Kauheaa, että pian ollaan jo loman puolivälissä, ei tämän näin nopeasti pitänyt mennä! Etenkin tämä ensimmäinen lomaviikko kotona, on mennyt vaa hujauksessa, eikä olla saatu oikeastaan mitään järkevää aikaiseksi. Ollaan vaan niin lomafiiliksellä, että aikataulutus tuntuu ylivoimaiselta. Eilen piti mennä Ikeaan, mutta lähdettiin niin viime tipassa, että myöhästyttiin kolme minuuttia Ikea-bussista, eikä jaksettu odottaa puoltatoista tuntia seuraavaa. Suunnattin siis keskustaan shoppailemaan, kivaa toki sekin.

Vaikka ollaankin vain lusmuiltu ja oltu tekemättä mitään suunniteltua, mua ei harmita ollenkaan, eikä tunnu että loma olisi valunut hukkaan, päinvastoin. Superkiireisen ja aikataulutetun vuoden jälkeen se, että ei ole kiire minnekään, tuntuu vaan niin rentouttavalta ja ihanalta, parhaalta ikinä! Ja kyllä meillä on tässä vielä monta viikkoa aikaa tehdä niitä suunniteltujakin juttuja, kiertää kesäkohteita ja käydä siellä Ikeassakin. Kunhan vaan nuo säät tuosta paranisivat, niin olisi kivempi lähteäkin vaikka sinne Korkeasaareen tai pikinikille.

Tänään pidettiin tyttöjen kanssa askartelupäivä, kun suunniteltu puistoreissu ei tuntunutkaan niin kivalta ajatukselta jäätävän kylmän ja voimakkaan tuulen takia. Tiara on jo pitkään toivonut omaa tehtäväkirjaa, sellaista johon voi harjoitella kirjoittamaan numeroita ja kirjaimia, ja opetella laskemista, ja tänään löydettiin kiva ”Kohta mennään kouluun” -kirja, josta voi pyyhkiä uudelleen ja uudelleen tehdyt tehtävät, ja harjoitella niin monta kertaa kuin haluaa.

Ensin ajattelin, että tehtävät voisivat olla liian vaikeita Tiaralle ja hän turhautuisi, mutta mitä vielä, neiti oli into piukassa ja piirteli kirjaimia katkoviivaa pitkin tai vähän vierestä, kuin vanha tekijä. Ei vaan tuntunut niin kauhean ajankohtaiselta tuo ”Kohta mennään kouluun” meidän 2,5v:n kanssa, mutta Tiara oli toista mieltä, ja äiti oli väärässä luuloineen. Ehkä sitä ei niin kannata näissä oppimisjutuissa tuijottaa suositusikiä, vaan kuunnella lasta itseään, tuskin siitä haittaa on jos lapsella itsellään riittää kiinnostusta haastavempiinkin tehtäviin. Eri asia ovat pelit ja leffat jotka oikeasti voivat olla haitallisia liian nuorille katsojille tai pelaajille.

Zelda keskittyi enemmän (kiinni olevien) tussien imeskelyyn, kirjaintarrojen järjestelyyn pöydälle, ja Tiaralta tussien varasteluun, mutta näytti viihtyvän puuhissaan ihan hyvin hänkin. Mä itse keskityin vauvakirjojen täyttämiseen pitkästä aikaa, kun muutama päivä sitten tilaamani parinsadan paperivalokuvan satsi saapui kotiin asti. Tarkoituksena on päivittää vähän myös olkkarin valokuvakollaasia, ja siksi meidän piti sinne Ikeaankin mennä, että oltaisiin ostettu muutamat kehykset lisää.

Mä rakastan täyttää vauvakirjoja, mutta aina unohdan niiden olemassaolon liian pitkäksi aikaa ja sitten pitää aina stalkata täältä blogista, että mitäs siinä ja siinä ikävaiheessa onkaan tapahtunut. Onneksi kuitenkin on blogi, täältä löytyy niin kattavat höpötykset joka kuukaudelta, että ei ole vaikea täydentää kirjaa jälkikäteenkään.

Huomenna on luvassa lisää höpötyksiä, esittelyssä mun paras ostos ikinä, ja yritän myös vastailla huomiseen mennessä kaikki parin päivän aikana kertyneet kommentit. En voi sanoin kuvailla kuinka kiitollinen olen teille kaikille osoittamastanne tuesta postauksessa, jossa kerroin etten päässytkään kouluun. Epäonnistumisen tunne on vaihtunut toiveikkuuteen ja olen saanut kunnon motivaatioboostinkin. Kyllä tämä tästä, enkä mä kyyneleitä ole tirauttanut tämän asian vuoksi. Syksyn mahtavat haasteet siintävät jo mielessä, vaikka ilolla nautinkin vielä lomasta ja rauhasta.

