Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Fazer Leipomot Oy kanssa ja toimin Fazer Puikulat -brändilähettiläänä.

Käytiin pari viikkoa sitten Särkänniemessä päiväreissulla lasten kanssa ja tällä kertaa me tehtiin eväät matkalle itse. Lähdettiin reissuun jo aamulla aikaisin ja haukattiin vaan pikkuaamupalat kotona. Mukaan pakattiin itse tehtyjä eväsleipiä, niinkuin mun ja Oton lapsuudessa, ja matkalla pysähdyttiin levähdyspaikalle syömään. Oltiin romanttisesti ajateltu etukäteen, että levähdyspaikalla varmasti on pöytä ja penkit (niinkuin meidän lapsuudessa aina oli), mutta sellaista levähdyspaikkaa tuntui olevan hankala löytää. Lopulta me luovutettiin niiden etsinnän suhteen, kun Otto muisti, että takakontissa on pari taittojakkaraa, jotka hän oli ottanut lapsuudenkodistaan keväällä mukaan ja unohtanut sinne.

Niinpä me katettiin eväät minikokoisille jakkaroille, mikä oli lapsista aivan hillittömän hauskaa. Selkeästi paljon jännittävämpi ratkaisu, kuin ne puiset penkit ja pöytä olisivat olleet. Siitä yhdestä mainosjakkarasta meinasi jo vähän tulla kisailua, että kuka siinä saa istua, mutta otettiin lopulta kahden minuutin vuoroissa, niin jokainen sai istahtaa siinä sopivan tovin.

Ylläolevassa kuvassa näette ”Leipäkippiksen”. Leipäkippis.

Tein eväät aamulla valmiiksi kylmälaukkuun muutaman kylmäkallen kera, ihanan näppärää ja nostalgista. Hyvin pysyivät viileänä parin tunnin ajomatkan, vaikka ulkona oli lämmintä 32 astetta. Autossa nyt ei onneksi ollut ihan yhtä kuumaa ilmastoinnin ansiosta, mutta kuitenkin.

Tein meille evääksi Fazer Puikula Pehmeämpi 100Kaura leivästä ”hamppareita”. Väliin margariinia, juustoa, kurkkua ja tomaattia sekä Otolle tietenkin pikkelssiä, jota pitää aina olla. Usein tykkään paahtaa aamupalaleivät, mutta nyt ei tietenkään näitä eväsleipiä paahdettu, kun ne pakattiin mukaan eikä niitä olisi voinut syödä lämpimänä. Tulipa taas muistettua se, miten älyttömän herkullisia nuo Fazer Puikula Pehmeämpi 100Kaura-leivät ovat ihan sellaisenaankin (eikä aina paahdettuna, kuten mä usein syön mun leivät), kun mukana on suomalaisen kauran lisäksi sitä haudutettua kaurapuuroa. Sen vaan maistaa niin selvästi ja rakastan leipien pehmeää rakennetta.

Meidän lapset tykkäävät tästä Fazer Puikula Pehmeämpi 100Kaurasta kaikkein eniten ja hakevat sitä aina itse kaupassa kärryyn. He erottavat salamannopeasti keltaraidallisen pussin muiden joukosta. Vieläkin me kaipaillaan tosin niitä isompia pusseja kauppoihin, toivottavasti niitä pian tulisi! Varsinkin, kun Puikula Pehmeämpi 100Kaura pysyy myös pehmeänä, vaikka hengailisi pussissa useammankin päivän, eli ei tosiaankaan haittaisi ostaa isompaa kappalemäärää kerralla. Koostumus tai maku ei kärsi.

Me ostetaan aina monta pussia Fazer Puikula Pehmeämpi 100Kauraa kerralla ja ne ovat vielä parasta ennen-päivänäkin ihanan pehmoisia ja tuoreen tuntuisia. Mutta vähemmän pakkausjätettä tulisi, kun näitäkin saisi esim. 9 kappaleen pusseissa, kuten muita lemppari-Puikuloita. Tiedän, ettei olla ainoita, jotka isompia Fazer Puikula Pehmeämpi 100Kaura -pusseja kaipaavat, tästä on tullut instassakin monen monta viestiä teiltä!

