Lauantaina oli kauan odotettu päivä, eli mun polttarit ja musta tuntuu että en vieläkään ole toipunut siitä hämmennyksestä, miten upeat juhlat mulle oli järjestetty! Mun kaveripiiri on tosi laaja ja levittäytynyt ympäri Suomea, mutta silti todella moni mun ystävä oli järjestänyt itselleen vapaan hetken mun polttareita varten ja meillä oli ihan huippu porukka kasassa. En edes oikeastaan tiedä miten voisin ylistää polttareitani tai ystäviäni tarpeeksi, joten ehkä on aika kertoa itse juhlista?

Polttarit alkoivat ylläribrunssilla meidän naapurin Oonan luona, mikä oli mun mielestä aivan ihana idea! Mua nauratti kauheasti kun en yhtään tiennyt mitä tapahtuu kun lähdettiin kaasojeni Emmiksen ja Netan kanssa meidän ovesta ulos, ja sitten mentiinkin hissillä pari kerrosta alemmas naapuriin brunssille. Mun ystävät olivat valmistaneet mielettömän brunssin piirakoineen, croissantteineen ja tuoreine mimosa-drinkkeineen, eikä päivä olisi paremmin voinut lähteä käyntiin.

Brunssin jälkeen suunnattiin hieman karuun säähän ulos, mutta ehdittiin onneksi paeta hotellimme sviittiin ennenkuin myrsky äityi todella pahaksi. Ulko-ohjelmassa oli kukkakimppukeilausta, mikä oli huisin hauska ice-breaker ja saatiin kyllä tunnelma ihan kattoon ja kiljuttiin kuin Himymin woo-girlsit konsanaan. Kukkakimppukeilauksessa ideana oli saada kukkakimpulla pulloista tehdyt ”keilat” kaadettua, mikä oli aika hankalaa, mutta maailman hauskinta! Kukkakimppu koki kovan kohtalon, raukkaparka.

Meidän juhla- ja yöpymispaikkanamme toimi Hotelli Seurahuoneen sviitti mm. poreammeella varustettuna, ja en olisi kyllä mitään ihanampaa juhlapaikkaa osannut toivoakaan. Seurahuone sijaitsi alle 50m päässä ravintolasta jossa kävimme syömässä, kuten myös klubista jolla illalla juhlimme. Sijainti oli aivan täydellinen, ja niin oli miljöö muutenkin. Meidän sviitissä oli ihanan paljon tilaa, sopivasti istumapaikkoja, mahtava huonekorkeus, monta peiliä meikkaaville (ja edelleen kiljuville) tytöille, kaksi suihkua, ja se poreamme.

Huoneesta löytyi myös skumppaa ja muuta juhlajuomaa niin paljon että kilttiä kotiäitiä kauhistutti, mutta hienosti jaksoin koko illan enkä yhtään hävinnyt nuoremmilleni vaan juhlin täysillä loppuun asti!

Pikaisen naamojen kohennuksen jälkeen me siirryttiin Sokoksen yläkertaan ravintola Loisteeseen syömään, ja ruoka oli todella hyvää! Mä söin itse broileria, sieniohrattoa ja hunajapaahdettuja juureksia, mikä oli superherkullista, mutta kaikki muutkin kyllä tuntuivat todella tykkäävän omista annoksistaan eli ehdottomasti voin suositella Loistetta. Parasta ravintolassa olivat loistavan seuran ja maittavan ruuan lisäksi kuitenkin mielettömät näköalat ympäri Helsingin keskustan. Kymmenennestä kerroksesta oli nimittäin ihana tuijotella kaupungin valoja ja ulkona pauhaavaa lumimyrskyä, kun tiesi että hotelliin on niin lyhyt matka ettei ehdi edes tulla kylmä.

Ruoka-annokset olivat juuri sopivan kokoisia, maha tuli täyteen mutta ei tullut ähky eikä sen myötä järkyttävä ruokalevon tarve, eli jaksettiin jatkaa juhlintaa heti syönnin jälkeen. Ruokailun jälkeen vuorossa oli vähän morsiamen menneisyyden läpikäymistä, mikä aiheutti kyyneleet silmissä naureskelua ja kiivasta väittelyä vuosiluvuista ja tapahtumien kulusta. Meillä oli niin hauskaa! Tytöt olivat askarrelleet mulle oman polttarikirjan, minne oli liimattu monta sivullista kuvia musta ja mun nuoruusvuosista, ja käytiin sitten näitä kuvia stoorien kera läpi.

