Helsinki Priden kunniaksi mä kirjoitan tänään aiheesta, joka on mulle tärkeä ja josta omaan vankat mielipiteet. Aihe on toki muutenkin pinnalla, tällä viikolla tulleen lakivaliokunnan tasa-arvoista avioliittolakia koskeneen hylkäävän äänestyspäätöksen vuoksi. Keskiviikkona mua suututti, ja suututtaa edelleen, paljon. On kuvottavaa, että edelleen niin suuri osa suomalaisista on sitä mieltä, että kaikki ihmiset eivät ole samanarvoisia, eivätkä ansaitse samoja oikeuksia.

Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa samaa sukupuolta olevien ei ole mahdollista mennä naimisiin, eikä adoptoida yhdessä lasta. Ruotsissa samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeus on astunut voimaan jo vuonna 2003, ja tasa-arvoinen avioliittolakikin jo viisi vuotta sitten, sitä ennen Ruotsissakin oli käytössä rekisteröity parisuhde kuten Suomessa vielä nykyisin. Muissakin Pohjoismaissa laki on jo pitkään asettanut kaikki ihmiset seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta samalle viivalle, mutta ei Suomessa, ehei.

Täällä meilläpäin suvaitsevaisten äitien älymystön kehdossa, av-palstalla, asetetaan ihmisiä samalle viivalle esimerkiksi koirien ja kissojen kanssa. Luin ketjua otsikolla JES!! LAKIALOITE ”TASA-ARVOISEN” AVIOLIITON PUOLESTA HYLÄTTIIN! ja se sai kyllä mun vereni kiehumaan jo ensimmäisen sivun aikana. Jo otsikon lainausmerkkeihin asetettu sana tasa-arvoisen, on ihan käsittämätön, mitä epätasa-arvoista kaikille samassa avioliittolaissa muka olisi? Niinpä. Ei mitään. Kävin ihan tarkoituksella provosoitumassa av-palstalla, sillä mukavasti sujuneen Babyshower-iltapäivän jälkeen kaipasin pientä potkua persuksiin, jotta sain oikean vireen kirjoittaakseni tämän tekstin.

Aiemmin kirjoittamani tilapäivitys äänestyspäätöksen uskomattomuudesta blogini fb-sivuilla keräsi runsaasti tykkäyksiä ja kommentteja. Keskustelua syntyi sekä puolesta, että vastaan, mutta en silti vielä senkään keskustelun jälkeen keksinyt yhtään hyvää syytä, miksi tasa-arvoisen avioliittolain ei pitäisi tulla voimaan. Keskustelussa avioliittolakia vastaan esitettyjä argumentteja olivat mm. oma uskonto, ja lain mukana tuleva samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeus. Kysyessäni miksi homot olisivat heteroita huonompia adoptiovanhempia, en saanut yhtään vastausta.

Itse yksinhuoltajaäidin kanssa kasvaneena, runsaasti erilaisista perhetaustoista tulevia ihmisiä tuntevana en voi ymmärtää, että joku jaksaa edelleen roikkua ydinperheidyllissä kuin hukkuva pelastusrenkaassa. Meillä on se normaali kaksi lasta ja aviopari -ydinperhe, joo, mutta se ei tarkoita että pitäisin meitä millään tasolla parempina vanhempina, kun jotain eronnutta pariskuntaa, yksinhuoltajaa, lesboa, homoparia, leskeä tai vaikkapa kuuroa. Se on hienoa jos lapsella on sekä isä, että äiti, mutta aina niin ei vain syystä tai toisesta käy. Maailmassa on liikaa lapsia orpokodeissa ilman yhtäkään vanhempaa, mutta he eivät saisi päästä rakastavan perheen luokse turvalliseen maahan vain siksi, että vanhemmat olisivat kaksi miestä tai kaksi naista?

