Mä olen käynyt koko päivän läpi kuluneen vuoden kuvia ja tapahtumia ja saanut viimeinkin jonkinasteista koostetta aikaiseksi! Viime tammikuussa en vielä pahemmin kollaaseja osannut tehdä, mutta *täältä* voi käydä lukemassa samantyylisen koostepostauksen vuodesta 2011! Mä olen koonnut jokaiselta kuukaudelta kuvakollaasin ja tärkeimmät tapahtumat sekä linkin mun mielestä sen kuukauden kivoimpaan/mieleenpainuneimpaan/itselleni tärkeimpään postaukseen jos joku muukin haluaa käydä lukemassa vanhempia juttuja vielä! Mutta sen pidemmittä puheitta voisinkin käydä itse asiaan.

Tammikuussa alkoi tietysti uusi vuosi, jota me juhlittiin ihan perheen kesken kotona hyvää ruokaa syöden ja käytiin ampumassa muutama pikku raketti. Lunta ei ollut uutenavuotena vielä ollenkaan, vähän toista kuin 2013 tammikuussa tulee olemaan! Tiaralla oli ikää nelisen kuukautta tammikuun tienoilla ja silloin meillä oli sujuneet yöunet kivasti jo pidemmän aikaa ja neiti maisteli jonkinverran jo kiinteitäkin. Tammikuussa myös neidin kummitäti Netta vieraili meillä ja taidettiinpa me muitakin kavereita morjenstaa aika ahkeraan. Tammikuulta mun lempparipostaus on *tämä* Oton omin kätösin värkkäämä postaus kun se oli niin ihana!

Helmikuussa me alettiin käymään vauvakerhossa ja tutustuttiin muihinkin vauvaperheisiin. Helmikuussa oli myös satanut jo viimeinkin lunta ja me ulkoiltiin ahkeraan mm. vaunulenkkien muodossa kun Tiara ei vielä aivan ollut puistoiluiässä. Äiti tuli myöskin meille Mörkön kanssa, Mörkö oli silloin pahasti loukkaantunut kun toinen koira hyökkäsi sen kimppuun ja koiraherran henki oli ihan hiuskarvan varassa. Mua itkettää kun vain ajattelenkin sitä miten surkeana meidän pikku-Mörkö oli. Onneksi puolentoista kuukauden supertehohoito ja lähemmäs kymmenen lääkärikäyntiä ja leikkausta auttoivat ja nykyään Mörkö on taas oma terve ja pirteä itsensä! Tiara myös kasvoi hurjaa tahtia ja me uskaltauduttiin jopa Oton kanssa lähtemään uloskin kun käytiin Kaislan ja Simon kanssa baarissa vähän tanssimassa. Ainiin, ja olihan meillä se vuosipäiväkin murun kanssa! En ikinä unohda tuota Oton tekemää ihanaa korttia joka kuvassakin näkyy, mitähän se keksii seuravaaksi vuosipäiväksi joka pian jo häämöttää? Helmikuun lempipostauksena mulla on *tämä* koska oli niin hauska katsoa postauksen lopussa olevaa videota missä Tipa-neiti on vielä ihan pikkuinen!

Maaliskuussa me käytiin edelleen tiuhaan vauvakerhossa ja Mörkö ja äiti olivat meillä koska Mörkön hoito oli vielä kesken. Eipä me taidettu kauheasti tehdä mitään helmikuun jutuista poikkeavaa, ulkoiltiin,  käytiin syömässä ja ihmeteltiin Tiaran uusia taitoja. Maaliskuussa muistan myös olleen naistenpäivän jolloin Otto jopa toi mulle kukkia (mutta unohdin tietenkin kukkakuvan pois tuosta kollaasista, hmph!). Maaliskuulta haluan nostaa esille *tämän* ruokapostauksen, nuo reseptit on nimittäin edelleen meillä luottoresepteinä ja pitäisikin pitkästä aikaa kokeilla taas vaikkapa sitruunaista makkarapaellaa. Namskis!

