Selasin tässä blogiani, aina välillä tulee mielenkiinnosta katsottua että mitä sitä onkaan tehty viime vuonna tähän aikaan tai millainen esikoinen oli ollessaan samanikäinen kuin kuopus on nyt. Törmäsin samalla tietenkin asuihin, asukuvat ovat olleet olennainen osa blogia ihan alkuajoista saakka, ja niitä on Päivän asu-tagin alle kertynyt melkein 50 sivua, lähes 200 postausta. Aina ei osu nappiin, blogin alkuaikoina osui hyvin harvoin edes siedettävään nappiin, ja nyt ajattelinkin jakaa teille omasta mielestäni kymmenen pahinta blogissa jakamaani asua, tai siis tyylimokaa.

Nämä asut ovat kaikki sellaisia että mielen valtaa vain ”MIKSI?”-kysymykset, ja tekee mieli vajota maan alle. Nyt mä kerron miksi, vaikka eivätköhän kuvatkin kerro kaiken olennaisen.

1. Liian pieni hame, kulahtaneet saappaat ja jäätävät kuviosukkahousut. Iina vuonna 2011 oli varsinainen tyylitaituri. Hame on kauniisti asettautunut vinoon, onhan se ihan liian tiukka, puhumattakaan sen huimasta helman mitasta.

2. Toinen talvinen tyylinäyte. Verkkosukkahousut sortsien kanssa on varmasti kaikkein tyylikkäin yhdistelmä, etenkin lämpömittarin näyttäessä miinusasteita. Niihin kun vielä yhdistää pikkumyykengät, harvinaisen mauttoman neuleen ja kultasolkisen ruskean vyön niin ei voi pahemmin metsään mennä. Huomatkaa myös kuinka joskus panostin asukuviin: keinovalo, siivoamaton keittiö ja vaunutkaan eivät saaneet mua miettimään parempaa tilannetta tai miljöötä kuvaukselle. Aplodeja Iina!

3. Napapaidaksi solmittu ruutupaita, mauton ja liian iso koru, valkoinen toppi alla ja vielä neule päällä. Tästä asusta löytyy kaikkea! Huomaa myös vyö ja jäätävät korkonilkkurit. Mä en ehkä pysty tähän kun meinaan tukehtua nauruun. Ja tämä kaikki talvipakkasilla. Arvatkaa missä tapahtumassa olin tässä asussa? Indiedaysin bloggaajakirppiksellä. Hieman naurattaa tämä, että nyt mä täällä bloggaan, Suomen tyylikkäimpien bloggaajien keskellä ja oikeasti joskus näytin tältä. Lohdullista on se että olen ainakin jotain oppinut näiden vuosien aikana.

4. Liivi raitapaidan päällä, tämä oli varmaan kuuminta hottia neljä vuotta sitten. Tai sitten se oli sitä vain mun päässä. Tämä asu näyttää jonkun lastenohjelman hahmon rooliasulta.

5. Jälleen aivan liian pieni hame niin pituuden kuin leveydenkin osalta. Ne taisivat olla mun erikoisalaa back in the days. Ketjukoristeiset arskat ja kirkuvan pinkki laukku, molemmat olivat joskus mun lemppareita. Oikeita luottoasusteita, joita käytin harva se päivä. Laukun osaan kuvitella sopivan johonkin muuten todella pelkistettyyn asuun mutta nuo aurinkolasit on onneksi kuopattu jo aikoja sitten.

6. Tukka on vaihtanut väriä, mustasta vitivalkoiseen. Jotenkin nämä ääripäät ei kuitenkaan taida olla ihan se mun juttu. Mä rakastan tuota takkia, tykkään kovasti maihareista ja mustista farkuista yhdistettynä kauluspaitaan. Mutta tuo kokonaisuus ei kyllä toimi ollenkaan yhteen, miten kukaan on voinut yhdistää nuo kaikki osaset?

7. Tumman viininpunainen huulipuna ja neonkeltaiset housut samassa lauseessa pitäisi saada jo hälytyskellot syttymään. EI, ei ja vielä kerran ei. Siihen olen vielä yhdistänyt urheilulenkkarit, sukat somasti vilkkuen sekä kunnon statement-kaulakorun. Tämänkin asun osaset ovat ihan kivoja, mutta eivät kyllä missään nimessä sovi yhteen.

8. Kimonoa, neonkeltaista ja peplumia. Tästä asusta löytyy kaikki ja vielä vähän lisää! Ehkä olisi jo silloin pitänyt ymmärtää että yksinkertaisuus on kauniimpaa  kun överiys. Tämä ei ole ihan niin paha kuin nuo alkupään asut mutta kyllä on silti pakko hetkeksi pysähtyä miettimään, että olenko tosiaan reilut puolitoista vuotta sitten pukeutunut tähän kokonaisuuteen.