Muisteloiden jälkeen me alettiin tietysti pelaamaan juomapeliä, joka olikin vähän erilainen juomapeli. Mä sain vastata kysymyksiin, joihin tytöt olivat laittaneet myös Oton vastaamaan, ja mun piti aina koittaa arvuutella että mitähän se Otto oli mahdollisesti vastannut. Tytöt olivat tainneet ajatella saavansa mut nalkkiin tällä pelillä ja juomaan useammankin huikan, mutta siinä kävikin niin että arvon polttareiden järjestäjät joutuivat juomaan mua enemmän, hahaa! He kyselivätkin multa että jutellaanko me oikeasti Oton kanssa noin paljon, kuin vastausten perusteella kävi ilmi. Ollaan kuulemma ihan liian yliällösöpöjä, tai jotain sinne päin!

Hotellilta me lähdettiin sitten loppuillasta vielä melkein hotellin viereen Namuun, missä meille oli pöytä täynnä skumppaa ja drinkkejä varattuna koko seurueelle ja bileet jatkuivat ihan mahtavina! Tanssittiin sydämemme kyllyydestä koko porukka ja pidettiin superkivaa. Mä en oikeasti muista millon mulla on viimeksi ollut noin hauska ilta ja olen ollut noin rentoutunut ja antanut vaan mennä. Parasta oli se että sain viettää koko päivän ja illan kaikkien rakkaimpien ystävieni kanssa yhtäaikaa, se todella on harvinaista , tai oikeastaan ainutkertaista herkkua.

En kyllä tiedä miten voisin tarpeeksi kiittää ihania ihmisiä ympärilläni siitä kaikesta hyvästä, mitä he tuovat mun ja meidän koko perheen elämään, mutta täytyy sanoa että on mulla kyllä maailman parhaat kaverit Kiitos vielä kaikille polttareissa mukana olleille, mä oon sanaton.♥

Kuten kerroinkin aiemmin, mulla oli tänään boudoir-kuvaukset meidän hääkuvaajien eli Täydenkuunkuvan kanssa. Mä tuun esittelemään mahdollisesti muutaman valmiin kuvan hääblogin puolella kunhan saan ne itselleni, sekä kertomaan tarkemmin Täydenkuunkuvasta, mutta ajattelin nyt  näyttää muutaman kuvan verran mitä tänään tapahtui sillä oon niin huikean innoissani vieläkin ettei mitään järkeä!

Meidän kuvaajat eli Reetta ja Niko on ihan huipputyyppejä, ja vaikka voisi kuvitella että on jännittävää ja pelottavaakin poseerata alusvaatehepenissä, niin se oli kyllä kaikkea muuta. Tunnelma oli tosi rento ja me heitettiin läppää ja naurettiin vaan suurin osa ajasta, sekä käännettiin meidän makkarin sisustus varmaan kolme kertaa ympäri että saatiin aina tilaa kuvata ja taustoja sekä muita juttuja säädettyä. Oli niin mahtavaa olla kuvattavana, voi jos vaan olisin tarpeeksi pitkä ja tarpeeksi persoonallisen näköinen niin ehdottomasti haluaisin olla malli. Mutta kyllä tälläinen yhden päivän mieletön monen tunnin kuvaussessio jonka tähtenä sain olla piristää mun taviselämää todella paljon, haha!

Mun kaveri Oona oli mukana auttamassa kuvausvalojen ja muiden juttujen kanssa ja sekin ehkä rentoutti sitä omaa fiilistä kun oli läheinen ystävä mukana! Kaikenkaikkiaan ihan mahtava päivä takana, en olisi ikinä uskonut että voi olla näin kivaa, vaikka tiesinkin että Reetta ja Niko ovat mukavia. Lähinnä epäröin tosiaan että osaanko itse rentoutua ja päästää irti jännityksestä kameran edessä, ja toivottavasti osasin. Tosiaan esittelen muutaman valmiin kuvan sitten hääblogissa, mutta jotain jännättävää pitää jättää Otollekin, sillä kuten aiemmin kerroin ovat nämä boudoir-kuvat osa hänen huomenlahjaansa.

Meillä on niin härdelliä loppuviikko, että en varmastikaan ehdi pahemmin postailemaan. Huomenna Tiaran kummitädit ja mun kaasot Emmis ja Netta saapuvat meille ja lauantaina sitten onkin mun polttarit, apua! Joku ihmetteli, että miksi mä tiedän mun polttareista etukäteen. Sille on ihan sellainen luonnollinen syy että meillä on kaksi pientä lasta, joista toinen on vielä viime viikkoihin asti ollut niin kiinni äidissä, että olen tarvinnut henkistä valmistautumisaikaa siihen että tiedän olevani heistä erossa 24 tuntia putkeen ja toisekseen meillä on molemmilla sellaiset duunikuviot että viikonloppujutut täytyy sopia viikkoja etukäteen.

