Kipeenä ollessa kun ei jaksa oikeen tehdä mitään kovin fyysistä niin oon tyytyny selailemaan postista kolahtaneita kevään vaatekatalogeja ja miettimään miltä mä oikein haluan näyttää vuonna 2012. Raskauden jälkeen oon ollu ihan hukassa mun tyylin kanssa ja joka päivä oon seissy vaatehuoneessa katsellen tsiljoonaa vaatekappaletta silti tietämättä mitä laittaa päälle. Oon pikkuhiljaa syksyn ja talven mittaan nyt päivitellyt tota vaatevalikoimaa uusilla, freesimmillä vaatteilla ja nyt siellä alkaa jo jopa ollakin jotain päällepantavaa. Oon myös alkanu ehkä löytää mun tyylin uudestaan ja mun tyylibongaussilmä (onko toi ees sana? No nyt on!) on taas palannu ennalleen; vaatekaupoissa/nettikaupoissa mä oon taas alkanu bongaan heti ne mitkä miellyttää silmää tai vastaavasti huomaamaan jos valikoimaan ei kuulu mitään mua innostavaa. Raskauden aikana ja pitkään synnytyksen jälkeen kun tuli vaan haahuiltua ympäri ämpäri tietämättä mistä oikeen alottais. Mä kokosin nyt muutaman kollaasin; mun kevään suosikkiväreistä, inspiraatiovaatteista ja -asusteista (kaikki superhyper -kalliita designerjuttuja Polyvoresta ;D) ja viimeisenä sitten ne muutamat rätit jotka eksyi H&M-tilaukseen.

 Polyvoren sivuilla oli nii ihanii noi värien nimetki (lukuunottamatta mustan ja harmaan sävyjä), tuli ihan sellanen kevätfiilis! Tää on aina perus, jouluun asti kattelen ihania neuleita ja lämpimiä villasukkia onnessani. Joulun jälkeen ku katalogit kolahtaa postiluukusta nii villa ja neuleet ei kiinnosta ollenkaan vaan ihanan pirteät värit ja kevyet kankaat astuu kuvaan. Mut eiköhän tää oo aika yleistä? Joulu loppuu lahjojen jakamisen jälkeen ja sit alkaa kevään ja kesän odottelu!
              Oranssi oli mun lempiväri eskarissa, mulla piti olla kaikki mahdolliset vaatteet oranssia ja muistan vieläkin kun Suomen ensimmäinen H&M avattiin Itäkeskukseen vuonna -97 tai -98 (ei voi muistaa mut olin 5v :D) ja äiti osti mulle avajaispäivänä ihanan oranssin paidan sillä aikaa kun osallistuin piirustuskilpailuun. Tää ei oo nyt oleellista mut voitin ihanan ison Peppi Pitkätossun hevospehmolelun siitä kilpailusta! Missäköhän seki on? Mut joo siis pointti oli se että eskarin jälkeen en kauheesti oo ollut oranssin ystävä eikä mulla oikeestaan oo mitään oranssia mut nyt se jotenkin kolahti ja kovaa! Pakko saada jotain oranssia, joku vaate ja pari pirteää asustetta mausteeksi muuten niin neutraaliin vaatevalikoimaan. Pinkki nyt on aina kuulunu mun lempiväreihin, just sellanen överipinkki jolla voi säväyttää asusteissa tai laittaa jonkun ihanan räikeän mekon vaikka shoppailureissulle, joten ei ainakaan mulle öö yllätys että se kuuluu tämän(kin) kevään värivalikoimaan.
               Ennen käytin mustaa todella, todella paljon. Suurin osa mun vaatteista oli mustia, mutta nyt oon alkanu innostumaan vaaleammista vaatteista. Musta on niin hirveän hallitseva väri joka tekee mut kalpeaksi ja väsyneen näköseksi. Kai se mustan viehätys on mulle ollut siinä että se hoikentaa ja sen kanssa sopii lähes kaikki värit. Mutta kyllä kirkkaat värit sopii vaaleampien, neutraalienkin sävyjen kanssa. Ja mun silmään esimerkiksi nude+oranssi yhdistelmänä näyttää huomattavasti raikkaammalle kun sama väri mustan kanssa.

