnitelmissa on se, että 5-vuotias muuttaa takaisin omaan huoneeseen heti kun nämä yöt tästä taas vähän helpottaa ja me aletaan sisustamaan yhteistä kivaa lastenhuonetta heille. 5-vuotias on odottanut sitä kovasti jo siitä asti kun kerroin, että meille tulee vauva, eli vihdoin hänen odotus pian palkitaan!


Miten yöheräilyt jakautuivat meillä

04.11.2019

Bongasin vähän aikaa sitten YLEltä artikkelin siitä, kuinka yöheräilyt ja lasten kanssa valvominen kasaantuu usein vain toisen vanhemman, yleensä äidin, harteille. YLE oli kerännyt 1500 vanhemman vastauksia aiheesta kyselyllä ja 74% vastaajista kertoi, ettei lasten hoitovastuu jakaudu vanhempien välillä tasaisesti. Vastaajista ylivoimainen enemmistö kertoi, että heteroparisuhteessa äiti on se, joka pääsääntöisesti hoitaa lapsia öisin. Sateenkaariperheiden osalta vastauksia oli niin vähän, ettei johtopäätöksiä voitu tehdä. 

Nämä vastaukset eivät yllättäneet mua, sillä tällaista vibaa mäkin olen saanut ja monessa perheessä se menee näin myös pakon edessä ainakin jonkin aikaa. Meillä on kolme lasta ja kolme erilaista kokemusta yöheräilyistä vauvavuosina, sekä kolme erilaista kokemusta yöheräilystä ja aamuheräilystä yli kahdeksan vuoden ajalta. Kuten taannoisessa vauvavuoden kustannukset x3 -postauksessa, myös tässä on todettava, että meillä kaikki on mennyt jokaisen lapsen kanssa tosi eri tavalla ja toisaalta tosi samalla tavalla. Samaa on ollut ainakin se, että ollaan puhuttu kaikesta avoimesti ja jaettu vastuuta tasan niin paljon kuin se kulloinkin on ollut mahdollista. Erilaista on ollut eri lasten tarpeet ja aikataulut sekä elämäntilanne.

Esikoisen kanssa korvike ja tuttipullot mahdollistivat sen, että Ottokin pystyi ottamaan koppia yöheräilyistä ihan alusta asti. Me jaettiin niin, että toinen otti toisen yösyötön ja toinen toisen ja mä sitten nousin vauvan kanssa yleensä aamuisin. Olen meistä se aamuvirkumpi, joten se tuntui luontevalta. Esikoinen nukkui aivan yliluonnollisen hyvin, joten näistä yösyötöistä luovuttiin kokonaan 3-4kk iässä, kun hän rupesi nukkumaan 8-9h kerrallaan. Puolivuotiaana hän veteli jo 12h unta putkeen, joten hänen kanssaan ei kovin pitkään tarvinnut jakaa yöheräämisiä. Meidän esikoista ei koskaan  nukutettu, joten kummallakaan ei ollut nukutusvastuuta, hän vaan nukahti itsekseen sänkyyn. Iltatoimet tehtiin aina yhdessä.

Keskimmäisen kanssa sitten taas vastuu yöheräilyistä oli heti alusta asti mulla. Mä imetin, eikä keskimmäinen suostunut syömään pullosta ollenkaan. Niin kauan kuin hän söi öisin, mä heräilin hänen kanssaan öisin. Mä nousin ylös hänen kanssa myös aamuisin (tai aamuöisin), koska Otto teki silloin yleensä 2x  kuussa 7 päivän työviikon ja 2x kuussa normityöviikon tai kuuden päivän työviikon. Otto oli ihan tarpeeksi väsynyt jo töistä, joten mä otin mielelläni vastuun yöheräilystä. Muuten jaettiin kyllä lasten hoitovastuuta ihan tasan silloin kun Otto vaan oli kotona. Menin yleensä itse samaan aikaan sänkyyn vauvan kanssa ja nukutin hänet. Joskus hän nukahti ja pääsin vielä viettämään omaa aikaa ja joskus ramppasin nukuttamassa koko illan kun itku alkoi aina uudelleen jostain lattian narahduksesta.

