Lasten kohokohta meidän Ruotsin reissulla oli ehdottomasti Junibacken. Satujen pohjalle rakennettu lasten ihmemaa oli aikuisellekin mukava kokemus, ja ihanaa oli se että kaikki oli hyvin suunniteltua, eikä tarvinnut pelätä että lapset menevät hukkaan vaikka ihmisiä oli hurjan paljon. Hyvin suunnitellulla tarkoitan Junibackenin toteutusta. Tilat olivat pienehköjä, mutta eivät ahtaita, ja jokaisessa eri ”maailmassa” oli todella monta erilaista ja kiinnostavaa aktiviteettia tai paikkaa lapsille.

Ensimmäiseksi oli vuorossa Sagotårget, eli tori jossa oli erilaisia rakennuksia jotka ovat tuttuja satukirjoista. Oli Viirun ja Pesosen taloa, mahtava apinaliukumäki, pieni hiekkaranta, kahviloita ja jopa pienlentokone. Kaikki tismalleen lapsille sopivassa koossa, ja myös ihan pienille, niinkuin meidän Zeldalle, riitti paljon sopivaa ihmeteltävää. Kaikkeen sai koskea ja jokaisessa kohdassa oli liikuteltavia juttuja, liukumäkiä tai kiipeiltävää, palikoita joilla rakennella ja kaikkea muuta mielenkiintoista.

Sagotårgetin jälkeen vuorossa oli Sagotåget, eli satujuna, joka näin aikuisen näkökulmasta oli se kaikkein mielettömin kokemus. Siellä ei saanut kuvata, joten allaolevat kuvat ovat Satutorilta otettuja. Satujunaan sai rannekkeita ostettaessa jonotusajan, ja oman jonotusajan koittaessa pääsi sitten minuutin-kahden jonottamisella suoraan junan kyytiin. Erittäin hyvin organisoitua tämäkin, sillä jonotus on viimeinen asia mitä pienten lasten kanssa haluaa tehdä. Satujuna saattaa olla pelottava pienelle joissain kohti, koska siellä on Eemelin puuvajan ja muiden hauskojen juttujen lisäksi joissain kohdissa myös pimeää ja esimerkiksi astetta jännittävämpi Katla-lohikäärme. Meidän lapset eivät pelänneet onneksi, mutta joku saattaisi pelästyä.

Oli ihana nähdä omasta lapsuudesta tuttujen kirjojen satumaailmat eloon heränneinä. Satujunan kyytiin mahduttiin kerralla koko perhe istumaan, ja se oli mukava kokemus. Juna-ajelu kesti ehkä kymmenisen minuuttia, tai vähemmän, mutta tuntui kymmeneltä minuutilta. Juna etenee rauhassa, eli mitään vuoristoratakyytiä ei tarvitse pelätä.

Junan kyydistä hypättiinkin sitten suoraan Peppi Pitkätossun maailmaan, ja Villa Villekullaan. Kaksikerroksinen Pepin talo oli aivan ihana, ja sielläkin oli paljon asioita mitä tehdä ja kokeilla, ja tietenkin myös liukumäki. Talon ulkopuolella odotti tietenkin myös Lilla Gubben, eli ei-niin-pieni hevonen jonka selkään tytöt kiipesivät isinsä avustuksella aivan innoissaan.

Viimeinen maailma oli Junibackenin uusin tulokas, eli Muumien maailma, joka oli aivan ihana. Siellä oli tosi satumainen tunnelma, hämyinen valaistus ja kaikki tutut muumijutut esillä. Muumitalon lisäksi löytyi metsää, ongintalampea ja uimamökkiä, ja iso puun rungon sisään rakennettu liukumäki josta Tiarakin laski innoissaan kiljuen. Muumimaailmaan pääsi oikotietä myös  Junibackenin oman kirjakaupan läpi, ja me käytiin siellä jo ennen satujunaan menoa, koska meillä oli hieman ylimääräistä aikaa omaa jonotusaikaamme odotellessa.