Usein tasa-arvoista avioliittolakia ja LGBT-adoptio-oikeutta vastustavat vetoavat siihen, että seksuaalivähemmistöön kuuluvien vanhempien lasta kiusataan koulussa. Tämä argumentti on yhtä typerä, kuin mikä tahansa muu kiusaamisen pelkoon perustuva argumentti. Meidän lasten nimiä on päivitelty, koska kyllähän erikoinen nimi tekee kantajastaan kiusaamisen kohteen. Jos jotakuta kiusataan koulussa, syy on kiusaajassa, ei kiusatussa. Juuri nyt on se oikea hetki kaikille vanhemmille vaikuttaa, ja kasvattaa lapsistaan niitä suvaitsevia tyyppejä, jotka eivät kiusaa. Mä toivon että mun lasteni sukupolvi koostuisi vähän fiksummista tyypeistä, kuin tämä omani, jossa kiusaaminen typerien asioiden takia on normaalina pidetty asia.

Adoptio-asiassa olen törmännyt myös väitteeseen, että osa nykyisistä maista, joista Suomeen adoptoidaan lapsia, voisi kieltäytyä antamasta lapsia adoptioon Suomeen ollenkaan, jos Suomessa sallittaisiin samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeus. En löytänyt tilastotietoa tästä argumentista hardcore-googlailullakaan, mutta monessa adoptio-oikeutta koskevassa palstakeskustelussa olen tähän törmännyt. Tutustuin vertailun vuoksi Ruotsin kansainvälisiin adoptiolukuihin vuosilta 2001-2004, ja ainakaan minun silmääni vuosittaiset adoptiot eivät näyttäneet vähentyneen ollenkaan v. 2003 voimaan astuneen yhtäläisen adoptio-oikeuden jälkeen.

Toinen tilapäivitykseni kommenteissa esitetty vasta-argumentti tasa-arvoista avioliittolakia vastaan, oma uskonto, ei mielestäni ole validi, kun puhutaan kansalaisten tasa-arvoisuudesta Suomen lain edessä. Valtio ja kirkko ovat kaksi eri asiaa, ja nyt on kyse Suomen laista, ei kirkosta tai raamatusta. Lakialoitteessa ei vaadita mahdollisuutta kirkkohäihin, vaan sitä että Suomen laissa kaikki ihmiset olisivat avioliiton suhteen samalla viivalla. Se ei vaadi ketään pappia vihkimään homoparia vastoin vakaumuksiaan, mutta sallisi sen niille, jotka sen hyväksyisivät. Rekisteröity parisuhde ei ole sama asia kuin avioliitto, eikä aseta kansalaisia samaan asemaan.

Kommenteissa otettiin esille myös polyamoria, jos homoilla olisi oikeus mennä naimisiin, niin pitäisikö myös moniavioiset suhteet sallia? Mielestäni tämä on erittäin kaukaahaettu ajatus, mutta ihan tosissaan, pohdittuna, se että jollakin olisi useampi kumppani avioliitossa, ei olisi multa tai keltään muultakaan mitenkään pois, eikä loukkaisi ketään, niin kauan kuin jokainen avioliiton osapuoli olisi naimisissa täysi-ikäisenä ja vapaaehtoisesti.

Homofobia on sairaus, homous ei. En ole vielä koskaan kuullut yhtäkään tasa-arvoista avioliittolakia vastaan esitettyä perustelua, joka olisi ollut oikeasti perusteltu. Se johtuu siitä, että ei ole mitään syytä loukata seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia eväämällä heiltä valtaväestön oikeuksia. Mä toivon, että kaikki ”hyi homot on ällöjä” -tyypit menisivät itseensä, ja miettisivät miten ällöttäviä ovat itse. Muutos ei ole pahasta, aikojen saatossa on tehty monia edistyksellisiä muutoksia, esimerksiksi annettu naisille äänioikeus ja vapautettu naiset miesten vallasta. Miksi ei voitaisi tehdä tätäkin muutosta, muutosta joka on jo kauan sitten toteutunut monessa muussa maassa, eikä näissä maissa vielä tänäkään päivänä kukaan mene naimisiin koirien, sohvien, tai lasten kanssa.

Mä haastan teidät kaikki jakamaan tätä aihetta, kirjoittakaa oma tekstinne tai linkatkaa tämä, mutta älkää hiljentykö. Laki on saatava tasa-arvoiseksi kaikille, eikä peli ole vielä menetetty vaikka tilanne tällä hetkellä onkin tämä. Niin kauan kuin lakiin ei tule muutosta, tätä aihetta ei saa haudata.

