Lapset olivat aivan innoissaan, kun täältä muuton keskeltä löysivät yhden pahvilaatikon täynnä iloisia yllätyksiä: lasten kirjoja. Olen mukana Sandviksin ja Lifien yhteistyökampanjassa, jossa saimme testattavaksi Sandviksin kolmen kirjakerhon kirjoja ison paketillisen. Sandviks on tuttu monelle vauvaperheelle Vau-kirjasta, mutta heiltä löytyy myös kaksi muuta kirjakerhoa: Disney-kerho ja alakoulukäisille suunnattu Twinsy. Me kuuluttiin Vau-kirjaan monta vuotta, ja meillä on edelleen tallessa kaikki silloin saadut kirjapaketit. Erottiin kirjakerhosta silloin kun lapset aloittivat ruotsinkielisen päivähoidon, ja alettiin lukemaan heille pääasiassa ruotsin kielellä, jotta kieli vahvistuu. Nyt kieli alkaa olla jo niin vahva että ollaan alettu taas lukemaan välillä suomeksikin, joten sikäli tämä tuli aika hyvään saumaan ja oli kiva tutustua moneen uuteen suomenkieliseen kirjatuttavuuteen.

Molemmat meidän tytöistä ovat aina olleet kovia lukemaan tai kuuntelemaan satuja, ja tykkäävät myös selata itse kirjoja. Olen usein kirjoittanut blogissakin meidän lempikirjoista ja siitä miten tärkeää lukeminen on lapsen kehitykselle, ”Lukeminen” -tägin alta löytyy paljon meidän kokemuksia ja ajatuksia lukemisesta. Iltasatu kuuluu meidän jokaiseen iltaan, ja kumpikin neideistä saa valita sadun aina vuorollaan. Usein luetaan myös pidempiä satuja jotka jatkuvat monta iltaa. Päivisin luetaan enemmän kuvakirjoja, ja iltaisin sitten vähän pidempiä satuja. Esikoinen tosin lukee päivisin ihan itse mitä haluaa milloinkin, ja iltaisin sitten kuuntelee satua. Toivon että meidän iltasatuperinne jatkuu vielä pitkään vaikka tytöt oppivatkin lukemaan itse. Se on sellaista perheen yhteistä rauhallista aikaa jolloin ollaan täysillä läsnä ja jutellaan ihanista tarinoista ja niiden herättämistä ajatuksista.

Kirjapaketti oli aivan loistava piristys tytöille muuton keskellä, ja he ihastuivat erityisesti uusiin Disney-kirjoihin joissa oli monta heidän suosikkihahmoaan. Oli ihanaa nähdä miten kovasti he ilahtuivat, ja käpertyä moneksi tunniksi yhdessä sohvalle lueskelemaan valtavaa kirjapinoa. Nämä ovat niitä ihania hetkiä joita ei voi olla arjessa liikaa.

Vau-kirja on 0-6 -vuotiaille suunnattu kirjakerho, joka haluaa tarjota oikeaa lukemista oikeaan aikaan. Kirjapaketit on räätälöity lasten iän mukaan, jotta varmistetaan että lapselle voidaan lukea aina oman ikätasonsa mukaisesti. Pikkuvauvojen kirjat sisältävät kaikkea ihanaa näperreltävää ja rapisteltavaa, loruja ja kauniita kuvia, taaperoille on jo tarinoita ja lisäksi värejä ja muotoja ja numeroita ja kurkistusluukkuja, ja isommille jo pidempiä tarinoita. Meidän tytöt tykkäsivät Vau-kirjasta todella paljon, ja Vau-kirjan kirjan avulla meidän esikoinen oppi aakkoset alle 2-vuotiaana ja laskemaan kymmeneen 1v3kk iässä.

