Mitä tuli tehtyä

24.02.2012
118
Nyt aattelin kertoa vähän meidän kuulumisia viikon ajalta kun ei niitä oo tullut kertoiltua pitkään aikaan! Me ollaan otettu tää viikko super rennosti ja hengailtu vaan ihan kotosalla leikkien ja syöden. Mut kuulumisia on lisää sitten tuolla loppupuolella, nyt on vuoro ihanien kuvien joita oon neidistä, Otosta, Mörköstä ja mummusta räpsinyt tässä viikon kuluessa. Täysin Iinaton postaus ei oo tulossa, mut mua näätte siis vasta lopussa ;D
Mutta siis mitä ollaan tehty?

..Tutustuttu mustikkaan

Tiara tykkäsi mustikasta alkujärkytyksen jälkeen kuin hullu puurosta mutta oli kyllä suihkun ja kylvyn paikka kun sotkua tuli varmaan seittemän kertaa niin paljon kuin yleensä! Mutta eipä se sotku mitään haittaa, mä en ainakaan oo turhan tarkka 🙂



…Köllitty yhdessä ja rentouduttu

Hämmentää toi väriero tossa 😀 nojoo ei se mitään!
Oton ja Tiaran kanssa ollaan köllötelty koko viikko aina iltasin ja ölisty kilpaa ja kutitettu ja nauratettu neitiä oikein olan takaa. Kuinka sulosia noi kaks voi oikeesti olla yhdessä?! <3

…Ulkoiltu

Mörkö alkaa jo olla paljon paremmassa kunnossa ja lääkärissä ei enää tarvi käydä kun 1-2 kertaa viikossa. Ollaan jokapäivä suihkuteltu ja puhdisteltu tuota haavaa ja siihen alkaa nyt pikkuhiljaa vihdoin kehittymään uutta ihoa! Onneksi ollaan jo voiton puolella vaikka välillä pelottikin ihan hurjasti!



…Pelleilty

Tiara ”vähän” innostu kun riisuttiin kypärälakkia päikkäreiden jälkeen! Meidän ihana pieni pönttö! On se kyllä aika ihanaa että pienet asiat tekee onnelliseksi Tiaran, kuten hyvin nukutut päikkärit, äidin nassu ja kypärälakki.

…Harjoiteltu liikkumista

Tiara jatkaa edelleen ryömimisharjoituksia, enemmän ja vähemmän menestyksekkäästi. Eiköhän se muutaman viikon päästä jo etene pari senttiä enemmän? Vaikka ei tässä mikään kiire ole, mutta sen verran mallikkaasti neiti jo potkii että luulisin oppimisen sujuvan nopeasti tässä asiassa.  Nyrkin syöminen on muuten vähentynyt meillä huimasti, hassua sinänsä. Tiaralla on niin kova tarve mölistä ja kiljua että ei siinä kerkeä nyrkkiä mussuttaa kun on niin paljon asiaa!

…Harjoiteltu maissinaksujen mutustelua

Maissinaksu näytti maistuvan hyvin, vähän piti ihmetellä mutta pikku ihmettelyn jälkeen naksu pysyi hyvin kädessä ja suussakin jopa! Ostettiin noita Real Snack’sin luomu Junior maissinaksuja siis.
Tässä ois sitten tähän loppuun tämmönen joka oli kaikkein suosituin postaustoive, eli siis mun ja Tiaran videopostaus! Toivottavasti tykkäätte vaikka olinkin vähän jäässä aina välillä! Tiara jännitti vissiin kameraa vähän liikaa kun ei uskaltanut kauheesti jutella, mutta mulla on toinen video puhelimessa jossa se juttelee enemmän ja lisäilen senkin tänne heti kunhan saan sen ulostautumaan mun puhelimesta koneelle. Oi miten edustava tuo kuva ennen kun video lähtee pyörimään…NOT! 😀

Mahtavat viikonloput teille kaikille! Moimoi -ta tuli hoettua vissiin ihan tarpeeksi jo tuossa videolla, joten sitä ei tarttekkaan enää lisätä tähän loppuun 😀 Tai no ehkä vielä kerta kiellon päälle, MOIMOI! <3

Pirkolla on purkkaa!

