Vähän täällä jo jännittää huomiset juhlat, mutta muuten on ollut aika perus keskiviikko. Mä tein tänään töitä kotoa käsin ja tytötkin olivat päivän kotona, ja kaikki sujui kivasti. Iltapäivällä piipahdettiin pikaisesti hulluilla päivillä, mutta ei oikeastaan löydetty mitään. Ostin mun äidille paidan, ja itselleni sekä tytöille pari kirjaa. Lisäksi mukaan tarttui yksi Teema-kulho kun meiltä oli hajonnut kuuden sarjasta yksi, ja taisin mä jotain muffinssivuokiakin ostaa. Jotenkin siellä aina menee pää pyörälle kun on niin paljon kaikkea, enkä osaa ostaa mitään sen ihmeempää, kun en löydä niitä kivoja juttuja sen kaiken vähemmän kivan keskeltä.

Tämä tavarapaljoudessa kahlaaminen tosin tuntuu olevan yleinen ongelma mulle nykyään shoppaillessa muutenkin, eikä vain hullareilla. Jokapaikassa on niin paljon tavaraa ja vaatteita ja kaikkea, että en vaan yksinkertaisesti jaksa keskittyä ja etsiä sitä yhtä helmeä niiden kaikkien vähemmän helmien seasta. Mä olen aina shoppaillessa nykyään tosi turhautunut, koska en jaksa enää shoppailla vaan shoppailun ilosta, vaan ostan ainoastaan tarpeeseen. Ja kaikkihan sen tietävät että silloin kun jotain tarvitsee, sitä ei ainakaan meinaa löytyä. Mutta hyvä puoli on se että tulee ostettua vähemmän turhaa tavaraa kun ei meinaa niitä tarpeellisiakaan löytyä. Taidan olla nykyään turhautuneempi shoppailija kuin Otto, ja se on jo saavutus, hahah!

Mulla on sama ongelma myös nettishoppaillessa, jolloin tarjonta tuntuu vielä suuremmalta ja mun pieni pää menee aivan pyörälle. Tänään kuitenkin tilasin itselleni valkoiset Niken Air Force 1 Midit joita olen harkinnut nyt kolmisen kuukautta. Aina käyttänyt ne ostoskorissa ja klikannut välilehden sitten kiinni. En tiedä mikä megapiheys mulle on iskenyt, kun lasten vaatteissa en todellakaan epäröi vaan ostan jos tykkään ja tiedän että sille on käyttöä. Mutta nyt on kengät tilattu ja toivottavasti tykkään niistä ja ne ovat olleet niiden kaikkien kevään aikana harkintaan käyttämieni minuuttien tai tuntien arvoiset, huhhuh. Onko teillä muilla äidellä samaa ”ongelmaa”, että lapsille löytyy vaikka ja mitä mutta itselle ei meinaa löytyä?

Onneksi mulla on nuo kaksi ihanaa pientä makutuomaria kuitenkin, jotka auttavat mua tiukan paikan tullen. Viime viikolla kun olin (tuhannetta kertaa) etsimässä itselleni sopivaa yläosaa Aussiejuhliin ja löysin viimeinkin topin joka näytti multa, Tiara uttoi mua valitsemaan valkoisen ja nuden väliltä. Nude oli niin söpön puuterinen, ja sellainen väri jota mulla ei kaapissa olekaan turhan paljoa. Neiti teki hyvän valinnan, kun valitsi valkoisen, sillä maanantain kuvauksissa mun päälle mietittiin myös sekä valkoista että nuden väristä toppia ammattistylistien toimesta, ja he tulivat siihen tulokseen että nude ei sovi mun ihon sävyyn ollenkaan. Pientä stylistin vikaa siis havaittavissa meidän kolmevuotiaassa selkeästi, kun oli samaa mieltä. Valkoinen on kyllä kiva, ja tiedänpähän nyt että nude ei ole mun juttu.

Huomisen asun jutut ovat musta, valkoinen ja kulta. Simppeliä, mutta kuitenkin ainakin mun mielestä kaunista ja herkkää. Vähän raffimpi Liu Jon laukku jonka lainasin juhlia varten, ja muuten sitten sellaista kevyttä ja vaaleaa. Korvakorujen suhteen mulla on vielä dilemma että valitsenko mun Marc by Marc Jacobsin napit, vaiko sitten Glitteriltä saadut hauskat korut joissa on korun taustakin on koru itsessään. Toiset ovat näyttävämmät ja toiset vähäeleisemmät. Mitä mieltä te olette?

