Kirjoittelin lifestyleblogini puolella Ostohyvityksen eduista jo tuossa pari kuukautta sitten ja sieltä KLICK! voit käydä lukemassa perusinformaatiota siitä kuinka yksinkertaisesti Ostohyvitys toimii. Mä ehdottomasti olen tyytyväinen esimerkiksi vaateostoksista saamiini bonuksiin, mutta olen löytänyt vielä yhden ostoksen jossa tämä palvelu on ihan lyömätön, nimittäin häämatkan! Häämatka on iso investointi, kukapa ei haluaisi panostaa kuherruskuukauteen etelässä tai romanttiseen kaupunkilomaan rakkaansa kanssa. Matka usein nielaisee ison lohkon hääbudjetista, mutta mitä jos kertoisin että voit saada matkan hinnasta sievoisen summan takaisin?

Ostohyvityksen sivuilta voit nimittäin siirtyä bonusshoppailemaan kymmenien matkailuyritysten sivuille – ja saada näin ostohyvitystä esimerkiksi häämatkastasi. Ostohyvityksen sivuilta löytyy mm. ebookers.fi, hotels.com ja booking.com vain muutamia yleisiä matkailusivuja luetellakseni. Kaikki matkailualan yritykset löytyvät listattuna matkailu -kategoriassa. Mä otin nyt esimerkiksi ebookersin, se kun on itselleni se kaikkein tutuin sivusto näistä kaikista Ostohyvityksen tarjoamista vaihtoehdoista.

Ebookersilta saat parhaimmat ostohyvitykset kun tilaat sekä hotellin että lennot yhtäaikaa. Ostohyvityksen sivuilla on tarkasti ja luotettavasti listattuna kuinka paljon hyödyt mistäkin ostoksesta, esimerkiksi lennot+hotelli -paketista saat bonusta 4.00%. Jos kuvitellaan vaikka että häämatkan kohde on esimerkiksi Miami, matkustajana on hääpari ja matkan pituus pari viikkoa, tulisi matkalle hintaa mitä tahansa muutamasta tuhannesta eurosta ylöspäin. Sopivan hotelli+lennot -paketin löytyessä, bonusta vaikkapa kolmesta tuhannesta eurosta kertyisi Ostohyvityksen kautta se 4,00% eli 120 euroa!

Ostohyvitys on mielestäni erittäin reilu siinä mielessä, että vaikka käyttäisit matkaostoksissasi alennuskoodia, se ei poista bonusten tienaamisen mahdollisuutta kokonaan, itselleni nimittäin ”ei yhdistettävissä muihin alennuksiin” tms. on erittäin tuttu lause kaikenmaailman alennuskupongeista, ja se tuntuu joka kerta yhtä ärsyttävältä.

Jos sinulle tuli fiilis paeta talven kylmyyttä etelään, tai varata juuri nyt se unelmien häämatka niin suosittelen ehdottomasti tekemään sen Ostohyvityksen kautta. Liittymällä TÄSTÄ mun kampanjasivun kautta, saat vielä ylimääräisen viiden euron aloitusbonuksen!

Moikka pitkästä aikaa! Lapsiperheen kiireisessä on tullut huomattua mitkä kärsivät kiireestä eniten: no ne hääjärjestelyt tietenkin! Aikaa häihin on laskurin mukaan ruhtinaalliset 74 päivää ja valmistelut ovat ihan puolitiessään, valehtelisin jos väittäisin ettei pieni stressihiki ole alkanut kohota ohimoille. Joka päivälle olisi niin paljon puuhaa, mutta päivät vaan kuluvat ja puuhalista ei lyhene. Tällä hetkellä mulla on suurin stressi noista hääkutsuista, jotka ehdottomasti pitäisi jo saada matkaan, mutta emme ole ehtineet käydä vielä tekemässä lahjalistaa loppuun tai ostamassa oikeankokoisia kirjekuoria kutsuja varten, ja osa kutsuttavien osoitteistakin uupuu vielä.