12.02.2012
90
Niin, en tiiä tietääkö kukaan muu teistä tätä Hevisauruksen biisiä mutta mulla soi se kokoajan päässä! Kiitos Oton ja Tiaran, tai varsinkin Oton joka yrittää aivopestä meidän ipanaa kuuntelemaan ennemmin purkkaheviä kun purkkapoppia. Mun kanssa Tiara kuuntelee kaikkia perinteisiä lastenlauluja ja sen lisäksi tietysti Rihannaa ja muita radion listahittejä, isin kanssa neiti saa sitten kuunnella vähän raskaampaa musiikkia. Noh, ihan hyvä että tulee kaikki genret tutuksi jo pienestä pitäen. Ehkä täytyy mun tappioksi myöntää että Pää olkapää peppu -laulun lisäksi se on juurikin tuo isin soittama hevisaurus joka kirvoittaa Tiaralta suurimmat naurunkiljahdukset. Tässä vähän kuvia neidistä ja sen ihanasta isistä:
”BLÖÖÖ ei jaksa nousta! Täs isin kainalos on liian mukavaa!”

”Tää on mun isi, se on ihan paras ja se on MUN!”

”Äiti älä häiritse ku mä leikin nyt isin kaa!”
               
Mutta tää musiikkijuttu ei kyllä nyt ollut asia mistä tulin kirjoittamaa, vaan meidän viikko! Musta on aivan ihanaa kun äiti on meillä, mullakin on seuraa myös päivällä Oton ollessa töissä ja tulee ulkoiltuakin enemmän kun lenkkeilee Mörkön kanssa. Mörköstä puheenollen, herra on alkanut osoittaa huomattavia piristymisen merkkejä ja tänään jopa innostui juoksemaan onnesta soikeena kun me oltiin tulossa Oton ja Tiaran kanssa kauppareissulta ja törmättiin puistossa äitiin ja Mörköön. Haavat on edelleenkin tosi ilkeen näköisiä, mä en edes pystynyt puhdistamaan niitä äidin kanssa ku mulla meinas happi loppua ja oksennus tulla, mut onneksi toi Otto ei ole ihan yhtä heikkohermoinen ja pystyy auttamaan. Huomenna Mörköllä on taas kontrolli eläinlääkärissä, mutta ihan pirteä ja hyvävointinen se on nyt ollut ja toivoakin on jo enemmän; jos haavat hoidetaan hyvin niin ei ole mitään hätää ja ne alkaa pikkuhiljaa parantumaankin. 
Tässä vähän kuvia hymytytöstä ja vähän tuimastakin tytöstä<3

                Tää viikko meni ihan hullun nopeeta vauhtia kun on juostu eläinlääkäri – koti -väliä jokapäivä. Eilen Mörköllä ei ollut lääkäriä ja me mentiin käymään Oton enolla syömässä. Sinne tulivat myös Oton täti ja toinen eno, sekä mun äiti ja tietenkin Tiara ja Otto! Oli ehkä maailman parhaita ruokia tarjolla; uuniperunoita katkaraputäytteellä, sienipiirakkaa, lihapullia ja ties mitä kaikkia ihania salaatteja. Siellä vierähtikin muutama tunti ja sieltä suunnattiin takaisin kotiin jossa pikainen vaatteidenvaihdos ja sitten jatkettiin Deryan synttäreille. Eilen oli mun toka kerta ulkona Tiaran syntymän jälkeen ja oli ihan mielettömän ihana nähdä kaikkia kavereita pitkästä aikaa! Väsymys tosin alkoi painaa päälle suhteellisen aikaisin kun ei olla niin kamalan tottuneita tähän valvomiseen enää ja loppujen lopuksi ei oltu kotoa pois kun muutama tunti. Tiara nukkui kiltisti omassa sängyssä ja hyvin oli kuulemma äiti pärjännyt sen kanssa 21-01.00 joka oltiin pois kotoa. Kotona kokkailtiin vielä pikaiset iltapalat ja sitten siirryttiin unten maille. 
”Mä oon Tiara ja mä en osaa pysyy paikallaan!”

”Naminami tää on hyvää!”

”Mä nautin tästä silmät kiinni<3"

”BÖÖ!”

”Mä ehkä näytän hämmentyneeltä mut oikeesti oon tosi fiksu ;)”

”HUI!”