Huhtikuussa Tiaran kummitäti Emmis tuli meille kyläilemään Rovaniemeltä ja me vietettiin Emmiksen kanssa tyttöjen iltaa ulkona. Emmiksen ja Tiaran kanssa matkattiin myös Ouluun junalla ja mua jännitti junamatkan sujuminen tosi paljon! Onneksi Tiara jaksoi hyvin koko matkan ja vietettiin mukava viikko Oulussa kavereita, sukulaisia ja blogin kautta tutuksi tulleita äitejä moikkaillen. Huhtikuussa ilmat alkoivat jo lämmetä todenteolla ja kerkesin nauttia ensimmäisen ihanan suklaisen irtojäätelönkin jo ennen Vappua kun oltiin vaunulenkillä Aurinkolahden rannassa. Tiara myös oppi istumaan Oulun reissun aikana ilman tukea ja sekös oli neidistä (ja isistä ja äidistä) maailman mahtavin taito! Huhtikuun tunnelmat tiivistettynä kivasti *tähän*  huvittavalla otsikolla varustettuun postaukseen joka suorastaan huokuu ainakin mun mielestä kevätfiilistä!

 Toukokuussa oli ihan paras sää ja ihanan lämmintä. Vappua juhlittiin piknikillä Tiaran, Oton ja neidin kummitädin Nonan kanssa Esplanadin puistossa ja syötiin ihania piknik-sapuskoita. Jarnokin vieraili toukokuussa meillä pariin otteeseen ja kahviteltiin Kampissa kera pinkkien cupcakejen. Toukokuussa sain viettää myös mun ihan ensimmäistä oikeaa äitienpäivää joka sujui aivan ihanissa merkeissä. Käytiin Oton ja Tiaran kanssa Amarillossa syömässä ja sain murulta lahjaksi tuon ihanan pinkin Guessin laukun kesä-asuja piristämään. But I’m a human not a sandwich vietti 1-vuotissynttäreitään myöskin pian Vapun jälkeen ja blogissa oli toivepostausviikko, jonka postauksista valitsinkin yhden toukokuun lemppariksi; nimittäin *tämän* päiväni videoina -postauksen joka on tuona ihanana äitienpäivänä kuvattu!

Kesäkuussa me juhlittiin Oton 22-vuotissynttäreitä, jotka mä järkkäsin yllärinä muruselle. Vietettiin kyllä superhauska ilta mahtavassa seurassa ja mun tekemä (vähän rumanpuoleinen) vadelma-daim-lime-juustokakkukin kelpasi kaikille. Kesäkuussa ei pahemmin tainnut hellepäiviä olla yhtä lukuunottamatta jolloin pinkaistiinkin heti ulos ottamaan aurinkoa! Otolla oli kesäkuussa parin viikon kesäloma ja suunnattiinkin pian synttäreiden jälkeen juhannuksenviettoon Ouluun yhdessä koko perhe. Tiarakin pääsi ekaa kertaa lentokoneen kyytiin ja matka sujui todella mukavasti ilman ongelmia vaikka etukäteen jännittikin! Oulussa ihana blogikollegani Neea toteutti mulle kokonaisvaltaisen tukkaremontin ja Neean aikaansaamassa värissä olenkin viihtynyt siitä asti erittäin hyvin. Juhannuksena oltiin ensin mun tädin mökillä grillailemassa yhdessä ja sieltä mentiin piipahtamaan Tiaran kummitädin Netan luona. Muuten niin mukavaa juhannusta ja reissua varjosti mun sitkeääkin sitkeämpi flunssa ja siihen liittynyt kamala nuha. Miten voikin sairastua keskellä kesää niin ärhäkkään flunssaan? Kesäkuun lempparipostaukseksi valitsin *tämän* hiuspostauksen, koska oon vaan vieläkin niin hurjan tyytyväinen näihin hiuksiin! Kiitos Neea!