Mä oon helpottunut siitä että tiedän meidän kummankin polttareiden ajankohdan etukäteen ja että saatiin sovittua ne niin etteivät ole peräkkäisinä viikonloppuina, tai juuri ennen häitä. Kaikki muu on kuitenkin mulla vielä yllätystä omissa polttareissani joten en koe jääväni mistään jännityksestä paitsi, koska mua jännittää ainakin ihan hulluna että mitä ne kaasot ja ystävät ovat mun pääni menoksi keksineet!

Nyt täytyy rientää nukkumaan sillä aamulla suunnataan saattamaan mun äiti Oulun junalle ja hakemaan ne mun kaasot omilta juniltaan meille tyttöjen kanssa. Mä toivotan kaikille aivan ihanaa viikonloppua jo näin etukäteen! Olette ihania jokainen, ja toivottavasti ymmärrätte että mä oon nyt vaan niin kiireinen etten ehdi kirjoitella, vaikka pää sauhuaa ideoita ja tekisi mieli istua tässä koko yö rustaamassa postauksia.

Me ollaan tavoiteltu alusta asti kaikissa järjestelyissä rentoa häätunnelmaa, ja sellaista juhlapäivää että ei tarvitse katsella väkinäistä pönötystä tai osallistua leikkeihin joihin ei halua. Jotain ohjelmaa häissä kuitenkin meidänkin mielestä on mukava olla, ja ajattelin nyt esitellä muutaman ohjelmaidean joita meidän häihimme on mahdollisesti tulossa.

Morsiuskimpun/Sukkanauhan heitto

Tämä on tietysti klassikko, jota ei mistään hinnasta jätettäisi pois! Me halutaan ehdottomasti nähdä, ketkä meidän sukulaisista ja ystävistä ovat seuraavat naimisiin menijät kimpun ja sukkanauhan mukaan.

Photobooth

Photobooth eli vieraiden kuvaaminen hauskan rekvisiitan kanssa, on mun mielestä mukava tapa ikuistaa jokainen vieras häiden aikana rennosti. Me ei olla vielä hankittu photobooth-rekvisiittaa, joten olisinkin kysynyt että mistä teidän mielestänne löytyy parhaat tarvikkeet tähän tarkoitukseen? Mä oon kyllä tutkinut nettikauppojen valikoimia mutta en ole oikein osannut valita mitään. Olisi tietysti hauskaa jos asusteet olisivat meidän teemaväreihin sopivia. Itse tekemistäkin olen miettinyt, mutta tyypit jotka eivät olleet saaneet kuukautta ennen häitä vielä edes kaikkia kutsuja lähetetyksi eivät varmaankaan kaipaa enää yhtään enempää lisähommaa, vai mitä olette mieltä?

Karkkibuffet

Karkkibuffetista olenkin kirjoitellut jo useampaan otteeseen, jos on postaukset menneet ohitse niin niitä pääset lukemaan TÄSTÄ. Senverran kertaan vielä, että karkkibuffet on mielestämme hauska ja näyttävä tapa antaa vieraille jotain pientä kivaa kotiinvietävää (tai häiden ajaksi karkkiähkyn aiheuttajaa).

Häätanssi

Mä kirjoitin hääperinteistä tuossa muutama kuukausi taaksepäin ja kerroin jo silloin että meille ei tule häävalssia ollenkaan, vaan häätanssi. Häätanssin biisi me päätettiin jo aikoja sitten, se on biisi joka meille kummallekin merkitsee paljon  ja joka ei ole ihan sieltä tavallisimmasta hääbiisi -päästä. Se on jotain vähän raskaampaa, mutta herkkää ja kaunista silti, joku meidän kaveri ehkä saattaa arvatakin.

Hääbingo

Hääbingo on sellainen ”yhteinen tekeminen”, mitä ollaan mietitty. Törmäsin ideaan netissä ja mielestäni se on tosi hauska! Vieraille tehdään bingolappuset, joihin on kirjoitettu veikkauksia, mitä häissä saattaa tapahtua, esimerkiksi ”morsian polkaisee ensin kakunleikkauksessa”,  ”sulhanen on hukassa” tai ”anoppi heittää kengät nurkkaan”. Bingossa ensimmäisenä eniten oikein veikannut voittaa sitten jonkin hauskan pikku palkinnon. Bingo on vähän erilainen yhteinen tekeminen, mutta mielestämme hauska juuri siksi.

