Ajauduin tänään tilanteeseen, jollaiseen en koskaan uskonut joutuvani. Tilanteeseen, jossa vanhempi naishenkilö puuttui mun kasvatukseeni metrossa, koska ilmeisesti pidän liian tiukkaa kuria lapsilleni. Nainen oli kyllä ystävällinen, jutteli kovasti Tiaralle, joka istui itsekseen penkillä, mun seistessä vieressä rattaiden kanssa. Hän ihasteli Tiaran kissalegginsejä ja kehui Tiaraa, kun hän luki mainoksista kirjaimia ja numeroita, ja lauleskeli omia laulujaan. Musta on mukavaa kun ihmiset juttelevat ihan muutenvaan, Tiarakin on aina innoissaan kun joku huomioi, ja juttelee mukavia.

Mä kuitenkin hämmennyin siitä, että nainen kehtasi puuttua mun kasvatukseen, nollata täysin mun auktoriteetin lapsen edessä. Älkää ymmärtäkö väärin – mä olen tasan sitä mieltä, että jos mun lapset käyttäytyvät huonosti, enkä itse huomaa sitä, heille saa sanoa käytöksestä. Mutta tänään ei ollut kyse siitä. Mä pyysin Tiaraa ystävällisesti ottamaan kengät pois metron penkiltä, koska muutkin ihmiset istuvat siinä, eikä mielestäni ole kohteliasta pitää kenkiä penkillä. Käytin suunnilleen sanoja ”Ottaisitko Tiara ne jalat pois penkiltä, ei ole kivaa muille istua siihen sinun jälkeesi, kun pidät siinä likaisia kenkiä”. Tiara otti heti jalat pois penkiltä, ja istui ihan tyytyväisenä loppumatkan. Kiitin nätisti Tiaraa yhteistyöstä, ja tilanne oli sillä selvä.

Tämä naishenkilö kuitenkaan ei suvainnut mun ystävällistä pyyntöä tyttärelleni, vaan alkoi kovaan ääneen sanomaan, että ”No eihän se nyt haittaa kun on niin kauniit kengät, ja eihän ne nyt niin likaiset ole, kyllä niitä saa pitää penkillä!”. Mä en oikein tiennyt mitä sanoa siihen, totesin vaan uudelleen että mun mielestä se ei ole kanssamatkustajia kohtaan kohteliasta pitää kenkiä siinä, riippumatta siitä millaiset kengät ulkoiselta olemukseltaan ovat.

Mä koen olevani kasvattajana rento, mutta kuitenkin johdonmukainen, ja mun mielestä hyvät käytöstavat kuuluvat ehdottoman tärkeänä osana kasvatukseen. Johdonmukaisuushan tässä kenkägatessakin oli taustalla, joo, kengät eivät ehkä näin kesällä, kuivalla ja kauniilla säällä ole likaiset, tai aiheuta sen suurempaa vahinkoa penkeille tai kanssamatkustajien housuille. Mutta milläs selität kolmivuotiaalle marraskuussa ekoilla loskasäillä, että nyt ei olekaan enää ok pitää kenkiä penkillä, jos hän on saanut tehdä niin jo pitkään? Luultavasti vastaukseksi tulisi uhmaikäisen perusargumentti ”Mutta minä haluan!”, ja kiukkukohtaus, joka ärsyttäisi metrovaunullista ihmisiä.

Mä koen itse pääseväni paljon helpommalla, kun pysyn johdonmukaisena joka tilanteessa, jolloin lapsikin tietää missä mennään. Ei se Tiaraa luultavasti hirveästi vahingoita, jos hän ei saa pitää kenkiä penkillä. Vaikka mä olen käytöstapojen suhteen varmaankin aika tiukka, en kuitenkaan huuda tai komenna rumasti tyttöjä, vaan pyydän tai ehdotan nätisti, ja se yleensä riittää.