Heinäkuussa me ulkoiltiin, ulkoiltiin ja ulkoiltiin. Oltiin rannalla, puistossa, parvekkeella, pihalla ja piipahdettiinpa me perheen kesken Skideillä Festareillakin kuuntelemassa vähän Kengurumeininkiä. Tiara seisoi jo hienosti tukea vasten kun oli taidon juhannuksen tienoilla oppinut. Käytiin Espoossa Tipan kummisedän luona grillailemassa eräänä sateisena lauantaina yhdessä koko perhe ja syötiin muistaakseni super nameja maisseja, pihvejä, makkaroita ja itsetehtyjä Hampurilaisia. Tulipa ikävä kesää ja grillaamista! Tiara sai kastaa varpaansa ekaa kertaa meriveteen eikä diggaillut ollenkaan. Pitää kokeilla ensi kesänä uudelleen, tosin silloin saatan itse verhoutua hieman peittävämpään uima-asuun (jos uskaltaudun ollenkaan riisumaan kokovartalotelttaa) kuin viime kesänä kun ensi vuonna samaan aikaan mulla on tulokkaan synnytyksestä vasta muutama hassu kuukausi! Heinäkuun tunnelmat tiivistyi kivasti mun mielestä *tähän* postaukseen joka on nimeltään Kesän kivoin päivä.

Elokuussa äiti, Mörkö ja mun serkku tulivat Oulusta meille ja me kierrettiin Helsingin nähtävyyksiä yhdessä. Tai no käytiin ainakin Linnanmäellä ja Korkeasaaressa pyörimässä. Tiaralle katseltiin jo välikausivaatteita ja voi että se oli suloinen tuossa haalarissa. Elokuussa muistan kärsineeni kolmen päivän järkyttävästä migreenistä, joka onneksi meni sitten ohi. Oisinpa vaan tiennyt mitä seuraava kuukausi tuo tullessaan (ei ainakaan helpotusta migreeneihin nimittäin)! Saatiin ihan maailman parhaita uutisia juuri ennen kuunvaihdetta, meille tuli nimittäin puhelu että tämä nykyinen asunto on meidän! Käytiin laittamassa nimet papereihin ja aloitettiin marraskuisen muuton odottelu oikein iloisella ja malttamattomalla mielellä. Vanha kämppä alkoi tuntua surkealta ja pieneltä loukolta kun tiesi mitä oli luvassa, vaikka oikeastihan sekin oli ihan kiva ja hyvä asunto. Isopieni neiti Tirriäinen täytti elokuun aikana 11 kuukautta ja kirjoittelin lukijan toiveesta kuukausipostauksen ”Tiaran näkökulmasta”, valitsin sen elokuun postaukseksi koska mun mielestä se oli kivan erilainen! Tiaran kerrontaa luettavissa siis *täällä*!

Syyskuu olikin sitten mullistuksien kuukausi, kuten varmaan tuosta keskimmäisestä kuvasta kollaasissa huomaa. Raskaustestinähän mulla toimi tosiaan tuollainen superhalpa liuskatesti Citymarketista, mä nimittäin olin aivan varma että rahojani tuhlaan turhaan kun testiä ostin mutta suureksi ilokseni testi olikin positiivinen! Mä soitin hysteerisen iloisen puhelun Otolle kesken sen työpäivän ja me hihitettiin varmaan kymmenen minuuttia putkeen puhelimessa. Tuntui että olen niin onnellinen että halkean! Raskausoireet ilmaantuivat mulle vasta syyskuun loppupuolella onneksi, joten ennen sitä saatiin rauhassa juhlia Tiaran 1-vuotissynttärit ja mun omat synttärit ennen kuin järjetön väsymys, pahoinvointi ja päänsärky alkoivat. Syyskuussa käytiin myös ensimmäisessä neuvolassa ja varhaisultrassa kurkkimassa masutyyppiä jolla silloin oli kokoa 1cm! Mun mielestäni syyskuun kohokohtiin kuului myös osallistuminen kantokiertueelle ja Tula-kantorepun testaileminen erilaisissa paikoissa ja tilanteissa. Tuon viikon ansiosta päätin että uutta tulokasta varten meillekin hommataan oma Tula (ja päätöksestä mainitsin täälläkin, vaikken vielä silloin paljastanutkaan plussanneeni juuri samana päivänä)! Syyskuun kohokohta oli kyllä plussatestin lisäksi tietysti Tiaran syntymäpäivät joista kertovan postauksen valitsin lemppariksi, sen voi lukea *täällä*!

