Hello! Mun on pitänyt jo vaikka kuinka pitkään kirjoittaa teille uudesta meikkivoiteesta, jonka ostin Lontoosta: Baremineralsin Blemish Remedystä! Se on nimittäin ihan huippua. Tykästyin Bare  Mineralsiin jo ostettuani sen Starter Kitin, mutta tämä on jotain ihan uutta. Siinä missä original-BM ei tuki ihohuokosia ja peittää kevyesti, tämä meikkipuuteri hoitaa ihon epäpuhtauksia ja peittää todella hyvin. Mä en tiedä saako Blemish Remedyä Suomesta, varmaan tänne saa ainakin tilattua. Kysyin Kicksi’istä silloin heti sen Lontoosta ostettuani, ja silloin heillä ei ainakaan sitä vielä ollut. Purkki on onneksi tosi riittoisan oloinen eikä ole kulunut tässä vajaan kuukauden aikana vielä juuri ollenkaan.

Blemish Remedy piilottaa ihohuokoset ja näppylät, sekä vähentää selkeästi punaisuutta. Se sisältää mm teepuuöljyä ja Aspen Bark – uutetta (suomentakaa joku) sekä aloe vera -uutetta. Mulla se ei ole kuivattanut ihoa liikaa, mutta rasvaisuus on vähentynyt huomattavasti ja mä aion käyttää tätä jatkossakin jos vaan sitä saan tänne Suomeen jostain. Varmaan ainakin länsinaapurin Sephorasta tätä löytyy jos ei muuten.

Mä olen niin iloinen että olen löytänyt tuotteen joka sekä peittää että hoitaa, koska mä tarvitsen molempia. Peittäminen on mulle tärkeämpää, mutta en halua tehdä sitä sillä kustannuksella että sitten ihohuokoset tukkiutuvat ja näppyjä tulee vaan enemmän ja enemmän. Siinä kierteessä olen ollut jo monta kertaa ja nyt se tuntuu katkenneen. Ihokin on pysynyt parempana, ajoittaisia hormoninäppyjä lukuunottamatta. Eli jos satutte törmäämään tähän tuotteeseen jossain Suomessa, niin hihkaistaa mulle, en suostu käyttämään enää muita meikkipohjia!

Blemish Remedyssä on myös tuollainen antibakteerinen ”tyyny” eli kun siitä sudilla ottaa sitä puuteria, niin sinne ei pääse bakteereja missä se loppu meikkivoide on, vaan suti koskee ainoastaan siihen osaan puuterista jonka on juuri levittämässä kasvoilleen. Kun sutia pari kertaa töpöttelee tyynyllä niin saa sopivan määrän ulos ja sitten vaan buffaa sen kasvoille ihan normaalisti.

Lisäksi ostin Lontoosta muitakin meikkejä. Peitevoidepuikon, kynsilakkaa, luomiväriä ja aurinkopuuteria. Nuo tosin ihan näitä halvempia Primark-tason meikkejä. Ihan hyvin ovat toimineet, mutta eivät ole mitenkään niin mullistavia että kannattaisi erikseen mainita. Tuota peitevoidetta käytän siis silmänalusiin, kun ne on niin tummat että ei mikään meikkipuuteri tai voide niitä peitä. Se on tosi paksua ja varmaan siis tukkii kaikki ihohuokoset, siksi vältän käyttämästä sitä mihinkään mihin niitä näppyjä voisi tulla.

Kuvissa näkyvä paita on myös Lontoon ostoksia, se löytyi Bershkasta. Mä olen ihan hulluna näihin harmaisiin ribattuihin paitoihin ja mekkoihin, multa löytyy jo kolme erilaista paitaa ja yksi poolomekko. Nämä on jotenkin tosi ihanan rentoja ja huolettomia, mutta silti siistejä. Vähän tulee ehkä ysärivibaa mutta sehän ei haittaa mitään.