 Tähän kollaasiin oon valinnut siis inspiraatiovaatteita ja -asusteita jotka vastaa aiemman kollaasin värivalikoimaa. Pinkit korkkarit; piristää harmaimmankin asun ja niiden kanssa ihanan räikeä Satchel -laukku! Pari pinkkiä räväytysmekkoa; kesän juhliin joita toivottavasti on tulossa. Pinkki lyhyt toppi farkkujen ja shortsien kanssa, ei tosin noiden oranssien. Se ois jo liikaa mullekin! Ihanat oranssit housut ja shortsit kuumiin kesäpäiviin. Voisin kuvitella että yhdistelmä oranssit shortsit, vaalea löysä läpikuultava paita ja alta vilkkuvat mustat bikinit näyttäis hyvältä biitsi-reissulla. Yhdistelmään kuuluu tietysti myös täydellinen ruskeutus jonka aion keinolla millä hyvänsä hankkia!
                            Skarppi musta bleiseri terävöittää asun kuin asun ja lämmittää kun kevään tuuli on vielä viileä mutta halu pukeutua kesäisesti on jo suuri. Skater -mallinen pikkumusta on mun mielestä tyylikäs valinta niin arkeen kuin juhlaan ja sellaista ei vielä mun kaapista löydy vaikka mustia mekkoja omistankin useita. Täydellisesti istuvat, harmaasävyiset farkut tekis mut tällä hetkellä enemmän kuin onnelliseksi. Omistan kahdet harmaat farkut joista toiset on liian isot ja vaaleat ja toiset on liian out of date korkealla napitettavalla vyötärölinjallaan vaikka ihanat ovatkin. Mikä siinä muuten on että en koskaan löydä Suomesta silmää miellyttäviä harmaita farkkuja? Toiset harmaat farkut on Itävallasta ja toiset Lontoosta. Toivottavasti tänä vuonna onnistais ja löytyis ihan Suomen rajojen sisäpuolelta mun unelmahousut.
                           Takkeja mä tarvitsisin kaksi; vaaleanharmaa lyhyt trenssi silloin kun asu vaatii asiallisuutta (nojaa näin kotiäitinä en hirveesti keksi tollasia tilaisuuksia mutta oletetaan vaikka että mulla ois sellasiakin ;D) ja ihana vaaleanruskea mokkabiker arkitakiksi. Mä oon ihan rakastunu tohon takkiin, toivottavasti löytäisin ton unelmatakin high street -version Helsingin kaupoista. Hopeat perusballerinat menis silloin kun tilanne vaatii jalkojen käyttämistä ja vaaleat ihanat huikean korkeat nilkkurit sillon kun pääsee autolla kauppaan. Kuvasta varmaan huomaa että oon ihan rakastunu noihin satulalaukkuihin, ottaisin kumman tahansa noista ruskeista onnesta itkien! Sinne mahtuis niin vaipat, tuttipullot kun meikitkin ja ois paljon taskuja jotta jokaiselle tavaralle ois oma paikkansa. Vielä beiget shortsit ja valkoinen herkän ohutta kangasta oleva mekko niin avot! Siinä ois täydellinen ens kevään lookki mulle.

Tässä on sitten tuotteet jotka päädyin tilaamaan itselleni. Tavallisuudesta poiketen tilasin vaan itelleni enkä Tiaralle ollenkaan, mutta se asia pitää korjata mitä pikimmiten. Eikös noi mun tilaamat vaatteet aika hyvin mukaile mun tyylipohdintoja? Pari suht peruspaitaa jotka käy kaiken kanssa, musta skater-mekko, beiget korkeavyötäröiset shortsit ja ihanat oranssit housut. Pisteenä ii:n päälle vielä upeat pinkit korkkarit huikeilla 12,5cm koroilla, nami! Ihan hyvin tavaraa mun mielestä ihan kohtuullisella loppusummalla kun ei paljoa menny satasen yli, en mä oikeestaan edes H&M sivuilta muuta itteeni miellyttävää löytäny.

