Mä oon niin iloinen kun sain viimein pukea vauvalle päälle tuon Mini Rodinin keltaisen ihanuus t-paidan! Toinen on niin söpönä se päällä, meidän mini-tyyppi♥ Pienistä asioista sitä voikin ihminen ilahtua. Ei varmaan raskausaikana kenellekään jäänyt epäselväksi että se keltainen oli se mun tämänhetkinen lemppariväri ja kovasti oon sitä haalinut varsinkin vauvelin vaatteisiin kun tuntuu että tuolle isommalle neidille kivoja keltaisia vaatteita on hankala löytää. Mutta Tiaralle oon koittanut sitten keksiä muita kivoja värejä kuten turkoosia ja oranssia sen iänikuisen prinsessapinkin rinnalle.

Kuvissa vilkkuu myös yksi mun eilisen shoppailureissun löydöistä, Zaran ihana mustavalkoraidallinen toppi, juuri sellainen jollaisesta myös raskausaikana haaveilin! Käytiin eilen Oton töissä esittelemässä vauvelia ja kotiinpaluumatkalla piipahdettiin pienellä pikashoppailureissulla. Zarasta löysin tuon topin lisäksi ihan täydelliset korolliset sandaalit jotka ajattelin mahdollisesti laittaa ristiäisissä jalkaani (jos ne sopivat mekkoon jota en ole vielä löytänyt). Mutta luulisi niiden sopivan, yksinkertaisen tyylikkäät, mustat sandaalit kultaisella korolla ovat aika varma valinta asun kuin asun kanssa. Mitäs tykkäätte?

Toppi / ZARA Farkut / Cubus Abbey
Kengät / ZARA
Korvakorut / H&M

Saatiin Oton työkavereilta mahtava lahja vauvalle, lahjakortti Polarn O. Pyretiin ja käytiin sitten ostamassa vauvelille ihana raidallinen kesäasu sillä. Samalla nappasin mukaani Tiaralle ihanan turkoosin pallomekon jota oon katsellut jo monta kertaa mutta aina löytänyt jotain muuta ja jättänyt sen sitten ostamatta. Nyt kun ostettiin se niin en enää ikinä luopuisi siitä, se on ihan super ihana kellohelmoineen! Koko on Tiaralle vielä vähän reilu 92 mutta  eiköhän se loppukesästä/alkusyksystä ole jo oikein passeli.  Itselleni ostin vielä Yves Rocherilta sitä maailman parasta itseruskettavaa jonka nimeen olen vannonut jo kaksi vuotta ja sain kaupanpäälle pikkupullon kesäisen tuoksuista suihkugeeliä.

Shoppailun lisäksi ollaan keretty ulkoilemaan yhdessä koko perhe ja Tiarakin on viimein innostunut ulkona leikkimisestä seisoskelun sijaan! Tosine edelleenkään Tiara ei esimerkiksi istu hiekkalaatikolle tai maahan muutenkaan, ainoastaan keinuun tai muihin leikkivälineisiin voi istuutua. Tämän johdosta hiekkalaatikolla leikkiminenkin on aika hassun näköistä puuhaa kun Tiara seisoo ja sitten kurkottelee laittamaan hiekkaa lapiolla ämpäriin. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, eiköhän jossain vaiheessa Tiarakin remua kaikenmaailman kuralätäköissä ja sitten mä kaiholla muistelen kuinka siisti ulkoilija neiti ennen oli!

Tähän asti meillä on ainakin ollut tosi ihana viikonloppu! Huominen ja maanantai vielä yhteistä vapaata, tiistaina alkaa mun arki kahden muksun kanssa kun Otto menee takaisin töihin. Mä veikkaan että kunhan Otto palaa töihin niin mun panostus blogiin nousee noin 1000% koska isyysloman aikana mä oon käyttänyt lähestulkoon kaiken lasten nukkuma-ajan päivisin Oton kanssa sarjojen katseluun tai muuten vain hengailuun koska on ollut niin ihanaa olla yhdessä kotona ja nauttia. Mutta tietenkin sitten tulee päiväuniaikoina siivoiltua ja tehtyä kaikkea muutakin kun on yksin kotona eikä ehkä ole niin helppo siivota lasten ollessa hereillä (tai mistäs sitä tietää, sen näkee sitten).

Huomenna olis ollut mun laskettu aika! Ihan hurjaa ajatella että olisin saattanut olla nämä kolme viikkoa ilman vauvelia ja tuskailla sen ison masun kanssa, tai pahimmassa tapauksessa vielä tästäkin pari viikkoa eteenpäin. Kyllä näiden kolmen viikon aikana vauva on ehdottomasti ottanut oman paikkansa meidän perheessä ja tuntuu siltä niinkuin mukuloita olisi aina ollutkin kaksi!

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille<3 Ja hei, te ette kauheesti ehdotelleet mitään synttäripostausideoita/toivepostauksia maanantaina alkavalle blogin synttäriviikolle joten kyselen niitä nyt uudestaan! Ehdotelkaa tuonne kommenttiboksin puolelle jos tulee mieleen! Viime vuoden synttäriviikon toivepostaukset löytyvät TÄÄLTÄ!

Me saatiin sopivasti juuri pari päivää ennen vauvan syntymää testaukseen Vauvapopista Kiddyn Evolution Pro -uutuus turvakaukalo upeassa seeprakuosissa. Kaukaloa nyt reippaan viikon (ja muutaman autokyydin verran) vauvalle testailleena mä voin kyllä täysin allekirjoittaa kaikki ylistyssanat mitä olen kaukalosta lukenut! Kuvattiin vauviksen, Oton ja Tiaran kanssa lauantaina pienimuotoinen esittelyvideo kaukalon ominaisuuksista. Video ei valitettavasti ole autossa kuvattu koska meillä ei omaa autoa ole ja taksissa en kehdannut alkaa kuvaamaan, ymmärrätte varmaan, mutta toivottavasti saatte edes pienen käsityksen siitä miten mahtava vekotin se on (ja pääsette samalla kurkkimaan meidän ähisevää vauvaa)!

Ihan ensimmäiseksi mun täytyy korjata megavirhe jonka tein vahingossa paremman tiedon vielä puuttuessa videolla! Kiddyn turvakaukalot siis käyvät Kiddyn omien rattaiden lisäksi suurimpaan osaan niistä rattaista joihin myös Maxi cosin  kaukalot menevät koska niissä on samanlainen kiinnityssysteemi! Eli tämähän laajentaa kaukaloon yhdistettäviä ratasvaihtoehtoja vielä huomattavasti vaikka Kiddyn omatkin rattaat vaikuttavat tosi kivoilta ja käyttökelpoisilta! Niitä saa samoissa mahtavissa värivaihtoehdoissa kuin kaukaloitakin ja eri malleissa.

