En voi sanoin kuvailla miten iloinen olin aamulla, kun heräsin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kunnon hellekauden jälkeen nuo sateet tuntuivat niin masentavalta, vaikkakin tulivat erittäin hyvään saumaan: pakottivat mut kököttämään sisällä lukemassa pääsykokeisiin, kun ulkonakaan ei ollut mitään kivaa tekemistä. Tänään on heti jäänyt lukeminen vähemmälle, kun ulkoilma houkutteli liikaa. Onneksi koko alue on käyty läpi jo useampaan kertaan ja mulla on kattavat muistiinpanot, sekä tärpit mahdollisia kysymyksiä varten – kiitos valmennuskurssin.

Matematiikkaa mun täytyy vielä tankata, harjoitustehtäviä tehdessäni mä hämmennyn liian usein vieläkin sanallisissa tehtävissä kysytystä asiasta, kun tuntuu että ne on välillä piilotettu niin hankalasti sinne. Onneksi suurin osa laskuista menee jo kuin vettä vaan, ja ilokseni tehtäviä tarkistaessakin huomasin että ei ollut kuin ihan pari väärin, vaikka tietenkään kokeessa ei saisi tulla yhtään virhettä.

Aamulla suunnattiin kohti Aurinkorannan pikkupuistoa, ja tutustuttiin mukavaan äitiin ja vauvaan kävelymatkalla. Oli ihana tutustua uuteen ihmiseen, ja kiva kun kerrankin joku alkoi vaan juttelemaan mukavia ja höpöttelemään, yleensä tuntuu että mä oon itse se höpöttäjä! On niin piristävää aina tutustua uusiin ihmisiin, ystäviä, kavereita ja tuttuja ei voi koskaan olla liikaa.

Puistossa vierähti yllättäen melkein kolme tuntia, sillä kompaktin kokonsa ansiosta se on helppo kahden alle kolmivuotiaan kanssa. Molemmat ovat kokoajan lähellä, vaikka olisivat täysin eri puolilla puistoa, ja on helppo seurata mitä he tekevät ja auttaa jos tarvitsee. Kyllä me tykätään isoistakin leikkipuistoista, mutta niissä en yksinkertaisesti jaksa olla (yksin lasten kanssa) niin kauan kuin pienessä puistossa, koska musta tuntuu että saan sydänkohtauksen kun yritän kontrolloida molempia tyttöjä yhtä aikaa jättikokoisella alueella, kun molemmat haluavat eri suuntiin.

Zelda viiletti ympäri puistoa ja kiipeili liukumäkeen, pyöri karusellissa ja tietysti myös keinui. Tiara laski liukumäkeä melkein koko kolme tuntia, ja löysi itselleen leikkikavereita roppakaupalla. Puiston jälkeen Zelda simahti istuma-asentoon rattaisiin, ja tultiin kaupan kautta kotiin. Sain itselleni hyvän lukuhetken parvekkeella, kun Zelda nukkui, Tiara lueskeli kirjoja pehmeällä parvekkeen matolla ja mä makoilin aurinkotuolissa ihanassa paahteessa.

Illalla päätettiin vielä teidän innostamana tehdä vähän pidempi iltalenkki ja pyörähtää muutaman kilometrin päässä lähimmässä Lidlissä. Niin moni teistä suositteli Lidlin jäätelöitä Lego-arvonnassa, että olihan se pakko käydä testaamassa. Oli kyllä tosi hyvää, syötiin Oton kanssa valkosuklaa-mansikka crisp -jäätelöt, ja tytöt söivät pienet sandwich-jätskit joissa oli kolmea eri jätskimakua sisällä.

Yllättävän pienillä sotkuilla päästiin vaikka Zeldakin popsi ihan itsekseen koko jäätelön, miten meidän tytöt voikin olla jo noin isoja että syövät jäätelönkin siististi? Tai no ainakin niin siististi ettei paita mene sotkuun, naamasta nyt ei voi sanoa ihan samaa, haha. Tosin mä sotken itsekin melkein aina naaman kun syön jäätelöä, oonko mä vain tumpelo vai käykö muillekin niin vielä tässä iässä?

