Joku tarkkasilmäinen ehkä huomasikin jo, että blogin ulkoasu on päivittynyt? Mä halusin että saan aloittaa sitten uudessa blogikodissa puhtaalta pöydältä, täysin uuden ulkoasun kanssa. Halusin kuitenkin esitellä tämän ulkoasun jo täällä vanhassa osoitteessa, jotta kaikki sitten ehtivät tottua siihen ja tunnistavat blogin myös Indiedaysin puolella, haha! Eli tosiaan, muutto lähestyy, enää reilu viikko siihen että mun blogi löytyy butimahumannotasandwich.indiedays.com -osoitteella.

Uusi banneri on jonkin verran edellistä matalampi, mikä toivottavasti parantaa lukumukavuutta! Sellaiseen ihan matalaan mä pystyn tuskin koskaan, sillä ne eivät ole mun tyyliä, kokeiltu on. Itse olen ulkoasuun tosi tyytyväinen, se on yksinkertainen ja mun näköinen, ja tykkään myös uudesta ”logosta”. Tulipa myös samalla päivitys bannerin taustamaisemaan, kun edellinen oli vielä aika syksyinen vaikka päällä on ihan täysi talvi!

Me ollaan jatkettu rentoilulinjaa tänään(kin), ja ei tehty mitään sen ihmeellisempää, kuin ulkoiltiin ja kokkailtiin. Tytöt tanssivat puolet päivästä ja musiikki pauhasi, mä oon melko varma että Tiaralta sujuu kohta moon walk kun se niin ahkerasti harjoittelee. Tein itselleni iltaherkuksi Rocky Roadia, jo tokaa kertaa tällä lomalla. Sitä on ihan liian helppo tehdä ja siitä tulee ihan liian hyvää, mä en voi vastustaa sitä! Kunhan arkeen paluu koittaa mä lupaan olla tekemättä sitä, tai muitakaan herkkuja ollenkaan. Mutta viimeiset lomapäivät, nyt mä nautin enkä morkkistele, ja puolustaudun aamulla nautitulla smoothiella, joka oli ihan superhyvää!

”Mitä ihmettä toi isi oikeen duunaa???”

Huomenna me varmasti ulkoillaan myös, ajateltiin keksiä jotain kivaa yhteistä aktiviteettia mikäli sää vain sen meille sallii, ja sen lisäksi varmaan siivoillaan vihdoinkin nuo joulukoristeet pois, niin saa vähän lisää tilaakin tänne. Mukavaa alkavaa viikkoa, ja hyvää yötä kaikille<3

Mitä tykkäätte uudesta ulkoasusta?

Näin. Tässä sitä taas istutaan, kirjoittamassa blogin neljättä vuosikatsausta. Mitä? Kun ikää tulee lisää tuntuu jokainen vuosi kuluvan aina entistä nopeammin. Uskoisin että aika moni vanhempi siellä ruutujen takana voi tähän samaistua, eikö? Joka vuosi sitä silti vaan tulee hämmästeltyä, että joko se vuosi meni. Mä olen tehnyt tästä vuosikoosteesta itselleni perinteen. Istun aina pari päivää ennen vuoden loppua alas, mukavaan asentoon, ja käyn koko kuluneen vuoden blogista läpi. Nyt mä jaan teille, kuukausi kuukaudelta vuoden tärkeimmät hetket, sekä joka kuukaudelta mun lempparipostaukset linkkeineen.

Tammikuussa meidän häihin oli enää kuukausi, ja jännitys alkoi kasvaa hurjaksi, eikä päässä juuri muuta pyörinyt! Vietettiin tammikuun aikana sekä mun että Oton polttareita, ja kummankin pirskeet olivat ikimuistoiset. Tammikuun aikana olin myös boudoir-kuvauksissa, sillä mua kuvattiin Otolle huomenlahjaksi. Pääsin pitkästä aikaa lentokoneen kyytiin ja uuten maahan ja kaupunkiin, kun blogikuviot lennättivät mut kohti Kööpenhaminaa ja Amazing Space luksuskylpylää. Matkaseurana mulla oli ihanat Naakan siskokset Erika ja Irene, ja meillä oli huippu reissu!

