Mitä me ostetaan ruokakaupasta ja miksi

10.10.2019

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa.

Muutama viikko sitten kirjoitin asioista, jotka omalla kohdallani ovat vaikuttaneet mun ruokasuhteeseen ja jotka ohjasivat ennen valintojani ruokakaupassa. Kirjoitin teinivuosistani ja niistä ajoista, kun hinta oli tärkein vaikuttava tekijä ruokaostoksille. Nykyään olen siitä onnekkaassa asemassa, että pystyn tekemään ruokaostoksia myös muilla perusteilla, kuin pelkästään hintalappuja tuijottamalla. Tänään ajattelin tehdä katsausta siihen, mitä meidän kauppakassista löytyy ihan tavallisena arkipäivänä ja miksi.

Näissä kuvissa on esillä meidän tavalliset täydennys-ruokaostokset keskeltä viikkoa. Ne eivät ole koko viikoksi, vaan muutamaksi päiväksi, kaveriksi sellaisille jutuille, joita kotoa jo löytyy. Tässä on kuitenkin esillä paljon sellaisia juttuja, joita me käytetään säännöllisesti ja ostetaan usein ja siksi tämä oli mun mielestä hyvä esimerkkikassi tähän postaukseen. Etenen tuotteiden kanssa samassa järjestyksessä kuin meidän lähi- K-Supermarketin pohjapiirros menee.

Hevi-osastolla mun ostoskäyttäytymistä ohjaa eniten satokausiajattelu. Pyrin ostamaan niitä hedelmiä, vihanneksia ja marjoja, jotka kulloinkin ovat parhaimmillaan. Suosin ehdottomasti kotimaista ja lähellä tuotettua tällä osastolla, mutta ostan myös joskus ulkomaisia satokaudelle ajankohtaisia vihanneksia ja hedelmiä, joita ei Suomesta välttämättä saa, kuten vaikkapa talvella persimoneja ja klementiinejä. En ole ehdoton valinnoissani ja kyllä me syödään välillä myös avokadoja sekä esimerkiksi USA:sta tuotua bataattia vuoden ympäri, mutta pääosin suositaan satokausiajattelua.

K-Supermarketin hevi-osastolla mun mielestä ihaninta on se, että niin monissa eri vihanneksissa ja hedelmissä lukee tarkasti kenen tilalta se on tullut. Tuottajia nostetaan isosti esiin. Tulee hyvä mieli ostaa joltain tietyltä tuottajalta, eikä vaan ”tomaattia”. Tuotteiden yhteydessä on kerrottu laajasti mistä kunnasta ja miltä tilalta keneltä tuottajalta tuote on, ja näin saa myös tiedon siitä, kuinka pitkän matkan tuote on kulkenut kaupan hyllylle.

Näin syksyllä satokauden mukaan mun ostoskoriin päätyy usein kotimaisia juureksia kuten porkkanaa, punajuurta, keltajuurta ja raitajuurta, sipulia, kurpitsaa, sieniä kuten suppilovahveroita ja kanttarelleja ja hedelmistä etenkin omenoita. Viime viikolla ostin myös kotimaisen valtavan vesimelonin meidän 8-vuotiaan synttäreille. En edes tiennyt, että niitäkin kasvatetaan Suomessa! Kauppareissujen ostetuimmat jutut hevi-osastolta meillä on varmaan ympäri vuoden kotimainen kurkku ja tomaatti, sekä tuoreet yrtit. Niitä vaan kuluu niin älyttömästi joka päivä.

Juustohylly on mun heikkous ja sieltä mä ostan varmasti eniten ulkomaista, vaikka arkijuustoissa kotimaista suosinkin. Mä rakastan voimakkaan makuisia erilaisia juustoja ja vietetään juustoiltaa ehkä kerran kuussa Oton kanssa. Meidän lasten suosikki on valkohomejuusto, jota saa kotimaisenakin vaihtoehtona. Testaillaan aina vähän erilaisia juustoja ja oikeastaan koskaan ei ole vastaan tullut sellaista, joka EI olisi maistunut meille aikuisille.