Disney-kirjakerhossa lapsi saa paketissa aina yhden isomman Disney-kirjan, jossa on klassikkosatu tai elokuvista tuttuja tarinoita, yhden pienemmän Disney-kirjan jossa seikkailevat Ankkalinnan hahmot ja Mikki, sekä yhden Disney-lelun joita ei saa missään muualla. Disney-saduista meidän kaikkien suosikki oli Leijonakuningas klassikkosatu.

Twinsy on alakouluikäisille tai jo lukemaan oppineille tytöille suunnattu, ja kirjat ovat sellaisia että lapsi mielellään lukee niitä itsekseenkin. Niissä on mukaansatempaavia tarinoita ja aiheet ovat juuri sellaisia jotka ainakin itseäni kiinnostivat alakouluiässä. Twinsylla on myös oma appi, jossa satua voi samaan aikaan kunnella kun itse selaa kirjaa. Tämä tukee hyvin lukemaan opettelua. Esikoisen lemppariksi muodostui Isa & Bea -kirja Twinsyn valikoimasta. Sitä hän on lukenut itsekseenkin, mutta ollaan myös luettu välillä yhdessä.

LUKIJATARJOUS:

Vau-kirjan tutustumispaketin saa yleensä tilattua pelkkien postikulujen (5,90) hinnalla, mutta Vau-kirja tarjoaa nyt lukijoilleni tutustumispaketin täysin ilmaiseksi, eli ilman postikulujakin. Tutustumispaketin voi valita oman lapsen iän ja mieltymysten mukaan, ja jos tutustumispaketista tykkää niin jäsenyyttä kannattaa ehdottomasti jatkaa sen jälkeenkin. Jäsenyys on todella iisi ylläpitää, sillä kaikki onnistuu kätevästi omilla tunnuksilla salasanasuojatuilla sivuilla netissä. Niin paketin kuin jäsenyydenkin peruuttaminen, tai vaikka lisäkirjojen tilaaminen ja omien laskutustietojen tarkastelu on helppoa omilla tunnuksilla vau-kirjakerhon sivuilla, tai sähköpostitse tai puhelimitse asiakaspalvelun kautta. Paketit ovat myös todella edullisia, sillä ne maksavat aina alle 20 euroa, yleensä 14,95-17,95. Tilaa paketti ilmaiseksi TÄSTÄ!

Nyt kun joulukin on tulossa niin tässä on tosi kätevä lahjaidea vaikka kummilapselle, omalle lapselle tai ihan kenelle vaan joka on mahtavien lukukokemusten tarpeessa. Lukeminen kehittää lapsen sanavarastoa ja ilmaisukykyä ja on ihanaa yhteistä puuhaa vanhemman tai jonkun muun tutun ja turvallisen aikuisen kanssa. Lapset nauttivat tarinoista valtavasti, ja on mahtavaa huomata miten heidän mielikuvituksensa kehittyy satujen myötä.

Yhteistyössä Sandviks.

Millaiset kirjat ovat teidän lasten suosikkeja? Tykkäättekö lukea yhdessä?

Aurinkoista päivää kaikille ja ihania lukuhetkiä!

Keskiviikon kunniaksi tänään luvassa kolme kivaa juttua jotka ovat piristäneet viime aikoina sekä mua että koko meidän perhettä. Kolme helppoa juttua joista on voinut nauttia ja ottaa ilon irti täällä muuttolaatikkohärdellin keskelläkin, vailla pelkoa sotkusta.

KIRJA: Joku ehkä bongasikin instasta, että olin viime viikolla blogikollegani Karoliina Sallisen esikoiskirjan julkkareissa.  Julkkareista sain itselleni Karoliinan singneeraamaan Tee se itse -vauva -esikoisromaanin, joka kertoo kolmikymppisistä Usvasta ja Juhasta, ja heidän vauvan odotuksestaan. Kirja etenee raskausviikkojen mukaan, ja vuorotellen on tarjolla niin Usvan kuin Juhankin näkökulmaa. Mä luin kirjan yhdessä aamussa, ja voin kertoa että oli ensimmäinen kerta tässä moneen vuoteen kun olen lukenut yhtäkään kirjaa yhdeltä istumalta.

