Joko te olette innoissanne vihdoin koittaneesta parsakaudesta? Mä ainakin olen! Hamstrasin kyllä ylihintaisia kahdeksan euron parsapuntteja jo pari kuukautta sitten, kun oli niin kova himo, mutta nyt on ihanaa kun kaupat pursuavat hyvälaatuista tuoretta parsaa. Me ollaan Oton kanssa luovuttu pekonista lähestulkoon kokonaan jos ei hotelliaamiaisia silloin tällöin lasketa, joten on siis pitänyt keksiä vaihtoehto meidän entiselle lempparille parsa-pekonipiirakalle. Otto ei ole oikein kalan ystävä, ja itse taas rakastan kaikkia mahdollisia kalalajeja kaikissa eri muodoissa. Kylmäsavulohi on kuitenkin onneksi meidän molempien herkkua, Otolle osana ruokaa ja mulle ihan miten vaan.

Korvasin pekonin kylmäsavulohella, ja lisäsin reseptiin vähän lisämakua siemensekoituksesta ja pienestä määrästä maustettua ruokakermaa. Maku oli ihan täydellinen, ja maistui ihan meidän koko perheelle. Rukiinen piirakkapohja me laiskoina työpäivän jälkeen ostettiin kaupan pakastealtaasta, mutta sehän on helppo pyöräyttää itsekin jos ei halua valmista käyttää. Mä tykkään aina käyttää rukiista piirakkapohjaa koska siinä on enemmän makua kuin vaaleassa.

Rukiinen parsa-kylmäsavulohipiirakka

1kpl rukiinen piirakkapohja

400g tuoretta vihreää parsaa

3 kevätsipulia varsineen

3 valkosipulin kynttä

150g kylmäsavulohta

200g Creme Fraichea

1dl Mustapekka-kermaa tai pippuriruokakermaa

3 kananmunaa

100g Parmiggiano Reggiano -raastetta tai lastuja

Tuoreita yrttejä tai yrttisekoitusta oman maun mukaan

Mustapippuria ja suolaa

Laita uuni lämpenemään 175:n asteeseen. Pilko sipulit pieneksi, pese parsat ja leikkaa varresta n. 3cm pois (puumaiset kovat osat). Voit myös kuoria ihan kevyesti nupun alapuolelta jos koet tarvetta, itse en yleensä jaksa ellei näytä jotenkin hassulta. Pilko kylmäsavulohi suikaleiksi. Muotoile piirakkapohja vuokaan ja esipaista uunissa toisiksi alimmalla tasolla n. 10min. Kuullota sipuleita ja valkosipuleita voi-rypsiöjyseoksessa pannulla 1-2 minuuttia. Yhdistä maitotuotteet (myös juusto), kananmunat ja mausteet keskenään kulhossa. Kerrosta esipaistettuun pohjaan lohi, sipulit, parsat ja kaada lopuksi kerma-muna-mausteseos päälle. Paista uunin toisiksi alimmalla tasolla n. 30min ja anna sen jälkeen tasaantua vielä pöydällä hetkinen ennen syömistä.

Niin ja muuten ne pakastepiirakkapohjat, aina lukee että pitäis sulattaa vaan jääkaapissa tai huoneenlämmössä. Mä sulatan aina puoliteholla mikrossa jonkun 1,5 minuuttia, jonka jälkeen nostan pois. Sulaa n. viidessä minuutissa sen jälkeen ihan kunnolla. Kokonaan sulaksi ei kannata pitää mikrossa, koska se sulaa niin epätasaiseksi että voi mennä keskeltä ihan liian lämpimäksi ja pilalle ja reunoilta jäädä kivikovaksi. Mutta jos hetkisen pitää niin se ei haittaa mitään ainakaan mulla, tosi hyvä pohja tulee aina vaikka pikasulatankin.

Ihanaa lauantaita ja viikonloppua kaikille, nauttikaa auringosta ja keväästä <3

Ja ihanaa huhtikuun ensimmäistä! Koska meillä on tyttöjen kanssa kauhea ikävä kesää, eikä yhtään jaksettaisi odottaa että päästään uimaan ja ottamaan arskaa ja syömään jätskiä ulkona, me päätettiin tänään tuoda kesä kotiin. Laitettiin lattialle tyynykasa (kirjoitin äsken vahingossa tyynykesä), ja tytöt saivat valita itselleen kesävaatteet. Tyynykasa oli heidän biitsi, ja minä tein heille kesädrinkit eli appelsiinimehua ja söpöt pillit.

Meillä oli niin hauskaa, tytöt olivat heti ihan messissä leikissä. Makoilivat tyynyjen päällä ja ”pötköttivät arskaa”, ja kilisteltiin meidän appelsiinimehudrinksuilla. Juuri tällaisten juttujen takia mä rakastan olla äiti, ja rakastan olla juuri meidän tyttöjen äiti. Eipä ole parempaa seuraa jonka kanssa leikkiä kesää huhtikuussa makuuhuoneen lattialla. Eikä tarvitse mitään sen kummempaa kuin muutaman hassun tyynyn ja mehua, kesä lähtee fiiliksestä<3

Ei se oikeakaan kesä enää kaukana ole, mutta siihen asti että lämpömittari näyttää +20 astetta me voidaan leikkiä kesää lastenhuoneen lattialla, ja se on melkeen yhtä kivaa, ehkä jopa kivempaa.