 Lokakuussa mä kärsin migreenistä, väsymyksestä ja ällöttävästä olosta lähestulkoon 24/7 joten sen takia jäi postailukin aivan hävettävän vähälle. Äiti oli onneksi mulla apuna täällä Helsingissä pahimman väsyvaiheen ajan, muuten ei varmasti olisi muutostakaan tullut yhtään mitään! Pakkailtiin, siivottiin, ostettiin uusi sohva ja käytiin katsomassa vihdoin tätä asuntoa joka valmistui viikkoa ennen muuttoa. Lokakuussa kasvattelin masua jo kovaa vauhtia, vasemman yläkulman masukuva on ensimmäinen jonka otin ja se on muistaakseni otettu ihan lokakuun ekalla viikolla (en yhtään nyt osaa hahmottaa mikä rv mulla on silloin ollut) ja tuo toinen masukollaasi on otettu sitten np-ultran jälkeen eli 12:lla viikolla. Aika huima ero masujen koossa?! Lokakuun postauksia oli niin vähän ettei valinnanvaraa kauheasti ollut mutta mä koin itselleni tärkeimmäksi tuon lyhyen ja ytimekkään paljastuspostauksen jossa kerroin että meille tulee toinen vauva. Sen voi lukea *täällä*!

Marraskuu kului uutta kotia sisustellessa ja valmistautuessa jo kovaa vauhtia joulun tuloon torttujen, pipareiden, joulukoristeiden ja  joulukulkueen merkeissä. Värkkäsin joululahjatoivelistaa ja valikoin joulukoristeita Stockmannilla. Marraskuussa huono olokin alkoi pikkuhiljaa helpottaa ja alkoi tuntua siltä että ehkä raskaudesta voi jopa nauttiakin taas pikkuisen! Vauva alkoi liikkumaan hurjaa vauhtia ja  marraskuu menikin odotellessa että myös Otto tuntee pikkuisen liikkeet. Vauva on niin kova vellomaan että ei sitä kauaa tarvinnut odotella ja ennen kuun loppua oli tyyppi monottanut tulevaa isiäänkin moneen otteeseen! Marraskuussa kävin juhlistamassa neidin kummitädin syntymäpäivää ravintola Iguanassa ja kirjoitin kärkkään mielipidekirjoituksen vihaisten lintujen tuomisesta perinteikkääseen joulukulkueeseen. Kaikin puolin tapahtumarikas kuukausi! Marraskuun postaukseksi valitsin *tämän* postauksen jossa uskalsin vähän enemmänkin kertoilla uudesta raskaudesta.

Joulukuussa mun olo on ollut ehdottomasti parempi kuin moneen kuukauteen, mikä on tehnyt kaikesta paljon helpompaa. Olen jaksanut laittaa kotia joulua varten, leikkiä ja ulkoilla Tiaran kanssa ja kirjoitella tännekin enemmän. Saatiin viettää aivan ihana joulu perheen kesken, syödä herkullista jouluruokaa ja pisteenä i:n päälle ollaan vietetty yhteistä lomaa viimeiset yhdeksän päivää. Joulukuu on ollut kyllä aivan ihana, kuten koko kulunut vuosikin. Parasta tässä vuodessa on ollut seurata tuon maailman ihanimman pienen neidin kasvua ja kehitystä, ei sitä voi edes aavistaakaan etukäteen miten ihanaa on kun on oma lapsi. Ja upeaa on tietysti myös kasvatella masua toistamiseen ja valmistautua pikkusisaruksen syntymään. Mä olen onnellinen, kiitollinen ja iloinen kaikesta mitä tänä vuonna ollaan saatu kokea. Toivottavasti ensi vuodesta tulee vähintään yhtä hyvä ja onnellinen kuin tästäkin! Ensi vuodelta mä odotan tietenkin tulevan vauvan syntymää, mutta myös rutkasti uusia haasteita, mahdollisuuksia ja tuttavuuksia blogimaailmassa ja sen lisäksi esitän varovaisen toiveen että ensi kesänä säät olisivat tämän vuotisia paremmat!