Äidin rakas<3 Ihana mulkosilmä -kuva Tiarasta! 😀

Mun kulta<3
                Tänään herättiin neidin kanssa kymmenen aikoihin ja ollaan leikitty sekä tehty kunnon vaunulenkki Vuosaaressa ja kaupan kautta kotiin. Äsken laitettiin vielä ihanaa ruokaa; porsaan ulkofileepihvejä, lankkuperunoita ja paprika-sipulipaistosta aurajuustokastikkeella. Oli aivan mielettömän hyvää! Sunnuntaisin on niin ihana tehdä ajan kanssa ruokaa yhdessä Oton kanssa ja istua kaikessa rauhassa alas syömään. Syöminen on alkanut myös onnistumaan Tiarallakin, sosetta uppoaa nykyään jo puoli purkillista vähintään kerralla ja päälle purkillinen maitoa. Kamalaa, viikon päästä neiti on 5kk ja me saadaan aloittaa lihat ja puurot! Musta kyllä tuntuu että lykätään vähän noita lihojen ja puurojen aloituksia, sitten kun sosetta menee enemmän kerralla niin voisi pikkuhiljaa ottaa mukaan puuroa ja sitä lihaakin.
                Huomasittekos muuten noista kuvista mun hiukset? Ei oo pidennyksiä ei! Oon aika ylpeä itestäni, pian viikko ilman lisätukkaa! Ja eilisissä synttärikemuissa sain runsaasti kehuja uudesta lyhyemmästä hiustyylistäni, se ehkä vahvisti hieman tätä fiilistä että voisin vaikka viihtyä näillä omilla hiuksillakin. Myös Otto tykkää kun on ihan omaa tukkaa vaan päässä eikä toisten! Kuulemma näytän aikuisemmalta ja nätimmältä, itse en kyllä nää tollasta mutta en mä näitä vihaakaan joten antaa olla toistaiseksi. Mitäs te tykkäätte?
Ulos lähdössä!

”Mä oon Otto ja mua ei saa kuvaa!”

Ehkä hieman lumisempina hississä ulkoilun jälkeen!
Tällasta meille! Asiat alkaa taas olla paremmin Mörkölläkin onneksi ja elämä voittaa! Nyt mä alan kattoon leffaa murun kanssa, ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! Ja ensi viikolla ei ole tulossa tän mittasia kamalia postaustaukoja, ainakaan näillä näkymin! Moikkamoi<3

Uusiutumista havaittavissa

07.02.2012
101
Kuten varmaan kaikki huomaa, blogilla on uusi ulkoasu joka on ainakin mun (ja kommenteista päätellen monen muunkin) mielestä ihan mielettömän upea, kiitos maailman taitavimman blogikollegani Rudin! Mä silloin kauan sitten jo puhuin täällä siitä että olis uuden bannerin aika ja aloin kehittelemään ideoita päässäni. Katselin inspiraatiokuvia netissä ja sieltä nappasin sitten joitakin elementtejä joita halusin tuoda myös mun omaan blogiin. Mun onnekseni Rudi suostui värkkäämään mulle tuollaisen ihanan bannerin ja laittamaan samalla koko blogin ulkoasun muutenkin uuteen uskoon. Suuret kiitokset vielä Rudille!
             Uusiutumista on havaittavissa myös mun hiuksissa. Kyllästyin nimittäin tänään siihen että mun hiukset on kokoajan tiellä ja niitä pitää olla aina laittamassa, toisinsanoen riipaisin jokaikisen teippipidennyksen irti ja nyt totuttelen elämään omalla puolipitkällä pehkolla. Mä en kyllä suoraan sanoen usko että tää mun innostus lyhyempään kuontaloon kestää kovinkaan kauaa, sillä mulla ei oo ollu lyhyitä hiuksia neljään vuoteen. Mutta tärkeintä onkin se että mun omat hiukset sais edes tän pienen hetken aikaa levätä ja tulis parempaan kuntoon. Lyhyillä hiuksilla mennään siis toistaiseksi, tavotteena olis että jopa ihan kesään tai vaikka hamaan tulevaisuuteen asti mut en mä noita hiuksia mihinkään roskiin heittänyt ja teippiäkin on rullallinen että heti jos alkaa kyllästyttää niin Otto pääsee tukkahommiin. Kuvaa ei hiuksista vielä ole, johtuen siitä että on ollut tässä viimepäivinä vähän turhan paljon muutakin ajateltavaa kun meikkaaminen ja hiustenlaitto. 
Mörköllä on tommonen tosi paksu side koko masun ympäri :(<3
              Monet on kysellyt Mörkön paranemisesta ja noh, se nyt edistyy vähän niin ja näin. Perjantaina kun äiti ja Mörkö tuli tänne niin Mörkön haava näytti tosi hyvältä, tikit oli hienosti paikoillaan jo viidettä päivää ja Mörkö pirteä niinkun ois elämänsä kunnossa. Yöllä se Mörkön haava sitten alkoi märkimään ja meni kokoajan pahempaan suuntaan ja soitettiin eläinlääkärille joka käski vain seurata ettei haava turpoa. Haava ei vaikuttanut mitenkään erityisen turvonneelta, mutta maanantaina me kumminkin päätettiin viedä Mörkö lääkäriin. Ja hyvä olikin että vietiin, kävi ilmi että Mörköllä on mahassa kuolio.
         Oulussa eläinlääkäri oli jättänyt haavaan jonkun ihonriekaleen josta ei johtanut enää verisuonia mihinkään ja iho oli alkanut menemään kuolioon haavassa. Lisäksi Oulussa eläinlääkäri ei ollut huomannut toista isoa haavaa Mörkön selässä joka oli karvojen alla piilossa, hyvää vauhtia kuolioon menossa sekin. Mörköltä jouduttiin poistamaan iso pala ihoa ja lihaskudosta ja  nyt Mörköllä on nyrkin kokoinen avoin haava selässä, ilman tikkejä koska haava joudutaan puhdistamaan eläinlääkärissä joka ikinen päivä tällä viikolla eikä sitä voida sulkea ettei bakteerit pääse muhimaan siellä. Mörkö joudutaan rauhoittamaan joka kerta puhdistusta varten ja on ihan hirveetä kattoa ku toisella on niin paljon kipuja lääkkeistä huolimatta. Miettikää että teillä ois vaikka keisarinleikkaushaava mahassa jossa ei ois tikkejä ollenkaan ja se pitäis avata joka päivä uudelleen, ei kiva! Nyt täytyy toivoa että sitä uudistumista olis havaittavissa tälläkin saralla ja haavan iho lähtis paranemaan ja sulkeutumaan!
Mä vastaanotin tänään tällaisen kommentin:
Anonyymi Feb 7, 2012 05:10 AM

