Multa toivottiin postausta siitä miten tiukasti suhtaudumme erilaisiin hääperinteisiin ja etikettisääntöihin omissa häissämme ja mielestäni aihe oli todella hyvä! Eli luvassa siis perinteiden ruotimista. Taisin hääblogini ensimmäisessä postauksessa todetakin että meidän häistä ei ehkä ole tulossa ne maailman perinteisimmät ja eiköhän se ole tullut jo tässä selväksikin että tarkoituksena on järjestää tasan ja tismalleen meidän näköisemme häät. Keräsin kuitenkin muutamia mieleeni juolahtaneita tuttuja hääperinteitä ja etikettisääntöjä häitä koskien ja päätin kirjoittaa omat mielipiteemme niistä!

Morsiuskimpun ja sukkanauhan heitto

Nämä me halutaan molemmat ehdottomasti. Mun mielestä hääkimpun ja sukkanauhan heitossa ei ole mitään pakotettua perinnettä, se on vain hauska leikkimielinen osa häitä jota ei haluta jättää poiskaan. Mä en myöskään aio erikseen ostaa mitään heittokimppua, vaan heitän sen ihan oman kimppuni. Vaikka olisikin ihana säilyttää hääkimppu vaikka taulun muodossa niin se ei kyllä sovellu meidän sisustukseen ja mä en tykkää säilyttää turhaa krääsää. Eli ihan hyvillä mielin viskaan kimpun menemään!

Morsiamen / Sulhasen / Anopin ryöstö

Ei tykätä, eikä tule meidän häihin! Mä en ole ollut kuin muutamissa häissä ja jotenkin tämä ryöstöhomma ei yhtään avaudu mulle ja onneksi Otto on samaa mieltä. Eli tämä ohjelmanumero ainakin jää pois meidän häistä.

Häävalssi

Me ei tanssita häävalssia, vaan häätanssi. Ihan rehellisesti sanoen, moniko teistä voi kuvitella mut ja Oton valssaamassa? Mä en ainakaan. Se olisi jotenkin teennäistä ja pakotettua meiltä, ja mieluummin tanssitaan jotain tunteikasta ja omannäköistä, jota ei tarvitse jännittää tai harjoitella etukäteen. Meillä on aivan ihana meidän biisikin jo valittuna johon tanssitaan ja en malttaisi odottaa tuota ihanaa hetkeä kun saan tanssia Oton kanssa sen tahtiin!

Hääkakun leikkaus ja jalan polkeminen

Tämä perinne on mun mielestä tosi hauska, vaikkakin meillä ehkä vähän turha. Ollaan jo niin rooleihimme kangistuneita tutuksi käyneessä perhe-elämässä että yksi jalanpolkaisu tuskin sitä muuttaisi miten meillä kotona määräysvalta jakautuu. Ja en myöskään ehkä halua uhrata tulevia mielettömiä hääkenkiäni siinä pelossa että Otto onnistuisi polkaisemaan ensiksi, hahah!

Vieraiden pukeutuminen

Vieraiden pukeutumisesta olen kuullut vaikka ja millaisia etikettisääntöjä, kuten että ei saa pukeutua näyttävämmin kuin morsian, ei saa pukeutua punaiseen tai ei saa pukeutua valkoiseen/vaaleaan. Ainoa joka näistä mulle merkitsee on se että ei saa pukeutua valkoiseen/vaaleaan. Sitä mä pitäisin epäkohteliaana mua kohtaan. Mun mielestä punainen on väri muiden joukossa ja siihen saa ehdottomasti pukeutua myös mun häissäni.

Tuo näyttävyyssääntö – jos joku ihan oikeasti onnistuu olemaan morsianta näyttävämpi hänen omana hääpäivänään niin silloin on kyllä kyse joko aivan järkyttävän suuresta ylilyönnistä vieraan puolelta tai sitten morsiamen haluttomuudesta olla itse kovin näyttävä omana hääpäivänään. Kummankaan en usko omissa häissäni toteutuvan. Mun mielestä on enemmänkin toivottavaa kuin paheksuttavaa että vieraat pukeutuvat näyttävästi, en ollenkaan pelkää sitä että joku veisi multa huomiota.

