Mitä koululainen on oikeasti tarvinnut koulussa

22.07.2020

Instassa tuli puheeksi ekaluokan aloittaminen ja meilläkin tosiaan muutaman viikon päästä keskimmäinen astelee reppu selässään ekaa kertaa kouluun! Siihen liittyen tuli mieleen tehdä katsaus siihen, että mitä tarvikkeita koululainen on OIKEASTI tarvinnut näiden kahden kouluvuoden aikana. Kaksi vuotta sitten kun esikoinen  oli aloittamassa ekaluokkaa, tein muistilistan ja silloin siihen tuli paljon kommentteja myös muilta ekaluokkalaisten vanhemmilta. 

Lista oli silloin tosi kattava ja kuten arvelin jo silloin, ei me kyllä ihan kaikkea listalta tarvittu. Moni asia on myös varmasti tosi koulukohtainen – toisissa kouluissa tehdään toisella tapaa ja toisissa sitten toisella tapaa. Listasin nyt niitä juttuja, jotka itse olen kokenut hyödyllisiksi koululaisen vanhempana. 

Mitä ekaluokkalainen tarvitsee kouluun? 

1. Reppu. Obviously, on tärkeää olla hyvä ja ergonominen reppu, johon mahtuu kaikki riittävät koulutarvikkeet ja jossa on taskuja kaikelle tärkeälle. 

2. Omat avaimet ja avaimenperä. Vaikka koulumatkoja ei alkuun kulkisi itsenäisesti, avaimista on hyvä opetella huolehtimaan ja pitämään mukana. 

3. Heijastin. Mielellään useampi. Meillä on kaikilla lapsilla täysin heijastavaa kangasta olevat reput ja sen lisäksi ulkovaatteissa hyvät heijastimet valmiina + ekstraheijastimet vielä. 

4. Puhelin. Itse en kyllä osaisi olla, jos ekaluokkalaista ei saisi puhelimella kiinni. Meillä lapset ovat saaneet omat puhelimet eskari-iässä ja ne on olleet tosi hyvät. Vaikka ei kulkisi itsenäisesti koulumatkaa, puhelin on silti kätevä herätyskellona ja ajastimena, siihen, että vanhempi voi soittaa olevansa parkkipaikalla odottamassa, tai jos tulee jotain odottamatonta, mistä pitää ilmoittaa. Puhelin on hyvä olla myös itsenäiseen ulkoiluun/kavereilla kulkemiseen ja muutenkin yhteydenpitoon kavereiden kanssa.  

5. Penaali, jossa ainakin lyijykyniä, teroitin, pyyhekumi ja viivotin (oman maun mukaan muuta tilpehööriä). 

6. Vesipullo.

7. Jumppapussi.

8. Liikuntaan sopivia vaatteita ja kenkiä, niin sisä- kuin ulkoliikuntaa varten.

9. Pyyhe, uimapuku ja uimalasit. 

10. Luistimet ja luisteluun sopiva kypärä (kannattaa hankkia vasta lähempänä luistelusäitä, jotta ovat varmasti oikean kokoiset). 

11. Kotiin: iso mappi tai laatikko piirustuksille ja taideteoksille, värikynät, lukujärjestys, rauhallinen läksyjentekopaikka.

Mitä ekaluokkalainen ei tarvinnut koulussa?

– Sisätossuja. Mekin ne hommattiin, kun kaikissa muistilistoissa niistä puhuttiin. Meidän koulussa kaikki kulkivat kuitenkin sukkasillaan ja tossut olivat ihan turhat.

– Sateenvarjoa. Hyvät välikausivaatteet kunnon vesipilariarvolla ovat oikein käytännölliset, eikä tarvitse kantaa erikseen sateenvarjoa.

 

Muutamia muita käytännöllisiä vinkkejä koululaisten vanhemmille, joita kokemus on opettanut:

– Kannattaa pitää kotona ainakin muutama puhdas ja tyhjä lasipurkki/ kartonkiroska/ wc-paperirulla etc. aina jemmassa, koska niille voi usein tulla käyttöä lasten askartelu-projekteissa koululla. Ei ole yksi tai kaksi kertaa näiden vuosien aikana kun ollaan kaiveltu hiki hatussa, että eikö missään olisi tyhjää vessapaperirullaa tai maitotölkkiä meidän kotona, kun koulusta on pyydetty oppilaita ottamaan mukaan seuraavan päivän kuvistunnille.