Kiddy Evolution pro on siis yhdistettävissä vain muutamia merkkejä mainitakseni esimerkiksi Emmaljungiin, Phil & Ted’seihin ja kuten tässä postausta kirjoittaessani oivalsin; ilmeisesti myös meidän omiin Mountain Buggyn Dueteihin! Kannattaa tietysti testata varmasti ensin että miten on juuri omien rattaiden laita, koska adaptereita ja ratasmallejakin on erilaisia, mutta ainakin teoriassa Kiddyn kaukalon pitäisi mennä useimpiin malleihin joihin Maxi cosin kaukalotkin menevät adapterilla.

Turvakaukalo on painoltaan 4,9 kiloa eli aika jykevä. Mun mielestä se on hyvä asia että painoa löytyy koska musta henkilökohtaisesti tuntuu paljon turvallisemmalta laittaa vauva tukevan tuntuiseen istuimeen kun sellaiseen superkevyeen joka vaikuttaa siltä että ei suojaisi ollenkaan (vaikkei niin välttämättä olekaan oikeasti). Turvallisuuden tuntua ainakin mun mielessäni lisää myös kaukalon hupaisan munamainen muoto joka luo mielleyhtymän turvallisesti munan suojissa kasvavasta tipusesta. Munamaisesta muodosta kaukalo siis kahvaa kääntämällä menee makuuasentoon kätevästi vauvaa häiritsemättä ja on näinollen mukava ja ergonominen vauvan selälle juurikin rattaisiin yhdistettäessä tai keinusitterinä käytettäessä.

Mulle tuli itseasiassa ihan yllätyksenä tieto siitä, miten paljon vauvan hengittäminen vaikeutuu pitkiä aikoja normaalissa turvakaukalossa ollessa. Varsinkin alle 3kk ikäisillä vauvoilla hengittäminen vaikeutuu, koska kykyä kannatella päätä itse ei vielä juurikaan ole. Lyhyillä automatkoilla tämä ei haittaa, mutta ongelmia alkaa tulla silloin kun vauva hengailee kaukalossa auton ulkopuolellakin usein ja pitkiä aikoja. Siksi juuri Kiddy Evolution Pro on niin mahtava, koska sen saa siihen makuuasentoon rattaisiin kiinnitettäessä ja sitterinä käytettäessä eli ei tarvitse pelätä vauvan hengittämisen vaikeutuvan tai asennon olevan epäergonominen vauvan selkärangalle vaikka sitten lähtisikin vähän pidemmällekin vaunuttelureissulle pelkällä turvakaukalovarustuksella.

Autossa matkustettaessa vauvan tulee kuitenkin ehdottomasti olla istuvassa asennossa  turvallisuuden vuoksi, mutta onneksi Evolution Prossa on fail-safe kiinnitysmekanismi eli istuinta ei voi asentaa väärin. Kaukalo on mahdollista kiinnittääa autoon sekä isofix-telakalla että turvavöillä. Kuten videollakin koetin kertoa, kaukalon istuma-asentoa on myös loivennettu vastasyntyneelle tarkoitetulla irroitettavalla pehmusteella jossa on vielä pehmustettu tuki vauvan päälle. Vastasyntyneiden tuen lisäksi Kiddy Evolution Pro:n on erikseen ostettavissa myös Premature inlay -tuki joka on keskosvauvoille ja alle 50cm -pituisille vauvoille tarkoitettu ja joka toimii samalla tavalla kuin vastasyntyneiden tuki mutta tukee pikkuruisia vauvoja vielä sitäkin paremmin kokonsa puolesta. Sellaista me oltaisiin aikoinaan kaivattu 46-senttiselle Tiaralle joka oli niin pieni ressukka että hukkui totaalisesti tavalliseen kaukaloon!

Kuten kuvasta näkyy on värivaihtoehtoja saatavilla useita, kirkkaasta oranssista ja turkoosista hillittyyn ruskeaan ja sitten tietysti tuo meidän iki-ihana seeprakuosinen istuimemme. Ei varmaan olisi ollut vaikea arvata minkä valitsen noista vaihtoehdoista? Kuvat lainattu Kiddyltä.

Kiddy Evolution Pro on laajasti esillä osastolla 6m189 Lapsimessuilla Helsingin Messukeskuksessa 26.-28.4. eli perjantaista sunnuntaihin. Lapsimessuilla voit myös sunnuntaina bongata minut tuolta samaiselta osastolta, mutta siitä lisää myöhemmin! Kiddy Evolution Pro tulee  myyntiin VauvaPOPin verkkokauppaan ja Vantaan Petikon ja Ideaparkin VauvaPOP -myymälöihin, Babystyle -myymälöihin kautta maan sekä Babystylen verkkokauppaan ja lastentarvike.net -verkkokauppaan toukokuun aikana. Kiddy Suomen facebook -sivuilta löytyy lisätietoa Evolution Prosta ja mm. Kiddyn oma video kaukalon ominaisuuksista.

Mä palailen myöhemmin uusien vauvelikuvien kanssa ja tämän postauksen myötä palaan takaisin blogiarkeen eli yritän parhaani mukaan taas vastailla kommentteihin! Aion tänään käydä läpi myös nuo viime viikon postaukset ja vastaan myös niihin tulleisiin kysymyksiin. Super ihanista onnitteluista kiitän yhä edelleen kaikkia yhteisesti <3

Mä oon halunnut kirjoittaa tän tekstin siitä asti kun sain vauvan ensimmäistä kertaa rinnalle, etten vain unohtaisi yhtäkään pientä yksityiskohtaa, mutta vasta nyt löysin keskittymiskykyä ja lievää aivotoiminnan palautumista sen verran että uskalsin yrittää kuvailla tuota uskomatonta kokemusta sellaisena kuin se oikeasti oli. Mä kovasti toivon etten unohda mitään tärkeää ja varmasti vielä monta kertaa tulen muistamaan jotain uutta ja ihanaa minkä unohdan tässä mainita, mutta yritän parhaani. Pakko muuten mainita että tätä kirjoittaessani tuo ihana pieni pallero nukkuu mun päälläni ja tuhisee tyytyväisenä, voiko mikään olla ihanampaa kuin unissaan tuhiseva pieni vastasyntynyt?