Kirjakaupassa löytyi ihan huikea valikoima lastenkirjallisuutta niin ruotsiksi kuin muillakin kielillä, sekä kaikenlaista oheistilpehööriä eri satuhahmoihin liittyen. Meidän lapset saivat molemmat valita itselleen ihan minkä kirjan halusivat, ja ostivat ne itse kruunuilla, mikä iloisista hymyistä päätellen oli reissun toinen kohokohta. Se on hauskaa miten lapsille on niin iso ja tärkeä juttu jos he saavat ihan itse asioida kassalla.

Junibackenista löytyy myös kahvila-ravintola ihanalla terassilla varustettuna, siistit ja tilavat vessat sekä ihana piha jossa on hassuja onkia ja kaikkea muuta ihmeteltävää lapsille. Pihalta löytyy myös vaunuparkki, koska sisälle ei vaunuja saa viedä. Junibackenista voi ostaa lukon vaunuille 49 kruunun hintaan, eli ei ollenkaan paha. Meidän lapset valitsivat pinkin söpön lukon ja vaunut odottelivat meitä kiltisti muutaman tunnin pihalla. Sisältä löytyy myös säilytyskaappeja ja naulakoita muille tavaroille, ja ne saa lukittua viiden kruunun pantilla.

Junibackeniin pääsee niin bussilla (nro. 67), kävellen kuin tunnelbanallakin. Me mentiin menomatkalla tunnelbanalla ja jäätin Karlaplanilla, Junibackeniin menee sama t-bana joka menee myös Värta-satamaan ja sieltä keskustaan, eli laivalta sinne on helppo tulla suoraan. Karlaplanilta on n. 10 minuutin kävelymatka perille. Me käveltiin takaisin tullessa Junibackenista Östermalmille parin kilsan matka rantakatua pitkin ja nautittiin upeasta säästä.

Junibackenin välittömässä läheisyydessä sijaitsee paljon muitakin nähtävyyksiä, kuten Nordiska Museet, Wasa Museet ja Djurgården. Aika lähellä on myös Gröna Lund -huvipuisto, joka oli mun lapsuuden suosikkipaikka. Hurjasti nähtävää ja tehtävää, pelkästään tuolla alueella saisi Tukholmassa kulumaan jo useamman päivän. Ylläolevat kuvat on otettu kävelymatkalla Karlaplanilta Junibackeniin.

Liput junibackeniin maksavat aikuiselta 159 kruunua ja lapselta 139 kruunua, eli ei mikään hirveän kallis paikka. Mun mielestä siellä oli hintaan nähden juuri sopivasti nähtävää ja tehtävää lapsille, ja mennään varmasti sinne vielä toistekin kun lapset kasvavat ja ymmärtävät noista saduista vieläkin enemmän. Kuvissa näkyy oikeasti ihan murto-osa kaikesta mitä paikalla on tarjota, koska en mä nyt tietenkään koko reissua viettänyt kamera kaulassa!

Lapsille jäi reissusta hyvä mieli, ja he ovat puhuneet Junibackenista vielä tänäänkin vaikka käynnistä on jo useampi päivä. Kävelymatkalla Junibackenista Östermalmille nuorempikin sanoi että ”Oli niiin kivaa Junibackenissa, voidaanko mennä sinne uudestaan?”. Voidaan mennä, ehdottomasti!

Oletteko te käyneet Junibackenissa? Mitä tykkäsitte?

Tultiin tänään aamulla kotiin reissusta, ja tämä päivä  ja ilta on kulunut pyykkiä pestessä, tavaroita purkaessa, ja uudelleenpakatessa. Huomenna otetaan nimittäin suunta kohti Oulua ja mun sukulaisia ja kavereita! Heti kun tultiin aamulla kotiin, mä aloitin tavallisen työpäivän. Tällainen kevyt arkeenpaluu rennon loman jälkeen, haha. No eii, tosi hyvin meni päivä kuitenkin. Tänään pitää mennä aikaisin nukkumaan, sillä kello soi huomisaamuna jo 4.30 että ehditään aikaiseen aamujunaan ja päästään ajoissa Ouluun.