Otto antoi mun levätä aina kun vain sitä pyysin, mutta mulla oli aika paljon päällä myös sellainen ”kyllä minä pärjään” -selviytymismoodi ja koin tärkeimmäksi sen perheen yhteisen ajan omien lepohetkien yli. Olinkin silloin aika väsynyt. Kahdeksan kuukauden iässä siirrettiin keskimmäinen nukkumaan isosiskon huoneeseen ja silloin hän alkoi nukkumaan osan yöstä siellä ja vähän paremmin jo. Silloin myös nukutukset jäivät, kun hän sai nukahtaa siskon kanssa yhdessä sinne ihan itsekseen ja se sujuikin melko hyvin. Loppuyöstä hän usein tuli kuitenkin vielä meidän viereen.

Ekan vuoden jälkeen meidän keskimmäinen alkoi nukkumaan ihan todella hyvin ja perus 12h yöunia, kuten isosiskonsakin. Pari vuotta mentiinkin sillä tyylillä, että kukaan ei heräillyt öisin, iltatoimet tehtiin yhdessä ja arkiaamuisin mä heräsin lasten kanssa (koska Otto lähti jo ennen meidän heräämistä töihin). Toki nyt satunnaisia yöheräilyjä oli joskus esim. kipeänä, mutta niistä huolehdittiin yhdessä.

Viikonloppu-aamuisin heräiltiin vuorotellen, ihan maltillisesti siinä 8-9 aikaan aamulla. Joskus viikonloppuisin lapset saattoivat ottaa itsekin kaapista leipää tai banskua ja leikkivät omia leikkejään ennen kuin tulivat edes herättämään meitä. Se onnistui hyvin kun oltiin kuitenkin melko pienessä yksitasoisessa kerrostaloasunnossa ja nukuttiin Oton kanssa ovi auki. Havahduttiin kyllä aina kun lapset heräsivät ja oltiin noin suunnilleen perillä siitä, mitä he puuhastelivat.

Kuopuksen synnyttyä yöheräilyt vauvan kanssa jäivät mulle, koska mä imetin ja vauva nukkui mun vieressä. Mä sain tosi hyvin  nukuttua perhepedissä hänen kanssa ensimmäiset kuukaudet. Vauva vaan söi ja jatkoi unia, eikä aina edes herännyt syödessään. Otto taas otti tällöin vastuun isompien satunnaisista yöheräilyistä ja lisäksi saattoi nousta isojen kanssa, jos me vielä vauvan kanssa nukuttiin. Sitten kun yöt alkoivat 6kk-1v iässä muuttua kuopuksella vähän rauhattomammiksi ja samalla hän alkoi jo syödä muutakin kuin pelkkää tissiä, Otto saattoi alkaa aamuisin heräilemään vauvan kanssa ja mä sain nukkua silloin, vaikka en aina yöllä saanut.

11kk iässä meidän kuopus muutti omaan huoneeseen ja mä lopetin yöimetyksen samalla. Tällöin yöheräilyt ja nukutukset siirtyivät Oton vastuulle ihan kokonaan. Se auttoi yöimetyksen lopetuksessa, kun sitten mä en mennyt maidolta tuoksuvana sinne yrittämään nukuttaa, vaan Otto hoiti sen puolen kokonaan. Ja sille tielle ollaan jääty. Otto hoitaa lähes aina meidän kuopuksen iltatoimet ja vie hänet sänkyyn. Otto myöskin ramppaa hänen luona, jos hän huutelee sängystä tai heräilee. Yleensä hän nukahtaa melko nopeasti, mutta kyllä näitä ramppailuiltojakin välillä on. Kuopus nukkuu yöt tosi hyvin normaalisti. Ja isosiskot tietty nukkuu yöt edelleen hyvin, se ei ole muuttunut kun ikää on tullut lisää.