En häpeä uhmaa, tai kiukkukohtauksia. Jos Tiara suuttuu keskellä kauppaa siitä, että kiellän häntä tökkimästä Zeldaa nenään hänen seistessään tätä vastapäätä seisomalaudalla, se on ihan okei. Yritän selvitä tilanteesta rauhallisesti, mutta kuitenkin tiukasti. Pyrin välttämään lapsen kurkkusuoranahuutoa viimeiseen asti, mutta jos lapsi kuitenkin suuttuu niin kovasti että alkaa karjumaan, ei sille voi enää mitään, eikä siinä ole mitään hävettävää. Ainakin meidän uhmaikäinen myös rauhoittuu nopeasti kun vanhempi osoittaa ymmärtävänsä, että hänellä on paha mieli, ja kertoo mistä se  johtuu. Sitten voidaan yhdessä keksiä jotain mukavampaa mietittävää.

Eri tilanne on kuitenkin se, jos lapset käyttäytyvät oletukselta huonosti. Mielestäni vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että he näkevät ja seuraavat mitä lapset tekevät, ja puuttuvat jos lapset tekevät jotain mitä ei saa tehdä, tai käyttäytyvät epäkunnioittavasti muita ihmisiä kohtaan. Tervehtiminen, kiitos, anteeksi ja asioiden pyytäminen kauniisti käskyttämisen sijaan, ovat perusasioita, jotka jokaisen puhetaitoisen, niin lapsen kuin aikuisenkin tulisi osata.

Mua suoraansanoen hävettäisi, toden teolla, jos mentäisiin yhdessä jonnekin tilaisuuteen, ja Tiara ei tervehtisi ihmistä joka juttelee hänelle. Mua hävettäisi, jos keskittyisin itse niin paljon Instagramiin, että mun tyttäreni ehtisi sillä aikaa kääntää puoli Lindexiä ylösalaisin, ja sotkea tavaroita. Mua hävettäisi, jos mun lapsi ottaisi lelun toisen lapsen kädestä, tai etuilisi liukumäkijonossa, niin etten itse tajuaisi reagoida siihen mitenkään, vaan jonkun muun pitäisi sanoa. Ei siksi, että häpeäisin lastani, vaan siksi että kokisin itse epäonnistuneeni.

Käytöstapojen opettaminen ja kasvatus ovat vanhempien tehtävíä. Ne eivät ole vaikeita tehtäviä, ainakaan tässä vaiheessa kun kasvatettavat ovat vielä pieniä ihmisiä, jotka imevät kaiken ympäriltään, ja joihin vanhempien esimerkki vaikuttaa vielä todella paljon.  Mä ainakin haluan kasvattaa meidän lapsista sellaisia tyyppejä, joiden kanssa muiden on helppo tulla toimeen, ja jotka kunnioittavat kanssaihmisiään, kuten myös eläimiä ja niin omiaan kuin muidenkin tavaroita.

Zelda osaa jo monta hienoa sanaa, mutta kyllä eniten lämmittää mieltä, kun syötyään tai saatuaan haluamansa lelun käteen, yksivuotiaan suusta kuuluu ”kiitti” ja kasvoille leviää onnellinen hymy perään. Sen lisäksi että on tärkeää opettaa käytöstapoja, on tärkeää tehdä niistä myös kivoja asioita lapsille kehumalla hyvästä käytösestä, eikä ärsyttävää pakkopullaa josta ei saa mitään krediittiä. Kun lapsi ajattelee, että on mukavaa sanoa ruuan jälkeen kiitos tai tarjota kaverillekin pillimehua, niin tulee myös tehtyä oletukselta.

Mä olen ylpeä meidän hyväkäytöksisistä lapsista, ja aion jatkaa samaa linjaa jatkossakin. Alle kolmivuotiailta on turhaa vaatia liikaa, tai suuttua jos toinen ei muista aina käyttää konditionaalia halutessaan jotain, mutta on hyvä pitää käytöstavat jatkuvana osana arkea, ja muistuttaa niistä kauniiseen sävyyn silloin kun se on paikallaan.

Miten te suhtaudutte käytöstapoihin? Pidättekö niitä tärkeänä osana kasvatusta?

Mä nukuin viime yönä tosi huonosti, ja huonossa asennossa, joten aamulla olo ei ollut mikään maailman mairittelevin. Tiedättekö sen fiiliksen, kun mikään asento ei ole hyvä nukahtaa, ja kun lopulta löytää asennon, se ei ole kovin ergonominen, mistä saa nauttia sitten aamulla herätessä, kun niska on ihan jumissa ja sormia pistelee. Nukuin pienet päikkärit tyttöjen kanssa päivällä, ja ne helpottivat hetkeksi, mutta nyt alkaa olla jo tosi väsynyt fiilis.