Kutsut ovat sentään valmiit ja ne ovat ainakin meidän mielestä maailman hienoimmat ja ihan tismalleen tasan meidän näköiset. Me haluttiin ehdottomasti painetut kutsut, sillä viimeinen asia jolle tässä lapsiperhehärdellissä on aikaa olisi kutsujen askartelu, vaikka se varmasti mukavaa puuhaa onkin. Toteutuksesta ja suunnittelusta mun epämääräisten ideoideni höystämänä vastasi Lahden muotoiluinstituutin opiskelija, mun blogin lukija, superlahjakas ja ihana huipputyyppi, jota ilman meidän kutsut olisivat varmaan olleet tässä kiireessä luokkaa whatsapp-viesti tai puhelu. Suurkiitos vielä sinulle♥ Tässä ne ovat:

Iik, mua jännittää paljastaa nämä! Kun tää on tälläinen eka isompi juttu jonka esittelen meidän häistä, vaikka ei tää varmasti kellekään muulle ole näin iso juttu mutta mulle on. Eli mun toiveena oli, että kutsuista löytyisi meidän teemavärejä tietysti ja sitten tykkään raidoista ja ajatuksena oli että ne voisivat jotenkin näkyä kutsuissa. Mun mielestä raidat tulevat esiin juuri sopivasti, eivät ole liian hallitsevat mutta piristävät kuitenkin vaaleaa yleisilmettä. Suunnittelijamme keksi tuon idean että meidän valokuvaamme voisi käyttää, ja mä löysin tämän blogissanikin joskus näkyneen hassun kuvan jossa Otto nuuskuttaa mua ja me näytetään onnellisilta ja iloisilta – ja se sopi kutsukuvaksi hyvin.

Tuo vaaleanpunaraidallinen kortti on hääinfo, mulle täysin uusi juttu, joka on nykyään ilmeisesti aika yleinenkin hääkutsujen mukana tuleva läpyskä, jossa kaikki info häistä on kerrottu tarkemmin ettei itse kutsukorttia tarvitse raapustaa ihan täyteen tekstiä. Kätevä juttu, kertoo vieraille enemmän hääpäivästä tapahtumineen, mutta ei vaikuta kutsun yleisilmeeseen. Mun mielestä tuo meidän hääinfo teksteineen sopii kivasti kutsun kanssa! Hääinfotekstiä en jaa kanssanne koska siitä tulisi vain sotkua kun pitäisi alkaa kaikenmaailman puhelinnumerot sun muut suttailemaan, mutta kutsutekstin näette kuvassa. Me haluttiin että meidän kutsusta välittyy häiden toivottavasti rento tunnelma, ja se että tarkoituksena on juhlia ja pitää hauskaa porukalla eikä pönöttää kravatti ja nutturat kireällä kuivan paistin äärellä.

Se tilannekatsaus jää sittenkin vielä toiselle päivälle, sillä nyt täytyy rientää nukkumaan kun meillä on aamulla aikainen meno. Mutta se tärkein tuli jo varmaan esille: Meillä on kiire, stressi ja kaikki ihan kesken, apua! Tulen kertomaan lisää hääkuulumisia kuitenkin mahdollisimman pian!

Mitäs tykkäätte meidän kutsuista? Millaiset olisivat teidän unelmahääkutsut tai millaiset kutsut teillä oli?

Mä pari viikkoa sitten annoin teille vuoron kysyä multa ja Otolta mitä ikinä mieleen juolahtaa, ja kysymyspostauksen suosio yllätti meidät ihan täysin. Kysymyksiä kategorioihin jaoteltuani ja kysyttyäni teiltä mielipidettä, mä valitsin ensimmäisen videon kysymysten kantavaksi teemaksi parisuhteen. Kaikki kysymykset joihin näillä kahdella videolla vastaamme, liittyvät siis ainakin jotenkuten parisuhteeseen. Koska mun puhelimesta loppui yllättäen tila kesken (koska otan liikaa turhia heilahtaneita kuvia jotta saisin yhden onnistuneen, ja sitten unohdan poistaa ne heilahtaneet) niin tällä kertaa ihan kaikki vastaukset eivät mahtuneet videolle. Saimme kuitenkin yhteensä 20 minuuttia höpöttelyä kuvattua, ja ne muutamat kysymykset jotka videolta jäivät pois voi helposti siirtää seuraavaan videoon. Täytyypä muistaa tyhjentää puhelin kunnolla ennen niitä seuraavia videoita niin saa kuvata ihan rauhassa!