Ihanaa huomista perjantaipäivää kaikille, ja kauniita unia<3

Meidän lukutoukkaperheelle suuri nautinto näin joulun alla, on lukea jouluisia satuja. Meiltä löytyy joulukirjoja omasta takaa iso liuta, ja sen lisäksi meidän kirjaston huippuhyvältä lastenosastolta on löytynyt monta mahtavaa suosikkijoulusatua jotka käytiin lainaamassa. Mä luen jouluisia satuja sekä Tiaralle, että Zeldalle ja molemmille on omat ikätasoon sopivat satunsa.

Zeldan lemppareita ovat ehdottomasti kirjastosta löytyneet kaksi jouluista Puppe-kirjaa, joissa on isot ja selkeät kuvat ja sopivan lyhyet ja ytimekkäät tarinat. Zelda tykkää kovasti myös Vau-kirjan soivasta Joulun helikellot -kirjasta, josta kuuluu ihania pikku joulusävelmiä. Lisäksi ollaan katseltu joulukuvia Vau-kirjan ensimmäinen joulusanakirjani -kuvakirjasta jossa on vaikka mitä ihania jouluisia sanoja opeteltavaksi. Saapa nähdä oppiiko Zelda sanomaan ensin tonttu vai äiti, hahaa, tällä hetkellä tosin se ”wääwääwää” on kaikkein suosituin hokema.

Tiara tykkää pidemmistä saduista, vaikkakin meidän lainaama joulupukki ja noitarumpu -satu on ainakin ruotsinkielellä vähän turhan pitkä vielä Tiaralle. Kuvia siitä on kuitenkin mukava katsella, ja etsiä tuttuja jouluisia asioita. Tiaran suosikkisatu on ehdottomasti Lilla spöket Laban och Jultomten, joka kertoo pikkuisesta Laban -kummituksesta joka pelkää joulupukkia. Se on aivan ihana satu joka luetaan monta kertaa päivässä! Ehkä Tipa sen avulla pääsee eroon pukkipelostaan. Joululaulukirja on myös ihana, siitä ollaan lauleskeltu paljon eri joululauluja ja Tiara on oppinut mm. ”Joulupukkii, joulupukkii” -laulun ensimmäisen säkeistön jo ulkoa.

Myös Tiaran joulukalenteri on kirjamuodossa. Minit -kirjakerhosta tuli näin joulun alla kiva 24:n sadun joulukirja, josta voi joka päivä lukea uuden ihanan sadun!

Tykkäättekö te lukea joulusatuja? Mikä on teidän lemppari?

Tänään on vuorossa yksi toivotuimpia postauksia tänä vuonna: kirjapostaus. Mua on useampaan otteeseen pyydetty esittelemään niin lastenkirjasuosikkeja, meidän lukutapoja ja äidin lempparilukemista ja nyt ajattelin vähän kertoa teille niistä enemmän. Tosin ne mun omat suosikki ”aikuisten” kirjani mä jätän toiseen postaukseen koska muuten tästä tulisi sata kilometriä pitkä ja mulla menisi tämän tekemiseen useiden tuntien sijaan useita päiviä. Mä itse rakastan lukemista, ”luin” jo pienenä hirveästi kirjoja vaikka en oikeasti osannut lukea, äiti luki mulle myös aina paljon ja kun sitten 6-vuotiaana opin itse lukemaan, taivas aukesi. Siitä lähtien mä ahmin kirjoja sinne asti että lukion alussa iski totaalikyllästyminen ja olin pari vuotta lukematta muuta kuin hömppälehtiä.

Ala- ja yläasteella mä luin useamman kirjan päivässä, paitsi Harry Pottereihin saattoi mennä kokonainen päivä tai parikin tietysti jos  sivuja oli yli tuhat. Olin suoranainen lukutoukka joka rahtasi kirjastosta pinokaupalla luettavaa kotiin viikoittain. Totaalikyllästymisen jälkeen lukuinto on palannut pikkuhiljaa ja varsinkin Tiaran odotus- ja vauva-aikana tuli luettua paljon. Tällä hetkellä mulla ei oikeastaan ole aikaa paneutua kirjoihin kunnolla koska aina löytyy niin paljon muuta puuhaa, mutta innolla odotan että pääsen taas uppoutumaan edes välillä johonkin ihanaan tarinaan. Sillä välillä mä voin kuitenkin keskittyä lukemaan tytöille, varsinkin Tiara jaksaa jo kuunnella vähän pidempiäkin satuja.

