Alle kolme viikkoa jouluun, sopiiko toivoa että jos nyt ollaan taas vuorotellen kipeänä kaikki, niin parannuttaisiin edes jouluksi? Esikoisella on elämänsä ensimmäinen korvatulehdus, silmätulehdus ja edelleen se penteleen keuhkoputkentulehdus. Meillä muilla ei toistaiseksi mitään mutta eiköhän me ainakin silmätulehduskierros saada aikaiseksi kun se on niin helposti tarttuvaa. Tänä syksynä on todella oppinut arvostamaan sitä päätöstä, että otettiin lapsille ne vauvavakuutukset, vaikka aiemmin tuntui että maksaa turhasta kun tytöt ei koskaan olleet kipeänä.

Ollaan päästy aina helposti jonottelematta lääkäriin, ja vielä sellaiseen lääkäriin missä molemmat lapset tykkäävät käydä. En voi kuin suositella Itiksen Pikkujättiä, vaikkakin vähän liian tutuksi on tullut tänä syksynä se paikka. Ilman vakuutusta meillä olisi mennyt lääkkeisiin ja lääkärikäynteihin ihan hulluna rahaa tänä syksynä, mutta onneksi on vakuutus, huh. Että ei ole ainakaan meillä ollut turha päätös ottaa niitä, jos joku on kahden vaiheilla niin suosittelen ehdottomasti ottamaan, sitä kun ei ikinä tiedä!

Me ei olla juuri nukuttu kolmeen yöhön esikoisen yskän takia, ja olo on sen mukainen. Ajatus ei kulje ja kahvia kuluu puolikas kapselipaketti päivässä. Sentään Zelda on saanut nukutuksi, kun me ollaan otettu Tiara meidän viereen, on edes yksi pirteä mukula. Mä todella olen nyt täällä sormet ristissä, että saataisiin tämä flunssakierros päätökseen ennen joulua, se olisi ihan parasta. Ihan tätä en kyllä silti tarkoittanut kun alkusyksystä puhalsin irronnutta ripseä ja toivoin ettei oltaisi jouluna kipeänä, haha!

Ei tässä oikeasti voi kun nauraa, muu ei auta. Ja saa olla tyytyväinen kuitenkin siitä että kyse on vain pikkujutuista, jotka paranevat kyllä ainakin jossain vaiheessa! Onneksi Tipa on ottanut niin lunkisti tämän sairastelun, vaikka olo on varmasti tosi tosi ikävä. Me möllötellään loppuviikko sisätiloissa, taidetaan jatkaa viime viikonlopun pyjamabileitä seuraavat kolme päivää ainakin.

Päivän asu / Takki Sheinside / Huivi Cubus* / Paita Gina Tricot / Housut Dr. Denim / Kengät Skopunkten / Laukku Coach / Kahvimuki Joco* / *saatu blogin kautta

Postauksen kuvat on otettu aiemmin tällä viikolla, tämä päivä on kulunut isommalla neidillä sohvan pohjalla lääkärireissua lukuunottamatta. Blogin puolella onneksi on joulukalenteri, joka jatkuu joka päivä! Ja kivaa, lauantaina on itsenäisyyspäivä, ja silloin piristystä lasten ja meidän viikkoon tuo tärkeä ja rakas joulukuusenkoristeluperinne, sekä tietenkin linnanjuhlat ja pukujen tsiigailu!

Lopuksi kuitenkin vielä vähän iloisempaa asiaa, nimittäin Honor6 -puhelimen voittaja! Kilpailussa oli ihan järjetön määrä osallistujia, ja valinta oli aivan älyttömän hankala. Olisi tehnyt mieli antaa puhelin jokaiselle, mutta yksi kommentti piti valita, ja mä valitsin nyt sitten tämän:

Eli onnea sinulle Jassu, tai sinun pikkuveljelle uudesta puhelimesta! Kommenttisi sulatti mun sydämen ja mä toivotan ihanaa joulun aikaa sinulle ja parempaa ensi kevättä koulussa sinun pikkuveljellesi! Laitoin sulle Jassu sähköpostia myös voitosta! Kiitos hurjasti kaikille kilpailuun osallistuneille!

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille! Huomenna joulukalenterissa taas vähän erilaista asiaa tuttuun tapaan aamulla ysin jälkeen. Hyvää yötä<3

Joulukalenterin ensimmäinen arvonta tulee tässä! Sain Korusi-lehden tiimoilta arvottavaksi teille aivan ihanan Lumoava-korun, joka ilahduttaa varmasti niin omassa kuin jonkun toisenkin joululahjapaketissa. Tämän talven uutuus, Pauliina K.:n suunnittelema Sinisiipi-sarja lumosi mut täysin! Sinisiipi on sellainen herkän kaunis, mutta todella näyttävä sarja, joka sopii mun mielestä hyvin myös talveen vaikka perhosaiheellaan jonkin verran kesäinen onkin.