Lauantaiaamuna me heräiltiin tavalliseen tapaan Oton ja Tiaran kanssa, mulla oli oikein hyvä olo eikä edes supistellut niin paljoa kuin muina päivinä oli supistanut koko viime viikon ajan. Päätettiin lähteä yhdessä koko perhe käymään keskustassa Pizza Hutissa syömässä ja mahdollisesti pyörähtämässä Hulluilla päivillä ostamassa hoitoalusta pesukoneen päälle vauvaa varten kun sellainen oli vielä unohtunut ostaa. Mä kävin suihkussa ja meikkailin ja laittauduin reissua varten, mutta siinä kun valmistauduin niin mulla alkoi tulla tasaiseen tahtiin supistuksia, ihan samalla tavalla kuin muinakin päivinä.

Me odoteltiin että Tiara heräisi päiväunilta jotta päästäisiin lähtemään ja siinä odotellessa supistukset tihenivät ja alkoivat tulla 3-4 minuutin välein ja olla kestoltaan minuutin luokkaa. Kello taisi olla kaksi iltapäivällä ja me alettiin miettimään että uskalletaankohan me lähteä sittenkään keskustaan asti, että entäs jos synnytys käynnistyykin ja sitten meillä on Tiara mukana siellä ja kaikki menee ihan pipariksi jos synnytys etenee vauhdilla. Päätettiin että on sittenkin fiksumpaa jäädä kotiin ja seurata tilannetta, keskustaan kun kuitenkin on jonkinverran matkaa meiltä. Mua harmitti hirveästi ettei lähdettykään, olin nimittäin ihan varma että synnytys ei käynnistyisi vielä aikapäiviin ja me oltiin hukattu meidän hieno tilaisuus ravintolareissuun aivan turhaan.

Me päätettiin sitten lohdutukseksi Pizza Hutin sijaan tilata pannupizzat kotiin ja tilattiinkin. Siinä pizzalähettiä odotellessa supistukset jatkuivat edelleen kokoajan, tismalleen samanlaisina, kipeinä mutta ei niin kipeinä että olisin kokenut särkylääkettä tarpeelliseksi. Pizzat tulivat siinä viiden maissa, ja me syötiin kaikessa rauhassa niin että napa ruskasi, supistukset siis jatkuivat säännöllisinä jo neljättä tuntia mikä oli aika pitkään ottaen huomioon niiden tiheyden ja pitkän keston. Me sovittiin että katseltaisiin vielä tunteroinen kotona jonka jälkeen sitten soitettaisiin synnärille ja kysyttäisiin neuvoa.

Tunti tuli ja meni ja supistukset vain jatkuivat, tuntuivat ehkä himpun verran kipeämmiltä, sellaisilta että aloin kaipailemaan kuumavesipulloa tai kaurapussia joka kivasti helpottaisi aina supistuksen tullessa. Me soitettiin synnärille josta käskettiin tulla samantien näytille kun olin kuvaillut ”oireita”. Meidän ihana kaverimme tuli naapurista tänne Tiaran seuraksi, ja niin me sitten napattiin sairaalakassi varmuuden vuoksi mukaan ja hurautettiin taksilla sairaalalle. Olin aika varma että kotiin siinä vielä lähdetään joten ei otettu edes mitään juotavaa tai välipalaa mukaan, mikä osoittautuikin sitten suureksi virheeksi.

Synnärillä oltiin puoli seitsemän aikoihin illalla, pääsin heti käyrille ja kohdunsuu oli kuulemma 2-3cm auki, eli edistynyt keskiviikkoisesta neuvolalääkärin tilanteesta hieman. Supistuksia piirtyi käyrille niin voimakkaina että numerot loppuivat asteikosta kesken, mutta mä en silti tuntenut oikein mitään eikä kätilö ollut varma onko mulla synnytys käynnissä. Kätilö passitti meidät kävelylle ja kahville ja pyysi tulemaan tunnin kuluttua takaisin niin katsottaisiin tilanne uudestaan. Siinä vaiheessa mä olin ihan varma että ei tämä tästä edistyisi ja halusin vain lähteä kotiin Tiaran luokse, mutta päätin kuitenkin kuunnella kätilön neuvoa.

Me käytiin Oton kanssa hakemassa alakerran kanttiinista juotavaa ja hengailtiin sairaalalla tabletilta videoita katsellen, ja mentiin sitten puoli kahdeksan aikoihin takaisin synnytyssaliin ja uudestaan käyrille. Supistukset tulivat edelleenkin neljän minuutin välein eli eivät olleet kovinkaan paljoa voimistuneet, mutta kohdunsuu oli tunnin aikana auennut sentin lisää. Siltikään kätilö ei osannut sanoa, että synnytänkö vaiko en. Hän kävi kysymässä kollegoiltaan neuvoa ja lopulta he passittivat meidät Oton kanssa päivystysosastolle omaan huoneeseen odottelemaan että mitä tässä vielä tapahtuisikaan, kotiin mua ei kuulemma voisi enää päästää koska vauvan pää oli niin alhaalla että kunhan kunnon supistukset alkaisivat ja synnytys käynnistyisi, ei menisi kuin muutama hetki ja vauva olisi ulkona.

Päivystysosastolla me katseltiin edelleen niitä videoita Oton kanssa, ja mua turhautti kun olin ihan varma että joudun jäämään yksin osastolle ja Otto lähtemään kotiin koska synnytys ei ole vielä käynnissä. Tunnin päästä päivystysosaston kätilö tuli tsekkaamaan kohdunsuun tilanteen taas ja se oli auenunt jo neljään sentiin ja niin meidät siirrettiin takaisin synnytyssaliin, synnytys kuulemma oli käynnissä. Musta ei edelleenkään tuntunut miltään, mutta olin helpottunut siitä etten joutuisi jäämään sairaalaan yksin yöksi vaan Otto saisi olla mun kanssa koska päästiin osaston sijaan synnytyssaliin.

Synnytyssalissa tunsin oloni niin tyhmäksi! Toisista huoneista kantautui ”oikeita” synnytysääniä, huutoa ja vauvan itkua ja olin varma että ollaan aivan turhaan siellä salissa ja mä joudun vielä ilman vauvaa kotiin. Mä makoilin aina vähän väliä käyrillä ja supistukset olivat edelleen todella maltillisia, tulivat n. 3 minuutin välein eivätkä olleet kivuliaita. Otto nukahtikin vähän ennen kahtatoista pariksi tunniksi ja sillä aikaa mä meikkailin ja otin peilikuvia itsestäni kun en muutakaan keksinyt enkä oikein jaksanut keskittyä katselemaan leffaakaan. Kohdunsuun tilanne kuitenkin edistyi kokoajan, ja kahden aikoihin yöllä se oli auki jo 6cm. Mun mielestä se oli todella hassua, koska en edelleenkään tuntenut minkäänlaista muutosta supistusten laadussa tai muutenkaan mulla ei ollut sellainen olo että synnyttäisin.