Mä taidan alkaa kömpiä unten maille, huomisesta tulee nimittäin pitkä päivä! Jos joku haluaa vielä käydä osallistumassa Canonin 750€ lahjakortin arvontaan ja antamassa samalla äänensä meidän videolle, se onnistuu täällä. Mä haluan kiittää hurjasti kaikkia äänensä meille antaneita, ja videon katsoneita. Teidän äänet merkitsee mulle ihan hurjan paljon, ja mä voin ilokseni kertoa että tämän Aussie -projektin ja teiltä saadun palautteen innoittamana mulla on tulossa aiempaa enemmän videoita tänä keväänä blogiin, ja tälläkin hetkellä yksi hauska video on tekeillä.

Hyvää yötä ja ihanaa huomista torstaipäivää kaikille, te ootte ihan parhaita! <3

= täydellistä. Lapset ovat tottuneet uuteen aamurytmiin siinä määrin, että tänäänkin heräsimme koko kopla jo seiskan maissa. En pistä pahitteeksi, näin jää enemmän aikaa päivälle, eikä tähän aikaan vuodesta ole siihen aikaan enää edes niin pimeää. Tein lapsille herkkuaamupalan heidän toiveidensa mukaan: rasiallinen viinirypäleitä puoliksi molemmille, banaani puoliksi molemmille ja leipä puoliksi molemmille, juustoja,, kinkkuja ja kurkkuja ei sentään tarvinnut puolittaa vaan molemmille kelpasivat niistä aivan omat siivut, haha!

Rauhalliseen aamuun kuului ehdottomasti myös ulkoilut kauniissa säässä. Aurinko paistoi ja laitettiin ekaa kertaa välikausivaatteet päälle. Zelda sai päälleen Tiaralle jo kaksi vuotta sitten ostetun Mini Rodinin Jaguar Pico-haalarin ja Tiara sai päälleen viime syksyn PO.Pin vk-setin, joka etenkin tänään käytössä kyllä osoittautui niin kinttanaksi että ei toivoakaan että niitä voisi laittaa hänelle enää toista kertaa päälle. Huomenna vietetään shoppailupäivää tyttöjen kanssa ja tarkoituksena on etsiä kummallekin vihdoin ne vk-vaatteet, kengät ja asusteet jotka vielä puuttuvat.

Meidän rauhallisen päivän jälkeen mä suuntasin Indiedaysin kuvauksiin joissa sain meikin ja kampauksenkin itselleni, ja sen jälkeen lounastettiin Indiedaysin porukan ja blogikollegoiden kesken . Oli tosi kiva iltapäivä ja kiva nähdä tuttuja kasvoja joita ei hetkeen ole nähnyt, ja tietenkin myös uusia ihmisiä! Ruoka oli herkullista ja keskustelu mielenkiintoista, ja jäi kyllä tosi hyvät fiilikset. Mä viihdyn täällä blogikodissa tosi hyvin, toivottavasti tekin tykkäätte!

Olisi mielenkiintoista kuulla koetteko blogin jotenkin muuttuneen tänne tulon jälkeen, kun moni sitä tuntui pelkäävän silloin kun muutosta kerroin. Mulla itsellä on sellainen fiilis että olen saanut kiinni taas siitä omasta tyylistä, joka viime syksynä tuntui välillä olevan hakusessa, niinkuin talvella kirjoittelin. Päässä vilisee ideoita ja mä nautin hirveästi kirjoittamisesta, ei tule koskaan sellaista fiilistä että yhyy en keksi mitään mutta pitäis postata. Olen mä kirjoittamisesta toki aina nauttinut, en muuten olisi jatkanut bloggaamista melkein neljää vuotta. Mutta nyt tuntuu että olen päässyt takaisin siihen fiilikseen kiinni miksi alunperin aloitin bloggaamisen. Vaikka kello olisi paljon ja olisin ollut menossa koko päivän, sormet syyhyävät päästä illalla vielä kirjoittamaan.

Huomenna tosiaan ostospäivä, ja sitten alkaakin viikonloppu. Meillä on edessä varmaankin aikalailla tyttöjen päivä kun Otto lähtee pitkästä aikaa käymään juhlimassa ja me ollaan tyttöjen kanssa kolmestaan huomenna. Mutta tyttöjen päivätkin on kivoja, varsinkin jos keksii jotain ekstrakivaa tekemistä. Mua ehkä vähän houkuttaisi käydä testaamassa Itiksen vohvelibaari josta aina leijailee mielettömät tuoksut mun nenään kun kävelen sen ohitse. Ootteko käyneet kokeilemassa?