Sinisiivestä voi hyvin tulla mieleen vaikkapa enkelin siivet näin joulua ajatellen, joka tapauksessa ihastuttava sarja! Valitsin teille omalla aukeamallani Korusi-lehdessä esitellyn Sinisiipi-riipuksen arvottavaksi, koska se on mun suurin suosikki. Sarjaan kuuluu myös kaulakoru, rannekoru ja kahdet erilaiset korvikset, tässä on siis sarja jota on helppo lähteä täydentämään omannäköisillään jutuilla. Siro riipus sopii hyvin niin arkeen kuin juhlaankin!

Kuvat: Tatu Ahonen Mainostoimisto Ad Kiivi Oy

Osallistuaksesi arvontaan, keksi itsellesi nimimerkki, kommentoi tähän postaukseen kenelle antaisit riipuksen vai pitäisitkö itse ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 7.12.2014 klo 23.59 asti, jolloin arvon voittajan ja otan häneen sähköpostitse yhteyttä. Voittajan nimimerkki päivittyy tämän postauksen loppuun.

ARVONTA PÄÄTTYNYT! Voittajaksi arpoutui Kaisla (4.12.2014 klo 23.43). Voittajalle on lähetetty sähköpostia, onnea voitosta ja kiitos osallistumisesta kaikille! 🙂

Muistatteko kun keväällä olin mukana tekemässä Korusi-lehteä? No mua kysyttiin mukaan myös talven numeroon, enkä epäröinyt hetkeäkään, vaan sanoin heti kyllä! Mun mielestä on ihan huippua olla mukana tekemässä lehteä, joka jaetaan tänä talvena jo 700 000:n suomalaiseen kotiin, ja saada siihen oma aukeama jossa saan esitellä omia talven suosikkikorujani. Lehteä jaetaan myös yli 60:ssä koruliikkeessä, eli sieltä voi hakea omansa jos ei kotiin asti tule.

Tällä kertaa sain vaikuttaa itse myös aukeaman tyyliin, ja siitä syntyikin sellainen talven ihmemaa, iloinen mutta tyylikäs mielestäni. Valitsin aukeamalle koruja Lumoavan valikoimista, ja siihen pääsivät tietenkin myös mun omat Serafina-hääkorut, jotka edelleenkin ovat ehkä ne kauneimmat Lumoava-korut mun mielestäni. Omalle aukeamalleni valitsin myös mun kaksi lemppari Lumoava -uutuutta, Sinisiipi-kaulakorun, sekä Vanilja-rannekorun. Muita lehdessä esillä olevia juttuja ovat mm. Citizenin ja Lacosten kellot, Rhythm kodinkellot, Lasten Angry Birds- ja Muumi-tuotteet, sekä Saurumin korut.

Lehti jaetaan koteihin tänään, ja eilen ovat auenneet myös talvisen ilmeen saaneet korusi.com-sivut, joilta löytyy esimerkiksi korusuunnittelija Heikki Hartikaisen designer-haastattelu, ja lehden digiversio, sekä lukijakysely, johon vastaajien kesken arvotaan yhteensä 1000€:n arvosta Lumoava-koruja. Kyselyyn voi osallistua 31.1.2015 saakka korusi.com-sivustolla! Mä palan halusta kuulla teidän mielipiteitä lehden ilmeestä ja mun aukeamasta sekä valinnoista, joten käykää ihmeessä osallistumassa kyselyyn tai kertokaa mietteitä tänne kommenttiboksiin!

Korusi-lehden tiimoilta on tulossa huomenna ja myöhemmin tässä kuussa pari kivaa ylläriä blogin joulukalenteriin, joten pysykääpä kuulolla, ja kertokaa ihmeessä omia lempparikorujanne lehdessä esitellyistä Lumoava-koruista, niin saatan ottaa vähän vinkkiä ;)!

Kuvat: Tatu Ahonen Mainostoimisto Ad Kiivi Oy

Mukavaa iltapäivää kaikille <3

Kolmannessa luukussa pääsette kurkkaamaan mun lapsuuden jouluihin! Mä kaivelin omaa 12-vuotiaana tekemääni albumia, josta löysin muutaman joulukuvankin, tosin valitettavasti olen 12-vuotiaana ollut sen verran ”fiksu” että olen leikellyt kuvia ”hienon” muotoisiksi jotta albumi näyttäisi jännittävämmältä. Olisinpa 12-vuotiaana ajatellut että haluan siirtää nämä paperikuvat joskus vielä digimuotoon siitä albumista!

