Linnanmäellä lasten kanssa

10.07.2017

Heippa ja ihanaa uutta viikkoa kaikille! Tämä viikko on alkanut upealla auringonpaisteella, ja me aamulla mietittiikin että mitä oikein tehtäisiin tänään. Ekana ehdotin että lähdettäisiinkö uimaan, mutta kun kysyin lapsilta mitä he haluaisivat tehdä, esikoinen toivoi Linnanmäkeä. Ja niin me pakattiin sitten kimpsut ja kampsut ja suunnattiin Lintsille eka kertaa tänä vuonna.

Lintsi on nykyään huomattavan paljon helpommin lähestyttävä kuin mun lapsuudessa, jolloin alueelle piti maksaa sisäänpääsymaksu ja ranneke tai laitelippuja oli ostettava, jos mieli tehdä yhtään mitään edes taaperon kanssa. Silloin ei tullut kuuloonkaan että tuosta vaan extempore olisi lähdetty Lintsille, vaan se oli koko kesän odotettu reissu ja juhlapäivä.

Nykyään Lintsillä voisi hyvin käydä vaikka joka viikko, kun sinne voi mennä halutessaan vaan hengailemaan. Silloin siitä saattaisi kyllä kadota hohto, jos joka viikko kävisi. Oli kuitenkin tosi hauskaa vastata esikoisen kysymykseen yhtään miettimättä että ”joo mennään vaan”, kun ajattelee että 90-luvun lapsena itselle olisi ollut varmaan joku maailman suurin unelmien täyttymys päästä heti samantien Lintsille kun sitä pyytää. Mun lapsuudessa Lintsi taisi olla jopa maanantaisin kiinni, ja ainakaan se ei auennut kello 11 aamupäivällä niinkuin nykyään, vaan vasta joskus puolen päivän jälkeen.

No joo, mutta sinne siis lähdettiin jo melko aikaisin aamupäivällä koko porukka. Ja vaikka ehkä nykypäivän lapsille Lintsi ei enää ole niin iso ja kerran kesässä -juttu kuin itselleni aikoinaan, niin kyllä olivat meidän mukulat aivan innoissaan sinne päästessään. Laitteisiin ei ollut yhtään pahat jonot kun oltiin ajoissa liikkeellä, ja lapset pääsivät heti ekana junaan, rumpukaruselliin ja minisähköautoihin. Keskimmäinen oli myös aivan innoissaan kun hänkin vihdoin pääsi merirosvolaivaan, kun on nyt ylittänyt metrin merkkipaalun pitkän odotuksen jälkeen.

Oli niin hassua katsoa miten reippaasti tytöt vaan jonottivat ja menivät laitteesta toiseen kahdestaan. Heistä on tullut niin isoja!! Kävin mä heidän kanssaan Kot-Kotissa laskemassa tipuja, ja syötiin yhdessä hattaraa ja vedettiin narua ja kaikkea, mutta pääosin he vaan halusivat mennä kahden kesken laitteisiin, eikä moniin olisi yli 140cm pitkät edes päässeet mukaan.

Käytiin syömässä Flores-nimisessä fresh mex -ravintolassa, missä oli mun mielestä ainakin juuri tällaiseen lämpimän aurinkoiseen päivään sopivaa maukasta meksikolaistyyppistä ruokaa. Mä otin burritoa, Otto nachoja ja lapset nachoja ja lihapullia. Mahat saatiin täyteen, ja Nova innostui rapsuttelemaan ravintolan penkkiä joka oli värikkään raidallinen. Siis enpä ole koskaan aiemmin nähnyt lasta joka olisi yhtä kova rapsuttelun rakastaja kuin tämä meidän vauva. Hän vaan rapsuttelee aina ja kaikkea ja nauraa sille äänelle mikä rapsuttelusta kuuluu.

Ruuan jälkeen käytiin vielä tsekkaamassa muutama laite ja syötiin jälkkäriksi hattara neljään pekkaan, hyvin riitti yksi hattara kaikille, en mä ainakaan enempää pystyisi edes syömään.

Ihana aurinkoinen Lintsi-päivä, me nautittiin niin paljon!

