Kolme päivää lomailua takana, ja vielä yksi ihana, toivottavasti aurinkoinen, päivä edessä. Me ollaan otettu niin rennosti kuin mahdollista, syöty, ulkoiltu, leikitty, siivottu ja askarreltu. Iltaisin katsottu leffoja Oton kanssa ja väännetty herkkuiltapaloja. Tytöt ovat saaneet etsiä pääsiäismunia, ja me ollaan saatu syödä heidän pääsiäismunien jämiään kun molemmat jaksoivat syödä alle yhden kokonaisen munan. Nämä kolme päivää on tehneet niin hyvää pitkän ja harmaan kevättalven jälkeen.

Nautiskeltiin tänään kunnon pääsiäisateria, lammasta, uunijuureksia ja punaviinikastiketta, sekä jälkkäriksi itsetehtyä pashaa ananaksella ja valkosuklaalla maustettuna, nam! Olitte tismalleen oikeassa, itsetehty pasha on vielä tuhat kertaa parempaa kuin kaupasta ostettu. Lammaskin onnistui tosi hyvin, vaikka tämä oli ensimmäinen kerta kun lampaan ulkofileitä paistoin. Lisäksi tänään meidän esikoinen on saanut stailata mua, mistä lisää huomenna, ja käytiin myös ulkona pyöräilemässä, tai siis tytöt pyöräilivät ja me Oton kanssa enemmänkin pyörittiin.

Me kuvattiin pieniä hetkiä meidän pääsiäisestä videolle, ja tarkoituksena oli esitellä teille meidän höpötyksiäkin mutta arvatakaa mitä(!), mun videonmuokkausohjelma ei suostunut ymmärtämään mun videotiedoston fps:ää, joka oli sen mielestä liian suuri. Se jätti äänet 25fps:lle vaikka video pyöri 29,97fps:llä (frames per second), eli toisinsanoen kun katsoin mun ja meidän erittäin hidastettua ääntä normaalinopeudella pyörivän videon aikana meinasin tukehtua nauruun. Tiarankin ääni oli maailman hitain ja matalin ja kuulostin itsekin ihan känniseltä vanhalta mieheltä kun ääni oli niin hidastettu. En saanut sitä vaan toimimaan vaikka tappelin, googlailin ja väänsin sen kanssa useamman tunnin, joten tällä kertaa näkyy nyt vain kuvaa ja kuuluu kiva biisi taustalla. Opinpahan sen että vaikka kuulostaa kivemmalta että on enemmän ruutuja sekunnissa, niin en lähde kikkailemaan niin kauan kuin mulla on tuo kyseinen ohjelma käytössä vaan asetan kameran asetuksista tuon 25:n valmiiksi päälle.

Sen verran voin paljastaa että kun tytöt availivat pääsiäismuniaan ja niistä löytyneitä yllätyksiä, Tiara kiljaisi kovalla äänellä ”Sain APINAN!!!” ja Zelda vastasi siihen ”SAIN MUNAN!”. Se oli aika huvittavaa, kuten koko munien avaussessio muutenkin. Mutta toivottavasti tykkäätte videosta ja tunnelma välittyy kuitenkin! Videon voi katsoa myös TÄÄLLÄ jos se ei jostain syystä näy.

Huomenna luvassa siis Tiaran stailaama asu ainakin, sillä me otettiin osaa YLE:n puoli seitsemän -ohjelman #lapsistailaa -haasteeseen, johon voi osallistua instagramissa! Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille, mä lähden nyt Oton kanssa saunaan ottamaan kunnon löylyt.

Olen mukana Indiedaysin ja L’Oréal Parisin uuden Prodigy -hiusvärin kampanjassa, jonka myötä pääsin reilu viikko sitten viettämään huippua muodonmuutos- ja kuvauspäivää Mintun ja Sofin kanssa. Meidän hiukset värjättiin ja leikattiin, ja saatiin kasvoillemme ihanat meikkitaitelijan tekemät meikit, ja päästiin sekä valokuvattavaksi että videokuvattavaksi.

