Käytiin eilen Polhemilla Kaislan kanssa Glitterin hiusaamussa. Tilaisuus oli tosi kiva, ja sain itselleni aivan ihanan kampauksenkin, mitä en osannut odottaa, kun aikaisin aamulla kauheassa kiiressä suin tukkaa edes jotenkuten kuosiin ja tuskailin. Glitter on jo useana keväänä, ja syksynä julkaissut ihanan hiusoppaan, jonka olen aina bongannut jonkin lehden välistä ja innoissani selannut. Mä tykkään Glitterin ideologiasta – yksinkertaisia, helposti toteutettavia kampauksia kohtuuhintaisilla ja kätevillä apuvälineillä toteutettuna.

Olen monta kertaa inspiroitunut lehden perusteella ostamaan hiusjuttuja, sen avulla uskaltauduin mm. kokeilemaan isoa nutturavalkkia viime vuonna. Usein tulee oltua niin laiska ettei jaksa laittaa hiuksia eri tavalla kuin tavallisesti. Mutta silloin kun uskaltaa kokeilla jotain uutta, ja onnistuu, tulee yleensä tosi hyvä fiilis ja on ihana lähteä tapahtumiin tai ihan vaikka vain kauppareissulle, tietäen että hiukset näyttävät kivalta.

Otin tytöt mukaan Polhemille, ja he olivat tosi nätisti koko aamun. Tiara söi onnesta soikeana croissanttia, ja Zelda veteli ananasta ja vesimelonia tyytyväisesti Stokken Xploryissa, joita lainattiin tilaisuuden ajan. Taisivat meidän tytöt sulattaa muutaman sydämen, haha. Tiara kertoili innoissaan Vilmalle ja Emilialle lempiväreistään ja lempikukistaan, kun tilaisuudessa oli esillä Glitterin ihania, herkullisen värisiä kukkapantoja.

Mä sain valita Hiusoppaasta kampauksen joka mulle tehtiin, ja valitsin upean Fashion Twistin, joka koristeltiin hopeisella pannalla. Fashion twist oli helppo tehdä hiuslasson avulla, ja nyt mä haaveilen samaisesta lassosta itselleni. Näin senkin jo viime vuoden lehdessä mutta en uskaltanut ostaa kun olin jo niin radikaali että testasin sitä valkkia. Ehkä tänä vuonna on sitten hiuslasson vuoro!

Eilen oli kyllä ehdottomasti kevään lämpimin ja upein päivä, vaikka aika ihanalta tuo sää nytkin näyttää! Hylkäsin talvitakit ja nyt en suostu enää ottamaan niitä käyttöön, talvi saa luvan olla ohi. Eilen olin liikkeellä Sheinsiden tikatussa nahkatakissa ja se oli melkein vähän liikaa. Se että ulkona voi jo tulla liian kuuma, on ihan mahtavaa!

Takki Sheinside* / Farkut Dr.Denim / Kengät Nike / Laukku Michael Kors / Hiuspanta Glitter* / *= saatu blogiyhteistyön kautta.

Tänään(kin) meillä on tarkoituksena nähdä kavereita ja lähteä ulos. Illemmalla luvassa kuitenkin arvontaa! Mahtavaa alkavaa viikonloppua kaikille♥♥

Moni on kysellyt lisäinfoa mun pikaisesta hiusmuutoksesta ennen häitä ja nyt sain viimein aikaiseksi paneutua kyseiseen aiheeseen. Mulla oli pitkään käytössä synteettinen half wig, jonka paniikkishoppailin itselleni ennen taannoisia Indiedays Inspiration awardseja, kun en ehtinyt enää tilata uutta tukkaa ennen niitä. Ensin kummastelin half wigin käyttöä, mutta pian totuin siihen ja opin laittamaan hiukset omasta mielestäni ihan kivasti sen avulla. Synteettisyydestään johtuen se oli kuitenkin hankala käytössä, epäaidon näköinen ja meni nopeasti huonoon kuntoon. Kahdeksan vuoden hiustenpidennyskokeilujen ensimmäinen ja viimeinen kerta kun kosken muovitukkaan, viimeistään nyt kun olen taas päässyt kunnon aitohiuspidennysten makuun on se selvää, että muovi pitäisi tosiaan jättää ihan vain hätävaraksi!