Hui mikä hulinapäivä meillä on ollutkaan! Lähdettiin jo heti aamusella Ottomurun kanssa keskustaan ja tultiin vasta neljän aikoihin kotiin. Tiara oli tyytyväisenä ulkoillut ja leikkinyt mummunsa ja Mörkön kanssa täällä ja iloisen tyytyväisenä esitteli meille Lidlin mainosta kun tultiin kassien ja pussien kanssa kotiin. Leikittiin Tipan kanssa koko ilta kaikilla joululahjaleluilla ja neidin mentyä nukkumaan mä olen hääräillyt säätäen blogin ulkoasuasetuksia uudella kirjoitusalustalla. Ensi viikollahan But I’m a human not a sandwich siirtyy siis Kideblogit -sivustolle kun sivuston julkaisu tapahtuu 2.1.2013! Hirmuisesti jo jännittää blogin tuleva muutto, mutta täytyy sanoa että uusi sivusto on todella helppokäyttöinen ja ainakin uskon saavani oikein selkeän ja tyylikkään ulkoasun blogilleni aikaiseksi. Mutta tämän päivän aiheena olivat meidän eiliset ulkoilut, eli jos vaikka jutustelisin siitä enemmän! Tämän päivän kuulumisia kerron huomenna, kunhan saan uudet ostokset kuvailtua päivänvalossa surkean salamavalon tai keltaisen keinovalon sijaan (Tiaran uudet maailman makeimmat kengät tosin ovat olleet ja ovat edelleen bongattavissa etukäteen blogin Facebook-sivuilla *täällä*).

Eilen oli tähän päivään verrattuna vielä aika kirpsakka pakkasilma joten ei hirveän montaa tuntia ulkoiltu, mutta saatiin kuitenkin hyvä puna poskille ja pieni hikikin pintaan kun hyörittiin ja pyörittiin ympäri ämpäri Tiaran perässä. Oli muuten pakko laittaa ”asukuvat” talvitakki päällä, että tekin näette saman kuin minä! Tai siis ette näe, takki päällä musta ei huomaa edelleenkään ollenkaan että olen raskaana vaikka ilman takkia maha on jo tosi komean kokoinen! Mua ehkä vähän harmittaa se miten hyvin takki piilottaa masun, kun oikeasti haluaisin kulkea ylpeänä masua kantaen joka paikassa. Noh, tänään sään ollessa lauhempi valitsinkin pitkästä aikaa päälleni vanhan vihreän parkatakkini joka on huomattavasti vähemmän massiivinen ja esittelin masuani auliisti keskustassa. En mä tiedä huomasiko kukaan muu, mutta mulla oli hyvä mieli! Tuntuu muuten että olen tällä kertaa raskaana ollessani paljon liikkuvaisempi kuin viimeksi, ulkoillessakaan en edes ikinä muista olevani raskaana kun leikin Tiaran kanssa ja kykin lumikasoissa, viime raskaudessa taas näillä viikoilla olin jo aikamoinen sohvaperuna ja masu tuntui jotenkin isolta ja tiellä olevalta vaikkei oltu vielä lähelläkään laskettua aikaa. Mutta ihan mukavaa että tämä menee näin päin koska yksin ollessani sohvaperunana hengailu ei haitannut mitään mutta Tiaran kanssa sellainen peli ei kyllä vetelisi!