Me aletaan nyt lasten kanssa leipomaan ja lähdetään sitten vielä tekemään pieniä isänpäivähankintoja, aivan ihanaa lauantaita kaikille! <3

Selailin tänään aamulla tyttöjen kanssa Pinterestiä, kun etsin ideoita omaa Halloween-meikkiäni varten. Siinä samalla vilahteli sitten eläinhahmomaskeerauksien kuvia, eikä aikaakaan kun huomasin kaivavani kasvomaaleja ja siveltimiä kaapista. Molemmat halusivat että teen heistä kissoja, ja mä ryhdyin tuumasta toimeen. Mun salainen intohimo on ehdottomasti maskeeraus, vaikka en sitä koskaan ole opiskellut yhtä kasiluokan teatteriproduktion opetuskertaa lukuunottamatta. En ole siinä mitenkään erityisen hyvä tai innovatiivinen, mutta yleensä pystyn mallista matkimaan ihan hyvin, varsinkin jonkun toisen naamaan.

Ensin oli vuorossa Tiara, joka halusi olla musta kissa. Löysin makean inspiraatiokuvan (cat makeup), jossa tosin oli vielä todella vahvat silmämeikit mukana, mutta onneksi Tiara ei sellaisia olettanutkaan saavansa vaan tyytyi viiksiin ja kissan nenuun oikein hyvin. Hänestä tuli maailman söpöin pieni musta kissa! Nuorempi sitten halusi olla leopardi, esikuvana isosiskonsa Isla-leopardipehmolelu. Löysin mahtavia leopardi-inspiskuvia myös, samoilla hakusanoilla, ja en vieläkään käsitä että 2,5-vuotiaamme istui niin kauan paikoillaan että sain oikein pilkutkin tehtyä.

Neidit halusivat että otetaan kuvia ja oikein eläytyivät karjuen ja maukuen rooleihinsa, ihan huippuhauskaa! Muistan kun ekan kerran tein Tiaralle kissakasvomaalauksen, kun oltiin matkalla Halloween-juhliin hänen ollessa kaksivuotias. Tein vain ihan pienesti mustaa nenänpäähän ja sitten viikset, ja hän meni katsomaan peilistä ja säikähti omaa peilikuvaansa. Mentiin äkkiä pesulle ja tyydyttiin sitten pelkkiin korviin ja häntään. Nyt molemmat ovat jo niin isoja että jaksavat istua paikoillaan ja haluavat olla oikein kunnolla rooleissaan.

Kun Tiara oli nähnyt Zeldan monimutkaiset leopardiviritelmät, hän halusi kokeilla vielä itselleenkin jotain ”jännempää”. Löydettiin sitten peuramaskeeraus jota lähdettiin kokeilemaan. Myös siihen liittyi olennaisesti vahva silmämeikki, mutta kyllä me mun mielestä aika söpö pikku Bambi saatiin aikaiseksi vaikka jätettiinkin ne pois. Meillä ei vaan oikein ollut peuravaatteita, mutta Tiara löysi mun vanhat pinkit sarvet ja kiskaisi päälleen Lontoosta saamansa Primarkin neuleen ja oli kuulemma oikein hyvä peuran asu sitten.

Niin hassua katsoa näitä kuvia kun tietää että niissä on omat tytöt mutta näyttävät kuitenkin ihan eriltä. Meillä oli ihan törkeän hauskaa näitä tehdessä ja kuvia ottaessa, ja lopuksi tytöt saivat vielä maskeerata mutkin. Mun naamasta tuli vähintäänkin mielenkiintoinen, Snapchatissa on meidän maskeeraushetkistä videotakin (@iinalaura). Neidit saivat pitää maskejaan koko päivän ja puistossa aiheutettiin vähän hilpeyttä toisissa vanhemmissa, se oli hauskaa. Nyt illalla sitten lämmitettiin sauna niin saatiin hyvin putsattua kaikki pois, eikä aiheutunut pahaa mieltä vaikka pitikin luopua eläinkasvoista.