Uudet L’Oréal Paris Prodigy -kestovärit eivät sisällä ollenkaan ammoniakkia. Värit sisältävät mikroöljyjä, jotka auttavat levittämään värin miljoonat pigmentit hiuskuituihin tasaisesti ja tuovat esiin äärettömästi sävyvivahteita, niinkuin luonnollisessakin hiusvärissä on. Mä ensin vähän epäröin, että mitähän mun kilometri-tuplajuurikasvuisista ikuisuus sitten vaalennetuista ja puoli ikuisuutta sitten sävytetyistä hiuksista oikein tulee, kun iskee päähän vain yhden vaalean markettivärin.

Kuva lainattu Mintulta.

Suoraan sanottuna valmistauduin siihen että hiukset menevät ainakin juurista ihan pissan väriseksi, kuten vaalentaessa yleensäkin, ja että muutenkin lopputulos voisi olla sellainen etten tykkää. Olin kuitenkin niin kyllästynyt hiuksiini joihin ei oltu tehty lokakuun jälkeen mitään, että ajattelin etten häviäisi kokeilemalla mitään, ja ainakin vaalennetun päälle tarttuisi sitten paremmin joku toinen sävy. Mun hiukset värjättiin 10.0 -sävyllä, joka on sarjan 17:stä eri sävystä kaikkein vaalein.

Värin sekoitus oli helppoa, kun purkki oli suunniteltu sellaiseksi että mukana tulleella sekoitustikulla sai hyvin sekoiteltua. Mä olen aina tähän asti laittanut kotona markettivärit johonkin kulhoon, ja sekoitellut sudilla, mutta nyt ensimmäistä kertaa purkki oli valmiiksi sellainen ettei tarvinnut mitään ylimääräisiä välineitä vaan kaikki löytyi paketista.

Kuvat lainattu Mintulta.

Lopputulos yllätti mut sillä, että se ei ollut ollenkaan keltainen tai oranssi. Hiuksissa on näkyvissä useita eri sävyjä, mutta kuitenkin tasaisesti, eikä sillä tavalla kirjavasti niinkuin vielä ennen-kuvassa. Mä tykkään siitä että latvat ovat raikkaan vaaleat, ja tyvi on sitten enemmän sellainen toffeen sävyinen. Mulla oli pari vuotta sitten hetken aikaa toffeen sävyiset hiukset ennen kuin vedin yli vaalennuksen kanssa, ja olen haikaillut niiden perään aika usein, koska se sävy tuntui sopivan mun ihon sävyyn nätisti. Tämä uusi toffeetukan sävy on uskomattoman ihana ja luonnollinen. Jos en tietäisi, niin en uskoisi että tämä väri on saatu aikaan kaupan värillä, etenkään kun itse en ole aiemmin saanut vivahteikkaita ja luonnollisia hiuksia markettiväreillä aikaiseksi.

Sävy oli tarpeeksi lähellä mun omien hiusten sävyä, ja onnistui siksi niin hyvin. Hiuksia itse värjätessä kun ei missään nimessä kannata lähteä kikkailemaan, ja valitsemaan purkin kyljen malleilta kauneinta sävyä, vaan verrata niitä tupsuja omaan kuontaloon ja valita sävy joka ei poikkea omasta sävystä liikaa. Yhdestä kahteen sävyä tummempaan tai vaaleampaan on kotivärjäyksessä turvallinen muutos, jolloin lopputuloksesta voi olettaa tulevan halutunlainen. Mun hiuksia ei värjätty kokonaan, vaan väri levitettiin ensin tyveen, ja ihan lopuksi muutaman minuutin ajaksi jo entuudestaan vaaleisiin latvoihin, mikä on hyvä taktiikka värjättyihin hiuksiin joissa on selkeä juurikasvu.

Kuvat lainattu Mintulta.