Se oli niin hauska että poskia särki, ja jotenkin myös sellainen joka riipaisi tunteita. Oli tosi helppoa samaistua kirjan hahmoihin ja oli mahtavaa lukea raskausaiheista kirjaa raskaanaollessa. Tällaista olisin kaivannut jo silloin kun odotettiin Tiaraa! Kirja oli realistinen mutta positiivinen, juuri sellainen millaista näkökulmaa perhe-elämään kaivattaisiin nykypäivänä enemmänkin eikä ainaista negaamista. Hahmot olivat kertakaikkisen ihania, jotenkin niin symppiksiä. Muutaman kyyneleenkin tirautin kun Usvan ja Juhan vauva lopulta syntyi. Lukekaa, ihan huikea kirja! Ja Karoliinalle vielä kerran onnittelut mahtavasta ja menestystä jo nyt niittäneestä kirjasta!

Kuvat: Janita Autio

PELI: Testattiin viime viikonlopun ja alkuviikon ajan eka kertaa ihan kunnon VR-laseja, kun mun kaverit Fito ja Juhana Silver Milelta antoivat meille Samsung Gear VR-lasit lainaan heidän uuden Flushy Fish -pelin testaamista varten. Flushy Fish on siis virtuaalitodellisuuspeli, joka kertoo hauskasta Flushy-kalasta ja siinä on yli 30 tasoa joita pelata. Meidän lapset olivat aivan haltioissaan VR-laseista ja pelistä, tosin esikoinen juoksi lasit päässä päin olkkarin kaappia kun hän pelasi ja hyppi ja liikkui niin innoissaan.

Otolla on ollut aiemminkin vähän halvempia VR-laseja kahdetkin erilaiset, mutta tuo Gear VR oli eka millä pääsi ihan oikeasti uppoutumaan sinne toiseen todellisuuteen. Meidän perheen nörtti-isi oli ainakin ihan tyytyväinen varusteisiin. Mun mielestä VR-laseilla pelaaminen tuo ihan uudenlaisia mahdollisuuksia pelaamiseen, ja jopa minä osasin pelata peliä vaikka yleensä olen kaikissa peleissä aivan pihalla. Flushy Fish on vähän kuin Super Marion ja Angry Birdsin sekoitus, mutta symppis kalateema ja erilainen pelitapa tuovat siihen kuitenkin paljon sellaista mitä ei noista klassikoista löydy. Oletteko testanneet VR-laseja ja/tai -pelejä? Plussaa tietty myös liikunnallisuudesta, kun pelissä voi liikkua liikuttamalla omaa kroppaa. Mä tosin istutin kuvien ottamista varten lapset sängylle, muuten en olisi saanut yhtään tarkkaa kun he pyörivät ympäri kämppää.

VITAMIINIT: Angry Birdsistä puheenollen, me ollaan viime viikkoina testattu Sabora Pharman Angry Birds -vitamiineja*, ja ainakin toistaiseksi kopkop! säästytty flunssilta vaikka flunssakausi ja kaikenmaailman enterorokot jokapaikassa jylläävätkin. Angry Birds -vitamiineja löytyy kolmea erilaista, D-vitamiini, monivitamiini ja vastuskykyä parantava monivitamiini joka sisältää mm. sinkkiä ja C-vitamiinia. Kaikki vitamiinit sopivat lapsille ja aikuisille, ja itse olen syönyt myös näitä lasten D-vitamiineja nyt raskausaikana kun aikuisten vastaavat on niin tylsiä. Meillä lapset muistuttavat aina itse vitamiineista kun vaan muistaa hankkia tarpeeksi hauskoja ja herkullisia vitamiineja. Ja samalla muistaa itsekin ottaa ne! D-vitamiinissa makuina on päärynä, vadelma ja salmiakki ja mun lemppari on ehdottomasti raikas vadelma.