Siinä kun me seisoskeltiin pellon reunassa syömässä eväsleipiä, tuntui jotenkin niin ihanalta. Kaikki lapsuuden kesämuistot tulvahtivat kerralla mieleen, oli niin nostalgista vaan muistella niitä kesiä, kun mummun ja papan kanssa ajettiin kesäisin ja pysähdyttiin aina levähdyspaikoille syömään mummun tekemiä eväsleipiä. Mun mummu oli innokas pysähtyjä ja pysähdyttiin kuulkaaa tunnin ajomatkallakin monesti levähdyspaikalle syömään evästä. Välillä huomattiin, että levähdyspaikan vieressä kasvoi mustikoita tai metsämansikoita ja mummulla oli aina joku rasia takakontissa, johon kerättiin niitä sitten mukaan. Mä haluan ehdottomasti tarjota näitä samoja kesämuistoja myös meidän lapsille. Sitä samaa kiireetöntä fiilistä, että ei ole aina hirveä hoppu vaan päästä perille, vaan voi pysähtyä nauttimaan siitä matkastakin ja tehdä jo siitä ihanan kesämuiston, eikä pelkkää siirtymää.

Onneksi meidän lapset olivat ihan yhtä vastaanottavaisia tälle idealle kuin minäkin lapsena. Pitää ehdottomasti tehdä lisää pikkureissuja ja pikkueväsretkiä. Monesti tulee ajateltua liian monimutkaisesti, että pitäisi vääntää joku upea instagram-ystävällinen piknik jos kerran eväsretkelle lähtee. Mutta lasten mielestä se eväsretki itsessään on se juttu ja ihan vaan niiden tavallisten herkullisten leipien syöminen on siisti homma! Lapset ovat paljon armollisempia kuin me aikuiset, pitäisi ottaa heistä mallia.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä ABC-asemien kanssa.

Pitkän matkan ajelijat

Jokainen blogiani pidempään seurannut tietää, että me ajetaan paljon pitkää matkaa autolla. Yleensä väli on Helsinki-Oulu tai Oulu-Helsinki, mutta joskus ajellaan myös Turkuun päin, tai pyörähdetään Oulusta Haaparannalla. Meidän lapset ovat melko tottuneita matkustajia, ja automatkat sujuvat lähes poikkeuksetta sutjakkaan ja ongelmitta, ilman takapenkin marinoita ja ”milloin ollaan perillä?” -kyselyitä. Me ollaan kehitetty ne meidän omat hyvät keinot selvitä pitkistä automatkoista lasten kanssa kivuttomasti, ja taaperoikäinen kuopuskin on jo pitkän matkan konkari.

Autossa viihtymiseen avaimia ovat mukavuus ja mielekäs ajanviete lapsilla, jotka ollaan ratkaistu siten, että lapsilla on mahdollisimman mukavat, turvalliset ja tilavat istuimet, sekä paljon kivaa tekemistä puuhakirjoista medialaitteisiin ja piirustuslautoihin. Se kaikkein tärkein mukavan matkan mahdollistaja on meillä kuitenkin pysähdys, joita tehdään tarpeen mukaan, mutta pyritään yhteen. 90% matkoista me tehdäänkin yhden pysähdyksen taktiikalla, myös HKI-Oulu -välillä. Me ollaan kaavoihin kangistuneita, sillä tällä välillä me pysähdytään joka kerta tismalleen samalla asemalla, joka on Äänekoskella nelostien varressa sijaitseva Hirvaskankaan ABC-asema.