Sitten sitä otsikon mukaista tyylittömyyttä, nimittäin asiaa kipeenä olemisesta ja tän päivän viikon asu ja naama! Mä varotan, tää on karua katsottavaa 😀 Täydellinen vastakohta alkupostaukselle!

Ja siinä minä iloisen pirteänä ja raikkaana luonnonkauniilla kasvoilla, vai mitä?! Noi ihanan tummat silmänaluset kruunaa kyllä tän freesin lookin, sotkuiset ja itsekseen rastoittuneet pidennykset on myös aika kivat. Nyt ollaan kyl aika kaukana mun normaalista arkipäivälookista kun meikkikään ei oo tässä nassussa vieraillu maanantain jälkeen. Noh mutta se mulle suotakoon, jos vaikka huomenna ois viimein hyvä olo nii meikkaisin uudenvuoden kunniaksi vaikka himassa ollaankin.
                         Tänään on ollu eka päivä ku mulla ei oo enää noussu kuume korkeelle vaan on ollu pelkästään lämpöä. Yskä ja nuhakin alkaa vähän helpottaa ja uskallan olla pitämättä wc-paperirullaa kädessä kokoajan. Heikottaa kyllä silti vielkin aika kiitettävästi aina kun nousee vessaan tai hakemaan juotavaa mutta onneksi tuo kultainen muru on hoitanu niin ihanasti sekä mua että Tiaraa koko viikon että ei mun oo pahemmin tarvinnu itteeni rasittaa. Jos sitä vaikka huomenna pääsis mukaan ruokakauppaankin nii sais ostettua namit sapuskat uv-illalle. Semmonen kysymys muuten ku mä oon nyt ymmärtänyt että mun lukijoina on (aika useitakin?) terveydenhoitoalan osaajia niin haluuko joku kertoa mistä se johtuu et aina kun on kipeenä nii miks aamulla on ihan hirveen kamalan kauhee olo ja sit aina illalla pari tuntia ennen nukkumaanmenoa on paljon parempi olo? Muistan aina sillon ku olin koulussaki et mä aina aattelin illalla et ”mulla on jo tosi hyvä olo meen aamulla kyllä kouluun” ja sit aamulla oli taas sellanen rekan alle jäämis -fiilis. Oon kauan jo ihmetelly tätä asiaa.

”Hehee mä heilun vimmatusti joka suuntaan enkä ees tiiä miks! Mut tää on kivaa!”

”Mulla on ihanat pienet varpaat ja äiti on hassu ku se aina esittää et se muka syö ne ja sit mua naurattaa!”

”Yhyy nyt ei oo enää kivaaa!!!”

Nyt oli harvinainen mutrunaama -kuva meidän Tirriskästäkin, oli pakko laittaa ku täällä on aina vaan hymynaamakuvia ku ei siitä yleensä tollasia saa otettua ees ku se aina nauraa. Musta tuntuu et se säikähti sen omaa naurunkiljahdusta ku se päästelee jo nii kovia ääniä kun se nauraa ja sit ihan sekunnissa meni naama ihan ruttuun mut sit ku jutteli ilosesti Tiaralle nii sitä alko taas naurattaa..
                           Tiaralle muuten nousi siitä rokotteesta sitten elämänsä ensimmäinen kuume. Keskiviikkoiltana neiti oli aivan tulikuuma kun koitin kädellä vaikka mulla oli itelläki korkee kuume. Annettiin sitten yksi suppo ja laitettiin neiti iltamaidon jälkeen vaippasillaan nukkumaan ja aamulla Tiara onneksi heräsi ihan pirteänä ja kuumeettomana. Onneksi meni noin nopeaa ohi! Ja kulta ei ees itkeskelly yhtään vaan oli ihan kiltisti kuumeisenakin. Se oli kyllä pelottavaa miten tulikuumaksi tuo neiti meni, mut onneksi suppo auttoi nopeasti. Hyvä että käytiin ostamassa niitä, muuten ois kyllä tullu hätä.