Tulemme siis toteuttamaan näitä vastausvideoita tasaisin väliajoin aina sopivan hetken tullen tässä loppusyksyn ja -talven ajan. Musta olisi mahtavaa vastata kaikkiin kysymyksiin kerralla, mutta kun pelkästään kahteen kolmasosaan yhden kategorian kysymyksistä saa kulumaan 20 minuuttia, tarkottaisi kaiken putkeen kuvaaminen muutaman tunnin mittaista videota, huh!

Toivottavasti saitte selvää meidän vastauksista ja ette pidä meitä ihan hoopoina, Otolla oli sentään pitkä duunipäivä takana ja mä nyt oon muuten vaan ihan höperö, hahaa. Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille♥

Kotimaamme Suomi, hyvinvointivaltio. (kts. kukkahattutätivaltio)

Kuten saatoitte arvata, on meidän huushollin ainoan kaksilahkeisen vuoro avata sanainen arkkunsa, mutta kyse ei ole tälläkään kertaa yksinomaan peleistä, vaan myös vanhempien vastuusta kasvattajina sekä ihmisten sietämättömästä välinpitämättömyydestä.

Törmäsin ko. artikkeliin aamulla bussissa matkalla töihin, ja koin asiakseni ottaa kantaa, niin pelaajana kuin kasvattajana. Muutaman vuotta taaksepäin olisin varmaan ohittanut tämän asian huvittuneen olankohautuksen saattelemana, mutta kahden lapsen isänä? En tällä kertaa.

Syrjälän koululla pidetyssä, lähestulkoot noitavainomaisessa vanhempainillassa on pelikansan mieltä tällä kertaa pahoittanut, selkeästi harvinaisen itseoppinut, lastenpsykologi Riitta Martsola. Täysin ilman minkäänlaisia todisteita väitteilleen, saanen lisätä. Jos jollakulla jäi kyseinen artikkeli puolitiehen tai muuten vaan ei jaksanut lukea, niin saanen kiteyttää asian:

Pokemon ja Kung Fu Panda ovat päätöntä väkivaltaa, pelit ovat pahasta lapsille, lastenohjelmat valmistavat lapsia actionleffojen suurkuluttajiksi ja jälleen kerran pelejä syytetään siitä että lapsen ja vanhemman välinen kommunikaatio on retuperällään.

Miten ihmeessä Martsola on päässyt tähän lopputulokseen? Onko hän itse toteuttanut jonkin asteen tutkimuksen? Missä on artikkelissa esiintyvien väitteiden lähteet? Artikkelin pohjalta vaikuttaa lähinnä siltä että mennään ”tämä on näin koska minä sanon näin”-linjalla, ja vanhemmat ovat heti samaa mieltä, koska kyllä psykologi on aina oikeassa.

”– Ennen lapset saivat univaikeuksia ja keskittymisongelmia nähtyään aikuisten ohjelmia, nyt he saavat niitä lastenohjelmista. Lastenohjelmien joukossa on paljon sellaisia, jotka valmistavat lapsia actionleffojen suurkuluttajiksi, Martsola sanoo.” ”– Aina viikonloppuaamuisin kaupallisilta kanavilta tulee lapsille haitallista ohjelmaa, kertoo lastenpsykologi Riitta Martsola.”

Millä perusteella? Onko todisteita? Onko minkäänlaisia lähteitä? Ei. Itsehän 90-luvulla Tom & Jerryä katsoneena koen täysin normaaliksi räjähteiden työntämisen toisten ruokiin, ja muiden ihmisten paukuttamisen vasaralla. Ja mitä pahaa on actionleffoissa? Entäs tämä sitten:

”Pelit, joissa lapsi ja nuori osallistuvat itse väkivallan tekemiseen esimerkiksi katsomalla tähtäimen läpi maailmaa tai osallistumalla raiskauksiin, ovat mielenterveyden kannalta erityisen vaarallisia.”

