Muistatteko vielä, kun kirjoittelin joulukuussa lähteneeni mukaan OP:n Syke-pilottiin ja sen myötä myös hyvinvointihaasteeseen? Jos ette muista niin muistin virkistykseksi voi käydä lukaisemassa TÄÄLTÄ mistä on kyse. Olen siis mukana Indiedaysin ja OP:n Syke -yhteistyökampanjassa, jonka myötä olen valinnut itselleni Laturi -hyvinvointihaasteen jossa mitataan mun aktiivisuustasoa tämän pilotin aikana. Edellisen postauksen aikaan en ollut vielä käynyt mittauttamassa aktiivisuustasoani, mutta joulukuun aikana kävin ja tulokset olivat mielenkiintoisia!

OP Syke on vakuutuksena erilainen kuin kaikki muut: sen painopiste on vakuutetun omassa aktiivisuudessa ja hyvinvoinnissa, ja se palkitsee siitä että asiakas voi hyvin, alentamalla vakuutusmaksua. OP Sykkeen vakuutusehdot mahtuvat älypuhelimen ruudulle, ja se sisältää normaalia tapaturmavakuutusta laajemman vakuutusturvan sekä omasairaalapalvelut pilotin ajaksi, eli toukokuun loppuun asti. Vakuutuksen hinta on 15 euroa kuussa, ja tosiaan jos pilotin aikana loukkaantuu, voi yhden puhelinsoiton soitettua käydä Omasairaalassa hoidettavana, ja vakuutus maksaa kaikki kulut samantien, ilman korvauskattoa ja ilman omavastuuta.

Mutta takaisin mun valitsemaan hyvinvointihaasteeseen, eli Laturiin. Laturin energiatesti oli mielenkiintoinen kokemus tuossa juuri ennen joulua. Testissä mitattiin todella montaa eri osa-aluetta, kuten verenpainetta, nukkumista, lihaskuntoa, tasapainoa, liikkuvuutta, stressitasoa, vyötärönympärystä ja painoa. Lihaskuntoa testattiin monella eri tavalla ja testissä kesti n. 40 minuuttia. Mä en osannut olettaa omasta kunnostani muuta, kuin että varmaankin oma energiaindeksini on ainakin keskitasoa. Koen jaksavani arjessa ihan suhteellisen hyvin.

Suomalaisten keskiarvo on 8h aktiivista ja energistä aikaa vuorokaudessa. Maksimitulos taas on 16 aktiivista tuntia, jolloin nukkumiselle jää vielä 8 tuntia. Mun tulos oli yllättäen 12h14min joka oli siis tosi hyvä! Menin testiin kolmen tunnin yöunilla pitkän työpäivän jälkeen, molempien mukuloiden ollessa jäätävän kovassa kuumeessa juuri silloin. Mutta yllättävän hyvin mä siis jaksoin ja tulos oli enemmän kuin tyydyttävä itselleni.

Mulla on tulossa vielä kaksi energiatestiä, ja niitä varten kuitenkin parannettavaa löytyi vielä: sekä notkeudessa että keskivartalon lihaksistossa. Eli mähän olen siis notkea kuin näkkileipä, ja mun keskivartalo on edelleen kahden raskauden jäljiltä vähän heikompi kuin muut kropan osat. Pitäisi tehdä siis paljon vatsalihasliikkeitä ja venytellä hulluna joka ilta.

Näitä osa-alueita mä yritän nyt parantaa, omaan tahtiin ja yhtään stressaamatta, ennen seuraavaa testiä. Haluaisin saada tulokseksi 14 tuntia, joka tuntuisi sopivalta. Jotenkin tuo testitulos oli mulle kuitenkin tosi huojentava, kai mä ihan hyvässä kunnossa olen vaikka en kovin usein ehdi (jaksa) harrastamalla harrastaa liikuntaa.

