Koska meidän lapsilla on todellinen miksi-vaihe meneillään molemmilla, tai no isompi vastaa miksi-kysymysten vastauksiinkin tiukoilla lisäkysymyksillä mutta kuitenkin, mä ajattelin teemaan sopivasti ihmetellä itsekin ja ihan julkisesti. Tänään luvassa siis 11 miksi-kysymystä minulta, ja lisäbonuksena lasten tämän viikon ihmettelyn aiheita.

Miksi suihkussa jättimäisen suihkugeelikuplan tekeminen on vieläkin yhtä hauskaa kuin 15 vuotta sitten?

Miksi eri merkkien jyväruisleivät on aina niin tuhottoman pieniä että ne jäävät jumiin leivänpaahtimeen, eikö niistä voi tehdä samankokoisia kuin normiruisleivistä?

Miksi kauhuleffat on aina niin ennalta-arvattavan huonoja, eikä yhtään pelottavia?

Miksi aina unohdan ettei kannata laittaa kaulakorua kun föönaa hiuksia, koska se polttaa kaulaa föönatessa?

Miksi Game of Thrones ei voi jatkua nonstop uusilla jaksoilla hamaan tulevaisuuteen asti? Okei tiedän kyllä, mutta silti.

Miksi lapset muistavat aina vasta hississä kaksi minuuttia ennen bussin lähtöä että haluavatkin sen keltaisen littlest petshopin violetin sijaan mukaan tarhaan, tai aurinkolasit, tai jotain?

Miksi olen tajunnut vasta nyt miten hyvä vaniljapullat on?

Miksi parhaimpia kirjoja ei voi unohtaa ja lukea uudestaan ensimmäistä kertaa?

Miksi tortillasipsipussiin pitää valmistuvaiheessa eksyä yksinäinen sour cream & onion -sipsi joka aiheuttaa järjettömän himon niitä kohtaan eikä tee mieli enää tortillasipsejä?

Miksi en koskaan muista lakata kynsiä?

Miksi töissä on niin helppo juoda vettä tarpeeksi, mutta kotona se unohtuu liian usein?

Tiara: ”Miksi kissan höyhenistä tulee äidille allergia?”

Zelda: ”Mihki minä owen iso tyttö?”

Kaikenlaista sitä tuleekin pyöriteltyä pienessä päässä, ja vähän isommassakin. Mitä te ihmettelette? Miksi?

Moikka tyypit! Viikko lähti aika mahtavalla ukkosella käyntiin, meillä tärisi toimistolla ikkunat ja pöydätkin kun kävi niin kova jyrinä eilen. Itsehän tietenkin aamulla jätin sateenvarjon kotiin, ja kävelin sitten metroasemalta kaatosateessa hakemaan lapsia päiväkodista, näytin aivan uitetulta koiralta kun pääsin perille. Onneksi ei kuitenkaan ollut kylmä, lähinnä se oli huvittavaa. Mä tykkään kyllä kesäsateesta, silloin kun ei tuule niin sade on ihanan rauhallista ja rentouttavaa, olin mä itse sitten ulkona tai sisällä.

Mä en malttaisi enää odottaa loppuviikkoa, kun mun ystävä Emmis tulee meille muutamaksi päiväksi käymään. Ei olla nähty moneen kuukauteen, meidän välissä kun on yleensä yli 800 kilometriä. Onneksi whatsapp ja soittelu luovat tunteen siitä kuin olisi ihan lähellä, on niin ihanan helppoa kuitenkin pitää kavereihin yhteyttä niiden avulla. Me lähdetään torstaina Emmiksen kanssa vähän ulkoilemaan, toivottavasti olisi kiva terassikeli siis.  Viikonloppu vietetään ihan tyttöjen kesken, kun Otto suuntaa pariksi päiväksi poikien reissulle. Tiara odottaa jo innoissaan kummitätiään kyläilemään, ja taidetaan saada Zeldankin kummitäti tänne seuraksi, kun perjantaina ajateltiin vähän herkutella ja mennä ehkä vähän piknikille.