Mukavaa maanantai-iltaa kaikille <3


Mahtava lämmin päivä Vauhtipuistossa

27.06.2017

Käytiin viime viikolla meidän lemppari huvipuistossa, eli Oulun Vauhtipuistossa lasten ja mun tädin perheen kanssa. Meillä oli ihan super hauska päivä ja oltiinkin Vauhtipuistossa monen monta tuntia. Viime kesänäkin siellä käytiin mutta näin jälkeenpäin kun muistelen sitä niin muistan vaan jäätävän alkuraskauden pahoinvoinnin, ja penkillä istuskelun vesipullon kanssa. Onneksi tänä kesänä Nova oli ihan oikeasti mukana eikä minikokoisena mahassa aiheuttamassa pahoinvointia, hah!

Mäkin pääsin tällä kertaa laitteisiin ja oli niin hauskaa mennä lasten mukaan. Kyllä kävi ihan liikunnasta tuo pomppulinna-liukumäkeenkin kiipeäminen kun tikkaat sinne oli hurjan jyrkät ja piti yrittää pysyä lasten vauhdissa. Mutta maailman hauskinta ja mukavinta liikuntaa ehdottomasti, tätä voisi harrastaa vaikka joka päivä. Oulun Hietasaaressa sijaitseva Vauhtipuisto on siitä kiva että sieltä löytyy juuri meidän lasten ikäisille lapsille sopivaa puuhaa, ja siellä ei ole yhtään laitetta joka olisi liian haastava neljävuotiaalle, vaan hän pääsee kaikkialle mukaan. Yli 90cm mittaisille Vauhtipuistossa on hurjan paljon tekemistä, ja kyllä mun 7v kummipoikakin siellä viihtyi tosi hyvin vielä. Ja minä, mutta mä en hurjimpiin laitteisiin uskalla Lintsilläkään.

Käytiin myös ajamassa pienillä sähköautoilla, tai siis minäkin yritin, elämäni ensimmäistä kertaa istua jonkunlaisen auton rattiin. Nyt seuraa ehkä blogiurani noloin tunnustus: Mä en osannut ajaa sähköautoa siis ollenkaan. Siinä oli ratti, kaasu ja jarru ja mä sain vaan auton kolme kertaa ohjattua ulos radalta nurmikolle. Että joo, ehkä ihan hyvä että mulla ei ole sitä ajokorttia. Kaikki muut luulivat että meidän viisivuotias ohjasi autoa ja mä vain olin kaverina, mutta ehei minähän se. Mä voin kertoa että en mitenkään loista erityisesti myöskään ajopeleissä tai peliohjaimella liikkumisessa ylipäätään, menee vaan jotenkin niin yli hilseen. Onneksi pyöräily ja kävely sujuu vallan mainiosti, taidan pysytellä niissä ja antaa edelleenkin Oton ohjata meidän perhettä moottoriajoneuvoilla.

Oli siinä naurussa pitelemistä kaikilla kun selvisi että autoa ajoinkin minä, ja olen kyllä saanut siitä kuulla monen monta kertaa jälkeenpäin. Ehkä tästä tulee joku mukava kestoläppä josta saan kuulla hamaan tulevaisuuteen asti. No, ehkä mä kestän sen. Kaikkea ei tarvitse osata.

Meidän Oulun reissu lähestyy loppuaan, ja on kyllä ollut niin kiva olla täällä. Tänään ohjelmassa on Ainolan puistossa vierailua ja isovanhempien moikkailua. Isovanhempia ollaankin moikattu melkeen joka ikinen päivä tämän reissun aikana, ja heitä tulee jälleen ihan hirveä ikävä. Onneksi on puhelin ja voi aina soitella, ja nykyään vieläpä videopuheluitakin, niin muistisairas mummunikin näkee kasvoja eikä vain joudu ihmettelemään että kenen ääni puhelimesta kuuluu. Hän on kyllä niin rakas meille, ja viime vuosina ollaan surtu tätä sairautta hurjan paljon, mutta onneksi välillä saa nauttia vielä pienen hetken niistä pilkahduksista, kun mummu on oma itsensä. Ne pienet hetket on super tärkeitä.

Aurinkoista tiistaipäivää kaikille<3