Paras pysähdyspaikka nelostiellä

Hirvaskankaan ABC on valikoitunut meidän vakkariksi monestakin syystä, joista ensimmäinen on varmaan se, että me käytiin siellä aina myös mun äidin kanssa silloin, kun asuin vielä äidin kanssa. Toinen hyvä syy on se, että se sijaitsee sopivasti juuri puolimatkassa tällä ajovälillä, jolloin ei ehdi tulla liian kova nälkä kummallakaan välillä, kun syö lähtiessä hyvin. Yhtä pysähdystä ajatellen etappi on loistavassa kohdassa! Oikeasti meillä on kuitenkin myös monta muuta syytä valita juuri ABC samassa kohdassa sijaitsevista kolmesta huoltoasemasta.

ABC:lla on siistit, viihtyisät ja mukavat lastenhoitotilat, kun meidänkin perheessä vielä on vaippaikäinen. Sinne suunnataan aina ekana, ja koskaan ei olla jouduttu jonottamaan lastenhoitohuoneeseen, vaan aina on päästy heti, sillä niitä on useampi. Lastenhoitotiloissa on myös sekä lasten että aikuisten WC, ja onkin helppoa, kun nämä ovat kaikki samassa, kun meidänkin perheessä on monta jäsentä. Kenenkään ei tarvitse odotella tai lähteä yksin seikkailemaan aikuisten vessaan.

Vessajutuista suoraan ruokailuun, tähän meidän tytöt sanoisi kyllä jotain painavaa, kun niin ei saisi tehdä. Nyt kuitenkin jatkan suoraan lastenhoitohuoneesta ruokailuun, koska niin me yleensä tehdään pysähtyessäkin. Me yleensä syödään lämmin ruoka pysähtyessä, ja ABC:lla vaihdellaan Hesburgerin ja ABC:n omien ruokien välillä. Tällä kertaa tilattiin Oton kanssa ABC:n Chef’s burgerit, ja lapset valitsivat perunamuusin kanssa lohta ja lihapullia lastenlistalta. Ruoka maistui lapsille hyvin, kuten yleensäkin. Annokset olivat juuri sopivan kokoiset, kun maha tuli kuulemma täyteen, mutta ruokaa ei jäänyt lautaselle.

Lasten lemppari on Apsi-leikkipaikka

Lapsille se pysähdyksen kohokohta on tietenkin ABC:n Apsi-leikkipaikka, joka on kuin minikokoinen sisäleikkipuisto. Siellä lapset saavat purkaa energiaa, laskea liukumäkeä, kiipeillä ja vähän kiljahdellakin. Me ei kiirehditä leikkipaikalta pois, vaan sen tauon aikana lapset saavat oikeasti leikkiä kunnolla, kunhan ensin ovat syöneet rauhassa. Tämän leikkitauon avulla lapset jaksavat hyvin istua vielä matkan toisenkin puoliskon. Meidän kuopuskin tunnistaa Apsi-apinan (koska hän sai oman Apsi-pehmolelun), ja pysähtyessä hän kiljahtelikin jatkuvasti ”APITII! APITII!” kun näki Apsi-apinoita joka puolella.

ABC-asemat ovat auki vuoden jokaisena päivänä, ja monet niistä myös 24h. Jokaiselta ABC-asemalta löytyy ravintola ja edullinen ruokakauppa. ABC:n omat ravintola- ja ruokakauppapalvelutovat auki koko aseman aukioloajan. Monella asemalla on myös esim. apteekki, kirjakauppa tai jotain muuta hauskaa ekstraa. Meille ABC on ihana hengähdystauko ajomatkan keskellä, jolloin Ottokin saa kunnolla rentoutua ja pitää taukoa lasten leikkiessä, jotta jaksaa yksin ajaa pitkän matkan.