Aivan ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille, toivottavasti huomenna on yhtä aurinkoista kuin tänään <3

Viime viikolla mainitsin mysteeriprojektin deadlinesta, ja jo aiemmin olen hehkuttanut Aussie Academyn workshop-päivää. Mistä on siis kyse? Aussie Academy on Aussie Blog Awardsit vietynä aivan uudelle tasolle. Tänä vuonna blogeja ei palkita blogigaalassa, vaan meidät bloggaajat valittiin Aussie Academyn jäseniksi ja pääsimme mahtavaan workshopiin huippuopettajien ja ruotsalaisten bloggaajien johdolla opettelemaan vloggausta. Blogisuosikkien äänestys tapahtuu videoiden kautta, eli toisinsanoen meidän tekemiä videoita löytyy nyt Lilyn Aussie -sivustolta, ja niitä voi siellä myös äänestää. Vähän erilainen tapa lukijoillekin, pelkän äänestämisen sijaan saa nähdä myös videoita, eikä pelkästään lukea perusteluita miksi juuri sitä tai tätä blogia tulisi äänestää.

Mä halusin tehdä omalla videolla jotain erilaista, jotain sellaista jota en ennen ole tehnyt. Halusin näyttää meidän arkea, ja niitä hetkiä jotka mun mielestä tekevät meidän arjesta ihanaa. Niitä pieniä hetkiä joista kokonaisvaltainen onni arjessa syntyy. Kuvasin tuntikaupalla meidän arkea tammi-helmikuussa, niin monia hetkiä että oli jo vaikeuksia valita mitä videolle laitan. Silti halusin tehdä vain yhden videon, yhden videon johon lataan kaiken sen tunteen ja fiiliksen noilta kuukausilta.

Mun blogin aiemmat videot ovat olleet luokkaa ylipitkä, puhuva pää, tylsä ja tärisevä kamera tai kakkaisen peilin kautta kuvattu puhelinvideo. Siis jotain, jota ei vloggaukseksi voi kutsua hyvällä tahdollakaan. Workshopissa mun silmät aukeni kaikille niille virheille joita olen aiemmin tehnyt videoiden kanssa, kertakaikkiaan tuli sellainen olo että miten kukaan teistä on jaksanut katsoa niitä mun 10 minuutin vastausvideoita, hahha! Pieni häpeän hyökyaaltokin taisi pyyhkäistä mun ylitse. Mutta hei, miten olisin voinut osata jotain jota en koskaan ollut opetellut tai tutkinut? Se minkä voin luvata Aussie Academy -kokemuksen jälkeen on että enää koskaan ette tule näkemään mun blogissa ylipitkiä ja tylsiä ”tässä on mun pää tälleen paikallaan ja sit mun suu liikkuu ja kuuluu ääntä vartin ajan” -videoita. Never ever again! Mutta sen sijaan videoita mä tulen ehdottomasti tekemään jatkossakin.

Tämä Aussie Academyyn tekemäni kolmen ja puolen minuutin video on mulle iso askel. Se on jotain täysin uutta mitä en koskaan ennen blogiuralla ole tehnyt, ja siksi se on musta maailman siisteintä. Tärkein opetus mulle videon tekemisestä oli se, että kameraa kannattaa pitää valmiustilassa kokoajan. Koskaan ei tiedä mille pätkälle ne kolme täydellistä sekuntia sattuvat. Ja ne kolme sekuntia riittävät, kun opettelee editoimaan. Suurin kynnys videopostauksien tekemisessä mulle ennen oli juuri se, että kuvittelin tarvitsevani kymmenen täydellistä minuuttia jotka jaan blogissa. Nyt tiedän, että kymmenen minuuttia on ihan liikaa.

Sain ihan mielettömän hyvää opetusta editointiin ja kuvaamiseen, mutta etenkin kuvaamisen suhteen sitä opetusta oli välillä hankala toteuttaa käytännössä, koska kuvasin kahta pientä ja pippurista neitiä, joilla ne hyvät jutut tulevat tasan silloin kun tulevat. Siksi video ei ole täydellisesti valaistu tai teknisesti loistava. Mutta se on aito, meidän arkea aidoimmillaan, hassuine, hölmöine ja rakkaudentäyteisine hetkineen.