Sain eilen Sheinsidelta kovasti odottamani paketin, joka sisälsi pari rentoa kesätoppia ja yhden kevyen jakun. Toinen topeista, lyhyt, valkoinen superihana pitsitoppi, pääsi tänään käyttöön, ja mä tykkään kovasti tuosta valkoisesta pitsistä, vaikka toppi onkin vähän läpinäkyvä. Valkoinen sopii kivasti nyt tuon vaaleanpunaisen hiusvärin kanssa, ja mä oon alkanut itsekin tottua jo tähän pinkkiin, vaikka välillä iskee hetkellinen blondinkaipuu. Mitä mieltä te olette, onko toi väri nyt oikeasti toteutettuna hitti vai huti?

Toppi Sheinside* / Housut Dr. Denim / Kengät Zara / Laukku Michael Kors / Käsikoru Ti Sento* / *saatu blogiyhteistyön kautta

Mun piti tehdä sellainen pikapostaus parin lauseen kuulumisilla, koska oikeasti pitäisi lukea, mutta jotenkin mä vain innostuin höpöttämään! Viime aikoina on tullut postattua niin usein, että tällainen hiljaiselo päivän postaustaukoineen saa kunnon puheripulin aikaan. Nyt on kuitenkin pakko tarttua koealueeseen taas, sillä kokeeseen on enää vajaat 38 tuntia, apua! Huomenna luvassa arvontaa, ja perjantaina tulen sitten kokeen jälkeen kertomaan että mitkä fiilikset jäi. Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille<3

Sain vähän aikaa sitten testattavakseni Nescafén uutuuspikakahveja, joihin suhtauduin varovaisen innostuneesti. Dolce Gusto on vienyt mun sydämeni, ja mulle on kehittynyt omat kahvilempparit eri tilanteisiin kapselikahvien valikoimista. Nyt ei kuitenkaan ole kyse kapselikahvista, vaan tavallisesta pikakahvista, josta mulla on aiemmin ollut kokemusta vain kaupan perus pirkkapikakahvien verran, ja olikin hauska päästä kokeilemaan ihan kunnon tuotteita, joissa on mun lempi erikoiskahvimakuja tarjolla.

Nescafé Cappuccino, Latte Macchiato, Café au chocolate, Double Choca Mocha ja Cafe Vanilla ovat täyteläisiä ja kermaisia erikoiskahveja, joissa liukeneva kahvi on tiivistetty niin,että maito nousee pintaan ihanaksi vaahdoksi. Erikoiskahvien resepti on kymmenen vuoden kehitystyön tulos, ja sen kyllä huomaa. Kahvit eivät tunnu lainkaan pikakahvilta sanan varsinaisessa merkityksestä, lukuunottamatta sitä että ne on todella helppoa ja nopeaa valmistaa. Keittää vain vettä, lisää kahvin joukkoon ja odottaa hetken jotta maito muodostuu kermaiseksi vaahdoksi pintaan.

Suklaaloverina mun suurin lemppari oli tietysti Double Choca Mocha, kuka nyt voisi vastustaa tuplasuklaata? Aamuisin on saatava tujua tummapaahtoista kahvia, mutta iltapäivisin mun suosikkeja ovat nämä ihanat maitokahviherkut.

Nyt sinullakin on mahdollisuus päästä maistamaan näitä herkullisia Nescafé -uutuuksia, sain nimittäin viisi kahvipakettia arvottavaksi teille! Paketti sisältää kaikki viisi eri makua, eli siitä riittää kahvinautintoa pitkäksi aikaa. Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tätä postausta, jättämällä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, sekä keksimällä itsellesi nimimerkin. Arvonta-aikaa on sunnuntaihin 25.5. klo 22.00 asti. Onnea arvontaan kaikille!

Toteutettu yhdessä Nescafén kanssa.

Sunnuntai-iltana mulle iski ihan yhtäkkiä ilman mitään varoituksen merkkejä kauhea kuume, nuha ja kurkkukipu, juuri kun olin sopinut maanantaille syyskuusta asti odottamani tapaamisen. Kaverini sai nimittäin viime viikolla ihanan pienen vauvan ja olen malttamattomana odottanut että päästään nuuskuttamaan pientä, mutta eipä me tosiaankaan haluta flunssaa mennä minille tartuttamaan, eli vielä pitää odotella vähän.