Uudet hiukseni tilasin Rapunzel of Swedeniltä, ja ne ovat 50cm mittaiset clip-onit sävyä #60. Päädyin clip-oneihin siksi, koska ne ovat kotiäidin pelastus kun ne saa aina kotona ollessa napattua helposti pois, etteivät kuopuksemme pikkuruiset mutta tiukasti tarraavat sormet pääse niitä raastamaan. Mun oli aluksi tarkoitus tilata 40cm pituiset, mutta ne oli loppuunmyyty 1,5 viikkoa ennen häitä, enkä uskaltanut jäädä enää odottelemaan josko niitä tulisi myyntiin niin että kerkeäisin ne ostaa.

©Täydenkuunkuva 50cm pituus näyttää mielestäni jokseenkin erittäin epäaidolta ja paljastaa samantien, että kyseessä on pidennykset. Nuorempana mulla on ollut jopa 60cm pidennyksiä, mutta nyt katsellessani niiden aikojen hiuksia iskee pienoinen myötähäpeä itseäni kohtaan, mitä ihmettä mä olen oikein ajatellut? Mutta on pituudessa hyviäkin puolia; kiharrettaessa tukka ei lyhene niin paljoa, ja hääkampaukseen sai todellista volyymia. Mä luultavasti tulen lyhentämään pidennyksiä lähitulevaisuudessa, etenkin jos kyllästyn kiharoihin jolloin hiusten pitäisi näyttää myös suoristettuna superkivalta ja mielellään edes vähän ”aidolta”. Mutta toistaiseksi nautin ihanista loivista laineista ja hulmuavasta tukasta!

Laitoin pidennyksiin hopeashampoon vielä pari päivää ennen häitä, jotta sain pidennykset sävytettyä oman tukkani väriseksi. Pidennykset tietysti imaisivat violetin värin itseensä heti, mutta sain onneksi pienellä tehohoitohautomisella värin katoamaan jättäen sopivan, kylmän sävyn hiuksiin. Mä läträsin hääkampauksen jälkeen vähän normi Moroccan oililla vaikka vaaleisiin hiuksiin saisi käyttää vain light -versiota (se oli loppu), joten pidennykset kellastuivat taas hieman, mutta niin on kellastunut mun omakin tukka. Mutta pakko oli hoitaa, sillä koko päivän kestävää kampausta joutui ”hieman” tupeeraamaan ja mun erittäin kuiva, vaalennettu pehkoni kaipasi öljyä kipeästi.

Kunhan ehdin taas muilta puuhiltani niin sävytän hiukset takaisin kylmän sävyisiksi, vaikka ei pieni kellertävyys menoa haittaakaan. Mä oon nyt tosi tyytyväinen mun hiuksiin ja koen löytäneeni sen hiustyylin jossa haluan pysyä. Vaikka takana on useita vuosia mustilla hiuksilla ja epäilin pitkään että blondi ei sovi mulle ollenkaan, olen nyt sitä mieltä että ehkä se vaalea kuitenkin on enemmän se mun juttu!

Tänään lauantaina oli huikea Love Me Do -häätapahtuma, jossa mun hääblogini mun suureksi yllätykseksi palkittiin vuoden 2014 yksityiseksi hääblogiksi, ihan hullua! Kiitos kaikille äänestäneille myös tällä puolella, sekä onnittelijoille myöskin! Kiirettä pukkaa joka tuutista mutta tulen kirjoittamaan tästä ihanasta tapahtumasta myös postauksen heti kun löytyy sopiva hetki. Muutenkin palailen mahdollisimman pian! Hyvää yötä ihanat♥♥

Kun nyt on saatu koru arvottua, on seuraavan joulukalenteriarvonnan vuoro! Tällä kertaa on myös ihan huippupalkinto, nimittäin Braunin Satin hair 7  -suoristusrauta. Mulla on itselläni myös melkein samanlainen suoristusrauta Braunilta, ei blogiyhteistyön kautta vaan jo pari vuotta sitten joululahjaksi saatuna ja en voi muuta kuin suositella! Suoristusrautani on kestänyt uudenveroisena jo pari vuotta ja olen tykännyt siitä todella paljon! Satin hair 7:n lämpötilaa voi säätää portaittain 130 asteesta aina kahteensataan asteeseen . Satin hair 7 suoristaa ja taltuttaa pörröpään jo alhaisessa lämpötilassa, mikä on hiusten kannalta aina paljon ystävällisempää kuin korkeilla lämpötiloilla käsitteleminen.