Tiaralle ja Zeldalle on jo kertynyt ihan kiitettävä kirjavarasto, joista pari hyllyllistä on mun vanhoja suosikkeja omasta lapsuudesta ja loput sitten joko kirjakerhosta, itse ostettuja tai lahjaksi saatuja. Vaikka kirjoja on määrällisesti paljon, niitä on kuitenkin kaikkia luettu rakastaen ja ahkerasti, meillä kirjat eivät ole vaan koristeena vaan jatkuvassa käytössä ja harvoin siististi hyllyssä. Omien kirjojen keräilyn lisäksi me ollaan alettu tyttöjen kanssa käymään kirjastossa. Kirjastovierailu on Tiaralle viikon kohokohta kun pääsee tekemään kirjaston jänniä palapelejä ja valitsemaan uutta luettavaa!

Me lainataan yleensä paljon ruotsinkielisiä kirjoja kirjastosta siksi että niitä meillä ei kotona ole niin paljoa, mutta niitäkin on hyvä lukea Tiaran kielellisen kehityksen kannalta. Lisäksi täytyy todeta että mä tykkään ihan hirveästi ruotsalaisista lastenkirjoista, ne ovat hauskoja ja oivaltavia. Esimerkiksi tuo Mjau i köket on mielestäni tosi hauska! Ruotsinkielisiä kirjoja Tiara lukee pääosin Oton kanssa mutta en mäkään niitä kieltäydy lukemasta jos Tiara pyytää. Maisa-, eli Molly-kirjat ovat myös mukavan yksinkertaisia ja niistä Tiara oppii helposti uusia sanoja ruotsiksi.

Ruotsinkielisistä kirjoista tulee valittua ainakin vielä enemmän niitä yksinkertaisempia kuvakirjoja, koska niitä Tiaran on helpompi ymmärtää. Huomasin viimeksi kirjastossa asioidessani että Tiara ei jaksa vielä kuunnella ruotsiksi yhtä pitkiä satuja kuin suomeksi. Mutta sepä ei haittaa, ei tässä ole kiire minnekään vaan ihan rauhassa edetään ettei lukemisesta tai varsinkaan ruotsin kielestä tule hänelle pakkopullaa ja ikävää asiaa vaan mieluisia juttuja! Kotoa löytyvistä ruotsinkielisistä kirjoista Tiaralla on kaksi suosikkia, Den Busiga Bebben borstar tänderna eli ”Touhukas Bebben pesee hampaat” ja Bondgården -eläinkirja.

Hirvittävän paljon on kyselty meidän ns. opetuskirjoista, eli kaikista joissa on muotoja, värejä, sanoja, numeroita ja tuttuja asioita. Mä ajattelin ensin esitellä niitä ennenkuin siirryn sitten satukirjoihin ja muihin. Meillä on aika paljon erilaisia opetuskirjoja, mutta Tiaralla on omat suosikkinsa joita lueskellaan päivästä toiseen. Suurin suosikki on Tiaran mielestä nimeltään ”pöllökirja” koska siinä seikkailevat pöllöt niin numeroiden, arkipäiväisten asioiden, sanojen ja niiden paljon kyseltyjen tunteiden maailmassa. Mun mielestä toi ”Oma suuri maailmani” -kirja on tosi kiva juuri siksi että siinä on niitä pöllöjä tekemässä kirjasta erilaisen ja hauskan ja lisäksi siinä on tosi kattavasti sanastoa ja mielenkiintoisia juttuja. Tuon avulla Tiara tosiaan on oppinut tosi hyvin juuri niitä tunteita ja Tiaran lemppareita ovatkin onnellinen kissa ja innostunut sammakko.

Oma suuri maailmani -kirjassa on myös ohjeistus vanhemmille siitä miten kirjaa kannattaa lukea yhdessä lapsen kanssa jotta siitä saa mahdollisimman paljon irti. Mä tykkään siitä että ohjeet on laitettu koska huomaan itsekin löytäväni aina uudenlaisia tapoja lukea kirjaa lapselle kun luen miten kirjan kirjoittajat ovat sen tarkoittaneet. Lisäksi mulla on myös Vau-kirjan vanhempien opas lasten ensimmäisille vuosille josta mä tykkään tosi paljon. Sieltä on löytynyt niin vinkkejä lasten kanssa yhdessä askarteluun, lukemiseen kuin kaikkeen muuhunkin mahdolliseen. Saatiin tuo kirja kun liityttiin Vau-kirjakerhoon Tiaran odotusaikana ja mä oon havainnut monet siinä olevat vinkit tosi käyttökelpoisiksi ja kivoiksi toteuttaa!