9. Siinäpä vasta harvinaisen epäimarteleva asu omalle vartalotyypilleni. Mulla on kyllä kapea vyötärö joo, mutta kun lantiota ei ole nimeksikään, niin sitä pötkömuotoa ei ehkä kannattaisi korostaa entisestään pukeutumalla maxihameeseen ja croptoppiin. Kenkävalinta on mennyt pahasti pieleen, ja tuo asento oikein korostaa jokaista tekemääni virhettä.

10. Tässäkin asussa on joitakin kivoja juttuja, kuten tuo valkoinen toppi. Se näyttää kivalta esim. mustien tiukkojen farkkujen ja korkkareiden kanssa, jolloin sen A-linja ei saa mua näyttämään isommalta vaan laskeutuu kivasti. Tuo jakku ja käännetyt farkunlahkeet sen sijaan lisäävät mun ulkomuotoon ainakin viisi lisäkiloa ja saavat mut näyttämään kymmenen senttiä lyhyemmältä. Myöskään jakun silmiäsärkevän voimakas kuvio ei saa aplodeja enää tänä päivänä.

Mikä näistä tyylimokista oli teidän lemppari, toisinsanoen se kaikkein pahin? Mikä on ollut teidän pahin tyylimoka, jolle olette hihitelleet jälkeenpäin? Mä sanoisin ehkä kuitenkin nuo kolme ensimmäistä, vaikka ei näistä yhdestäkään voi kovin ylpeä olla. Siitä olen kuitenkin iloinen että en enää pukeudu noin, olen oikeasti löytänyt oman tyylini. Blogi on siinä oiva apuväline, kun omaa kehitystä ja valintoja voi tarkastella jälkeenpäin ja miettiä uudelleen.

Aurinko laskee joka päivä aiemmin ja aiemmin, ja jos haluaa ottaa asukuvia pitää suunnilleen juosta töiden jälkeen kuvaamaan. Onneksi valoa sentään riittää vielä hetken aikaa, pian täytyy siirtyä siihen että kuvaa monta asua samana päivänä aina viikonloppuisin, jos haluaa asukuvia saada. Luonto on ihan uskomattoman kaunista just nyt, ja tuntuu että syksyn värit ovat tänä vuonna loistaneet jotenkin tavallista pidempään. Puut ovat vielä täynnä lehtiä ja osa ei ole vielä edes kadottanut vihreyttään, eli kaunista syksyn loistoa on odotettavissa vielä ainakin jonkin aikaa. Ihanaa!

Mä olen iloinen kun olen saanut kaivaa tämän vaalean suosikkitakin jälleen käyttöön, se on niin lämmin ja pehmeä ja rento. Muistan tämän olleen joidenkin lukijoideni inhokkitakki viime talvena, kaikessa rönttöisyydessään. Tai ehkä vaan käytin sitä liikaa? Käytän sitä varmasti liikaa tänäkin talvena, koska se on niin monikäyttöinen. En ole oikeastaan edes miettinyt uuden takin ostoa, kun takkivalikoima tuntuu olevan hyvä juuri nyt. Kaikkia takkeja en ole vielä edes ottanut esillle.

Takki Sheinside* / Neule New Yorker* / Housut Monki / Kengät H&M / Laukku Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Tähän asuun kaivoin kaapista esiin toisen vaatteen jota en ole käyttänyt pitkään aikaan, vuosi sitten New Yorkerilta saamani neuleen sifonkihelmalla. Yhdistin sen mustiin nahkalegginsseihin ja tolppakorkoisiin nilkkureihin. Kampaukseksi valitsin ihanan helpon ja rennon ponnarin, ja meikin jätin ihan minimiin. Ponnari on kivan freesi kampaus, pitäisi käyttää sitä useamminkin, vai mitä olette mieltä?

Talvella mä usein lisään meikin määrää, ja kesällä taas vähennän. En oikein tiedä miksi talvella tuntuu tarpeelliselta laittaa hirveä pakkelikerros kun vähemmälläkin pärjää, haha. Kai sitä talvella tuntee itsensä niin harmaaksi ja nuutuneeksi että kokee tarvitsevansa rajauksia ja räikeitä huulipunia.

Vaalean talvinen asu, hot or not?