Mä olen yleensä sellainen aamuvirkku, pirteä kuin peipponen heti herättyäni, enkä yleensä kaipaa edes kovin pitkiä yöunia, mutta tänään olen ollut ihan pihalla kaikesta. Onneksi oli sentään sunnuntai ja sai ottaa rennosti, vaikka päivä olikin tekemisentäyteinen. Aamulla oltiin ulkona, päivän Otto oli töissä, ja illan meillä oli vielä vieraita. Onneksi kerkesin tosiaan ottaa ne pienet torkut, muuten en olisi ollut kovin hyvää seuraa.

Aamulla ulkoiltiin tyttöjen kanssa nauttien välillä pilkistelevästä auringosta, ja sekin piristi kyllä ihanasti. Zelda käveli ympäri pihaa, ja me rakennettiin Tipan kanssa hiekkalinna, joka koristeltiin kivillä. Tiaralle kelpasivat koristeeksi vain vaaleanpunaiset kivet, ja hän suoritti tarkkaa laadunvalvontaa kivien valinnassa, kivissä ei saanut olla liikaa harmaata, vaan niiden piti olla mahdollisimman vaaleanpunaisia väriltään. Tämä värien valinta on tärkeää nykyään mös vaatteissa, legopalikoissa ja ties missä. Kaksi- ja puolivuotiaamme omaa jo painokkaita mielipiteitä.
Zelda on kuluneen viikon aikana hylännyt konttaamisen melkein kokonaan, ja alkanut sen sijaan kävelemään. Aina kun neiti meinaa kaatua, hän lisää vauhtia ja melkein juoksee määränpäähänsä, toimiva tekniikka! Olin ehtinyt unohtaa miten söpöä on kun yksivuotias tepastelee ympäriinsä tarmokkaasti, kokoajan hihityttää kun toisella on niin kiire jokapaikkaan. Zelda on myös tällä viikolla oppinut paljon uusia sanoja, kuten ”kiitti”, ”isi”, ”nonni”, ”vauva” ja ”Tipa”. Paras on nimenomaan tuo ”nonni”, se alkoi siitä kun Otto sekoitti Zeldan iltapuuroa, ja Zelda oli sitä mieltä että se oli jo valmista, ja totesi painokkaasti ”nonni!”. Nyt Zelda hokee sanaa sitten jatkuvasti, aina kun jokin on valmista, esimerkiksi kun kengät on laitettu jalkaan, on se osuva nonnin paikka.

Sain muutama viikko sitten jo Sheinsidelta ihanan mustan mekon, josta tykkään tosi paljon, mutta se on mulle liian iso. Hihansuut lerpattavat, ja vyötärö häviää kokonaan, mekko on suoranainen teltta mulle. Malli on aivan ihana, tyylikkään yksinkertainen kotelomekko, mutta kuvia varten jouduin kiristämään mekon takaa pompulan avulla, jotta sain sen näyttämään siltä miltä sen kuuluisi päällä näyttää. Harmillista!

Mekko Sheinside* / Kaulakoru Glitter* / Aurinkolasit Glitter* / Kengät H&M / Laukku Michael Kors

*saatu blogiyhteistyön kautta.

Pääsykokeet ovat perjantaina, joten ei ole enää kovin paljoa aikaa lukea. Perjantaihin asti mä aion keskittyä lukemiseen niin paljon kuin mahdollista, joten pahoittelen jo etukäteen jos se tulee näkymään postausten määrässä. Blogitaukoa en ainakaan suunnittele pitäväni, mutta tahti saattaa hieman hidastua, sillä nyt on pakko tsempata. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille, toivottavasti säät suosivat ja päästään nauttimaan auringosta<3

Lego luova piknik –arvonta oli ilmeisen suosittu, ja tänään onkin aika paljastaa arvonnan voittaja. Kerrankin mulla on iloisia uutisia myös niille jotka eivät voittaneet, sain arvottavaksi nimittäin myös Lego luovat jäätelöt -paketin, jonka huippuhauskat jäätelöt näkyivät kuvissa jo viime postauksessa. Legon jäätelöt eivät ehkä viilennä kesähelteillä, mutta piristävät ainakin meidän tyttöjä ihan yhtä paljon kuin kermainen ja syötävä kollegansa.