Meidän Oulun reissu ei tule olemaan kovin pitkä, mutta ehtii sitä muutamassa päivässäkin onneksi näkemään ja tekemään jo paljon kaikkea. Ihan parasta nähdä pitkästä aikaa äiti, rakkaat isovanhemmat ja muut sukulaiset sekä tietty kavereita joita en ole nähnyt ikuisuuteen. Lapset odottavat niin innoissaan näkevänsä mun pieniä serkkuja ja muita sukulaisia että eivät meinaa pysyä sekuntiakaan paikoillaan. Ja mä odotan myös kaikkien muiden lisäksi että näen Armaksen, mun äidin chihuahuavauvan joka on kasvanut parissa kuukaudessa varmaan ihan hirmuisesti.

Oli ihana tulla takaisin Suomeen aamulla kun aurinko paistoi niin kauniisti ja oli lämmintä, toisin kuin reissuun lähtiessä jolloin keli oli aivan harmaa ja kylmä. Nyt täytyy vain toivoa että kauniit säät jatkuvat, sillä lauantaina me vietetään Oton ja Simon viiskymppisbileitä ja tarkoituksena olisi pitää rennon letkeät puistojuhlat. On meillä ihan hyvä B-suunnitelmakin kurjan kelin varalta, mutta olisi niin ihanaa nauttia auringosta ja piknikkeilystä kavereiden kanssa pitkästä aikaa. Mutta eipäs mennä vielä asioiden edelle, sillä tänään on vasta maanantai, ja meillä on ihan huikea viikko edessä ennen bileitä ja mun ja Oton kahdenkeskistä hotelliyötä, jota odotan kyllä myös niin – ylisana tai ei – megasuperpaljon.

Loma länsinaapurissa teki hyvää, todella hyvää. Nyt on taas hetkeksi energiavarastot ladattu ja jaksaa paremmin. Hassua sinänsä että touhuttiin Ruotsissa ihan ylipaljon ja oltiin liikkeellä aamusta iltaan, mutta silti olo on levännyt. Ehkä ne olivat ne hotellin uber-sängyssä nukutut hyvät yöunet jotka tämän olon mahdollistivat. Hauskaa kuitenkin lähteä myös Ouluun, jossa meininki on ihan erilaista kuin Tukholman sykkeessä, rauhallisempaa ja kotoisaa.

Tytöt ovat olleet ihania höppänöitä tänään, Zelda mm. sanoi mulle että ”Äiti, mä wakahtan tua! Äiti, voi jehnankekka!”. Ihania juttuja tulee molemmilta kyllä. On meillä vaan niin ihanat neidit. Tuossa ylläolevassa kuvassa he leikkivät merirosvoja, ja saivat kannella tauolla ollutta laivan henkilökuntaa hihittelemään ”yarrr! Ohoiiii!” -huudoillaan.

Tällä viikolla on tulossa useampi Tukholma-postaus mm. meidän hotellista, ostoksista ja Junibackenista, ja tietenkin myös kuulumisia Oulusta, sekä vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin. Saa nähdä mitä kaikkea me vielä keksitäänkään, lapsilla on ainakin lennokkaat suunnitelmat. Voisin myös kirjoitella miten matka kahden naperon kanssa ”Tuut-tuut-junalla” luonnistuu. Ja hei, jos bongaatte meitä Oulussa niin  tulkaahan ihmeessä moikkaamaan! Laivallakin törmäsin lukijoihin ja tuli niin hyvä fiilis kun uskalsitte sanoa moit, teidän kanssa on aina ihan huippua jutella.