*Vitamiinit saatu Sabora Pharmalta.

Ei paljoa kaamos masenna kun muistaa D-vitskut, uppoutuu mukaansatempaavaan kirjaan ja testaa välillä jotain ihan uutta ja erilaista, oli se sitten virtuaalitodellisuus, uudenlainen ryhmäliikuntatunti tai vaikka kerrankin erilainen lounas. Uusien asioiden testaaminen piristää aina, ja vaikka joku ei sitten olisikaan oma juttu niin voi ajatella että tulipahan ainakin kokeiltua.

Mä kävin muuten tänään Hulluilla päivillä pyörimässä tunnin verran, ja en löytänyt mitään vaikka olin ihan varustautunut sellaisella shoppailuasenteella. Kai se on niin että siinä väenpaljoudessa on vaikea löytää niitä helmiä kaiken sen tusinatavaran joukosta. Ajattelin käydä vielä viikonloppuna Oulussa pyörähtämässä Oulun Stockan vikoilla Hulluilla päivillä, seuraavan kerran kun mennään sitten Ouluun vauvan jo synnyttyä ei koko Stockaa siellä enää ole.

Kiitos hurjasti kaikille teidän ihanista kommenteista, joita on tullut ihan megapaljon! Me ollaan kyllä ihan super iloisia muutosta enkä malta odottaa että saadaan avaimet käteen ja päästään aloittamaan kodin laittaminen. Luvassa on ainakin paljon sisustus- ja joitakin remppapostauksia blogin puolelle, kunhan koti alkaa valmistua. Kaikki tosin tulee ottamaan oman aikansa, koska mun raskaus asettaa omat rajoitteensa turboremontoinnille. Mutta pikkuhiljaa!

Kivaa keskiviikkoiltaa kaikille! <3

Siitä on nyt noin puolitoista viikkoa kun meidän esikoinen oppi lukemaan. Lukutaito on kehittynyt jo tässä ajassa huimasti, ja hän lukee jo lyhyet sanat ilman tavujakin. Hän on alkanut lukemaan kirjojen nimiä, kylttejä ulkona, lehtiotsikoita cosmosta aamupalalla ja muita lyhyempiä tekstejä. Meillä ei onneksi ole sanomalehtiä kotona, sillä luen päivän uutiset mieluummin netistä reaaliajassa. Onneksi sanon siksi, että pystyn ainakin vielä kotona suojelemaan nelivuotiasta lukemasta masentavia ja pelottavia tekstejä lehtien etusivuilta.

Lukeminen tosissaan avaa ihan uusia maailmoja, niin hyvässä kuin pahassakin. Toivon että pystyn suojelemaan niiltä pahoilta asioilta – lähinnä maailman pahuuden ymmärtämiseltä – vielä mahdollisimman pitkään. En tiedä kuinka kauan se oikeasti onnistuu, sillä uutisia tulee joka tuutista, kokoajan. Toistaiseksi ulkona huomiota ovat kiinnittäneet kuitenkin ennemmin ihanat mainokset kuin kioskien lehtitabloidit, onneksi. Neljävuotiaan ei tarvitse tietää vielä sitä kaikkea mitä meille aikuisille päivittäin suolletaan.

Lukemaan oppiminen on kuitenkin ennenkaikkea hieno asia, ja me ollaan vietetty paljon ihania yhteisiä lukuhetkiä. Nelivuotias on myös lukenut pikkusiskolleen kirjaa, tosin pikkusisko kyllästyi aika nopeasti sillä lukeminen on vielä aika hidasta, etenkin kun esikoinen on luonteeltaan niin perusteellinen että hän varmistaa moneen kertaan lukeneensa varmasti oikein.