Tänä vuonna meillä ei taida ollakaan mitään lasten halloweenjuhlia, mikä on vähän harmi. Ehkä me pidetään jotkut omat etkot perjantaina, kun lauantai on varattu Indiedays Blog Awardseille, joiden äänestys päättyy huomenna. Blogibileiden teema on siis kauhusirkus ja mä voin kertoa etten ole varmaan ikinä odottanut mitään juhlia näin innolla, ihan huikeaa päästä ekaa kertaa elämässä ihan kunnon Halloween-juhliin joissa varmasti niin koristeisiin kuin asuihinkin on panostettu aivan täysillä. Jännitän vaan että ehtiikö mun asu saapua ajoissa perille!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille! <3

Aurinko laskee joka päivä aiemmin ja aiemmin, ja jos haluaa ottaa asukuvia pitää suunnilleen juosta töiden jälkeen kuvaamaan. Onneksi valoa sentään riittää vielä hetken aikaa, pian täytyy siirtyä siihen että kuvaa monta asua samana päivänä aina viikonloppuisin, jos haluaa asukuvia saada. Luonto on ihan uskomattoman kaunista just nyt, ja tuntuu että syksyn värit ovat tänä vuonna loistaneet jotenkin tavallista pidempään. Puut ovat vielä täynnä lehtiä ja osa ei ole vielä edes kadottanut vihreyttään, eli kaunista syksyn loistoa on odotettavissa vielä ainakin jonkin aikaa. Ihanaa!

Mä olen iloinen kun olen saanut kaivaa tämän vaalean suosikkitakin jälleen käyttöön, se on niin lämmin ja pehmeä ja rento. Muistan tämän olleen joidenkin lukijoideni inhokkitakki viime talvena, kaikessa rönttöisyydessään. Tai ehkä vaan käytin sitä liikaa? Käytän sitä varmasti liikaa tänäkin talvena, koska se on niin monikäyttöinen. En ole oikeastaan edes miettinyt uuden takin ostoa, kun takkivalikoima tuntuu olevan hyvä juuri nyt. Kaikkia takkeja en ole vielä edes ottanut esillle.

Takki Sheinside* / Neule New Yorker* / Housut Monki / Kengät H&M / Laukku Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Tähän asuun kaivoin kaapista esiin toisen vaatteen jota en ole käyttänyt pitkään aikaan, vuosi sitten New Yorkerilta saamani neuleen sifonkihelmalla. Yhdistin sen mustiin nahkalegginsseihin ja tolppakorkoisiin nilkkureihin. Kampaukseksi valitsin ihanan helpon ja rennon ponnarin, ja meikin jätin ihan minimiin. Ponnari on kivan freesi kampaus, pitäisi käyttää sitä useamminkin, vai mitä olette mieltä?

Talvella mä usein lisään meikin määrää, ja kesällä taas vähennän. En oikein tiedä miksi talvella tuntuu tarpeelliselta laittaa hirveä pakkelikerros kun vähemmälläkin pärjää, haha. Kai sitä talvella tuntee itsensä niin harmaaksi ja nuutuneeksi että kokee tarvitsevansa rajauksia ja räikeitä huulipunia.

Vaalean talvinen asu, hot or not?

En ole pitkään aikaan kirjoittanut kosmetiikasta sen enempää, muiden kuin yksittäisten tuotteiden osalta. Nyt jaan teille muutaman suosikin joita olen viime aikoina käyttänyt säännöllisesti, ja joista tykkään kovasti.

Estelle & Thild Sweet Vanilla Blossom Body Butter*

Sain Estelle & Thildin ihania vartalotuotteita testiin muutama viikko sitten ja olen muistanut vihdoin kosteuttaa ihoa niin usein kuin oikeasti pitäisi. Olen aina tykännyt vaniljan tuoksusta, siis siitä miltä vaikka sellainen vaniljatanko (?) tuoksuu kun ottaa pussista esille, tai vaniljasokeri, mutta en siitä miltä kauppojen ”vaniljantuoksuiset” tuotteet tuoksuvat. Yleensä kun se ei ole lähelläkään sitä aitoa vaniljaa, vaan lopputuloksena on sellainen ällömakea ja keinotekoinen löyhkä. Tässä vartalovoissa on kuitenkin nopeasti kuivuvan ja ihanan kosteuttavan koostumuksen lisäksi myös ihan aidon vaniljankukan tuoksu, voisin melkein syödä tätä suoraan purkista.