Mä olen hurjan tyytyväinen tähän kampaukseen, ja iloinen että osallistuin tähän kampanjaan. Kaikkein siisteintä musta oli nähdä kuvat ja video, joka meistä päivän aikana kuvattiin. Siinä oikein kiteytyy se miten iso muutos tapahtui, ja en tiedä teistä mutta ainakin itse huomaan kun näin jälkikäteen katson, miten paljon helpompi mulla oli olla kameran edessä videon loppupuolella, kun fiilis omasta ulkonäöstä oli itsevarma ja tunsin näyttäväni siltä miltä haluankin. Päivä oli ihan mahtava, ja mulle jäi tosi hyvät fiilikset!

Kaksi ylintä kuvaa lainattu Mintulta.

Behind the scenes -video löytyy tuosta alta, tai TÄÄLTÄ jos upotus ei jostain syystä näy sinun laitteellasi.

Teillä lukijoilla on mahdollisuus päästä testaamaan uusia Prodigy -värejä, sillä kampanjasivulla on mahdollisuus hakea L’Oréal Paris Prodigy -testiryhmään johon otetaan 250 onnekasta mukaan kokeilemaan itse valitsemaansa Prodigy-sävyä. Mahdollisuudet päästä testaamaan ovat siis aika hyvät, kun noin moni pääsee mukaan! Hakuohjeet löytyvät samaiselta sivulta, kuten myös Mintun ja Sofin upeat lookit ja lisää behind the scenes -kuvia.

Käykää ihmeessä hakemassa mukaan jos hiusten värjäys tuntuu ajankohtaiselta! Mitäs pidätte muuten lopputuloksesta? Muistan ainakin muutaman teistäkin haikailleen sen toffeesävyn perään, miltäs tämä näyttää teistä? 😀

Kiitos L’Oréal Paris, Indiedays ja ihanat bloggaajakollegat huipusta päivästä ja tästä uudesta lookista, se oli heittämällä kevään mukavin maanantai!

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille, illalla luvassa lisää videomateriaalia, mutta kylläkin aivan eri jutusta!

Siivouksen, rennon lounaan, sen barbieleikkimaratonin ja puistoreissun jälkeen me pidettiin tänään lasten kanssa pieni askartelutuokio. Askarteluista ei kyllä tullut niin kovin pääsiäismäisiä kun mielikuvitus lähti lentämään, mutta pääsiäisjuttujen sijaan me saatiin aikaiseksi Monsieur Mato, Rouva Leijona suurella leijonanharjalla, muutama pupu, tipu, ihminen ja joku jonka nimeä en enää muista. Me askarreltiin piipunrasseista ja pampuloista, joita saatiin Tigerilta pääsiäisyllätyksen mukana.

Piipunrasseista on maailman helpointa askarrella, ja niistä jo pieni melkein-kaksivuotiaskin saa väkerreltyä mieleisiään juttuja. Pompulapampulat sen sijaan vaativat liimaa kiinnittyäkseen, ja liiman mä jätin mun ja Tiaran jutuksi. Yllättävän vähillä sotkuillakin selvittiin vaikka tämä oli eka kerta kun annoin Tiaran omatoimisesti käsitellä (muuta kuin paperi-) liimaa. Hän osasi hienosti ottaa sitä aina pumpulipuikolla pienestä läjästä johon sitä kasasin paperin päälle, ja levitti oikein siististi aina pampulalle ja liimasi niitä yhteen. Me koristeltiin eläintyypit vielä tarroilla, jotka oli tarkoitettu liimattavaksi pääsiäismuniin. Karvainen pampula ei ollut ihan se paras tarttumapinta, mutta oikeastaan hahmoista tuli ainakin tuhat kertaa hauskempia kun niiden silmät, viikset ja muut olivat aivan vinossa ja ihan miten sattuu. Juuri sopivan sinnepäin-askartelua, taattua meidän tyyliä.

Zeldalle iski väsymys melko pian askartelutuokion aloituksen jälkeen ja hän lähti sohvalle nukkumaan minikokoisen pehmopingviininsä Koi-Koin kanssa, ja sillä aikaa me Tipan kanssa askarreltiin vielä monta eläintä. Pikkuinen pingviini sai nimekseen Koi-Koi kun Zelda vetäisi sen narunvedossa Lintsillä viime kesänä. Silloin hän ei vielä höpötellyt niin paljoa kuin nykyään, mutta osasi silti nimetä pingviininsä ja nimi on pysynyt tähän päivään asti. Mun mielestä Koi-Koi on ihan paras nimi, toivottavasti Zelda ei ikinä vaihda tai unohda sitä.