Mun toivomus ois että kirjottelisit joskus vauva-arjen huonoista puolista? tuntuu että kirjottelet täällä vaan hyvistä asioista etkä ollenkaan koskaan sellasista jos tiara on vaikka vähän valvottanut/kitissyt ja tunnet olos väsyneeksi.
Mut sellanen toivomus jos täällä saa postauksia toivoa. Että mikä on vauva-arjessa raskainta tai väsyttävintä.

Mä aloin miettimään tuota kommenttia ja sitä että miksi mä saan samantyylisiä kommentteja niin usein. Mä oon kyllä kertonut täällä siitä jos Tiara on valvottanut tai kitissyt, esimerkiksi Isänpäivän yönä meillä ei nukuttu kuin muutama tunti jos sitäkään ja viimeviikolla oli vierastuskiukkua. Mutta onko se rikos että Tiara on kiltti ja kultainen tyttö josta mulla ei kovin usein ole mitään valitettavaa? Suututtaako se niin kovasti jos mä en löydä huonoja puolia vauva-arjesta ja ole tyytymätön olooni äitinä? 
               Vauvat on kaikki erilaisia ja se että monilla vallitsee käsitys siitä, että kaikilla pienillä vauvoilla on vaikeaa ja ne valvottavat öisin ja vanhemmilla on mielettömän rankkaa, on aivan väärä. Toki joillain vauvoilla on masuvaivoja tai pienestä pitäen jo paljon temperamenttia, mutta esimerkiksi Tiara ei ole sellainen vauva. Tiara on nukkunut jo yli kahden kuukauden ajan täysiä öitä, miksi mä siis valittaisin väsymystä? Tiara kiukuttelee äärimmäisen harvoin ja silloin kun kiukuttaa niin mä yleensä mainitsen siitä täällä koska se on mulle iso ja mainitsemisen arvoinen juttu siksi ettei se kuulu meidän normaaleihin arkipäiviin. Mä saan myös omaa aikaa jos mä sitä haluan, tähän mennessä en ole kovinkaan paljoa halunnut mutta tiedän että jos mä haluaisin lähteä vaikka kavereiden kanssa syömään ja leffaan niin se onnistuisi samantien.
                 Se että mun blogi ei ole valitusblogi enkä kerro täällä vauva-arjen kamaluudesta ei tarkoita sitä että mä peittelisin jotain tai korostaisin vaan hyviä asioita. Se tarkoittaa sitä että mulla ei ole mitään valitettavaa, koska kyllä mä täällä kerron ikävistäkin asioista kuten vaikkapa Mörkön sairastumisesta tai mun rankasta teini-iästä. Mä oon jopa paljastanut täällä lähes paljaan, synnytyksen jälkeisen kroppani joten miksi mulla olis jotain salattavaa siitä kuinka usein Tiara kiukkuaa? Postauksia saa kyllä toivoa, ei siinä mitään mutta tää aihe vaan jotenkin särähti mulla niin pahasti korvaan. Miksi vauva-arjen pitäisi olla oletusarvoltaan hirveän kamalaa kärsimystä ja väsymystä kaikilla?
                 Mä nautin äitiydestä ja siitä että saan olla mun perheen kanssa, se on parasta mun elämässä. Tiara on kiltti ja ihanan iloinen tyttö joka ei pienistä hermostu ja mä viihdyn sen kanssa ihan mainiosti eikä mulla ole mitään valittamista mistään neitiin liittyvästä. Mä en aio täällä alkaa myöskään esittämään että meillä ois jotenkin rankkaa, kerron mieluummin asiat sellaisina kun ne oikeesti on.
Ootteko muut äidit kohdanneet samanlaisia oletuksia siitä että vauvan kanssa pitäis olla niin kammottavan väsyttävää ja järjettömän hirveää?