Parasta uusissa Legoissa on kyllä herkulliset värit ja kuosit. Silloin kun mä leikin Duploilla, mulla oli niitä perusväreissä punaisena, keltaisena, vihreänä ja sinisenä. Luovat jäätelöt ovat kuin toisesta ulottuvuudesta, jos 90-luvun Duploihin vertaa: pinkkiä, herkkää mintunvihreää, vaaleankeltaista, ja vaikka mitä ihania koristeita, kuten nomparelleja sekä pieniä marengin näköisiä palikoita, jotka kelpaavat mahtavasti myös linnan tornin koristeeksi. Nykyisin lapsilla on enemmän mahdollisuuksia oppia muistamaan ja tunnistamaan erilaisia värejä, muotoja ja kuvioita jo todella nuorena, mikä on aivan mahtavaa!

Lego luovat jäätelöt eivät ole vain näköispainoksia oikeista esineistä, eivät muovisia, jäätelöä esittäviä leluja, joilla ei ole muuta funktiota kuin esittää jäätelöä. Ne kehittävät lapsen luovuutta, antavat mahdollisuuden rakentaa uudenlaisia, ja taas uudenlaisia yhdistelmiä kerta toisensa jälkeen. Legoleikeissä jäätelöpallot yhdistyvät sulassa sovussa cheddar-juustoon, hampparisämpylään ja ketsuppiin, kruununa komeuden päällä komeilevat vielä viinirypäleet.

Lego luova picnik -pakkauksen voittajaksi selviytyi arvonnassa annirr! Laitatko mulle sähköpostilla osoitteeseen couturecouture (at) windowslive.com sun postitustiedot, niin saadaan paketti oikeaan osoitteeseen! Paljon onnea voittajalle!<3

Toteutettu yhteistyössä Legon kanssa.

Ja sitten arvontaa! Arvonnassa palkintona siis Lego Luovat jäätelöt -pakkaus. Mun lempijäätelö on sellainen Classicin jätski, jossa on suolaista kinuskia, suklaata ja pekaanipähkinää, mikä on sun? Jos haluat osallistua arvontaan, kerro lempparijäätelösi tämän postauksen kommenttiboksiin, keksi itsellesi nimimerkki ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta päättyy 7.6.2014 klo 22.00! Onnea arvontaan kaikille<3

Iik, nyt mulla sitten on vaaleanpunainen tukka! Eilen oli pinkki päivä, joka valitettavasti aiheutti blogitaukoa. Aamulla kävin kynsihuollossa laittamassa uudet, pastellipinkit kynnet ja ilta kului sitten hiuksia värjäillen. Nyt ajattelinkin kertoa vaihe vaiheelta siitä, miten pastellipinkin sävyn metsästys tapahtui. Ensiksi oli edessä valinta pinkkien sävytteiden väliltä. Lopulta päätös oli helppo, kun kynsihuollossa ollessani Jemmi muisti että hänellä on vielä purkin pohjat Biozellin raspberry-sävyistä colormaskia kaapissa, ja antoi sen tarpeettomana minulle.

Otto kiikutti mulle kaupasta purkillisen Doven perus värjättyjen hiusten hoitoainetta, johon sekoitin sitten raspberry-sävyä. Hoitoainetta kannattaa varata kaksi purkkia, mitä en itse typeränä tajunnut etukäteen. Onneksi mulla oli vaahtomaista Aussien 3 minute miracle -light tehohoitoa kaksi purkkia, ja doven hoitoaineen loputtua sekoitin värit siihen. Hoitoaineen pitää olla valkoista, jotta oikean sävyn näkee.

Aloitin varovasti, sekoitin Doven hoitoainetta n. puoli purkillista yhdessä kahden etusormenpään kokoisen pisaran kanssa raspberry-sävytettä. Halusin olla mieluummin liian varovainen, kuin  vetää heti alussa överiksi. Sävy näytti purkissa aika pinkiltä, yllätyin miten vähällä määrällä sävytettä koko soosi muuttui niin pinkiksi. Testasin sävyä ensin valkoiselle paperille, jossa sen pitäisi näkyä suhteellisen samanlaisena kuin omassa tukassa. Aika haalealta se näytti, ja olin vähän epäileväinen. Niinhän siinä sitten kävi, että ensimmäinen sävy oli ihan todella haalea, melkein ei edes huomannut eroa.