                       Tiara liikkuu ulkona jo oikein ketterästi, niin pienissä kuin isommissakin lumikasoissa. Välillä saattaa vähän muksahtaa mutta onneksi Tipa ei pienistä lannistu. Pulkkailu on Tiaran lempihommaa lumessa tarpomisen lisäksi ja isin kanssa mäen laskeminen kirvoittaa neidistä ihanan heleän naurun! Parasta pihalla on nykyisin kuitenkin kaiken tutkiminen, on ihanaa kertoa Tiaralle mikä on mikäkin kun neiti innoissaan osoittelee kaikkia ja kaikkea ja kysyy aina ”tuoo??”. Usein Tiara jo toistelee kerrottuja sanoja ihan itsekin, en enää edes kykene laskemaan montako sanaa Tiara osaa kun niitä on niin paljon ja tulee joka päivä lisää, useita kymmeniä ainakin ja lauseita on edelleen se ”mennään kiikkaa” ja pikkuhiljaa on tullut muitakin ”mennään” -alkuisia kahden sanan lauseita esim. ”mennään syömään”. Viime viikolla joulutohinoissa unohdin mainita neidin kk-päivästäkin, Tiara täytti jo 15kk. Äkkiä se aika vaan kuluu, ei sitä voi kuin hämmästellä päivästä ja kuukaudesta toiseen mutta ainakaan en taida olla yksin tämän ainaisen aikahämmästelyni kanssa kun se tuntuu olevan meidän äitien suosikkipuheenaiheita aina vain!

Nyt mä käperryn Oton viereen katsomaan leffaa (kuten joka ilta näin lomalla) ja valvon varmasti taas vähän liian myöhään ja syön vähän liian monta coctailpiirakkaa. Mutta ei se haittaa, nyt on loma ja siitä pitää nauttia! Ihanaa huomista perjantaipäivää kaikille ja mä palailen mahdollisimman pian!

 Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Flunssa on viimeinkin suunnilleen selätetty ja joulufiilis on alkanut palailemaan kun voi taas keskittyä muuhunkin kuin vain aivasteluun, niistämiseen ja palelemiseen. Viikonloppu meni kyllä aivan hämärän peitossa, sohvalla makoillen nenäliinapaketti kourassa, onneksi sentään Tiara kerkesi parantua ennen kuin flunssa iski kunnolla meihin muihin. Vähän taisi neidilläkin silti olla flunssan jäljiltä veto poissa kun se niin kiltisti hengaili mun kanssa sohvalla koko lauantain kun Otto oli töissä. Levitettiin sohva isoksi, löhöiltiin yökkäreissä, lueskeltiin ainakin miljoona kirjaa sekä vino pino naistenlehtiä ja katsottiin piirrettyjä telkkarista. Lauantaina illalla mun äitikin tuli Oulusta onneksi tänne niin sunnuntaina Tiarallakin oli sitten seuraa ja mä sain levätä ihan rauhassa. Maanantaina mulla oli jo vähän parempi olo ja minä, Tiara ja äiti käväistiin kahvilla vanhan lukioaikaisen luokkakaverini kanssa Kampin Johdossa. Oli hauska tavata kaveria monen vuoden takaa! Mä söin superherkullista mango-kana toastia ja join mansikkasoodaa pitkästä aikaa. Tiara maisteli kylmäsavulohibagelia mun äidin lautaselta ja tykkäsi hirmuisen kovasti. Nyt voisin laittaa kuvapläjäystä viikonlopulta ja maanantailta, sekä asukuviakin pitkästä aikaa!

Ihana Tipa, äidin pikku yökkärisohvaperuna! Ja mun maailman parhaat ampparivillasukat oli myös pakko ikuistaa kuvaan, taattua laatua by mummo! Mä rakastan noiden pirteää väriä, ne päällä ei voi palella.