Jotain uutta jotain vanhaa jotain sinistä jotain lainattua

Mun mielestä tämä on ihana ja suloinen hääperinne jota haluan ehdottomasti noudattaa! Jotain sinistä mulla onkin jo Juhlacenteristä saadun sinisen I do -kenkätarran muodossa, mutta nuo muut vielä puuttuvat. Saa nähdä mitä me keksitään mulle, pari ihanaa juttua on jo mielessä mutta niistä kerron lisää myöhemmin.

Morsiamen ja sulhasen nukkuminen erillään ennen häitä

Tämä ei mun mielestäni ole meille relevantti perinne, me ollaan kuitenkin hääpäivästä seuraavana päivänä eletty yhteistä elämää jo tasan kolme vuotta ja ollaan kahden lapsen vanhempiakin. En usko sen tuovan huonoa onnea tai mitenkään muutenkaan vaikuttavan mihinkään että nukutaan yhdessä häitä edeltävä yö. Päinvastoin uskon sen olevan vaan tosi hyvä juttu, koska en osaa nukkua ilman Ottoa ja varmaan pökertyisin jännityksestä enkä ollenkaan saisi nukuttua jos en saisi nukkua oman murusen vieressä ennen suurta päivää.

Sulhanen ei saa nähdä morsiuspukua

Tällä säännöllä ei ollut mulle mitään väliä, mutta Otto osoittautuikin tässä mua perinteikkäämmäksi yllättäen. Otto ei siis halua nähdä morsiuspukua ennen kuin vasta hääpäivänä, vaikka me kyllä joudutaan käymään potrettikuvauksessa juuri ennen häitä koska talvella luonnonvalo loppuu niin aikaisin. Eli jokatapauksessa Otto näkee puvun ennen alttaria, mutta luultavasti ei ennen hääpäivää jos vain kykenen salaamaan sen sinne asti (toistaiseksi mulla ei itsellänikään ole puvusta mitään hajua joten hyvin pysyy salassa ainakin vielä).

Mulla ei tullut nyt enempää mieleen näitä juttuja, mutta kysykää vain jos teillä tulee niin voin kertoa meidän kantamme asiaan! Millaisia hääperinteitä teillä oli omissa häissänne? Mitä ette ehdottomasti haluaisi noudattaa?

Tänään on luvassa postaus jonka tekemistä oon odottanut pitkään! Me varattiin hääpaikka jo juhannuksen jälkeen mutta en uskaltanut vielä paljastaa hääpaikkaa jos olisikin tullut mutkia matkaan tai jotain muuta ennen kuin paikka oli virallisesti meille varattu. Nyt ollaan käyty jo suunnittelupalaverissa ja tutustumassa paikkaan ihan livenäkin eikä vain netin kuvissa ja kaikki vaikuttaa ihan loistavalta. Tällä hetkellä meillä on menun suunnittelu käynnissä ja kauhea valinnanvaikeus kun on niin mielettömiä herkkuvaihtoehtoja tarjolla!

Mutta en viitsi enää kauempaa pimittää tietoa, meidän hääjuhlaa vietetään ravintola Dylan Milkissä Helsingin Ruoholahdessa! ”Lokakuussa avattu Dylanin ja Dylan Milkin ”isoveli”, Dylan Milk Bistro & Juhlasali, sijaitsee Ruoholahdessa vain kivenheiton päässä Helsingin keskustasta. Tilaan mahtuu 140 juhlijaa istuvaan tilaisuuteen tai 200 juhlijaa cocktailtilaisuuteen. Kesäjuhlat, iltakokous, häät, rapujuhlat, teemabileet, synttärit – vain mielikuvitus on rajana!” -lainaus Dylan Milkin kuvauksesta Soupster Cateringin sivuilta.

Kuvat 1 2 3 4

Me tiedettiin jo etukäteen että etsitään jotain persoonallista, helppoa ja tyylikästä ja mun mielestä Dylan Milk on sitä kaikkea. Persoonallista siinä mielessä, että se on ainakin itselleni uusi paikka ja tyyliltään modernimpi kuin monet muut juhlapaikat. Helppoa koska kaiken ruoka- ja juomatarjoiluista tilaan ja pöytäliinoihin saa samasta paikasta samalla vaivalla ja paikalle on helppo siirtyä meidän vihkikirkostamme Bulevardilta. Tyylikästä koska Dylanin modernin vähäeleinen sisustus sopii täydellisesti meidän hääteemaan ja jättää hienosti tilaa koristelulle!