”Moi oon söpö ja Sophie on mun paras kaveri!”

”Tää on mun lempparikohta, niiiiin jännä!”

” Ei se haittaa et kirja on väärinpäin, mua jännittää silti!”

”Toi kissa näyttää ihan pöntöltä ku se on väärinpäin!”

”Nyt mua naurattaa ku kirja on oikeenpäin!”

”Mä lähen nyt kauppaan!”

”Oon kovis chiksi ja pidän mun nyrkist kiinni!”

”BÖÖÖ oon pihalla ku lumiukko!”

”Äiti voitko nyt lopettaa sen räpsimisen ku mä haluun leikkii rauhassa!”

”Mä nyt vähä luen kirjaa täs!”
Sitten vielä vähän bloggaamisesta. Mä oon viettänyt monta tuntia nyt parina päivänä eläinlääkärillä ja sen lisäksi hoitanut ihan normaalit arkiaskareetkin ja tietysti ollut Tiaran, äidin ja Oton kanssa. Oon myös halunnut olla paljon Mörkön kanssa ja paijailla sitä ettei sillä ois niin paha olla. Mä oon siinä samalla jäänyt ihan hirvittävän pahasti jälkeen tässä kommentteihin vastailussa, mistä mä oon pahoillani. Oon kumminkin järkeillyt tän asian päässäni silleen että mieluummin luette multa kokonaisen uuden postauksen kun parin rivin vastauksen kommenttiin. koska tällä hetkellä mulla ei oo riittänyt aika sekä kommentteihin vastaamiseen että postaamiseen. Mä lupaan vastata jokaikiseen kommenttiin mahdollisimman pian, mutta nyt on tärkeysjärjestyksessä kyllä ihan ensimmäisenä Tiaran lisäksi tietysti Mörkö ja keskittyminen sen parantumiseen. Toivottavasti te ymmärrätte!

Nyt toivottelen hyvät illanjatkot kaikille ja kiitoksia paljon ihanista kommenteista ja vinkeistä myös Mörkön suhteen! Ostettiin nimittäin Mörkölle semmonen ”uimarengas” kaulaan joten nyt ei tarvi pitää sitä inhottavaa tötsää ja herralla onnistuu juominen ja syöminenkin helpommin!

Meille on muuttanut mölyapina

05.02.2012
97
Meil on ollu kyl ihan paras viikonloppu pitkään aikaan! Ihan oikeesti, ollaan naurettu vedet silmissä tolle meidän ipanalle joka on maailman ihanin mölyapina! Mä luulin ennen et Tiara oli äänekäs ku meille sanottiin neuvolassa jo kaks kuukautta sitten että Tiara ääntelee tosi paljon, mut siis nykyään toi on aivan toista luokkaa. Tiara huutaa ja nauraa ja hihkuu ja mölisee muutenvaan, ihan kokoajan!  Tiaran rauhallinen iltahetki; yökkäreiden vaihtokin muuttui äsken vuosisadan hauskimmaksi leikiksi kun isi erehty vähän kutittamaan ja Tiaran kiljunnasta innostuneena jatkoi sitten kutitusta, saapa nähdä mihin aikaan illasta Tiara on rauhottunut tarpeeksi sen huutonauruhepulikohtauksesta, yleensä kun tähän aikaan meillä on valot pimeenä ja Tiara syö tuttia peiton kanssa sitterissä ja odottelee iltavelliä.
                         Ja hei mikä vierastus? Puhuinko mä jostain sellasesta? Ei meillä oo kyllä siitä enää tietoakaan, Tiara ja mun äiti on ihan bestiksiä nykyään. Vaikka Tiaralla ei silmät meinais pysyä auki ku väsyttää niin paljon nii mummulle voi silti nauraa ja selittää ummet ja lammet, vaikka silmät puoliummessa sitten. Sitten se nukahtaa omaan selityksen, turvallisesti mummun viereen olkkarin vierassängylle. Oli ne aika liikkiksiä kun siinä nukku Tirriskä, mummu ja Mörkö yhdessä päiväunia. Ja katottiin kyllä ettei Mörkö mitenkään mene Tiaran päälle ja ollaan muutenkin katottu ettei Tiara huido Mörköä haavaan tai ettei mörkö nuole Tiaran naamaa tai käsiä.
                         Perjantaina äiti toi sen syöttötuolin meille. No sitä ei olla saatu vielä maalattua, tietenkään. Ei me koskaan saada mitään aikaiseksi ihan heti, mutta eipä sen ole niin väliäkään. Mainiosti neiti näytti tuolissa viihtyvän naurusta ja selkeästi helpottuneesta soseensyönnistä päätellen. Sose näyttää olevan nyt suurta herkkua ja neiti oikeen avaa suun apposen ammolleen kun lusikka lähestyy! Jes! Ja turhaan mä huolehdin siitä että Tiara ois vielä liian pieni siihen tuoliin, niin terhakkaana se siinä istuskeli että enää ei epäilytä ollenkaan.
                          Ruuasta puheenollen, käytiin eilen Kampin Memphisissä syömässä ja oli kyllä ihan mielettömän hyvää sapuskaa. Mä otin Halloumi-burgerin vaikken yleensä koskaan tilaa kasvisruokaa mutta oli kyllä loistava päätös, se oli nimittäin ihan törkeen hyvää! Oli ihana käydä ravintolassa syömässä ja viettää vapaapäivää ruuanlaitosta. Tänään sitten innostuttiin ja leivottiin juustokakkua, tällä kertaa vanilja-mustikkarahkatäytteellä, mutta muuten samalla ohjeella kuin viimeksi. Tuli tosi hyvää kakkua ja toi ohje on niin ihanan helppo, ja helppoa on myös sen muuntelu; vaihtaa vaan eri makuiseen rahkaan ja avot!
                       Ainut varjopuoli tässä viikonlopussa on se Mörkön iso haava josta kerroin viime sunnuntaina, vai oliko se maanantai? Haava oli ensin jo hyvää vauhtia paranemassa mutta perjantain jälkeen se on alkanut märkimään oikein urakalla säännöllisestä puhdistuksesta huolimatta ja huomenna on tiedossa taas eläinlääkärireissu. Toinen on niin raukka kun selvästi huomaa että haava on arka ja voi että se on pahan näköinenkin! Toivottavasti lääkäri huomenna keksii jotain ja haavan sais pian paranemaan. Tuntuu niin pahalta kun pitää vaan seurata vierestä eikä voi auttaa, eikä Mörkö suostu syömään edes sen maksanmakuisia särkylääkkeitäkään :S
                       Koska mä en tänään jaksa tapella bloggerin kanssa, mä lisään nyt kuvat poikkeuksellisesti yhtenä läjänä tähän tekstien alle, toivottavasti ei haittaa! Tää on vähän niinku meidän viikonloppu kuvina!

