Me tykätään koko perhe lukea tosi paljon, ja käydään kirjastossa melkeinpä parin viikon välein. Päätettiin tehdä tänään kirjastoreissu, kun aamupäivällä oli niin ikävä ilma, mutta kun päästiin kirjastolle asti alkoikin paistaa ihan täysillä aurinko. Pysähdyttiin sitten kirjaston ulkopuolelle ihastelemaan ihania kukkaistutuksia ja pikkuista kaupunkipuutarhaa joka kirjaston ulkopuolella olevalle aukiolle on kesän ajaksi rakennettu. Musta on ihanaa kun Helsinki herää kesällä eloon ja on niin paljon kaunista katseltavaa ihan kodin lähelläkin.

Napattiin siinä samalla asukuvatkin ja tytöt tutkivat sillä aikaa innokkaana kukkia ja pomppivat ja harjoittelivat tanssiliikkeitä. Moni on kysynyt että mitä lapset puuhailevat sillä aikaa kun me otetaan asukuvia musta. Eivät he yleensä mitään tuon kummempaa tee. Jos lapset on mukana, otetaan asukuvat aina sellaisessa paikassa missä lapset voivat juoksennella ja tutkia samalla, yleensä jossain puistoissa tai aukioilla, tai muualla missä ei kulje autoja ja on rauhallista. Asukuvien ottamisesta on tullut sellaista rutiinihommaa, eikä siinä kestä viittä tai kymmentä minuuttia kauempaa yleensä.

Toki mielellään ottaisin vielä hienompia kuvia ja käyttäisin sommitteluun ja jokaisen rypyn suoristamiseen aikaa, mutta lasten kanssa se ei oikein onnistu. Silloin harvoin kun päästään kuvaamaan kahdestaan, otetaan kuvat ihan kaikessa rauhassa, ja silloin niistä yleensä tuleekin vähän viimeistellymmän näköisiä. Mutta näillä mennään, ja se on ihan okei. Jos joskus masentaa omien asukuvien taso, voin aina palata vaikkapa blogini arkistoon kohdalle ”marraskuu 2011” ja todeta, että jotain edistystä sentään on tapahtunut. Tämän päivän asukuvia luvassa viikonlopun aikana.

Mutta välihöpötysten kautta takaisin kirjastoon. Me saatetaan viihtyä kirjastossa pitkiäkin aikoja, kun siellä on lapsille paljon kirjoja, leluja ja palapelejä joita tutkia. Lasten puolelta löytyy mukava punainen sohva jolle on kiva istua lukemaan yhdessä, ja me vanhemmat saamme aina vuorotellen käydä tutkimassa aikuisten kirjahyllyt läpi. Tänäänkin mukaan tarttui vaikka mitä hyvältä vaikuttavia kirjoja. Mä olen ihan koukussa iltalukemiseen, en saa unta jos mulla ei ole kirjaa jota lukea ennen nukahtamista. Tämän sain todeta Tukholman reissulla, kun unohdin ottaa kirjan mukaan. Onneksi ostamani ruotsalaisen naistenlehden mukana tuli joku kutkuttavan jännittävä pokkari, niin sain sitten seuraavana yönä unta.

Lukeminen on parasta, kun silloin voi unohtaa kaiken muun ja uppoutua vaan kirjan juoneen. Olen aina ollut sellainen että uppoudun ihan totaalisesti kirjamaailmaan, enkä kuule enkä nää mitään muuta. Siksi luenkin yleensä vasta sängyssä iltaisin, tai sitten nyt olen lukenut myös työmatkoilla, ja heti meinasin ajella pysäkkini ohi. 13-vuotiaana luettuani Anne Frankin päiväkirjan mä uppouduin siihen maailmaan niin täysillä että hiivin ja kuiskasin hiljaa kotona vaikka eihän meillä nyt kotona olisi tarvinnut. Mutta sellainen mä olen, ja niin tuntuu olevan toinen meidän tytöistäkin.