Kahden jälkeen menin käymään vessassa ja yhtäkkiä mulla tuli aivan jumalaton supistus! Mä pyysin heti kätilön paikalle ja sanoin että haluan ilokaasua, että nyt mulla on ihan sellainen olo kuin viimeksi kun mä synnytin. Sain ilokaasumaskin ja yhtäkkiä supistukset voimistuivat todella paljon ja tuntuivat ihan kamalilta. Supistuksia alkoi tulla alle kahden minuutin välein ja ne olivat todella pitkiä kestoltaan. Kätilö katsoi kohdunsuun tilanteen uudelleen vaikka edellisestä kerrasta oli vasta vartti ja olin auki 7cm. Päätin pyytää epiduraalia, koska halusin olla varma että tällä kertaa epiduraali ehtisi vaikuttaa toisin kuin viimeksi. Mua alettiin heti valmistelemaan ja anestesialääkäri pääsi paikalle antamaan epiduraalia vähän ennen klo kolmea yöllä.

Sain epiduraalin, lääkäri kertoi sen vaikutuksen alkavan hiljalleen seuraavan viidentoista minuutin aikana ja odotin että vihdoinkin se jumalaton kipu helpottaisi hetkeksi. Mä koitin kokoajan ajatella positiivisesti että enää muutama minuutti, seuraavalla supistuksella helpottaa ja samaan aikaan puristin Oton kättä ja roikuin ilokaasumaskissa kuin viimeistä päivää. Ilokaasu helpotti pahinta kipua vähän, mutta ei tarpeeksi. Viidentoista minuutin kuluttuakaan kipu ei kuitenkaan ollut hellittänyt ollenkaan, päinvastoin! Mua alkoi ponnistuttaa ihan hulluna ja kätilö katsoi kohdunsuun joka olikin sitten täydet 10 cm:iä auki eli sain alkaa ponnistaa. Sitä ennen puhkaistiin kuitenkin kalvot koska lapsivesi ei ollut vielä mennyt ja heti kalvojen puhkaisun jälkeen mä sitten aloin ponnistamaan!

Mua jännitti etukäteen tosi paljon se että vauva olikin oikeinpäin, mulla kun oli kokemusta ainoastaan siitä perätilasynnytyksestä. Kuulostaa ehkä naurettavalta, koska tottakai on turvallisempaa ja yleisempää synnyttää raivotarjonnassa oleva vauva kuin perätilavauva, mutta mun mielestä yhä edelleenkin se perätilasynnytys oli helpompi ja vähemmän kivulias! Nyt kun kokemusta on molemmista, mä oon sitä mieltä että perätilavauva oli helpompi ponnistaa koska sen tunsi itse selvemmin että kuinka paljon on vielä ponnistettavaa jäljellä. Raivotarjontaisessa synnytyksessä mun mielestä pahin kohta oli se kun pää oli jo ulkona, mutta olkapäät ei ja piti odottaa seuraavaa supistusta!!

No mutta, helppoa tai ei mä kuitenkin sain ponnistettua ja kätilöt kovasti kannustivat ja kehuivat miten hyvin mä jaksan ja tsemppaan! Kaksitoista minuuttia, pari kirosanaa ja pari karjaisua ja niin mä sain viimeinkin meidän ihana neidin rinnalle kello 3.27 ja alettiin Oton kanssa itkemään molemmat.

Eipä sitä maailmasta löydy toista yhtä mieletöntä tunnetta kuin se pakahduttava rakkaus jota sillä hetkellä tuntee kun sen oman pienen saa pitkän odotuksen jälkeen syliin. Siinä me vain ihasteltiin vauvaa ja se puristi mua sormesta niin tomerasti ja tuijotteli. Fiilis oli ihanan kiireetön, toisin kuin viime synnytyksessä jossa mä menin suunnilleen heti tikkauksen jälkeen suihkuun ja Otto kylvettämään Tiaraa. Tällä kertaa vauva sai olla tissillä ensimmäiset pari tuntia ihan rauhassa ja me tutustuttiin toisiimme ja ihmeteltiin kolmisteen siellä ennen kuin mä sitten vihdoin menin suihkuun ja vauva pesulle ja mitattavaksi ylpeän isin kanssa.

Synnytyksen on papereihin merkitty alkaneen klo 02.00 yöllä jolloin kunnolliset synnytyssupistukset alkoivat, eli synnytyksen kesto oli 1,5h. Kätilö oli siis oikeassa alusta asti pelätessään että en ehtisi ajoissa takaisin sairaalaan jos lähtisin kotiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä, mä kun en olisi lähtenyt ennen kuin vasta niiden kivuliaiden supistusten ilmaannuttua. Onneksi siis jäätiin sairaalaan tarkkailuun!

Suihkun jälkeen me syötiin vielä aamupalaa ja vauva nukkui Oton sylissä tyytyväisenä, ennenkuin siirryttiin sitten lapsivuodeosastolle vauvan kanssa ja Otto lähti hakemaan Tiaraa kotoa siskoa katsomaan. Mun olo oli synnytyksen jälkeen ihan uskomattoman hyvä, ei nukuttanut vaikka olin valvonut lauantain aamu seitsemästä saakka ja oikeastaan tuntui siltä kun ei olisi synnyttänyt ollenkaan. Mä en saanut edes yhtään tikkiä tai nirhaumaa mihinkään eikä olo ollut muutenkaan kivulias ja olisin ollut valmis lähtemään kotiin vaikka samantien. Heti kätilön aamukierroksella kysyinkin että koska voidaan kotiutua ja onneksi kätilö lupasi että jos kaikki menee hyvin niin päästään jo seuraavana aamuna kotiin ja niinhän me sitten päästiinkin.

Sunnuntaina heti aamusta Tiara ja Otto tulivat sitten katsomaan meitä ja ylpeä isosiskokin sai antaa vauvalle ensimmäisen pusun. Tiara oli ihana sairaalassa, kun neiti näki vauvan ekaa kertaa levisi naamalle sellainen naantalin aurinko -hymy että en ole ennen nähnyt vaikka Tiara ilopilleri onkin! Mä en sairaalassa pahemmin viihtynyt ja oon tosi iloinen että päästiin niin nopeasti kotiin. Vauvan paino ei ollut laskenut kuin alle 5% kotiinlähtötarkistuksessa ja muutenkin kaikki oli tosi hienosti ja me sitten kotiuduttiin maanantaina vauvan ollessa 30h ikäinen. Huomenna meillä on vielä kontrollikäynti koska kotiuduttiin niin nopeasti mutta täytyy toivoa että kaikki on edelleen hienosti vauvalla. Ainakin hän syö todella paljon ja hyvin ja voin ilokseni ja ylpeydekseni ilmoittaa että ainakin tällä hetkellä vauva kasvaa täysin mun antimillani!