Dylan Milkissä on reippaasti tilaa sekä buffetillalliselle että sitten iltabileille ja Brunssiravintolana Dylan Milkistä löytyy myös linjasto buffetien rakentamiseen ja makea baarinurkkaus. Ravintolassa saa myös juhlia senverran myöhään että erillisille jatkoille ei tarvitse uhrata ajatustakaan vaan pirskeet jatkuvat samassa tilassa iltapäivästä myöhään yöhön asti. Mun mielestä se on tosi hyvä, koska helmikuussa mitä luultavimmin on paukkupakkaset ja mua ei ainakaan kiinnosta enää iltasella alkaa siirtymään mihinkään muualle vaan on todellista plussaa voida juhlia ilman sen kummempia säätöjä.

Dylan Milkissä on anniskeluoikeudet eli juomapuolikin tulee ravintolan kautta joten meiltä jää se perinteinen Viron reissu tekemättä. Kalliimpaa, mutta huomattavasti helpompaa! Mä arvostan hääjärjestelyissä ennenkaikkea sitä helppoutta, musta ei ole stressaavaksi Bridezillaksi nimittäin. Menuvaihtoehtojen pohdinnan mainitsinkin alussa, me ollaan Oton kanssa muutama ilta tässä kuolaten lueskeltu noita ehdotelmia ja koitettu kuumeisesti tehdä päätöksiä. Uskon että meillä tulee olemaan ihan huipputarjottavat ja huippujuhlat!

Kuvat 1 2 3 4 5 6

Vaikka tila on tosi iso, avara ja valoisa mä uskon että talven hämärässä sinne tulee aivan mieletöntä juhlatunnelmaa jota voi vielä korostaa sitten tuikkukynttilöillä. Mustavalkoisuus näyttää myös mun mielestä paremmalta tilassa joka on suuri ja avara, koska muuten siitä tulisi helposti tunkkaisen näköistä. Tää oli tälläinen pienimuotoinen esittely tulevasta juhlapaikasta mutta varmasti tulen sekä ennen häitä että niiden jälkeen kertomaan vielä paljon lisää. Ensimmäinen missio tässä on nyt hääpaikan suhteen saada kaikki tarjoilut päätettyä!

Millaisessa juhlatilassa te olette viettäneet häitänne? Millaiset tarjoilut teillä on ollut?

Blogihistoriani hienoin otsikko eiks vaan! Nyt tuli pikkuisen pidempi tauko kun otin sitten FB-tykkääjiltä mielipidettä kysyttyäni parin päivän projektiksi Onnettomat suomalaiset -postauksen kommentit, joihin olen nyt kaikkiin vastannut. Kiitos vielä hurjasti kaikille kommentoineille, ihan mahtavaa miten ajatuksia herättäviä ja tunteikkaitakin kommentteja moni oli laittanut. Parhaita olette! Meillä on ollut ihan luvattoman paljon kiireitä koko alkuviikon, mutta kiire tuottaa tulosta ja voin sanoa että luvassa on huikein blogisyksy koskaan! Kiireiseen viikkoon on mahtunut kymmeniä sähköposteja, mahtavia tulevaisuudensuunnitelmia, pari palaveria ja vaikka mitä! Mä pari postausta takaperin intoilinkin jo tulevasta syksystä ja pakko vielä kerran sanoa että odotan syksyä jo ihan hirmuisesti.

Zelda täytti tänään jo neljä kuukautta, ihan hurjaa! Mun täytyy tehdä ihan kunnollinen 4kk-postauskin mutta täytyy katsoa teenkö sen nyt vai sitten kun saamme mittoja mukaan seuraavalta neuvolakäynniltä. Siihen tosin taitaa olla vielä parisen viikkoa. Meidän neljäkuukautinen neiti on väsymätön ikiliikkuja, pyörinyt oman napansa ympäri jo viikkoja ja nyt hän on löytänyt varpaansakin. Ne ovat ylläripylläri nykyään aina neidin suussa, ihana! En muistanutkaan miten söpöä on kun toinen syö omia varpaitaan autuaasti maiskutellen.

