Mörköllä on tommonen tosi paksu side koko masun ympäri :(<3

Mun toivomus ois että kirjottelisit joskus vauva-arjen huonoista puolista? tuntuu että kirjottelet täällä vaan hyvistä asioista etkä ollenkaan koskaan sellasista jos tiara on vaikka vähän valvottanut/kitissyt ja tunnet olos väsyneeksi.
Mut sellanen toivomus jos täällä saa postauksia toivoa. Että mikä on vauva-arjessa raskainta tai väsyttävintä.

Mä aloin miettimään tuota kommenttia ja sitä että miksi mä saan samantyylisiä kommentteja niin usein. Mä oon kyllä kertonut täällä siitä jos Tiara on valvottanut tai kitissyt, esimerkiksi Isänpäivän yönä meillä ei nukuttu kuin muutama tunti jos sitäkään ja viimeviikolla oli vierastuskiukkua. Mutta onko se rikos että Tiara on kiltti ja kultainen tyttö josta mulla ei kovin usein ole mitään valitettavaa? Suututtaako se niin kovasti jos mä en löydä huonoja puolia vauva-arjesta ja ole tyytymätön olooni äitinä?                 Vauvat on kaikki erilaisia ja se että monilla vallitsee käsitys siitä, että kaikilla pienillä vauvoilla on vaikeaa ja ne valvottavat öisin ja vanhemmilla on mielettömän rankkaa, on aivan väärä. Toki joillain vauvoilla on masuvaivoja tai pienestä pitäen jo paljon temperamenttia, mutta esimerkiksi Tiara ei ole sellainen vauva. Tiara on nukkunut jo yli kahden kuukauden ajan täysiä öitä, miksi mä siis valittaisin väsymystä? Tiara kiukuttelee äärimmäisen harvoin ja silloin kun kiukuttaa niin mä yleensä mainitsen siitä täällä koska se on mulle iso ja mainitsemisen arvoinen juttu siksi ettei se kuulu meidän normaaleihin arkipäiviin. Mä saan myös omaa aikaa jos mä sitä haluan, tähän mennessä en ole kovinkaan paljoa halunnut mutta tiedän että jos mä haluaisin lähteä vaikka kavereiden kanssa syömään ja leffaan niin se onnistuisi samantien.                  Se että mun blogi ei ole valitusblogi enkä kerro täällä vauva-arjen kamaluudesta ei tarkoita sitä että mä peittelisin jotain tai korostaisin vaan hyviä asioita. Se tarkoittaa sitä että mulla ei ole mitään valitettavaa, koska kyllä mä täällä kerron ikävistäkin asioista kuten vaikkapa Mörkön sairastumisesta tai mun rankasta teini-iästä. Mä oon jopa paljastanut täällä lähes paljaan, synnytyksen jälkeisen kroppani joten miksi mulla olis jotain salattavaa siitä kuinka usein Tiara kiukkuaa? Postauksia saa kyllä toivoa, ei siinä mitään mutta tää aihe vaan jotenkin särähti mulla niin pahasti korvaan. Miksi vauva-arjen pitäisi olla oletusarvoltaan hirveän kamalaa kärsimystä ja väsymystä kaikilla?                  Mä nautin äitiydestä ja siitä että saan olla mun perheen kanssa, se on parasta mun elämässä. Tiara on kiltti ja ihanan iloinen tyttö joka ei pienistä hermostu ja mä viihdyn sen kanssa ihan mainiosti eikä mulla ole mitään valittamista mistään neitiin liittyvästä. Mä en aio täällä alkaa myöskään esittämään että meillä ois jotenkin rankkaa, kerron mieluummin asiat sellaisina kun ne oikeesti on. Ootteko muut äidit kohdanneet samanlaisia oletuksia siitä että vauvan kanssa pitäis olla niin kammottavan väsyttävää ja järjettömän hirveää? ”Moi oon söpö ja Sophie on mun paras kaveri!” ”Tää on mun lempparikohta, niiiiin jännä!” ” Ei se haittaa et kirja on väärinpäin, mua jännittää silti!” ”Toi kissa näyttää ihan pöntöltä ku se on väärinpäin!” ”Nyt mua naurattaa ku kirja on oikeenpäin!” ”Mä lähen nyt kauppaan!” ”Oon kovis chiksi ja pidän mun nyrkist kiinni!” ”BÖÖÖ oon pihalla ku lumiukko!” ”Äiti voitko nyt lopettaa sen räpsimisen ku mä haluun leikkii rauhassa!” ”Mä nyt vähä luen kirjaa täs!” Sitten vielä vähän bloggaamisesta. Mä oon viettänyt monta tuntia nyt parina päivänä eläinlääkärillä ja sen lisäksi hoitanut ihan normaalit arkiaskareetkin ja tietysti ollut Tiaran, äidin ja Oton kanssa. Oon myös halunnut olla paljon Mörkön kanssa ja paijailla sitä ettei sillä ois niin paha olla. Mä oon siinä samalla jäänyt ihan hirvittävän pahasti jälkeen tässä kommentteihin vastailussa, mistä mä oon pahoillani. Oon kumminkin järkeillyt tän asian päässäni silleen että mieluummin luette multa kokonaisen uuden postauksen kun parin rivin vastauksen kommenttiin. koska tällä hetkellä mulla ei oo riittänyt aika sekä kommentteihin vastaamiseen että postaamiseen. Mä lupaan vastata jokaikiseen kommenttiin mahdollisimman pian, mutta nyt on tärkeysjärjestyksessä kyllä ihan ensimmäisenä Tiaran lisäksi tietysti Mörkö ja keskittyminen sen parantumiseen. Toivottavasti te ymmärrätte! Nyt toivottelen hyvät illanjatkot kaikille ja kiitoksia paljon ihanista kommenteista ja vinkeistä myös Mörkön suhteen! Ostettiin nimittäin Mörkölle semmonen ”uimarengas” kaulaan joten nyt ei tarvi pitää sitä inhottavaa tötsää ja herralla onnistuu juominen ja syöminenkin helpommin!

