Hello tyypit! Tää viikko on vähän erilainen viikko, sillä teen suurimmaksi osaksi töitä kotoa käsin. Osa mun työkavereista on lomalla, joten olisin toimistolla lähestulkoon yksin koko viikon, joten sama tehdä hommat kotona. Siksi en muuten pidä sitä työpäiväkirjaa vielä tältä viikolta, koska tämä viikko on niin spesiaali! Mutta ensi viikolla mä aion sen toteuttaa, ja odotan sitä jo innolla.

Me ollaan otettu aamut rennosti tyttöjen kanssa ja olen vienyt heidät päiväkotiin vasta puoli kymmeneksi. Tänäänkin kuopus kuitenkin heräsi jo seiskalta, ja me leikittiin hänen kanssan bObles-temppurataa yli tunti ennenkuin esikoinen heräili unenpöpperöisenä. On ihan parasta kun on voinut aamuisin heräillä rauhassa, eikä ole tarvinnut herättää tyttöjä ennenkuin he itse ovat olleet valmiita heräämään. Musta on tuntunut silti jotenkin erityisen sydäntäraastavalta viedä heitä tällä viikolla päiväkotiin kun itse olen kotona, vaikka ihan samalla tavalla mä teen töitä kotonakin kuin toimistolla. Tai ehkä jopa vielä enemmän koska syön lounaankin siinä työnteon lomassa enkä lähde erikseen työkavereiden kanssa ravintolaan. Jotenkin vaan kauhea ikävä on tullut heitä ja on tehnyt mieli vaan juosta äkkiä päiväkodille hakemaan! Mutta eipä tässä nyt monta päivää enää ole kun on jo viikonloppukin.

Tänään me lähdettiin töiden ja tarhan jälkeen pyörähtämään pikaisesti Itiksessä ja Ikeassa. Käväistiin pitkästä aikaa Burger Kingissä, koska mulle tuli ihan jäätävä himo saada maistaa niitä uusia kanaranskalaisia kun ne kuulostivat niin hassulta. Mutta ei ne kyllä juuri nugettia kummoisempia olleet. Piipahdettiin H&M:llä jonne oli vih-doin-kin tullut niitä mustavalkoisia automattoja lisää! Eli jos joku halajaa sellaista lastenhuoneeseen niin Itiksen H&M:llä oli ainakin tänään, ja jos vielä liittyy H&M clubiin niin muutenkin edullisen maton saa vieläpä 20% alennuksella (tai koko ostoskerran). Minä liityin siinä lyhyehkön kassajonottelun lomassa, ei kestänyt kauaa.

Itiksen jälkeen lähdettiin vielä hakemaan Ikeasta äkkiä lakanoita ja lasinalusia, ja ostin parit söpöt vaaleanpunaiset kehykset lastenhuoneeseen ja liukuestettä mattojen alle. Oli hauskaa lintsata arkivelvollisuuksista ja olla laittamatta ruokaa tänään ja lapsetkin nauttivat.

Ihan mahtia tiistai-iltaa kaikille <3

Postaus on osa Indiedaysin ja Elovenan yhteistyökampanjaa.

Saatiin testattavaksi Elovenan uusia hedelmäisiä välipalapatukoita, joita en ollut ennen kokeillutkaan. Patukat tulivat itseasiassa juuri sopivaan aikaan meille kokeiluun, kun lähdettiin reissuun Ouluun ja edessä oli pitkä automatka ja paljon menoa ja meininkiä.  Hedelmäiset välipalapatukat olivat terveellinen ja helppo välipala joka maistui koko meidän perheelle ja pidensi pysähdysväliä pitkällä automatkalla. Ne olivat kyllä todellinen pelastus!

Automatkan lisäksi Elovena-patukat lähtivät mukaan meidän luistelureissulle ja niitä popsi puoli meidän sukua mun kummipojasta Ottoon. Välipalapatukoista löytyy kaksi eri makua, Elovena hedelmäinen välipalapatukka Mansikka-vadelma ja Elovena hedelmäinen välipalapatukka Kaakao. Näin suklaan rakastajana mun lemppari oli tietysti kaakao, mutta tykkään kovasti kyllä mansikka-vadelmastakin.