Zeldan 4kk-päivän ja häävalokuvaajien kanssa pidetyn suunnittelupalaverin kunniaksi leipaisin tänään omppupiirakkaa ja siitä tuli tosi hyvää vaikka itse sanonkin! Resepti on vähän kevyempi kuin moni muu, sisältää mm. rasvatonta vaniljajugurttia, nam! Laitan ohjeen sitten siihen ruokapostaus vol. neloseen kunhan olen kerännyt tarpeeksi reseptejä. Suunnitteluapalaveri meni aivan loistavasti ja meidän valokuvaajat on ihan huipputyyppejä, mutta tästä lisää hääblogin puolella, tänne en näitä juttuja löpise enempää.

Ainiin, tämän kiireisen viikonalun kruunasi vielä se että mun Samsung Galaxy S3 jonka ostin kesäkuussa vessanpyttyyn pudonneen tilalle pimahti pari päivää sitten eikä mennyt enää päälle. Se on nyt sitten huollossa ja mulla on käytössä eka kertaa elämässäni iphone, oon aivan hukassa sen kanssa. Eihän iphone ole vaikea, mutta kun on tottunut tekemään kaiken juuri tietyllä tavalla niin on hankalaa kun on eri käyttöjärjestelmä yhtäkkiä! Mutta enköhän mä totu tässä parin viikon aikana, vaikka Samsungia en silti ikinä vaihtaisi pois. Nyt kuitenkin onnistuu taas myös Instagramin päivitys joka oli pari päivää tauolla, jos haluutte nauraa mulle niin käykää katsomassa Oton uusi kuva jolla se ”vähän” dissaa mua, hmph! Ottoa voi seurata Instagramissa nimellä @trueottomoi. Mulla lyö aivot ihan tyhjää kun on ollut niin kiireistä ja olen touhunnut ja näpytellyt koko päivän mutta lupaan palata vähän fiksumpien ajatusten kera huomenna! Tässä vielä pari kuvaa meidän söpöläisestä:

Hyvää yötä ja ihanaa huomista päivää kaikille!♥

En ole pitkään aikaan kirjoitellutkaan siitä missä vaiheessa meillä on hääjärjestelyt! Mutta nyt ajattelin kertoa vähän hääkuulumisia kuitenkin. Meillä on muutaman viikon sisällä vahvistunut viimeinkin monta asiaa joista ensimmäisenä hääjuhliemme valokuvaaja, tai oikeastaan valokuvaajat.Teiltä kaikilta tuli aivan loistavia ehdotuksia ja me ihasteltiin monen suosittelemanne valokuvaajan kädenjälkeä, mutta lopulta voiton vei upea firma nimeltä Täydenkuun kuva, joka oli yksi heistä jotka ottivat itse yhteyttä minuun ja tekivät tarjouksen. Täydenkuun kuvan mielettömän kauniita ja tunnelmallisia valokuvia voi käydä ihastelemassa heidän nettisivuillaan, mutta tulen kertomaan kuvaajistamme yhtä sun toista lisää kunhan olemme pitäneet suunnittelupalaverin ensi viikolla.

Hääpaikka on myös varattu ja hääpaikan kanssa meillä on suunnittelupalaveri myös tässä aivan lähiaikoina, ja kerron sen jälkeen myös paikasta lisää! Nyt voin jo paljastaa sen verran että paikka on aika moderni, vastapainoa Vanhalle Kirkolle siinä mielessä. Paikka on myös tarpeeksi lähellä kirkkoamme ja sopii meidän tyyliin kuin nenä päähän. Mä oon todella innoissani siitä! En malta odottaa että pääsen keskustelemaan tarjoiluista, jotka ovat mun mielestä ainakin häävieraan kannalta ajatellen melkeinpä se tärkein osa hääparin lisäksi häissä.