Mun liikunta on koko talven koostunut suurimmaksi osaksi hyötyliikunnasta: kävelen työpäivinä aina n. 4-5km, joinakin päivinä vielä enemmän ja osan matkoista samalla pulkkaa vetäen/vaunuja työntäen. Lisäksi ulkoilen lasten kanssa pulkkamäessä, tanssin tyttöjen kanssa kotona joka viikko itseni hikeen asti ja ehkä kerran viikossa innostun treenaamaan kahvakuulalla tai käyttäen omaa kehonpainoani vastuksena. Nyt aion kuitenkin yrittää muistaa venytellä edes pari kertaa viikossa, ja kehittää keskivartaloni lihaksia silloin kun treenaan muutenkin.

Mä olen vasta haasteeni alussa, koska olen vasta kartoittanut lähtötason. Eli tekin ehditte oikein hyvin vielä pilottiin mukaan! OP:n syke pilotti kestää siis sinne toukokuun loppuun asti, ja hyvinvointihaasteita voi valita neljästä eri vaihtoehdosta. Minkä tahansa haasteen valitsetkin, onnistumisesta palkitaan kuukausimaksun alentamisella. Nämä haasteet toimivat hyvänä tsempparina elämäntapamuutoksessa, tai kunnon kohentamisessa, ja onhan se kiva että hoito on turvattu mikäli jotain treenatessa sattuisikin.

Lukijakilpailu:

Minkälaisia ajatuksia sinussa herättää OPn Sykkeen kaltainen pilotti, joka yhdistää vakuutuksen ja hyvinvoinnin?

Vastaa kysymykseen kommenttiboksissa ja voit voittaa 250€ arvoisen hyvinvointiviikonlopun Vierumäellä. Kaikkien kampanjaan osallistuneiden bloggaajien postauksiin kommentoineiden kesken arvotaan yksi lahjakortti. Osallistumisaikaa on 5.2. asti ja voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Kilpailun säännöt löytyvät täältä.

Onnea kisaan!

Mä hukkasin sen. Koko syksyn huipussaan ollut treenimotivaatio ja hyvä fyysinen olo, ne on menneen talven lumia ne. Voin selitellä tätä itselleni hirveällä stressirutistuksella ennen lomaa, ja siihen keksimälläni ”voisin möllöttää vaan sohvalla syömässä kinkkuleipiä ja konvehteja loman ajan”-hoitokeinolla joka yllättäen ei ollut se paras mahdollinen keino hoitaa väsymystä ja ylikierroksilla käyneitä aivoja. Mutta totuus on ihan puhdas laiskuus, ja se että suklaa on liian hyvää. Nyt olo on turvonnut, vetelä ja ällö. Ja kokoajan tekee mieli sitä pirun suklaata, josta jo kerran pääsin niin hyvin eroon. Viimeksi olen treenannut 20.12. ja sen jälkeen en ole muutamaa bussiin juoksua tai lasten kanssa tanssittua hetkeä lukuunottamatta liikauttanut eväänikään.

Treenivaatteet ja viime viikolla ostetut uudet käsipainot mulkoilevat mua säälivästi kaapin perukoilta aina kun avaan sen. Juoksukengät ovat syyttävä sormi pystyssä eteisessä. Joka kerta kun kävelen jääkaapille ottamaan vain sitä yhtä pientä rocky road -palaa, mua ällöttää, kaipaan vaan suklaan makua vaikka ällöttää. Lakkasin sentään jo tekemästä rocky roadia, vaikka se loppui muutama päivä sitten. Siirsin käsipainot kaapista pöydälle, tuijottamaan vielä säälivämmin mua. Kyllä mä vielä teille näytän, painot, en huomenna, en kohta, vaan nyt.