Ruotsinkielisissä päiväkodeissa on kesän ajan Bokbubbel -läsbingo, eli lukubingo ja mekin ollaan osastuttu siihen lasten kanssa. Lapset ovat innoissaan rastittaneet bingolapuistaan lukuhetkiään, ja odottavat jo että saavat palauttaa lappuset sitten kun päiväkoti taas syksyllä jatkuu. Tämä on ollut hauska projekti, ja on tullut luettua ehkä vielä tavallistakin enemmän kun lapset ovat muistuttaneet bingosta, ja että kirjojen nimet pitää kirjoittaa ylös.

Mua odottaa tuolla sohvalla Otto jonka kanssa aletaan katsomaan leffaa, ja sen jälkeen hyllyssä kirja jota haluan päästä lukemaan. Rento perjantai-ilta tiedossa! Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Me ollaan kovia lukemaan, ja yksi ihanimpia asioita joulunodotuksessa onkin jouluisten satujen ja muiden jouluaiheisten kirjojen lukeminen yhdessä lasten kanssa. Isomman kanssa on ihanaa lukea pidempiä tarinoita, ja pienemmän neidin kanssa ollaan opeteltu jouluisia satuja ja luettu jouluaiheisia kuvakirjoja. Zelda ei ole aiemmin ollut kauhean kiinnostunut kirjoista, mutta viime aikoina hänkin on intoutunut lukemaan yhdessä meidän kanssa, ja osaa näyttää jo monia asioita kirjoista.

Lainattiin kirjastosta joulukuun alussa aika monta joulukirjaa, ja omasta takaakin niitä löytyy. Kirjastosta löytyneitä helmiä olivat ainakin ruotsinkielinen  Julkul med Bolibompa Draken, jossa on joulukalenterityyliin erilaisia askarteluvinkkejä ja muita kivoja tekemisideoita joulua edeltäville päiville, ja Eva & Adam -kirjojen tekijöiden Alla Barnen Firar Jul, jossa on riimitelty hauskasti ruotsiksi mitä kaikkea lapset tekevätkään joulun aikaan.

Viime vuonna luettiin enemmän vielä pelkkiä kuvakirjoja, joten on ollut ihana päästä lukemaan kunnon pitkiä joulusatujakin rauhassa Tiaralle. Mauri Kunnaksen jouluaiheiset sadut olivat suosikkeja jo omassa lapsuudessa, ja niitä lukiessa tuleekin aina kunnon nostalgiafiilis, samoin kuin Viiru & Pesonen -kirjoista. Viiru & Pesonen -kirjoja oli myös mun mummolassa, ja siellä mummu usein luki niitä mulle joulun aikaan.

Mä tykkään tosi paljon kirjamuotoisista joulukalentereista, ja myös tänä vuonna ollaan luettu Disneyn joulukalenterikirjaa joka ilta iltasaduksi, vaikka muitakin kalentereita löytyy. Aina kun satu on luettu, me yhdessä lasketaan montako yötä jouluun vielä on, ja sitten on hyvä alkaa yöpuulle!

Millaisista joulusaduista teidän lapset tykkäävät? Muistatteko joulusatuja omasta lapsuudestanne?

Otsikko on vastaus kysymykseen, jota mulle on tässä tasaiseen tahtiin nyt tiputeltu joka suunnalta pari viime päivää. Mä toivoin kirjoittavani tätä postausta lasillinen G.H. Mummia kädessä, posket onnesta hehkuen, mutta nyt kirjoitankin tätä aika mitäänsanomattomin fiiliksin. Sain siis tänään kirjeen ammattikorkeasta, ja kuten ehkä joku näistä mun hurjan hienovaraisista vihjailuista saattoi jo päätellä, en  päässyt ykkösvalintana olleeseen kouluun.

Koulun valitsemisesta ykkösvalinnaksihan saa viisi lisäpistettä, ja mun pisteet menivät tällä kertaa koululle, johon ne eivät yhdessä muiden pisteiden kanssa riittäneet, siinä koulussa oli hakijoitakin kaikkein suurin määrä, ja tosiaan korkein sisäänpääsyraja pisteissä. Kakkosvalintakouluun sensijaan olisin päässyt heittämällä sisään jos olisin silloin yhteishaussa asettanut sen ykköseksi, sillä ilman näitä viittä lisäpistettä, multa puuttui vain reilu yksi piste sisäänpääsyrajasta. Kohtalon ivaa? Yksi klikkaus eri tavalla hakulomaketta täytettäessä, ja mulla olisi nyt koulupaikka syksyksi.