Kuten jotkut ehkä muistavatkin, mä oon viettänyt mun jokaikisen jouluni ennen vuotta 2012 Oulussa tai sen lähellä, vaikka me asuttiinkin Helsingissä äidin kanssa. Oulussa on kaikki sukulaiset ja ennen omaa perhettä joulua ei kyllä olisi mitenkään ollut ilman heitä, ja kyllä heitä toki edelleenkin kaipaa vaikka oman perheen kanssa joulua viettääkin.

Tässä on mun toka joulu Oulussa, hahaa vitsi mikä tonttu olen ollut, lakkikin ihan silmillä! Mua naurattaa tää kuva, samanlainen pönttö olin pienenä kuin nykyäänkin!

Me aina vaihdeltiin joulunviettopaikkoja, välillä oltiin mummolassa ja välillä serkkujen luona. Mun mummo ja pappa olivat kuitenkin aina paikalla joulunvietossa, vaikka joskus oltiinkin muualla. Parhaita olivat joulut jotka sai viettää serkkujen kanssa, heistä riitti seuraa ja ei käynyt aika pitkäksi kun odotti joulupukkia. Jouluruoka oli ihan parasta, ja tädeiltä ja mummolta mä olen kaikki jouluruokareseptinikin saanut! Edelleen kokkaan samoja herkkuja joita pienenä söin!

Tässä kuvassa taidan olla jo kolmevuotias? Ihanasti serkkupoika pitää huolen että katson melkein oikeaan suuntaan, hahaaa! Mä en kestä tota mun muumimekkoa, niin ysäri ja niin söpö, harmi kun ei ole tallessa, toi olis päheä meidän tytöille!

Mä aloin vihaamaan hiihtoa silloin kun se tuli koulussa pakolliseksi enkä osannut ollenkaan enää, vaan kaaduin aina pyllylleni. Lapsuuden joululomilla olin kuitenkin kova hiihtämään ja hiihtelin mummon pihaa ympäri kerta toisensa jälkeen joka talvi siitä asti kun sain sukset. Uskookohan Otto silmiään kun näkee allaolevan kuvan, se tietää että oon maailman pahin hiihto-hater!

Iina 4v hiihtämässä mummolan pihaa ympäri. Aika makea myös toi pottamallinen lakki eiks vaan!

Mun mummo ja pappa muuttivat Oulusta vähän kauemmas, Rantsilaan joskus kun olin ekaluokalla, ja siellä maaseudun rauhassa oli myös ihanaa viettää jouluja. Sieltä mulla on tosin mun yksi kamalimmista joulumuistoista, kun me oltiin kaikki mummoa, pappaa ja äitiä myöden influenssassa jouluna yhtäaikaa. Pappa-raukka teki kaikki jouluruuat ja me vaan makoiltiin äidin ja mummon kanssa ihan raatona sängynpohjalla. Oli meillä ihan mukava joulu muuten mutta 40 asteen kuume vähän söi voimia ja jouluruoka ei maistunut eikä lahjojen jaostakaan meinannut tulla mitään kun ei meinattu jaksaa kykkiä paketteja kuusen alta. Nyt jo naurattaa, silloin vähän harmitti olla kipeänä.

Tämä kuva on otettu siellä Rantsilassa kun olin ehkä 9v, mutta ei siis sinä jouluna kun olin kipeä. Mulla on toi tonttulakki vieläkin tallessa, hahha! Bongatkaa myös mummon päheä nokialainen sivupöydältä, mulla oli samanlainen keltaisena!

Ihania joulumuistoja kyllä, tuli niin ikävä Ouluun! Tänä jouluna me ei mennä sinne, mutta joku joulu on kyllä pakko viettää taas siellä yhdessä sukulaisten kanssa.

Millaisia muistoja teillä on lapsuuden jouluista?

Olympus OM-D E-M-10, kamera joka pelasti mun talven, tai ainakin alkutalven. Sain kuukaudeksi tämän Olympuksen ihanan kameran lainaan, ja voin ihan rehellisesti sanoa että itkettää kun pitää siitä vielä luopua! Mä en ole koskaan testannut parempaa kameraa, vaikka aika montaa järkkäriä, kompaktijärkkäriä ja pokkaria on tullut testattua vuosien varrella.

Jo ensimmäiset postaukset joissa olin ottanut kuvat tällä kameralla aiheuttivat kysymystulvan kamerasta ja sen ominaisuuksista, enkä ihmettele. Parannus kuvanlaadussa on vaan niin huikaiseva! Ihmeellistä, että keskellä vuoden pimeintä aikaa mun ei tarvitse stressata iltapäivähämärässä kuvaamisesta, tai kuvien epätarkkuudesta, OM-D, tuttavallisemmin OOÄMGEE hoitaa kaiken.