K-Supermarketeissa on tosi hyvä juustovalikoima, eikä tarvitse lähteä sen suurempaan kauppaan maistellakseen uusia jännittäviä herkkuja. Parhaat juustohillot löytyy muuten myös Pirkka Parhaat -sarjasta: juustohillo-pakkauksessa on kolme erilaista hilloa, joista mun ehdottomat lempparit on greippi ja inkivääri.

Proteiiniosastolla suosin kotimaista tuoretta kalaa sekä kasviproteiineja ja vapaiden ulkokanojen (luomu)munia. Meidän ostoskärryyn päätyy jonkin verran myös kotimaista broileria, eikä kieltäydytä lihasta silloin, kun sitä tekee mieli. Näin lokakuussa me kuitenkin vietetään semi-lihatonta lokakuuta, eikä osteta kotiin ollenkaan lihaa, vaikka muuten sitä saatetaan tulla syöneeksi jossain, esim. lapset koulussa. Tämä on mennyt aika iisisti ainakin ekojen 10 päivän ajan, eikä ole kertaakaan tullut tilannetta, että lihaa olisi kaivannut kotiin. Nykyisin on hyvin helppoa löytää erilaisia hyvänmakuisia kasviproteiineja, meidän suosikkeja on esimerkiksi perus-Härkis, sekä beanit-suikaleet. Tykkään siitä, että kaikki kylmässä olevat vegeproteiinit löytyvät yhdestä hyllystä meidän lähi K-Supermarketissa. 

Leipähyllyllä meidän ostoskoriin päätyy useimmin kauraa ja ruista, mutta lapset tykkäävät myös paahtoleivästä. Välillä herkutellaan kotimaisilla artesaanileivillä, kuten cashew-karpalo-chiabattalla. Sen päälle ei tarvitse muuta kuin voita ja avot! Mutta se on pelkkää vaaleaa leipää, joten meillä se on sellainen viikonloppuherkku ja muuten suositaan kuitupitoisempia vaihtoehtoja.

Maitohyllyllä meidän kärryihin tarttuu barista-kauramaitoa kahvimaidoksi. Ostetaan aina pieniä 2dl tölkkejä, koska yksi sellainen kestää meillä Oton kanssa kahvimaitona juuri sen viisi päivää, jonka purkki säilyy avattuna. Näin ei tule hävikkiä, kun ei muuhun käytetä. Lapset ovat tänä syksynä vaihtaneet omasta halustaan maidon tilalle kauramaidon, jota käyttävät esim. kaakaossa ja murojen kanssa. Jugurtin he syövät edelleen maitopohjaisena ilman lisättyä sokeria. Mun omia lempijugurtteja on Helsingin meijerin lähellä tuotetut jugurtit, joista omena ja puolukka on ehdottomasti parhaat. Meidän lähi K-Supermarket oli eka kauppa, jossa näihin törmäsin jo vuosia sitten ja olen niin iloinen, että niitä saa edelleen ja muutkin ostavat pienen tuottajan juguja, joita en koskaan ole nähnyt esimerkiksi markkinoitavan missään.

Kuiva-aine- ja säilykehyllyiltä valitsen kärryyn usein erilaisia papuja ja linssejä, riisiä ja pastaa (arjessa yritän suosia tummaa ja täysjyvää, mutta herkuttelen joskus kyllä valkoisella). Lisäksi meille ostetaan kaurahiutaleita puuroon ja leivontaan sekä täysjyvämuroja ja granoloita, joihin ei ole lisätty sokeria tai joissa sitä on hyvin vähän. Näiden lisäksi tulee ostettua myös pähkinöitä ja siemeniä, kahvia ja kookosmaitoa, sekä erilaisia maustekastikkeita.

Pakastimeen ostan joskus helppoja arkiruokia, kuten täysjyvä-kalafileitä, punajuuri-kasvispullia ja erilaisia perunapakasteita.  Sekä tietenkin jäätelöä! Rehellisyyden nimissä on myös myönnettävä, että me ollaan edelleen pakastapizzan ystäviä ja sitä tulee  myös syötyä vähintäänkin kerran kuussa, ellei useamminkin. Se on meidän kauppa-pahe.