Halusin vähän tummempaa, joten laitoin pari pientä pisaraa raspberrya lisää, ja sen lisäksi Schwarzkopfin vaalennusaineen mukana tullutta hopeahoitoainetta pisaran sekaan, sillä huomasin että sävy ei ole ihan niin kylmä kuin olisin toivonut. Tällä kertaa väri onnistui täydellisesti, ja siitä tuli juuri sellainen kuin toivoinkin. Tokan testipidennyksen jälkeen uskalsin sitten levittää värin kaikkiin pidennyksiin, minkä jälkeen sekoitin vielä omalle tukalle aussie-hoitoaineeseen uuden värin samassa suhteessa kuin aiemminkin.

Väri näytti tosi, tosi tummalta mun hiuksissa ja olin jo ihan paniikissa, että niistä tulee ihan purkkapinkit. Pelko osoittautui kuitenkin ihan turhaksi, sillä lopulta väri jäi omissa hiuksissani kaikkein haaleimmaksi, eikä tarttunut latvoihin juuri ollenkaan. Se ei haittaa, sillä omia hiuksia on kuitenkin paljon helpompi muokata kuin pidennyksiä, eli päätin laittaa vielä aamulla kerran sävytteen omaan tukkaani, jotta saisin latvatkin edes vähän vaaleanpunaisiksi. Kokeiltuani pidennyksiä päähän, yleisilme oli kuitenkin jo tosi kiva, ja sävy oli juuri täydellinen kaikkialla muualla paitsi niissä omien hiusteni latvoissa.

Tänään aamulla levitin sävytteen sitten uudelleen omaan tukkaani, keskittyen erityisesti latvoihin. Uskalsin tehdä sävystä vähän tummempaa kuin eilen, sillä eilenkään se purkkapinkkiefekti ei tarkoittanut mitään. Latvoihin väri ei tarttunut tänäänkään ihan niin paljoa kuin olisin toivonut, mutta nyt sentään kaikki hiukset ovat pastellipinkkejä, edes hitusen verran. Mä tykkään hurjasti, vaikka on tässä omaan peilikuvaan totuttelemista.

Väri näyttää oikeastaan joka valossa vähän eriltä, mun silmään se on luonnonvalossakin paljon tummempi, kuin ylläolevassa kuvassa. Tämä oli nyt vain nopea ensimmäinen  räpsäys pikkukameralla lopputuloksesta, meillä on nimittäin kiire kauppaan! Mutta laitan kyllä myöhemmin lisää kuvia, joissa väri eri valaistuksissa näkyy paremmin. Joku kyseli että mitäs Otto ideasta tuumaa, no hän oli ideasta innoissaan, ja lopputuloksesta vielä enemmän. Ehkä me nyt sovitaan ulkonäöllisesti vielä paremmin yhteen, kun toisella on liila tukka ja toisella pastellipinkki, ainakin siihen asti kunnes kyllästyn ja haluan klassisemman lookin, haha.

Ihanaa lauantaipäivää kaikille ja hurjasti onnea kaikille valmistuneille<3

Eilen oli ihan mieletön ilta! Käytiin eilen siis Kaislan, #Ihana Mies -arvonnan voittajan Oonan ja muiden Coca-Cola lightin kamppikseen osallistuneiden bloggaajien ja lukijoiden kanssa katsomassa Rock the ballet, jota ennen juhlittiin Savoyteatterin ravintola Preston parvekkeella. Oli huippua lähteä pitkästä aikaa tuulettumaan, ja ennenkaikkea päästä katsomaan upeaa Rock the Ballet -showta. Mä en oikeastaan lukenut showsta mitään arvosteluita tai kauheasti edes taustatietoja etukäteen, sillä halusin mennä paikalle avoimin mielin, ilman odotuksia. Näin jälkeenpäin olen kyllä varma että show olisi ylittänyt kaikki mun odotukset jos sellaisia olisi ollut, se oli nimittäin ihan mahtava.