Seppälä huulipunakynä

Käyn aina ostamassa mun irtoripsitupsut Seppälästä, ja viimeksi asioidessani bongasin myös nämä uudet huulipunakynät. Valitsin tuollaisen oranssinpunertavan sävyn, ja tämä on osoittautunut hintalaatusuhteeltaan tosi kivaksi tuotteeksi. Antaa kivasti sävyä ja väri pysyy huulilla. Hintaa tällä oli siis 5,95.

Idun minerals Top Coat kynsilakka

Olen aika laiska kynsien lakkaaja, joten kun vihdoin jaksan lakata kynnet – haluan että väri pysyy nättinä kynsillä mahdollisimman pitkään. Tässä auttaa hyvin Top Coat -lakka joka estää lohkeilua. Olen nyt muutaman kerran käyttänyt tätä Idun Mineralsin Top Coatia ja sen avulla lakka on pysynyt nättinä useamman päivän, kun normaalisti mulla lohkeilee jo ensimmäisten kahden päivän aikana.

Lumene vedenkestävä eyeliner*

Sain tämän Eyelinerin kokeiluun muutama viikko sitten, ja se on kyllä ollut väsyaamujen pelastus. Todella hyvä ja skarppi ohut sivellin, jolla ei tule sotkua. Väri pysyy hyvin, ja ei lähde vedellä mutta lähtee helposti mun perus naamaputsarilla joka ei ole siis vedenkestävän meikin puhdistukseen tarkoitettu. Eli juuri hyvä tuote mulle, en jaksa käyttää miljoonaa eri puhdistustuotetta, mutta en myöskään halua että vesisateessa (tai kovan tuulen saadessa mut kyynelehtimään) näytän pandakarhulta.

Allaolevassa kuvassa mulla on sekä huulipunakynää, että Lumenen rajausvärillä tehdyt rajaukset. Toimivat kivasti yhdessä synttärimeikissä!

Viimeisenä vielä kaveriltani Kaislalta synttärilahjan mukana saatu mustapäänpoistosetti, joka on ihan super hassun näköinen. Mä en ole vielä uskaltanut testata, mutta pakko kokeilla nyt viikonlopun aikana. Tuo nimikin jo kertoo kaiken, Pig Nose Clear! Kaisla aina tietää kaikkia huipputuotteita joista en ole ikinä kuullut mitään, ja tekee muuten siistejä meikkitutoriaaleja ja muita videoita Chu Style -blogissaan! Kannattaa ehdottomasti kurkata.

*-merkityt tuotteet saatu testiin blogin kautta.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille teille, aurinkokin paistaa ihanasti!

Ostin muutama viikko sitten Bare Minerals Get Started kitin, ja olen nyt käyttänyt sitä siitä asti melkeinpä päivittäin, tai ainakin aina kun olen meikannut. Jaan teille nyt omat kokemukseni setistä, jotka voivat toki poiketa toisten kokemuksista, meidän jokaisen iho kun kuitenkin on erilainen. Samaan aikaan kun ostin tämän setin, mä aloin käyttää Swiss Skin Rolleria, mikä oikeastaan on suurin syy sille että olen tätä settiä voinut käyttää. Finnejä se ei nimittäin juurikaan peitä.

Startet kitiin kuuluu siis primer, original-mineraalipuuteri, matte-mineraalipuuteri, aurinkomineraalipuuteri ja mineral veil eli sellainen väritön viimeistelypuuteri. Mukana tulee tietysti myös Bare Mineralsin oma suti, ja tässä setissä oli myös kätevä meikkipussi peilillä. Luin aluksi käyttöohjeet tarkasti, jotta osaisin levittää meikin mahdollisimman hyvin.

Aloitin primerilla, joka antoi kyllä mukavan ja pehmeän pinnan iholle, mutta varsinaista eroa lopputuloksessa en ole sen käytössä tai käyttämättä jättämisessä huomannut. Levitin sitä ohuen kerroksen ihon ongelmakohtiin (=jokapuolelle vielä muutama viikko sitten), mutta en huomannut eroa tasaisuudessa ja esimerkiksi ihohuokoset eivät olleet yhtään sen huomaamattomammat kuin tavallisestikaan. Ohjeissa neuvotaan käyttämään Matte-puuteria T-alueelle ja helposti kiiltäviin kohtiin, ja Originalia sitten esimerkiksi poskiin ja ohimoihin, ja muihin alueisiin jotka eivät kiillä niin herkästi. Mä toimin näin ensimmäisen viikon ajan, kunnes tajusin että Matte näyttää mun kasvoilla tosi tunkkaiselta, ja Original on paljon parempi koko kasvoille levitettynä.