Aamuisin mä herään yleensä lasten kanssa ainakin viikonloppuisin ja ehkä neljänä arkipäivänä. Mä olen tosi aamuihminen muutenkin, niin tykkään nousta. Yleensä kaikki meidän lapset herää siinä 7.30-8.30, mikä on myös mulle luontainen aika herätä, niin ei ole ongelmaa nousta. Ehkä n. kerran viikossa tai kahdessa käy niin, että Otto herää ennen mua lasten kanssa ja laittaa vaan oven kiinni ja mä jatkan nukkumista vielä tunteroisen.

Me ei olla mitenkään päätetty, että Oton pitää yksin hoitaa nykyäänkin kuopuksen iltatoimet ja satunnaiset ramppailut, siinä on vaan käynyt niin. Toki ne multakin sujuu jos Otto ei ole kotona ja kyllä mäkin luen esim. iltasatuja tai pesen hampaita ja toivotan kaikille hyvät yöt. Mutta yleensä Otto vie lapset sänkyyn ja hoitaa ne ramppailut jos niitä tulee, koska mulla on monesti samaan aikaan esim. illan blogipostauksen julkaisu ja muut työjutut, jotka ovat aikaan sidonnaisia. Tällä hetkellä toimii siis hyvin tämä, että Otto hoitaa iltapalat, iltapesut ja iltasadut ja mä taas sitten hoidan aamupalat, aamupesut ja aamun puuhat, kuten vaatteiden ja tavaroiden laittamisen valmiiksi ynnä muut. Katsellaan, miten tilanne muuttuu sitten tulevaisuudessa, nyt ainakin tää on tosi jees.

Miten teillä on mennyt yöheräilyt? Kumpi vanhemmista on heräillyt öisin vauvan kanssa? Entäs aamuisin? Jakautuuko vastuu yöheräilyistä tai aikaisista aamuista tasaisesti?


Apua nukahtamisvaikeuksiin

08.04.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä ratiopharmin kanssa.

Vaikka mä itse nukun 99% ajasta kuin tukki ja nukahdan iltaisin heti kun laitan silmät kiinni, meidän perheessä on toinen aikuinen, joka on kärsinyt univaikeuksista lapsuudesta asti. Otolle nukahtaminen on ollut hankalaa vuosien ajan, myös meidän suhteen aikana. Muutama vuosi sitten hän onneksi löysi avun, joka lyhentää nukahtamisaikaa ja tekee nukkumisesta hänelle helpompaa. Annetaan kuitenkin Oton kertoa itse oma tarinansa:

”En ole koskaan ollut hyvä nukahtamaan. Kaukana siitä, itse asiassa. Olen yhtä taitava nukahtamaan, kuin Iina on pysymään hereillä. Iina nukahtaa puolessa välissä ensimmäistä elokuvaa, kun itse taas siirryn toisen ja kolmannen elokuvan välissä sänkyyn jatkamaan. Jos vaikka se uni tulisi. Spoilerivaroitus, ei se tule.

Unen laadussa ei siis ole oikestaan valittamista, nukun kuin tukki ja kuorsaan kuin keskiverto miesflunssapotilas, kunhan vain saan unta. Nukahtamattomuudessa on vain se ikävä haittapuoli, että mitä pidempään pyörii sängyssä, sitä sielua raastavammaksi se käy. Ensin on kuuma. Sitten menee hartiat jumiin. Seinäkello kuulostaa panssarilasiin iskeytyvältä lekalta. Sitten tulee pissahätä, kolmatta kertaa. Sitten on taas kylmä, mutta peitto onkin ylläripylläri hiestä kostea ja nahkea. Tässä vaiheessa seinänaapurin rannekellokin kuulostaa jo tiineeltä mursulta.  Mutta kun uni ei vain tule.