Nyt on aika ottaa itseä niskasta kiinni, ja lopettaa tämä pelleily. Se on omalla kohdallani jo täysin todettu fakta, että voin ja jaksan paljon paremmin, ja olen itsevarmempi, kun pidän kunnosta huolta ja vedän treenipöksyt jalkaan ainakin muutaman kerran viikossa. Ehkä suurin tekijä mulla tässä laiskuroinnissa on ollut se, että huomasin viimeksi miten nopeasti liikunta vaikuttaa, ja miten nopeasti saan itseni kuntoon jos niin haluan. On ollut helppo ajatella että eihän tässä mitään hätää ole, kun kesäänkin on paljon aikaa jne. Mutta oikeasti, millään bikinikunnolla ei ole mitään väliä, jos fyysisesti on paska olo. Hyvä olo on paljon tärkeämpää kuin se miltä näyttää.

Jälleen kerran mä joudun haastamaan itseni julkisesti, jotta julkisuuden paine pitäisi mut liikunnan tiellä, eikä kävisi niinkuin nyt, että olen vaan löhönnyt sohvalla ja soimannut itseäni. Minä, Iina, lupaan ja vannon nyt, että söin eilen viimeisen suklaapalan (ilman hyvää syytä), ja pidin viime viikolla viimeisen treenittömän viikon koko keväänä. En aio tehdä itselleni tiukkoja sääntöjä, tai kieltäytyä suklaakakusta pressissä tai kahvilassa kaverin kanssa, mutta tämä jatkuva mässäily-makoilukierre on nyt katkaistava. Helou käsipainot ja hyvä fiilis, täältä tullaan!

Lopetin edellisen lauseen kahden aikaan päivällä, raapustin ruutupaperille itselleni tämän päivän treeniohjelman lennosta, kiskoin treenipökät jalkaan ja rupesin hommiin. Vedin sellaisen tehopaketin että jalat tärisee vieläkin, saa nähdä miltä kävely maistuu huomenna. Mutta mä tein sen, katkaisin tämän möllötyksen, ja nyt en perkele enää palaa siihen takaisin. Mulla on niin niin niin hyvä fiilis nyt, niin voittajafiilis. Kun mä luin nuo aiemmin kirjoittamani lauseet paperilta, mulle tuli halu vihdoinkin lopettaa olemasta laiska vetelys ja treenata.

Huomiseksi on ohjelma rustattuna valmiiksi, ja aion tehdä itselleni neljä eri ohjelmaa joita teen viikon eri päivinä. En ole mikään asiantuntija tai personal traineri, mutta sen verran paljon olen tehnyt syksyn aikana eri ohjelmia kuitenkin, että olen löytänyt sellaiset hyvät ja tehokkaat liikkeet, joita tykkään tehdä ja jotka tuntuvat. Jätin kaiken turhan kikkailun pois, ja korvasin ne toimivilla perusliikkeillä. Tästä se lähtee, tänä keväänä mä aion voida paremmin kuin ikinä ennen!

Kuinka moni muu katkaisi liiikuntaputken joululomalla ja keskittyi enemmän konvehtirasian avaustaitojen treenaamiseen? 😀 

Viikko sitten torstaina mä olin pirteänä bunkkerin Crossfit-Centralissa,  Jätkäsaaressa kahdeksan jälkeen aamulla,  ja odotin kauhun sekaisella innolla alkavaa Reebokin tarjoamaa crossfit-tuntia. Minä, kotijumppailija kahden lapsen äiti siellä mm. maratonjuoksijan ja muutenvain kovien treenaajien seassa, pelkäsin nolaavani itseni totaalisesti. Tunnin vetäjä Ben vaikutti rautaiselta ammattilaiselta, ja aika nopeasti kävi selväksi että kyseessä ei ole mikään kotiäidin taukojumppa.

Aloitimme tunnin reippaalla lämmittelyllä, mihin kuului mm. juoksua, askelkyykkyjä, karhukävelyä, burpee-liikkeitä ja muuta. Lämmittely sujui aika hyvin, ja ilmeisesti mun kotitreeni on jotain tehnyt, koska en edes juurikaan hengästynyt ja pysyin hyvin muiden tahdissa. Lämmittelyn jälkeen luvassa oli kilpailupainotteista treenaamista. Muodostimme ensin neljän hengen joukkueita, ja sitten pareja.

