Voi itku! Vieläkin herkistyin kun katselin eiliseltä otettuja kuvia Pilvin ja Janin ihanista häistä. Mun kameran kuvien taso jäi valitettavasti aika alhaiseksi koska oli niin järkyttävä helle ja meillä kaksi pientä palleroa mukana pyörimässä, ettei valokuvaamiseen kamalasti ehtinyt keskittymään. Mutta toivottavasti kuvista välittyy se miten ihana tunnelma oli ja ennenkaikkea miten onnellinen hääpari oli ja on varmasti edelleen! Vihkiminen tapahtui Hämeenkylän kirkossa Vantaalla ja hääjuhlia vietettiin Hämeenkylän Kartanossa aika lähellä kirkkoa. Kartano oli aivan ihana, mä tykkäsin tosi paljon! Kartanon pihalla oli lapsille tilaa juoksennella ja sisällä oli reippaasti tilaa juhlia ja syödä.

Mä en oo ollut häissä pariin vuoteen, viimeksi taisivat olla mun tädin häät silloin kun odotin vielä Tiaraa melkein viimeisilläni. Tälläkin kertaa hääjuhlinta sujui mun (ja koko meidän perheen) osalta aika iisisti kun mentiin lasten ehdoilla, ehkä sitten omissa häissä päästään vähän irrottelemaankin! Vaikka ihanaa olikin lasten kanssa, Tiara tykkäsi kovasti musiikkiesityksistä sekä kirkossa että juhlissa ja tapasi paljon muita mukavia muksuja joiden kanssa oli kiva jutella ja höpsöttää pitkin pihoja.

Zelda nukkui suurimman osan ajasta tyytyväisen tietämättömänä ympärillä vallitsevasta hikisestä tunnelmasta, mutta sai oman osansa kuumuudesta kun kävin aina välillä syöttämässä häntä ja voi hitsi että voi tulla kuuma kun toinen on helteellä niin ihossa kiinni! Ei ehkä muuten olisi ollut niin vaikeaa mutta itsepä päätin laittaa päälleni imetys-mahdottomuusmekon joka on selästä avonainen mutta edestä ei ja mun piti aina riisua koko mekon yläosa että sain pikkuneidille ruokaa esille. Ja tämä toimitus piti tietysti tehdä ahtaassa vessakopissa, yksin, koska niin radikaali mä en oo että koko paljasta yläkroppaa esittelisin julkisesti. Oli siinä vähän säätöä yhdellä kädellä availla mekon nappeja niskasta ja pidellä vauvaa sylissä toisella kädellä ja kaikki tämä minipienessä vessakopissa paahtavassa helteessä, mutta selvittiin kunnialla ja vielä useampaan kertaan.

Kuten mainitsinkin, mun imetysmahdottomuusmekko oli selästä avonainen, mikä oli se mekon juju muuten niin tavallisessa kotelomallissa, mutta häähumussa tietysti unohdin itse selkämyksestä ottaa kuvia. Mutta eiköhän noin ihanalle mekolle tule vielä käyttökertoja niin nappaan sitten ensikerralla selkäpuolestakin muutaman otoksen! Mä ostin mekon Zarasta muutama viikko sitten ja ilokseni huomasin että mulla oli tismalleen mekon väriset korkokengät jo valmiiksi. Mulla oli myös kaulassa vielä asuunsopiva kaulakoru mutta tietysti keskittyessäni loistavasti asukuvien ottamiseen sekin oli pyörähtänyt mekon alle piiloon.

Kotelomekko / ZARA Korkkarit / H&M

Oli kyllä aivan ihanat häät! Oli todella kivaa tavata paljon Oton sukulaisia ja ennenkaikkea oli ihanaa katsella sitä tuoreen hääparin onnea. Toivottavasti meidän häistä tulee sitten helmikuussa yhtä mukavat ja tunnelmalliset juhlat! Nyt meillä onkin juhlahumun jälkeen rentoilusunnuntai, ajateltiin käydä pikaisesti kaupassa sen jälkeen nauttia ihanasta säästä.