Olin eilen aivan pihalla, kuumeilin vaan sohvalla peiton alla koko päivän ja söin tippaleipää, miksi kipeänä ollessa tekee aina mieli herkkuja? Illalla Tiarallekin nousi sitten kuume ja toinen oli niin raukka kun istui sohvalla peiton alla katsomassa Seikkailija Doraa ja sanoi että ”Tiara on vähän raukka. Minulle tuli flunssa!”. Onneksi kuume oli yön aikana vähän laskenut ja Tipa on vähän pirteämpi nuhanenu, toivotaan ettei kuume nouse  uudelleen korkeaksi. Ja toivotaan vain että Zelda ei sairastu, olisi niin ihana kun päästäisiin vappuna käymään torilla ja picnikeilemään!

Sunnuntaina kerettiin ulkoilla ihanassa säässä perheen kesken, ja käytiin myös ex tempore ostamassa sähkögrilli kun alkoi tehdä mieli grillipihvejä ja pekoni-tuorejuustoherkkusieniä. Saatiin hyvät sapuskat, vaikka vähän jännitti ensikertalaisgrillaajia. Tai ollaan me aiemminkin grillattu mutta kavereiden tai sukulaisten kanssa, jolloin on aina ollut apua tarjolla. Mutta tosiaan hyvin selvittiin, tästä tulee mahtava grillauskesä!

Uudet farkut mä esittelinkin jo, ne on ihan parhaat, kuten myös H&M:ltä ostamani neonpinkki college. College on superpehmeä, lämmin ja rento, kaikkea sitä mitä sunnuntaiasulta toivonkin. Sunnuntaina en jaksanut meikata hulluja sotamaalauksia tai laittaa hiuksia kunnolla, vaan menin pitkästä aikaa meikkivoide+kulmakarvat ja sotkuponnari -kombolla. Ihan mukavaa vaihtelua välillä meikata vähemmänkin!

Mulla olisi kauheasti inspiraatiota bloggailla, mutta flunssa vie nyt vähän turhan paljon voimia. Jos olo tästä helpottaa niin palailen illemmalla ehdottomasti! Ensi viikko on muuten blogini 3v-synttäriviikko, ja tuttuun tapaan tulen toteuttamaan toivepostauksia koko viikon, ideoita niihin poimin tuosta Sylvanian Families -arvonnan kommenttiboksista,  mutta jos jollekin tulee vielä erityistoiveita mieleen niin saa sanoa tähänkin.

Nyt vajoan takaisin sängynpohjalle lepäilemään, mukavaa päivää kaikille!♥

Aurinko on tosiaan tänään (ja koko pääsiäisen ajan) hellinyt meitä ja huomaa kyllä kuinka ulos lähteminen innostaa taas aivan eri tavalla! Alle viiden asteen lämpötiloilla spontaanit pihaleikit illalla eivät innosta yhtään niin paljoa pukemisrumbineen, mutta kun mittarissa on +20 ja uloslähtö ei vaadi kuin kengät jalkaan, on lähtöinto ihan toinen. Toivottavasti kesä alkaisi oikeastikin hiipiä sieltä pikkuhiljaa vaikka kylmää taas lupaillaankin, ja vaatteita saisi vähentää pysyvästi, sillä meidän 2,5-vuotiaamme ei tällä hetkellä vihaa mitään niin paljon kuin ulkovaatteiden pukemista (paitsi syömistä).

Tiaralla on meneillään uhmakausi, ja välillä tuntuu että mehut on ihan loppu siinä vaiheessa kun painaa lastenhuoneen oven illalla hiljaa kiinni. Onhan näitä uhmaviikkoja ollut aiemminkin, mutta nyt on ehkä pahin kausi tähän mennessä. Kuten sanottua, pukeminen ja syöminen ovat hirveintä mitä Tiara tietää, ja niistä saa kyllä käydä keskustelua joka päivä, näin lievästi ilmaistuna. Vaikka Tiara osaa kertoa ikäisekseen tosi hyvin ja kattavasti tunteistaan, omaa jo jonkinasteista empatiakykyä ja on taitava ja omatoiminen, unohtuvat kaikki nämä siinä vaiheessa kun pitäisi saada kengät jalkaan tai lautanen tyhjäksi.