Tammikuun poiminnat:

• Boudoir-kuvaukset
• Kuin kaksi marjaa, mustikka ja mansikka
• Greetings from Copenhagen
• Polttarit

Helmikuu alkoi viimeisellä viikolla ennen häitä, jolloin tosiaan keskityttiin aika täysillä hääjärjestelyihin. Se viikko huipentuikin sitten 8.2.2014 kun me viimein sanottiin Helsingin Vanhassa Kirkossa toisillemme tahdon. Se päivä on kyllä mielessä vieläkin melkein joka päivä, elämäni upein päivä kyllä kertakaikkiaan.  Hääblogini voitti helmikuussa myös Wedding Blog Awards -äänestyksessä tittelin Vuoden Hääblogi 2014, ja sitä käytiin juhlistamassa Love me do -tapahtumassa. Kirjoitin aika paljon parisuhteesta, ja tietenkin häistä, sekä jaoin meidän häävideosta kymmenen minuutin koosteen 8.2.2014 -postauksessa.

Helmikuun poiminnat:

• Sanoinkuvaamattoman onnellinen
• Parisuhde ja avioliitto
• Rennosti – asiaa kasvatuksesta
• 8.2.2014

Parisuhde- ja avioliittoteemojen jälkeen maaliskuussa keskityin aika paljon lapsijuttuihin, kasvatukseen ja muihin vanhemmuuden aiheisiin. Käytiin tyttöjen kanssa kuvauksissa blogitutun lopputyötä varten ja taidettiin muuten ottaa aika rennosti kuukausien häärutistuksen jälkeen. Zeldan synttärit alkoivat jo lähestyä, me nautittiin vauvavuoden viimeisistä hetkistä. Tuli kirjoitettua myös lapsiluvusta, siitä miksi kaksi on hyvä meille, sekä tietenkin niistä ihan tavallisista päivistä.

Maaliskuun poiminnat:

• Miksi kaksi?
• Minä ja pikkupingviinit
• Meidän päivä kuvina

Suuntasin heti huhtikuun alussa parin päivän blogityömatkalle Mami Go Go -Mintun ja Kaksplussan Kaisan kanssa Frankfurtiin, Pampersin tutkimuskeskukseen tutustumaan. Reissu oli ihan mielettömän mielenkiintoinen, ja oli ihana päästä näkemään taas uusi paikka ja kaupunki, vaikkakin vain pikaisesti! Sijoituin Aussie Blog Awardseissa Reader’s Choice -kategorian kakkoseksi, vain 25 äänen erolla voittajaan, ja olin pyörtyä kun mun kaverit käskivät mun astella lavalle. En taida vieläkään oikein uskoa sitä todeksi! Huhtikuussa juhlittiin myös kuopuksen 1v-synttäreitä, ja kirjoittelin imetyksestä ja imetyksen lopetuksesta. Palasin myös hetkeksi nuoruuteni Oulun vuosiin pitkän tekstin muodossa.

Huhtikuun poiminnat:

• 359 päivää imetystä
• Aussie Blog Awardsien huikeat fiilikset
• Perinteiset 1v-kuulumiset
• Throwback Oulun vuosiin

Toukokuussa juhlittiin Vappua sisäpiknikillä kotona, kun ulkona oli ei-niin-ihana vesisade. Mä kehittelin myös itselleni kauhean uudistumisen tarpeen ja päätin värjätä hiukset pastellipinkiksi. Blogi juhli 3v-synttäreitään, ja mä vietin myös äitienpäivää. Toukokuun ihanan lämpimät säät saivat meidät viettämään kaiken mahdollisen ajan ulkona ja käytiin me ulkopiknikilläkin moneen otteeseen. Jos joku ei vielä tiedä mistä Zelda puhelimessa -läppä tulee, kannattaa tsekata kyseinen postaus, hahha!

Toukokuun poiminnat:

• Zelda puhelimessa
• Kesäinen piknik kanavanrannassa
• Ollako vai eikö olla pastellipinkki?

Alkukuusta käytöstavat nousivat tapetille metrossa käydyn keskustelun seurauksena. Kesäkuussa alkoi myös meidän kauan odotettu kuuden viikon yhteinen kesäloma. Startattiin lomailu juhlistamalla Oton synttäreitä, minkä jälkeen lähdettiin perheristeilylle Tukholmaan. Zelda-raukka oli kipeänä reissulla, mutta muuten meillä oli tosi kivaa. Tukholmasta paluusta seuraavana päivänä lähdettiinkin jo Ouluun mun tädin luokse juhannuksen viettoon. Oltiin Oulussa melkeinpä kesäkuun loppuun asti, ja hytistiin kylmästä. Kukapa voisi unohtaa juhannuksen räntäsateen? Kirjoitin myös parisuhteista, omastani, ja siitä kuinka toivoisin samat oikeudet kaikille parisuhteen suhteen.