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille♥♥

Muhun otettiin jo tovi sitten Liberolta yhteyttä ja kysyttiin haluaisinko järjestää teille lukijoille kilpailun yhdessä Liberon kanssa, ja mähän haluan! Tänään on hyvä päivä järjestää kilpailu sen kunniaksi että 1500 FB-seuraajaa on juuri tullut täyteen  ja tässäpä on oiva pienimuotoinen kiitos siitä!

Mulla on kokemusta monesta vaippamerkistä ja kahdesta pienestä vaippapyllystä. Ollaan kokeiltu niin Pampersia, Liberoa, Pirkkaa kuin Natyakin. Tiaralla käytettiin vaipoista Pampersia koko ensimmäinen vuosi suurimmaksi osaksi, se oli ainoa josta ei tullut ohivuotoja öisin ja oltiin täysin tyytyväisiä siihen. Tasaisin väliajoin kokeiltiin aina muitakin merkkejä mutta mikään muu ei vaan sopinut kuin Pampers. Hoitotuotteissa käytettiin kuitenkin aina Liberoa koska tykättiin enemmän Liberon puhdistuspyyhkeistä ja tutustuttiin niiden kautta muihinkin Libero-tuotteisiin kuten pesuvaahtoon, kosteusvoiteeseen ja sinkkivoiteeseen.

Zeldan synnyttyä ajateltiin myös jatkaa Pampers-linjalla kun oltiin siihen totuttu, mutta Pampers aiheuttikin Zeldan herkälle iholle tosi ikävää vaippaihottumaa. Ensin ei tajuttu ihottuman johtuvan vaipoista ja kokeiltiin ties mitä eri hoitovoiteita, mutta viimeisenä oljenkortena me sitten päätettiin kokeilla uudistuneita Liberovaippoja koska niissä ei ole mitään voiteita ja ajateltiin että ne eivät ehkä ärsyttäisi ihoa niin paljoa. Ostettiiin paketillinen niitä ja sille tielle jäätiin! Liberot pitävät täydellisesti sisällään kaiken mitä sinne vaippaan on tullakseen, eivät ärsytä pikkuneidin herkkää ihoa ja ovat vielä syötävän söpöjä!

Meillä molemmat neidit ovat vaipanvaihdon suhteen olleet aina tosi iisejä tapauksia. Kuten olen muutamaan otteeseen aiemminkin maininnut on tuikitavallinen kylpyhuoneen katto äärimmäisen viihdyttävä pikkuvauvojen mielestä jännittävine puunsyineen joten sitä tuijotellen on sujuneet vaipanvaihdot molempien typyjen ensimmäisinä viikkoina. Meillä ei koskaan ole ollut mitään mobilea tai kuvakortteja vaipanvaihtoviihdykkeenä, niin kauan kun hoitotasoa on käytetty on mun höpöttelyt ja se katto riittäneet viihdykkeeksi.

Sitten kunhan Zeldakin tuosta kasvaa eikä enää pysy niin hyvin paikoillaan me siirrytään varmaankin housuvaippoihin ja aletaan vaippaa vaihtaa milloin missäkin saadaan neiti kiinni (kuten Tiarankin kanssa). Liikkuvaisten vauvojen kanssa mun mielestä on helpointa vaihtaa vaippa vaikka olkkarin lattialla, siinä vaiheessa ne puhdistuspyyhkeet ovat äärimmäisen käteviä. Ja housuvaipat on käteviä siksi että vauvaa ei tarvitse asettaa selälleen makoilemaan mistä ainakaan Tiara ei kamalasti innostunut silloin kun oli juuri oppinut ryömimään ja konttaamaan.

Me saatiin yhteistyön merkeissä Liberolta pari paketillista Liberotuotteita ja minulla on ilo jakaa nyt yksi paketti myös jollekin teistä ihanista lukijoista. Pistän nyt blogin historiassa ensimmäistä kertaa pystyyn arvonnan sijasta kilpailun, eli valitsen itse voittajan! Kilpailun voittaja saa itselleen siis Libero -tuotepaketin joka sisältää paketillisen Liberon uutuusvaippoja vapaavalintaisessa koossa, puhdistuspyyhkeitä, kosteusvoiteen, sinkkivoiteen, hoitoalustoja, jätepusseja käytetyille vaipoille sekä palapelin, muistipelin ja kuvakirjan.