Vielä on pari vähän pidempää päivää ennen kaverijuttuja, mutta onneksi kaikkea kivaa. Lapset ovat aivan onnesta soikeana päiväkodissa kun he ovat saaneet ulkoilla vielä tavallistakin enemmän kauniiden säiden ansiosta. Eilen tosin taisivat olla vielä enemmän innoissaan kurakelistä, siellä he rakensivat isompien lasten johdolla vesiputousta eivätkä olisi millään malttaneet lähteä kotiin kun leikki oli niin jännittävä. Kieltämättä olisin itsekin jäänyt mieluummin rakentamaan vesiputousta, jos jalassa olisi ollut kurahousut, kuin lähtenyt tarpomaan vesisateeseen rattaiden ja pussikassien kanssa.

Me juhlistettiin viime viikolla kesän alkua ja kevään päättymistä käymällä Itiksen vohvelibaarissa Oton ja lasten kanssa, ja voin kyllä lämpimästi suositella kyseistä paikkaa. Annokset olivat megaisoja, lapset saivat vain vaivoin syötyä heille puoliksi ostetun vohvelin. Mulle olisi kyllä mahtunut lisääkin, niin hyvää se oli. Muuten viikonloppu sujui rennoissa kotitunnelmissa ja leikkipuistossa, eikä tehty mitään sen ihmeempää. Se taisi olla juuri se mitä me kaivattiinkin.

Mukavaa ja aurinkoista tiistaipäivää kaikille <3

Viikonloppu on vauhdissaan. Otto ja lapset siivoavat lastenhuonetta, ja mä otin oman hetken blogille. Kohta Otto tekee lasten kanssa ruokaa, ja mä kirjoitan edelleen. En voi olla kuuntelematta samalla, mitä ihania höpöjä juttuja lastenhuoneesta kuuluu. ”Zeldaa, komtsiga-kom-kom. Nu städar vi undan! Sit me saadaan maja, hipihipi nuu!”. Otto ja lapset rakentavat majaa kerrossänkyyn. Välillä pienempi pyytää että isi tekee hänestä makkaran, toisinsanoen käärii syliin ja kantaa häntä niinkuin vauvaa.

Meillä on oma arki, omat jutut ja omat rutiinit. Meidän perhe, se tuntuu vielä vuosienkin jälkeen ihan uskomattomalta kun pysähtyy yhtäkkiä miettimään. Meillä ihan oikeasti on yhdessä perhe, ja kaksi pientä makkaraa joista pitäisi kasvattaa fiksuja ihmisiä. Se on hemmetin iso vastuu. Mä tiedän kyllä että me händlätään tämä, lapset, minä ja Otto. Me ollaan tiimi, ja me pelataan loistavasti yhteen. Vaikka välillä tulee niitä hetkiä tai ajanjaksoja, kun kaikki on hankalaa, me kuitenkin aina muistetaan että me ollaan me.

Tämä kevät on ollut tähän astisen perhe-elämän vaativin oppitunti. Kaikki on heittänyt häränpyllyä, mennyt uusiksi ja kääntynyt ympäri takaisin. Meidän elämässä on tapahtunut maailman siisteimpiä asioita ikinä, ja samaan aikaan me ollaan kuitenkin stressattu, väsytty ja murehdittu. Silti kaiken sen keskeltä mä en muista niitä huonoja hetkiä, mä muistan ne hyvät hetket. Kun esikoinen sanoi ”Ei leikitä enää varg, kun se on liian hauskaa!”. Kun kuopus antoi mulle ainakin 38 pusua, sen jälkeen ainakin samanverran haleja, ja sitten vaihdettiin neniä. Kun me pompittiin yhdessä pomppulinnassa ja kiljuttiin niin että korvissa soi. Kun metrossa esikoinen sai ainakin puoli vaunua hymyilemään höpötyksillään, ja kun menin hakemaan lapsia päiväkodista ja he olivat oppineet heittämään koripallon koriin.