Maa-nan-tai. Muuta ei voi sanoa kun miettii kuluneen päivän surkuhupaisia tapahtumia. Aamupäivällä ei vielä ollut paha, sellainen aika perus maanantai. Juoksin jokaiseen bussiin ja metroon henkihieverissä kassien ja rattaiden kanssa ja kerkesin sentään, joten oikeastaan mullahan oli aivan loistavaa tuuria, maanantaiksi. Ruokatunnilla sitten alkoi tapahtua, mua tönäisi nimittäin auto kun olin ylittämässä tietä. Selvittiin säikähdyksellä, kyynärpää vain vähän kolahti mutta ei sattunut mitään sen enempää. Oltiin työkaverini kanssa ylittämässä tietä. Suojatien vieressä oli peräkkäin kaksi autoa, joista toinen ilmeisesti oli ajanut oman määränpäänsä ohi, ja päätti siinä sitten ihan yhtäkkiä katsomatta taakseen peruuttaa varmaan neljääkymppiä, jolloin takana (meitä lähimpänä) ollut auto joutui reagoimaan ja peruuttamaan myös ettei edessäoleva auto törmäisi häneen, ja töytäisi samalla sitten mua kyynärpäähän.

Tämä etummainen törttöilijä kurvasi pikavauhtia vain sinne minne olikin matkalla eikä osoittanut mitään kiinnostusta tilannetta kohtaan. Taaempi, muhun osuneen auton kuski sentään pysähtyi ja pahoitteli ja varmisti monta kertaa että onhan kaikki kunnossa, ja mä tietenkin sanoin että joo ei tässä mitään, kun ei mua edes pahasti sattunut ja eihän se hänen vikansa ollut. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta oli kyllä hirveä tilanne taas ajatella että mitä olisi voinut sattua. Onneksi oltiin Kalliossa ja vauhti ei ollut kuin normaalia kaupunkiajoa. Tässä taas yksi syy sille miksi mä en halua ajaa autoa, kun se ei riitä että itse tekee kaiken sääntöjen mukaan kun kuka tahansa idiootti saattaa sattua lähelle ja tehdä typeryyksiä.

Me lähdettiin vielä hakemaan kahvipakettia lähikaupasta ruokatunnin jälkeen, ja huomattiin sitten että unohdettiin avaimet sisään, molemmat. Jouduin sitten vielä soittamaan työkaverille että jos hän tulisi toiselta puolelta helsinkiä päästämään meitä sisälle. Reilu puoli tuntia me ehdittiin siinä odotella mutta onneksi ihana työkaveri sitten tuli ja pelasti meidät. Kenelle oikeasti käy niin että osuu autoon ja unohtaa avaimet samana päivänä, ihan uskomatonta. Onneksi kaikki päättyi kuitenkin hyvin, ja mua on siis vaan naurattanut tämä huono tuuri koko päivän kun ei mitään vakavaa onneksi ole käynyt. Ehkä tiistai on parempi, pakkohan sen on olla!

Kuvituksena postauksessa mun uusi lemppari Lontoosta, poolokauluksinen neulemekko. Mekko on ollut mulla päällä jo monta kertaa ja ennustan sen olevan yksi syksyn ja talven eniten käytetyistä vaatteista. Siihen sopii kivasti niin saappaat kuin nilkkuritkin, ja kun pukee lämpimät neulesukkahousut alle niin tarkenee viileämmälläkin säällä. Se on ehkä mun vaatekaapin mukavin ja lämpimin ja kivoin vaate.

Samaan aikaan mekko kuitenkin on aika armoton, sitä ei kauheasti viitsi käyttää jos on menossa kolmen ruokalajin illalliselle, haha. Kangas on venyvää ja paljastaa ihan pienenkin pömpötyksen samantien, mutta ei se ole niin justiinsa. Ja samasta syystä se on tosiaan niin mukava, ei purista mistään.

Näissä kuvissa ostetut ihanat nyöritettävät korkkarit ovat muuten myös Primarkista. Arvatkaa mikä on vähemmän ihanaa? Se että huomasin kuvien ottamisen jälkeen, kun ihmettelin miksi toinen kenkä tuntuu niin hassulta, että se on kokoa 38. Ja siis ostin parin kokoa 36, mielestäni.

Takki Sheinside* / Mekko Primark / Kengät Primark / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta.