LUKIJAKILPAILU:

Millaiset mobiilipalvelut helpottaisivat teidän perheenne pysähdyksiä? ABC julkaisi toukokuussa ABC-mobiilin, jossa tankkaus hoituu älypuhelimella. Mitä muuta te haluaisitte maksaa tai tilata ABC-asemilla mobiilisti? Kaikkiin blogipostauksiin viimeistään 31.7.2018 kommentoineiden kesken arvotaan 20 euron arvoinen S-ryhmän lahjakortti. Arvonta suoritetaan 2.8.2018 ja voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Vastauksia voidaan nimettömästi hyödyntää ABC:n markkinoinnissa. Kilpailun järjestäjä on SOK. Kilpailun säännöt tämän linkin takana.

Onnea kisaan kaikille!

Tänään meidän lentokone lähti aikaisin aamulla kohti Kreikkaa ja Rodosta, ja viikon päästä tullaan takaisin. Tämän viikon ajan meidän meininkejä voi seurata instagramissa @iinalaura-tililläni. Tietokone jää kotiin, ja uusia blogipostauksia ei ilmesty sinä aikana kun Kreikassa ollaan, sillä tämä on mun eka loma yli kahteen vuoteen. Hotellissa on kuitenkin lukemani mukaan nopea wi-fi, ja Insta stories sekä normi instafeedini päivittyvät tavalliseen tapaan suunnilleen reaaliajassa. Reissupostauksia on luvassa sitten kun palataan kotiin, ja varmasti kuvataan myös videomateriaalia matkalta, niin pääsette näkemään vielä paremmin!

Kevät on ollut todella intensiivinen ja täynnä mahtavia työjuttuja. Välillä on ollut mehut lopussa, mutta toisaalta voin katsoa kulunutta kevättä taaksepäin ja tiedän, että olen todellakin tehnyt parhaani ja panostanut täysillä. Nyt on kuitenkin aika keskittyä 100% vain ja ainoastaan perheaikaan, parisuhteeseen, lasten höpsöihin ja ihaniin juttuihin, ja pieniin varpaisiin hiekassa. Siitä tulee niin parasta!

Me ollaan ihan super innoissaan matkasta, ja toivotaan että reissusta tulee unohtumattoman ihana. Varmasti siitä tulee, kun saa olla kaikessa rauhassa rakkaiden lempparityyppien kanssa koko viikon. Rodoksella näyttäisi olevan melko lämmintä koko viikon ajan, joten UV-puvut ja aurinkorasvat on todellakin messissä. Toivottavasti ollaan tämän postauksen ilmestyessä jo päästy kastamaan varpaat ja kaikki muutkin ihanaan lämpimään Välimereen, ah! Me nautitaan reissulla puolihoidosta, joten luvassa on sopivasti uusien ihanien ravintolakokemusten metsästystä ja helppoja vaivattomia aamiaisia ja illallisia. Aiotaan rentoutua ihan täysillä, ja mennään spontaanilla meiningillä. Toisina päivinä chillataan altailla, ja toisena ehkä tutkitaan Rodoksen upeaa vanhaa kaupunkia.

Mua jännittää hurjasti jättää blogi kokonaan viikoksi, koska en ole koskaan ennen tehnyt sitä näin. Mutta tiedän, että se tekee hyvää mulle ja meille, ja toivon että tulette sitten viikon jälkeen takaisin seurailemaan meidän juttuja. Faktahan on se, että vaikka mulle itselleni viikko on pitkä tauko, suurin osa teistä ei varmasti edes huomaa sitä. Siksi en aio stressailla tauosta, vaan nautin siitä, että voin oikeasti täysillä lomailla, ja palaan sitten vielä entistäkin suuremmalla innolla takaisin blogin pariin.

Kiitos ihan hurjasti kuluneesta keväästä ja alkukesästä teille kaikille. Teille on niin ilo tehdä tätä, ja tämä on ehdottomasti paras työ maailmassa, mitä voisin ikinä itselleni kuvitella. Viikon kuluttua blogin pariin palaa toivottavasti hurjasti D-vitskua ja aurinkoenergiaa tankannut ja rentoutunut Iina, jolla on ihania reissumuistoja ja tarinoita kerrottavanaan. Jos teillä on jotain toiveita tulevia Kreikka-postauksia koskien, niin niitä saa heitellä kommenttiboksiin tai Instassa DM:llä.