Mä en halua kertoa videosta liikaa, koska mä haluan näyttää sen teille. Mutta mulle ne kolme ja puoli minuuttia on täynnä rakkautta ja ihania muistoja, ja mä olen onnellinen ja iloinen siitä että pääsin mukaan tähän hienoon projektiin. Aussie Academyssa on mukana ihan mielettömiä bloggaajia joilla on teknisesti huippulaadukkaita videoita, ihan ammattilaistasoa, ja laadulla mä en missään nimessä kilpaile. Mä lähden tähän mukaan pelkästään hyvän fiiliksen ja tekemisen ilon pohjalta!

Jos te tykkäätte videosta, äänestäkää ihmeessä. Äänestysaikaa on 25.3.2015 asti ja äänestäjien kesken arvotaan Fotomanin tarjoama 750€ Canon-lahjakortti, Aussie-tuotepaketteja ja trendin vuosikerta. Aika huikeat palkinnot, eikö? Äänestys tapahtuu niin, että klikkaat haluamasi videon alapuolelta ”äänestä” ja lisäät yhteystietosi äänestyslomakkeeseen. Yhtä videota voi äänestää vain kerran, mutta sama äänestäjä voi äänestää vaikka jokaista kilpailussa mukana olevaa videota, mikä on musta kiva juttu myös. Ei tarvitse valita vain yhtä suosikkia, jos tykkää monesta eri videosta.

Videota pääsette katsomaan siis TÄÄLTÄ, ja äänestämään myös! Mun video löytyy kun sivustoa scrollailee vähän alaspäin, kätevästi tuon samaisen profiilikuvan alta joka täälläkin sivupalkissa komeilee. Kiitos jo etukäteen kaikille, jotka jaksavat pätkän käydä katsomassa<3 Saa tulla ehdottomasti myös kommentoimaan tähän postaukseen, mitä videosta tykkäsitte, koska palaute kiinnostaa mua. Jos tykkäätte, niin teen erittäin mielelläni tälläisiä kuukausikoosteita vaikka kerran kuussa nyt kun olen tätä ensimmäisen kerran päässyt kokeilemaan, ja kynnys tehdä se uudelleen on matalampi.

Suurin osa teistä lukijoista on varmasti vanhoja tuttuja, joista osan nimikin on mulla muistissa, mutta siltä varalta, että joku uusi tyyppi sattuisi tänne eksymään muuton myötä, kerron mä lyhyesti itsestäni, perheestäni ja tietenkin vähän blogista. Ehkä on jo aikakin päivittää, itsellenikin, että kuka tätä blogia oikein kirjoittaa. Olen tehnyt yhden esittelypostauksen aiemmin, kaksi vuotta sitten kun blogini muutti ensimmäistä kertaa. Eli oikein luit, mä en esitellyt itseäni ollenkaan kun aloitin bloggaamaan vuonna 2011, en kertonut itsestäni mitään. Aloin vaan latomaan kuulumisia suoraan tiskiin, vaikka takeita ei ollut että niitä näkisi kukaan tai niistä kiinnostuisi kukaan.

Sellainen mä olen. Mutkaton, avoin, impulsiivinen ja vähän pönttö. Innostun nopeasti, ja pyrin määrätietoisesti kohti haaveitani. Voisin ehkä kuvailla itseäni nopeaksi eteneväksi tyypiksi, onhan mulla nyt 23-vuotiaana jo kaksi lasta ja aviomies, lasteni isä Otto, jonka kanssa ollaan oltu pian vuosi naimisissa. Me tavattiin Oton kanssa uutenavuotena 2010-2011, ihastuttiin, rakastuttiin, muutettiin yhteen kuukauden seurustelun jälkeen ja esikoistyttäremme Tiara syntyi syyskuussa 2011. Kuopuksemme Zelda syntyi huhtikuussa 2013, ja viime helmikuussa menimme naimisiin. Aikamoisia ”ruuhkavuosia” tässä onkin eletty, ja nyt on sitten aloilleen asettumisen aika, elellään sitä tasaista arkea ilman suuria mullistuksia.

Vaikka elämän suuret mullistukset ovat nyt ainakin hetkeksi paketissa, on mulla ja meillä edelleen haaveita ja suunnitelmia. Oma koira, ura markkinointialalla, oma asunto ja matkustelu kuuluvat niihin. Haastoin itseni uudenvuodenlupauksena, ja tänä vuonna aion keskittyä hetkessä elämiseen ja hyvään fiilikseen. Suunnitelmat ovat hyväksi, tavoitteisiin pyrkiminen myös, mutta stressiä en aio ottaa. Juuri nyt meillä on kaikki hyvin, tyttöjen kanssa kotona, mukavassa asunnossa jossa ollaan asuttu reilut kaksi vuotta.