Muutama vuosi taaksepäin löysin melatoniinin. En siis maasta, vaan ihan kävin apteekista kysymässä apua ja minulle suositeltiin ravintolisää nimeltä melatoniini. Tabletti naamaan iltatoimien yhteydessä, noin puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa, niin johan läks. Silloin tällöin onnistun jopa nukahtamaan ennen Iinaa, eikä yksikään tikittävä kello ehdi kuulostamaan minkään valtakunnan safarilta. Melatoniinillä on ollut mun elämänlaatuun yhtä merkittävä vaikutus, kuin hammastahnalla suuhygieniaan.”

Ja melatoniinilla on ollut merkittävä vaikutus myös meidän arkeen ja mun omaan jaksamiseen. Vaikka ne kerrat kun itse olen ottanut melatoniinia on laskettavissa kahden käden sormilla, se on vaikuttanut suuresti meidän koko perheeseen Oton kautta. Otto nukkuu ilman melatoniinia hyvin ainoastaan aamuyöstä aamupäivään, jolloin hänen rytminsä on aivan erilainen kuin koko muulla perheellä. Jos siis ennen halusin nukkua pitkään itse vaikka viikonloppuna, siitä oli palkintona väsynyt ja kärttyinen mies.

Ei ihan se, mitä viikonlopulta toivoisi. Hyvin ymmärrettävää kuitenkin, koska tiedän itse miten raskaalta jo yksi yö nukahtamisvaikeuksien kanssa tuntuu. Ajatuskin siitä, että nukahtaminen kestäisi joka ilta monta tuntia, on kertakaikkiaan hirveä. Otolle se oli pitkään todellisuutta. Hän oli siitä huolimatta päättäväinen siitä, että ei halunnut turvautua nukahtamis- tai unilääkkeisiin. Melatoniini ei kuitenkaan ole lääke vaan ravintolisä ja siksi hän suostui sitä kokeilemaan.

Melatoniini on yöhormoni, jota erittyy luonnollisesti aivoissa sijaitsevasta käpyrauhasesta pimeällä. Melatoniini auttaa elimistön sisäistä kelloa pysymään ajassa säätelemällä vuorokausirytmiä ja edistämällä nukahtamista. Melatoniinia erittyy eniten yöllä pimeän aikaan ja kaikkein eniten keskiyön jälkeisinä tunteina. Melatoniinin vaikutukselle on tärkeää säännöllisyys, joten sitä suositellaan otettavan aina samaan aikaan iltaisin (klo 20-23 välillä), noin puoli tuntia ennen itselle sopivaa nukahtamisaikaa.

Elimistön oma melatoniinin tuotanto vähenee iän myötä ja valo estää melatoniinin erityksen. Siksi varsinkin näin kevätaikaan kun valoisien tuntien määrä vain lisääntyy, melatoniiniin saattaa joutua turvautumaan, vaikka ei muuten uniongelmista kärsisikään. Melatoniini auttaa myös aikaeron vaikutusten tasaamisessa. Aikaerorasitusta voi vähentää tahdistamalla omaa sisäistä kelloa auringonvalon ja liikunnan avulla. Melatoniini helpottaa nukahtamista ja parantaa yöunen laatua.

Mä muistan kun Otto alkoi ottamaan iltaisin melatoniinia. Silloin mulla itse asiassa taisi tulla itselläkin ne pari yötä, kun turvauduin melatoniiniin. Otto alkoi tuhisemaan tasaisesti ennen mua ja mä en osannut nukahtaa. Olin tottunut siihen, että olin joko a) yksin sängyssä menossa nukkumaan tai b) Otto valvoi mun vieressä katsomassa animea ja mä nukahdin. Ja sitten yhtäkkiä joku tuhisikin joka ilta mun korvan juuressa. Kesti hetki tottua siihen, että Ottokin saattoi nukahtaa ennen mua, eikä aina toisin päin.