Meillä oli aivan ihana viikonloppu! Perjantaina Netta saapui meille onnistuneesti Jyväskylästä vaikka juna olikin myöhässä (ylläri sinänsä). Käytiin kaupassa herkkuostoksilla ja tultiin meille syömään kaupan kalatiskiltä ostettua sushia ja itsetehtyä jättikatkarapu-Caesarsalaattia. Mä haaveilin sushista koko raskausajan mut sit se himo meni jotenki ohi synnytyksen jälkeen. Nyt ku sit vihdoin muistin sushin olemassaolon niin ai että oli taivaallista vuoden tauon jälkeen! Syötiin muuten tasan vuosi sitten viimeksi Netan kanssa sushia Tallinnan reissulla, hassua miten oli päivälleen vuoden tauko ja hassua miten voin muistaa jotain tollasta. Kaikkein hassuinta kuitenkin on kyllä se miten paljon asiat on muuttunu vuodessa!
                        Perjantaina meillä jäi sitten leffakin katsomatta kun Tiaran mentyä nukkumaan innostuttiin fiilistelemään biisejä ja (taas kerran) käymään kaikki meidän vanhat kuvat läpi lähes viiden vuoden ajalta ja (yli tuhat kansiota :D). Lauantaina Netta värjäsi ja muotoili kulmat ja värjäsi myös ripset sekä meikkasi mut. Ainiin ja sain akupainantaa kasvoihin sekä ihanan rentouttavan kasvohoidon ja -hieronnan. Ihana Netta kun jaksoi hemmotella mua, on se kiva että on kosmetologiopiskelija kummitätinä Tirriskällä! Tämmösiä kuvia tuli lauantaina räpsittyä:

                         Sunnuntai meni sitten siivoillessa ja valmistautuessa toisen kummitädin Nonan vierailuun. Nona toi meille mukanaan blogikollegani Minnan ihanan Leo-poikansa kanssa ja Leon kummitädin Veeran. Voi että oli ihana saada vauvavieraita ja nähdä niin ihana pieni tuhiseva 2kk vanha poju! Kyllä se kahden kuukauden ikäero on vaan niin iso vielä tässä iässä, vaikka vauvat oli melkeen samanpainoisia niin silti Leo-poikaa oli ihan erilaista pitää sylissä kun toinen oli niin ihanan rentona ja Tiara taas on semmonen jäntevä ja tarraa kaulasta kiinni ja sörkkii mun naamaa ja heiluu joka suuntaan. Oli Tirriäinen muuten vähän Leoa isompi mutta kädet oli pienemmät! Vissiin muhun tullu ku mullaki on pienet kääpiösormet.