Mielettömän ihanaa viikkoa ja juhannusta teille kaikille, me vietetään juhannusta tänä vuonna taatusti lämpimässä, toivottavasti Suomessakaan ei nähdä perinteisiä jussin räntäsateita ja raekuuroja. γεια χαρά! eli Heippa! Nähdään viikon kuluttua!

Pääsiäisloman aikana me otettiin lasten kanssa oikein asiaksi suunnitella tämän kesän lomareissua. Koska reissuun lähtee koko perhe, saa koko perhe myös osallistua matkakohteen valintaan, aktiviteettien suunnitteluun ja hotellien arvioimiseen. On tärkeää että koko porukka viihtyy yhtä hyvin, ja halutaan ottaa lasten mielipide huomioon mahdollisimman hyvin. Lapset osaavat suunnittelussa keskittyä niihin heille olennaisimpiin seikkoihin: liukumäkien hurjuuteen, leikkikentän laitteisiin, uima-altaiden varustetasoon ja siihen löytyykö paikalta lasten disco.

Me ei olla vielä päätetty lopullista kohdetta, sillä näin lähellä kesää se määräytyy sen perusteella, koska päästään lähtemään lomalle. Niin monet kohteet on jo kokonaan täynnä, ja varsinkin kun meitä on viisi, niin lopullinen matkakohde määräytyy nimenomaan sitten ajankohdan perusteella. Etelään ollaan kuitenkin lähdössä, ja varmaan viikoksi. Kunhan Oton lomat on lyöty lukkoon niin päästään vihdoin ostamaan reissu. Meidän piti silloin viime syksynä lähteä ennen Oton vanhempainvapaan päättymistä lämpimään, mutta silloin suunniteltuun reissuajankohtaan oltiinkin Oulussa viettämässä mun mummun kanssa hänen viimeisiä hetkiään, sekä hautajaisissa. Sitten Otto palasikin heti töihin, ja reissu siirtyi kesään.

Lapsillakin reissukuume tuntuu olevan kova, ja voin kertoa että tänä talvena on melkein parin vuoden takaista Mallorcan matkaa muisteltu harva se päivä lasten toimesta. Ensin he olivat sitä mieltä että samaan paikkaan on päästävä uudestaan, mutta kun kerrottiin että maailmalta löytyy muitakin kohteita joissa on esimerkiksi a) vesiliukumäkiä, b) leikkikenttä ja c) lasten disco, niin he olivat oikein avoimia ihan kaikille kohteille, onneksi! Me nimittäin halutaan kokea joku ihan uusi ja jännä paikka lasten kanssa.

Varaslähtönä kesään tein lapsille kesäiset ”drinkit” Disney On Ice -mukeihin (kahta eri mehua sekaisin), ja sitten tehtiin Ananaksesta Herra Ananas aurinkolaseilla (joka oli maailman paras läppä), otettiin pikkusiskon maailmankartta esiin ja alettiin höpöttelemään eri paikoista kaikessa rauhassa. Oli ihan mahtavaa kuunnella lasten ajatuksia, ja kirjoitin niitä vähän ylöskin lasten luvalla tänne blogiin, kun ne olivat niin loistavia.

Mikä olisi hyvä matkakohde?

”Berliini, koska sieltä saa legopassin kuulemma.”

”Havaiji koska siellä on hiekkaranta mistä mä voisin ettii leppäkerttuja.”

”Kiina, koska mä tykkään kiinalaisesta ruuasta.”

Mikä on matkustamisessa parasta?

”Parasta on se et me mennään lentokentälle TAKSILLA, koska taksit on kivoja.”