Toivon että osasin tällä tekstillä välittää edes miljoonasosan siitä häkellyttävästä onnen tunteesta ja rakkauden määrästä jota tuota pientä ihmistä kohtaan tunnen. Synnytys oli tälläkin kertaa aivan mielettömän ihana kokemus ja voisin synnyttää uudelleen vaikka joka päivä. No ehken ihan jokapäivä, mutta kuitenkin! Haikeudella muistelen sitä euforista fiilistä joka synnytyksen jälkeen vallitsee, vaikka sitä en kyllä kiellä etteikö olo olisi aivan pakahduttavan onnellinen edelleenkin.

Kiitos kaikille ihan mielettömän paljon ihanista onnitteluista ja kauniista sanoista<3 Mä palailen tuoreiden kuvien kanssa kunhan kerkeän! Hyvää yötä <3

Sain etuoikeuden arpoa teille uuden MiniMint -verkkokaupan kanssa ihan huikean palkinnon, nimittäin 100:n euron lahjakortin! Minimintin sivuilta löytyy laaja valikoima tuotteita lastenvaatteista ja -asusteista sisustukseen ja leluihin, niin suomalaisia kuin kansainvälisiäkin suosikkimerkkejä. Vaikka tykkäänkin erittäin kovasti Minimintistä esimerkiksi löytyvistä  tunnetuista Elodie Detailsista, Skip Hopista ja Oh Baby Londonista, mun suurimmaksi suosikikseni muodostui mulle entuudestaan tuntematon islantilainen merkki Ígló kids jonka MiniMintistä saadut huppari, housut ja ihana pupupotkari tulevat olemaan meillä kovassa käytössä!

Ígló kidsin takana on islantilainen Helga Ólafsdóttir ja vaatteiden ideologia on yksinkertainen, toimiva ja juuri sitä mitä haen kun valitsen tyttärilleni kaapintäytettä: ”To create children’s clothes that are stylish and beautiful without ever compromising on comfort and practicality.” Mun lisäkseni myös Tiara on poikkeuksellisen ihastunut uusiin vaatteisiinsa (varsinkin huppariin, huppu ehdottomasti päässä kokoajan) joten vaatteet ovat olleet jo kovassa käytössä ja osoittaneet toimivuutensa ja upean ulkonäkönsä lisäksi myös kestävyytensä.

Kukaan joka lukee mun blogia säännöllisesti ei ole voinut välttyä huomaamasta mun ikuista heikkouttani leopardikuosiin, mutta nyt ihastuin ihanien leovaatteiden lisäksi myös muihin eläimiin; nimittäin pupuihin ja bambeihin (no okei, ne ovat peuroja oikeasti!). Valitsin tulevalle vauvalle myöskin Ígló kidsin valikoimasta suloistakin suloisemman pupuhaalarin ja Elodie Detailsin hurmaavat Deer Darling -tutin ja -tuttinauhan. Elodie Detailsin ihania tutteja ja tuttinauhoja löytyy MiniMintistä lukuisissa eri kuoseissa ja väreissä ja kirsikkana kakun päälle saatavilla on myös kultaisia ja hopeisia Exclusive collection -tutteja luksus lahjarasioissaan jollainen me saatiin hopeisena vauvalle, kyllä nyt vauvan kelpaa!

100:n euron lahjakortin arvontaan voit osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen. Kirjoita kommenttilaatikon e-mail -kohtaan sähköpostiosoitteesi (tällöin se ei näy muille kuin minulle) ja keksi itsellesi nimimerkki ellei sinulla sellaista jo ole, jotta sinut on voittaessasi helppoa tavoittaa. Osallistumisaikaa on viikko, eli perjantaihin  29.3. saakka!

Mutta ei hätää, jos arpaonni ei suosi (tai jos ihastuit niin paljon ettet malta odottaa voittajan selviämistä), sillä MiniMintissä on meneillään tällä hetkellä virallinen avajaisviikko ja MiniMintin facebook -sivuille päivittyy kokoajan kivoja tarjouksia joten kannattaa käydä tykkäämässä. Tarjouksessa on aina kolme brändiä kerrallaan ja brändit vaihtuvat kolmen päivän välein. Lisäksi koodilla kide saat 15% alennusta kaikista normaalihintaisista tuotteista (ei yhdistettävissä muihin tarjouksiin) 7.4.2013 asti joten ei haittaa vaikkei oma suosikkimerkkisi olisikaan tarjousbrändien joukossa!

Paljon onnea arvontaan ja ihanaa viikonloppua kaikille<3

PS: Suosittelen myös tutustumaan MiniMintin Vip-järjestelmään joka vaikuttaa todella kivalta ja asiakasystävälliseltä systeemiltä!

Vastauspostauksen toiseen osaan valitsin bloggaamiseen, tulevaisuuteen, uraan, asumiseen ja talouteen liittyviä kysymyksiä koska koin niiden (ainakin osittain) olevan yhteydessä toisiinsa. Vielä jäi suunnilleen sata kysymystä jotka jaan sitten kolmannen ja neljännen osan kesken ja julkaisen vastaukset ensi viikon aikana. Tuttuun tapaan osa kysymyksistä on yhdistetty toisiinsa koska samaa aihetta on kysytty paljon ja osaan kysymyksistä olen myös jättänyt vastaamatta.

Blogit, julkisuus ja bloggaaminen

Julkaisetko pikkuisen koko nimen täällä ristiäisten jälkeen? Entä synnytystarinan? Koko nimen sukunimeä lukuunottamatta, kuten Tiarankin kohdalla, ja synnytystarinan myös, voi juku että odotankin pääseväni sitä jo kirjoittamaan!!

Miltä tuntuu olla bloggaas KIDE-blogeissa? Ihan mahtavalta, mä rakastan meidän porukkaa joka on ihan loistava ja KIDEblogeihin siirtyminen on tuonut ihan uusia mahdollisuuksia bloggaamiseen.

Mikä hetki on bloggaamisesta on ollu kaikista mieleenpainuvin? Varmaankin ensimmäinen kerta kun lukija tuli moikkaamaan mua ihan henkilökohtaisesti ja sen lisäksi ehkä kaikki eniten mielipiteitä herättäneet postaukset mielenkiintoisine keskusteluineen.

Kuvaile lukijoitasi 5 adjektiivilla. Kilttejä, osallistuvia, kannustavia, ihania, parhaita!

Oletko koskaan miettinyt lopettavasi bloggaamista jonkin inhottavan kommentin takia? Olen miettinyt joskus, mutta ikinä en oikeasti lopettaisi inhottavan kommentin takia koska silloin antaisin ilkeän kommentoijan voittaa.