Meidän häät tullaan myös kuvaamaan videolle ja videokuvaajatkin ovat nyt varmistuneet (haha, heitäkin on kaksi mikä on mun mielestä ihan loistavaa!). Mä kerron heistäkin lisää kunhan saan kirjoitettua vähän infoa ja suunniteltua videojuttuja kuvaajien kanssa! Mutta tarkoituksena on kuvata häät samalla tavalla videolle kuin ihan valokuviinkin eli 12:n tunnin dokumentaarinen kuvaus aina valmisteluista pikkutunneille asti. Me halutaan ehdottomasti häät videolle jotta meidän pikkuiset neiditkin saavat katsella äidin ja isin häitä sitten kun ovat isompia ja ymmärtävät enemmän, ja onhan se tietysti itsekin kiva fiilistellä sitä toivottavasti elämän onnellisinta päivää aina joskus. Luultavasti tulen tänne hääblogiinkin laittamaan jonkinlaisen videonpätkän jotta tekin pääsette näkemään pienen osan meidän hääonnesta!

Kuvat: 1 2 3 4

Hääpuku on vielä täysin valitsematta, sittenkin. Loppujenlopuksi mä tulinkin toisiin ajatuksiin vaikka olin muka niin varma siitä että oikea puku on löytynyt. Mahdollisimman pian onkin siis tarkoitus varailla uutta sovitusaikaa johonkin liikkeeseen ja etsiä se unelmieni puku! Edelleen etsin pitsiä ja olkaimetonta merenneitomallia, mutta vielä en tiedä mistä löydän sen haaveideni yksilön. Tämähän menikin vaikeammaksi kuin luulin! Mutta en jaksa stressata, niin monta ruksia olen kuitenkin jo saanut vetää tehtävälistaan että eiköhän se hääpukukin jostain putkahda esille!

Mulla on niin paljon kaikkea muutakin ihanaa kerrottavaa mutta täytyy jättää vähän toisiinkin postauksiin kirjoiteltavaa. Mutta hyvällä mallilla on asiat ainakin mun mielestäni, stressi on vähentynyt hurjasti viime viikkoina jokaisen varmistuksen myötä. Mun ei siis tarvitse muuttua Bridezillaksi! Hei ainiin, moni kyseli millä nimellä mua voi seurata Pinterestissä! Olen siellä samalla nimellä kuin Instagramissakin eli iinalaura.  Mulla tosin on siellä vasta yksi board koska olen vasta hääjärjestelyiden myötä oppinut Pinterestin käyttäjäksi! Mutta pinnailen kokoajan lisää.

Nyt mä siirryn takaisin Pinterestin ihmemaahan etsimään hääkuva- ja pukuinspiraatiota, ihanaa iltaa kaikille♥

Te valitsitte parisuhdepostauksen ensimmäisenä toteutettavaksi teemapostaukseksi ja mä olin oikeastaan siitä iloinen vaikka kirjoistakin haluan toki kirjoittaa. Mulla on kuitenkin pyörinyt viime aikoina tää aihe mielessä jonkinverran kun tuntuu että joka perhelehdessä ja -nettisivulla toitotetaan ”toisen lapsen kriisistä” ja siitä miten parisuhde menee viimeistään toisen lapsen myötä pilalle tai vähintäänkin muuttuu järkyttäväksi ongelmavyyhdiksi. Mä en yhtään ihmettele sitä miksi näin kirjoitetaan, sillä toinen lapsi on iso muutos elämään vaikkei välttämättä uskoisi.

Usein ajatellaan että se on vain se ensimmäinen lapsi joka muuttaa kaiken, mutta loppujenlopuksi yhden lapsen vanhemmilla on kuitenkin rutkasti aikaa toisilleen – ainakin meillä oli. Yhden lapsen kanssa kaiken lapsen nukkuma-ajan voi viettää haluamallaan tavalla kun taas vauvan ja taaperon vanhempana ainakin näin ensimmäisinä kuukausina lähestulkoon aina on jompikumpi hereillä (tai sitten kello on niin paljon että pitäisi itsekin nukkua) ja mukuloiden yhteiset päiväunet ovat harvinaista luksusta.