Mukavaa maanantai-iltaa kaikille <3

Meillä lähtee muutaman tunnin päästä laiva takaisin kohti Helsinkiä, ja meillä on ollut ihan huikea reissu. Ollaan nautittu, kohellettu tavalliseen tapaamme, kävelty ihan liikaa ja pidetty hauskaa. Ollaan irtauduttu täysin arjesta ja menty kyllä niin rennolla meiningillä että, lapsetkin ovat saaneet valvoa vähän pidempään sen peruskasin sijaan, ja aamulla ollaan myös nukuttu pitkään. Meidän hotellissa onneksi tarjoillaan kesäisin aamiaista kello 11 saakka niin ehdittiin mekin mattimyöhäset molempina aamuina ihan hyvin syömään. Kerron hotellista lisää omassa postauksessaan, koska olen tosi tyytyväinen meidän hotellivalintaan.

Tuntuu niin haikealta lähteä takaisin kotiin, koska täällä on ollut vaan niin kivaa. Ei sitä tietenkään ikuisesti voi olla lomalla, mutta aina kun Tukholmasta lähtee niin tuntuu että reissu oli ihan liian lyhyt, ihan sama onko kyseessä sitten muutama tunti vai viikko. Tukholma vaan tuntuu vuodesta toiseen siltä toiselta kaupungilta Helsingin lisäksi, jossa asuisin enemmän kuin mielelläni. Ihmiset, ravintolat, rakennukset ja kadut, kaikki on niin kaunista ja rentoa ja iloista.  Musta on jotenkin aina tuntunut että mun yltiöpositiivinen luonne sopisi paremmin tänne kuin Suomeen, hah!

Eilinen reissu Junibackeniin oli mahtava, lapset tykkäsivät ihan hulluna ja mustakin oli kiva käydä siellä ekaa kertaa. Hassua että olen käynyt kaikissa muissa Junibackenin ympärillä olevissa nähtävyyksissä lukuisia kertoja Wasa-laivasta Gröna Lundiin, mutta tosiaan eilen vasta eka kertaa vierailin Junibackenissa. Mä kerron Junibackenista lisää myös ihan omassa postauksessaan, koska mulla on sieltä ainakin miljoona kuvaa ja haluan kertoa enemmänkin.

Meidän pitää nyt kiirehtiä kun tavarat on edelleen aivan levällään ympäri hotellihuonetta ja kohta pitää luovuttaa huone eteenpäin, mutta alkavalla viikolla kerron enemmän kaikesta mitä ollaan täällä touhuiltu. Sääkin on suosinut ja nytkin tuolla on upea auringonpaiste, äkkiä ulos siis nauttimaan! Mahtia sunnuntaipäivää kaikille <3

Täällä me ollaan Södermalmilla, meidän ihanassa hotellihuoneessa, ja otetaan tänään suunnaksi Junibacken! Eilinen päivä oli aika huippu, käveltiin vaan hulluna joka paikkaan, ja oli kiva käydä vähän keskustan ulkopuolellakin. Tytöt pääsivät lelukauppaan, ja Zelda valitsi itselleen ison Minion-pehmolelun jota hän nyt sitten kuljettaa jokapaikkaan, ihan_joka_paikkaan. Mutta on se kyllä aika hurjan söpö munkin mielestä, ja vielä söpömpää on sille minionille tuutulaulua laulava kaksivuotias.

Junibackenin jälkeen varmaan vähän shoppaillaan tänäänkin, ja ilmoista riippuen pyöritään jossain ulkona tai sitten tehdään jotain muuta. Tytöt (ja mekin) ollaan oltu ihan innoissaan vaan siitä että ollaan toisessa maassa ja kaupungissa, ja päästään tekemään kaikkea vähän arjesta poikkeavaa. Pelkkä ulkona kävely ja toisen maan metro on jo tytöille elämys, ja on ihana katsoa kun he nauttivat. Zelda kiljuu joka kerta kun tunnelbana ajaa ohi että ”Kato titta!! Metwoooooo!”