Melatoniini tulee aina meidän mukaan kun lähdetään reissuun. Reissuun otettavaksi sopii hyvin esimerkiksi Melatoniini Travel ratiopharm, joka on nopea ja helppo. Se on mintun makuisella kalvolla päällystetty tabletti, joka liukenee kielellä täysin ilman nestettä. Se on siis helppo ottaa mukaan, koska sen voi ottaa milloin vain tarpeen vaatiessa ilman vettä. Esim. ulkomailla hotellihuoneessa, jossa ei ole juomakelpoista hanavettä ja alkaa väsyttää sopivasti, eikä jaksaisi enää hakea aulasta erikseen juotavaa, on aika iisi turvautua tähän. Vaikka tämä nyt oli aika spesifiikki ongelma, se on juuri jotain sellaista, mitä mulle voisi käydä.

Melatoniini Travel ratiopharmia myydään 30 ja 60 kappaleen pakkauksissa ja se on vahvuudeltaan 1,9Mg. Toki ratiopharmilta löytyy melatoniinia myös tavallisessa tablettimuodossa, mikäli siitä tykkää enemmän. Melatoniini Extra Vahva ratiopharm 1,9 mg valmistetta löytyy jopa 100 kappaleen pakkauksessa.

LUKIJAKILPAILU: VOITA MELATONIINI TRAVEL 60 LIUSKAN TUOTEPAKKAUS!

Oletko sinä kärsinyt nukahtamisvaikeuksista? Jaa oma kokemuksesi kommenteissa ja osallistut Melatoniini Travel ratiopharm 60 liuskan tuotepakkauksen arvontaan! Pakkauksia arvotaan kolme kappaletta ja osallistumisaikaa on 15.4. klo 23.59 asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, sillä voittajalle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti. Onnea arvontaan kaikille!


Näin lopetin yöimetyksen

30.01.2018

Yöimetyksen lopettaminen

Lopetin yöimetyksen kokonaan viime perjantaina, ja se meni kivuttomammin kuin etukäteen ajattelin. Me oltiin vähennetty jo muutaman viikon ajan hiljalleen yöimetysten määrää, ja omaan huoneeseen siirtyminen auttoi tässä myös, eli ei tehty mitään kerrasta poikki -ratkaisua, joka tuntui liian radikaalilta meille.

Ensimmäisenä yönä hän heräsi kaksi kertaa, joista ensimmäisellä kerralla nukkumaan rauhoittumisessa kesti n. 1 minuutti, ja toisella kerralla n. 15 minuuttia. Ensimmäisen yön jälkeen hän on herännyt vaihtelevasti edelleen 1-2 kertaa klo 04-06 välillä, ja noussut istumaan sängyssä, mutta takaisin nukkumaan laittaminen riittää hyvin, ja hän jatkaa heti unia. Tällä hetkellä yöunet kestävät siis suunnilleen klo 20.30-07.30, ja hän nukkuu omassa huoneessa koko yön, jonka aikana hän herää sen 1-2 kertaa istumaan hetkeksi, mutta jatkaa heti unia kun hänet käy asettelemassa takaisin makuuasentoon (suunnilleen joka toinen yö kerran, joka toinen yö kaksi kertaa).

Lopetus käytännössä

Me tehtiin kaksi selkeää rajausta, jotta vauva ymmärtäisi helposti mikä on homman nimi. 1) Nukuttajaksi vaihdettiin Otto mun sijaan, ja 2) lakkasin imettämästä vauvan omassa huoneessa kokonaan, eli päivälläkin menin aina olkkariin tai jonnekin muualle imettämään, vaikka oltaisiin oltu leikkimässä vauvan huoneessa.