Mä en missään nimessä ala puolustelemaan tai esittämään että tämä ei harmita mua, olisi vain typerää hokea että ”näinhän tämän pitikin mennä, vitsit mä oon iloinen!”, mutta onneksi tämä ei juurikaan vaikuta meidän suunnitelmiin, koska mitään ei oltu lyöty lukkoon, tarhapaikkaa ei oltu haettu ja mulla on omat työni joissa riittää haastetta koko syksyksi. Koulupaikan sijaan mä sain tästä kuitenkin arvokasta kokemusta, opetuksen siitä, että tutustun edellisvuosien pisterajoihin eri kouluissa pilkun tarkkaan ennenkuin painan hakulomakkeessa ”lähetä” -nappulaa, ja yhä kovemman motivaation, sillä jo pelkkä pääsykokeisiin lukeminen vahvisti sen, että tämä on se mun juttu mitä haluan tehdä.

Mua ehdottomasti harmittaa, tunnen itseni epäonnistuneeksi, nolottaa kirjoittaa tätä postausta ja kertoa omasta epäonnistumisestani. En kuitenkaan aio luovuttaa, koska tiedän että juuri tuo, on se mitä oikeasti haluan, ja koska se oli noin pienestä kiinni, ei ole mitään järkeäkään lopullisesti luovuttaa. Katsotaan mihin tämän vuoden kuviot Kideblogeissa mua vievät, ja sen mukaan mietin sitten, että haenko kouluun jo nyt syksyllä, vai vasta ensi keväänä uudelleen. Varmaa syksyn suunnitelmista on ainoastaan se, että Tiaralla alkaa elokuussa kerho kolme kertaa viikossa ja hän odottaa sitä kuin kuuta nousevaa.

Onneksi shamppanja paranee vanhetessaan, enkä tippunut tyhjän päälle. Pettymys menee ohi kun keskittyy kesälomailuun ja uusiin haasteisiin! Mä haluan onnitella kaikkia jotka saivat koulupaikan, mun kaveri kertoi tänään päässeensä kouluun, johon otettiin kaksi opiskelijaa sisään, ja se on mun mielestä ihan uskomattoman hieno saavutus. Onnea siis hänelle ja kaikille muille ensi syksyn uusille opiskelijoille <3

Tänään mullekin sitten iski se flunssa, mutta hyvä että iski nyt eikä ensi viikolla niin ei mene joulu sentään flunssan kourissa. Se vasta olisi ikävää! Joulukalenterin halusin kuitenkin tulla flunssasta huolimatta tulla jakamaan ja tässä on tämän päivän luukku:

Mä olen huomannut ainakin FB:ssä selaillessani, että moni on ottanut joululahjojen suhteen rennosti, eikä ole ostanut vielä yhtäkään lahjaa. Mä ihailen teitä, voikun osaisin itsekin jättää jouluvalmistelut niin rennolle tolalle, haha. Vaikka toisaalta en kyllä luopuisi jouluihastuksestani mistään hinnasta. Nyt ajattelin kuitenkin jakaa kanssanne ihan mahtavan viimehetken joululahjavinkin lapsille. Tämä ei ole lelu, eikä pehmeä paketti, vaan jotain erilaista, nimittäin aivan ihana kirja.

Juho Heinolan kirjoittama Herra Sansibarin eläintarha muuttaa saapui meille testattavaksi muutama viikko sitten, ihan yllättäen. Mä hyvin harvoin kirjoitan blogiini tuotteista joita saan testattavaksi ilman että olen erikseen asiasta sopinut, koska mulla ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa kirjoittaa kaikesta, mutta nyt halusin ehdottomasti nostaa tämän ihanan kirjan esille! Se on piristänyt meillä montaa sadepäivää, ja nyt viimeisimpänä tätä flunssaista viikkoa. Herra Sansibarin eläintarha muuttaa kertoo sympaattisesta Herra Sansibarista, jonka eläintarha joudutaan sulkemaan ja hän joutuu eläintensä kanssa etsimään uutta kotia. Kodin etsintä on vaiherikasta ja opettaa yhtä jos toistakin niin eläimistä kuin ihmisistä ja ystävistäkin.