Lukeminen on mun mielestä yksi kivoimmista asoista mitä lasten kanssa voi tehdä, ja myös yksi mun lempiharrastuksista ihan yksin. Olen ollut addiktoitunut lukemiseen siitä asti kun kuusivuotiaana Oulun reissulla luin kyltistä että ”Pateniemeen”. Muistan sen hetken, mulla vaan loksahti kaikki kohdalleen päässä ja luin tuon yhden sanan jälkeen kaikki mahdolliset kyltit ja lehtien nimet. En koskaan ehtinyt opetella tavuttamaan kun opin suoraan lukemaan, toki sitten koulussa opeteltiin vielä tavujakin. Siitä asti mä olen ahminut itseeni tarinoita, tietoa ja kaikkea mahdollista.

Nyt vietetään lukuviikkoa, ja huomenna on jälleen Kirjan ja ruusun päivä. Viime viikolla olin lapsimessuilla Kirjan ja Ruusun päivän tämän vuoden teoksen, Ronja Salmen ja Jami Nurmisen Onks Noloo? -teoksen pohjalta paneelikeskustelussa Ronjan sekä kolmen muun äitibloggaajan kanssa. Keskusteltiin kirjan teemasta, noloudesta, ja saatiin aikaiseksi mun mielestä tosi mielenkiintoinen keskustelu. Kirjaa saa tosiaan huomenna ja vain huomenna kaikista kirjakaupoista, kaupan päälle ostaessaan vähintään 15€ edestä kirjoja.

Yritän ehtiä jossain vaiheessa Inspispäivän ja Inspiration Blog Awardsien välissä käymään itsekin kirjaostoksilla, sillä onhan mun pakko päästä lukemaan että minkälaisessa kirjaproggiksessa olen ollut tänä keväänä mukana! Kirjaa kun ei jaeta etukäteen luettavaksi kenellekään, edes niille jotka ovat olleet siitä puhumassa. Samalla voisin metsästää esikoiselle lisää helppolukuisia kirjoja!

Me vietetään tänään kotipäivää ja Tiaran kummitäti tulee meille Rovaniemeltä illalla yökylään, ihan parasta. Ollaan aamun ajan tehty tyttöjen kanssa helmikoruja Zeldan synttärilahjaksi saamalla setillä, ja luettu kirjoja. Illalla mennään ehkä pyöräilemään jos säät sallivat.

Tästä on tulossa toiminnantäyteinen viikonloppu ja parhaiten pysytte mukana kun seuraatta Instaa ja Snapchatia, molemmissa olen nimellä @iinalaura.

Mahtavaa perjantaita ja lukuviikonloppua kaikille <3

Olen ehkä vähän hullu, mutta aion nyt jakaa teille muutamia noloja hetkiä mun elämän varrelta. Niitä on mahtunut mukaan aika tosi monta, enkä kaikkea edes muista, mutta osa on jäänyt niin hyvin mieleen että kerron teillekin.

1. Kun mulla oli ala-asteella kaksi minuuttia aikaa ehtiä bussiin ja juoksin koulun käytävällä vaikka ei saanut, törmäsin opettajaani ja kaaduin lattialle. Sain opettajalta nuhtelut, myöhästyin bussista ja itkin kotona varmaan kolme tuntia että en mene enää ikinä kouluun. Se tuntui niin maailmanlopulta silloin oikeasti, itkusta ei ollut tulla loppua. Mulla oli ikää ehkä 10 vuotta silloin, enkä koskaan ollut hävennyt mitään niin paljon. Näin jälkeenpäin tekisi vaan mieli silittää 10-vuotiaan Iinan päätä ja sanoa että voi kuule, eihän se nyt niin noloa ollut ja tulet kokemaan elämässäsi paljon nolompiakin tilanteita. En sitten tiedä lohduttaisiko se, hah!