Aamu- ja iltapäivä me vietettiin Oton pikkuserkun ja tyttöjen pikkupikkuserkun kanssa ja päästiin herkuttelemaan jätskilläkin, kun laitoin meille aamulla jätskibuffetin ja vieraat toivat hedelmiä, nami! Iltapäivällä touhuttiin leikkipuistossa, ja Oton tultua kotiin me grillattiin uunin grillitoiminnolla chorizo-vartaita. Aika kesäfiiliksellä siis aamusta asti!

Ilta kruunattiin vielä aprillaamalla mun äitiä puhelimessa lasten kanssa, molemmat tytöt olivat ihan mukana juonessa ja huijattiin että Tiaralla heiluu hammas! Sopivan harmiton pieni aprillipila, joka meni ihan täydestä (sori äiti!), ja joka tyttöjen oli helppo muistaa. En malta odottaa että päästään keksimään jotain kunnon piloja vielä sitten kun tytöt on isompia. Neidit vaan kikattivat puhelimessa kun olivat saaneet paljastaa että kyseessä oli aprillipila. Ja lupasivat keksiä taas ensi vuonna jonkun hassun pilan.

Aika huippu aloitus tälle kuukaudelle, ja kaikkea superkivaa on vielä tulossa! Ihanaa alkanutta huhtikuuta ja Aprillipäivää kaikille <3

Moikka! Puuh mikä startti viikkoon, eilen pitkästä aikaa lenkillä ollessani lenkin puolivälissä mulle iski ihan jäätävä aurallinen migreeni – kävelin sitten loppumatkan kohti kotia sahalaidat silmissä vilisten ja menin kotona suoraan nukkumaan. Eipä ole ollut migreeniä kun viimeksi joskus syksyllä, toivottavasti ei tulisi ennen ensi syksyä seuraavaa kun ne on niin inhottavia.

Mutta eipä siitä sen enempää, onneksi iski vasta illalla niin en sinällään menettänyt mitään. Otto-raukka joutui avustamaan mua kun mä pimeästä makkarista peiton alta silmät kiinni huutelin vielä että ”Voitko nostaa mun postauksen facebookiin?”. Ihana mies kun laittoi tuon edellisen postauksen sinne esille. Muuten on tosiaan ollut ihan hyvä viikko, tytöillä tanssia ja mulla kivoja juttuja töissä. Meillä aloitti uusi harjoittelija töissä ja mä sain äijäporukan keskelle ensimmäisen naispuolisen työkaverin, aika hauskaa! Tänään olen valokuvannut kotona koko päivän, mikä olikin oikein hyvä sen migreenin jälkeen: ei tarvinnut tuijottaa kirkkaana loistavaa ruutua kun olen vaan keskittynyt valokuvaamaan.

Tänään oli tyttöjen tanssitunti myös ja voi vitsit miten hienosti molemmilla tytöillä meni! Me suunniteltiin Zeldan pirskeitä sillä aikaa Oton kanssa kun tytöt tanssivat. Tai no mä suunnittelin ja Otto kiusasi mua, mutta saatiin me jotain suunniteltua sentään. Ja ainakin saatiin hieno face swap -kuva snapchattiin, käykää kattomassa @iinalaura jos haluatte nauraa sille miten urpolta me näytetään!

Huomenna on vielä työpäivä ja perjantaina ollaankin sitten kotona tyttöjen kanssa ja aloitetaan viikonlopun viettoa, tuntuupa hassulta tämä lyhyt viikko nyt kun on tottunut pidempään. Ja tuntuupa hassulta että perjantaina alkaa jo huhtikuu, siis mitä ihmettä! Huhtikuu on jo oikeasti kevät ja voi odottaa vähän korkeampiakin lämpötiloja kuin tässä kuussa, ehkä.

Kauhea höpötysmaksimus mulla päällä, kun tuntuu etten ole kirjoittanut tällä viikolla kuulumisia yhtään! Ja ehkä kun olen kökkinyt koko päivän kotona valokuvaamassa enkä ole höpötellyt kenenkään kanssa niin on kauhea puheripuli sitten täällä blogin puolella. Haha!

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille ja toivottavasti huomenna paistaa aurinko<3

Mun on vaikea sisäistää että mun vauva, meidän kuopus, täyttää ensi kuussa kolme vuotta. Kolmen viikon pääästä kolme vuotta. Mulla on molempiin lapsiini ihan tasan yhtä erityinen ja läheinen suhde, mutta toki kumpaankin omanlaisensa. Esikoinen on aina ollut kuitenkin vähän isin tyttö, se joka pyytää että pääsee siivoamaan autoa isin kanssa koska se on niin hauskaa, ja joka istuu iltaisin Oton vieressä sohvalla, katsoo failarmy-videoita youtubesta hörähdellen ja syö banaania, ihan kuin isinsä. Kuopus taas on aina ollut sellainen äidin kainaloinen kananen, se joka tulee aamuisin mun kainaloon pötköttämään ja tökkii mua silmään ”äiti sulla on niin ihanat wipset!”