Ehkä Tipa huomasi että äidillä ja isillä on nyt vähän liian helppoa kun Zelda alkoi nukkumaan kokonaisia öitä, ja päätti lisätä panoksia. Onneksi nämä on vaan näitä vaiheita, ja vaikka uhmaiästä puhutaankin, saa päivän aikana sen uhman lisäksi kokea runsaasti ilon ja rakkauden aiheita kun näkee miten toinen oppii uutta, antaa pusuja ja leluja siskolleen ja sanoo ihania asioita. Facebookissa kerroinkin että Tiara ilmoitti tänään että ”Minusta tulee isona pinkki jääkiekonpelaaja.” Aika hyvä ammatinvalinta, omaperäinen!

Zelda oli aivan innoissaan päästessään hiekkalaatikolle leikkimään ilman hanskoja ja haalaria, ja yritti tietenkin maistella hiekkaa kokoajan. Tiara ei koskaan ollut hiekansyöjä, joku ehkä muistaakin, miten vielä viime kesänä Tipa ei halunnut edes koskea tai istua hiekkaan, vaan seisoskeli tumput suorina. Tästä vaiheesta päästiin äidin ja isin sitkeällä hiekkakakunleipomis-innolla ohitse ja nykyään Tipa rakastaa hiekkalaatikolla leikkimistä. Zelda on ihan toista maata, pari kertaa kokeili käsillä hiekkaa ja sen jälkeen rupesi kauhomaan suuhun ja ympäriinsä.

Uhkarohkeana päätin kokeilla tänään Cubuksen lyhyttä toppia, ei palellut, ei edes ilman takkia! Ehkä toppi saa silti odottaa vielä muutaman viikon, korkeavyötäröisiä farkkushortseja nimittäin. Niiden pariksi se sopii täydellisesti, nuo regular-vyötäröiset Dr. Denimin plentyt eivät nousseet sittenkään tarpeeksi korkealle, höh.

Mä taidan suunnata nyt suosiolla nukkumaan, kerrankin edes suhteellisen aikaisin! Kiitos kaikille ihanista kommenteista sekä arvontapostaukseen, että Oulu-postaukseen. En tiedä onko kukaan huomannut, mutta olen jonkin verran saanut viimeinkin kommentteihin vastattua ja vakaa aikomus on jatkaa urakkaa huomenissa. En mä ole enää kuin muutaman postauksen jäljessä! Hyvää yötä kaikille ja aurinkoista huomista keskiviikkoa♥

Eilen käytiin ihanalla, inspiroivalla aamiaisella Milttonin showroomilla mun kolmen ystävän Kaislan, Oonan ja Jemmin kanssa, juttelemassa arjesta ja siitä miten arjen voi viedä uudelle tasolle, Pepsi Nextin hengessä #Nextille levelille. Olen henkeen ja vereen arjen puolestapuhuja, kuten varmaan olette lukijoinakin huomanneet, eli aihe oli todella sydäntä lähellä ja me saatiinkin todella hyvä keskustelu aikaiseksi.

Oltiin yhtä mieltä siitä, että arki on kaiken perusta, ja jos arki ei toimi, ei toimi mikään muukaan. Suurin osa elämästä on arkea, juuri sitä tavallista, jokapäiväistä elämää. Kaikkea ei kannata jättää huippuhetkien varaan, vaan panostaa arjen toimivuuteen jolloin niistä elämän merkittävistä tapahtumistakin jaksaa nauttia täysillä. Jokainen kaipaa myös luksusta arkeen, niitä suuriakin nautinnon hetkiä, mutta pienissä iloissa onni asuu.

Millaisista palasista sinun arkesi koostuu? Meidän arkemme on tasapainoilua Oton duunin, mun blogihommien, lasten, oman ajan, parisuhdeajan, ystävien ja nukkumisen välillä. Aikataulujen kanssa saa todella sompailla, ja ne omat rauhalliset hetket ovat tiukassa. Viikonloppuna hämmennyin kun pysähdyin ajattelemaan, että milloin mulla on viimeksi ollut tylsää. Ei tullut mieleen. En osannut nimetä hetkeä, jolloin mulla ei olisi ollut mitään tekemistä, tai en olisi tehnyt jotain. Mulla on ehkä vähän ikävä tylsää, mutta samaan aikaan arvostan sitä että olen käyttänyt viimeisen vuoden ajalta suunnilleen jokaisen sekuntin johonkin itselleni merkitykselliseen. Eiköhän niitä tylsiäkin hetkiä tule tulevaisuudessa olemaan ihan tarpeeksi, nyt voi nauttia siitä että tekemistä riittää.