Saatko paljon ilkeitä kommentteja, jota et julkaise? Enpä oikeastaan, ne ovat vähentyneet todella paljon onneksi. Tietenkin niitä edelleenkin tulee jonkinverran, mutta ei siihen tahtiin kuin vaikkapa vuosi sitten.

Pystytkö poistamaan blogissasi olevia kommenteja? Pystyn poistamaan.

En oo varma ootko jo kirjottanu siitä, mut: Mistä toi KIDEblogi nimi tulee vai onko se vaan keksitty jostakin? 😀 KIDE-nimi tulee siitä että ”kide” on kaunis ja mieleenpainuva sana joka sisältää myös sanan ”kid” joka olennaisesti meihin kaikkiin äitibloggaajiin liittyy 🙂 Mun mielestä ihan loistava nimi!

Mikä sai sut alunperin alottamaan bloggaamisen? Multa pyydettiin todella usein Formspringissä ja Irc-galleriassa aikoinaan että aloittaisin blogin pitämisen ja kypsyttelin ajatusta mielessäni aika kauan. Lopulta raskaudenaikainen vapaa-ajan ylitarjonta sai mut kaipaamaan tekemistä niin paljon että aloin kirjoittamaan ja koukutuin samantien!

Luetko kaikki blogiisi saamat kommentit läpi? Luen kyllä ja parhaani mukaan pyrin myös vastaamaan kaikkiin jotka ovat asiallisia.

Pistävätkö muiden tekemät kielioppivirheet silmään? Pistävät ne, tiedän että joskus sattuu kirjoitusvirheitä (niin mulle kuin muillekin) ja se on ihan normaalia, mutta esimerkiksi yhdyssanavirheet mulla kyllä pistävät silmään. Ja mun ikuiset inhokkisanat ovat kuullostaa kahdella l-kirjaimella ja erinlainen tuolla ylimääräisellä n-kirjaimella, sekä kaikki ”ija” -päätteiset ammattisanat joista j-kirjain on jätetty pois, esim. näytteliä. Argh!

Pidätkö itseäsi kielipoliisina? Jossain määrin joo. Blogikirjoituksia tai vaikka lehtiä lukiessani kiinnitän aika tarkkaan huomiota tekstin laatuun ja harvemmin jaksan lukea tekstiä joka ei ole selkeää ja edes jotenkuten oikein kirjoitettua, mutta kommentit ovat tietysti asia erikseen. Niissä en itsekään noudata kielioppisääntöjä kovinkaan tarkkaan enkä välitä siitä miten muut niissä ilmaisevat itseään. Alkuaikoina en juurikaan kiinnittänyt huomiota siihen millaista tekstiä kirjoitin, mutta mitä pidempään olen kirjoittanut, sitä enemmän olen yrittänyt kirjoittaa selkeästi ja sitä tiukempi musta on tullut myös siinä millaista tekstiä tykkään itse lukea.

Pystyykö ihmisestä päättelemään jotain kirjoitustyylin perusteella? Ehkä jotain joo, mutta toisaalta se onko ihmisellä hyvä, huono vai keskitasoinen oikeinkirjoitustaito ei kerro ihmisestä välttämättä muuta kuin sen kuinka paljon äidinkielen tunnit ovat kiinnostaneet aikoinaan. Ja mun mielestä kenenkään äidinkielen numero esimerkiksi ei todellakaan ole syy tuomita enkä valitse ystäviäni sen perusteella miten hyvin he osaavat kirjoittaa.

Millaisia blogeja itse luet muitakun äitiys jne? Mä luen muutamaa suomalaista lifestyleblogia ja ulkomaisia muotiblogeja, mutta aika pitkälti pelkästään äitiysblogeja.

miten sä uskallat tai viitsit pitää blogia missä eniten on kuvia sun pienestä tytöstä? tai kun olen itse joskus ajatellut että aloittaisin tän tyylisen blogin, mutta toisaalta, en pystyis jakamaan kuvia mun lapsesta internetissä missä kuka tahansa pystyy ne kuvat näkemään ja asiat lukemaan. sitten oliskin tosi kiva kun huomais oman lapsensa kuvan jossain norjalaisessa vaippamainoksessa tms… tai kun olen saanut susta sellaisen kuvan, että sä et välttämättä jakais tytöstäs kuvia tällä tavalla mitä kuitenkin teet.niin ja oletteko aloittaneet pottailut? jos, niin miten on sujunut? 🙂 Mä oon tarkasti rajannut sen mitä mä meidän elämästä täällä kerron vaikka kuvia onkin paljon. En koe että mun blogissani olisi kaikkein eniten kuvia juuri Tiarasta, on niitä toki paljon mutta niin on kaikkea muutakin. Ja tuo pottailu esimerkiksi kuuluu mielestäni niihin aiheisiin jotka eivät missään nimessä kuulu blogiin ja siksi en siitä täällä kirjoita. Yksityisyys on monipiippuinen juttu ja mä itse koen harmittomammaksi sen että kirjoittelen kivoja kuulumisia ja laitan söpöjä, hyvän maun mukaisia kuvia mun lapsista heidän omilla nimillään kuin sen että kirjoittaisin omalla naamalla mutta blurraisin lasten kasvot kuvista, ja sitten kertoisin potta-asiat, ulosteiden koostumukset ja muut kiusalliset jutut tai valittaisin vaikkapa jatkuvasti siitä kuinka kamalaa vauva-arki on. Mutta jokainen tekee tyylillään, niin mäkin, enkä tuomitse muiden tyylejä vaikken itse välttämättä samalla tavalla toimisikaan!

Tunnistetaanko sua ulkona liikkuessasi usein? No omalla asuinalueella liikkuessani ehkä harvemmin, kerran viikossa-parissa, mutta jos menen vaikkapa Helsingin tai Oulun keskustaan tai johonkin suureen kauppakeskukseen kuten Itikseen niin silloin yleensä tulee useampikin ihminen moikkaamaan ja kertomaan että lukee mun blogia, mikä on tosi mukavaa :)!

Kuinka moni seuraa blogiasi? Tai en tiiä näkyykö se mistään, mutta kiinnostaisi silti tietää 😀 Mäkään en näe sitä mistään tällä hetkellä, siis seuraajien kokonaismäärää. Vanhan blogin ikäkyselyyn esimerkiksi oli vastannut lähes 5000 ihmistä, mutta lukijoita Bloggerin kautta oli n. 1600. Tällä hetkellä näen että seuraajia on Blogilistalla 275, Bloglovin’issa 577 ja blogin Fb-sivuilla tykkääjiä on tällä hetkellä 934. Bloggerin lukijoita en enää näe mistään valitettavasti mutta tilastoista näen esimerkiksi sen että mun blogia on Kideblogien puolella käyty lukemassa tämän reippaan kahden kuukauden aikana reilusti yli 200 000 kertaa.