Kuvattu iltapäivän hämärässä, aukko f 1.8 valotusaika 1/60s

Olen testannut OM-D:täni auringonpaisteessa, pilkkopimeässä, pilkkopimeässä katulampun valossa, hämäränä päivänä sisällä, valoisana päivänä sisällä ja oikeastaan vaikka ja missä olosuhteissa. Kertaakaan en ole vielä pettynyt. Uskomattominta on kyllä se mihin kamera pystyi katulampun valossa, illalla kello kuuden aikaan kun oli aivan pimeää. En käyttänyt lisäsalamaa, en käyttänyt kameran omaa salamaa, otin vaan kuvia ja ne olivat tarkkoja, hyvän värisiä ja kivoja.

Molemmat kuvattu katulampun valossa, pilkkopimeässä ilman salamaa, aukko f 1.8 valotusaika Tiaran kuvassa 1/60s ja yhteiskuvassa 1/40s

Mulla on lainassa kameran kanssa myös 25mm Zuiko-objektiivi, joka on muoto- ja asukuvien ottamiseen ihan nappivalinta. Se on pienikokoinen, niinkuin kamera itsessään, ja siitä saa kauniin syvyysterävyysefektin. Objektiivissa on sama aukko kuin mun oman järkkärin 50mm/f 1.8 -objektiivissa, mutta tuo 25mm objektiivi antaa paljon enemmän liikkumavaraa, mikä on tosi näppärää. Siinä missä 50mm objektiivilla joutuu menemään kolmen metrin päähän että saa kokonaisen ihmisen kuvaan, 25mm -objektiivilla riittää paljon pienempikin etäisyys. Etenkin sisällä kuvatessa tämä on ehdottoman tärkeää. Silti objektiivi on todella valovoimainen ja tosiaan sillä saa kauniin syvyysterävyyden kuviin.

Kuvattu päivänvalossa, aukko f 1.8 valotusaika 1/1000s

Näin talvella käytössä on melkein jatkuvasti f 1.8. Siinä missä mun omalla järkkärillä tuota aukkoa käytettäessä kuvat ovat usein epätarkkoja, Olympus tuottaa pelkkää priimaa. Mun omalla järkkärillä osa kuvista on jalustallakin otettaessa epätarkkoja. Olympuksella epätarkkoja kuvia ei tule vaikka kädet vähän tärisisivät tai lapset juoksentelisivat, tarkennus on tosi nopea ja hyvä.

Kuvattu iltapäivän hämärässä, aukko f 1.8 valotusaika 1/80s

Upeinta on mielestäni se, miten hyviä kuvia kameralla saa otettua myös keinovalossa sisällä. Kuvat eivät koskaan ole tippaakaan keltaisia tai epätarkkoja, toisin kuin Canon eos 600:D:llä jota olen tähän asti tottunut käyttämään. Ennen välttelin viimeiseen asti keinovalossa kuvaamista, koska kuvista tuli vaan niin noh kauheita. Mutta nyt se ei ole katastrofi jos jotain pitää kuvata vielä auringon laskettua kotona, vaan päin vastoin.

Kuvat otettu kaikki hehkulampun valossa, aukko f 1.8 valotusaika kaikissa 1/60s

Kamera on niin tervetullutta vaihtelua megakokoiselle järkkärille, ettei tosikaan. Sitä on maailman helpointa kuljettaa laukussa mukana, ja ottaa mukaan kaikkialle. Myös kaulassa se kulkee kivasti, eikä ole jatkuvaa pelkoa siitä että se kaulassa törmäisi johonkin. Toki 25mm objektiivikin auttaa, kun ei ole sieltä massiivisimmasta päästä.

Kuvattu aamuhämärässä meidän pimeässä kodissa, aukko f 1.8 valotusaika 1/8s

Meillä oli siis näin hämärää sämpylöitä kuvatessa 😀

Mä oon alkanut ottamaan enemmän kuvia kuin ennen, koska musta on vaan niin ihana katsoa ottamiani kuvia ja haastaa kameraa, katsoa mihin se pystyy. Tekisi mieli pitää oikein jotkut talvikuvaukset meidän lapsille vielä kun kamera on käytössä! Tulen kirjoittamaan vielä lisää kamerasta ennen testijakson loppua, ja ajattelinkin kysyä teiltä, että mitä haluaisitte siitä tai valokuvauksesta yleisesti tietää? Kiinnostaako teitä vinkit talvikuvaukseen tai vinkit lapsikuvaukseen? Mikään ammattilainenhan mä en ole missään määrin, mutta jonkin verran kokemusta on näiden vuosien aikana karttunut, ja osaan mä ainakin jotain vinkkejä varmasti antaa!

Oletteko kokeilleet Olympuksen kameroita? Kiinnostaisiko teitä kuvausvinkit? Millaisella varustuksella itse kuvaatte talvella?