Moni varmaan muistaakin, että olen mukana Nikonin kampanjassa, testaamassa erilaisia Nikon 1 -sarjan vaihdettavilla objektiiveilla varustettuja kompaktikameroita. Ensiksi testasin Nikon 1 S 1 -kameraa söpön vaaleanpunaisena, minkä jälkeen sain testattavaksi vähän järeämmän Nikon 1 AW 1 -kameran. AW1 on  Nikonin testien mukaan 15:n metrin syvyyteen asti vedenkestävä, ja kestää 2m pudotuksen rikkoutumatta, aika mielettömiä ominaisuuksia näin lapsiperhekäyttöä ajatellen.

Mun oli tarkoitus testata vedenkestävyyttä jo aikaisemmin, mutta kelit eivät ole olleet niin uimista suosivia, että oltaisiin päästy mereen testaamaan. Uimahalliin kamera kaulassa kävely tuntuu ajatuksena jotenkin ahdistavalta, en halua vaikuttaa siltä että salakuvaan muita uimareita veden alla, hahha! Aion kuitenkin ehdottomasti vielä kokeilla vedenkestävyyttä, sillä kuvaaminen veden alla kuulostaa niin siistiltä! AW 1:n 15:n metriin asti vedenkestävä, yhdysrakenteinen esiin ponnahtava salama tulee varmaan tarpeeseen Suomen sameissa ja pimeissä vesissä kuvatessa

AW1 on kooltaan vähän suurempi kuin aiemmin testissä ollut S 1. Siihen saa hyvän otteen kun kuvaa, ja tykkään koosta, vaikka se ei mun minikokoiseen Michael Korsin crossbodyyn mahdukaan. AW1 ei ole kooltaan ihan peruspokkari, mutta ei kuitenkaan yhtään niin kömpelö kuin järjestelmäkamerat yleensä, vaan helposti mukaan otettava ja käytännöllinen. Kamera on mulla testissä valkoisena, mikä miellyttää mun silmää todella paljon, ja sopii kivasti mun läppäriin ja puhelimeen.

Onneksi myös testissä olevista neljästä objektiivista kolme on valkoisia, ja yksi, lempparini 32mm objektiivi on hopea, joka sekin sopii kivasti kameraan. AW1:lle on saatavilla kaksi erilaista veden- ja iskunkestävää objektiivia, joista toinen mulla on testissä myös. Kaikki Nikkor 1 -objektiivit sopivat AW1 -kameraan, mutta tosiaan vain kaksi niistä on yhtä kestäviä kuin kamera itse.

Kävin juuri ennen kesäreissuja Nikonin asiantuntijan Mikon opastuksessa, ja koin sen todella hyödylliseksi. Eniten yllätyin siitä, että Mikko piti mun kuvia jo lähtökohtaisesti laadukkaina ja blogini ilmeeseen sopivina, vaikka itse kuvittelin että mulla on kaikki aivan pielessä. Kuvatessa hän opasti mua kiinnittämään huomiota kuvakulmiin ja kuvien rajaukseen, mikä oli todella hyvä. Lisäksi kävimme läpi kuvien jälkikäsittelyä, mistä koin saavani ne kaikkein tarpeellisimmat vinkit.

En ollut aiemmin itse tullut ajatelleeksi, että yleensä rajaan kohteen aina keskelle kuvaa ja sitten mulla on peräkkäin kymmenen kuvaa, joissa kaikissa on keskellä ihminen tai kahvimuki, pläts pläts pläts, tosi tylsää eikö? Miksi en pitäisi hauskaa kameran kanssa, ja kokeilisi erilaisia rajauksia? Ruokaa kuvatessa voi pelkän, tarkkaan rajatun annoksen sijaan näyttää myös kaunista kattausta. Ja kun otan kasvokuvaa lapsista, pään ei tarvitse olla keskellä, vaan kuvan voi rajata vaikka sen mukaan mihin suuntaan lapsi katsoo.

Mä tykkäsin koulutuksessa erityisesti siitä, että me ei tuijotettu isoarvoja ja valotusaikoja, sillä Nikon 1 -kameroilla on jo lähtökohtaisesti todella helpot ja hyvät asetukset, joita olen oppinut muokkaamaan. Mikko keskittyi enemmän siihen, että tosiaan kuvia otetaan, koska se on kivaa, eikä niin että hampaat irvessä tuijotellaan lukuja vaan. AW 1:n valikot ovat monipuoliset, ja antavat paljon mahdollisuuksia hyvien kuvien ottamiseen. AW 1 on suunniteltu aktiiviselle ihmiselle vaihtoehdoiltaan, mikä sopii paremmin kuin hyvin lapsia tai lasten kanssa kuvatessa.