Mutta sellasta kuuluu meille vuoden viimeisenä perjantaina, entäs teille? Mitä uudenvuoden suunnitelmia teillä on? Entäs uudenvuoden lupauksia? Mä aion luvata tänä vuonna sama minkä oon jo usean vuoden ajan luvannu: Yritän kaikkeni että teen seuraavasta vuodesta entistä paremman. Tätä vuotta on kyllä hankala ylittää ku on ollu niin mielettömän upea ja mullistava vuosi mut aina sitä voi yrittää!

Ihanaa viikonloppua teille ja näin valmiiksi jo Hyvää Uutta Vuotta 2012! ♥♥♥
Vaikka yritän kyllä ehtiä/jaksaa postata huomenna vielä!

Jouluaattoiltana tulin siis kipeeksi mutta siitä huolimatta meillä oli kaikenlaista puuhaa Oulussa. Käytiin moikkailemassa kavereita ja sukulaisia sekä hakemassa joululahja Tiaralle Netta-kummitädiltä. Sunnuntai-iltana mun pikkuserkku Sanna tuli kihlattunsa kanssa käymään mun tädillä (jossa siis majailtiin) pienen Juho-vauvan kanssa joka on Tiaraa vain viisi päivää vanhempi. Meillä oli Sannan kanssa kuus viikkoa laskettujen aikojen välissä mutta Juho pysytteli masussa vähän pidempään ja Tiaralla taas oli kamala kiire ulos! Kyllä sen huomasi että ikäero on oikeasti vähän suurempi kuin viisi päivää. Juholla pysyi jo lelu todella hyvin kädessä ja meni suuhunkin mutta Tiara ei  vielä oikein osaa tarttua leluihin. Juho myös kannatteli päätä todella hyvin masulleen ollessaan ja Tiaralla taas ei pysy pää vielä niin kauaa ylhäällä kun alkaa väsyttää niskaa. Mutta eipä sillä väliä ole, hienosti kehittyy molemmat pienet! Tässä vähän kuvia meidän pötkylöistä:

”Uskaltaisinkohan ottaa Juhoa kädestä kiinni, on se aika söpö!”

”Nyt väsyttää, miten toi Juho jaksaa venytellä noin tomerana?”

”Naurattaa hirveesti ku te kokoajan höpötätte meille!”

Ihana Juho♥

Tiara juhon isin sylissä

Ja Juho Tiaran isin sylissä

 Oli kyllä hauskan näköstä kun vauvelit makas nassut vastakkain masulleen lattialla ja tuijotteli toisiaan. Tiaralla pääsi muutama naurun kiljahduskin ennen kun alko ärsyttämään se pään kannattelu. Kyllä ne selkeesti oli jo kiinnostuneita toisistaan ja oli ihana kattoa pieniä ihmeitä♥

Sunnuntaina käytiin myös mun toisella tädillä kylässä Haukiputaalla ja sieltä ajeltiin Jarnon kautta käymään Netalla. Tiara oli kyllä niin ihana ilopilleri vaikka olikin paljon uusia paikkoja ja ihmisiä. Oli kyllä ihana nähdä sukulaisia ja kavereita pitkästä aikaa.