Kesäkuun poiminnat:

• Hyvät käytöstavat, liikaa vaadittu?
• Kaikille samat oikeudet
• Niin erilaiset yhdessä ollaan

Lomailu jatkui koko heinäkuun, ja vihdoin päästiin nauttimaan helteistäkin. Käytiin uimassa ja Korkeasaaressa, ja vietettiin ihania kesäpäiviä. Luovuin pidennyksistä pitkästä aikaa, ja kävin leikkauttamassa itselleni Long Bobin. Ihanan kesäloman päätteeksi me lähdettiin Oton kanssa kahdeksi yöksi kahdelleen Berliiniin viettämään häämatkaa, ja reissu oli ikimuistoinen. Matkan viimeisenä päivänä me myös tehtiin kliseinen häämatkajuttu, ja kiinnitettiin rakkauden lukko hotelliamme lähellä sijainneelle sillalle.

Heinäkuun poiminnat:

• Long Bob
• Berliinin tärpit
• Rakkauden lukko

Pitkän loman jälkeen arkeenpaluu ei ehkä ollut sieltä helpoimmasta päästä elokuussa, mutta kyllä sitä taas pikkuhiljaa tottui rutiineihin. Esikoinen aloitti kerhossa, ja päivät menivät eteenpäin hurjaa tahtia. Mä aloin treenaamaan ja muuttamaan elintapojani terveellisempään suuntaan. Muhun iski yllättäen myös synnytysikävä, ja kirjoitin aiheesta pitkän postauksen, joka herätti rutkasti keskustelua, ja sain lukea teidän ihania ja herkkiä synnytyskertomuksia. Osallistuin myös #KutsuMua -haasteeseen ja kirjoitin omia kokemuksiani aiheeseen liittyen.  Loppukuusta meitä kohtasi suuri suru, kun rakas Mörkö-koira nukkui pois sydänvian takia.

Elokuun pominnat:

• Voi synnytys!
• #KutsuMua
• Nuku hyvin rakas

Syyskuu on meillä se synttäreiden kuukausi. Juhlittiin ensin mun synttäreitä, sitten Tiaran synttäreitä ja lopuksi vielä mun äidin synttäreitä. Kirjoitin kolmesta vuodestani äitinä, ja kirjoitin myös postauksen mun omasta äidistäni. Lisäksi podin ihokriisiä, kun ihoni joutui huonoon kuntoon. Postaus keräsi hurjan määrän vinkkejä ja kommentteja teiltä, ja teidän vinkeillä sainkin ihon rutkasti parempaan kuntoon, mistä olen ikuisesti kiitollinen!

Syyskuun poiminnat:

• Kolme vuotta äitinä
• Iho miksi et ole enää ihana?
• Minun äiti

Lokakuussa treenitulokset alkoivat jo näkyä, ja olo oli mitä mainioin! Jaoin ennen-jälkeen -kuvia ja sain teidän sanoista motivaatiota jatkaa eteenpäin. Käytiin Holiday Clubin joulukuvauksissa, ja saatiin maistaa miltä kokopäivän kuvaukset maistuvat. Mun äiti kirjoitti vieraspostauksen blogiini, joka herkisti mut ihan täysin. Kirjoitin itsekin äitiydestä, ja siitä miten se on vaikuttanut mun minäkuvaan. Loppukuusta juhlittiin Indiedays Blog Awardseja, ja Inspiroivin perheblogi -äänestyksen kolmatta sijaa, sekä lähdettiin Oton kanssa kahdelleen risteilylle Tukholmaan rentoutumaan.