Me ei olla missään ruoka-asioissa ehdottomia ja kaikkein eniten ruokaostoksia ohjaavat maku, helppous ja terveellisyys, mutta pyritään tekemään hyviä valintoja silloin kun se tuntuu luontevalta. Kun on tehnyt muutoksia ruokavalioon pikkuhiljaa, niihin on ollut helppo sopeutua ilman luopumisen tuskaa, kun ei oikeastaan olla luovuttu mistään. Joskus me ostetaan myös jotain tosi epäterveellistä ja kauheaa ja nautitaan siitä täysillä. Se on ihan fine, kun suurimmaksi osaksi pyrkii elämään monipuolisella ja värikkäällä ruokavaliolla.

Meidän perheessä kaikki saavat vaikuttaa omalta osaltaan siihen, mitä kaupasta ostetaan ja otetaan lapset aktiivisesti mukaan keskusteluun ruuasta ja ruokaan liittyvistä arvovalinnoista. He tietävät miksi vähennetään lihan syömistä, miksi vältellään ruokahävikkiä ja miksi suositaan lähellä tuotettuja satokausivihanneksia. Haluan opettaa lapset rakastamaan ja arvostamaan ruokaa ja myös huomioimaan sen, mitä tapahtuu ennen kuin ruoka päätyy kauppaan ja kaupasta lautaselle.

K-Supermarketin arvoihin ja ajatuksiin ruoasta voi tutustua lisää heidän sivuillaan. Ne ovat hyvin linjassa omien ajatusteni kanssa. Arvot ja ajatukset sekä rakkaus ruokaa ja arvostus tuottajia kohtaan tulee vahvasti esiin ihan jokaisella kauppareissulla ja se on mun mielestä tosi kunnioitettavaa. 

Millaiset arvot ja valinnat ohjaavat teidän kauppareissuja? Mitä teiltä löytyy joka viikko ostoskassista?

PS: Kuunnelkaa muuten ihmeessä tämä kaunis biisi, jonka K-Supermarket on tehnyt. Otto on lauleskellut sitä jo muutaman viikon ja mä vasta nyt tajusin, että kyseessä on K-Supermarketin mainosbiisi.


Zelda 13 kuukautta

20.05.2014

Vastahan me juhlittiin 1v-synttäreitä hieman etuajassa, ja nyt kirjoittelen sitten mattimyöhäsenä millainen on Zelda 13 kuukautta. Viikot vilistävät ohitse nopeammin kuin huomaakaan! Kuukaudessa Zelda on kasvanut ainakin metrin, taidoiltaan siis, pituutta ei niinkään. Tällä hetkellä meneillään on selkeä eroahdistuskausi, ja äidin syli on kotioloissa kovaa valuuttaa. Jos en ole Zeldan näköpiirissä kotona, tai jos ollaan missä tahansa muualla kuin kotona, ei äidin kanssa hengailu kiinnosta yhtään, mutta kotona puuhastellessa Zelda on aikamoinen sylittelijä, ihanaa että viihtyy vielä sylkyssä. Zelda on kova halimaan ja osoittaa hellyyttä jatkuvasti kuolapusujen ja pienten puraisujen muodossa.

IMG_4398x IMG_4404xPuheenymmärrys kehittyy kokoajan ihan uskomatonta vauhtia, ja Zelda ymmärtää jo tosi paljon siitä mitä hänelle sanotaan. Zelda ymmärtää selkeästi jo yksinkertaisia pyyntöjä, kuten ”tule/kom” tai ”istu/sitt” tai ”mennään syömään/ska vi äta” tai vaikka ”anna pusu’. Sanojakin tulee jo aika paljon, puhuminen on selvästi enemmän meidän perheen naisten juttu, kuin nopea liikkuminen. Tiarallakin heräsi ensin puheentuotanto (ja hirmuvauhtia heräsikin), ja sitten kävely tuli vähän myöhemmin. Zelda osaa nyt sanoa (ja tarkoittaa sanoillaan sitä mitä sanoo) äiti, tutti, kakka, moi, Tiara ”Tiaaa”, barbi ”baaaabi”, pappa eli isi, mamma, kiikkaaaa eli keinu, kukkuu ja aaaai haliessaan.