Ihana Miki silittää Tiaran päätä ja Tiara kuolaa mun tädin housuille♥ Onneksi Miki osasi silittää varovasti päästä nii ei tarvinnu pelätä sen aukileen puolesta 🙂

Isi ja tytär Netan luona 🙂

Otolla on päällä uusi joululahjahuppari, lahjoista postausta myöhemmin koska iso osa on nyt kakkasina pyykissä tai muutenvaan jossain hukassa 😀

Tiaralla velmu ilme ja päällä myös uusi joululahjahaalari♥

Meillä oli kyl niin fiksut jutut Oton kanssa♥ Mut hei Otto on hyvä letittämään! ;D

Sitten ois vielä neidin neuvolakuulumisia kerrottavana. Neuvola oli siis tänään 8.15 ja neuvolatäti karttoi mua ku ruttoa ku olin kuulemma niin flunssanen, onneksi älysin heti kysyä lääkäriaikaa ja sain sen 9.15. Lääkäri oli todella mielenkiintonen tapaus; ensin laitto mut hengittämään silleen lyhyitä ja syviä hengenvetoja kun ei kuulemma muuten kuullu hengitysääniä kunnolla ja sen jälkeen teki mulle puhallustestin ku olin ihan hengästyny ja väitti että mulla on astma. (Tokihan on happisaturaatio varmasti yhtä hyvä räkätautisella kun terveellä♥) Joudun nyt jonnekki jatkotutkimuksiin tammikuussa mut en kyllä usko et niissä näkyy mitään. Sitten se kans kysy et onko mulla anemia ku oon niin kalpee.. Haloo kai mä nyt oon kalpee jos mulla on kuumetta vaikka kuin paljon ja oon muutenki ihan sairas.. Sitten katto mun silmiä ja venytti silmäluomia ja totes että ei oo anemiaa. No miten se sieltä silmistä muka näky?? Kuumeen se mittas ja sano että ”Joo on kuume”. Ei sit viittiny kertoa paljonko sitä kuumetta tuli mitattua. Tän lisäksi se sitten kysy et minkä ikänen vauva meillä on ja tenttas että imetänkö. Sit ku kerroin että en imetä niin se halus tietää että miksen ja kun selitin nii se sano ”Voitko kertoa yksinkertaisesti, minä haluan ymmärtää”. Sit se toisti kaiken mitä olin just sanonu ja totes että ”aijaa okei se on ihan ookoo”. Sellanen arvauskeskusreissu tällä kertaa, nyt niitä neuvolakuulumisia (Suluissa 2kk mitat):

”Mullapa on maailman paras isi! Mut on toi lamppu kyl nyt isii jännempi!”

 Sain napattua neidistä muutaman kuvan joissa lelu jopa pysyy kädessä! Tässäpä vielä muutaman sellanen:

”Naminami uusi Brion helistin! Kyl se vähä aikaa pysyy jo handus jos oikeen kovasti yritän!”

”Mä en kyl älyy yhtään mitään nyt joten tyydyn puristamaan tätä helistintä rystyset valkosina!”

”Tää Sophie The Giraffe oli kyl aivan ihana lahja! Kiitos Nettuli!”

”Voi hitsi tää on jännä!”