Kuusi ihanaa miestä, ja yksi ihana nainen jotka tanssivat todella taitavasti, tarinaa kertoen, tunteita herättäen, itkettäen ja naurattaen. Yleisö oli ihan mukana koko shown ajan ja mun käsiin sattui vielä puoli tuntia sen jälkeen kun oltiin lähdetty, kun taputin niin innoissani. Yksi komistuksista vei meidän kaikkien sydämen, ja me oltiin ihan onnesta soikeina kun huomattiin että tyyppi käveli meidän kanssa ulko-ovista yhtäaikaa ulos esityksen jälkeen. Pakkohan sitä oli pyytää yhteiskuvaan, tosi mukava herra oli kyseessä kun suostui ilomielin, raukka joutui siinä viiden asteen vesitihkussa poseeraamaan meidän kanssa.

Esityksen jälkeen meillä oli tarkoituksena vielä juhlistaa vähän pikkulauantaita tyttöporukalla, ja lähdettiinkin Kaislan, Oonan ja Mami Go Go -blogin Mintun, sekä hänen ystävänsä kanssa istumaan Iguanaan. Vaikka me ei tunnettu toisiamme kaikki niin hyvin, puolet porukasta ei ollut nähnyt toisiaan koskaan aiemmin, niin meillä oli kyllä ihan hurjan hauskaa. Roisi läppä lensi ja nauroin niin paljon että varmaan meikitkin levisivät, ellei sade niitä ollut pilannut jo aiemmin.

Iguanasta suunnattiin vielä We Got Beefiin Iso Roobertinkadulle, missä en ennen ollut käynytkään vaikka olen aina halunnut. Mulla on vaan niin harvoin tilaisuuksia käydä baareissa, että yleensä käyn vain aina samoissa vanhoissa paikoissa, joissa tiedän viihtyväni, kun en halua ottaa riskiä että pettyisin jos uusi paikka ei olisikaan mun tyylinen. We Got Beefissä oli tosi rento meininki, hauskaa musiikkia, ja kivoja tyyppejä, vaikka olo olikin vähän orpo ballerinoissa tanssilattialla, kun kaikilla muilla oli tennarit! No mutta, ensi kerralla osaan varautua ja laittaa rennot popot jalkaan.

Tänään sain nukkua pitkään helatorstain ansiosta, ja se oli kyllä niin luksusta! Heräsin vasta kymmenen jälkeen ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen ja nyt olo on kyllä uudesti syntynyt. Sain luettua päivällä hyvin pääsykokeiden ennakkoaineistoakin, sekä sovittua pari tapaamista ja kaikkea muuta tärkeää. Pääsykokeisiin on enää tasan viikko ja vähän alkaa kiriä hiki otsalle, että saanko mä tsempattua ja opittua kaiken niin hyvin kuin haluaisin. Mutta on onneksi vielä aikaa, ja viikonloppu välissä jolloin ehtii keskittyä enemmän.

Huomenna me mennään moikkaamaan kavereita, ja sen jälkeen nautitaan perjantai-illasta, ja siitä että lauantai on meidän perheen yhteinen vapaapäivä. Viikonloppuna toivottavasti sääkin on vähän parempi ja päästään ulkoilemaan, ja ajateltiin nautiskella rauhassa aamupalaa pitkän kaavan mukaan yhdessä.

Huomenna kipaisen hakemassa kaupasta pinkkiä sävytettä, kiitos teidän kaikkien ihanien! Kuten totesin blogin facebook-sivuillakin, mä en varmaan ikinä uskaltaisi kokeilla niin radikaalia hiusmuutosta, ellei teitä kaikkia ihania lukijoita olisi. Kiitos kun tsemppasitte ja annoitte loistavia vinkkejä, miten toteuttaa värjäys helpoiten. Toivottavasti mä onnistun, tulen sitten heti esittelemään tuloksia kun olen kokeillut! Viikonlopun aikana on luvassa vielä kaksi arvontaa, ja lisäksi kuulumisia ja sitä hiusmuutosta, jonka ajattelin kuvata alusta loppuun, mitä ikinä siitä sitten tuleekin. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!<3