Luulen että jatkossa pidän aina vähintään yhden Elovena välipalapatukan mukana työlaukussa, sillä usein mut yllättää nälkä jo tuntia paria ennen lounasaikaa, ja ei ole kiva olla toimistolla murisevalla mahalla.

Mä en ole ostanut meille välipalapatukoita aiemmin, koska en ole tiennyt että on olemassa näinkin tasapainoinen ja hyvä vaihtoehto. Mun nuoruuden sokerilla ja rasvalla kyllästettyjen patukoiden rinnalle on kuitenkin tullut onneksi tällainen terveellinen vaihtoehto jota antaa mielellään myös lapsille syötäväksi ilman pelkoa verensokerin nopeasta heilahtelusta.

Elovenan uudet välipalapatukat on valmistettu puhtaasta kaurasta, erillään muista viljoista, ja ne sopivat siksi hyvin myös gluteenittomaan ruokavalioon. Välipalapatukoissa on tasapainoisessa suhteessa hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvaa ja ne sisältävät myös reippaasti liukenevaa kuitua eli beetaglukaania, joka on hyväksi vatsalle ja auttaa hallitsemaan kolesteroliarvoja. Kuitu tasaa verensokerin vaihtelua ja auttaa pitämään nälän pidempään loitolla, mikä on ihan huippu juttu!

Saan järjestää teille Elovenan kanssa myös lukijakilpailun, jossa voi voittaa itselleen Elovenan tuotepaketin. Missä tilanteessa Elovena pelastaa sinun päiväsi? Vastaa kysymykseen kommenttiboksissa ja muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään niin olet mukana kilpailussa! Kilpailuaikaa on 13.1. klo 21.00 asti. Ilmoitan voittajan tämän postauksen lopussa kilpailun päätyttyä.

Onnea kisaan ja mahtia päivää kaikille! <3

Olen mukana Indiedaysin ja OPn Syke -pilotissa, jonka myötä pääsin uuden OP Syke -vakuutuksen pilottivaiheeseen mukaan. Kyseessä on aivan uudenlainen vakuutuskonsepti, joka haastaa jokaisen huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan, ja myös palkitsee siitä. Syke on eräänlainen potku pyllylle, joka kannustaa voimaan paremmin ja jossa yhdistyvät suomalaisten startup-yritysten hyvinvointiosaaminen, ja OPn tahtotila huolehtia asiakkaidensa hyvinvoinnista.

OP Syke vakuutus koostuu neljästä erilaisesta hyvinvointihaasteesta, joista jokainen voi valita itselleen sopivan. Valittavana on aktiivisuutta seuraava Fjuul, joka antaa Fjuul -pisteitä,treenin intensiteettiä seuraava PulseOn joka palkitsee riittävästä treenaamisesta, ruokavalion parannukseen tarkoitettu MealLogger joka palkitsee riittävästä vihannesten ja hedelmien syönnistä, sekä Laturi, joka mittaa jaksamista ja hyvinvointia ja joka palkitsee, kun parantaa tulosta energiatesteissä lähtötasosta.

Kun onnistuu hyvinvointihaasteen tavoitteissa, saa alennusta vakuutusmaksusta. Aika kätevää! Mutta millaisesta vakuutuksesta sitten on kysymys?  OPn syke -pilotin ideana on kannustaa voimaan paremmin, ja antaa pilotin ajaksi Omasairaalaturva, joka on huomattavasti normaalia tapaturmavakuutusta laajempi. Omasairaalaturvassa ei ole omavastuuta, eikä korvattavilla hoitokustannuksilla ole ylärajaa. Vakuutuksen ottajalta ei myöskään tarvita minkäänlaista selvitystä terveydentilasta.