Uninen neiti, riisuin ulkovaatteet ja juttelin ilosella äänellä ja pussailin ja pöristelin mut toinen ei vaan saanu simmuja auki<3

Onneksi minuuttia ennen kuin ovikello soi vieraiden merkiksi niin Tiaran silmät aukes jotenki maagisesti ja se oli oma pirteä itsensä<3

Kummitätsy ja kummitytsy<3

Leon kummitätsy 🙂

”HÖÖÖÖ!! ÖBÄÖÖÖ!!!”

Otolla oliki kaksi vauvaa hoidettavana, noei mut äidit oli piilossa!

Eilen illalla sain inhottavan puhelun että joku super mega idiootti omistaja oli antanut ison koiransa käydä meidän pienen Mörkö-chihun kimppuun kun äiti ja Mörkö oli lenkillä illalla. Mörkö sai sormen syvyisen haavan mahaansa kun isompi koira oli retuuttanut mörköä suussaan ja koiran omistaja oli kaksin käsin vääntänyt sen leuat auki että sai irrotettua sen Mörköstä. Mörkö piti nukuttaa ja leikata mutta onneksi ei tullut sisäelinvaurioita, toivottavasti se pieni pulla paranee pian että äiti ja Möge pääsee meitäkin tänne moikkailemaan! Kauhee ikävä sitä pientä karvasta palleroa<3 Ja äitiä kans!
                    Tänään herättiin Tiaran kanssa aamulla vasta kymmeneltä ekan kerran neidin kolmannen kummitädin puheluun Rovaniemeltä! Ompas ollut kummientäyteisiä päiviä, ihanaa! Mut missä ne kummisedät luurailee ku tätejä tässä vaan tullu nähtyä! Vinkvink vaan herra kummisedillekin että saa tulla kahvittelemaan ja vaihtamaan kakkavaippaa, eiku!
                    Tänäänkin on ollu kiva päivä kyllä, ollaan laulettu ja leikitty neidin kanssa! Mä oon vähän huono noissa lastenlauluissa ku en muista aina sanoja kaikista mutta onneksi tuo Tirriäinen ei vielä niin paljoa ymmärrä muuta ku että äiti kuulostaa iloselta ja laulaa jotain.  Ja onneksi on youtube josta voi laittaa taustalle pyörimään niin Piippolan Vaarit kuin Muumilaulutkin niin äiti saa vähän avitusta sanojen kanssa. Pää olkapää peppu -laulu on Tiaran suosikki kun siihen liittyy myös leikki ja se onneksi onnistuu multakin ja ihan ilman youtubea! Tässä vielä kuvia meidän ihanasta pallerosta jolla on muuten päällä ihanan blogimutsin Anniinan joululahjaksi lähettämä Espritin upea rusettipaita!

No okei tää muumiyökkäri ei oo kyl Esprittii nähnykkää ku tää on otettu vast aheränneenä aamulla 😀

Voiko tota ilmettä kuvailla muulla sanalla ku HOOPO :DDD ihana <3

”Naminaminaminami nyrkkiäääää, hampaitaa see vahvistaa!” ”Oho se tais kyl olla porkkana joka niitä vahvistaa, eikä mulla kyl oo hampaitakaan”

Tämmönen ilmestyi tänään isin facebook -seinälle työpäivää piristämään!