Lokakuun poiminnat:

• Vieraspostaus äidiltäni: Minun aarteeni
• Äitiys ja minäkuva
• Ennen-Jälkeen viikko 8/12

Marraskuu oli oikein kunnon risteilykuukausi, kun kuukauden ensimmäisenä päivänä me palattiin meidän kahdenkeskiseltä reissulta, ja heti seuraavana viikonloppuna lähdettiin sitten perheen kesken uudelleen Tukholmaan. Tultiin sieltä takaisin isänpäivänä, jolloin mä kirjoitin kirjeen mun omalle isälleni, isälle jota en koskaan ole tavannut. Marraskuu oli vuoden kiireisimpiä kuukausia ellei hääjärjestelyitä lasketa, ja mä olin aika loppu välillä. Onneksi äiti oli auttamassa meitä, ja selvittiin kuin selvittiinkin kiireisistä viikoista.

Marraskuun poiminnat:

• Miniloma arjesta
• Kirje isälle
• Vaikutteita

Vuoden viimeinen kuukausi kului aika pitkälti blogijoulukalenterin ja jouluvalmisteluiden muodossa. Kiireet kuitenkin hellittivät, ja vietettiin enemmän rauhallisia kotipäiviä kuin kertaakaan kesän jälkeen. Tein vuosikatsauksen vuoden asukuviin, ja osallistuttiin Joulupuu-keräykseen. Juhlittiin tietenkin myös joulua, ja nautittiin joululomasta ja yhteisestä ajasta. Loppukuusta kirjoitin teille suuret uutiset, blogi muuttaa Indiedaysiin 12.1.2015

Joulukuun poiminnat:

• Vuosi asuina
• Joulupuukeräys
• Askel eteenpäin

Tähän on hienoa päättää kulunut vuosi. Kahdentoista päivän päähän suuresta askeleesta eteenpäin. Blogi on kasvanut tänä vuonna ihan järjettömästi, teitä on tullut niin huikean suuri määrä etten meinaa edes uskoa! Olen kirjoittanut tänä vuonna enemmän postauksia kuin koskaan ennen, melkein 400, alkuvuodesta vielä kahteen blogiin yhtäaikaa, ja jos hääblogin ja Kaksplussan blogivierailun postaukset lasketaan mukaan, on kirjoituksia oikeasti kertynyt yli 400. Mä aion pitää tästä tahdista kiinni, ja aion jatkaa kehittymistä ja kasvamista ensi vuonnakin.

Olen myös oppinut aikatauluttamaan, suunnittelemaan ja tekemään hommia pienemmissä osissa. Se helpottaa blogin pitämistä kovasti. Mun blogi ei tule muutosta huolimatta muuttumaan, vaan samalla tyylillä jatkan edelleen eteenpäin. Lopuksi haluan kiittää teitä vielä kaikesta tuesta, ja ihanista viesteistä ja kommenteista joilla olette olleet meidän menossa mukana. Olen saanut teiltä ihan uskomattoman paljon positiivista energiaa, ja luottoa itseeni. Kiitos, että te olette siellä <3 Kiitos kaikille, jotka moikkasivat, kommenteissa tai henkilökohtaisesti, kiitos vinkeistä, kiitos lohdusta silloin kun me surimme Mörköä. Kiitos kaikesta. Ilman teitä, ei tämä blogi olisi yhtään mitään. Ootte parhaita!

Ihan mielettömän ihanaa, antoisaa ja energistä uutta vuotta kaikille <3 Nauttikaa uudenvuoden aatosta!

Mikä oli teidän mielestänne blogivuoden mieleenpainuvin tapahtuma tai postaus? Mikä omassa elämässä jäi tältä vuodelta parhaiten mieleen? Mitä toivotte ensi vuodelta?

Huh, mistähän sitä aloittaisi. Nyt ei ole luvassa joulukuulumisia, vaikka niitä olisikin hauska kirjoittaa, nyt on luvassa uutisia joita olen pantannut sisälläni pienen ikuisuuden, omaten päivä päivältä kasvaneen halun huutaa ja kiljua koko maailmalle mitä on tapahtumassa. Salailu on rankkaa, etenkin jos on tälläinen hätähousu kuin minä. Mutta tänään mä saan viimein kertoa!

Joku teistä ehti jo ehkä lukea että Kideblogit lopettaa toimintansa vuoden vaihteessa. Tämä päätös oli yhteinen ja pitkään harkittu. En missään nimessä koe tehneeni virhettä, kun valitsin Kideblogit niin pitkään kaiken muun ohi. Tämä tie piti katsoa loppuun, ja nähdä mitä siitä tulee. Olen oppinut paljon, kun olen saanut olla mukana pyörittämässä meidän pientä portaalia, mutta kieltämättä olen kaivannut myös askelta uusien haasteiden suuntaan. Tänä vuonna on tuntunut, että junnaan paikallani, kun kaikki muut menevät eteenpäin.