Tänään suunnattiin heti aamuisella Tiaran, äidin ja Mörkön kanssa ulkoilemaan kirpsakkaan pakkassäähän. Mä en voi käsittää että tuosta neidistä on tullut noin iso, Tiara käveli tänään ihan itse melkein 400 metriä kun oltiin matkalla puistoon. Rattaat oli mukana mutta Tiara ihan itse halusi tepsutella koko matkan. Eihän se eteneminen ihan yhtä nopeaa ole kuin meillä aikuisilla mutta eipä meillä ollut kiirekään, Mörkökin sai haisteltua koirakavereiden terkkuja ihan rauhassa kun edettiin taaperon tahdissa. Niin ja Tiarakin harjoitteli Mörkön talutusta mutta flexi ei oikein pysynyt tumppukädessä yhtä hyvin kuin pysyy sisällä paljaassa kädessä. Musta on ihanaa asua juuri täällä minne ollaan muutettu, ei nimittäin kovin monessa paikassa Helsingissä tulisi mieleenkään antaa 1-vuotiaan kävellä ihan itsekseen ilman että pitää kädestä kiinni mutta meiltä on kotiovelta mukava rannassa kulkeva kävelyreitti ilman yhtäkään tienylitystä suoraan leikkipuistoon. On ihanaa kun on turvallista, kaunista ja rauhallista. Täällä silmä lepää ja hiljaisuuskin on samaa luokkaa kuin meidän mummolassa silloin kun se sijaitsi vielä 2000:n asukkaan maalaiskunnassa.

Hurjan paljon kiitoksia kaikille meitä onnitelleille vielä, olette kyllä ihania! Niin ja siitä nimidilemmasta, me keksittiinkin jo eilen neitokaiselle mitä mahtavin nimi. Oltiin unohdettu eräs nimi ihan kokonaan ja siitä se sitten lähtikin, nyt vain pitäisi malttaa pitää salassa tuo ihana nimi ristiäisiin asti jotka mitä luultavimmin ovat touko-, kesä- tai viimeistään heinäkuussa. Eli ihan liian kauan vielä siihen nähden miten paljon mun tekisi jo nyt mieli kuuluttaa nimeä koko maailmalle! Mutta ehkä mä kestän jotenkin.

Huomenna olisi tarkoitus jatkaa taas jouluvalmisteluja, piparitalo on jo valmiina ja kinkku odottaa pakkasessa sulamaan nostamista. Ihan huikeaa että jouluun on enää viisi yötä! Piparisatsi numero kolme ja jouluruuat pitää vielä valmistaa kaikki, mutta siivous on onneksi jo hyvällä mallilla ja melkein kaikki lahjatkin ostettu ja paketoitu. Pikkusiskolle pitää vielä joku paketti käydä hakemassa, kenties ensimmäinen oma mekko koossa 50 tai vaikkapa Pentik-pupu ekaksi unileluksi (tai molemmat). Viikonloppuna aion ahkeroida jotta jouluaattona voin keskittyä ainoastaan syömiseen, syömiseen ja Lumiukko -piirretyn katseluun telkkarista. Sitten jatkan taas syömistä! Ajattelin kirjoittaa mahdollisesti erillistä postausta meidän joulumenusta, mutta mitä herkkuja teidän on ehdottomasti saatava joulupöydässä? Mulla ne olisivat normaalisti se paljonpuhumani graavilohi sekä mäti, mutta tänä jouluna mä toivon että itsetehty sienisalaatti lohduttaisi kinkun, uunilohen ja laatikoiden lisäksi edes vähän kun en niitä saa.

Mun ihana kaverini Netta tuli siis meille eilen illalla pitkäksi viikonlopuksi Jyväskylästä ja täytyy sanoa että just tätä mä oon kaivannut: höpöttelyä, naureskelua ylityhmille jutuille, vanhoille kuville hihittelyä, tyhmien uusien kuvien ottamista ja kaikkea muuta hauskaa. Eilen käytiin Netan kanssa kahdestaan saunassa ja laitoin extrapaljon löylytuoksua kun Otto ei ollut mukana, se oli parasta! Tänään ollaan valmistettu Netan kanssa torttutaikinaa mun mummon maailman parhaalla reseptillä, ulkoiltu Tiaran kanssa, kuunneltu listahittejä, käyty kaupassa ja eipä oikeastaan ollakaan tehty mitään muuta kovin ”järkevää”. Ainiin, Tiara 1v2kk oppi tänään sanomaan Gucci. Ja siis ihan for real, en valehtele nyt ollenkaan. Selitykseksi kerrottakoon että tyttöjen kesken tulee tietysti luettua myös paljon muotilehtiä ja sitten kun toinen innoissaan osoittaa sivulla näkyvää mainosta ja kysyvästi sanoo ”tuooo?” niin pakkohan sitä on valaista että siinä on Gucci-laukku. Ja sitten kun siihen samaan kysymykseen on vastannut tarpeeksi monta kertaa niin Tiarakin oppii sanomaan vastauksen. Pitäisiköhän mun olla huolestunut vai ylpeä kun neiti muotitietoinen yksivuotias toistelee ”kuttssi, kuttssi” kokoajan?