Tiara oppi laskemaan kymmeneen kahdella kielellä ollessaan vuoden ja viisi kuukautta, nyttemmin neiti laskee sujuvasti jo kahteenkymmeneen. Tai siis luettelee numerot, laskea Tiara osaa ehkä viiteen sormilla. Joskus pidemmällekin, mutta yleensä sitten menee jo höpöksi. Mutta kirjasta osaa siis esimerkiksi laskea esimerkiksi ”yksi, kaksi, kolme, neljä pientä possua”. Meidän suosikki on ollut tuo ”Ensimmäinen kuvallinen numerokirjani” joka sekin on Vau-kirjasta tilattu. Siinä on tosi selkeästi käyty numeroita läpi ja jokaiselle numerolle on oma sivu tai aukeama, jonka kaikki kuvat havainnollistavat hienosti kyseistä numeroa. Saman sarjan sanakirja kuuluu myös lemppareihin!

Viime aikoina Tiaraa ovat kiinnostaneet tosi paljon värit ja muodot. Niitä löytyy monipuolisesti myös siitä aiemmin mainitusta ”pöllökirjasta” mutta myös pelkästään niille omistetut kirjat kiinnostavat Tiaraa. Tipa onkin oppinut hyvin tunnistamaan muodoista sydänten ja tähtien lisäksi hienosti myös ympyrät, suorakulmiot, kolmiot ja neliöt ja oppii kokoajan lisää. Värit Tiara tunnistaa myös jo tosi hienosti kysyttäessä. Parhaiten Tiara on oppinut niitä selittämisen lisäksi tuosta Vau-kirjan sanakirjasta jossa on perusvärit ja -muodot yksinkertaisesti yhdellä sivulla. Sitten kun sen sivun opit olivat selkeästi perillä, innostui Tiara kokonaisista värikirjoista osoittelemaan eri värisiä asioita.

Tiara saattaa osoitella erivärisiä ja -muotoisia asioita myös satukirjoistaan joihin voidaankin siirtyä seuraavaksi! Tiara tykkää sellaisista saduista, joissa on myös hauskoja kielikuvia ja hassuja sanoja. Allaolevassa kuvassa oleva Abu-kirja on Tiaran ehdoton suosikki kaikista, jo ensimmäisen sivun ”nokkela ketku” -kuvaus Abu-apinasta teki Tiaraan lähtemätömän vaikutuksen ja nykyään neiti muistaa jo koko kirjan ulkoa.

Jokin aika sitten mä löysin meidän varastosta jättimäisen pahvilaatikollisen mun vanhoja lastenkirjoja ja sieltä löytyneet Maikki Harjanteen Minttu-kirjat ovat sekä mun että Tiaran lemppareita. Tiara haluaa aina kuulla iltasaduksi Abun Kepposten lisäksi Minttu karkaa -kirjan. Musta on ihanan nostalgista lukea Minttuja Tiaralle kun muistan ne omasta lapsuudesta niin elävästi. Minttu-kirjojen kivoihin tarinoihin ei koskaan kyllästy.

Kolmas Tiaran suosikki tällä hetkellä on Vau-kirjan ”Tänään olen aurinkoinen” -kirja jossa on ylläriylläri käsitelty taas niitä tunteita. Tässä kirjassa on mun mielestä tosi hyviä tunnesanoja joita Tiarakin on oppinut käyttämään ja ne on tuotu kirjassa esille niin että pienikin oppii helposti niiden merkityksen. Mä tehostan sanojen merkitystä sillä että eläydyn kuhunkin tunteeseen samalla kun luen, esimerkiksi jos kirjassa puhutaan vaikka surullisesta niin pyrin kuulostamaan mahdollisimman surkealta ja sitten jos taas puhutaan vaikkapa riehakkaasta niin koitan kuulostaa mahdollisimman iloiselta ja innostuneelta.