Hän on ollut mun kainalossa siitä asti kun syntyi, ja saa ollakin niin kauan kuin haluaa. Mutta silti, tuntuu vaan ihan hullulta että meidän nuorempikin lapsi on pian jo kolmevuotias. Vastahan esikoinen täytti kolme! Ja joo, tiedän kyllä että meidän lapsilla on vaan 1,5v ikäero ja siksi ne synttärit tulee aina niin nopeasti, mutta aina se pääsee yllättämään. Vähän niinkuin ensilumi aina yllättää autoiljat. Odotettavissa, mutta silti aina vähän pistää pasmoja sekaisin.

Kuopus on reipas tyttö, joka on välillä todella tarkka joistain jutuista ja joka muistaa aina kehua muita. Hän rakastaa prinsessamekkoja, mutta sanoo aina olevansa komea, ei kaunis vaan komea, koska isikin on kuulemma komea. Hän keksii ihania leikkejä ja tarinoita, ja hänen vauvanukeillaan on mahtavat nimet kaikilla. Hän laulelee iltaisin sängyssä, askartelee tosi hienoja pääsiäistipuja päiväkodissa, ja piirtää aina ”myrskyisen” tai viivan, eli siis oikeasti vaan viivan.

Takki Mini Rodini / Mekko* Lindex / Leggingssit Gugguu / Panta* Lindex / Kengät Nike / *saatu blogin kautta.

Hänellä on meneillään erittäin topakka vaihe, ja mielipiteitä ilmaistaan voimakkaasti. Mutta se on vaan hyvä, tuleepahan ainakin kuulluksi. Vaikka isosisko välillä koittaa vetää höplästä, on pienempikin oppinut jo vähän ovelaksi eikä menekään aina enää lankaan. Ja suurimmaksi osaksi heillä on yhdessä hauskaa, ja mahtavat leikit. Molemmat auttavat toisiaan parhaansa mukaan.

Mä olen kyllä niin ylpeä meidän molemmista pienistä tytöistä, joilla on ollut toisensa jo pian kolme vuotta. En voisi ihanampia tyttösiä meille edes toivoa. <3

Kun katsotte ylläolevia kuvia, uskoisitteko että molemmat on otettu peräkkäisinä päivinä ja samassa maassa? Siinä sen 605:n kilometrin ajomatkan aikana ehtii aika mielettömän upealla tavalla aina herätä siihen miten uskomattoman suuri, monimuotoinen ja kaunis maa Suomi on. Oulussa oli lunta enemmän kuin Helsingissä kertaakaan koko tänä talvena, ja Helsingissä on ollut tänään 12 astetta lämmintä, ei tuulta ja upea auringonpaiste lumettomassa maisemassa. Oulussa leikittiin lumileikkejä, täällä ollaan kaivettu potkupyörät esiin ja käyty leikkipuistossa pomppimassa trampalla ja laskemassa liukumäkeä.

*Kypärät ja hanskat saatu blogin kautta, niistä lisää myöhemmin!

Molemmissa on ollut hauskaa, sehän se on pääasia. Oli oikeastaan tosi mahtavaa päästä vielä oikein kunnolla nauttimaan talvesta ennenkuin siirryttiin taas askel lähemmäksi kesää. Täällä kevään lämmön tuntee jo, lasitetulla parvekkeella on päivisin auringon paistaessa yhtä kuuma kuin kesällä. Nyt meillä onkin projektina parvekkeen uudistus (miten siitä aina käyttämättömänä talven aikana tuleekin enemmän varasto kuin keidas). Siitä lisää juttua kunhan ollaan saatu se ensin tyhjennettyä, ja sitten täytettyä kaikella mukavalla.

Oulun reissu teki niin hyvää, sillä missään muualla en osaa irtautua kaikesta yhtä hyvin kuin siellä läheisten keskellä. Kauhea ikävä tässä on jo kaikkia, mutta onneksi nähdään kesällä taas, ja mun äiti sentään tulee juhlistamaan kuopuksen synttäreitä tänne meille jo parin viikon päästä. Niistä mun pitikin kirjoittaa, että hitsi vieköön niihinkään ei ole kuin enää pari viikkoa kääk!! Jali ja Suklaatehdas -teema aiheuttaa haasteita lähinnä olemalla tosi ei-ajankohtainen, toisin kuin Frozenit, My Little Ponyt ja muut. Mutta toisaalta tämä on kivaa, on kivaa tehdä jotain ihan erilaista kuin muut tällä hetkellä. Joku kauan sitten unohdettu onkin taas freesiä, tai siltä se ainakin musta tuntuu.

Huomenna on paluu arkeen ja seuraavien parin viikon aikana ennen synttäreitä on tiedossa vaikka mitä kivaa. Minäpäs palailen pian ja toivotan vielä kaikille ihanaa alkanutta viikkoa ja arkeenpaluuta <3