Joukkueen voima on kyllä ihmeellinen, sain puristettua itsestäni sellaista voimaa että yksin ei tosiaankaan lähtisi, ja samaa sanoi muukin joukkue omista suorituksistaan! Työnsin mm. koko kropallani kelkkaa johon oli lastattu 40kg levypainot ja sain sen oikeasti liikkeelle, mitä en ikinä olisi uskonut! Lisäksi kannoin toisessa kisassa pariani Emiliaa reppuselässä samalla melkein juosten, vaikka en ole koskaan ennen pitänyt ketään aikuista repparissa. Pelkäsin niin hulluna että kaadun mutta ei, hyvin sujui sekin!

Yksi meidän kilpailusarjoista sisälsi mm. 200m soutua, 2X20m reppuselkäkantoa , 2X5 burpee-liikettä, kertaa kaksi. Se oli ehkä rankin näistä kilpailuista. Mun mielestä kilpailuasetelma oli myös kiva, silloin kun kyseessä on kilpailu, tulee tehtyä paljon kovempia suorituksia kuin  täysin ilman paineita. Kilpailut olivat kuitenkin leikkimielisiä ja rennolla otteella, ei siellä kukaan hampaita kiristellyt jos voitto ei osunut kohdalle, haha! Leikkimielinen kilpailu on juuri sopiva kannustin mulle. Oli myös hauskaa että treenejä tehtiin joukkueissa, koska silloin tuli väkisinkin tutustua muihin ja heitettyä läppää, eikä vaan puurrettua yksin hiljaa.

Viimeinen kilpailu sujui kaikkein parhaiten, sillä meidän ryhmä jopa voitti sen! Mun pitkistä honkkelijaloista oli kerrankin hyötyä, kun kilpailun ekoissa osissa, karhukävelyssä ja askelkyykyissä, sain pienen etumatkan muihin pitkien jalkojeni ansiosta. Siitä olikin sitten hyvä lähteä juoksemaan vielä kuusi kerrosta kierreportaita alas ja ylös! Me tultiin tosiaan ekana sitten perille, ja kaaduttiin kaikki lattialle makaamaan. Ihan mielettömän tehokkaat 50 minuuttia treeniä!

Olo oli treenin jälkeen tosi hyvä, eikä itseasiassa silloin vielä edes tuntunut kovin paljoa siltä että on tullut puristettua rankka treeni. Mutta seuraavana päivinä tuntui, paikoissa joita en edes tiennyt olevan, hah! Crossfit oli ihanan vaihtelevaa, nopeatempoista ja oikeasti tehokasta, sellainen laji jota todella voisin kuvitella harrastavani. Parasta oli sellainen no bullshit -meininki, rankkaa ja rasittavaa treeniä, sellaista jota tehdessä oikeasti tuntui ja tiesi että se vaikuttaa. Myös meidän ohjaajat olivat huippuja, juuri sellaisia kuin pitääkin, löysäilyä ei suvaittu.

Kaikki kuvat: Havu Media

Tunnin ja treenivaatteet siis tarjosi Reebok, Crossfitin maailmanlaajuinen yhteistyökumppani. Ne olivat tosi hyvät, mukavan tuntuiset ja sopivan napakat. Tunnin jälkeen nautittiin vielä Sis. Deli+Cafen raikas ja terveellinen aamiainen tuorepuuroineen, raakakekseineen ja hummusleipineen. Smoothiet olivat myös taivaallisia. Kiitos vielä Reebokille, Crossfit-centralille ja loistaville treenikavereille, saitte mut koukutettua! Pitää googletella mistä löytyisi crossfit-mesta vähän lähempää kotia, vaikka ihastuinkin Bunkkeriin paikkana tosi paljon, ja ohjaajakin oli loistava. Sinne on vaan vähän turhan pitkä matka.