Tykkään muutenkin lukea satuja eläytyen ja yleensä luen niin että jokainen kirjan hahmo kuulostaa erilaiselta. Tiara tykkää kovasti ja silloin pidemmätkään sadut eivät puuroudu pienen korvissa kun jo äänestä huomaa että kuka hahmo on kyseessä ja mitä on meneillään. Muutan myös saduissa ääntä tunteen ja tilanteen mukaan, jos on meneillään jännittävä kohta niin pyrin kuulostamaan jännittävältä. Onneksi Tiara on aika armelias kuuntelija ainakin toistaiseksi ja mun surkeat esitykset miellyttävät häntä ilonkiljahduksiin saakka!

Ylläolevassa kuvassa on mun suosikkeja meidän tämänhetkisestä kirjavarastosta. Erityisesti odotan että Tiara vähän kasvaa ja päästään lukemaan Mauri Kunnaksen tuotantoa ja nuo kaikki Muumi- ja Peppi -kirjat. Mä rakastan niitä kaikkia ja onkin tullut koluttua ne todella moneen kertaan läpi! Vasemman yläkulman Maitokulho-, Pieni mutta urhea- ja Minttu mummolassa-kirjat ovat sellaisia suosikkeja joita lueskellaan jo nyt. Maitokulho -kirja on Vau-kirjasta myöskin ja siinä on todella makeita iltasatuja ja aivan huikean hienoa kuvistusta. Pieni mutta urhea -kirjassa taas on äärimmäisen symppis pieni ankanpoikanen joka on Tiarankin mieleen. Ja Minttu-kirjat mainitsinkin jo aiemmin.

Mä aloin lukemaan Tiaralle lähes päivittäin kun hän oli noin kolmen kuukauden ikäinen. Zeldalle olen myös aloittanut jo lukemaan kirjoja. Tiara on aina ollut erittäin tarkkaavainen kuuntelija ja niin vaikuttaisi olevan pienempikin neiti. Molempien tyttöjen kanssa ollaan aloitettu lukeminen iloisen värikkäistä pehmokirjoista joissa tekstiä ei ole kuin muutama hassu sana ja edetty sitten vähitellen pidempiin ja ”kirjamaisempiin” kirjoihin. Lisäksi olen lueskellut lorukirjoja ja opetellut niistä erilaisia loruleikkejä joista vauvat usein tykkäävät. Vau-kirjassa lapsen ikätason mukainen kehitys on otettu tosi hyvin huomioon ja sieltä tuli Tiaran vauva-aikana (ja tulee edelleen) joka kuukausi ikään sopiva kirjapaketti.

Pikku-Eetu -kirjat olivat jo ihan vauvana Tiaran lemppareita ja Zeldakin tykkää niistä. Mikä parasta, ne ovat kasvaneet Tiaran mukana ja Pikku-Eetun numerokirja on esimerkiksi tänäkin päivänä Tiaran mielestä hauska kirja. Kivoja loruja oli myös ainakin vuoden 2011 äitiyspakkauksen ”Pikku-poron päivä” -kirjassa. Lorut löytyvät molemmilla kielillä ja tuosta kirjasta Tiara sai ensikosketuksensa ruotsinkieleen sillon kun Otto ei sitä vielä puhunut aktiivisesti kotona.

Yhteenvetona, me ollaan aloitettu lukeminen tosi pienenä, loruilla ja loruleikeillä kirjojen maailmaan tutustuen. Suunnilleen puolen vuoden iästä ollaan luettu enemmän ja otettu iltasadun lukeminen mukaan iltarutiineihin ja mitä enemmän lapsi on kirjoista kiinnostunut, sitä enemmän ollaan sitten luettu. Mä oon myös pitänyt taukoa lukemisesta silloin kun Tiaraa ei ole kiinnostanut (esim. 9kk iässä liikkumaan opettelu oli paljon mielenkiintoisempaa) mutta kokeillut sitten aina varovasti muutaman päivän tai viikon kuluttua että josko se lukeminen olisi taas alkanut kiinnostaa. Nykyään Tiara osaa jo itse pyytää että ”äiti lue minulle satu/abukirja/äiti luetaan numerokirjaa yhdessä!” ja tykkää edelleen lukemisesta hurjan paljon.

 Huh, olipas aikamoinen lukupaketti! Mua harmittaa kun olisin halunnut esitellä vaikka miljoonat kirjat vielä tähän lisäksi, mutta ehkä täytyy säästää vähän tulevillekin vuosille ja uusiin postauksiin. Toivottavasti tämä oli sellainen kuin toivoitte! Me lähdetään pian ulkoilemaan kunhan tytöt heräävät päikkäreiltä ja tarkoitus olisi kuvata nyt ne Mini Rodinin ihanat ulkovaatteet. Mahtavaa sunnuntaipäivää kaikille♥