Kideblogit oli mun blogikotina kaksi vuotta, ja sinä aikana olen oppinut blogimaailmasta ihan älyttömästi. Ensin bloggaajana, ja sitten myös itse osakkaana. Osakkuus kuitenkin otti enemmän kuin antoi, vaikka hienolta kuulostikin.  Tätä hommaa on tehty rakkaudella ja antaumuksella, mutta kun kaikilla on pulaa ajasta ja voimavaroista, ei se yksinkertaisesti enää riitä. On aika priorisoida, ja mä valitsen mun blogin.

Tammikuun 12. päivä mä siirryn takaisin ”pelkäksi” bloggaajaksi ja aloitan kirjoittamisen osoitteessa butimahumannotasandwich.indiedays.com

Mä olen helpottunut ja ihan sanoinkuvaamattoman innoissani muutosta. On mieletöntä päästä Indiedaysille, monien ystävieni ja huippubloggaajien joukkoon. Indiedays on tullut tutuksi vuosien aikana erilaisten tapahtumien ja tietysti myös ystävieni kautta, ja en voisi kyllä kuvitella parempaa tulevaa blogikotia itselleni. Indiedaysin sivuilla julkaistiin tiedote mun siirrosta jo viime viikon perjantaina, ja sen jälkeen muutama teistä on muuttoni jo huomannutkin, ja asiasta kysellyt. Mä pahoittelen, etten aiemmin voinut ottaa kantaa asiaan vaikka se jo julkista tietoa olikin.

Uskon, että Indiedaysin upeassa ja kannustavassa ympäristössä mulla on mahdollisuus viedä blogia taas isompi askel eteenpäin. Siellä on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä jatkuvasti, ja takana on kokenut ja osaava porukka. Tämän vuoden olen pyörittänyt sekä blogia, että ollut mukana portaalin pyörityksessä ja silti olen rutistanut ulos enemmän postauksia kuin koskaan aiemmin. Toivon siis, että se aika jota nyt jää blogille enemmän, näkyy myös postauksissa ja blogin laadussa positiivisesti!

Uskon myös, että tämän muuton myötä mun stressitaakka pienenee aimo annoksen, ja mulle jää aikaa myös itselleni perhearjen pyörityksen ja blogihommien lisäksi, ja se jos mikä on tavoittelemisen arvoista. Blogin kannalta muutto on toivottavasti teidänkin mielestä ainoastaan positiivinen juttu. Jos meininki johonkin suuntaan muuttuu blogissa, niin toivottavasti vielä laadukkaampaan. Omasta kynästäni en ole luopumassa, päinvastoin, musta tuntuu että tämän pitkän salailun jälkeen mä voin vihdoinkin kirjoittaa taas vapaasti ja toteuttaa itseäni.

Mä haluan kiittää teitä kaikkia siitä, että olette pysyneet mukana nämä vuodet. Teidän ansiosta mä olen tässä nyt, parin viikon päässä erään pitkäaikaisen haaveeni toteutumisesta. Toivottavasti te kaikki seuraatte perässä myös uuteen osoitteeseen! Merkitkää kirjanmerkkeihin butimahumannotasandwich.indiedays.com sillä 12.1. tulee nopeammin kuin uskoisikaan!

Sinne asti kuulumiset löytyvät edelleen täältä, ja tietenkin facebook-sivuja ja instagramia seuraamalla pysytte aina kartalla, sillä muistuttelen muutosta niissä aivan varmasti. Kiitos myös jokaiselle Kidebloggaajalle näistä vuosista, vertaistuesta, myöhäisillan syvällisistä keskusteluista ja kaikesta mitä olen teiltä oppinut. Meillä oli hieno porukka loppuun asti <3

Aivan ihanaa joulupäivää kaikille, mä kirjoitan teille joulukuulumisia mahdollisimman pian, kunhan olen ensin sulatellut tätä aihetta hetken itse, ja saanut joulujutut purkkiin.