Varmasti olisivat, sitä en kiellä. Tosin täytyy myöntää että tarhaikäisestä alkaen varmaan tuhatta peliä pelanneena en ole yhteenkään peliin törmännyt jossa ”osallistutaan raiskauksiin”. Aika tarkka genre.

”Myös niin kutsutut Call of Duty -pelit, jotka on tehty niin taitavasti, että veri näyttää valuvan pelikoneesta pöydälle, ovat vahingollisia.” ”Pieni lapsi, joka on ollut tekemisissä tällaisen pelin kanssa, ei edes uskalla kertoa siitä vanhemmilleen. Hän on usein vanhempien koneella ja pelkää koneen menneen veritulvan vuoksi rikki.”

Tämä jälkimmäinen väite on niin absurdi että en edes tiedä mistä aloittaa. Lapsi ei uskalla kertoa vanhemmilleen tietokoneesta valuvasta veritulvasta ja/tai koneen rikkoontumisen mahdollisuudesta? Ensinnäkin, jos lapsi ei uskalla puhua vanhemmilleen, uskaltaisin väittää että lähtökohtaisesti ongelma on jossain ihan muualla kuin peleissä. Laiminlyönti tulee näin päällimmäisenä mieleen. Ja todisteena siitä että Martsola on selkeästi asteen verran pihalla teknologiasta näin yleisesti: jos lapsi pelaa peliä vanhempiensa koneella, on joku sen siihen selkeästi asentanut. En usko että lapsi siihen itse pystyy, tietokoneet kun ovat lähtökohtaisesti vähän haastavampia kuin pelikonsolit. Puhumattakaan siitä että jonkun on täytynyt ko. väkivaltainen raiskauspeli ostaa. Josta päästäänkin seuraavaan asiaan. Lainatakseni dome.fi:tä:

”Mitkä ovatkaan Martsolan mukaan vahingollisimpia lastenpelejä? No, esimerkiksi Counter-Strike (toim. huom: PEGI-ikäraja 16 tai 18 vuotta, pelistä riippuen) ja Call of Duty (toim. huom: PEGI-ikäraja 16 tai 18 vuotta, pelistä riippuen). Huomaatteko ongelman? Martsola kuvailee lastenpeleinä 16-vuotiaille ja aikuisille suunnattuja pelejä.”

Jep.

En tiedä teistä, mutta itseäni alkaa pikkuhiljaa ottamaan päähän tällainen paapominen. Martsolan kaltaiset ihmiset antavat välinpitämättömille vanhemmille väsyneen tekosyyn nakkasta huonosti käyttäytyvän lapsen tavat oman kasvatuksen kusahtamisen sijasta pelien syyksi. Se ettei pikku Kalle-Ismo-Marjukasta tullutkaan mieluista lasta, ei tarkoita sitä että tarvitsee koittaa pilata muidenkin päivä. Jos nyt kuitenkin vilkaistaisiin sinne peiliin päin ensin eikä automaattisesti osoiteta syyttävällä sormella ensimmäistä asiaa joka sattuu vastaan, oli se sitten lapsen opettajat, isovanhemmat, musiikki, naapurin Tero tai kuten tässä tapauksessa, videopelit. Tästä syystä mielipiteet, päättömät väitteet ja faktat olisi hyvä itse kunkin pitää erillään:

”Pojat, jotka riskipelaavat, käyvät ylikierroksilla.” Tämä on väite.

Peleillä ei ole todettua negatiivista vaikutusta lapsiin. Tämä on fakta.

”He ovat agressiivisempia ja levottomampia ja heidän itsehillintänsä on heikompi.” Tämä on väite.

Videopelejä pelaavat lapset ovat luovempia. Tämä on fakta.

Vaikka itse sanonkin, niin uskaltaisin väittää että todisteiden esittäminen tuo huomattavasti enemmän vakuutta asioihin. Jos yhtään heräsi mielenkiinto pelien todettuja vaikutuksia kohtaan, suosittelen lukemaan seuraavat artikkelit: 5 Reasons Video Games Are Actually Good for You ja 5 More Reasons Video Games Are Actually Good for You. Ja kaikista väitteistä löytyy muuten lähteet.