Mistä blogin nimi tulee? 😀 Blogin nimi tulee LMFAO:n erään biisin sanoista. Se biisi oli mun lemppari joskus vuonna 2009 ja kun päätin perustaa blogin niin nuo sanat vain tulivat jostain mulla mieleen! 🙂

Onko sulla Twitteriä? Mulla on Twitter-tili mutta olen tehnyt sen varmaankin n. 4 vuotta sitten enkä edes muista sen salasanaa!

Onkso sulla instagram tiliä? Instagramissa olen nimellä @iinalaura, mutta mun tili ei toimi tällä hetkellä vaikka olen päivittänyt Instagramin monta kertaa! En pysty kommentoimaan tai lisäämään uusia kuvia. Jos joku osaa auttaa niin kertokaa ihmeessä!

Voitko tehä semmottee postauksen ett sun kuvii esim 15-vuotiaast tähä päivää?! Ja sitte semmosen postaukse ett miten ootte tavannu/missä/millon jne. ? (oot varmaa joskus tehny) Voisin mä tehdä uudestaankin, pari lapsuus-/nuoruuskuvapostausta oon kyllä tehnyt aiemminkin ja ne löytyvät täältä ja täältä :). Otosta ja meidän tapaamisesta kertovia postauksia on itseasiassa aika monta, niitä löytyy mun kirjoittamana täältä,  täältä ja täältä  sekä täältä Oton kirjoittamana.

Tulevaisuus, haaveet, ura ja koulutus

Tiedätkö, mitä teet äitiysloman jälkeen? Tiedän ;).

Mihin korkeakouluun haluaisit päästä? 🙂 Mä en kerro vielä koska pelkään että jos kerron niin mun haaveet eivät toteudukaan. Mutta ehkä sekin jo riittää tiedoksi näin aluksi että aion mennä korkeakouluun?

Mikä olet ammatiltasi? Tällä hetkellä bloggaaja ja kotiäiti, mutta tulevaisuudessa toivottavasti myös paljon muuta.

Minkälaisen koulutuksen olet käynyt? Mitä ajattelit lukea/työskennellä äityisloman jälkeen? Tällä hetkellä mulla on takataskussa lukion päättötodistus ja YO-todistus, sekä sen jälkeen vajaa vuosi parturi-kampaajan opintoja jotka jäivät kesken. Tulevaisuudesta kerron myöhemmin lisää :).

Haluatko olla kotiäiti? Tällä hetkellä haluan, mutta ikuisesti en. Mulla on jo paljon suunnitelmia siitä mitä haluan tehdä kunhan muksut kasvavat.

Mikä on tällä hetkellä isoin tapahtuma mitä odotat (tulevaa prinsessaa ei lasketa)? Varmaankin mun ja Oton häät.

Mitä haluaisit lastesi harrastavan tulevaisuudessa? Jos saisit siis päättää 😉 No jos saisin vapaasti päättää niin toinen neiti harrastaisi taidetta ja toinen tanssia koska ne on mun omia nuoruudenharrastuksia ja edelleen lähellä sydäntä. Mutta oikeasti mulle on ihan sama mitä neidit harrastavat kunhan tykkäävät itse!

Mikä on haaveammattisi? En kerro vielä tätäkään, mä oon juuri niin taikauskoinen että pelkään etteivät unelmat toteudu jos sanon ne ääneen. Sen verran voin kertoa että aion sen unelma-ammattini kuitenkin saavuttaa, kovalla työllä ja suomalaisella sisulla!

Unelmahääsi? http://kideblogi.fi/butimahumannotasandwich/2012/01/12/toivepostaus-mun-unelmahaat/ <– tuolta löytyy postaus aiheesta! 🙂

Kuinka kauan haluat olla tyttöjen kanssa kotona ennen kuin meet töihin tai sitten opiskelemaan? Tällä hetkellä suunnitelmissa olisi että tytöt aloittavat päivähoidon syksyllä 2014.

Millon olette ajatellut muuttaa isompaan asuntoon? Tottakai tytöt vielä monta vuotta pystyy samassa huoneessa asustelemaan, mutta kuitenkin kiinnostaisi tietää 🙂 Me ei olla vielä päätetty mitään, varmaankin sitten kun löytyy täydellinen asunto (ja tämän asunnon jälkeen ne vaatimukset ovat kovat). Luulisin että täällä asustellaan useampi vuosi ellei jotain unelma-asuntoa tule vastaan!

Millaista haluaisit elämäsi olevan 10 vuoden päästä? Esim. missä olisit töissä, missä asuisit, millaisia tytöt olisivat. Ihana kysymys! Mun unelmissa mulla on 10 vuoden kuluttua oma menestyvä yritys, me asutaan edelleen samalla asuinalueella tai vaihtoehtoisesti keskustassa ja tytöt ovat reippaita, fiksuja alakoululaisia. Oton kanssa ollaan onnellisesti naimisissa ja meillä on kaikki hyvin!

haluaisitko joskus asua ulkomailla ? 🙂 Olisi mahtavaa mennä vaikkapa muutamaksi kuukaudeksi työharjoitteluun ulkomaille tai vaikka vuodeksi töihin, mutta pysyvästi en haluaisi muuttaa ulkomaille koska viihdyn Suomessa liian hyvin! Unelmakaupunkeja olisivat Tukholma ja Lontoo.

Kuinka monesta lapsesta sä haaveilet? Ja millasilla ikäeroilla? (Jos siis ylipäätään ees haluut lisää lapsia ton kakkosen jälkeen) Kunhan tämä pikkukaveri on tullut masusta on meillä sopiva määrä lapsia sopivalla ikäerolla<3

Oletteko suunnitelleet muuttoa omakotitaloon, jossain vaiheessa? Ei olla, en usko että omakotitalo on meidän juttu. Rivitaloon suostuisin ehkä, mutta kaikkein mieluiten asuisin kerrostalossa aina.

Mikä on sun suurin unelma? Mun suurin unelma on elää pitkä, terve ja onnellinen elämä mun perheen ja läheisten kanssa. Ja olisi myös huikeaa menestyä työelämässä hyvin.