Huomenna teille on luvassa yksi toivottu ylläriluukku, mutta tämän toisiksiviimeisen luukun mä haluan omistaa joillekin ihan muille kuin meidän naamoille: nimittäin TEILLE! Reilut kolme ja puoli vuotta tässä on tullut kirjoiteltua, ja on kyselty neuvoja, kuulumisia, parannusehdotuksia blogiin ja vaihdettu kymmeniä tuhansia kommentteja. Olen mä tainnut kerran aiemminkin kysyä, tätä samaa, mutta siitä on jo aikaa, vuosia, eli liikaa!

Kuka olet ja mistä päin? Minkä ikäinen olet? Miten tutustuit mun blogiin? Kauanko olet lukenut blogiani?  Mitä sinulle kuuluu? Mukaan voitte myös liittää halutessanne linkin omaan blogiin, jos teiltä sellainen löytyy! Kaikkiin kysymyksiin ei tosiaankaan tarvitse vastata jos ei halua, eikä mulle tarvitse kertoa nimeä ja syntymäaikaa ja kotiosoitetta, tieteenkään. Kertokaa ihan vapaasti ihan mitä haluatte, jos haluatte. Mutta olisi ihan supermielenkiintoista kuulla lisää teistä ihanista tyypeistä siellä ruutujen takana, että millaisia te olette ja mistä tykkäätte ja miten teillä menee!

Mä palailen illallalla blogin pariin, nyt alkaa vielä viimeinen (lue: sadas) joulusiivous tässä mörskässä tänä jouluna, ja sitten aletaankin pikkuhiljaa kokkaamaan joulusapuskoita. Ihanaa aatonaattoa kaikille<3

Joku kommentoi mulle tuossa viikko pari sitten, että huomaanko itse että kirjoitan melkein jokaisessa postauksessa kiireestä, että mihin mulla muka on oikeasti kiire? Siitä sain idean, että teen vihdoin paljon toivotun postauksen siitä, mitä bloggaaminen työnä ja työ blogiportaalin taustatiimissä tarkoittaa minulle käytännössä.

Kun on bloggaaja, ja sen lisäksi toimii osakkaana blogiportaalissa, joulun aika on aika kiireistä. Kevään pressipäivät ja pikkujoulut ovat kaikki ennen joulua, ja lisäksi on paljon juttuja joita pitää suunnitella ja tehdä esimerkiksi joulukalentereita varten (sekä omaa että Kideblogien). Lähetettyjä ja vastaanotettuja sähköposteja kertyy jo yhtenä päivänä kymmeniä, puhelut ja eri paikoissa ja tapahtumissa vierailut siihen päälle. Muutama viikko meni niin etten ehtinyt olla melkein yhtään päivää vaan kotona ja rentoutua, tehdä sitä mitä olen tehnyt perheen kanssa koko tämän viikonlopun.

Kuten sanottua, mulle se kaikki oli ja on positiivista kiirettä, tykkään ihan hirveästi siitä mitä saan tehdä blogimaailman parissa. Vaikka kuinka tykkäisi siitä mitä tekee, joskus se kiire silti vain aiheuttaa stressiä, kun yrittää pitää tasapainoa yllä. Olla mahdollisimman paljon lasten kanssa, olla hyvä vaimo miehelleen, pitää oman blogin mielenkiintoisena ja tiiviisti päivittyvänä, ja lisäksi siinä samalla pyörittää muiden yhtä kiireisten äitien kanssa blogisivustoa.

Päivän asu / Paita Sheinside* / Takki Sheinside* / Pipo Asos / Laukku Zara / Housut Cubus / Kengät Skopunkten / Huivi Cubus* / Korvakorut Ur & Penn* / *blogin kautta saatu.

Ammatikseen bloggaamisessa on se, että sulla ei oikeastaan koskaan ole lomaa. Bloggaaminen on niin kokonaisvaltaista, se alkaa siitä kun aamulla herää ja loppuu siihen kun illalla nukahtaa, vuoden jokaisena päivänä. Se on läsnä kaikissa elämän isoissa ja pienissä juhlissa, kuten myös jokapäiväisessä arjessa. Se ei ole kahdeksasta-neljään duuni jonka voi unohtaa kun sulkee työpaikan oven perässään, vaan se on jatkuvasti läsnä. Mä en ole kasista-neljään -tyyppi, vaikka sellaisesta työstä joskus haaveilenkin.