Käytiin Vapianossa syömässä herkulliset pasta-annokset, kun ei jaksettu eilen alkaa enää etsimään mitään sen ihmeempää ruokapaikkaa kauheassa nälässä. Vapiano oli kätevästi meidän hotellin lähellä, ja tiedettiin että lapset tykkäävät satavarmasti. Nyt kun jaksettiin eilen ruuan jälkeen yhdistää hotellin wi-fi niin voisi vaikka vähän etsiäkin ravintolavinkkejä, että missä sitä kannattaisi käydä tänä iltana syömässä.

Päivän asu / Toppi River Island / Farkut Gina Tricot / Takki H&M / Kengät River Island / Laukku Marc by Marc Jacobs /Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta

Me shoppailtiin eilen jo vaikka mitä kivaa, ja esittelen niitä varmasti reissun jälkeen sitten enemmän, mutta näissä kuvissa näkyy ainakin mun uudet toppi & kengät, sekä Tiaran t-paita River Islandilta, ja Zeldalla vilkkuu takin alta Mini Rodinin delfiinimekko joka myös ostettiin eilen.

Käytiin juuri syömässä herkullinen aamupala ja ihan kohta lähdetään liikkeelle, tytöt ja Otto jo odottaa että päästään lähtemään. Mutta pakko sanoa että täällä on kyllä niin hyvä fiilis olla, voi Tukholma kun olet niin ihana! Mahtia lauantaita kaikille!

PS: Muistakaas käydä osallistumassa Braunin instagramkisaan jossa voitte voittaa oman Silk Epil 9 SkinSpa -epilaattorin! Ohjeet ja laitteen esittely löytyvät TÄÄLTÄ!

Kysymyspostaukseen tuli aivan järjetön määrä kysymyksiä, kiitos niistä! Mä olen jakanut ne tällä kertaa sen perusteella, halusiko kysyjä vastauksen videolla vai kirjallisena. Ihan ekaksi saatte näitä kirjoitettuja vastauksia,ja videoita teen sitten mahdollisimman pian. Kaksikielisyydestä tuli niin hurjasti kysymyksiä, että päätin tehdä myös niistä aivan oman videonsa, toivottavasti ei haittaa! Eli ihan ekana vastauksia sekalaisiin kysymyksiin kaikesta mahdollisesta.

Missä teitä voisi nähdä kesällä? Olisi kiva törmätä teihin! 🙂

Ihana kysymys! No meitä voi nähdä ainakin Helsingissä, Oulussa ja Tukholmassa. Ja laivalla ja junassa.

Ookkonää Oulusta? 🙂

En ole Oulusta vaan Helsingistä, mutta olen asunut Oulussa neljä vuotta, 14-18-vuotiaana. Mun suku ja äiti on Oulusta vaikka itse olenkin Helsingissä syntynyt.

Miten sun uus työpaikka on muuttanut sun elämää? 🙂 ootko saanut uutta energiaa siitä? Kertoisitko lyhyesti mitä sun työhön kuuluu?

Uusi työpaikka on muuttanut tosi paljon asioita, ihan nyt ensimmäisenä sen että lapset menivät päiväkotiin. Mä rakastan sitä että saan haastaa itseäni työssäni, ja opin kokoajan paljon uutta. Mulla on ihan huiput työkaverit joiden kanssa se töiden tekeminen ei oikeastaan edes tunnu työltä. Me ollaan startup -yritys, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että kaikki tekevät paljon erilaisia juttuja, koska me ei olla mikään megafirma jossa on omat tyypit kahvinkeittoonkin. Mutta siis lyhykäisyydessään, mä olen markkinointiassistentti, ja teen kaikkea markkinointiin liittyvää. Lisäksi mä tuotan sisältöä meidän blogiin ja somekanaviin, suunnittelen mallikoruja, testaan meidän sovellusta ja teen vaikka jos mitä. Yksikään päivä ei ole toisen kanssa samanlainen kun aina on kaikkea uutta, ja se on tässä työssä ihan parasta!