Kilpailuun voit osallistua jättämällä vaippa-aiheisen kommentin sekä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Se voi olla loistava vinkki liittyen vaipanvaihtoon, kamalin kakkakatastrofi tai mitä tahansa mieleenne juolahtaakaan vaipanvaihtokokemuksiinne liittyen. Osallistumisaikaa on maanantai-iltaan klo 18 asti minkä jälkeen valitsen voittajan!

Huomenna me suunnataan Oton pikkuserkun häihin, iik ihanaa! Mä vannon että mun hääkuume pahenee ainakin tuhatkertaiseksi tämänhetkisestä (joka on jo aika paha). Kuulumisia luvassa siis sunnuntain aikana mutta häätunnelmaa voitte aistia Instagramista jo etukäteen! Ihanaa viikonloppua kaikille♥♥

Kuvat: 1 2 3 4

Meiltä puuttuu vielä sellainen erittäin olennainen osa hääpäivää kuin hääkuvaaja! Tiedän että ollaan varmasti vähän myöhässä tämän kuvaajavalinnan kanssa, sillä häihin on enää niin vähän aikaa että moni kuvaaja on varmasti jo buukannut helmikuun kahdeksannelle päivälle puuhaa. Mutta siksi ajattelimmekin kääntyä teidän puoleenne!

Hääkuvat ovat todella tärkeitä mulle ja Otolle ja ollaankin puhuttu aiheesta paljon. Me halutaan taidokas kuvaaja, joka osaa ikuistaa kaikki ne tärkeimmät hetket, hupsuimmat ilmeet, herkimmät tunnelmat ja hauskimmat tilanteet mutta niiden lisäksi ottaa myös loistokkaita, kaupunkifiilistä huokuvia potrettikuvia. Hääkuvat ovat muistojen lisäksi se juttu joka hääpäivästä jää jäljelle ja mä haluan muistella meidän häitä upeista ja taidokkaasti otetuista kuvista seuraavat 100 vuotta.

Potrettikuvien lisäksi me halutaan siis dokumentäärinen hääkuvaus eli kuvaaja tulee työskentelemään aamusta iltaan ja ehkä jopa yöhön. Me halutaan ikuistaa kaikki hääkampauksen asettelusta alttarille ja hääjuhlien pikkutunneille. Omat haasteensa kuviin tuo tietysti häiden ajankohta – helmikuu. Valoa ei riitä kovin pitkälle iltapäivään, mutta toisaalta talvisissa ulkokuvissa on varmasti aivan mieletöntä tunnelmaa jos vain sää suosii. Ja mikäpä olisi upeampi miljöö hääpotreteille kuin talvinen Vanhan Kirkon puisto tai Bulevardi tunnelmallisine valoineen ja raitiovaunukiskoineen?

Jos siis olet itse mieletön lahjakkuus ja sinulla on kokemusta hääkuvauksesta tai haluat suositella meille mahtavaa hääkuvaajaa, ota yhteyttä couturecouture@windowslive.com ja laita mukaan infoa itsestäsi, linkki tai kuvaliitteitä töistäsi sekä hintapyyntö mukaan!

Uusi postaus, vanha tarina: kiirettä, kiirettä ja kiirettä. Miksi musta tuntuu että kiireet ei koskaan hellitä vaan aina vähän lisääntyy pikkuhiljaa salakavalasti? Jotenkin sitä hommaa vain aina kertyy ja kertyy ja sitten huomaakin yhtäkkiä ettei ole istunut itsekseen alas ja syönyt rauhassa jäätelöä blogisuosikkeja lukien moneen viikkoon! Tänään mä aion ottaa rennosti, ulkonakin on kökön näköinen ilma niin voi hyvällä omallatunnolla viettää yhden pyjamapäivän. Zelda nukkuu ja Tiara lukee kirjoja, ah mikä ihana rauhallinen hetki.