Aluksihan toki vastasyntynyt nukkuu 24/7 ja se luo ehkä hieman petollisen illuusion siitä että kaikki on kuin ennen. ”Vauvahan vain nukkuu!” Silloin alussa me saatiinkin kunnon läheisyystankkausta kun Otto piti heti useamman viikon isyyslomaa ja vietettiin ne viikot tosi perheen kesken. Zelda nukkui ruokataukoja lukuunottamatta kokoajan joten meille jäi runsaasti kahdenkeskistä aikaa. Se oli ihanaa aikaa ja varmasti yksi suurimpia tekijöitä sille että ollaan vältytty suuremmilta parisuhdekriiseiltä. Kumpikaan ei väsähtänyt uudenlaisessa arjessa kun saatiin heti aluksi opetella rauhassa kuukauden verran yhteiseloa neljästään ja Zelda kotiutui osaksi meidän perhettä vaikka paljon nukkuikin.

Sittemmin yhteisen ajan puute on vaivannut meitäkin, Zeldan syntymän kanssa samaan syssyyn sattuivat vielä hääjärjestelyiden alkaminen ja mun blogiharrastuksen muutos harrastuksesta osa-aika duuniksi ja ne ovat todella syöneet niitä yhteisiä tunteja. Kuitenkin, koen että kaikki on mennyt paremmin kuin odotin ja olemme saaneet sitä yhteistäkin aikaa enemmän kuin uskalsin toivoa. Me saadaan olla onnellisia siitä että meille on siunaantunut perustyytyväiset, terveet tyttäret jotka tykkäävät nukkua öisin. Vaikka päivisin tytöt eivät useinkaan nuku yhtäaikaa, iltaisin ja öisin me ollaan saatu aina niitä rauhallisia kahdenkeskisiä hetkiä kun ollaan vähän nipistetty omista yöunista, mikä näkyy pienten silmäpussien radikaalina eskaloitumisena koko naaman roikkumiseksi.

Sen lisäksi että yöllä ollaan nautittu toistemme seurasta, me ollaan opeteltu iloitsemaan niistä pienistäkin kahdenkeskisistä hetkistä. Muistan kun oltiin alkukesästä kaupassa ja molemmat neidit sattuivat nukahtamaan alun jälkeen ensimmäistä kertaa yhtäaikaa rattaisiin. Se tunne kun sai käydä kaupassa ja liihotella kahdestaan valitsemassa herkkuja oli jotain sanoinkuvailemattoman ihanaa! Sittemmin ne kerrat ovat jo lisääntyneet ja usein tulee lähdettyä yhdessä kävelylle juuri Tiaran päiväuniaikaan kun tietää että Zeldakin nukahtaa takuuvarmasti kun vaunut ovat liikkeellä ja saadan näinollen pari tuntia kahdenkeskistä jutteluaikaa ja vielä ulkoilut kaupanpäällisiksi.

Pienten yhteisten hetkien lisäksi me ollaan yritetty ajatella toisiamme ja välillä muistaa pienillä ylläreillä, tuomalla kaupasta toisen lempiherkkua yllätykseksi, viemällä lapsia ulos että toinen saa hetken ihan omaa aikaa tai hieromalla illalla hartioita. Lisäksi meillä on myös sallittua sanoa jos väsyttää ja ei jaksa, silloin toinen voi leikkiä lasten kanssa ja toinen saa nukkua tai tehdä mitä ikinä haluaakaan. Tästä ehkä johtuukin että meillä ei usein kuule noita sanoja ettei jaksa, kun tietää että jos sellainen tilanne oikeasti tulee niin sitten saa ihan rauhassa hetken itselleen.

Kahden lapsen kanssa se on entistä tärkeämpää että molemmat vanhemmat osallistuvat niin lasten- kuin kodinhoitoonkin yhtälailla. Kun kumpikin hoitaa oman osansa on suurempi mahdollisuus ehtiä joskus tekemään jotain myös yhdessä ja kaikki sujuu sutjakammin. Meidän ei onneksi koskaan ole tarvinnut tästä asiasta edes käydä keskustelua, molemmille kun on alusta asti ollut selvää että perhe on perustettu yhdessä ja yhdessä kaikki myös tehdään. Vessanpesu ja imurointi kuuluvat mun suosikkeihin, Otto taas tykkää siivota keittiötä. Molemmat tykkäävät laittaa ruokaa, mutta arkisin ruoka odottaa valmiina kun Otto tulee töistä. Se on mun mielestä mukava tapa toivottaa tervetulleeksi puoliso töistä kotiin ja jutella yhteisellä aterialla päivän jutuista.