Täytyy muuten mainita että Tiarallahan on tabletti nykyään, ja vaikka ko. laite onkin meillä ollut vain vähän aikaa, en ole huomannut kuin positiivista kehitystä tyttäressämme. Tiaran käsi-silmäkoordinaatio on parantunut huomattavasti, Tiara on oppinut olemaan varovainen käsitellessään muitakin asioita kuin tablettia, eikä kertaakaan ole tabletti mennyt esim. legojen tai piirtämisen edelle. Vihaajat vihaa eikö niin?

Viimeksi kun muuten kirjoitin Iinan blogiin, olin aivan älyttömän yllättynyt kaikesta positiivisesta palautteesta jota se aiheutti, ja tahdon kiittää teitä siitä. On aivan älyttömän hienoa nähdä että onnistuu edes muutaman ihmisen vakuuttamaan näkemään niinkin valitettavan ristiriitaisen aiheen kuin pelaamisen positiivisin silmin. Tällä kertaa tahdon tosin saada aikaiseksi ihan rehellistä keskustelua, tahdon kuulla teidän näkemyksenne asiasta. Niin puolesta- kuin vastaanpuhuvat kommentit ovat tervetulleita, kunhan kaikki muistetaan että pysytään kohteliana, eikä sekoiteta mielipiteitä ja faktoja.

Pikselöidyin terveisin, Otto

P.S. Koska nimenomaan haluan saada keskustelua aikaiseksi, niin seuraan kommentteja aika tiiviisti sekä tämän päivän että huomisen. Ihan oikeasti, tulkaa juttelemaan.

Se kauan kaivattu ruokapostaus on viimein tässä! Mä oon luvannut ja luvannut, mutta mitään ei ole tapahtunut mutta tässä se nyt on. Syy sille että olen viivytellyt tämän postauksen tekemistä, on se että suhtaudun niin intohimoisesti ruokaan ja ruuanlaittoon että tiesin tästä tulevan todella pitkä ja isotöinen postaus ja halusin löytää aikaa tehdä tämän kunnolla ajatuksen kanssa.

Mä oon aiemminkin kirjoitellut meidän syömisistä, viimeksi tuossa keväällä Zeldaa odottaessani ja ei meillä ole kovinkaan paljoa ruokatavat muuttuneet, mutta tietysti Tiaran ruokavalio on monipuolistunut vielä lisää kun on maisteltu uusia makuja ja nykyään Tiara syö kaikki ruoat ihan itse omilla ruokailuvälineillä, tavallisella tuolilla istuen ja yleensä vieläpä aika siististi. Omatoimisena Tiara myös pyyhkii itse kasvot ja pöydän sotkuista ruuan jälkeen.

Tiara on kaikkiruokainen, vaikka tuossa keväällä olikin jakso jolloin ruokailu oli välillä aikamoista tappelua. Tämä jakso ajoittui Zeldan syntymän jälkeisille viikoille joten se on helppo yhdistää isoon muutokseen. Kun Zelda oli jo asustellut meillä pidemmän aikaa ja Tipakin oli tottunut isosiskouteen, tuli syömisestäkin taas normikeissi ja uudet maut olivat taas jännittäviä ja maistamisen arvoisia. Keväällä tosiaan Tiara ei hirveästi lämmintä ruokaa syönyt vaan ainoastaan aamu- , ilta-. ja välipaloja, mutta onneksi tämä vaihe meni muutamassa viikossa ohi kun sitkeästi vaan pitäydyttiin ruoka-ajoissa ja tarjottiin kuitenkin aina sitä lämmintäkin ruokaa.

Me tykätään mausteisesta ruuasta, ja mausteissa mä en ole säästellyt Tiaran ruuassa enää aikapäiviin. Suolan käyttöä yritän välttää, mutta chilissä, yrteissä ja valkosipulissa meillä ei pihistellä koskaan. Tiara syö tulistakin ruokaa hyvällä halulla ja tykkää kovasti itämaisista mauista. Me ei olla koskaan pakotettu Tiaraa syömään, mutta maistaa meillä täytyy. Yleensä Tiara tykkää kaikesta ja syö nätisti, mutta jos hän ei joskus tykkäisi jostain niin en pakottaisi väkisin syömään.