Otto on vienyt kuopusta yöunille jo pari kuukautta, ja myös silloin kun vauveli siirtyi omaan huoneeseen, Otto kävi aina viemässä hänet nukkumaan. Varsinaisesti häntä ei ole enää pitkään aikaan nukutettu, vaan ainoastaan Otto on ollut läsnä huoneessa, ja hän on alkanut itsekseen nukkumaan omassa sängyssä. Vauva vilkuttaa joka ilta reippaasti ”heippa, hyvää yötä” ja haluaa oikein itse mennä nukkumaan. Hän tyytyväisenä vastaa ”Jooooooo” kun sanotaan illalla, että nyt mennään nukkumaan.

Yksi syöttö kerrallaan pois

Ensin luovuttiin ekasta yösyönnistä, joka oli ennen aina siinä klo 22-23 maissa. Kokeiltiin jos hän rauhoittuisi siihen, että Otto käy huoneessa, enkä tarjonnut heti rintaa. Tämä sujui aika kevyesti. Parin yön jälkeen hän ei herännyt enää ollenkaan tuohon aikaan, vaan alkoi nukkumaan pidemmän pätkän putkeen. Seuraavaksi luovuttiin klo 00-01 yösyönnistä. Kokeiltiin siihenkin samaa, että Otto käy rauhoittamassa sen sijaan, että olisin itse tarjonnut rintaa. Ensimmäisenä yönä hän protestoi, ja kesti n. puolisen tuntia ennen kuin hän rauhoittui takaisin nukkumaan. Tokana yönä kesti vielä n. 5-10 minuuttia. Kolmantena yönä hän ei herännyt enää ollenkaan tähänkään aikaan, vaan nyt sikeät unet kestivät jo aamu 4-5 asti.

Vaikeinta oli luopua siitä, että hän tuli aina aamuyöllä viereen nukkumaan. Aamuyöllä ollaan itse kaikkein syvimmässä unen vaiheessa, joten herääminen ja uudelleen nukuttaminen oli silloin raskasta. Siksi oli niin helppoa aina vaan käydä nappaamassa hänet viereen nukkumaan tissi suussa loppuyöksi. Silloin nukuin kuitenkin itse todella huonosti, ja vauva myös, kun hän oli jo tottunut nukkumaan omassa rauhassa, eikä osannut enää nukkua syvästi perhepedissä. Ratkaisu oli siis huono meille kaikille, ja unet tosi katkonaisia. Nukuttiin siis ihan minuuttien pätkissä ne yön viimeiset tunnit.

Siksi päätettiin, että luovutaan myös ”viimeisestä yösyötöstä” eli tästä aamuyön tissimaratonista, että saadaan kaikki nukuttua paremmin. Perjantai-iltana Otto meni nukkumaan vauvan huoneeseen. Otto heräsi ja rauhoitteli vauvan uudelleen nukkumaan silloin aamuyöllä kun hän heräsi kaipaamaan tissiä. Siinä kesti sen n. vartin verran, ja sitten hän sai uudelleen unen päästä kiinni. Ja niin vauva nukkui aamuseitsemään asti ilman syömistä, ensimmäistä kertaa elämässään.

Kunnon yöunet

Nyt ollaan tosiaan nukuttu lauantaista asti yöunia, jotka katkeavat vain kerran tai maksimissaan kahdesti, muutaman minuutin ajaksi. Olo on kuin uudestisyntyneellä! Mutta siis yllättävän kevyesti ja helposti tämä meni, ja luotto on kova siihen, että ehkä jo tällä viikolla nukutaan ensimmäinen ihan kokonainen yö? Ja jos ei nukuta, niin ainakin tämä nykytilanne on tuhat miljoonaa kertaa parempi kuin vaikka viikon takainen tilanne, jolloin klo 04-07.30 sain vain torkahdeltua imetyksen ja kitinän lomassa. Saan kyllä olla (ja todellakin olen) kiitollinen siitä, että nyt nautitaan näin mahtavista yöunista. Kiitos vauva rakas että päästit äidin ja isin näin helpolla tästä siirtymävaiheesta <3

Varmasti tässä tulee vielä kaikenlaisia vaiheita, jolloin yöunet taas hetkellisesti ovat katkonaisempia. Mutta nyt nautitaan näistä unista niin kauan kuin tätä kestää, niin jaksetaan sitten ottaa uudet hampaat ja muut vastaan hyvällä fiiliksellä.