Musta tuntuu että viime aikoina olen vähän valahtanut kiireisestä suorittajan puolelle, en enää osaa rentoutua vaikka joskus saisinkin nipistettyä hetken ettei tarvitse tehdä mitään. Takaraivossa kummittelee ainavain uusi puuha joka on tekemättä; sähköpostit, kommentit, uusi postauskin pitäisi kirjoittaa, blogin Facebook -sivut, hääblogin päivitys vain muutamia mainitakseni – ja sitten samalla mulla on nämä meidän kaksi ihanaa pientä palleroista joista huolehdin sekä koti. En valita, olen maailman onnellisin siitä että olen tässä pisteessä ja teen edes osapäiväisesti työkseni hommaa jota rakastan: kirjoittamista.

Joskus vain kaiken yhteensovittaminen arjessa tuntuu haasteelliselta, mulla kun sitä selkeää työaikaa ei ole vaan hommat täytyy tehdä silloin kun arkipuuhilta kerkeää. Blogihommiin saattaa helposti kulua vain yhden päivän aikana neljästä viiteen tuntia jos laskee kuvien ottamisen, niiden läpikäymisen, sähköpostit, kommentit ja uuden postauksen kirjoittamisen! Osan saan hoidettua tietysti silloin kun Otto on töissä ja neidit joko päikkäreillä tai puuhailevat omiaan, mutta vähintään viitenä iltana seitsemästä tyttöjen mentyä illalla nukkumaan lähestulkoon mun koko ”vapaa-aika” kuluu näihin blogijuttuihin. Se on mulle ihan okei, mutta mun täytyisi löytää se taito rentoutua edes niinä parina vapaailtana uudelleen! Pitäisi kyetä päästämään hetkeksi irti kaikista velvollisuuksista ja olla vain.

Onneksi on Otto joka muistaa sanoa mulle kun stressaan liikaa ja yllättää esimerkiksi itsetekemällä herkkujälkkärillä tai tuomalla kaupasta mun lempilehden. Ja onneksi mulla on myös paljon ihania ystäviä, joiden kanssa sitä väkisinkin irtautuu hetkeksi arjesta ja samalla lapsetkin saavat mukavaa seuraa! Viime päivinä ollaankin tavattu ahkeraan ystäviä ja Tiara on ollut aivan pyörällä päästään kavereiden määrästä. Hienosti Tipa silti muistaa kaikkien kavereiden nimet ja on mummullekin selittänyt puhelimessa ummet ja lammet leikeistään kivojen kamujen kanssa.

Launtaina me saatiin kaksi ihanaa blogiäitiä lasten kanssa meille kylään sekä vekkulit Helmi ja Armas Tipalle leikkikavereiksi. Viimeksi kun näin Armaksen tammikuussa oli hänellä ikää vasta muutama hassu viikko ja nyt hän jo niin tomerasti kääntyili ja ryömi ja oli niin isoa poikaa meidän pikkurääpäleen rinnalla! Oli ihana nähdä Annaa ja Anniinaa pitkästä aikaa, syödä vähän herkkuja ja jutella niitänäitä. Mahtava lauantaipäivän piristys, näitä useammin! Osa kuvista lainattu Annalta.

Sunnuntaina pyörähdettiin rannalla, alunperin suunnitelmana oli suunnata Skidit Festareille, mutta Otolla olikin senverran työjuttuja että päätettiin pysyä ihan kotikonnuilla ja mennä vaan rannalle lekottelemaan ihanaan hellesäähän. Ihan uskomatonta miten Tipa jo nauttii rannalla olosta ja vesileikeistä kun viime vuonna Tipakin oli niin pikkuinen ja pelkäsi kylmää vettä. Me oltiin pari tuntia rannalla ja syötiin jätskit ja oli aivan ihanaa. Siinä toinen keino rentoutua, helle ja ranta! Ehkä mun ongelma ei olekaan se rentoutuminen vaan se että en osaa rentoutua kotona niin helposti kun tietokone ja kamera hengaavat lähettyvillä muistuttamassa odottavista puuhista. Paras stressinpoistovinkki taitaisi olla juoksukengät, läheinen lenkkipolku ja nappikuulokkeista pauhaava musiikki.