AW1 kykenee ottamaan jopa 60 täyden tarkkuuden kuvaa sekunnissa, kun tarkennuksen lukitsee tiettyyn kohtaan.Valokuvavalitsin ja hidastettu näkymä ottavat 20 peräkkäistä kuvaa, joista voi valita parhaat. Valokuvavalitsin suosittelee viittä parasta kuvaa, kun taas hidastettu näkymä näyttää kuvat samanaikaisesti hidastettuna kameran laadukkaalla nestekidenäytöllä, jolloin parhaan otoksen valinta on helppoa. Nämä ovat ominaisuuksia, joita kahden hulivilitytön äitinä osaa todella arvostaa.

Meidän ollessa laivareissulla, Otto kuvasi meidän isolla järkkärillä ja mä kuvasin AW 1:llä. Me otettiin molemmat reilut 300 kuvaa reissun aikana, ja laadussa kompaktikameran kuvat eivät hävinneet järkkärikuville ollenkaan, melkeinpä päinvastoin. Nikon 1 -kameroiden valikot auttavat kuvauksessa, jolloin vähän kokemattomampikin kuvaaja saa todella helposti aikaiseksi näyttäviä kuvia. Ison järkkärin kanssa pitää tietää ainakin vähän mitä tekee, jotta kuvista saa edes etäisesti sellaisia kuin toivoo.

Aiemmin mainitsemani kuvien jälkikäsittelyn opastus oli tosi hyödyllistä mielestäni! Mulla oli aiemmin käytössä ainoastaan netissä käytettävä Picmonkey kuvien muokkaukseen, mutta se ei ole kyllä mikään paras mahdollinen ohjelma. Sillä on hyvä tehdä kollaaseja ja lisätä tekstiä kuviin, mutta peruskuvankäsittelyyn mulla on nyt käytössä Photoshop Elements 11, joka tuli tämän uuden Oton mulle ostaman läppärin mukana. Elementsillä on kätevää muokata kuvan valkotasapaino ja värit kuntoon, mulla kun on aiemmin ollut vaikeuksia saada kuvien värit luonnolliseksi, kuvat ovat olleet välillä, etenkin talvella todella harmaita.

Toivon että koulutuksen opit, ja laadukkaat testikamerat auttavat parantamaan blogin kuvien laatua, ja monipuolistamaan kuvia, sillä viimeinen asia mitä haluan on tylsät kuvapötköt harmaalla värityksellä. Seuraavaksi testailen viimeistä testikameraa, täysin uutta Nikon 1 J 4 -minikameraa, joka on taas vähän erilainen tuttavuus suurikokoisemman AW 1:n jälkeen. Sitä ennen aion kuitenkin päästä kokeilemaan vielä sitä vedenalaista kuvausta AW 1:llä, ja tulen kirjoittamaan siitä jos ja kun onnistun!

Kaikki postauksen kuvat kuvia itse kamerasta lukuunottamatta otettu Nikon 1 AW 1 -kameralla. Yhteistyössä Nikon.

Onko teillä kokemusta veden alla kuvaamisesta? Onko se helppoa vai hankalaa? Parhaat vinkkinne?

Äitisyndrooma iski päälle tänään kaupoissa pyöriessä, enhän mä osannut ostaa itselleni mitään! Löysin kaikkea kivaa, mutta en ”tarpeeksi kivaa”, joten jätin kaupan hyllyyn. Nyt vähän kieltämättä harmittaa! Lapsille sen sijaan löysin vaikka mitä kivoja vaatteita, sekä Oulusta että tänään shoppaillessa. Otin mukaan postaukseen myös Tipan ihanan Tukholman löydön, käärmeennahkakuvioon tikatun valkoisen collegemekon, johon olen ihan rakastunut. Otollekin löysin sukkia, teepparin ja hupparin, sukat miehekkäästi leopardikuviossa.