2. Kaikki raskaanaolevat tietävät että silloin pissattaa, ihan kokoajan. Kun odotin esikoistamme ja olin jo aika pitkällä, mulle kävi yksi juttu jota häpesin ja samaan aikaan huvituin siitä ihan hulluna, mikä ei kyllä yhtään auttanut. Olin tulossa muistaakseni Kampista kotiin, ja jo metrossa mulla oli pissahätä. Jotenkin pääsin kuitenkin pitkän matkan meidän kodin rappuun asti, kun hississä sitten alkoi tuntua siltä että nyt ei tästä tule enää yhtään mitään. Sain juuri ja juuri kotioven auki, kun se tapahtui. Vauva potkaisi mua lujaa virtsarakkoon, ja mä pissasin housuun. Siinä meidän ovella, ovi oli vielä auki. Kukaan ei nähnyt tätä, mutta ai luoja musta tuntui että mä kuolen häpeästä. Samaan aikaan mua kuitenkin nauratti että eihän hitto vie aikuiselle ihmiselle voi käydä noin! Tästä on viisi vuotta aikaa eikä tätä varmaan saisi vieläkään kertoa ääneen koska se on niin noloa, mutta pointtini on että ihan sama, ei se ole noloa koska en voinut mitenkään estää sitä tilannetta, enkä mä nyt tahallaan sitä tehnyt.

3. Tämä sattui yläasteella, muistaakseni seiskaluokalla. Me keskusteltiin nimistä, ja mä sanoin että en tykkää yhdestä nimestä. Kaikki muutkin olivat sanoneet nimiä joista tykkäävät, ja nimiä joista eivät tykkää, mutta tämä yksi nimi jonka mä sanoin sattuikin olemaan yhden tytön koiran nimi. Ja siitähän riemu repesi. Mä olisin voinut vajota maan alle, kaikkien muiden mielestä mä olin ihan törkeä koska en tykännyt koiran nimestä, jonka en edes ollut tiennyt olevan kyseisen koiran nimi. Se sama olisi voinut käydä kenelle tahansa, mutta se kävi sitten vain mulle. Silloin posket punertuivat ja teki vaan mieli oikeasti juosta piiloon ja pysyä siellä. Miten pienistä jutuista tuleekin niin hirveän isoja tuossa iässä?

4. Opiskeluaikana mä matkustin joka päivä raitiovaunulla. Yhtenä päivänä sinne tuli tarkastajat, ja näytin ihan muina naisina korttiani koska olin ihan varma että siellä on aikaa. En tiedä mikä aivopieru se oli, mutta aika oli umpeutunut jo kaksi päivää aiemmin, enkä ollut vaan tajunnut. Sain sakot pummilla matkustamisesta, ja paljon pahoja katseita. Voitte uskoa että sen jälkeen olen ollut ekstrahuolellinen siitä että kortilla on aina aikaa tai arvoa. Opiskelijan kukkarossa silloin se 80€ sakko todella tuntui ja kyllä hävetti. Tuntui että kaikki katsoivat mua kuin B-luokan kansalaista koska sain tarkastajalta sakkolapun kouraani.

Nykyään noloja tilanteita on ehkä vähemmän kuin nuorempana, tai sitten mua ei vaan hävetä enää niin paljoa. En jää enää murehtimaan jos jotain vähän hassua tapahtuu. Mutta nyt tämän sanottuani ääneen lähiaikoina on varmasti luvassa jotain ihan supernoloa. Pitääkin kertoa siitä sitten täällä!

Ai miksi mä kerron teille mun elämän noloimpia hetkiä? Siksi, että kävin tuossa pari viikkoa takaperin yhdellä elämäni mielenkiintoisimmista illallisista ravintola Grönissä (illallisen tarjosi Kirjakauppaliitto). Mukana oli tuttuja bloggaajia, sekä tämän vuoden Kirjan ja Ruusun päivän kirjailija Ronja Salmi, 23, kuvittaja Jami Nurminen ja Kirjakauppaliiton puheenjohtaja Katriina Jaakkola. Kirjan ja Ruusun päivän (23. huhtikuuta) konsepti on varmasti monelle tuttu, silloin puolisot ostavat toisilleen toinen kirjan ja toinen ruusun.