Tosiaan, anteeksi tästä pienoisesta blogihiljaisuudesta! Perjantaina en sitten ehtinytkään tekemään postausta kun päätettiin alottaa meidän lauantainen leffamaratoni vähän etuajassa. Eilen oli tarkotus tulla postailemaan mut kuinka ollakkaan meidän neiti aurinkoinen heräsi eilen aamulla semmosena äkäpussina että en oo ennen nähny! Ja äkäpussisuus jatkuu yhä edelleen, syynä on ilmeisesti nuhainen pikku nenä. Vaikka nuha on kyllä alkanu vasta tän päivän puolella ja kitinä eilen, mut tuskin se nuha ainakaan oloa tekee mukavammaksi. Eilen nukkui kyllä parit hyvät päikkärit mut tosiaan päivällä ja eihän mulla sillon käyny mielessäkään tulla postailemaan ku olin sen homman ajatellu illalle.
                        Käytiin iltakävelyllä ja neitikin oli sit hereillä ollu jo pitkään ajateltiin et nyt hyvin uni maittaa kävelyn, kylvyn ja iltamaidon jälkeen (kello oli siis 21.00).. No mitä vielä! Nukahdin itse ensimmäisen kerran 04.30 kun pikkuneiti vihdoin alkoi yöunille. Neiti ei siis nukkunu iltaysin ja aamu puol viiden välillä ku korkeintaan pari sellasta viiden minuutin pätkää. Aamuyöllä sitten tapahtui jo ”huomattava parannus” ja saatiin neidin kanssa nukuttua molemmat kolme tunnin mittaista pätkää jonka jälkeen neitiä ei sitten nukuttanut enää ollenkaan. Luovutin sitten ton nukkumisasian kanssa suosiolla ja tultiin pikkusen kanssa aamumaidon jälkeen keittiöön väsäämään isille aamupalaa.
                       Pikkuinen on kitissy koko päivän lähes kaiken hereilläoloajan tänään paitsi silloin kun on  maitopullo suussa. Päikkäreitä on nukkunut yhdet kunnolliset, saas nähdä miten sitten käy tän yön kanssa. Ollaan koitettu helpottaa pikkunuhanenän oloa höyryä hengittelemällä silleen et oon ollu pikkusen kanssa kylppärissä ja suihku on valunu tulikuumalla nii tulee höyryä ja se on kyllä auttanu siihen nuhaan aina hetkeksi mut silti pienellä on hankala olla. Hengittää kyllä ihan hyvin suun kautta ja hengiteltiin tota höyryä aina ennen syöttöä nii sai sitten syötyäkin onneksi kun nenä toimi aina sen aikaa. Kuumetta ei oo onneksi ollu mut ei toi nuha oo kyllä yhtään kiva, huomenna mennään kyllä lääkäriin jos ei toi ala helpottaa.
                     Ei oo kyllä yhtään kiva kattoa ku toisella on niin paha olla eikä yhtään tiiä miten vois vielä oloa helpottaa. Kylppärin höyryssä neiti kyllä viihtyy suht tyytyväisenä mut kun ei sinnekään voi koko päiväksi jäädä. Ja ei sillä kumminkaan mitenkään valu sitä räkää, on vaan tukkonen nenä nii se ”pikkuniistäjä” tai mikä onkaan ei oikeen hirveesti oo auttanu vaikka sitä ollaan myös kokeiltu pari kertaa. Jos teillä on jotain vinkkejä miten saadaan meidän itkuinen pieni nuhanenu muutettua takasin terveeksi päivänpaisteeksi jolla on hyvä olla niin kertokaa ihmeessä!

Otsikolla meinasin sitä että kun niin olin monta viikkoa odottanu Oton ensimmäistä isänpäivää ja suunnitellu tasan millasen aamiaisen teen ja mitä leivon ja kuinka Otolla on täysin herätyksistä vapaa yö ja saa nukkua pitkään sekä olla tekemättä mitään koko päivän. Ei oo kyllä menny ihan niin ku suunnittelin mutta toivottavasti tolla kullalla on ollu ees etäisesti mukava isänpäivä. Tässä on vähän kuvaa lahjasta ja tosta pika-aamiaisesta jonka sain värkättyä vasemmalla kädellä samalla viihdyttäen pikkuneitiä:

Jättikuppi kahvia kera maidon ja miljoonan sokeripalan sekä iso annos munakokkelia ja paketillinen pekonia herran toiveiden mukaisesti 😀

Ja tässä on isänpäivälahjan toinen puoli

Ja tässä toinen. Totta se on, toi on Maailman parhaan isin muki!