Blogiani voi kutsua perheblogiksi, sitä se varmasti on kaikkein eniten. Mutta se on myös paljon muuta kuin kasvatusta, välikausivaatteita, kehitystä, äitiyden iloja ja perhearkea. Se on muotia, mielipiteitä, ruokaa, kauneutta, parisuhdetta ja joskus sisustustakin, jonka suhteen olen kuitenkin äärimmäisen laiska. Olen impulsiivinen myös blogin suhteen, siksi täältä blogin puolelta voi löytää selatessaan melkein mitä tahansa. Joskus innostun pohdiskelemaan, toisinaan kuvaan lastenvaatteita.

Mä toivotan teidät kaikki, uudet ja vanhat, sydämellisesti tervetulleeksi tänne uuteen osoitteeseen lukemaan, ihan mieletöntä olla täällä! Seurantakanavat päivittyvät hitaasti mutta varmasti, Facebook on jo ajantasalla, ja muutkin osoitteet päivittyvät parin päivän sisään. Kiitos teille kaikille jotka seurasitte mukana tänne! Tästä alkaa blogiarki uudessa osoitteessa, vanhojen tuttujen juttujen ja uusien kujeiden kanssa!

Eka viikonloppu loman jälkeen tuli nopeammin kuin huomattiinkaan, tästä se arki taas lähti käyntiin! Toki meillä oli pehmeä lasku arkeen, kun Otto oli loppiaiseen asti lomalla, mutta kuitenkin. Fiilis on hyvä, ja on ollut kiva palata arkeen. Torstaina oli Tipalla eka kerhopäivä ja sekin sujui mukavasti, ja kerhoon tuli kuulemma kivoja uusia kavereitakin vanhojen seuraksi. Mäkin oon saanut nauttia kavereista kun Kaisla ja Karo kävivät meillä kylässä tällä viikolla.

Neule Sheinside* / Housut Dr. Denim / Kengät Crocs* / Korvakorut Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta

Päivän rentoiluasuna toimi Sheinsidelta saatu ihanan pörröinen neule, jonka selässä on nappiyksityiskohdat. Tämä neule on ollut mulla tosi paljon käytössä viime aikoina, kun se on niin ihanan pehmeä ja mukava.Vaihdoin tänään jakauksen paikkaa pitkästä aikaa sivulle, ja tuntui kivalta vaihtelulta, kun niin pitkään on menty keskijakauksella. Ihan kuin hiukset näyttäisivät vähän elinvoimaisemmilta näin laitettuna, tai sitten tämä on toiveajattelua, haha! Tykkäättekö te pitää jakausta sivulla vai keskellä?

Tehtiin muutaman kilsan kävelylenkki ja pyörähdettiin vähän kauempana kaupassa, ja muuten ollaankin vietetty vaan leffapäivää kotona Viaplayn ja Monsterit Oy:n merkeissä. Ajateltiin illan päälle katsoa Oton kanssa kahdelleen vielä joku toinen leffa, jos löytyisi joku kiva. Huomenna suunnitelmia on vielä vähemmän kuin tänään, eli ei ollenkaan. Taidetaan vaan käydä ulkona ja ottaa rennosti, ihan parasta!

Mä olen tällä viikolla myös valmistellut maanantain blogimuuttoa, ja kieltämättä vähän jo jännittääkin! Muistakaahan laittaa uusi osoite muistiin sitten, että ette mene hukkaan! Eli maanantaista eteenpäin meidän juttuja voi lukea sitten osoitteesta butimahumannotasandwich.indiedays.com ja päivitän toki uuden osoitteen myös Facebookiin, Blogloviniin ja kaikkiin muihinkin blogin seurantakanaviin! Iik, kieltämättä jännittää vähän enemmänkin kuin vähän, mutta ei se mitään. Eiköhän kaikki hyvin suju!

Olen tosiaan ottanut bloginkin suhteen vähän rennommin tämän viikon, kun ollaan hiljalleen totuteltu arkeen, mutta ensi viikosta eteenpäin aion terästäytyä! Teiltä on tullut kivoja postaustoiveita, ja mulla on itselläkin muistissa nyt monen monta postausideaa joten jutut eivät ainakaan ole loppumassa kesken! Jos on jotain postaustoiveita mitä toivotte saavanne lukea, niin jakakaa ihmeessä, mua aina kiinnostaa että mitä te toivotte ja mistä haluaisitte erityisesti lukea.

Ihanaa viikonloppua kaikille<3