Jos pilotin aikana loukkaantuu, voi soittaa OPn terveys -palveluun, jossa varmistetaan että vamma kuuluu vakuutuksen piiriin ja varataan tutkimusaika. Puhelun jälkeen voi sitten mennä tutkituttamaan itsensä Helsingissä sijaitsevaan Omasairaalaan, jossa muuten tutkitaan myös pienemmät venähdykset ja revähdykset vakuutuksen piikkiin, toisin kuin yleensä tapaturmavakuutuksissa. Lääkärissäkäyntiin ei tarvita ollenkaan rahaa, vaan hoidon kustannukset laskutetaan suoraan vakuutusyhtiöltä, näin ollen asiakas säästyy siis myös korvaushakemuksen täyttämiseltä. OP Sykkeen vakuutusehdot mahtuvat älypuhelimen ruudulle, kun ne yleensä vievät useamman pienitekstisen paperiarkin ja se maksaa vain 15 euroa kuukaudessa.

Itse valitsin hyvinvointihaasteekseni Laturin, jonka ideana on siis käydä kolme kertaa energiatesteissä pilotin aikana, ja pyrkiä parantamaan energisyyttä lähtötasosta. Tämä kiinnosti mua erityisen paljon siksi, että arkiaktiivisuus ja jaksaminen hektisessä lapsiperhearjessa ovat mun elämässä pinnalla. Olisi mahtavaa pystyä jaksamaan paremmin ja saada työkaluja arjessa jaksamiseen. Energiatesteissä saa kuulla oman energiaindeksinsä, eli tuntimäärän jonka ajan jaksaa vuorokaudessa tehdä töitä, harrastaa ja nauttia vapaa-ajasta. Keskimääräinen tulos on n. kahdeksan tuntia, työpäivän verran, ja maksimitulos on 16 tuntia eli koko hereilläoloaika.

Mä en ole vielä käynyt testissä, mutta odotan sitä innolla. Mua kiinnostaa kovasti tietää kuinka monta tuntia vuorokaudesta mä jaksan olla tehokas ja pystyn nauttimaan täysillä kaikesta mitä teen. Olen myös innoissani siitä että Laturin myötä voisin saada motivaatiota parantaa energiatasoani, ja jaksamiseni arjessa kasvaisi. Työssäkäyvillä pienten lasten äideillä on paljon lautasellaan, ja jos ei pidä itsestään riittävästi huolta voi helposti palaa loppuun. Se on viimeinen asia mitä mä haluan! Siksi olen tosi iloinen että pääsin mukaan OPn Syke -pilottiin, ja puolen vuoden ajan voin mitata jaksamistani ja edistymistäni tämän myötä. Pilotti kestää toukokuun loppuun asti, ja kunhan olen käynyt testeissä ja seurannut edistymistäni, tulen kertomaan teille haasteesta lisää.

Miltä teistä kuulostavat nämä hyvinvointihaasteet? Voisiko kattava vakuutusturva ja jokin näistä kannustavista haasteista auttaa teitä tavoittelemaan parempaa oloa ja jaksamista arjessa? Lähtekää ihmeessä mukaan itsellenne sopivimpaan haasteeseen ja käykää lukemassa lisää TÄÄLLÄ!

Ensimmäinen asia mihin tänä aamuna Facebookin avatessani törmäsin, oli linkki Bored Panda -sivuille, artikkeliin jossa esiteltiin Philippa Ricen sarjakuvia arjen ja parisuhteen pienistä hetkistä, joissa rakkaus näkyy. Mulle tuli siitä jotenkin niin ihana, lämmin ja hyvä mieli. Juuri noista pienistä asioista se parisuhteen onni ja ilo ja rakkaus nimenomaan koostuu, ei lahjoista tai kukkasista. Tuli hyvä mieli heti aamusta kun selaili jotain näin söpöä, ja aloin miettimään artikkelin pohjalta, mitkä ovat niitä meidän arjen pikkuhetkiä, jotka tekevät meidän parisuhteesta niin rakastavan ja  lämpimän kuin se on.

Aamuiset kainalossa torkutut vartit ennen töihinlähtöä ovat ehdottomasti ainakin se asia mistä saa hyvän startin päivään. On vaan niin ihana halia lämpimän peiton alla ennenkuin kummankin pitää nousta. Yhdessä ollaan silmät ihan ristissä ja tuhistaan vaan tukat pystyssä. Parasta.