Koti, asuminen ja Talous

Mua kiinnostaisi kauheasti, että miten teillä noi siivous jutut onnistuu ja miten ne jaatte? teillä on aina niin puhtaan ja kauniin näköinen koti. Olisiko sulla antaa jotain vinkkejä miten koti pysyis siistin näköisenä? Voi kiitoksia<3 Ei meillä aina ole niin siistiä, mutta mä en yleensä ota kuvia blogin puolelle (tai sitten rajaan ne) jos on vaikka pyykkiteline keskellä olkkaria tai astianpesukone täyttämättä. Mä en tosin viihdy jos meillä on sotkuista ja siksi (varsinkin ollessani itse täysin siivouskykyinen) yleensä siivoilen aika usein ja tykkään pitää paikat järjestyksessä. Ei mulla muuta vinkkiä ole kuin se että on tarpeeksi säilytystilaa jottai kaikille tavaroille löytyy helposti oma paikkansa. Ja toinen mikä auttaa on että ottaa lapsen mukaan siivousjuttuihin heti kun rätti pysyy kädessä, Tiarakin aina innoissaan auttaa siivouksessa ja pyykkienlaitossa ja kerää lelut vapaaehtoisesti pois leikin jälkeen.

Ootko tyytyväinen teen uuuteen asuntoon ? Oon mä, täällä on hyvä asua ja tää tuntuu kodilta.

Unelmakotisi? Tää meidän nykyinen koti mutta yksi huone lisää sitten kun lapset vähän kasvavat.

Asuitteko Tiaran synnyttyä vielä teidän nykyisessä asunossa? Ei asuttu, me muutettiin tähän viime marraskuussa kun tää talo valmistui.

Onko raha-asioista tai uskonnollisista ja poliittisista mielipiteistä puhuminen mielestäsi sopivaa vai ei? Miksi? miksi ei? Riippuu ihan seurasta ja tilanteesta. Kavereiden, äidin tai Oton kanssa voi puhua ihan mistä tahansa mutta vaikkapa uudelle tuttavuudelle coctail-tilaisuudessa en heti ensimmäisenä alkaisi juttelemaan raha-asioista tai siitä mitä mieltä olen mistäkin puolueesta.

kuinka monta huonetta teidän asunnossa siis oli eli onko siellä molemmille lapsille omat huoneet? Meillä  on 3 huonetta, keittiö ja sauna eli kaksi makuuhuonetta + olohuone :).

miten kauan ootte suunnitelleet asuvanne siellä? onko se ns lopullinen asunto vai joku väliaikainen? Mä en osaa ajatella tuolla tavalla, että olisi jokin ”lopullinen asunto” vs. ”väliaikainen asunto” kun oon muuttanut elämässäni todella monta kertaa! Siis ei tämä varmasti ainakaan loppuelämän asunto ole vaikka ihana onkin mutta en osaa sanoa kauanko me täällä olemme ajatelleet asua. Niin kauan kuin tila riittää tai ei tule parempaa asuntoa vastaan, sillä tällä hetkellä tää on meidän unelmakämppä!

auttaako äitisi tai oton perhe teitä rahallisesti? Ei auta, ei ole tarvetta.

Minua kiinnostaisi, miten ihmeessä pärjäätte (tai ainakin näyttää siltä) taloudellisesti noin hyvin? Ostelet aika paljon kaikkea ja monesti ostokset eivät ole halvinmasta päästä:) miten teillä riittää rahat kaikkiin ostoksiin? Käsittääkseni asuminenkaan ei ole kovin halpaa. Nuoresta iästä huolimatta Otolla on erittäin hyvä työpaikka ja en mäkään täällä Kideblogeissa ilmaiseksi bloggaa eli en joudu tulemaan toimeen pelkällä äitiysrahalla tai kodinhoidontuella. Mä veikkaisin että me pärjätään hyvin siksi että ollaan tehty töitä sen eteen että meillä on vakaa taloudellinen tilanne.

Mikä kotityö on sinun inhokkisi, mikä Oton, entä lempparit ? Mun inhokki on astianpesukoneen tyhjennys ja Otolla vessanpesu, ja lempparit on samat mutta toisinpäin eli meidän on ollut helppo sopia kotitöiden jakamisesta :D!

Onko Helsinki mielestäsi ihana paikka asua? Oletteko harkinneet muuttavanne joskus muualle? Mun mielestä Helsinki on maailman paras paikka asua, mutta Otto  haaveilee joskus muutosta lapsuutensa maisemiin vaikka tykkää Helsingistäkin. Se jää nähtäväksi muutetaanko me joskus jonnekin muualle, mutta mä toivon että pysyttäisiin täällä.

Mikä sai sut muuttamaan aikoinaan Oulusta Helsinkiin? Kaipuu takaisin sinne mistä olen kotoisin sekä halu opiskella parturi-kampaajaksi ruotsin kielellä, mikä ei ollut Oulussa mahdollista.

Oulun ja Helsingin parhaat paikat? Hauska kysymys! Oulussa Nallikarin uimaranta on kesäisin ihana ja Oulun keskustasta tykkään myös. Torinrantakin on aika ihana ja Ainolan puistossa käytiin kesälomilla Potnapekalla aina kun olin pieni! Helsingissä mä rakastan  Aurinkolahden uimarantaa ja rantabulevardia, Hietalahden toria (varsinkin sitä kirppistä kesäisin) ja Esplanadin puistoa. Koffin puisto on myös ihana sekä talvella että kesällä. Punavuoren, Eiran, Ullanlinnan ja Kaivopuiston jugendtalot ja ihanat kivijalkaputiikit varastivat mun sydämen sielläpäin asustellessani.

Majaileeko sun äiti nyt teillä tämän loppuraskauden ajan, vai onko hän muuttanut kokonaan Helsinkiin? Jos asustaa teillä, niin eikö Ottoa häiritse se, että (tuleva) anoppi hyörii koko ajan nurkissa :D? Äiti on meillä auttamassa siihen asti että vauva syntyy ja myöhemmin äidillä olisi tarkoitus muuttaa pysyvästi takaisin Helsinkiin (ei siis meille) jotta äiti voi olla lähempänä meitä ja nähdä lapsenlapsiaankin useammin.  Ja Äiti ja Otto tykkäävät onneksi toisistaan tosi paljon, mutta toki joskus me kaikki kaivattaisiin enemmän sitä omaa normaalielämää (äiti omassa kodissaan ja me täällä omassa). Tilanne on nyt kuitenkin vaatinut tätä järjestelyä ja tosi hyvin ollaan tultu kaikki toimeen ja tullaan varmasti vielä muutama viikko lisääkin.

Huh olipa urakka, mutta musta on mielenkiintoista vastata näihin kysymyksiin ja huomata mikä teitä kiinnostaa. Ja kirjoitellessani vastauksia opin itsekin ehkä uusia asioita itsestäni kun tulen ajatelleeksi asioita jotka eivät välttämättä muuten kävisi mielen vieressäkään! Masupostausta tulossa heti kunhan saan sen valmiiksi, viimeistään huomenna. Tänään poksahti jo 33+0 viikkoa täyteen, hui!