Kirja tuo esille mun mielestä ihanasti erilaisuutta ja on juuri sopivan jännä, sopivan pitkä ja sopivan mielenkiintoinen sekä lapsen että aikuisen mielestä. Herra Sansibarilla ja kumppaneilla on onnellinen loppu, mutta se ei kuitenkaan ollut ainakaan mulle ennalta-arvattava, vaan ihanan persoonallinen! Jos siis etsitte sopivaa kirjalahjaa kummilapselle, omalle muksulle tai vaikka naapurin naperolle niin tässä on mun mielestä aivan ihana kirja! Meidän Tiara on niin lukutoukka että jaksaisi varmaan pian kuunnella Harry Potteritkin läpi, mutta veikkaan että tämä kirja sopii sellaisille lapsille parhaiten jotka jaksavat keskittyä vähän pidempään, sillä se ei ole mikään ihan lyhyt kuvakirja.

Joulukalenteri vetelee ihan viimeisiään, sillä jouluun on enää kuusi päivää! Huhhei! Loppuhuipennus on vielä tulossa sillä luvassa on vielä huippuja arvontoja, sekä ainakin yksi video. Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille, älkää tulko kipeäksi niinkuin mä tein!

Meidän lukutoukkaperheelle suuri nautinto näin joulun alla, on lukea jouluisia satuja. Meiltä löytyy joulukirjoja omasta takaa iso liuta, ja sen lisäksi meidän kirjaston huippuhyvältä lastenosastolta on löytynyt monta mahtavaa suosikkijoulusatua jotka käytiin lainaamassa. Mä luen jouluisia satuja sekä Tiaralle, että Zeldalle ja molemmille on omat ikätasoon sopivat satunsa.

Zeldan lemppareita ovat ehdottomasti kirjastosta löytyneet kaksi jouluista Puppe-kirjaa, joissa on isot ja selkeät kuvat ja sopivan lyhyet ja ytimekkäät tarinat. Zelda tykkää kovasti myös Vau-kirjan soivasta Joulun helikellot -kirjasta, josta kuuluu ihania pikku joulusävelmiä. Lisäksi ollaan katseltu joulukuvia Vau-kirjan ensimmäinen joulusanakirjani -kuvakirjasta jossa on vaikka mitä ihania jouluisia sanoja opeteltavaksi. Saapa nähdä oppiiko Zelda sanomaan ensin tonttu vai äiti, hahaa, tällä hetkellä tosin se ”wääwääwää” on kaikkein suosituin hokema.

Tiara tykkää pidemmistä saduista, vaikkakin meidän lainaama joulupukki ja noitarumpu -satu on ainakin ruotsinkielellä vähän turhan pitkä vielä Tiaralle. Kuvia siitä on kuitenkin mukava katsella, ja etsiä tuttuja jouluisia asioita. Tiaran suosikkisatu on ehdottomasti Lilla spöket Laban och Jultomten, joka kertoo pikkuisesta Laban -kummituksesta joka pelkää joulupukkia. Se on aivan ihana satu joka luetaan monta kertaa päivässä! Ehkä Tipa sen avulla pääsee eroon pukkipelostaan. Joululaulukirja on myös ihana, siitä ollaan lauleskeltu paljon eri joululauluja ja Tiara on oppinut mm. ”Joulupukkii, joulupukkii” -laulun ensimmäisen säkeistön jo ulkoa.

Myös Tiaran joulukalenteri on kirjamuodossa. Minit -kirjakerhosta tuli näin joulun alla kiva 24:n sadun joulukirja, josta voi joka päivä lukea uuden ihanan sadun!

Tykkäättekö te lukea joulusatuja? Mikä on teidän lemppari?