”Päästäänkö me joskus vielä lentokoneeseen?”

”Onneksi meillä on hälytysjärjestelmä kun lähdetään reissuun.”

Mitä haluaisitte nähdä matkalla?

”Mä haluisin Italiaan, koska siellä on kuulemma kaikkein kauneimmat maisemat.”

”Italia on sellanen kieli mitä mä haluisin ehkä oppii puhumaan, ehkä ne vois siel opettaa meitä puhumaan italiaa.”

”Ainakaan me ei voida mennä Egyptiin, koska siel on tosi kuivaa.”

”Mä oisin halunnu nähdä intiaaneja, mut onks ne kuollut sukupuuttoon? 

”No ei oo!”

”Ai voisinko mä vielä nähdä niitä? Mä haluaisin nähdä kun ne on löytänyt sen kiven.”

”Ja sit mä en tiiä miten pääsee pyramidiin, nii mä haluisin mennä kattomaan.”

”No ovesta pääsee.”

”Entäs jos se ei aukee?”

”Ainaki Kreikkaan me voitais lähtee. Mä haluun maistaa kreikkalaista jugurttii.”

”Ehkä ne hotellit on tosi hienoja siel Kreikassa.”

”Sit mä haluisin matkata Norjaan, koska siel voi nähdä Marcuksen ja Martinuksen.”

”Mut ne ei asu koko Norjassa, vaan Oslossa, joka on Norjan pääkaupunki varmaan. Eli Oslo on Norjan…. Äiti mikä on viktigaste?

“Tärkein”

”Nii, Oslo on Norjan tärkein kaupunki, koska se on pääkaupunki.”

”Mä haluisin nähä niiinku… Mä haluisin ainakin nähdä maan mis on aina kesä. Ei Mallorca, vaan joku muu mis on aina kesä.”

Lasten toiveiden perusteella lähdetään johonkin Välimeren maahan, mahdollisesti Italiaan tai Kreikkaan, tai ehkä Kyprokselle. Heti kun reissun tarkkaa ajankohta selviää, niin päästään valkkaamaan kohde. Aika ihania vaihtoehtoja näyttää olevan kyllä edelleen tarjolla, vaikka näin viime tipassa ollaankin, ja vaikka meitä on viisi. Onneksi näin.

Nyt kun kuopus on vielä näin pieni, pidän tärkeimpänä sitä että kohde on meille helppo pienen lapsen kanssa. Sitten kun hänkin kasvaa vielä vuoden tai pari, voidaan hyvin lähteä kaupunkireissuille, tai jonnekin missä ei välttämättä olekaan niitä lasten discoja ja liukumäkiä, vaan jotain paljon jännittävämpää. Mukavuudenhalu ajaa toistaiseksi seikkailunhalun ylitse meidän perheessä, mutta vielä koittaa seikkailujenkin aika. Ehdottomasti haluan näyttää lapsille maailmasta paljon muutakin kuin ne värikkäimmät vesiliukumäet, ja niiden reissujen vuoro on sitten kun se tuntuu ajatuksena hyvältä meistä kaikista.

Lapset ovat innoissaan mukana valkkaamassa parasta reissukohdetta, ja meistä on ihanaa ottaa heidät mukaan päätöksentekoon. Ja melkein en malttaisi odottaa itse reissua, kun tiedän jo valmiiksi miten innoissaan lapset tulevat olemaan. Siitä tulee ihan mieletöntä nähdä se ilo ja onni. Ei haitannut ollenkaan katsella ulkona pauhaavaa lumimyräkkää, kun täällä sisällä on näin lämpimän aurinkoinen meininki ihanien rakkaiden kanssa.