 Memphis<3

 Päivän asu:
Neuletakki – Ellos
Mekko, koru, leggingsit – H&M
Sukkahousut – Seppälä
Ehkä maailman fiksuin ilme?

Ravintolassa, odoteltiin ruokia 50 (!!) minuuttia, mut oli kyllä sen arvostakin!

Mun puoliksi syöty halloumiburgeri<3
Jötkäle isin sylissä<3

Söpöimmät<3

Meillä oli ruokalaput pesussa mut neidille piti kehittää jonkunlainen suojaratkasu koska meidän keittiössä on kylmä kun partsin ovi vetää joten  Tirriskä ei voinu olla ilman paitaakaan, puettiin sille sitten mun vanha bambi t-paita 😀

Kyllä nauratti ku oli ihan liian iso paita!

Tyytyväinen Tirriskä uudessa syöttötuolissaan<3

”Ei hitsi tää on JÄNNÄ!”

”Mut kyl meitsi händlää tän, mä otan nyt ihan coolisti!”

”Hei en mä sotkenu ku ihan vähä, eiks ni!”

”Äitiiiiiii! Voinksmä pliispliispliis laittaa hetkeks nyrkin suuhun? Se on nii hyvää dipattuna soseeseen!!”

”Tää on paljon paremman makusta ku saan istuu ihmisten ilmoilla eikä tarvi lattianrajasta tihrustaa!”

”Kyllä nyt hymyilyttää!”

”No okei voin mä nopsaa poseeraa kamerallekki, eiks se niin oo et tähden pitää näyttää hyvält jopa sillon ku se syö ja kattokaa kuin tyylikäs mä oon ku mä syön ;))”

Meidän karvapallero<3 Raukka ku joutuu pitään tota tötsää päässä 🙁

Äiti ja Tirriskä alkamassa päikkäreille, neiti päätti vetästä peiton korville!

Tossa on toi Mörkön haava, se on ihan hirmu pahan näkönen ja mä oisin halunnu viedä sen lääkäriin jo sata kertaa mut meidän on pitäny kuulemma vaan ”seurata” sitä. Huomenna me kyl viedään se vaikka mikä ois!

Otto murskaa keksejä kakkupohjaan, ihana muru<3

Juustokakkusörsselit!

Valmis kakku! Ulkonäkö ei ehkä oo maailman paras niinkun ei mun tuotoksissa yleensäkään mut maku oli mitä mainioin!