Jos miettii kokonaiskuvaa, on ehdottomasti tärkeää, että on sellaisessa ammatissa, mistä itse nauttii. Työ haukkaa meidän arjestamme unen lisäksi suurimman osan, jättäen vain hajanaisia tunteja sinne tänne, jotka käyttää sitten johonkin muuhun. Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että saan sekä olla lasten kanssa kotona, että tehdä blogijuttuja sivutyökseni siinä ohessa. Vaikka arki on kiireistä, välillä stressaavaakin, koen sekä meidän ihanat lapset, että rakastamani blogipuuhat ennenkaikkea voimaannuttavana ja energisoivana arjen osasena, joka itseasiassa tekee arjesta kauniimpaa.

#ArjenPienetAsiat. Blogi kannustaa mua panostamaan arjen pieniin hetkiin, tekemään inspiroivaa aamupalaa, sisustamaan lastenhuonetta, nappaamaan kuvan maailman suloisimmasta hymystä lapseni kasvoilla. Bloggaaminen on ehdottomasti auttanut mua löytämään niitä onnenhippuja arjesta. Bloggaamisella ja somella on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Kun jokapuolelta tulvii terveellisiä superfood -smoothieita, treenikuvia ja kertomuksia kolmevuotiaiden sellonsoittomaailmanmestaruuksista (no ei ihan, but you get the point?), tulee väkisinkin joskus mieleen ajatus että ”Onko noiden arki todella aina tuollaista?”.

#ÄläVertaa. Vertailu on yhä luonnollisempi ja suurempi osa ihmisten arkea, sillä toisten arki, toisten huippuhetket ja toisten elämät tunkeutuvat tajuntaamme jokaisesta mediasta. Blogit ja some luovat paineita, kun omaa riisimuroja ja makaronimössöä sisältävää arkeaan vertaa toisten macaronseihin ja shamppanjatastingeihin, mutta onko niitä paineita järkevää ottaa? No ei ole. Somea kannattaa lukea kriittisin lasein. Vaikka meidänkin elämä saattaa näyttää joskus kauniilta ja glamourintäyteiseltä, löytyy meidänkin arjesta niitä ihan samoja pukemisraivareita ja kärtsänneitä kananugetteja kuin muiltakin.

Itselleen kannattaa olla armollinen, eikä verrata muihin. Sinun arkesi on juuri niin hyvää kuin itse siitä teet, vaikka toki on myös asioita joihin ei itse voi vaikuttaa. Väitän kuitenkin että jokainen kykenee parantamaan arkeaan edes jollain tasolla, jos itse niin haluaa. Myös somea käyttäville ystävilleen ja bloggaajille kannattaa olla armollinen, eikä hermostua siitä että kuvissa näkyy yleensä kauniita asioita ja huippuhetkiä. Suurin osa lukijoista ei kuitenkaan haluaisi nähdä jatkuvasti arjen harmautta, kaatuneita maitoja ja sotkuista vaatekaappia, vaikka niitä joskus postauksiin kaipaisikin, sillä blogien tehtävä on inspiroida.

Miten arkea sitten voi parantaa? Yksinkertaista. Tee niitä asioita mistä sinä nautit, niin paljon kuin mahdollista. Etsi ne arjen pienet osaset joihin voit vaikuttaa, ja vaikuta niihin. Syö ruokaa mistä pidät. Heittäydy lapseksi lastesi kanssa ja leiki hetki supervauhdikasta saippuaoopperaa barbeilla. Käy lenkillä juuri sillä kivalla rantareitillä joka tekee sinut iloiseksi. Näe ystäviä keskellä viikkoa. Nauti kupillinen lempikahvia. Vältä kiirettä, jotta ehdit pysähtymään ja muistamaan kaiken tarpeellisen. Ja mikä tärkeintä, silloin kun se maito kaatuu, muista että olet silti paras ja mahtava, ja se on vain maitoa.

Yhteistyössä Pepsi Next.

Miten teidän mielestänne arkea voi viedä nextille levelille? Mikä tekee arjesta kaunista? Otatteko paineita muiden arjesta tai vertaatteko itseänne muihin?