Aikakapseli

Aikakapseli on varmasti käsitteenä kaikille tuttu, eli tehdään jokin kaunis rasia tai säilytyslaatikko, johon laitetaan kaikenlaista pientä häiden aikaan ajankohtaista tavaraa tai vaikkapa lehtileikkeitä ynnä muita. Aikakapselin saa sitten avata tietyn ajan kuluttua, vaikka kymmenentenä hääpäivänä, tai viidentenäkymmenentenä.

Sukunimen hyvästely

Tämä oli ideana mulle täysin uusi, mutta sitäkin hauskempi juttu! Mä vaihdan sukunimeni Oton sukunimeen, ja olen siitä tosi iloinen. Sukujuuristani olen ehdottomasti ylpeä, mutta en ole koskaan kauheasti tykännyt mököttävästä sukunimestäni, joka ei oikein kohtaa iloisen luonteeni kanssa. Hääohjelmaa googlaillessani törmäsin tähän sukunimen hyvästelyyn ja olenkin koittanut keksiä kaasojen kanssa jotakin hauskaa ideaa, kuinka toteuttaa se. Paras idea tähän mennessä, on ollut ilmapallolla sukunimen lähettäminen taivaan tuuliin – ja näin mä taidankin toimia. Sukunimi saa arvoisensa hyvästit.

Hääkamerat

Näistä olen myös kirjoitellut jo aiemmin, eli vieraiden pöydissä on kertakäyttökamera per pöytä aina, ja vieraat saavat kuvata näillä kertakäyttökameroilla häätunnelmaa ja mitä ikinä keksivätkään. Häiden jälkeen on sitten hauska kehittää kuvat ja nähdä mitä vieraat ovat onnistuneet ikuistamaan!

Puheet

Puheita meidän häissä tulee varmasti olemaan useampia, ainakin bestmanit, kaasot ja mun äitini ovat jo ilmoittaneet pitävänsä puheen ja ehkäpä minä ja Ottokin intoudutaan sanomaan jotain toisillemme.

Musiikki ja tanssi

Häissämme tärkeimpänä ohjelmana kuitenkin tanssi ja yleinen juhliminen, eli musiikki tulee olemaan tärkeä osa hääpäiväämme. Meillä on vielä tämä musiikkiasia vähän auki, että kuka siitä vastaa ja miten, mutta elävää musiikkia ei ole tulossa vaan haluamme ehdottomasti DJ:n.

Millaista ohjelmaa teillä on ollut häissänne? Millainen ohjelma on mukavaa vieraan näkökulmasta?

Sain kommenttia, että meidän vihkisormusten paljastamista jo malttamattomana odotellaan, ja ajattelin viimeinkin paljastaa millaiset rinkulat me aiotaan sormiimme helmikuussa pujottaa. Rinkula on aikamoista vähättelyä, kun vihkisormuksista juttelee, tai ainakin nämä meidän sormukset ovat niin mielettömän upeat että en tiedä miten päin olisin! Kenellekään ei ole varmaan jäänyt epäselväksi rakkauteni Lumoavan koruja kohtaan, ja niimpä hihkuinkin riemusta kun saimme valita vihkisormuksemme yhteistyökumppanini Lumoavan valikoimista.

Lumoavalla on upea vihkisormusmallisto, ja sormuksia löytyy moneen lähtöön. Yhteistä sormuksilla on kuitenkin se, että ne ovat omaperäisiä ja sellaisia joita ei joka sormessa tule vastaan. Meille oli alusta asti selvää, että valitsemme valkokultaiset sormukset, sillä pidämme molemmat valkokullasta enemmän. Sormusten valinta oli kuitenkin vaikeaa, sillä epäröin pitkään kahden sormuksen välillä kun tykkäsin molemmista kuin hullu puurosta. Sormusvaihtoehto jota mietin pitkään, oli Eelis Aleksin suunnittelema Siro. Sirossa on yksi ihana timantti kauniina yksityiskohtana, ja mun mielestä se on aivan uskomattoman kaunis.

Merkitsevänä tekijänä meidän vihkisormusten ja Siron väliltä valitsemisessa oli kuitenkin se, että Siroa on saatavilla vain ,morsiamelle, eli sulhaselle olisi pitänyt valita joku erilainen sormus. Me halusimme, että meidän sormuksissa on jotain yhteistä, jotain kaunista, mikä kertoo että sormuksemme kuuluvat yhteen. Näin päädyimme valitsemaan Heikki Hartikaisen suunnittelemat Tahdon -sormukset. Jo sormuksen nimi, Tahdon, on mun mielestä aivan ihana! Tahdon -sormuksia on saatavilla sekä timanteilla, että ilman, ja sekä kelta- , että valkokultaisena. Me valitsimme Otolle timantittoman valkokultaisen version ja minulle timantillisen valkokultaisen version.