Nyt mä alan syömään vielä pikkusen juustokakkua ja sitten voisin käpertyä murun viereen peiton alle ja kattoo vaikka leffaa, Tiarakin meni jo nukkumaan. Ihanaa viikonalkua teille kaikille!


Kummitätejä ja muita ihania

30.01.2012
80

Meillä oli aivan ihana viikonloppu! Perjantaina Netta saapui meille onnistuneesti Jyväskylästä vaikka juna olikin myöhässä (ylläri sinänsä). Käytiin kaupassa herkkuostoksilla ja tultiin meille syömään kaupan kalatiskiltä ostettua sushia ja itsetehtyä jättikatkarapu-Caesarsalaattia. Mä haaveilin sushista koko raskausajan mut sit se himo meni jotenki ohi synnytyksen jälkeen. Nyt ku sit vihdoin muistin sushin olemassaolon niin ai että oli taivaallista vuoden tauon jälkeen! Syötiin muuten tasan vuosi sitten viimeksi Netan kanssa sushia Tallinnan reissulla, hassua miten oli päivälleen vuoden tauko ja hassua miten voin muistaa jotain tollasta. Kaikkein hassuinta kuitenkin on kyllä se miten paljon asiat on muuttunu vuodessa!
                        Perjantaina meillä jäi sitten leffakin katsomatta kun Tiaran mentyä nukkumaan innostuttiin fiilistelemään biisejä ja (taas kerran) käymään kaikki meidän vanhat kuvat läpi lähes viiden vuoden ajalta ja (yli tuhat kansiota :D). Lauantaina Netta värjäsi ja muotoili kulmat ja värjäsi myös ripset sekä meikkasi mut. Ainiin ja sain akupainantaa kasvoihin sekä ihanan rentouttavan kasvohoidon ja -hieronnan. Ihana Netta kun jaksoi hemmotella mua, on se kiva että on kosmetologiopiskelija kummitätinä Tirriskällä! Tämmösiä kuvia tuli lauantaina räpsittyä:

                         Sunnuntai meni sitten siivoillessa ja valmistautuessa toisen kummitädin Nonan vierailuun. Nona toi meille mukanaan blogikollegani Minnan ihanan Leo-poikansa kanssa ja Leon kummitädin Veeran. Voi että oli ihana saada vauvavieraita ja nähdä niin ihana pieni tuhiseva 2kk vanha poju! Kyllä se kahden kuukauden ikäero on vaan niin iso vielä tässä iässä, vaikka vauvat oli melkeen samanpainoisia niin silti Leo-poikaa oli ihan erilaista pitää sylissä kun toinen oli niin ihanan rentona ja Tiara taas on semmonen jäntevä ja tarraa kaulasta kiinni ja sörkkii mun naamaa ja heiluu joka suuntaan. Oli Tirriäinen muuten vähän Leoa isompi mutta kädet oli pienemmät! Vissiin muhun tullu ku mullaki on pienet kääpiösormet.

Uninen neiti, riisuin ulkovaatteet ja juttelin ilosella äänellä ja pussailin ja pöristelin mut toinen ei vaan saanu simmuja auki<3

Onneksi minuuttia ennen kuin ovikello soi vieraiden merkiksi niin Tiaran silmät aukes jotenki maagisesti ja se oli oma pirteä itsensä<3

Kummitätsy ja kummitytsy<3
Leon kummitätsy 🙂

”HÖÖÖÖ!! ÖBÄÖÖÖ!!!”

Otolla oliki kaksi vauvaa hoidettavana, noei mut äidit oli piilossa!

Eilen illalla sain inhottavan puhelun että joku super mega idiootti omistaja oli antanut ison koiransa käydä meidän pienen Mörkö-chihun kimppuun kun äiti ja Mörkö oli lenkillä illalla. Mörkö sai sormen syvyisen haavan mahaansa kun isompi koira oli retuuttanut mörköä suussaan ja koiran omistaja oli kaksin käsin vääntänyt sen leuat auki että sai irrotettua sen Mörköstä. Mörkö piti nukuttaa ja leikata mutta onneksi ei tullut sisäelinvaurioita, toivottavasti se pieni pulla paranee pian että äiti ja Möge pääsee meitäkin tänne moikkailemaan! Kauhee ikävä sitä pientä karvasta palleroa<3 Ja äitiä kans!
                    Tänään herättiin Tiaran kanssa aamulla vasta kymmeneltä ekan kerran neidin kolmannen kummitädin puheluun Rovaniemeltä! Ompas ollut kummientäyteisiä päiviä, ihanaa! Mut missä ne kummisedät luurailee ku tätejä tässä vaan tullu nähtyä! Vinkvink vaan herra kummisedillekin että saa tulla kahvittelemaan ja vaihtamaan kakkavaippaa, eiku!
                    Tänäänkin on ollu kiva päivä kyllä, ollaan laulettu ja leikitty neidin kanssa! Mä oon vähän huono noissa lastenlauluissa ku en muista aina sanoja kaikista mutta onneksi tuo Tirriäinen ei vielä niin paljoa ymmärrä muuta ku että äiti kuulostaa iloselta ja laulaa jotain.  Ja onneksi on youtube josta voi laittaa taustalle pyörimään niin Piippolan Vaarit kuin Muumilaulutkin niin äiti saa vähän avitusta sanojen kanssa. Pää olkapää peppu -laulu on Tiaran suosikki kun siihen liittyy myös leikki ja se onneksi onnistuu multakin ja ihan ilman youtubea! Tässä vielä kuvia meidän ihanasta pallerosta jolla on muuten päällä ihanan blogimutsin Anniinan joululahjaksi lähettämä Espritin upea rusettipaita!