Voit voittaa suoristusraudan omaksi keksimällä itsellesi nimimerkin, kommentoimalla tätä postausta ja jättämällä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Arvonta-aikaa on 12.12. klo 23.59 asti! Onnea arvontaan kaikille♥

Multa on jo pidempään toivottu postausta siitä miten sain hiukseni mustista vaaleiksi niiden (ainakaan kovasti) kärsimättä. Värjäsin juuri eilen hiukseni, joten ajattelin nyt olevan oikein sopiva ajankohta tämän postauksen toteuttamiseen. Lähtötilannehan oli siis keväällä 2012 pikimusta tukka, jota oli jo todella monta kertaa värjätty mustaksi. Siitä lähdin vaalentamaan raidoittamalla, ensin raidoitin vaaleaksi itse kaksi kertaa jonka jälkeen kampaajaystäväni Neea vaalensi hiukseni raidoittaen ja laittoi kylmän ruskean sävytteen.

Ylärivin kuvat on otettu viime vuonna, eli siitä tilanteesta mihin hiukseni jäivät värjäyksen suhteen ennen kun aloin odottaa Zeldaa. Neean tekemän raidoituksen + sävytteen jälkeen hiuksiini laitettiin vielä kerran vaaleat raidat ja sävyte – mutta tilanne pysyi oikeastaan tismalleen samana kuin tuossa yläoikealla olevassa kuvassa. Raskausaikanahan mä en värjännyt hiuksia ollenkaan vaan annoin niiden kasvaa ja haalistua ihan vapaasti. Alarivin kuvissa näkyy mikä hiustilanne oli raskauden aikana.

Raskauden jälkeen 9 kuukautta peilistä paistanut maantienharmaa/ruskea/kilometrijuurikasvun omaava tukka alkoi kyllästyttää aika nopeasti ja ostin ensimmäisen ihan puhtaasti vaalean värin sitten teinivuosien. Tavoitteena oli hieman kirkastaa vaaleanruskeaa sävyä – ei suinkaan blondata, tästä syystä ostin vaalean värin enkä vaalennusainetta. Värillä hiukset eivät koskaan vaalene yhtä paljon kuin vaalentamalla – joten en olettanutkaan mitään rajua muutosta. Kaksi kertaa värjäsin Garnier Olian 10.0 -sävyllä eli kaikista vaaleimmalla värillä mitä Olia-sarjassa on. Yläoikealla on tilanne kahden värin jälkeen – mikä on aika sama kuin yhdenkin värin jälkeen. Siitä huomaa että värillä ei kauhean paljoa ollut vaikutusta!

Kesällä intouduin myös ostamaan pitkän tauon jälkeen Clip On-pidennykset aitohiuksesta koska mulla tuli niin ikävä pitkiä hiuksia. Mä tilasin pidennykset ihan huvin vuoksi kokeillakseni Ebaysta ja olen ollut tosi tyytyväinen. Pidennykset ovat aitoa hiusta ja ovat kestäneet käytössä jo kuukausia. Silloin kun mulla oli vielä mustat hiukset niin tilasin hiukset aina Rapunzel of Swedeniltä, mutta täytyy sanoa että eipä niillä laadun puolesta ollut juurikaan näihin halvempiin mitään eroa.

Nälkä kasvaa syödessä ja alkoi tekemään mieli vaaleampaa tukkaa. Mä päätin sitten ostaa Schwarzkopfin Blonde-sarjan 101 -värin eli todella hopeaisen/platinaisen vaalennusvärin ja vaalentaa hiuksia ihan kunnolla. Ero näkyy alarivin vasemmasta kuvasta, eli hiukset vaalenivat todella hyvin ja väri taittoi keltaisuuden mun mielestä tosi hyvin pois. Platinablondia en missään nimessä halunnutkaan, vaan luonnollisen, hiekkaisen vaalean lookin. Alarivin oikealla näkyy hiusten väri parin kuukauden värjäystauon jälkeen – kellertävä, samea ja järkky juurikasvu jolle oli pakko tehdä jotain!

Ostin Schwarzkopfin uuden Million Colors -sarjan vaaleimman värin – koska en halunnut enää vaalentaa hiuksiani yhtään vaan ainoastaan kirkastaa ja värjätä juurikasvun piiloon. Mä tykkäsin tästä uudesta väristä tosi paljon, sitä oli helppo käyttää mutta miinusta siitä että se ei ollut kovin riittoisaa. Väri riitti juurikin siihen juurikasvun piilotukseen ja muun värin kirkastamiseen, mutta koko pään värjäykseen olisin tarvinnut kaksi pakettia – vaikka mulla ei kovin paksut tai pitkät hiukset olekaan. Schwarzkopfin värit eivät mun mielestäni ole kovin riittoisia, vaan väriainetta on aika vähän per paketti.