Jokaisena Kirjan ja Ruusun päivänä valitaan yksi kirjailija, jonka kirjoittaman kirjan saa vain sinä päivänä, kaupan päälle vain ostaessaan kirjakaupasta minkä tahansa toisen vähintään 10€ maksavan kirjan. Nerokas taka-ajatus tässä on siis houkutella ihmisiä käymään kirjakaupassa, eikä vain selaamaan Buzzfeediä ja iltapäivälehtiä. Kirjaa ei tosiaan saa koskaan muulloin mistään, kuin tuona kyseisenä päivänä, sitä ei jaeta siis bloggaajille tai toimittajillekaan arvosteltavaksi etukäteen.

Tämän vuoden kirjailija, Ronja Salmi on 23-vuotiaana saavuttanut enemmän kuin moni kaksikymmentä vuotta vanhempana. Onks noloo? on paitsi Ylellä pyörinyt TV-sarja, myös Ronja Salmen kolmas teos, joka käsittelee ystävyyttä, heppoja, kiusaamista, ihastumista ja tietysti sitä paljon puhuttavaa noloutta. Ensimmäistä kertaa ikinä Kirjan ja Ruusun päivän kirjaksi on valittu lasten kirja aikuisten kirjan sijaan, mikä on musta aivan huikeaa ja vallankumouksellista. Kirja soveltuu parhaiten alakouluikäisille, mutta varmasti myös vanhemman kannattaa se selata läpi.

Itse suurena lukutoukkana aion ehdottomasti käydä kirjaostoksilla silloin, koska ostan kirjoja muutenkin paljon ja pakkohan mun on päästä lukemaan tämäkin teos. Mä olen pienestä asti lukenut paljon, ja jatkanut samaa lukuperinnettä myös lasten kanssa. Rakastan kivijalkakirjakauppojen tunnelmaa, ja uuden kirjan tuoksua. Tämä kirja on varmasti myös hyvä säilyttää kaapissa, sillä ennenkuin mä huomaankaan on mun omista lapsista tullut niitä varhaisteinejä joista vanhemmat on noloja, pojat on noloja, itse on ainakin tosi nolo ja kaikki muukin on ihan noloa. Kahden vuoden päästä mun esikoiseni astelee jo koulun penkille, herregud!

Molemmat sekä Ronja että Jami ovat aivan huikean inspiroivia tyyppejä, ja nauraa rätkätettiin illallisella vähän väliä. Saatiin myös aikaiseksi erittäin mielenkiintoinen keskustelu noloudesta ja kaikesta muusta. En voi muuta sanoa kuin että tunnen itseni onnekkaaksi kun pääsen tapaamaan näin huikeita ihmisiä.

Mitä noloa teille on sattunut? Oletteko tykänneet aiemmista Kirjan ja Ruusun päivän kirjoista? Aiotteko juhlistaa päivää kirjaostoksilla?

Me tykätään koko perhe lukea tosi paljon, ja käydään kirjastossa melkeinpä parin viikon välein. Päätettiin tehdä tänään kirjastoreissu, kun aamupäivällä oli niin ikävä ilma, mutta kun päästiin kirjastolle asti alkoikin paistaa ihan täysillä aurinko. Pysähdyttiin sitten kirjaston ulkopuolelle ihastelemaan ihania kukkaistutuksia ja pikkuista kaupunkipuutarhaa joka kirjaston ulkopuolella olevalle aukiolle on kesän ajaksi rakennettu. Musta on ihanaa kun Helsinki herää kesällä eloon ja on niin paljon kaunista katseltavaa ihan kodin lähelläkin.