Maanantaina nähtiin pitkästä aikaa meidän mahtavia entisiä naapureita Saraa ja Eliasta sekä tietysti pienintä kaveria Niklasta jota ei oltu ennen tavattukaan. Oli tosi mukava vaihtaa kuulumisia ja jutella siitä millaista tämä arki kahden pienen kanssa on nyt kun meillä on sekä esikoiset että kuopukset melkein samanikäisiä ja samalla ikäerolla syntyneitä. Käytiin yhdessä parissakin eri leikkipuistossa, merenrantakävelyllä ja lopuksi kaverit tulivat vielä meille käymään kun eivät tätä meidän ”uutta” kotia olleet vielä nähneet. Hassua muuten ajatella että me ollaan asuttu täällä jo reippaasti yli puoli vuotta vaikka tuntuu että vastahan me muutettiin! Kuvat lainattu Saralta.

Niklas 4kk & Zelda 2,5kk

Eilen tavattiin vielä lisää blogikavereita kun Jenni ja suloiset Joel ja Alex tulivat piipahtamaan meillä kylässä. Lapset tulivat tosi hienosti toimeen keskenään ja oli mukava jutella vähän erilaisista jutuistakin kuten lasten kaksikielisyydestä, meillä kun ei muita ruotsinkielisiä lapsiperhekavereita vielä olekaan! Tipakin intoutui puhumaan muutaman sanasen ruotsia Jennille mutta kyllä se suomen kieli silti on käytössä suurimmaksi osaksi edelleen. Mä kirjoittelen tästä aiheesta lisää Tiaran 22kk-postauksessa jonka teen varmaankin ensi viikolla kun Tipalla tulee tuo ikä täyteen. Hurjaa että kohta Tipa juhlii jo 2v-synttäreitä!

Hui mikä kaveripläjäys! Ihanaa miten äitiyden myötä on saanut tutustua niin mielettömän kivoihin tyyppeihin ja ihaniin minityyppeihin jotka viihtyvät meidän minityyppien kanssa. Multa toivottiin postausta siitä miten kaverisuhteet ovat muuttuneet lapsien myötä ja aion ottaa tämän aiheen kyllä esille mahdollisimman pian! Mutta nyt mä jatkan mun rentoilupäivää ja menen sohvalle lukemaan ison kasan kirjoja Tiaralle ja Zeldalle.

Toivottavasti kukaan ei ymmärtänyt väärin mun stressiavautumista, tarkoitukseni ei suinkaan ole sanoa että en jaksaisi blogata tai en jaksaisi arkea lasten kanssa, vaan halusin vain kirjoittaa ajatuksia ylös. Ehkäpä juuri siksi että itse muistaisin miten turhaa on stressata! Mä tiedän että te ihanat lukijat ymmärrätte vaikka joskus postaustauko venähtääkin parin päivän mittaiseksi tai jos en heti kerkeäkään vastata kaikkiin kommentteihin.

Ihanaa keskiviikkopäivää kaikille, olette parhaita♥♥

Me ollaan Oton kanssa mietitty nyt monta iltaa että millaiset häät me halutaan (ulkoasultaan) ja pyöritelty erilaisia värejä ja teemoja. Otto on onneksi ihanan avoin kaikelle ja kuulemma jopa överipinkit prinsessaunelmahäätkään eivät olisi liian imelät vaan kelpaisivat herralle paremmin kuin hyvin, mutta ne eivät ehkä kuitenkaan ole se meidän juttu. Mä oon pyörinyt ympäriinsä eri inspiraatiosivustoilla ja selannut satoja ellen tuhansia kuvia erilaisista väriteemoista. Vielä en ole tehnyt päätöstä mutta olen onnistunut jo karsimaan vaihtoehtoja niin että jäljellä on enää kaksi suosikkia.