Haluaisin tietää miten Otto kosi sinua? 🙂 …rakastan kuulla rakkaustarinoita. hih.

Sun kysymys inspiroi mua kirjoittamaan aiheesta ihan oman postauksensa, joten kiitos ihan hirmuisesti! Tarina kosinnasta löytyy TÄÄLTÄ, sisältäen myös linkin Oton versioon omassa blogissaan.

Mikä on ollut teidän parisuhteessa pahin riita?

Pahin riita, no ei me oikeastaan mistään isoista asioista olla riidelty koskaan koska ollaan niistä ihan samoilla linjoilla. Meidän riidat on yleensä sellaista pientä kinastelua väsyneenä.

Tuletteko helposti mustasukkaiseksi toisista miehistä/naisista?

No ei kyllä yhtään. Ei ole tarvetta kun meidän välillä vallitsee täysi luottamus. Jos vaikka joku tulee baarissa iskemään, niin me kyllä kerrotaan siitä toisillemme ja hihitellään. Kummatkin tietävät että tuntuu kivalta jos saa positiivista huomiota osakseen, eikä siinä ole mitään pahaa.

Oletko miettinyt haluatko jatkaa kouluttautumista ja millä alalla mahdollisesti?

Haluan mä jossain vaiheessa jatkaa opiskelua, ja markkinointi mua edelleen kiinnostaa. Mutta juuri nyt mä haluan tehdä töitä, koska mulla on mahdollisuus tehdä juuri niitä töitä joista pidän kaikkein eniten, ja joita varmasti haluaisin tehdä myös sen koulutuksen jälkeen.

Mistä aiheesta riitelette eniten Oton kanssa?

Ihan perusjutuista kinastellaan joskus, ajankäytöstä tai siivouksesta.

Millaisia elämänohjaita ainaisit itsellesi ennen Tiaran ja Zeldan syntämän aikaista aikaa?

En  mä ehkä antaisi ohjeita. Mutta haluaisin sanoa sen aikaiselle itselleni, että mun ei olisi tarvinnut olla huolissaan ja että elämä kantaa kyllä. Ja että mä kelpaan juuri sellaisena kuin olen.

Minkälainen olisi unelmiesi talo (ei mitään linnoja, vaan realistisesti ajateltuna?)

Mä en haluaisi asua omassa talossa, mutta unelmien koti olisi täysin meidän maun mukaan rempattu 5h+ keittiö, sauna ja parveke kantakaupungissa Jugend-talossa.

Mitkä ovat Tiaran ja Zeldan parhaimmat ja persoonallisimmat puolet?

Molemmilla on omat ihanat persoonansa ja puolensa, molemmat ovat empaattisia ja osoittavat paljon rakkautta.

Mikä on äitiydessä parasta/ pahinta?

Parasta äitiydessä on se että saa seurata omien ihanien naperoiden kasvua, ja oppia heistä joka päivä lisää. Pahinta on menettämisen pelko, vaikka sille ei mitään konkreettista syytä olekaan. Jokainen äiti tietää sen raastavan pelon että itselle tai lapsille tapahtuisi jotain.

Mistä pidät eniten itsessäsi?

Siitä että olen positiivinen enkä jää vellomaan ikävissä asioissa, vaan pyrin aina eteenpäin.

Haluaisitko asua muualla kuin Helsingissä?

Haluaisin asua ulkomailla vuoden joskus lasten kanssa, koska se olisi varmasti ihan mahtava ja avartava kokemus meille kaikille.

Mihin maihin haluaisit matkustaa ja miksi?