Mä en ole yleensä mikään alehamsteri, usein käy niin että löydän kaikkea kivaa normihintaista alejen aikaan, mutta en mitään alejuttuja. Tänään kävi kuitenkin hyvä tuuri kun Zarassa oli jopa kokoja jäljellä alessa olevissa tosi suloisissa vaatteissa. Toivottavasti pian alkavia kesäkelejä silmälläpitäen tänään ostin sortsit ja pari mekkoa tytöille. Oulussa taas mukaan tarttui leggingssit ja neulepaita, siellä selkeästi oli jo ihan syksyfiilis vaikka kesä ei ole edes puolivälissä. Josko tämä tästä pian lämpenisi!

Nämä ihanat oranssia hehkuvat vaatteet löysin Zarasta. 18-24kk koko on tällä hetkellä aika hyvä meidän molemmille tytöille, housuissa Zeldalle vähän reilu ja paidoissa Tiaralle vähän nafti, mutta shortseissa ja mekoissa molemmille tismalleen sopiva. Tää on niin kätevää kun molemmat tytöt voivat käyttää yhdessä suurimmaksi osaksi samoja vaatteita, laajentaa valikoimia molempien osalta kivasti.

Valkoinen mekko H&M:ltä Tukholmasta, Neule H&M:ltä Oulusta ja leggingssit Lindexiltä. Tiara rakastaa uusia kirjainlegginssejään hurjasti ja on luetellut kirjaimet niistä jo moneen kertaan. Ne ovat olleet päällä jo monta kertaa ja on pienen taistelun takana saada ne pesuun. Perhosneule on mun mielestä ihanan herkkä ja kaunis, ja materiaaliltaan ihanan pehmeä ja viileä, juuri sopiva neule kesään. Käärmekuosimekko on ihanan rento, kangas on nimittäin collegea, mutta kuitenkin näyttävä ja siisti. Kultainen vetoketju niskassa on ihana yksityiskohta.

Zelda oppi eilen sanomaan ”koti” kun tultiin kotiin, ja tänään uusia sanoja on tullut mm. ”nukkuu” ja ”pallo”. Zelda viihtyi mainiosti mun ja Kaislan kanssa shoppailemassa kolmen tunnin päiväunien jälkeen ja olisi kovasti halunnut napata kaikenmaailman vaatteet rattaista mukaansa. Meidän shoppaillessa Tiara oli flunssaisen Oton kanssa kotona, Ottoraukka sai Tiaralle vikana Oulupäivänä iskeneen pikaflunssan. Toivottavasti se menee Otolla ohi yhtä nopeasti kuin Tipallakin.

Tiara oli onnesta soikeana kun pääsi kotiin omien lelujen ääreen ja tänään hän on leikkinyt koko päivän legoilla ja barbeilla, taisi olla mun huoleni leikkikavereiden puutteesta ihan turha. Ajomatka sujui hyvin lasten kanssa, Tiaralla oli välillä huono olo kun hän välttämättä halusi lukea kirjaa, mutta se onneksi helpotti kun pysähdyttiin hetkeksi ulos raikkaaseen ilmaan ja sovittiin yhdessä että kirjoja voi lukea sitten kotona. Ajomatkan jälkeen tehtiin vielä varmaan suurimmat ruokakauppaostokset ikinä, ennenkuin palautettiin auto. Nyt ei tarvitse ainakaan viikkoon raahautua rattailla ruokakauppaan, ja viikonkin päästä vain ostamaan maitoa.

Huomenna suuntaan Annan babyshowereihin nauttimaan ihanasta seurasta, näitä juhlia on odotettu! Ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille <3

Otolle iski tietenkin flunssa heti kun on ensimmäinen päivä kotona, joten tänään ei varmaankaan tehdä mitään ihmeellistä. Mä ajattelin kuitenkin napata Zeldan mukaan ja lähteä kiertämään (ihan pikkusen vaan) alennusmyyntejä, kun en saanut vielä Oulussa shoppailtua tarpeeksi. Koska ajomatkalta ei ollut kuvia, kun kameran akku kesti vain Oulussaoloajan ja laturi oli unohtunut kotiin, mä jaan telle parit asukuvat Oulusta. Illemmalla vuorossa sitten ostosten esittelyä, mikäli niitä löytyy ja muita kuulumisia! Nyt mä jokatapauksessa ryhdistäydyn bloggailun kanssa ja postauksissa ei tule enää pitkiä taukoja, oli ihanaa lomailla mutta nyt kaipaan sitä kun saa uppoutua kunnolla kirjoittamiseen.