Mä haluan ehdottomasti meidän häille väriteeman, ihan vain jo senkin takia että jos ei mitään teemaa olisi, mä tulisin hulluksi liikojen koristelumahdollisuuksien kanssa. Muutama väri rajaa mahdollisuuksia sen verran, että myös mulla on pieni todennäköisyys kyetä jopa tekemään jonkinnäköisiä ratkaisuja, eikä jäädä miettimään niin että hääpäivä kerkeää jo mennä ohitse. Mielestäni on myös tyylikästä pitäytyä koristelujen suhteen muutamassa teemavärissä. Kuten sanoinkin, vaihtoehtoja on nyt jäljellä kaksi ja te saatte auttaa mua päättämään kumpi on ihanampi!

1) Mintunvihreää ja vaaleanpunaista

Kaikki kuvat: Pinterest ”Mint green pink wedding”

Vaaleanpuna-mintunvihreä väriteema olisi ihanan hempeä, mutta ei kuitenkaan yli-imelä. Kylmät vaaleat värit sopisivat mielestäni talvihäihin kuin nenä päähän! Voin kuvitella hääkimpussa ihanat kylmän vaaleanpunaiset pionit ja miten upea olisikaan ylläolevassa kuvassa näkyvä mintunvihreä liukuvärjätty hääkakku. Karkkibuffetissa (jollaisen ehdottomasti haluan, muotivillitys tai ei mutta mun karkkihammasta kolottaa aina) voisi tarjoilla ranskanpastilleja, vaahtokarkkeja ja vaikka mitä söpöjä nameja vaaleanpunaisen ja mintun sävyissä.

Pöytäkoristeiksi voisi laittaa tuollaisia supersuloisia viirejä ja niiden lisäksi vaaleanpunaisia ja mintunvihreitä pioneja. Mä näen myös mielessäni hempeitä vaaleanpunaisia helmiä joita voisi myös laittaa vaikka lasimaljoihin koristeeksi, sekä helmiäisvaaleanpunaisia kynttilöitä palamaan. Kynttilöitä haluan paljon koska talvella on niin pimeää muuten!

2) Mustavalkoinen teema

Kaikki kuvat: Pinterest Black white wedding

Mustavalkoinen teema olisi selkeä, tyylikäs ehdottomasti ja raikkaan erilainen. Rakastan mustavalkoraitaa ja olisi ihana tuoda sitä koristeisiin, karkkibuffetiin ja vaikka hääkimpun silkkinauhaan. Mustavalkoisuus on myös ehkä enemmän Ottoa kuin hempeät pastellisävyt. Mä tykkään mustavalkoisesta niin sisustuksessa kuin vaatteissakin joten miksipä sitä ei voisi tuoda myös häihin? Teeman voisi viedä jopa niin radikaaliksi että pukukoodina olisivat mustan ja harmaan sävyt, tai sitten pitäytyä ihan vaan mustavalkoisissa koristeissa.

Mä olen muuten melkeinpä kallistumassa itse enemmän tähän mustavalkoiseen teemaan, mutta se toisaalta mietityttää että onkohan musta sitten kuitenkin liian synkkä? Mun mielestä ei, eikä Otonkaan mutta jonkun mielestä varmaan on. Meidänhän häät ne ovat ja tämän teeman koen eniten meidän näköiseksi. Emmekä kuitenkaan toteuttaisi mustavalkoisuutta synkällä tavalla vaan nimenomaan raikkaasti raidoilla tai vaikkapa pallokuosilla. Mustia ja valkoisia jätti-ilmapalloja kattoon, valkoisia pioneja ja unikoita hääkimppuun sekä sitä mustavalkoraidallista silkkinauhaa, mustavalkoraidallisia tikkareita ja muita ihania nameja karkkibuffetiin ja jokin mieletön mustavalkoinen hääkakku kruunaisi kokonaisuuden.

 Mutta kysymys kuuluu, mitä te olette mieltä? Meneekö ääni mustavalkoiselle vai mintunvihreävaaleanpunaiselle?