Haluaisin matkustaa Euroopan ulkopuolelle nyt ihan alkajaisiksi, koska en ole koskaan matkustanut muualla kuin Euroopassa. Jenkkeihin, Japaniin ja Brasiliaan olisi ihan mieletöntä päästä. Erilaiset kulttuurit kiinnostavat.  Euroopan sisällä haluaisin matkustaa Puolaan ja käydä Auschwitshissa, se on ollut mun haaveena siitä asti kun opiskelin historiassa toisen maailmansodan aikaisia asioita ensimmäisen kerran.  Mulla ei kyllä ole mitään maata mihin en haluaisi matkustaa, tai no tietenkään en minnekään missä on vaarallista olla tällä hetkellä, mutta muuten ajattelen että matkailu on vain hyvä asia.

Miten valmistauduit lapsen tuomaan elämän muutokseen? Tai mistä ylipäänsä tiesit(te), että on sopiva hetki toiselle lapselle?

Raskausaikana mä ajattelin paljon tulevaa vauvaa, mietin meidän tulevaa arkea, juteltiin paljon Oton kanssa ja luin paljon blogeja ja kirjoja äidiksi tulemisesta. Aika selvät sävelet mulla oli heti alussa millainen äiti haluan olla. Ei me mistään etukäteen tiedetty että on sopiva hetki toiselle lapselle, päätettiin vaan että hän saa tulla jos on tullakseen, ja tuo varmasti oman lisänsä meidän elämään juuri sellaisena kuin on.

Kuinka koet, että lapset ovat muuttaneet: parisuhdetta, elämää, tulevaisuuden suunnitelmia/haaveita?

No lapset ovat muuttaneet oikeastaan kaiken, paitsi parisuhteen. Parisuhdetta eivät muuttaneet siksi, että me käytännössä ollaan oltu koko meidän parisuhteen ajan matkalla vanhemmiksi tai vanhempia, se ajatus on aina ollut läsnä. Meille ei koskaan ehtinyt tulla sellaista täydellisen toimivaa kahdenkeskistä elämää jonka lapset yhtäkkiä muuttaisivat aivan päälaelleen. Lapset ovat antaneet mulle tulevaisuuden suunnitelmat, haaveet ja halun antaa heille vain parasta ja kehittyä itse paremmaksi ihmiseksi.

Mitkä asiat ovat lastenkasvatuksessa olleet teille ns. kulmakiviä?

Johdonmukaisuus, läsnäolo ja rakkauden osoittaminen.

Mikä on se pääperiaate jolla te haluatte kasvattaa lapset Oton kanssa? (apua en tiä tajusitko, mutta siis niinku että haluatteko että heistä kasvaa vaikka suvaitsevaisia tai mihin pyritte keskittymään kasvatuksessa)

Me halutaan että lapsista kasvaa fiksuja, suvaitsevaisia ja rakastavia ihmisiä jotka kunnioittavat itseään ja muita ja osaavat käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa.

Hei ja kiitos ihanasta blogista! 🙂 mitkä ovat mielestäsi hyvät ja huonot puolet lasten pienellä ikäerolla? Haluatko lisää lapsia, jos, niin koska ja kuinka monta?

Kiitos paljon sulle <3 Hyvä puoli on se että heillä on ihan mielettömän läheinen suhde toistensa kanssa, he ovat kasvaneet melkein vauvasta asti yhdessä ja heillä on sellainen yhteys jota voin ylpeydellä ja rakkaudella seurata. Vauva-ajat menivät samoilla silmillä ja Zeldan vauvavuoden jälkeen arki on ollut jopa helpompaa, kuin vain yhden lapsen kanssa. Mutta se eka vuosi oli rankka, ja raskausaika etenkin mun komplikaatioiden ja vuodelevon takia. Jälkimmäiseen kysymykseen en osaa vastata, juuri nyt on hyvä näin.