Meidän askartelut ei ehkä ole mitään sisustuslehden kansikuvamateriaalia, mutta ainakin meillä oli kivaa niitä tehdessä ja saatiin aikaakin kulumaan oikein hyvin. Ei kai kaikella askartelulla tarvitse olla niin hienoa päämäärää, voihan sitä vain askarrella lasten kanssa askartelemisen ilosta, silloin se on oikeastaan vielä entistä mukavampaa ja lapsetkin saavat toteuttaa omaa mielikuvitustaan täysillä!

Hyvää yötä ja ihanaa viikonloppua kaikille <3

Me herättiin aamulla rauhassa tyttöjen kanssa vasta vähän ennen yhdeksää, ja Ottokin pääsi tänään aiemmin töistä niin saatiin hoidettua useamman päivän ruokaostokset yhdessä ennen illan ruuhkia. Nyt on kyllä niin lomafiilikset! Neljä päivää edessäolevaa vapaata tuntuu ikuisuudelta, vaikka sujahtaakin ohitse varmasti aivan silmänräpäyksessä. Mutta sitä ei kannata miettiä nyt vaan nauttia tästä silmänräpäyksestä täysillä, eikö! Alkuviikko meni tosi nopeasti ohi touhutessa joten on kiva rauhoittua viettämään pitkää viikonloppua tyttöjen ja Oton kanssa.

Takki Sheinside* / Huivi Monki* / Kello Tommy Hilfiger* / Housut Tally Wejl / Kengät Nike / Laukku Coach /*saatu blogin kautta.

Musta tuntuu niinkuin en olisi kirjoittanut kuulumisia ikuisuuteen, kun muutaman päivän on tullut kirjoiteltua enemmän jostain tietyistä asioista kuin siitä mitä ollaan tehty. Mutta hyvää meille kuuluu, ei mitään sen erikoisempaa, haha tällainen perus suomalainen vastaus. Tajusin tänään että meidän kuopus, neiti Zelda, täyttää kaksi vuotta alle kahden viikon kuluttua! Olenhan mä tiennyt että synttärit lähestyvät ja juhlatkin on ollut suunnitteilla jo jonkin aikaa, mutta silti se tänään vasta jotenkin jysähti tajuntaan että siihen on oikeasti niin lyhyt aika. Me pidetään juhlat vasta viikkoa oikean päivän jälkeen kun se sopii aikatauluihin paremmin, mutta onneksi kaksivuotias ei ihan vielä ymmärrä ajankulua niin hyvin että se haittaisi. Oikeana päivänä juhlitaan ihan vain perheen kesken varmaankin.

Mutta silti, kaksi vuotta! Miten nyt voi olla jo huhtikuu? On nuo neidit jo molemmat niin isoja ja reippaita ja omatoimisia että ei sitä voi kuin hämmästellä. Heidän kanssaan on ihana jutella ja höpöttää, ja parhaimpia juttuja on kyllä ne mitä he juttelevat keskenään. Niin huvittavia keskusteluita välillä että on pokassa pitelemistä ihan todella. Ei sitä osannut vielä vuosi sittenkään kuvitella miten läheisiä tytöt voisivat olla toisilleen. Mutta tottakai nyt 2- ja 3,5-vuotiaan on helpompi rakentaa yhdessä leikkejä, keskustella ja vain olla yhdessä, kun molemmilla on jo ymmärrystä, kuin vuosi sitten pienemmän ollessa vasta 1-vuotias pikkutaapero.

Mä tunnen olevani maailman onnekkain tyyppi, kun saan joka päivä hengata juuri noiden kahden universumin siisteimmän ipanan kanssa. Tottakai jokaiselle vanhemmalle ne omat muksut on aina rakkaimmat, olen varma että siellä ruutujen takana on aika monta äitiä, joilla on myös universumiin siisteimmät ipanat, haha!