En ole saanut tehtyä koontipostausta Tukholman ostoksista, kun on ollut niin hurja kiire ja aina puolet on ollut pesussa juuri silloin kun olisi ollut aikaa kuvata. Tässä asussa kuitenkin vilahtaa yksi uusi lemppari, nimittäin River Islandin vaalea, feikki-krokotiilinnahkainen hame. Ihastuin siihen heti, tosin olisi pitänyt sovittaa sitä etukäteen, sillä se on kieltämättä vähän väljä. Toisaalta, ainakin talvella mahtuu hyvin paksummatkin kalsarit sinne alle, mikä on hyvä!

Takki Sheinside* / Huivi Monki* / Hame River Island / Paita H&M / Sukkahousut Lindex / Kengät H&M / Laukku Coach / *saatu blogin kautta.

Musta on tullut pukeutujana sellainen yksinkertaisuuden arvostaja. Pelkistetyt, selkeät linjat, yhteensopivat värit satunnaisilla piristyssävyillä, helpot kuosit kuten raidat ja ruudut miellyttävät kaikkein eniten. Vaatteen ei tarvitsekaan olla täynnä glitteriä ja paljetteja ollakseen mielenkiintoinen. Erilainen leikkaus voi jo tehdä vaatteesta huomiota herättävän. Printtivaatteiden käyttöä olen vähentänyt reippaasti, jotenkin ne eivät vaan tunnu enää niin omalta kuin teini-iässä. Toinen Tukholman tuliainen nimenomaan River Islandilta oli kuitenkin valkoinen t-paita mustalla kirjainprintillä. Simppeli mutta siinä on jokin juju.

Tuo asu taisi olla hetkeen viimeinen vähän syksyisempi asu, tänään satanut ensilumi on viimeistään merkki siitä että nyt kaivetaan villapaidat, paksut sukkahousut, villasukat ja muut kaverit koloistaan ja puetaan monta kerrosta päälle. Lapset ovat innoissaan lumesta, ja viikonlopun aikana on kyllä pakko päästä tekemään ekat lumienkelit ja ehkä lumiukkokin jos lumi on sillä tuulella että se onnistuu. Taidetaan myös kaikki olla innoissaan sunnuntain joulukadun avajaisista, ja joulupukin tapaamisesta!

Eilen mä kävin Emilian kanssa testaamassa crossfitia bunkkerissa Jätkäsaaressa, ja oli muuten aivan mieletön kokemus! Tästä lisää kunhan saan treenikuvat itselleni, ja pystyn kertomaan enemmän. Voin kertoa että on tänään tuntunut jokaikisessä lihaksessa, vaikka itse treeni ei tehdessä niin rankalta tuntunutkaan. Siinä on ehkä laji jota voisin jopa kuvitella harrastavani, ja oikein mielelläni.

Tänään ollaankin sitten otettu rennommin, rakenneltu legoilla ja nukuttu lasten kanssa pitkään. Viime yö oli ensimmäinen yö varmaan kolmeen viikkoon ilman että heräsin kertaakaan antamaan vettä tai yskänlääkettä, ja oh boy että se tuntui hyvältä. Aamulla olin ihan häkeltynyt, että ollaanko me todella nukuttu koko yö! Tästä on suunta vain ylöspäin, kop kop! Huomenna meillä on Tiaran ensimmäiset kerhokaverin synttärijuhlat päivällä, ja illemmalla Otto menee työpaikan hienoon gaalatilaisuuteen.

Lopuksi vielä Monster High -arvonnan voittajat, eli Tarja S. ja Marika! Paljon onnea voitosta! Laittaisitteko mulle sähköpostilla yhteystietoja osoitteeseen couturecouture(at)windowslive.com niin saan paketit lähetettyä teille oikeaan osoitteeseen! Kiitos!

Lohdutuksena muistutan käynnissä olevista Oral-B sähköhammasharja-, Honor 6 -puhelin & Lego joulukalenteriarvonnoista, joihin kaikkiin ehtii vielä osallistua!