Yllä näkyy miltä hiukset näyttävät tänään! Mä oon tosi tyytyväinen, väri on juuri oikeanlainen. Sopivan vaalea, ei yhtään keltainen ja juuri niin kirkas kun toivoinkin. Vihdoinkin mun hiukset on tismalleen sellaiset kuin toivoin! Nyt täytyy vaan ylläpitää väriä  ja vaalentaa aina tasaisin väliajoin juurikasvu piiloon. Mä ajattelin vielä värien lisäksi esitellä tuotteet joita käytän mun hiuksiin. Kellertävyyttä koitan ehkäistä kaikin keinoin ja siihen multa löytyy kaksi erilaista hopeashampoota, toinen Lorealin ja toinen Bonacuren.

Bonacure sinertää enemmän ja taittaa paremmin keltaisuutta pois, mutta Loreal on hiuksille hellävaraisempaa eikä kuluta niin paljoa. Näiden shampoiden lisäksi käytän Tresemmen rakennepaikkaavaa hoitoainetta, joka jättää hiukset ihanan pehmeiksi ja hyväntuoksuisiksi ja on tosi riittoisaa. Tätä ei saa käyttää pidennyksiin rakennepaikkaavuuden vuoksi joten pidennyksille mulla on ihan perus kosteuttava hoitoaine jonka unohdin kuvata!

Four reasonsin silver mist on mun lemppari, rakennepaikkaava hiuksiin jätettävä hoitoaine joka myös taittaa keltaisuutta pois sinisellä sävyllään. Sen lisäksi käytän Bed Headin Totally Baked -hiusmarenkia tuomaan tuuheutta raskaudenjälkeiseen hiirenhäntätukkaani ja Garnier Fructisin Split Ends Bandagea pehmentämään hapsottavat latvat ojennukseen.

Mä oon tyytyväinen siihen että etenin tosi rauhallisessa tahdissa tällä kertaa tässä hiusten vaalennuksessa, aiemmasta viisastuneena. 18-vuotiaanahan mä pilasin hiukseni kokonaan niitä liian nopeasti vaalentaessani  ja mulla katkesi hiuksista todella paljon pituutta. Päätin silloin että en koskaan enää blondaa kun jäi niin kauheat traumat, mutta kyllä nyt olen todistanut itselleni että voi vaalentaa myös onnistuneesti kunhan jaksaa olla kärsivällinen ja armollinen hiuksilleen. Mä en oo raskauden jälkeenkään kertaakaan vaalentanu alle kuukauden väliajalla  ja nyt kesän jälkeen tosiaan ensimmäistä kertaa värjäsin eilen eli oli aika pitkäkin tauko.

Ainahan hiukset kärsivät vaalentaessa, mutta nyt eivät läheskään niin paljon kuin pelkäsin. Yksi ikävä juttu mun hiuksia kuitenkin kiusaa nyt taas raskauden jälkeen: eli tämä järkyttävä karvakato. Ohimot pilkottavat taas ja hiuksia tippuu aivan jatkuvasti niin että saisi imuroida aamuin illoin joka päivä jos haluaisi karvattoman kämpän. Onneksi tämä on jo tuttua ensimmäisen raskauden jälkeiseltä ajalta niin ei pelota hiusten kohtalo kun tietää että ne palautuvat kyllä. Mutta onhan tämä ärsyttävää, varsinkin kun meidän häihin on alle 4 kuukautta ja joudun jännäämään alkaako mun hiusraja takaraivolta hääpäivänä, sinne ollaan ainakin kovaa vauhtia matkalla! Toivottavasti hiukset ehtivät alkaa kasvaa kunnolla takaisin ennen häitä, pitäisi varmaan ostaa jotain Priorinia vai mitä näitä hiustenkasvatusvitamiineja (valistakaa tyhmää en tiedä oikeaa nimeä) onkaan.

En tiedä oliko tästä mitään apua kenellekään, mutta tässä  oli mun hiustenvaalennusprojekti kaikessa kirjavuudessaan!

Vauvan tultua jo komeaan kahden viikon ikään me uskallettiin viimein aloittaa varovaisesti ulkoilut ja suunnattiinkin tänään jo aamulla yhdeksän jälkeen läheiseen puistoon koko perhe! Vauva nukkui tyytyväisenä vaunuissa ja Tiara oli onnensa kukkuloilla kun pääsi liukumäkeen, keinuun ja karuselliin. Tuo meidän lähipuisto on Tiaran makuun kun siellä ei ole hiekkaa tai pikkukiviä, meidän neiti hienohelma kun karttaa parhaansa mukaan kaikkia tuollaisia luonnonmateriaaleja ja esimerkiksi lumisella/loskaisella kotipihalla hän kevään aikana vain seisoskeli tai käveleskeli tumput suorina tai halusi keinua.