Tällä viikolla meidän harteilta on pudonnut taakka, joka niitä on tämän kevään ajan painanut. Nyt voi taas hengittää, kaikki on hyvin. Jotenkin sitä ei ole vaan vielä sisäistänyt. Eilen aloitettiin viikonloppu kiukuttelemalla toisillemme Oton kanssa. Ehkä se kaikki purkautui nyt, se kaikki mikä on pyrkinyt pintaan koko kevään, mutta joka ollaan vain määrätietoisesti sysätty sivuun ja menty apinanraivolla eteenpäin. Kiukuttelun jälkeen pyydettiin anteeksi, ja nautittiin vain toistemme seurasta lasten mentyä nukkumaan. Mietittiin että mitä hittoa me oikein kiukutellaan, kun kaikki on nyt hyvin, mitä jos vaan oltaisiin iloisia, tehtäis hyvää iltapalaa ja katsottaisiin sarjaa tabletilta.

Nyt vaan pitäisi vielä repäistä itsensä irti tästä keväästä, ja siirtyä kesään uudella fiiliksellä. Vasta nyt sen tajuaa, miten kovasti me ollaan tsempattu. Tämän kevään väsymystä ei nukuta pois yksillä päiväunilla, mutta mulla ei ole epäilystäkään etteikö se hälvenisi tästä kunhan saadaan kesäfiilis käyntiin. Suunnitelmissa siintää (toivottavasti) äkkilähtö, ja täydellinen rentoutuminen.

Tänään mä nauroin ekaa kertaa viikkoihin niin, että mun poskiin sattui ja meikit levisivät naurunkyyneleistä. Se tuntui niin hyvältä. Vaikka meidän kevät on ollut täynnä ihaniakin hetkiä, ja lapset ovat tuoneet iloa jokaiseen päivään, on ihana päästä lopullisesti irti näistä aikuisten murheista ja huutonauraa yhdessä lasten kanssa. Vaikka ulkona sataa vettä, pyykit odottavat koneessa kuivumaan laittoa ja kesälomaan on vielä kaksi viikkoa, juuri näin on hyvä. Meillä on koko kesä edessä, ja mä vannon että tästä tulee paras kesä ikinä.

Lastenhuoneesta huudellaan, ”Tule äiti leikkimääääääään. Me rakennetaan niin iso prinsessalinna legoista että mahdutaan ihan itse sinne!”. Tämä on pakko nähdä.

Kiitos kaikesta piristyksestä, tuesta ja kauniista sanoista joita olen teiltä saanut. Oman perheen lisäksi tämä blogi on yksi iso aurinko, joka teidän ansiosta valaisee sitä harmaintakin päivää. Ihanaa viikonloppua kaikille, olette ihan parhaita!

Yöunet jäivät viime yönä aika vähiin, kun typeryyksissäni ajattelin saavani nukkua puoli yhdeksään ja valvoin vähän pidempään, eivätkä tytöt sitten nukkuneetkaan kuin puoli seitsemään, toisin kuin yleensä kotipäivinä. Ei se mitään, mä yleensä toivun aika nopeasti väsymyksestä aamulla, kunhan saan kupin kahvia ja alan vain touhuamaan. Jäipähän ainakin enemmän aikaa aamuun, ja innostuin kuuraamaan koko kylpyhuoneen lattiasta kattoon sillä aikaa kun tytöt leikkivät suihkussa barbiella ja odotin että mun Olaplex-kotihoito on ollut hiuksissa tarpeeksi kauan.

Ihan tehokas startti päivälle tuo kylppärin hinkkaus, siitä me sitten lähdettiinkin melkein heti ulos. Ensin käytiin kävelylenkillä tyttöjen kanssa, ja juuri kun ajattelin että tuuli on jo ihan liikaa kun meinaa suunnilleen kaatua kävellessä, me löydettiin yksi pieni täysin tuuleton ja aurinkoinen kohta ihan kodin läheltä ja jäätiin siihen puhaltelemaan saippuakuplia ja höpöttelemään. Siinä yhdessä kohdassa tuntui ihan kesältä eikä tarvinnut takkia, vaikka kävellessä sai kiskoa takin kiinni niin ylös kuin vain sai.