Varasukat on hyvä olla repussa, tai ehkä ekaluokkalaisella myös varalta teepaita, pikkarit ja leggingssit. Talvella sukat saattaa helposti kastua ihan jo koulun eteisen lattialla ja silloin ne on hyvä saada vaihdettua, ettei vilustu. Ne eivät paljoa vie tilaa repussa, mutta tuovat mielenrauhaa. 

Koko luokan vanhempien yhteinen Whatsapp-ryhmä on super kätevä. Siellä voi sopia yhteisiä kyytejä synttäreille, kysyä läksyistä tai jutella muuten kouluasioista. 

– Koululainen saattaa olla haluton käyttämään ulkohousuja, koska koulun aikuiset eivät siihen enää pakota, kuten eskarissa ja päiväkodissa. Vaikka ne aamulla laittaisi mukaan, se ei tarkoita, että koululainen niitä välttämättä koulussa käyttäisi (toki varmasti lapsikohtaista). Tästä syystä suosin välikaudessa koululaisilla farkkuja ja muita lämpimämpiä housuja ja talvella lisäksi pidemmän mallista talvitakkia, jotta pysyy kunnolla lämpimänä välitunneilla, vaikka ei aina pukisi ulkohousuja jalkaan. Koululiikunnassa ulkohousut on kyllä tosi hyvä olla välikausi- ja talvikeleillä mukana ja kyllä mäkin niistä housuista aina kylmillä säillä sanon aamuisin, että pitää laittaa jalkaan myös välitunnille.

Tällaisia käytännön juttuja mulla nyt tulee heti ekana mieleen. Koulun aloittaminen on jännittävä juttu ja tuntuu niin suurelta muutokselta, kun etukäteen sitä vanhempana ajattelee. Onhan se iso juttu, kun yhtäkkiä lapsi itsenäisesti huolehtii niin monesta eri asiasta. Mutta ekaluokalla on vielä hyvin myös aikaa opetella niitä käytännön juttuja ja niitä harjoitellaan paljon koulussakin.  Ei ekaluokalle mennessä tarvitse osata jo kaikkea, on lupa harjoitella ja epäonnistua. Omista tavaroista huolehtimista ja asioiden muistamista ehtii harjoitella koko loppuelämän. Tärkeintä on avoin mieli ja turvallinen olo!

Nämä postauksen kuvat on meidän ekaluokkalaisesta kahden vuoden takaa ja tuntuu, että vastahan ne eilen otettiin. Mutta ei, siitä on kaksi vuotta ja ekaluokkalainenkin menee jo kolmoselle ja meillä on perheessä jo toinen koululainen! Tai SIIS, kolmas koululainen. Noissa kuvissahan näkyy kaksi silloista ekaluokkalaista, joista toinen ehkäpä valmistuu jo vuoden vaihteessa. Jännää!

Tuleeko teillä muilla koululaisten vanhemmilla mieleen käytännön vinkkejä tuleville ekaluokkalaisille tai ekaluokkalaisten vanhemmille? 


Koululaisen oma huone – ihana talosänky

27.09.2018

*Postauksessa esiteltävä sänky on saatu Gefferiltä bloginäkyvyyttä vastaan.

Muistatteko kun esittelin koululaisen työpisteen, ja höpöttelin kuinka huone on sitten valmis, kunhan hänen mittatilauksena tehty sänkynsä valmistuu? No siinä kävikin niin, että meillä meni kaikki aivan uusiksi. Mittatilauksena tehty sänky ei siltikään mahtunut huoneeseen, sillä se meni YHDEN sentin verran liian pitkälle. Voitteko kuvitella, yhden sentin. Olin kai mitannut huonosti vahingossa, kun katsoin ihan että se nippa nappa mahtuu. Päädyttiin sitten siihen, että koululainen muuttaa takaisin vanhaan huoneeseensa, jossa hän nukkui yksin ennen kuin hän ja siskonsa halusivat muuttaa nukkumaan yhteen. Siellä sängyn ja ovenkarmin väliin jää kaksi senttiä tilaa, eli juuri sopivasti.