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! <3

En olekaan hetkeen kirjoitellut treenikuulumisia, ja sille on syynsä. En missään nimessä ole luopunut treenaamisesta kokonaan, mutta Kayla Itsinesin 12:n viikon ohjelmasta on edelleen läpikäytynä vain 10 viikkoa, ja sen jälkeiset nelisen viikkoa on nyt menty rennommalla otteella. Tämä siksi, että ohjelman viimeisen vaiheen vaatimat 9-11 treeniä viikossa eivät vain onnistuneet multa viime kuussa enää kiireen, sairasteluiden ja väsymyksen vuoksi. Mä olen treenannut koko tämän neljä viikkoa aina 4-7 kertaa viikossa, eli ihan hyvään tahtiin omasta mielestäni, mutta tietenkin olen pettynyt ettei mulla riittänyt rahkeita viedä ohjelmaa loppuun, sitä oli kuitenkin vain kaksi viikkoa jäljellä.

Olen nyt ajatellut, että kunhan selviän tästä ja ensi viikosta, mä otan loppuspurtin ja aloitan ohjelman uudelleen viikkojen 8-12 osalta. Eihän se sama ole, mutta olen luottavaisella fiiliksellä, että saan sillä jotain tuloksia edes aikaan, koska ainakin tämä treenimäärä on riittänyt ylläpitämään sitä mihin viikolla 10 jäin. Tällä kertaa ei siis ole luvassa ennen-jälkeen -kuvia, sillä melkeinpä samassa tilanteessa ollaan edelleen.

Tämä ohjelma sai mut kiinnostumaan liikunnasta, ja huomaamaan miten nopeasti tuloksia saa aikaan jos jaksaa treenata usein ja säännöllisesti. Se on tosi hyvä! Tietenkään en aio treenata yhden kirjan mukaan loppuelämää, mutta tuo kirja on opettanut mulle tehokkaat liikkeet, tehokkaat määrät liikuntaan, ja sen miten kannattaa liikkua ja kuinka usein. Ennen mun treenaaminen esimerkiksi kahvakuulan kanssa kotona oli surkeaa, päämäärätöntä räpiköimistä. Nyt mä tiedän mitä mä teen silloin kun liikun, ja saan hien pintaan ja hyvän fiiliksen.

Mä olen saanut liikunnasta rutiinin, enkä luopunut siitä vaikka tarkan ohjelman noudattaminen onkin jäänyt. Ennen mä olisin jättänyt koko liikkumisen siinä vaiheessa kun ohjelma ei olisi sopinutkaan yhtenä päivänä, nyt mä olen jatkanut sinnikkäästi liikkumista, enkä osaisi enää olla ilman. Parin päivän tauko liikunnasta on ihan maksimi, koska mä alan kaipaamaan liikkumista siinä ajassa, paljon! Näitä sanoja en ikinä olisi uskonut sanovani. Mä olen löytänyt tämänhetkiseen tilanteeseen itselleni parhaat tavat liikkua, näillä määrillä kroppa voi hyvin ja olen tyytyväinen. Silti itsensä haastaminen kutkuttaa edelleen!

Nyt kun liikunnasta on oikeasti tullut tärkeä ja pysyvä osa elämää, mä voisin vihdoin kuvitella hankkivani vuosien tauon jälkeen salikortin, ja käyväni salilla säännöllisesti treenaamassa. Ennen en olisi uskaltanut sitoutua vuodeksi salikorttiin, mutta nyt se ei tunnu ollenkaan ahdistavalta tai mahdottomalta ajatukselta, vaan oikeastaan aika kiinnostavalta. Olen miettinyt eri salivaihtoehtoja, ja ajattelin liittyä keväällä sitten jäseneksi. Joulun jälkeen tulee aina hyvät kinkunsulatustarjoukset niin se voisi olla otollinen aika liittyä! Millä saleilla te käytte? Mikä on paras sali Helsingissä? Käyttekö ryhmäliikunnassa ja salilla, vai pelkästään salilla?