En voi myöskään tarpeeksi korostaa sitä miten ihana isä Otto on! Otto jaksaa aina leikkiä lasten kanssa, jutella ja hassutella, lohduttaa, vaihtaa vaippaa, käyttää potalla ja antaa iltapalaa. En olisi kyllä koskaan voinut kuvitella että joku voi olla noin ihana, huolehtiva ja rakastava isä! Tiara on ihan isin tyttö ja Zeldakin varmaan kunhan kasvaaa vähän isommaksi ja on vähemmän ihastunut tisseihin. Imetys asettaa tietysti omat rajoitteensa sille mitä isä voi vauvan kanssa ensi kuukausina tehdä, mikä on vähän harmillista. Mutta  mitä isommaksi Zeldakin kasvaa sitä suuremmaksi Oton rooli tulee ja kunhan kiinteät parin kuukauden päästä astuvat kuvioihin saa Otto tarttua lusikan varteen ja syöttää Zeldaa.

Meillä on käytössä edelleen sama juttu kuin Tiaran pikkuvauva-aikana, eli molemmat saavat nukkua viikonloppuisin pitkään, toinen lauantaiaamuna ja toinen sunnuntaiaamuna. Kun molemmat tietävät että saavat sen oman ihanan rauhallisen aamun niin viikotkin jaksaa heräillä paremmin. Vaikka lasten myötä kyllä se taito nukkua pitkään on vähentynyt, ennen sitä saattoi nukkua 12-14 asti ilman mitään ongelmia ja nykyisin herätään molemmat yleensä viimeistään kymmeneltä vaikka kukaan ei herättäisi.

Vaikka meillä on ihanat, helpot ja tyytyväiset lapset niin kyllä meitä silti joskus väsyttää. Silloin saattaa olla hermo kireällä, varsinkin jos väsymyksen yhdistää stressiin tekemättömistä asioista. Mutta väsymyksen aiheuttamat pikku kinastelut on syytä jättää ihan omaan arvoonsa, kun tietää että ne tosiaan johtuvat vain väsymyksestä.Toisen lapsen myötä nämä väsymyskinastelut ovat tulleet ehkä yleisemmiksi, mutta en kyllä voi sanoa että me edelleenkään riideltäisiin tai edes kinasteltaisiin usein. Ja vaikka yhteistä aikaa on tällä hetkellä vähemmän ja stressiä enemmän, en silti hetkeäkään ole ajatellut että pieni ikäero muksuilla olisi huono juttu. Tiarasta ja Zeldasta on jo nyt niin paljon iloa toisilleen että voin vain kuvitella miten mahtavat leikkikaverit tytöistä tulee. Ja sitten me otetaan Oton kanssa kaikki irti siitä ilosta, hah!

Musta tuntuu että meillä menee paremmin kuin koskaan ennen, vaikka aina on hyvin mennytkin. Meillä on toisemme ja kaksi ihanaa pientä tyttöä jotka kasvavat ja kehittyvät kokoajan ja joista me ollaan maailman ylpeimpiä. Alussa totesin että en ihmettele miksi toisen lapsen kriisistä usein puhutaan, sillä näin suuressa muutoksessa varmasti piilee ainekset pahemmankin luokan taisteluihin vanhempien välillä. Mutta kun muistaa arvostaa toista siitä mitä hän tekee perheen hyväksi, osoittaa rakkautta ja miettiä vähän miten asiat ilmaisee niin sillä pääsee jo pitkälle.

Ällösöpöilmoituksena tähän loppuun vielä että enää 186 päivää siihen että me sanomme toisillemme tahdon ja mä en millään malta odottaa♥

Miten teillä on vaikuttanut toinen lapsi parisuhteeseen vai onko mitenkään? Kuinka paljon vietätte yhteistä aikaa ilman lapsia?