Sitten kun haluttu pohja on levitetty, niin kasvot varjostetaan aurinkopuuterilla. Aurinkopuuteri on todella runsaspigmenttistä, ja mä tykkään kyllä. Minipieni purkki ei ole kulunut vielä juuri ollenkaan vaikka jokapäivä kasvoilla on ollut kevyesti auringon hehkua. Lopuksi levitetään vielä ihan ohut kerros Mineral Veil -puuteria, eli ”mineraalihuntu” kavoille.

Aluksi olin järkyttynyt, peittävää meikkivoidetta aiemmin käyttäneenä Bare Mineralsin lopputuos tuntui paljastavan kaiken, eikä peittävän yhtään mitään. Joku fiksu kommentoi silloin kun kerroin nämä ostaneeni, että ei kannata heti luovuttaa, iho tottuu noin viikossa uuteen meikkipohjaan, ja hän oli kyllä täysin oikeassa. Kun olin noin viikon käyttänyt tätä settiä, iho tuntui näyttävän jo paljon raikkaammalta ja puhtaammalta. Toki siihen vaikutti myös skin rollerin käyttö. Ylemmässä kuvassa meikkipohja 3 viikkoa sitten, kun kokeilin ensimmäistä kertaa ja alemmassa kuvassa meikkipohja eilen.

Meikkipohja kuitenkin pysyy kauniisti kasvoilla. Vaikka se ei peitä hirveän paljoa, se lopputulos minkä sillä saa pysyy kasvoilla pitkään. Meikkiä ei tarvitse kokoajan olla korjailemassa, eikä naama ala kiiltää siitäkään huolimatta että en käytä Mattea vaan originalia. Ihohuokosia kumpikaan puutereista ei peitä, kuten ei myöskään se primer lupauksista huolimatta. Siksi laitan pahimpien laajentuneiden ihohuokosten päälle edelleen nuppineulanpään kokoisen tipan nestemäistä meikkivoidetta, Lumenen Blur foundationia. Epäpuhtauksien päälle en kuitenkaan käytä mitään muuta kuin Bare Mineralsia, koska en halua että mikään mitä itse teen enää huonontaa mun ihon kuntoa.

Yhteenvetona sanoisin, että aion ehdottomasti jatkossakin käyttää Bare Mineralsia. Näin montaa tuotetta en kuitenkaan tarvitse, vaan uskoisin pärjääväni jatkossa pelkällä Original-meikkipuuterilla. Mineral Veil on kiva esimerkiksi juhliin tai jonnekin missä haluaa oikein tasaisen lopputuloksen, mutta pelkässä arkimeikissä tuo original-puuteri tuntuu tällä hetkellä ja tämän hetken ihon kunnolla riittävältä. Purkki on todella riittoisa, ihan pieni määrä meikkipuuteria riittää jo koko kasvoille. Periaatteessa käytän tätä tällä hetkellä vain t-alueella, ja poskiin yms mä vaan todella ohuesti pyöräytän sutia, josta olen jo levittänyt väriä t-alueelle, koska enempää en tarvitse.

Mä olen viime viikkoina saanut kokonaan uudenlaisen ihon kasvoille, ja mulla on paljon itsevarmempi olo nyt, niin meikin kanssa kuin ilmankin. Tuntuu ihanalta olla vihdoinkin ilman paksua meikkikerrosta ja antaa ihon hengittää paljon enemmän. En olisi ikinä uskonut tuon ensimmäisen levityskerran jälkeen että voin joskus olla tyytyväinen tämän antamaan lopputulokseen, mutta kai kyse oli vain siitä ihon kunnosta. Nyt mä olen enemmän kuin tyytyväinen.

Millaisia kokemuksia teillä on Bare  Mineralsista? Oletteko huomanneet että iho on mennyt parempaan kuntoon kun olette käyttänyt sitä?