Oma huone oli tosi toimiva ratkaisu meillä tämän kanssa, nyt nukutaan kaikki paljon paremmin. Ja se että juuri Otto toimi nukuttajana, oli selkeä viesti vauvalle, että tähän tilanteeseen ei nyt enää kuulu tissi. Onneksi oli se mahdollisuus, että pystyttiin tekemään näin, yksin tämä olisi ollut varmasti paljon vaikeampi prosessi, varsinkin kun toinen osaa jo pyytää tissiä, ja mä olisin varmana sortunut antamaan sitä heti ensimmäisen kerran pyytäessä. Tsemppiä hurjasti kaikille jotka juuri nyt painivat samojen juttujen kanssa, tai miettivät jaksaisivatko alkaa tähän yösyönneistä luopumisprosessiin!

Imetys tästä eteenpäin

Päiväimetys jatkuu edelleen ihan niin pitkään kun vauveli itse haluaa, mutta en tosiaan imetä enää unien yhteydessä ollenkaan. Imetyskertoja on päivässä tosi vaihtelevasti, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Nyt on hyvä näin, eikä ole mikään kiire lopettaa tätä. Imetys on ihanaa ja mulle tulee haikea fiilis kun ajattelenkin että se joskus loppuu. Olen tosi hyvällä mielellä tämän imetyksen suhteen, kaikki on sujunut koko vuoden hurjan hienosti, ja olen siitä kiitollinen. Nyt on yksi suuri merkkipaalu taas vauvavuodelta saavutettu, ja vauva on yhden askeleen lähempänä taaperomeininkiä. Haikeaa mutta ihanaa samaan aikaan. Olen hurjan ylpeä meidän reippaasta tyypistä.

Onko teillä ollut yöimetyksen/yösyönnin lopetus ajankohtaista viime aikoina, tai millaisia kokemuksia teillä on siitä? 


Kurkistus vauvan omaan huoneeseen ja katsaus nukkumatilanteeseen

17.01.2018

Siitä on nyt vajaat pari viikkoa, kun kuopus muutti omaan huoneeseen nukkumaan. Hän on alkanut nukkumaan suunnilleen aamuyöhön asti yhdellä herätyksellä (joka yleensä ajoittuu meidän vanhempien nukkumaanmenon aikaan), ja sitten aamuyöllä tulee yleensä meidän väliin nukkumaan. Aamuyöt ovat edelleen vähän sellaista rumbaamista, mutta on kuitenkin ihan huikeaa että hän nukkuu n. 20-04 sillä yhdellä herätyksellä, se on suuri parannus aiempaan tilanteeseen. Uskon että yöt paranevat kunhan ikää karttuu. Tällä hetkellä on taas hammas puhkeamassa, ilmeisesti kuudes, ja se toki vaikuttaa myös.

Vauvan huoneen laittaminen on ollut aivan ihanaa. Se on edelleen vähän keskeneräinen, mutta kuitenkin sen verran valmis että ajattelin tehdä pienen katsauksen tänne blogin puolelle. Joitakin muutoksia tulee vielä, kun saadaan sinne ehkä vanha keinutuoli (jos se vain mahtuu järkevästi), pari seinähyllyä paikoilleen ja valaisinratkaisut mietittyä lopullisiksi. Nyt meillä on huoneessa esikoiselle aikoinaan ostettu kirkkaankeltainen kattolamppu, joka ei yhtään sovi muuhun tyyliin. Lisäksi on jalkalamppu, jotta illalla näkee lukea hämärässä iltasadun, mutta sekään ei välttämättä ole ihan se paras vaihtoehto juuri tuonne. Katsotaan mitä keksitään.