Me ei juurikaan syödä roskaruokaa tai pizzaa, Mäkissä tulee käytyä lähinnä keskellä yötä baarireissun jälkeen kerran vuodessa, mutta joskus herkutellaan Subeilla ja niistä Tipakin tykkää. Subista Tiara kaivelee aina ekana lempparinsa eli mustat oliivit ja syö kaiken muunkin paitsi jalapenot jotka ovat ainoa ainesosa jonka Subista jätän pois kun en niistä tykkää. Tiara ei edes tiedä mikä on hampurilainen kun ei olla häntä koskaan Mäkkiin viety syömään, pari kertaa ollaan käyty hakemassa pirtelöä tai jotain meille isommille mutta Tiara ei ole kiinnittänyt siihen mitään huomiota tai pyytänyt saada itse.

Pyrin ylläpitämään meillä suhteellisen säännöllistä viiden aterian ruokarytmiä päivisin, mutta viikonloppuisin joskus lepsuillaan jos nukutaan pidempään tai valvotaan myöhempään. Arkisin olen rytmistä kuitenkin siis aika tarkka ja meillä on melko kiinteät ruoka-ajat.

Aamupalaa me syödään yleensä aika pian heräämisen jälkeen, siinä yhdeksän maissa aamuisin. Tipan lemppari aamupala on mysli, maustamaton jugurtti ja hedelmät tai marjat joista mustikka on se ehdoton favourite. Joskus Tipa syö muutakin mutta 9/10 hän vastaa ”mysliäjukurttiamustikoita” kun kysyn mitä hän haluaisi aamupalaksi. Mä itse syön useimmiten aamupalaksi ruisleipää ja smoothieta maitorahkasta, hedelmistä ja marjoista. Kahvi on myös pakollinen aamun käynnistäjä, mutta mä juon vain yhden kupin päivässä.

Lounaaksi me vedellään aina edellisen illan jämiä, paitsi jos ollaan syöty jotain Subia tai muuta mistä ei niitä jämiä jää. Silloin kun jämälounas on no-no niin Tiara syö yleensä jotain mitäkaapistasattuulöytymään -pikamunakasta tai sitten esimerkiksi porkkana- tai pinaattilettuja, joita meillä aina varmuuden vuoksi on jääkaapissa. Mutta yleensä siis syödään niitä jämiä, mun mielestä on helpompaa laittaa vaan kerran päivässä iso satsi ruokaa kuin kokata joka päivä kaksi kertaa päivässä. Panostan siihen päivälliseen sitten enemmän, vaikka usein monet ruuat maistuvat seuraavana päivänä jopa paremmalle kun maut ovat saaneet tiivistyä, esimerkiksi jauhelihakastike tai nuudeliwokki maistuu aina seuraavana päivänä niiiiin herkulta!

Välipala on se missä mulla itselläni usein menee vikaan, sillä välipalaksi tulee niin helposti napattua pieni pala mutakakkua, puolikas pussillinen fanipaloja tai pipari, vaikka pitäisi syödä hedelmiä tai vihanneksia tai jotain muuta fiksua. Tiara yleensä syö välipalaksi banaania tai jotain muuta hedelmää mutta varsinkin jos tytöt sattuvat nukkumaan yhtäaikaa päiväunia niin varastan usein itselleni ja suklaalle pienen kahdenkeskisen hellän hetken, ja niistä hellistä hetkistä pitäisi päästä eroon!

Päivällinen on sitten se päivän the ruoka. Mä haluan että ruoka on valmiina tai ainakin melkein valmiina pöydässä odottamassa kun Otto tulee töistä kotiin, sillä se on mun mielestä mukava tapa toivottaa toinen tervetulleeksi rankan työpäivän jälkeen. Mä rakastan kokkaamista, ja suunnittelen viikon ruokalistoja (päivällisiä) joskus pitkiäkin aikoja. Mä arvostan arkiruuissa helppoa ja nopeaa valmistustapaa, mutta joskus intoudun hifistelemään ihan arkenakin ja väännän jotain joka vaatii vähän enemmän vaivannäköä. Tässä postauksessa esittelen muutaman meidän arkiruuan, lisää niitä löytyy mun blogin ruoka -kategoriasta selaamalla.