Muutettiin pari viikkoa sitten kaikki koululaisen tavarat siihen toiseen huoneeseen, ja alettiin järjestellä. Pienemmät tyypit muuttivat sitten kaksistaan siihen huoneeseen, josta alunperin piti tulla koululaisen huone, sillä sinne mahtui onneksi hyvin pieni kerrossänky, sekä pinnasänky. Tai no ei nyt hyvin, mutta mahtui. Pian varmaankin luovutaan onneksi pinnasängystä, ja kuopus muuttaa alasänkyyn, niin huoneeseen tulee reippaasti lisää tilaa. Mutta nyt palataan takaisin koululaisen huoneeseen.

Sinne siis siirtyi tismalleen sama työpiste, joka oltiin jo laitettu vanhaan huoneeseen. Tauluhyllyä ei lähdetty siirtämään, vaan hän sai nyt sitten omaksi taulukseen huoneessa valmiina olleen Mrs. Mighetton. Suurin muutos tuli tosiaankin hänen uudesta parvisängystään, jonka me saimme Gefferiltä.

Gefferin massiivipuiset talosängyt valmistetaan Tanskassa, käsittelemättömästä männystä. Kun sänky tuli sisään, samalla tuli myös ihana puhtaan puun tuoksu. Siitä en sentään saa migreeniä, hah. Sänky huokuu laatua ja luontoa, ja se ylitti kaikki meidän toivomukset. Me tilattiin sänky siis koossa 90×190, eli kymmenen senttiä standardisänkyä lyhyempänä. Jos mietitte patjakokoa, niin me saatiin tähän kuitenkin 200cm pitkä patja mahtumaan täysin ongelmitta.  Sänkyjä voi tilata juuri itselle sopivassa koossa (jos osaa mitata, toisin kuin minä), ja esimerkiksi sänkyä voi tilata myös korkeampana tai matalampana, tai leveämpänä tai kapeampana. Gefferillä on monta erilaista mallia talosängyistä, myös perusmallia, laidoilla ja jaloilla ja ilman löytyy, sekä kerrossänkyä.

Meidän valitsema sänky on melko suuri pieneen huoneeseen, kertovathan sen jo mitatkin ja se, että tilaa jäi 2cm sängyn ja ovenkarmin väliin. Mutta sänky on ihana, ja parvisängyn korkeus tuo myös tilaa. Sängyn alla on paljon tilaa sekä säilyttää leluja että leikkiä, ja tehdä vaikka majoja. Huoneen säilytysratkaisut on mietitty niin, että esim. Fabelabin lelusäkkejä (myös aikanaan saatu Gefferiltä) on helppoa siirtää, ja niiden tilalle rakennella vaikka barbietalo tai se maja. Pienet lapset rakastavat koloja ja matalia tiloja, joihin voi tehdä omia salaisia piilopaikkoja.

Koululaisen pienikokoinen koulupöytä jättää myös leikkitilaa ikkunan eteen lapsen mittapuulla ihan sopivasti, ja toisaalta usein leikit levittyvät myös aulaan (jossa on legohylly ja kaikki ehjät legorakennelmat), sekä pikkusiskojen huoneeseen, jossa on iso kirjahylly ja kaikki loput legot.

Me haluttiin esikoiselle iso sänky, koska se kestää aikaa. Tulevaisuudessa, kun muutetaan isompaan kotiin, on parvisängyn alle mahdollista tehdä vaikka lukunurkkaus tai tila kaveripatjalle yökyläilyjä varten. Ja jos koululainen jossain vaiheessa alkaa kokemaan sängyn liian ”lapselliseksi”, on meillä onneksi kaksi äärimmäisen innokasta pikkusiskoa jonossa valmiina muuttamaan sänkyyn.

Esikoiselle oli iso juttu saada ihan oma huone ja muutos on sujunut tosi hienosti kaikin puolin. Hän on saanut tehdä huoneesta itsensä näköisen, ja on oikein tyytyväinen siihen, miltä siellä nyt näyttää. Sehän on kaikkein tärkeintä. Seuraavana projektina onkin sitten naapurihuone, kunhan tosiaan se pinnasänky lähtee sieltä pois. Sitten me rakennellaan sinne ihana oma lukunurkkaus kaikille tytöille, ja mietitään huoneen järjestystä muutenkin uusiksi.