Se kun Otto toivottaa mulle hyvää työpäivää tai hyvää vapaapäivää lähtiessään töihin, ja mä saan toivottaa hänelle takaisin, on ehdottomasti yksi niistä hetkistä. Niin pieni juttu, mutta siitä tulee vaan niin hyvä mieli. On ihanaa kun tietää että joku toivoo että mulla on hyvä päivä.

Musta on ihanaa se että höpötellään työpäivän aikana tauoilla ja laitetaan söpöjä viestejä ja kuvia ja linkataan hölmöjä juttuja ja nauretaan niille yhdessä. Vaikka ei olla yhdessä niin ollaan silti yhteydessä.

Se että Otto hakee mut yleensä aina töistä koska meidän työpaikat on aika lähekkäin, on yksi niistä arjen voimavaroista. Tekee hyvää jutella ja höpötellä päivän tapahtumista vartti rauhassa kahdestaan samalla kun ajellaan hakemaan tytöt päiväkodista. Saa sellaisen pienen kahdenkeskisen breikin aina ennenkuin hyppää töiden parista lapsiperhearkeen.

Kaupassakäynnit on yhdessä mukavia. Voidaan jutella yhdessä siitä, mitä laitettaisiin päivälliseksi tai pohtia mitkä olisivat kaikkein terveellisimpiä muroja. Tai jos olen tehnyt kauppalistan valmiiksi, voidaan yhdessä kerätä tarvittavat jutut ja suoriutua kauppareissusta ekstrasupernopeasti: ”hae sä banaanit, avokadot ja tortillat niin mä kipaisen juuston, leivän ja maidon”.

Illalla on kiva laittaa ruokaa yhdessä koko perhe. Otto pilkkoo, ja mä paistan. Lapset sekoittavat, maustavat, repivät salaattia ja kattavat pöytää. Yhteiset ateriat ovat niitä arjen parhaita hetkiä, jolloin kaikki ovat läsnä ja saavat hyvää ruokaa. Ja silloin joskus jos ruoka on pahaa, voi sillekin nauraa yhdessä. Niin ei käy usein, mutta en ikinä unohda sitä kun joskus kauan sitten kokeilin uutta reseptiä ja oltiin ihan yhtä mieltä siitä että se maistui ihan kilin kikkaralle, mutta kumpikaan ei uskaltanut sanoa mitään, ennenkuin mä sitten sanoin ja revettiin yhdessä nauramaan. Taidettiin sitten tilata pizzat.

Ne hetket kun jompaakumpaa väsyttää tai kiukuttaa, ovat niitä joissa parisuhde on koetuksella, mutta joissa rakkaus todella näkyy. Niinä hetkinä osaa arvostaa sitä, että vaikka tiuskaisee väsyneenä jotain, toinen vaan sanoo että mene sä sohvalle lepäämään niin mä tyhjennän ton astianpesukoneen. Ja sitten voi pyytää anteeksi. Ja kummatkin tietävät, että kumpikaan ei halua ikinä satuttaa toista, joskus on vaan kakka päivä.

Jos ei olisi Ottoa, mä en koskaan varmaan katsoisi yhtään leffaa koska en osaisi päättää mitä katson. Yhdessä on paljon helpompi tehdä päätöksiä: Otto ehdottaa elokuvia ja mä sanon että okei, katsotaan vaan. Yleensä meidän maku osuu tosi hyvin yhteen ja ollaan yhtä mieltä siitä onko leffa ollut hyvä vai huono.

Ja iltaisin vaikka me ei aina ollakaan yhdessä, kuten juuri nyt, me ollaan silti yhdessä. Vaikka mä istun tässä koneella, ja Otto pelaa omalla pleikkarillaan Just Cause 3:a, me höpötellään silti tässä samalla. Otto käskee mut välillä katsomaan jotain hassua kohtaa pelistään, ja mä kyselen välillä Otolta että ostettaisiinko marmorinen vai musta sohvapöytä.

Tärkeintä on se, että jokaisessa hetkessä, hyvässä ja huonossa, voi luottaa siihen että toinen rakastaa ehdoitta, tapahtui mitä tapahtui. Niitä hetkiä on varmasti miljoona muutakin, mutta nämä nyt tulivat ensimmäisenä mieleen. Olen mä kyllä hitsin kiitollinen siitä, että saan jakaa arjen juuri Oton kanssa.