Iltapala on aikalailla samaa kuin aamupalakin, ainakin Tiaralla. Mä en yleensä iltaisin tee smoothieta, vaan me kasataan Oton kanssa aina jotain herkkuvoikkareita joissa on paljon vihanneksia ja juustoa ja kinkkua ja sitten tapellaan siitä kuuluuko juusto päälle vai alle, haha! Iltapala on ihana hetki kun silloin on hiljaista ja saa syödä ja lukea vaikka lehteä samalla, päivän paras ateria!

Normaalin ateriarytmin lisäksi on sitten vielä ne herkut. Epäterveelliset, lihottavat, ravintoköyhät, rasvaiset, sokeriset, suolaiset, herkut. Hyi, ei kuulosta kovin herkulta! Mutta herkuiksi niitä kuitenkin kutsutaan, niitä munkin liian usein napostelemiani fanipaloja ja mutakakkuja. Kuten kerroinkin palautumispostauksessani taannoin niin yritän mahdollisimman pitkälle leipoa itse mahdolliset herkkuni, mutta joskus (lue: usein) sorrun fanipaloihin. Tiara sensijaan on onneksi autuaan tietämätön äitinsä suklaa-addiktiosta ja pitää xylitolipastilleja ja täysjyväkeksejäkin herkkuina. Mä oon aika tarkka siinä mitä annan Tiaran syödä ja mitä en.

Karkki ei ole meillä mikään ehdoton ei, juhlatilaisuuksissa Tiara on maistanut karkkia, mutta Tiara ei osaa esimerkiksi itse pyytää itselleen karkkia vaikka kauppareissulla, eikä meillä kotona koskaan ole karkkia. Kuten sanottua, mä olen suklaa-addikti joten ihan jo siitä syystä meiltä ei kotoa löydy karkkia, vaan ainoastaan sitä suklaata. Ja koska olen pihi, mä syön mieluusti suklaani piilossa silloin kun Tiara nukkuu niin saan kaiken itselleni, hahha! Silloin kun meillä on vieraita tai jos leivon muutenvaan niin Tiara saa kyllä yleensä halutessaan palan kakkua tai yhden muffinssin, ja kesällä herkuteltiin yhdessä jäätelöllä. Mutta mitään karkkipäivää Tiaralla ei ole, eikä Tiara osaa pyytää herkkuja itselleen muuten kuin jos niitä on pöydässä tarjolla, mitä tapahtuu ehkä kerran pari kuussa.

600g hunajamarinoitua kanaa, sipuli, paprika, 1 pkt vuohenjuustoa, loraus ruokakermaa, 5 tomaattia, pastaa oman maun mukaan

Laita pastavesi kiehumaan. Pilko sipulit ja paprikat samalla kun paistat kanasuikaleet ja lisää sipulit ja paprikat kanojen joukkoon. Kalttaa tomaatit ja tee niistä oma tomaattimurska, jonka maustat oman maun mukaan. Mä maustan yleensä mustapippurilla, chilillä, ripauksella suolaa, ripauksella sokeria ja tujulla lorauksella oliiviöljyä. Kaada tomaattimurska kanojen ja vihannesten sekaan ja pilko vuohenjuusto. Laita pastat keittymään. Lisää pilkottu vuohenjuusto ja pieni loraus ruokakermaa kanan joukkoon. Huuhtele pastat ja tarjoile kastikkeen kanssa.

600g limemarinoitua kanaa, sipuli, paprika, kaksi porkkanaa, 1ps chili-valkosipuli wok-kastiketta, riisiä.

Laita riisin vesi kiehumaan. Paista kanat pannulla ja pilko samalla vihannekset. Laita riisi keittymään ja lisää vihannekset pannulle. Lisää kastike ja kuumenna. Tarjoile riisin kanssa.