Huomenna meillä on edessä varmasti ainakin barbieleikkimaraton, paljon hyvää ruokaa ja ulkoilua. Pientä pääsiäisaskartelua voitaisiin myös tehdä, ja sitten on se pääsiäismunien piilotus. Vissiin pieni väsymys jo kun meinasin kirjoittaa pääsiäisloman piilotus, apua! Mua nyt vaan jäi mietityttämään että minä päivänä se pääsiäismunajahti kuuluu järjestää? Muistelisin että viime vuonna kun me pidettiin se (en edes muista minä päivänä) niin joku tuli kommentoimaan että se oli ihan väärä päivä. Mutta nyt en muista edes että mikä päivä se väärä päivä oli, saati sitten oikeaa. Ei sillä että se ketään vahingoittaisi jos me nyt jälleen jahdattaisiin yllätysmunia vääränä päivänä, tuli vaan mieleen, haha. Että saa valaista tätä urpoa äitiä, joka ei ole päivästä perillä, jos joku muu sattuu olemaan!

Ihanaa pääsiäistä kaikille, toivottavasti se aurinkokin näyttäisi vihdoin monen harmaan päivän jälkeen!

Eilen ei tullut viikon arkiruokaa, eikä mitään muutakaan. Mun oli vaan pakko nollata yksi ilta, pelata candy crushia iPadilla, katsoa Temptation Islandia ja Bieber Roastia, ja vaan olla. En avannut konetta koko iltana, enkä ollut ehtinyt tehdä arkiruokapostausta aiemmin valmiiksi. Mutta, mä toivon että hyvää kannatti odottaa, sillä jaan teille nyt maailman helpoimman kalaruokareseptin, jonka valmistamisessa kestää tasan sen verran aikaa kun sulla kestää pilkkoa muutama vihannes. Se on oikeastaan ainoa kylmä pääruoka jota meillä syödään, ja se on lähestulkoon ainoa kalaruoka jota mieheni syö. Tämä ruoka maistuu myös lapsille, joista toiselle jopa niin hyvin että hän söi eilen varmaan ensimmäistä kertaa elämässään nopeammin kuin minä, vaikka meillä oli samankokoiset annokset (ennenkuin otin lisää :D).

Kyseessä on siis kylmäsavulohiwrapit, joita mun ohjeella tulee kahdeksan, ja jotka ovat niin täyttäviä että syötyäni kaksi mun teki mieli vaan makoilla sohvalla kolme tuntia. No, en makoillut, ja ähkykin onneksi hävisi nopeasti, mutta pointti oli että nam nam nam. Tämä ei ehkä nyt ole maailman pääsiäismäisin ruokaohje, mutta jos lammas ja pasha alkaa tulla korvista ulos jossain vaiheessa niin kokeilkaa, valmistusaika on viitisentoista minuuttia max ja se tuntuu aivan minimaaliselta siihen nähden miten törkeän herkullisia nämä ovat! Sopii hyvin myös lounaaksi. Tämä resepti saattaa vaikuttaa kevyeltä tai ei niin täyttävältä, mutta ainakin mulle avokado on sellainen joka täyttää mahan ihan superhyvin.

Kylmäsavulohiwrapit

8 tortillaa (täysjyvä tai normi)

300g kylmäsavulohta

2 syöntikypsää avokadoa

1 rs kirsikkatomaatteja

1/2 kurkku

1 lime

1 ruukku jääsalaattia

1/3 pussi mozzarellaraastetta

1 rs Viola rapu-tuorejuustoa (tai jotain muuta oman maun mukaan)

ripaus mustapippuria

Pilko kaikki vihannekset ja salaatit ja kylmäsavulohi. Voitele tortillat raputuorejuustolla, täytä vihanneksilla, lohella ja juustoraasteella, purista limeä päälle ja lisää ripaus mustapippuria. Nautiskele kaikessa rauhassa, ja vaivu euforiseen olotilaan ihanasta mausta.

Ihanaa torstaipäivää kaikille <3 Palaan illalla kuulumisten kera!