Napattiin siinä samalla asukuvatkin ja tytöt tutkivat sillä aikaa innokkaana kukkia ja pomppivat ja harjoittelivat tanssiliikkeitä. Moni on kysynyt että mitä lapset puuhailevat sillä aikaa kun me otetaan asukuvia musta. Eivät he yleensä mitään tuon kummempaa tee. Jos lapset on mukana, otetaan asukuvat aina sellaisessa paikassa missä lapset voivat juoksennella ja tutkia samalla, yleensä jossain puistoissa tai aukioilla, tai muualla missä ei kulje autoja ja on rauhallista. Asukuvien ottamisesta on tullut sellaista rutiinihommaa, eikä siinä kestä viittä tai kymmentä minuuttia kauempaa yleensä.

Toki mielellään ottaisin vielä hienompia kuvia ja käyttäisin sommitteluun ja jokaisen rypyn suoristamiseen aikaa, mutta lasten kanssa se ei oikein onnistu. Silloin harvoin kun päästään kuvaamaan kahdestaan, otetaan kuvat ihan kaikessa rauhassa, ja silloin niistä yleensä tuleekin vähän viimeistellymmän näköisiä. Mutta näillä mennään, ja se on ihan okei. Jos joskus masentaa omien asukuvien taso, voin aina palata vaikkapa blogini arkistoon kohdalle ”marraskuu 2011” ja todeta, että jotain edistystä sentään on tapahtunut. Tämän päivän asukuvia luvassa viikonlopun aikana.

Mutta välihöpötysten kautta takaisin kirjastoon. Me saatetaan viihtyä kirjastossa pitkiäkin aikoja, kun siellä on lapsille paljon kirjoja, leluja ja palapelejä joita tutkia. Lasten puolelta löytyy mukava punainen sohva jolle on kiva istua lukemaan yhdessä, ja me vanhemmat saamme aina vuorotellen käydä tutkimassa aikuisten kirjahyllyt läpi. Tänäänkin mukaan tarttui vaikka mitä hyvältä vaikuttavia kirjoja. Mä olen ihan koukussa iltalukemiseen, en saa unta jos mulla ei ole kirjaa jota lukea ennen nukahtamista. Tämän sain todeta Tukholman reissulla, kun unohdin ottaa kirjan mukaan. Onneksi ostamani ruotsalaisen naistenlehden mukana tuli joku kutkuttavan jännittävä pokkari, niin sain sitten seuraavana yönä unta.

Lukeminen on parasta, kun silloin voi unohtaa kaiken muun ja uppoutua vaan kirjan juoneen. Olen aina ollut sellainen että uppoudun ihan totaalisesti kirjamaailmaan, enkä kuule enkä nää mitään muuta. Siksi luenkin yleensä vasta sängyssä iltaisin, tai sitten nyt olen lukenut myös työmatkoilla, ja heti meinasin ajella pysäkkini ohi. 13-vuotiaana luettuani Anne Frankin päiväkirjan mä uppouduin siihen maailmaan niin täysillä että hiivin ja kuiskasin hiljaa kotona vaikka eihän meillä nyt kotona olisi tarvinnut. Mutta sellainen mä olen, ja niin tuntuu olevan toinen meidän tytöistäkin.

Ruotsinkielisissä päiväkodeissa on kesän ajan Bokbubbel -läsbingo, eli lukubingo ja mekin ollaan osastuttu siihen lasten kanssa. Lapset ovat innoissaan rastittaneet bingolapuistaan lukuhetkiään, ja odottavat jo että saavat palauttaa lappuset sitten kun päiväkoti taas syksyllä jatkuu. Tämä on ollut hauska projekti, ja on tullut luettua ehkä vielä tavallistakin enemmän kun lapset ovat muistuttaneet bingosta, ja että kirjojen nimet pitää kirjoittaa ylös.

Mua odottaa tuolla sohvalla Otto jonka kanssa aletaan katsomaan leffaa, ja sen jälkeen hyllyssä kirja jota haluan päästä lukemaan. Rento perjantai-ilta tiedossa! Ihanaa viikonloppua kaikille <3