Mä oon ollu niin kiireinen tänä viikonloppuna että jääny blogin päivitys vähän vähemmälle. Mä en halua ikinä lopettaa kyllä tätä blogia jos sen jatkaminen vaan on mahdollista läpi elämän mutta sen voin kertoa että kyllä muakin välillä ahdistaa. Mua stressaa jos mä en ehdi postaamaan, mua stressaa jos mä en jaksa postata, mua stressaa odottavat kommentit vaikka niihin onkin kiva vastata ja mua stressaa se että jollain tapaa ”petän” lukijoiden odotukset jos vaikka oonkin luvannut postata ja sitten en millään jaksakkaan. Se stressi vie nykyään osan postaamisen ilosta, mä en tiedä miksi. Tää on alkanu tuntua välillä melkein kuin duunilta vaikka tän pitäis olla vaan mukava harrastus.
                           Toinen stressitekijä blogin pidossa on taas viimeaikoina ollut anonyymien ilkeät kommentit, joka kerta kun meen hyväksymään uusia kommentteja mua pelottaa että mitähän  kakkaa sieltä taas löytääkään mieltä pahoittamaan. Vaikkei niistä tarvitsekaan välittää niin ei ne mukavaltakaan yleensä tunnu ja viime viikolla niitä tuli pitkän tauon jälkeen taas todella paljon ja todella törkeistä aiheista. Mulle on ihan sama mitä musta tai mun ulkonäöstä sanotaan, vaikka en mä mitään törkykommentteja hyväksy itseenikään liittyen, mutta sillon kun joku kommentoi mun lapsesta jotain ilkeää niin todella tekee mieli ottaa anonyymeiltä kommentointimahdollisuus pois. Se ois ikävää että kaikki mukavatkin anonyymikommentit häviäis samalla, mutta toisaalta en koe tarvitsevani tollaista ihan turhaa haukkumista mun elämään kun sen kerran voin välttääkin.
                            Mä haluaisin löytää sen bloggaamisen  ilon uudestaan ja lopettaa tän turhan stressaamisen, koska mä tiedän että mun blogi ei ole kenellekään niin tärkeä että päivä menis pilalle jos postausta ei näykään. Siksi mä aion nyt olla stressaamatta, mä postaan jos mulle tulee sellainen olo että ”Mun on pakko saada kirjottaa tästä blogiin!/Hei tietäisköhän toiset äidit tätä?/Mä haluun et kaikki näkee kuin söpö meidän ipana on!” etc.  Blogi ei ole siis jäämässä millekään tauolle tai mitään enkä usko että postaustauot venyvät paria päivää pidemmiksi edelleenkään mutta pointti oli se että en aio ottaa enää stressiä. Jos musta tuntuu että on asiaa niin postaan vaikka kolmesti päivässä ja jos ei ole niin sitten ei vaan ole ja tuun postaamaan sitten kun siltä tuntuu.  Ja mä mietin vielä tota kommentointiasiaa, riippuen siitä loppuuko noi törkeät kommentit boxissa vai ei.

Nyt mä toivotan ihanaa viikkoa kaikille ja haluan vielä kiittää teitä kaikkia niistä ihanista neuvoista ja kommenteista joita oon saanut<3 Moikkamoi!

Siis mulla on ollu niin kiireinen viikko että ihan hengästyttää kun alkaa miettimään. Mä en oo pitkiin pitkiin  aikoihin saanu niin paljoa aikaseksi mitä tällä viikolla. Jonkun toisen korvaan  voi kuulostaa pieneltä ja varmasti kuulostaakin, mutta kotihiiri-iinalle tässä on ollu enemmän kun tarpeeksi! Meillä on käyny vieraita useampaankin otteeseen, oon saanut uudet kynnet, oon käynyt Oton työpaikalla näyttämässä Tirriskää sen duunikavereille, syömässä stadin keskustassa Nonan kanssa, moikkailemassa mun kaveria Tinoa One Wayssa ja muuten vaan pyörinyt ympäri ämpäri.
                   Kaiken on kruunannut toi ihana lumisohjo ja eilinen myrsky (toisinsanoen Tiara nukkuu tyytyväisenä lämpimissä vaunuissa ja meitsi huhkii hiki hatussa työntäen vaunuja jotka juuttuu metrin välein lumeen kiinni) ja tietysti Tiaralla taitaa nyt ṕukata ensimmäistä hammasta koska illat on ollu aika erilaisia kun yleensä, kitinää ja tyytymättömyyttä. Alhaalla ikenessä on kova kohta ja Tirriskä kuolaa minkä kerkeää ja imee alahuulta. Neidillä kun ei pysy kunnolla vielä purulelukaan kädessä niin on vaikea helpottaa toisen oloa ellei sit itse istu siinä ja pidä lelua kokoajan sen suussa. Onneksi yöt ollaan saatu nukuttua hyvin kuten normaalisti ja päikkärit myös, muuten oisin varmasti ihan loppu. Mutta jospa tää tästä helpottais kun hammas vaan suostuis ulostautumaan sieltä ikenestä.
                   Näistä useista asianhaaroista johtuen en oo ehtinyt postaamaan, päivisin on ollut aina hommaa sillon kun Tiara on ollut päikkäreillä ja illalla on sitten yritetty helpottaa hammaskiukkua. Tiaran mentyä yöunille oon vaan kaatunu sänkyyn ja simahtanu samantien. Mutta nyt aattelin ees vähän paikkailla kauheaa postaustaukoa kunnon kuvapläjäyksellä! Tiistaina nyt ei varsinaisesti tapahtunut mitään kovin mainitsemisen arvoista joten tiistaina oli kamerallakin lepopäivä, mutta keskiviikkona Derya kävi tekaisemassa mulle uudet ihanat kynnet!