Tummaa pastaa, 300g katkarapuja, sitruunan mehu ja kuori, rucolaa, 1prk kermaa, Parmesan-lastuja, mustapippuria, suolaa, ruokalusikallinen voita

Muista sulattaa katkaravut ajoissa jääkaapissa. Laita pastavesi kiehumaan, raasta sitruunan kuori ja purista mehu lasiin. Lisää paistinpannulle nokare voita ja sitruunan kuori sekä mehu ja mausteet. Kuumenna hetken aikaa. Lisää kerma, anna hautua hetken. Keitä pasta. Kaada pastavesi pois, lisää kastike ja ravut. Tarjoile rucolan ja parmesan-lastujen kanssa.

200-300g kylmäsavulohta, puolikas kurkku, rasiallinen kirsikkatomaatteja, ruukku salaattia, avokado, 1 limen mehu, 1 rs Valion raputuorejuustoa, juustoraastetta, 10 tortillaa

Pilko vihannekset ja lohi pieniksi kuutioiksi, voitele tortillat tuorejuustolla, lisää juusto, lohi ja vihannekset, purista limemehua ja laita coctailtikuilla kiinni wrapeiksi.

400g jauhelihaa, 5 pakettia yumyum-nuudeleita, 1 sipuli, 1 punainen paprika, 2 isoa porkkanaa, soijaa

Pilko vihannekset ohuiksi suikaleiksi. Paista jauhelihat pannulla, lisää osa nuudelipussien mausteista. Lisää vihannekset jauhelihojen sekaan ja paista hetki, lisää loput mausteet. Keitä nuudelit, kaada vesi pois ja lisää jauhelihan ja vihannesten sekaan. Mausteita kannattaa laittaa oman maun mukaan, jos tykkää tulisesta niin enemmän ja jos miedosta niin vähemmän. Lisää lopuksi soijakastiketta pienempi tai isompi loraus, me lisätään soija aina omalle lautaselle koska suola ei ole hyvä juttu Tiaran ikäisille (ei meillekään mutta se on nam).

400g jauhelihaa, kermaviiliä 1 rs, 1 ps sipulikeittoa, 1 kananmuna, mustapippuria, 1prk tomaattipyrettä, pari kourallista parmesan-murua, 1 sipuli, 2 porkkanaa, 1prk yrttitomaattimurskaa, spagettia

Sekoita kermaviili, korppujauho ja sipulikeitto keskenään. Lisää jauheliha, mustapippuri, tomaattipyre, kourallinen juustoa, mausteet sekä kananmuna. Muotoile pieniksi lihapulliksi ja paista uunissa n. 20 minuuttia. Sillä aikaa kun lihapullat ovat uunissa, raasta porkkana ja pilko sipuli. Paista hetki pannulla, lisää tomaattimurska, parmesan ja mausteita oman maun mukaan. Keitä spagetti. Tarjoile spagetti kastikkeen ja lihapullien kanssa.

Huh, onpa tullut aikamoinen pläjäys ruokaa! Toivottavasti ette saaneet nyt käsitystä että mä mietin vain ja ainoastaan niitä fanipaloja, hahaa. Itseasiassa en ole syönyt nyt moneen päivään yhtäkään, vaikka jääkaapissa on pussillinen. Täytyy toivoa että nyt olisi iskenyt jokin lopullinen kyllästyminen, vaikka ainahan sitä keksii herkkuja niiden tilallekin.

Mulle tuli vähän nälkä kun kirjoittelin tätä joten nyt on aika ottaa se pieni iltapalahetki päivästä ja tehdä pari voileipää, jälkkäriksi voisin napata mandariinia kun meillä on niitä iso pussillinen jota ollaan Tipan kanssa tyhjennetty tasaiseen tahtiin eilen ja tänään kun ne on niin herkullisia! Hyvää yötä ihanat<3

Millaista arkiruokaa teillä syödään? Mikä on teidän lemppariherkku, se petollinen josta pitäisi päästä eroon? Mistä ruuista teidän lapset tykkäävät?