Mitä ihania arkisia parisuhdejuttuja teillä tulee ekana mieleen?

Marraskuu. Kuka voi ihan rehellisesti tunnustaa tykkäävänsä siitä? En minä ainakaan. Marraskuu on mun kaikista inhokein kuukausi, kaikista muista mä tykkään kovastikin. Marraskuussa mun positiivisuus kokee kolahduksen ja suklaalevyjä kuluu useampi viikossa, joka vuosi. Vaikka mitään erityistä ei tapahtuisi, vaikka kaikki olisi ihan tavallista ja ihan mukavaa, niin marraskuussa kaikki on vähemmän mukavaa kuin muina kuukausina. Ja kaikki erityinenkin tuntuu lähinnä kuormittavalta, toisin kuin yleensä. Yleensä erityinen tuntuu piristävältä ja kivalta.

Mä olen tosi jouluihminen kuten olen monesti sanonutkin, mutta marraskuu on vielä liian kaukana joulusta. Marraskuussa on ihan pimeää, silloin ei koskaan ole vielä lunta ainakaan muutamaa tuntia kauempaa. Silloin on pimeää kun menee töihin, ja pimeää kun lähtee töistä kotiin. Marraskuussa on märkää ja marraskuussa masentaa. Marraskuussa mä varmaan kinastelen Otonkin kanssa enemmän kuin vuoden kaikkina muina kuukausina yhteensä. Marraskuussa lapsiakin kyllästyttää toistensa seura. Marraskuussa iskee aina joku ärsyttävä flunssa, niinkuin tänäkin vuonna pari viikkoa sitten, ja vielä juuri silloin kun mulla oli tärkeitä juttuja töissä.

Marraskuussa en osaa rauhoittua ja rentoutua, mutta en myöskään osaa keskittyä mihinkään mitä haluaisin tehdä. Teen vähän kaikkea, mutta en ole oikein tyytyväinen mihinkään sitten kuitenkaan. Pitäisi lähteä ulos, mutta ikkunasta ulos katsoessa haluaa vain hautautua peiton alle. Ei taas tuota mustaa, märkää ja tuulista.

Marraskuu. Mikä siinä onkin että silloin mikään ei tunnu onnistuvan? Ja miksi yleensä kaikki muuttuu taas kivaksi sinä yönä kun marraskuu vaihtuu joulukuuksi?

Aion nyt haastaa tämän marraskuun, ja tehdä näistä viimeisestä kolmesta päivästä ihan huiput. Aion leipoa vähän lisää herkkuja piristykseksi. Aion lähteä tuonne ulos kylmään ja märkään ja pimeään, kyllä siellä tarkenee kun laittaa vaatetta päälle. Aion myös sallia itselleni sen peiton alle hautautumisen lasten ja Oton kanssa. Leffailta itseleivottujen herkkujen ja noiden kolmen rakkaan kanssa piristää aina, myös marraskuussa. Aion sallia itselleni ne suklaalevyt vaikka useamman kerran viikossa, tämä hirveä himotus loppuu taas kunhan vuosi vaihtuu ja valo alkaa lisääntyä.

Marraskuun hankaluudesta huolimatta mä vannon, että jokainen marraskuu vuoden 2010 jälkeen on ollut edellistä marraskuuta parempi. Ai miksikö? No siksi, että joka vuosi mulla on ollut isompi ja isompi kimpale rakkautta mun elämässä. Ensin Otto ja vastasyntynyt Tiara, seuraavana vuonna Otto, pieni taapero-Tiara ja masussa kasvanut Zelda. Ja nyt jo kolmatta vuotta me kaikki neljä, kaikki yhtä innoissaan joulusta, kinkusta ja kynttilöistä. Nykyään se ärsyttävä marraskuukin on parempi, kuin kaikki muut kuukaudet ennen Tiaran syntymää, koska meillä on toisemme. Pitää vaan marraskuussakin muistaa pysähtyä miettimään sitä, eikä vaan masistella yksin. Kaikki on hyvin.

Onko muita joita marraskuu ärsyttää ja kyllästyttää?