Yhdistävä tekijä meidän sormuksissa on yksinkertaisen virtaviivainen muotoilu, sekä ihana koristekuviointi sormuksen ylä- ja alareunassa. Me ihastuttiin molemmat tuohon kuviointiin todella paljon, sillä se tekee myös sulhasen sormuksesta näyttävän ja erikoisen, yleensä kun sulhasen sormuksissa ei hirveästi mitään koristeellisia yksityiskohtia tai erilaisia juttuja ole. Mun sormuksessa on viisi 0,10 tct timanttia ja ne ovat ihanan herkkiä ja kauniita, mutta eivät kuitenkaan tökkää ulos sormuksesta, eli ne eivät tee sormuksesta epäkäytännöllistä lapsiperhearjen pyörityksessä.

Mä halusin ehdottomasti timanttisormuksen, sillä sellaisesta olen haaveillut jo pikkutytöstä asti. Pikkutyttönä haaveilin siitä tiiliskiven kokoisesta järkälemäisestä timantista, mutta oikeasti se mitä tarvitsin oli yksinkertainen mutta näyttävä timanttirivi, joka ei ole tapaturma-altis vaipanvaihdossa, ruuanlaitossa tai ulkovaatteiden pukemisessa vempuloivalle taaperolle. Timanttirivi on mun mielestä naisellinen ja tyylikäs, ja sormus on sopivan yksinkertainen että se sopii yhteen myös monien näyttävämpien statement -korujen kanssa.

Mä pahoittelen että sormuksista ottamani kuvat ovat vähän epätarkkoja, makrokuvaus on mulle täysin harmaata aluetta, ja uuteen objektiiviinkin olen totutellut vasta lapsikuvauksessa ja asukuvien ottamisessa. Parempia kuvia voi kuitenkin käydä kurkkimassa Lumoavan sivuilta jos kiinnostuitte näistä upeista sormuksista. Lumoavan Wedding -mallistosta löytyy aivan ihanan persoonallisia sormuksia muutenkin.

Millaisista vihkisormuksista te pidätte? Iskeekö kelta- vai valkokulta? Yksi timantti vai useampi, vai ei ollenkaan?

Mä en oikeastaan missään vaiheessa ole stressannut meidän tyttöjen häävaatetuksesta, kuten en omastanikaan. Tiesin että jossain vaiheessa törmään sopiviin mekkoihin jossain, koska lapsille nyt vaan sattuu olemaan aivan ihania vaatteita tarjolla. En oikeastaan ehtinyt uhrata mekoille ajatustakaan ennenkuin olin jo löytänyt ne! En tiennyt mitä etsin, muutakuin että valkoiset mekot ja that’s it.

Parisen viikkoa sitten olin ystäväni Kaislan ja meidän tyttöjen kanssa shoppailureissulla ja törmäsin Accessorizessa Monsoonin maailman ihanimpiin mekkoihin. Sillä kertaa mekot jäivät kuitenkin vielä  kauppaan, sillä halusin myös Oton mielipiteen. Muutaman päivän kuluttua raahasin Oton Accessorizeen ja me ostettiin mekot. Mulla oli kaksi eri mallivaihtoehtoa, toinen oli sellainen vähän keijumaisempi ja annoin Tiaran päättää itse kummat mekot hänelle ja siskolleen tulee. Täytyy sanoa että on meidän kaksivuotiaalla hyvä maku, sillä juuri nämä olisin valinnut itsekin!

Hintaa mekoilla oli 62 euroa kappale, mikä on mun mielestä vähintäänkin kohtuullinen hinta kukkaistytön mekolle. Mä en ehtinyt missään vaiheessa katsella oikeita morsiusneidon/kukkaistytön mekkoja mistään liikkeistä joten en osannut yhtään ajatella paljonko sellaiset maksavat mutta voisin olettaa että reilusti enemmän kuin nämä meidän mekot! Accessorizessa on tosi pieni valikoima, mutta silti ihan hitsin loistava tarjonta Monsoonin lastenvaatteita. Kaikki vaatteet ovat nimittäin ihan mielettömän söpöjä! Mä palaan varmaankin vielä Accessorizeen lasten juhlakenkäostoksille, sillä mistään muusta kaupasta ainakaan Helsingissä ei löydy yhtä kattavaa valikoimaa minikokoisia juhlakenkiä kauniilla yksityiskohdilla varustettuna.

Mitäs tykkäätte tyttöjen mekoista? Onko liikaa vai sopivasti rimpsua ja röyhelöä?