 Otto ilmotti heti uuden duunipaikan saatuaan et se tarvii sinne oman kahvimukin ja siitä asti oon tienny mitä ostan isänpäivälahjaksi murulle. Smartphotolta tilasin ton mukin, itse päätin ulkoasun ja tekstit ja kuvien ja tekstien paikat. Valitsin tonne sisäpuolelle punasen värin ku Otto tykkää punasesta ja se sopi noihin pikkuneidin vaatteiden väreihin! Tossa harmaassa osassa on sellasia ihania vaaleita sydämiä joissain kohti ja muutenki tykkäsin ku toi oli kivan yksinkertanen ja tyylikäs mun mielestä. Mitäs pidätte? 🙂

Megaväsynyt nukkuva isi ja pikkuneiti pirteänä kuin peipponen (toi pirteys oli tyyntä ennen myrskyä tai jotain :D)

Ihana isi♥

Perjantaina hain kans sen Ellos-paketin vihdoin ja tämmösiä juttuja siellä siis oli:

Tästä paidasta en oo viel ihan varma mut se on varma et se vaatii ehdottomasti tehokkaan silityksen ennen ku ees harkitsen sen päälle laittamista! 😀 Must tuntuu et toi on tosi kiva ku laittaa tummat farkut ja korkkarit ja sit viel joku kiva ruskee vyö niin eiköhän se oo siinä!

Tää ei oo kyl ihan noin sinappisen värinen mitä kuvassa näyttää, tykkään! Lempikuvio ja toi menee kaiken kanssa, kätevä tyylikäs perusneule.

Ja tässä on mun uus lemppari! Toi on ihan täydellinen DinSkon kiilakorkoisten konjakinväristen nilkkureiden kanssa ja oli kyl ihan nappiostos.

Kaikki hehkutti perjantaina että ”11.11.11” joten päätettiin mekin sitten tehdä jotain tärkeää hauskaa sen päivän kunniaksi. Mä leivoin taikataikinaa ja ikuistettiin sit meidän kaikkien kolmen kädenjäljet ja pikkuneidin jalanjäljet taikinaan. Niistä tuli ihan hyvät ottaen huomioon et mä oon tehny taikataikinaa viimeksi ala-asteella! Ne kaipaa viel valkosen maalin pintaan niin sit ne on valmiita seinälle laitettavaksi!

Vähän pitää viel hioa ja sit tosiaan valkosta maalia niin avot! Tossa mustassa kohdassa lukee neidin nimi nii piti viel vähäksi aikaa piilottaa ;D Tossa mun kädenjäljen päällä on neidin ”vasemman käden jälki” joka ei onnistunu kyl hirveen hyvin kun niitä sormia oli niin vaikee saada suoraksi 😀 Mut onneksi ees toinen käsi onnistui hyvin 🙂

Tässä on jalanjäljet ja sama homma, vähän maalia pintaan ja seinälle! Ihanat pikkuruiset jalat♥

Taikinaa jäi vähän yli ja väsäsin sit muutaman ripustettavan sydämen jotka aattelin maalata punaseksi. Tolla yhdellä sydämellä on näköjään ollu vähän ryppyjä rakkaudessa mut eikai se haittaa! 😀

Tässä vielä pari kuvaa neidistä perjantailta:

Aina pikkurilli pystyssä♥

Ollaan vaihdettu nyt kokoa 50 oleva valkoinen haalaripussi nyt tohon ruskeaan 62-kokoiseen haalariin joka on lämpimämpi ja isomman kokonen, niin ne pienet kasvaa äkkiä! Toi on hihoista viel ihan liian pitkä mut lahkeet on jo sopivat! Neidillä on kyl aika pitkät jalat, meiän gasellisääri♥

Tällanen oli meidän isin ensimmäinen isänpäivä, mitäköhän ens vuonna tapahtuu? 😀 Miten on teillä sujunu isänpäivänvietto, toivottavasti paremmin kuin meillä! Palailen niin pian kun mahdollista, nyt en uskalla luvata mitään koska kyllä kaikki varmasti älyy et jos mulla on valittavana pikkuneiti jolla on huono olo tai blogin kirjottaminen nii kumman valitsen! Mut toivotaan nyt et pienelläkin vointi menis parempaan suuntaan. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja isänpäiväonnittelut vielä jos täällä on ykskään isi lukemassa, moimoi♥