Sain ennen reissuja Sheinsidelta paketin, ja siinä oli aiemmin esiteltyjen pitsishortsien lisäksi ihana vaaleanpunaraidallinen toppi, johon kuulemma mun äiti on aivan rakastunut. Ei sillä, tykkään siitä kyllä itsekin kovasti! Se on ihanan hempeä ja sopii nätisti shortsien ja farkkujen kanssa. Oulussa ei kauheasti shortsikelejä ollut, mutta onneksi me liikuttiin autolla kokoajan niin se ei haitannut ja leikin yhtenä päivänä että on kesä laittamalla shortsit jalkaan.

Toppi Sheinside* / Shortsit H&M / Kengät River Island / Laukku Michael Kors / * = saatu blogiyhteistyön kautta

Toinen asu jonka kuvasin oli Tukholmasta BikBokista ostettu harmaa hapsumekko, josta tykkään tosi paljon! Se on niin mukava ja rento päällä, vaikkakin tuntuu olevan hieman epäonninen vaate. Mä osaan yleensä syödä ihan siististi, enkä juuri sotke vaatteitani, mutta molemmilla kerroilla (kaksi kertaa viikon sisällä) kun olen pukenut mekon päälleni, olen heti ensimmäistä kertaa syödessäni tiputtanut ruuat syliin, voin vain kysyä että mitä ihmettä?? Miksi juuri tämän mekon kanssa joka on mun uusi lemppari? Tuolla se taas hengaa pyykkikorissa kun en ole saanut vielä aloitettua reissupyykkien pesua. Ehkä kolmas kerta toden sanoo, syön vaikka essu päällä sitten.

Takki Sheinside* / Mekko BikBok / Bandeau Lindex / Kengät Topshop / Laukku Michael Kors / * = saatu blogiyhteistyön kautta

Käykö teillekin joskus niin että joku yksi vaate kerää aina ruuat tai mehut päälleen, vai olenko mä ainoa epäonninen?

Huomenna kääntyy (vuokra)auton nokka kohti Helsinkiä, ja kotiudutaan pysyvästi meidän kesäreissuilta. Kieltämättä risteilyreissun ja Oulun viikon jälkeen alkaa olla jo pienoinen koti-ikävä. Oma sänky, oma vaatekaappi ja oma suihku houkuttelevat, vaikka täällä mun tädillä on hieno vastaremontoitu saunarakennus upeine kylppäreineen. Omassa suihkussa vaan on sitä jotain! Ehkä hieman jo kaipaa oman kodin rauhaa, vaikka täällä onkin ollut rento meininki, ja viikko on ollut juuri sopiva pituus reissulle, niin ollaan rauhassa ehditty nähdä kaikkia, eikä hösätty paikasta toiseen 24/7.

Tuntuu että meidän tytöt on kasvaneet ainakin kilometrin isompien serkkujensa seurassa, ja oppineet vaikka mitä uusia taitoja. Zelda on oppinut kiipeämään tuolille ja trampoliinille, ja sanomaan loppu, ruoka ja ihhahhaa. Mieluisaa tekemistä on riittänyt joka hetkelle, ja mekin ollaan Oton kanssa saatu ladattua akkuja kun Zeldalle on ollut monta innokasta syöttäjää ja hoitajaa, ja Tiaralle leikkikavereita. Etenkin Tiaralle oli iso juttu myös vierailla mummunsa kotona ekaa kertaa niin että muistaa, nyt neiti tietää aina kun mummulle soitellaan, että missä se mummu oikein luuraa, on ehkä helpompi sitten miettiäkin päässä että mitä se tarkoittikaan että mummu on Oulussa.

Jokapäiväisten monen tunnin pihaleikkien lisäksi lapset ovat päässeet näkemään kaikkia sukulaisiaan, mökkeilemään, kastelemaan kukkia ja vierailemaan heppatallilla katsomassa heppoja. Zelda oli järkyttynyt kun iso heppa työnsi pään ulos karsinastaan, mutta kovin kiinnostunesti tarkkaili heppoja kokoajan. Tiara säikähti hepan päristelyä, mutta halusi silti innoissaan käydä katsomassa eri heppoja kun mun serkku esitteli suosikkejaan. Tuleekohan tytöistä heppatyttöjä isona?