Mulle tämä elämäntapa ja kokonaisvaltainen bloggaamiseen heittäytyminen kuitenkin sopii, tätä mä rakastan tehdä, mutta bloggaamisessa, kuten kaikessa muussakin on omat etunsa ja haittansa. Bloggaamisen hyvä puoli on se, että se ei ole kasista neljään -duuni, vaan mulla on vapaus olla lasten kanssa kotona, tehdä kaikkea kivaa arkenakin, nukkua pitkään aamulla lasten kanssa jos nukuttaa, ja kirjoittaa vaikka keskellä yötä jos huvittaa. Huono puoli on se, että se ei ole kasista neljään -duuni. Blogi vie paljon tilaa ajatuksista, eikä blogia koskaan voi unohtaa ainakaan pitkäksi aikaa, vaan se on iso osa elämää ja arkea, ainakin kasista neljään -duunin verran tunteja vuorokaudessa.

En kaipaa lomapäiviä bloggaamisesta, vaikka joskus pidänkin taukopäiviä postaamisessa. Kamera ei pysy piilossa ikinä kokonaista päivää, siitä yksinkertaisesta syystä että rakastan valokuvaamista. Vaikka en kirjoittaisi yhtenä päivänä postausta, mä otan kuvia, suunnittelen tulevia kirjoituksia, muokkaan kuvia, päivitän somekanavia, vastaan kommentteihin, sähköposteihin ja puheluihin. Vain pieni osa tästä kaikesta näkyy lukijalle asti. Mä otan esimerkiksi vuoden jokaisena päivänä vähintään 50-300 kuvaa, joista 5-10 kerrallaan yleensä päätyy postaukseen.

Mitä sitten työ blogiportaalin taustalla pitää sisällään? Luonnollisestikaan en voi yksityiskohtiin mennä, mutta voin kertoa suurpiirteisesti. Mun työ on mediamyyntiä, eli käytännössä tarjousten vastaanottamista, tarjousten tekemistä, yritysten kontaktointia, neuvottelua, ideointia ja lisäksi sivuston ja somekanavien ylläpitoa. Pienessä yrityksessä kaikki tekevät vähän kaikkea, eikä mulla ole mitään hienoa ammattinimikettä jonka voisin lisätä tuohon sivupalkkiin, haha.

Myös oman blogin blogimarkkinointi pitää sisällään tapahtumissa käymistä, uusiin tuotteisiin tutustumista, ja taustatiedon selvittämistä, sekä huolellista testaamista. Jos esittelen täällä teille uuden puhelimen, mä selvitän kaiken mahdollisen tiedon mitä vain irti saan, vertailen sitä omiin kokemuksiini tuotteesta, ja kirjoitan vasta sen jälkeen mielipiteeni. En esittele enkä kehu tuotteita, joista en oikeasti tykkää ollenkaan, vaan jokainen kaupallinen postaus on huolellisen testauksen ja selvittelyn tuotos.

Bloggaaminen on välillä glamouria, en ikinä unohda tammikuista reissuani Kööpenhaminaan luksuskylpylään tai herkullista illallista Pampersin järjestämällä matkalla Frankfurtissa. Bloggaamiseen kuuluu pr-tapahtumia, skumppaa ja gaaloja. Suuri osa bloggaamisesta on kuitenkin mahallaan makaamista kylmässä maassa, että saa hyvän kuvan otettua toisen kengistä, ilman takkia seisoskelua asukuvien tähden, loputtomia näytön valossa naputellen vietettyjä tunteja, ja oman blogin nimen sanomista kangerrellen esittäytyessä uusille ihmisille.

Kaikkine hyvine ja huonoine puolineen, bloggaaminen on kamalan ihanaa, ja ihanan kamalaa. Niin ihanaa, että en voi kuvitella olevani ilman, mutta joskus myös kiireistä ja stressaavaa. Nyt blogissa alkaa kuitenkin mun kaikista lempparein aika, nimittäin joulun aika, kun mä saan tehdä mun blogijoulukalenteria! Eka luukku ilmestyy huomenna, stay tuned! Ihanaa alkavaa joulukuuta ja viikkoa kaikille <3

Millainen käsitys teillä on bloggaajien arjesta? Bloggaatteko itse, millaista teidän blogiarkenne on?