Sain muutama viikko sitten kutsun Tallinnan muotiviikoille. Reissu olisi ollut alunperin jopa neljän päivän mittainen, ja ensin ajattelin että suuresta kunniasta huolimatta, en mitenkään pysty sille osallistumaan. Mua jäi kuitenkin niin paljon kiinnostamaan ihan huikean hieno mahdollisuus päästä tutustumaan Etelä-naapurin muotiviikkoon (ja ylipäätään muotiviikkoon ihan eka kertaa), että päätin kysäistä jos reissu onnistuisi typistää yhden yön reissuksi niin että matkustan perjantaina, ja tulen jo lauantaina takaisin. Se onneksi sopi, ja niinhän siinä sitten kävi että tänään mä otan lautalla suunnan kohti Tallinnaa, ja olen ekan kerran yötä pois sitten kuopuksen syntymän.

KÄÄK! Kuinka innoissaan ja kauhuissaan voi ihminen olla! Kauhuissaan en ole mistään muusta kuin siitä, miten kestän erossa mun palleroisista 36 tuntia! Innoissaan olen kaikesta muusta. Tiedän paremmin kuin hyvin, että jokainen meidän mukuloista pärjää isänsä kanssa ihan yhtä hyvin kuin munkin kanssa, mutta tämä mun oma henkinen napanuora vaan ei ole vielä katkennut. Tiedän, että kuopus menee aina muutenkin nukkumaan Oton kanssa, ja että hän nukkuu koko yön, eikä kaipaa mua aamullakaan jos herää isin kanssa. Tiedän että heille tulee hauska perjantai ilta isi-tyylillä, ja he nauttivat varmasti. Tiedän, että kaikki menee hyvin. On vaan niin raastava ajatus lähteä kokonaan toiseen maahan, vaikka ei Tallinna Tamperetta kauempana olekaan.

Olen kuitenkin ihan uskomattoman innoissani tulevasta illasta ja lauantaipäivästä, ja siitä että lauantaina saan aamulla nukkua pitkään hotellisängyssä, ja mennä ihan aikuisten kesken ihanalle hotelliaamiaiselle. Se jos mikä on luksusta! Parasta on se että reissulle lähtee mukaan Emilia, ja olen varma siitä että meille tulee tyttöjen kesken ihan huippuhauska reissu!

Eroahdistuksen lisäksi olen potenut kyllä pahimman luokan vaatekriisiä, sillä en ole koskaan ennen ollut muotiviikoilla. Voin kuitenkin kuvitella että kahden suomalaisbloggaajan lisäksi siellä on koko Viron tyylikkäimmät tyypit, joten olen kovasti koittanut miettiä mitä voisin laittaa päälle että sovin teemaan. Ehkä mä vielä keksin! Pitää vähän tutustua virolaisiin blogeihin tässä matkalla, ja uskon että tulen tapaamaan tosi kivoja ihmisiä. Ihan mahtavaa päästä tutustumaan naapurimaan blogi- ja muotiskeneen.

Verkostoituminen on kyllä oman alani tärkeimpiä juttuja, sillä tämäkin hieno mahdollisuus tarjoutui minulle ihan vaan siksi, että tutustuin pari vuotta sitten HDW Little Marketissa ihanaan Meriliniin, joka on virolaisen Mimi Disain -lastenvaatemerkin perustaja. Merilin halusi kutsua mut tutustumaan Viron muotiviikkoihin, ja erityisesti ensimmäistä kertaa järjestettävään muotiviikkojen Lasten päivään, eli lauantaihin. Samalla pääsen tsekkaamaan kuitenkin myös vaikka mitä kuumia aikuisten merkkejä. En valehtele ollenkaan jos sanon että tämä on yksi mun unelmien täyttymyksistä. Kannattaa aina olla mukava kaikille kenet tapaa, ja avata oma suu jos joku kiinnostaa. Ei ikinä tiedä mitä huikeita ovia edessä avautuukaan, kun muistaa vaan olla kunnioittava ja kiva kaikille kenet kohtaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille toivottelee innostunut Iina matkatunnelmissa! Täältä tullaan Tallinn Fashion Week!