Huoneen tarkoitus on olla viihtyisä, pehmeä ja rento, ja sellainen että siellä viihtyy sekä vauva itse, että sisarukset ja me vanhemmat. Siellä on mukava tuoli jossa lueskella iltasatuja (tämän hetken lemppareita on isosiskojen vanhat Pikku Eetu -kirjat, joissa Eetun nimi on vauvan mielestä Kaapo), lattiatilaa ja pehmeitä mattoja, lelut helposti esillä ja paljon valoa.

Vauvan mielestä oman huoneen lempparijuttuja on tietenkin Duplot, bOblesit (saatu blogin kautta jo vuosia sitten ja edelleen kovassa käytössä) sekä isot ikkunat, joista katsella mitä ympärillä tapahtuu, jos vaikka sattuisi näkymään autoja. Hän rakastaa myös omaa joululahjaksi saamaansa potkuautoa, sekä pehmoleluja ja kirjoja. Hän ottaa itse hyllystä kirjoja luettavaksi, ja istuskelee pyöreällä nukkamatolla, tai nojatuolissa vanhemman sylissä mielellään lukemassa.

Tällä viikolla asennetaan vielä portaiden yläpäähän turvaportti, jotta ei tarvitse olla itse koko ajan huoneen ovella seisomassa tai istumassa (tai pitää ovea kiinni kun lattialla leikkii). Alhaalla meillä onkin ollut portti jo jonkin aikaa, mutta se on ihan ehdoton tuohon ylös myös, sillä portaat on vauvan mielestä ihan älyttömän mielenkiintoiset, ja ylhäältä alas meneminen onnistuu häneltä huomattavasti heikommin, kuin alhaalta ylös. Sitten kun ylhäälläkin on portti, uskaltaa vaikka laittaa aulassa pyykkejä samalla kun vauva leikkii omassa huoneessaan siinä vieressä, ilman että tarvitsee pelätä että hän yrittäisi pujahtaa äidin ohi portaikkoon.

Huoneeseen ei hankittu juuri mitään uutta, muuta kuin yksi matto ja taulut sekä tauluhyllyt (tauluista tulossa myöhemmin blogiin tarkempaa infoa ja alekoodia!). Saatiin jo olemassaolevilla jutuilla huoneesta viihtyisä ja kodikas, ja olen siitä tosi iloinen. Varsinkin kun vauvan huone ei ole ikuisesti jäämässä vauvan huoneeksi, on hyvä että väliaikaisratkaisuihin ei käytetty yhtään rahaa tai luonnonvaroja. Taulut ja matto jatkavat huoneessa myös sitten, kun se muuntuu sisarushuoneeksi.

Ollaan muuten oltu todella tyytyväisiä tuohon Stokke Home Collectionin ihanaan talosänkyyn*, jossa kuopus on nukkunut. Se on niin kaunis ja kestävä, ja tuo ihanaa kodikasta tunnelmaa huoneeseen. Ajattelin lisätä sänkyyn vielä sellaiset ihanat pallovalot tuohon talokehikkoon, ihan vain koristeeksi. Vauveli tykkää myös leikkiä sängyssä, jonne olen välillä hänet laittanut istuskelemaan juurikin pyykkien laiton ajaksi.

Sänky Stokke (saatu blogin kautta) / Vaaleanpunainen matto Ikea / Kirjahylly Ikea / Taulut ja kehykset Desenio (saatu) / Tauluhyllyt Ikea / Harmaavalkoinen matto H&M / Tuoli Jysk / Lampaantalja Ikea / Pellavatyynyliinat Ellos / Klovnityynyliina Mini Rodini / Pehmot Cubus, Aarrekid, Kidsconcept, Pentik, Fabelab /Lelusäkit Fabelab (saatu) / Pimennysverhot Ikea / bOblesit Geffer (saatu) / Lohikäärmetarra ovessa Made Of Sundays / Potkuauto Lekmer / Jalkalamppu Muuto /

Sellainen vauvan oma huone meillä<3