Zelda myös nyökyttelee ja pudistelee päätään, välillä ikäänkuin kysymyksiin vastaten. Zelda liikkuu edelleen pääosin tukea vasten kävellen tai kontaten sisällä, mutta reilun kuukauden voimassa ollut kahdeksan tuettoman askeleen ennätys rikkoutui eilen puistossa, kun typy otti kaksi kertaa niin monta askelta peräkkäin, että sekosin laskuissa. Tänään oli puistossa sama juttu, kävely ilman tukea oli enemmän pop kuin konttaaminen, joka saattaa kieltämättä sortseissa olla hiukan epämukavaa ulkosalla. Kävelystä en ole huolissaan, Zelda kuitenkin osaa jos haluaa, toistaiseksi vaan konttaaminen ilmeisesti tuntuu helpommalta ja hauskemmalta vaihtoehdolta. Ja onhan se hauskaa, kun toinen läpsyttää ihan uskomatonta vauhtia kämppää ympäri.

IMG_4413x IMG_4464xKiipeily on edelleen Zeldan lempparipuuhaa, ja nykyään hän kiipeää mutkattomasti itse sohville, sängyille ja pöydille seisomaan. Jatkuvasti saa olla sydän syrjällään, kun toisella ei vielä ole sitä kuuluisaa itsesuojeluvaistoa, ei sitten ollenkaan. Ketterästi Zelda kuitenkin liikkuu ja enemmän se pelko on mun omassa päässä, koska vaikka liikkuminen on hurjan näköistä, niin harvoin sitä kuitenkaan sattuu mitään.

Zelda on innokas pikkututkija, ja mielenkiinnonkohteet vaihtuvat tiuhaan. Eniten kiinnostavat isosiskon puuhat, ja Zelda seuraa Tiaran mukana kuin kuin hai laivaa. Tytöt ovat alkaneet leikkimään tosi paljon yhdessä, ihan niinkuin kaikki tuntemani kahden tai useamman muksun äidit kertoivat tapahtuvan siinä kuopuksen 1v-synttäreiden korvilla. Tytöt halivat, leikkivät piilosta sekä rakentavat legoilla, kun Zeldakin on vihdoin oppinut palikoiden syömisen ja tornien rikkomisen lisäksi laittamaan niitä yhteen. Tänäänkin Zelda kokosi itse korkean legotornin, ja Tipa kiljui isosiskon ylpeydellä ”äiti äiti tule katsomaan, Zelda osasi rakentaa taas!” Parhaita leikkejä on myös majojen rakentaminen ja niissä hengailu, tyynyillä pomppiminen ja niiden päälle heittäytyminen, sekä yhdessä piirtäminen.

IMG_4475x IMG_4482Silloin kun Tiara puuhaa omiaan, Zelda konttaa kämppää ympäri yleensä tietyn kaavan mukaan. Ensin revitään vähän äitiä jalasta, sitten tyhjennetään puoli kirjahyllyä ja kaikki lautapelit sekä niiden sisällöt lattialle, minkä jälkeen kierros jatkuu jääkaappimagneettien luo, ja niitä löytyykin sitten mitä kummallisimmista paikoista. Vaikka Zelda on välillä pieni täystuho, hän rakastaa kerätä leluja ja legoja laatikkoon, ja siivoaakin paljon tunnollisemmin kuin äitinsä.

Zelda maistaa ennakkoluulottomasti kaikkia ruokia couscousista guacamoleen, enkä muista koskaan ekojen 5kk iässä syötyjen maistiaisten jälkeen Zeldan jättäneen ruokaa lautaselle. Pitää nauttia tästä vielä kun voi, kokemuksella tietää jo että kyllä niitä vaikeampiakin ruokailukausia on vielä edessä. Pääosin Zelda syö jo samaa ruokaa kuin me, mutta tietysti jos tehdään tosi mausteista ruokaa niin erottelen oman osan siitä tytöille.

Iloinen, ihana ja reipas Zelda 13 kuukautta rakastaa tanssimista Tiëston ja Afrojackin tahtiin, höpöttää jatkuvasti, haluaisi nuolla tiensä ikkunan läpi pihalle leikkimään, ja ihailee isosiskoaan enemmän kuin ketään. Rakas pieni höpsö tutkimusmatkailija<3