Tänään näin päivällä mun rakasta Jarppulia keskustassa, sekä serkkuani Riinaa. Oli ihana hengailla, ja vähän aleshoppailla sekä ostaa serkuille tuliaisia. Lisäksi ihana lukijani täältä Oulusta kävi moikkaamassa, ja hänen kauniista sanoistaan tuli niin hyvä fiilis! Ihanaa että te olette niin aktiivisia ja hengessä mukana meidän elämässä, ei voi muuta kuin kiittää sydämen pohjasta teitä kaikkia, jotka kannustatte ja piristätte meitä päivittäin eri kanavien kautta!

Naurattaa muuten hieman mun ja Jarnon identtiset poseerausasennot ja melko samantyyliset takitkin, molemmat ihan vahinkoja!

Shoppailun jälkeen tein jotain mitä en ole tehnyt yli kahteen vuoteen, vietin äidin kanssa pari tuntia kahdelleen, ja suuntasin äidin kanssa kahdestaan lounaalle. Me oltiin sovittu jo Helsingissä, että viimeisenä Oulu-päivänä mennään kahdestaan kiinalaiseen syömään meidän vakkari Kung Po -kanat ja jutellaan oikein kunnolla. Oli ihanaa viettää äiti-tytär -aikaa, yleensä kun ollaan aina liikenteessä koko porukalla ja päähuomion vievät lapset. Käytiin Torinrannan Beijingissä ja ruoka oli superhyvää, mä söin koko annoksen ja tilattiin vielä lisäriisiä, taisi olla ihan pieni nälkä, kun ne annokset on tosiaan ihan rekkamiestasoa kooltaan.

Lounaan jälkeen oli vuorossa vielä viimeinen  vierailu, käytiin moikkaamassa Oton serkkua ja hänen avovaimoaan, sielläkin sai ahtaa herkkukakkua naamariin. Meillä alkaa kyllä nyt monen viikon herkkulakko kotona, aivan liikaa tullut syötyä herkkuja tämän viikon aikana kun joka kyläpaikassa on aina ollut uudet herkut tarjolla, välillä monta kertaa päivässäkin. Mutta onneksi tämä on vain väliaikaista, kotona laitetaan taas ruokavalio kuntoon ja herkutellaan tuoreilla mansikoilla, pensasmustikoilla ja muilla kesäihanuuksilla.

Lomaa on varjostanut ainoastaan yksi ikävämpi juttu, nimittäin mun viisaudenhammas. Ensin päättelin kipeän posken johtuvan vain aftasta, mutta kun kipu ei ollut vielä viikonkaan jälkeen helpottanut, päätin tarkastella suun tilannetta. Viisaudenhammashan se sieltä puskee takahampaan vierestä kauniisti 90 asteen kulmassa, suoraan kohti poskea. Nyt hieman kaduttaa, että yhden traumaattisen viisaudenhampaan poistoeikkauksen jälkeen en antanut leikata muita pois 18-vuotiaana.

Hammaslääkäriin on melkeinpä pakko suunnata, vaikka kylmä hiki puskee jo pelkästä ajatuksesta otsalle. Elättelen vielä pientä toivoa että hampaan puhkeaminen pysähtyisi, sillä se on jo vuosia ollut läpi ikenestä yhden millinkokoisen kulman verran, mutta melko epätoivoiselta tuntuu tämä toiveiden elättely. Saa nähdä miten tässä vielä käy! En jaksa stressata, kun en asialle juuri nyt voi mitään. Ja pitihän se pieni kiusa olla muuten niin ihanalla lomalla, eihän sitä liian mukavaa saa olla näin suomalaisen ajattelutavan mukaan olla, eikö, haha!

Mä lähden nyt pakkaamaan vielä viimeiset jutut ennen huomista, ja sitten nukkumaan, että jaksetaan sitten aamulla olla pirteinä hakemassa autoa. Luvassa on ainakin arvontaa ja kaikkea muutakin hauskaa, pysykää kuulolla! Ihanaa huomista torstaipäivää kaikille! Blogi aktivoituu kunnolla taas kunhan päästään himatunnelmiin!