Jos sinulla olisikin tyttöjen sijasta kaksi poika lasta mitkä olisivat heidän nimensä? :–)

Mä en kerro, ei sitä koskaan tiedä jos meille tulee vaikka koira! Mutta tykkään myös poikien nimissä vähän erikoisemmista nimistä, kansainvälisistä mutta simppeleistä.

Jos saisit hulppean omakotitalon missä se sijaitsisi? Montako huonetta? Minkalainen sisustus? Kaikille omat huoneet?

Mä en haluaisi omakotitaloa, varsinkaan isoa omakotitaloa koska siinä olisi hirveä huolehtiminen ja siivoaminen! mutta unelmien asunto olisi Helsingin keskustasta, 5h+keittiö, sauna ja parveke, vanhassa jugend-talossa mutta täysin meidän makuun rempattuna. Superiso keittiö joka olisi auki olkkariin, paljon valoa ja yhdisteltynä vanhaa ja uutta sisustuksessa.

Mikä on ikuinen suosikkilaulusi mitä voi kuunnella milloin tahansa kyllästymättä?

Ai kauhea, ompas vaikea kysymys koska mulla on niin monta sellaista! No mutta ainakin meidän häätanssibiisi, A day to rememberin If it means a lot to you.

Jos eroaisitte Oton kanssa uskoisitko tulevaisuudessa pystymään uuteen suhteeseen?

En tiedä, en varmasti ainakaan kovin nopeasti. En näe että koskaan pystyisin rakentamaan kenenkään toisen kanssa sellaista mitä meillä nyt on Oton kanssa.

Leikkiikö tytöt vain ns. tyttöjen vai myös poikien leluilla?

Tytöt leikkii ihan kaikilla leluilla. Frozen on kova juttu, mutta toinen halusi synttärilahjaksi sinisen kuorma-auton, ja molemmat tykkäävät niin barbeista kuin junaradastakin. Meillä ei ole tyttöjen ja poikien leluja, on vain leluja.

Onko sulla ollut koskaan säätöä naisten kanssa tai ootko ”vakavasti” tapaillut naisia?

Ei ole ollut enkä ole koskaan tapaillut.

Onko sulla (ollut) tatuointeja tai lävistyksiä?

Napakoru on ollut, mutta muuten ei mitään. Haluaisin ehkä joskus tatuoinnin.

Voisitko olla vegetaristi?

Voisin mä varmasti jos haluaisin.

Valitsisitko mustat vai tummansiniset silmälasit jos pitäis valita kummat?

Mustat.

Katsotko Solsidania?

Mä haluaisin katsoa, mutta Otto ei tykkää, eikä mulla ole aikaa katsoa yksin sarjoja. Ehkä saan joskus Oton houkuteltua antamaan sille mahdollisuuden!

Mitä jos Otto olis kertonut tai kertoisi vasta nyt että tuntee olevansa vastakkaista sukupuolta?

No eipä mitään. Mä rakastan Ottoa hänen itsensä vuoksi, en siksi että hän on mies. Mulle on ihan sama miltä hän näyttää, kunhan saan olla hänen kanssaan.

Ihastuitko Ottoon heti kun tapasitte ekan kerran?

No ihastuin kyllä, eihän tuohon voinut olla ihastumatta!

Onko Tiara (esikoisena) alkanut kyselemään uutta pikkusisarusta, tuon ikäsenähän ne kai alkaa kovasti kiinnostaan? 😀

Ei ole kyllä kysellyt, musta tuntuu että Tiaralla on ihan tarpeeksi händlättävää tuossa yhdessä pikkusiskossa, haha!

Huhhuh, siinäpä oli muutamaan kysymykseen vastaus! Me ollaan varmaan tällä hetkellä Tukholmassa ja kirjaudutaan hotelliin sisään, illalla mahdollisesti Tukholma-kuulumisia luvassa siis. Mukavaa päivää kaikille! 🙂