No okei tää muumiyökkäri ei oo kyl Esprittii nähnykkää ku tää on otettu vast
aheränneenä aamulla 😀

Voiko tota ilmettä kuvailla muulla sanalla ku HOOPO :DDD ihana <3

”Naminaminaminami nyrkkiäääää, hampaitaa see vahvistaa!” ”Oho se tais kyl olla porkkana joka niitä vahvistaa, eikä mulla kyl oo hampaitakaan”

Tämmönen ilmestyi tänään isin facebook -seinälle työpäivää piristämään!

Mä oon ollu niin kiireinen tänä viikonloppuna että jääny blogin päivitys vähän vähemmälle. Mä en halua ikinä lopettaa kyllä tätä blogia jos sen jatkaminen vaan on mahdollista läpi elämän mutta sen voin kertoa että kyllä muakin välillä ahdistaa. Mua stressaa jos mä en ehdi postaamaan, mua stressaa jos mä en jaksa postata, mua stressaa odottavat kommentit vaikka niihin onkin kiva vastata ja mua stressaa se että jollain tapaa ”petän” lukijoiden odotukset jos vaikka oonkin luvannut postata ja sitten en millään jaksakkaan. Se stressi vie nykyään osan postaamisen ilosta, mä en tiedä miksi. Tää on alkanu tuntua välillä melkein kuin duunilta vaikka tän pitäis olla vaan mukava harrastus.
                           Toinen stressitekijä blogin pidossa on taas viimeaikoina ollut anonyymien ilkeät kommentit, joka kerta kun meen hyväksymään uusia kommentteja mua pelottaa että mitähän  kakkaa sieltä taas löytääkään mieltä pahoittamaan. Vaikkei niistä tarvitsekaan välittää niin ei ne mukavaltakaan yleensä tunnu ja viime viikolla niitä tuli pitkän tauon jälkeen taas todella paljon ja todella törkeistä aiheista. Mulle on ihan sama mitä musta tai mun ulkonäöstä sanotaan, vaikka en mä mitään törkykommentteja hyväksy itseenikään liittyen, mutta sillon kun joku kommentoi mun lapsesta jotain ilkeää niin todella tekee mieli ottaa anonyymeiltä kommentointimahdollisuus pois. Se ois ikävää että kaikki mukavatkin anonyymikommentit häviäis samalla, mutta toisaalta en koe tarvitsevani tollaista ihan turhaa haukkumista mun elämään kun sen kerran voin välttääkin.
                            Mä haluaisin löytää sen bloggaamisen  ilon uudestaan ja lopettaa tän turhan stressaamisen, koska mä tiedän että mun blogi ei ole kenellekään niin tärkeä että päivä menis pilalle jos postausta ei näykään. Siksi mä aion nyt olla stressaamatta, mä postaan jos mulle tulee sellainen olo että ”Mun on pakko saada kirjottaa tästä blogiin!/Hei tietäisköhän toiset äidit tätä?/Mä haluun et kaikki näkee kuin söpö meidän ipana on!” etc.  Blogi ei ole siis jäämässä millekään tauolle tai mitään enkä usko että postaustauot venyvät paria päivää pidemmiksi edelleenkään mutta pointti oli se että en aio ottaa enää stressiä. Jos musta tuntuu että on asiaa niin postaan vaikka kolmesti päivässä ja jos ei ole niin sitten ei vaan ole ja tuun postaamaan sitten kun siltä tuntuu.  Ja mä mietin vielä tota kommentointiasiaa, riippuen siitä loppuuko noi törkeät kommentit boxissa vai ei.

Nyt mä toivotan ihanaa viikkoa kaikille ja haluan vielä kiittää teitä kaikkia niistä ihanista neuvoista ja kommenteista joita oon saanut<3 Moikkamoi!


« Vanhemmat
Uudemmat »