                  Tiara tänään taas kauppareissulla nukahti rattaisiin istuma-asentoon ja sai taas osakseen huvittuneen ihastuneita katseita muilta asiakkailta. Osatapa itsekin nukahtaa yhtä helposti aina kun sattuu väsyttämään! Kipaistiin myös pikapikaa Tigerissa ja ostin vähän lisää paketointitarvikkeita. Mulla on tekeillä postaus paketoinnista, oon nimittäin löytänyt niin ihania paketointijuttuja että haluan niitä esitellä muillekin, jouluna ne paketit kumminkin vain revitään  pikapikaa auki niin haluan antaa ihanille pakettikorteille ja muille koristeille niiden ansaitsemaa huomiota. Mä rakastan paketointia ihan hirveesti ja en malta odottaa että pääsen huomisille ostoksille Netan kanssa että saan paketoida lisää! Kaikki tähän mennessä ostetut joululahjat kun on paketoitu jo aikaa sitten. Huomisten muutaman pikkuostoksen jälkeen mä oon kaikki lahjat tälle vuodelle ostanut viimeinkin, ei edes jää yhtä viime tippaan kuin monena muuna vuonna! Mä oon tehnyt kerrankin fiksuja ja harkittuja ostoksia ja toivottavasti lahjansaajat tykkäävät paketeistaan. Mä avustin Ottoa hieman mun joululahjojen hankinnassa ja valitsin itselleni yhden super ihanan lahjan jonka saamista odottelen malttamattomana! Miten ihmeessä jaksan odottaa jouluaattoon asti?! Vielä kaksi viikkoa ja kaksi päivää, ei se onneksi ole paljoa.

 

 Tänään saatiin myös ihan ensimmäinen joululahja, nimittäin Oton töistä! Mä olisin halunnut pitää kaikki paketit kiinni aattoon asti mutta herra olikin avannut sen jo töissä. Oikeastaan oon ihan onnellinen että sain nähdä jo tänään mitä ihanaa mystinen iso pahvilaatikko sisälsikään! Sieltä nimittäin paljastui Harri Koskisen Muutolle suunnittelema mieletön Cosy in white -designvalaisin *klik!* Lamppu sopii meidän kotiin mun mielestä kuin nenä päähän ja oon kyllä enemmän kuin onnellinen saadessamme palan suomalaista designia koristamaan meidän Ikeaviritteistä kotia. Valaisin löysi täydellisen paikan Oton työpöydältä ja nyt saadaan sen vieressä tähän asti majaillut jalkalamppu lukuvalaisimeksi sohvan läheisyyteen. Laatikossa oli ihanan himmentimellä ja valkoisella kangasjohdolla varustetun valaisimen lisäksi myös ihan mielettömiä herkkuja; kahta erilaista suklaata, lakritsia ja manteleita. Lakusta en tykkää mutta melkein kuin jalokiven näköisinä kiiltävät suklaat ja herkkumantelit pääsevät kyllä testiin heti kun tämä postaus on valmis ja voin käpertyä sohvalle katsomaan tämän päivän salkkareita Nettulin ja Oton kanssa. 

 

Kideblogien *klik!* tiimoilta mulla on teille ihana jymy-ylläri kerrottavana josta tulen mitä luultavimmin kertomaan huomenna lisää jos vain pitkän shoppailupäivän jälkeen jaksan. Teillä lukijoilla on nimittäin arvontojen lisäksi toinenkin hieno mahdollisuus ottaa osaa Kideblogien julkaisuun! Mutta siitä tosiaan lisää huomenna, pakko vähän sentään pitää jännitystä yllä 😉