Kynsiin tuli siis hopeaa ja vaaleanpunaista glitteriä ja tippirajoihin valkoisia helmiä ja pinkkivalkoisia minikokoisia Chanel -logoja jotka tarkkasilmäiset ehkä bongaa! Tässä kuvassa kynnet ei oo vielä ihan asettuneet joten glitteriä on vähän sikinsokin, mutta nyt glitteriä on enää sille kuuluvissa paikoissa. Aika blingblingiä vaihteeksi, mut tykkään ihan sikana! Ei tartte muuten olla nii glamour ku on blingit kynsissä, pientä luksusta pyjamapäiviinkin!
                         Keskiviikkona Tiaralla ei ollut vielä vaikeaa hampaan kanssa ja neiti olikin itse aurinkoisuus koko päivän. Illalla kateltiin telkkaria Oton kanssa ja huomattiin että Tiara onkin herännyt päikkäreiltä ja ottanut tutin käteen! Tiara näytti yhtä hämmentyneeltä osaamisestaan kun minä ja Ottokin! Taustalla ihana lelusotku, ei oo kauheesti kerennyt siivoilla tässä mutta mitäs pienistä.

Eilen piipahdettiin Tirriskän kanssa Oton duunipaikalla esittelemässä neitiä vähän. Voi että oli Tiara ihmeissään ku varmaan kymmenen eri tyyppiä tuli ihmettelemään ja juttelemaan. Pientä vierastusta oli ehkä havaittavissa epäluuloisesta katseesta päätellen mutta kiltisti Tiara kumminkin oli ja jopa jutteli vähän. Tämän visiitin jälkeen neiti olikin sopivasti aivan naati ja nukahti vaunuihin samantien, mä jatkoin sitten matkaa metrolla keskustaan ja mentiin Nonan kanssa syömään Senaatintorilla sijaitsevaan Kiseleffin taloon ihanaan Ciao! Caffe:en.
                    Ruoka oli aivan mielettömän hyvää ja miljöö fantastinen! Kun olin pieni me aina käytiin äidin kanssa tuolla talossa pienissä käsityöliikkeissä mutta nyt uudistusremontin jälkeen en ollutkaan siellä vieraillut. Oli kyllä aivan ihanasti uudistettu ja siellä oli ehkä maailman hienoimmat vessatkin, hahah! Mun naama ja hiukset on todella edustavassa kunnossa noissa kuvissa kun lumimyrskyssä tietysti kyyneleet virtas ku oli niin kauhea tuuli ja suoristetut hiukset kihartui kastuessaan.

Mun salaatti jossa oli mm. kanaa, artiskokkaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja, minimaisseja, cashew-pähkinöitä ja ihanaa hunajaista kastiketta!

Nonan salaatti, sama satsi kun mulla mut kanan tilalla fetaa ja ei oliiveja! Ruokajuomana meillä oli superhyvää luomu persikkajääteetä

Kiireinen businesswoman? Miksi mä aina näytän niin tyhmältä kun puhun puhelimessa? Onko muilla samaa ongelmaa? 😀

Ciao! Caffe

Illalla tulin sit samaa matkaa metrolla Oton kanssa kun oltiin pyöritty Nonan kanssa tarpeeksi ja käyty moikkailemassa mun kaveria Tinoa One Wayssa. Tino ei ollu ennen nähny Tirriskää ja sehän rakastu heti meidän pikku tuhisijaan<3 Tiara siis tosiaan nukkui koko sen ajan joka oltiin kaupungilla, eli päälle 4h?  Neiti sai siis aika hyvät päikkärit, onneksi unta riitti vielä yöksikin. Tultiin kotiin viiden aikoihin ja Oton kaveri Otto (kyllä :D) tuli sitten meille vielä syömään Cheddar-pekonipastaa jota kokkailtiin. Oli kyllä mukava päivä kiireisyydestä huolimatta ja kiva tehdä muutakin kun möllöttää kotona päivät pitkät.
                         Kaupungilta tarttui mukaan vielä pieni 4kk-lahja Tiaralle. Kävin Mique -kaupassa Nonaa odotellessa ja enhän mä tietenkään voinut olla nappaamatta mukaan paria ihanaa juttua:

Ihana mustavalkoinen kylpyankka keltaisten kaveriksi ja maailman söpöimmät ballerinasukat joissa oli jotku ihmeen muoviset tekojalat sisällä 😀

Tässä vielä pari kuvaa meidän ihanasta 4kk vanhasta pipopäästä, neidillä alko taas kertymään karstaa päälaelle niin piti tehdä öljy+harjaus uudelleen. Onneksi lähti kerralla kaikki pois! Tiara on hassu vauva, se rakastaa ku harjaan sen päätä se oikeen kujertelee ja höpöttää samalla ja hymyilee iloisesti! Mut hyvä että se tykkää, muuten vois olla vaikee saada karstoja pois.

Tällä viikolla mua on pitänyt myös kiireisenä eräs aivan mahtava projekti jota ollaan muutaman blogimutsin kanssa väsäilty. Vielä en paljasta mitään sen suurempaa kuin että olkaahan maanantaina kuulolla, silloin räjähtää! Tällä viikolla tuli ensin jo sellainen tunne että koko homma leviää käsiin kun yhtäkkiä porukkaan alkoi ilmestymään tuikituntemattomia ihmisiä ja tuntui että mistään asioista ei saada sovittua kun oli liikaa erilaisia mielipiteitä, mutta me vetäydyttiin sitten omaan pieneen porukkaan ja nyt alkaa kaikki olla valmista. Eikös ole ärsyttävää kun en kerro enempää ;D? Mut kerranki tälleen, yleensä en osaa pitää salaisuuksia! On ollu kyllä ihana viikko kiireistä huolimatta!

Mä alan nyt leikkimään meidän ihanan pikku apinan kanssa. Mutta olkaahan kuulolla! Ja mä kyllä aion palata normaaliin postaus- ja kommentteihinvastaustahtiin, tää viikko on ollut vaan ihan super kiireinen! Uusi ulkoasu on myös jo työn alla, joten ensi viikolla tiedossa ”isoja” juttuja bloggailun kannalta! Kauheesti huutomerkkejä tässä kappaleessa, no eikai se ole niin vakavaa.. Aivan ihanaa viikonloppua kaikille<3

Edit// Sellanen juttu tuli vielä mieleen kun aloin noita edellisen postauksen kommentteja lukemaan, että meikkaatteko te anonyymit siellä ruudun toisella puolella joka ikinen päivä samalla tavalla? Aika tylsää mun makuun. Mä ainakin tykkään vaihdella mun meikkaustyylejä useinkin ja kokeilla erilaisia juttuja. Mun mielestä on oikeesti todella naurettavaa että heti jos meikkaan eri tavalla niin tulee miljoona ”miks noin tummat meikit, oot nätimpi vähemmällä” -kommenttia. 
                Mä olen täällä ennenkin sanonut ja sanon nyt uudestaan, että mä meikkaan just niinkun mua itseäni huvittaa, tää on mun naama ja vaikka mulle tulis toiset 60 kommenttia kuinka rumat mun meikit on niin se ei saa mua muuttamaan mun meikkaustyyliä. Ei mua ainakaan kiinnosta yhtään jos joku nimetön harmaa lukija ei pidä mun meikeistä, tärkeämpää mulle on se että minä ja vaikkapa Otto on tyytyväinen. Vaihtelu virkistää ja aion jatkossakin kokeilla erilaisia meikkejä ja meikata joskus vähemmän ja joskus enemmän, enkä usko että olen ainoa joka näin toimii. 
                 Ja mä osaan kyllä ottaa kritiikkiä vastaan, mutta mun mielestä esimerkiksi meikkaaminen on täysin henkilökohtainen asia jossa varsinkaan anonyymien on ihan turha tulla neuvomaan. Kaikki meikkaa omalla tavallaan, en mäkään mee sanomaan gootille että ”hyi sulla on kauheen tummat rajaukset oisit paljon nätimpi vähemmällä meikillä” vaikken itse samaan tapaan meikkaisikaan. Tärkeintä on olla itse tyytyväinen.