Se oli meidän oma pieni ihana kesähetki keskellä tuulista päivää, saippuakuplia puhallellessa kaikki tuntui ihan täydelliseltä, ihan kuin aika olisi pysähtynyt. Sen aurinkoisen hetken jälkeen palattiin takaisin normaaleihin arkijuttuihin kuten kaksivuotiaan en-halua-mennä-sisälle-uhmaan, mutta ei siitä sen enempää. Se hetki oli ihana sellaisenaan, ja koko loppuillan on hymyilyttänyt kun on tullut mieleen kuinka lämmintä ja kivaa meillä oli.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3

Alkuviikko pyörähti niin nopeasti, ja vähän erilaisten aiheiden parissa blogin puolella ja siksi en ole kirjoitellut juuri kuulumisia. No, hyväähän meille kuuluu. Töissä on ollut kiireitä, kun meillä on ollut loppurutistus ennen ison kampanjan lanseerausta, mutta nyt on muutama rauhallisempi päivä edessä. Tytöilläkään ei ole enää kuin kuusi päiväkotipäivää ennen Oton juhannuksena alkavaa kesälomaa, äkkiä se aika vain kuluu. Mulla on ollut jotenkin ihan superhyvä mieli tuon ulkona joka päivä hellineen auringon ansiosta. Aamulla kun aurinko paistaa, on ihan mieletöntä kävellä Helsingin katuja pitkin, kuunnella vaan musiikkia ja suunnilleen tanssahdella toimistolle. Joo, näytän varmaan vähän hölmöltä, mut hei mulla on hyvä fiilis!

Käytiin tänään töiden ja tarhan jälkeen kaupassa, ja ostettiin tytöille samalla heidän elämänsä ensimmäiset My Little Ponyt. Annoin kummallekin muutaman vaihtoehdon, joista Tiara valitsi heti vaaleansinisen. Kysyin että miksi juuri se, koska mua vaan kiinnosti, ja sieltä tuli kuin suoraan apteekin hyllyltä että ”No koska tää on reinbou dääsh!”. Miten lapset voikin olla niin perillä noista kaikista hahmoista, vaikka meillä ei edes ole niitä eikä ainakaan mun tietääkseni tytöt ole katsoneet sitä telkkaristakaan. Ei se haittaa mitään, laittoi vaan naurattamaan vähäsen. Mutta neiti oli tyytyväinen Rainbow Dashiinsa, ja Zelda keltaiseen pikkuponiin jonka hän valitsi itselleen.

Samalla löydettiin tytöille myös iiiihanat uikkarit kesäksi, joita toivottavasti päästään pian pukemaan oikeasti päälle! Neitokaiset hengasivat koko illan uusissa uikkareissaan, sentään ennen yöunia suostuivat ne riisumaan. Tiara valitsi itselleen ananaskuvioisen, ja Zelda seeprakuvioisen. Hän ihastui siihen seepraan kaikkein eniten, ja halusi ehdottomasti juuri sen. En malta odottaa että päästäään biitsille testaamaan uusia uikkareita ja tekemään hiekkakakkuja ja uimaan ja ai että, siis tänä kesänä rannalla tulee olemaan niin paljon helpompaa kuin aiemmin, kun molemmat tytöt ovat jo niin isoja. Hauskaa siellä on aina ollut, mutta nyt pääsee jo nauttimaan ihan eri tavalla ja tekemään enemmän juttuja.

Meillä on edessä rento loppuviikko, ja ajateltiin käydä vähän leikkipuistossa, lounaalla ystävien kanssa ja pienellä pyöräretkellä. Ihana olla vaan tyttöjen kanssa, leikkiä ja tehdä kaikkea tavallista.

Sain viimeinkin käytyä Biotiiniarvonnan lävitse ja arvottua kolme voittajaa! Pahoittelut että tässä on kestänyt näin törkeän kauan. Tosiaan, arvoin kolme 60 kapselin pakkausta Apteq Vitan biotiini extraa, ja voittajiksi arpoutuivat Meiju (8.5.2015 11:22 ), Anna (8.5.2015 11:42 ) ja Alma (11.5.2015 00:32 ). Teille on laitettu sähköpostia voitosta, onnittelut vielä täälläkin arpaonnesta!

Hyvää yötä teille kaikille ihanille, mä palailen huomenna!