Tiara on hassu hömppä, vaikka kaverimuksut remuavat innoissaan rapakoissa, loskassa ja hiekkalaatikolla niin Tiara ei mene mukaan vaikka sisäleikeissä kavereiden kanssa yhdessä puuhaileekin innoissaan. Mutta ehkäpä se remuamisvaihe tulee meillekin vielä jossain vaiheessa, siihen asti nautitaan uudenveroisina säilyvistä välikausivaatteista ja -kengistä! Puistosta suunnattiin merenrantakahvilaan juomaan aamukahvit ja nappasin vapun kunniaksi ihanan munkkirinkilänkin! Tuli niin kesäinen fiilis kun istuttiin terassilla kahvilla ja aurinko paistoi, pian kesä on vihdoinkin täällä (ainakin toivottavasti!).

Mitäs muuta me ollaan viime aikoina puuhailtu? No ainakin Tiaran kanssa testattiin neidin lahjaksi saamia vesivärejä joista Tiara innostui ihan hurjasti! Tiara haluaisi kokoajan vain maalata ja ihmeen kauan hän jaksoi keskittyäkin siihen maalailuun. Mä vielä avustin siveltimen kastelemisessa mutta Tiara ymmärsi heti että miten sitä väriä saa sutiin ja tosi ihanasti maalasi kaksi kuvaa. Mä räpeltelin eläimiä Tiaran pyynnöstä paperille ja yhden porkkanan, hävettää edes  näyttää mun surkeita tuherruksia kun en ole vesiväreillä tainnut maalata pahemmin ala-asteen jälkeen! Kuvisluokalla me maalattiin enemmän akryyli- ja öljyväreillä ja niitä on paljon helpompi käsitellä.

Lisäksi ollaan shoppailtu, vauvalle collegehaalari Polarn O. Pyretistä, Tiaralle pari T-paitaa jotka ovat nyt pesussa niin en saanut kuvattua, äidille täydelliset neonkeltaiset farkut BikBokista ja isille PS Vita -pelikonsoli. Lisäksi ostettiin pinkki leivänpaahdin meidän hajonneen ikivanhan paahtimen tilalle, mutta siitäkään en näköjään muistanut ottaa kuvaa! Pitää kuvata se myöhemmin, se on tosi söpö.

En tiedä huomasitteko noista farkkukuvista (joissa mun tukka on imetysmaratoni -makoilun jäljiltä supertakkupesäke) ollenkaan, mutta mä myös viimeinkin värjäsin hiukset ensimmäistä kertaa elokuun jälkeen! Vaalensin näitä pari astetta ja oon kyllä tosi tosi tyytyväinen, vaikkakaan kuvista se ei taida välittyä miten paljon nää oikeesti vaaleni! Mutta on paljon raikkaampi olo nyt kun tukka on kuosissa eikä ole 9kk juurikasvua, vaikkei se niin erottuva ollutkaan mutta kuitenkin.

Niin ja sitten meillä on vielä se vauva jonka kuvia varmaan suurin osa teistä odottaa eniten? Vauva on alkanut olemaan paljon enemmän hereillä päivisin, tänäänkin kun Oton pikkuserkku oli sulhasensa kanssa meillä moikkaamassa vauvaa niin hän oli jopa ensimmäiset kymmenen minuuttia hereillä! Melkeinpä ensimmäistä kertaa vauveli hengasi edes hetken silmät auki kun oli vieraita. Vauvalla on myös ihan parhaita ilmeitä, ne on niin huvittavan teatraalisia ja söpöjä! Meidän pikkutyyppi muistuttaa päivä päivältä yhä enemmän siskoaan sekä ulkonäöltään että luonteeltaan, mutta on silti aivan ihana ja ainutlaatuinen neiti jolla on myös ihan omat juttunsa<3

Mulla ois vaikka mitä asiaa ja hirmuisesti kuviakin laitettavana ja ties mitä, mutta aikaa ei ole nyt ollut blogille niin paljoa kuin yleensä! Mä pahoittelen kovasti blogin hiljaiseloa, ja lupaan koittaa palata normaaliin postaustahtiin mahdollisimman pian. Blogilla alkaa muuten 2v-synttäriviikko (HURJAA!!) heti pian Vapun jälkeen ja silloin ajattelin keksiä jotain kivaa, tekin saatte tähän postaukseen toivoa jotain synttäripostausideoita tai muita sellaisia synttäriviikon kunniaksi!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja koitan tulla huomenna vielä kertoilemaan vappukuulumisia ja esittelemään paremmin tätä uutta tukkaa!