Toinen kenkä on siis kokoa 36 ja kokeilin vain sitä kaupassa, koska kengät olivat tiukasti kiinni toisissaan ja kävely niillä olisi ollut hankalaa. Tämä oli niitä ensimmäisen Lontoopäivän ostoksia, että varmaan sillä väsymykselläkin oli jotain tekemistä sen kanssa etten huomannut toisen kengän olevan kaksi kokoa liian iso. Myyjäkään ei huomannut mitään kassalla, mutta heillä on aina kiire ja eihän se heidän tehtävä olekaan huomata. Tottakai myyjä olettaa että asiakas on itse katsonut tarkkaan mitä on kassalle raahannut, toisin kuin minä. Naurattaa oma hömelyys, ei sitä oikein täältä voi enää lähteä palauttelemaan tai vaihtamaan niitä primarkiin. Onneksi eivät olleet kalliit, ja ainakin muistan jatkossa aina tarkistaa että kengät ovat samaa kokoa (vaikka ovatkin kiinni toisissaan).

Vähän ehkä huonoa tuuria joo, mutta hyviä nauruja. Kokemuksia hei nämäkin eikö vaan! Toivottavasti teidän maanantai ei ole ollut ihan näin huonotuurinen 😀

Parempaa tiistaita ja hyvää yötä kaikille <3

Tänään mä täytän 24 vuotta. Tuntuu hassulta että täytän vasta 24, sillä kaikki muu meillä on niinkuin suomalaisten keskivertovanhempien oppikirjasta, paitsi ikä. On avioliitto, vakituiset työpaikat molemmilla, kaksi lasta, asunto kivalla alueella ja autokin nykyään. Ei sitä ikää tule koskaan ajateltua muulloin kuin syntymäpäivänä. Joka vuosi hämmästyn että täytänkin vasta 23 tai vasta 24, etenkin kun Otto täyttää aina pari kuukautta aikaisemmin mua vuoden enemmän.

En tunne itseäni mitenkään kovin aikuiseksi, samanlainen nuori aikuinen mä olen kuin muutkin ikäiseni. Mun elämäntilanne vaan on vähän erilainen kuin suurimmalla osalla ikäisistäni. Toisaalta taas huomaan myös tulleeni siihen ikään, että nekin kaverit joihin olen tutustunut nuorempana, enkä äitiyden myötä, alkavat hiljalleen saamaan lapsia. Joka kuukausi tulee uusia vauvanodotus-uutisia Facebookiin, ja se tuntuu hassulta ja ihanalta! Monen kaverin kanssa vuodet, elämäntilanteet ja asuinkaupungit ovat tulleet väliin eikä olla juteltu aikoihin enempää kuin fb-tykkäysten verran puolin ja toisin. Mutta osan kanssa taas äitiys on yhdistänyt uudelleen.

24-vuotiaana mä olen itsestäni ylpeä, olen saavuttanut tähänastisen elämäni aikana enemmän kuin ikinä kehtaisin edes toivoa. En ole saavuttanut niitä asioita yksin, en todellakaan. Iso kiitos kuuluu niille ihanille ihmisille, joiden kanssa saan jakaa arjen ja juhlan. Mä en tiedä onko mulla kakkua tänään, mutta puhallan nyt ainakin virtuaaliset kynttilät ja toivon, että saan jakaa mun elämän näiden huipputyyppien kanssa seuraavatkin 24 vuotta, mieluummin toki loppuelämän.

Sain Otolta syntymäpäivälahjaksi selviytymispakkauksen, ja lahjakortin meidän tulevalle Lontoon matkalle. Kun hän antoi sen mulle niin mulla meinasi tulla itku. Tyyppi oli ostanut jokaista mun lempparisuklaata, lemppari kivennäisvettä, lemppari energiajuomaa, lempparisiideriöä, sisupastilleja, kukan ja britti-Glamourin, mun lempparilehden.

Kyllä tuo vaan tietää tasan mistä mä tykkään, ja mä sanoinkin Otolle että musta tuntuu niin oudolta, että joku voi oikeasti välittää musta niin paljon, että muistaa kaiken tuon ja haluaa käyttää aikaa ja vaivaa ja tehdä mulle noin ihanan lahjan. Tottakai mä tiedän että Otto välittää musta ja rakastaa mua ja tuntee mut paremmin kuin minä itse, mutta silti, ei sitä vaan voi vieläkään käsittää että on saanut elämäänsä jotain noin ihanaa. Miljoona pusua Otolle, ainiin ja tänään on myös neljä vuotta siitä kun Otto kosi mua.

Takki Sheinside* / Paita Gina Tricot / Hame Gina Tricot / Kengät H&M / Laukku Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Aion viettää hauskan ja rennon syntymäpäivän ihanien ihmisten kanssa, mielenilmauksista ja uhkaavasta Henri-myrskystä huolimatta. Synttäri-illallinen kavereiden kanssa, synttäribileet, mahdolliset jatkot ja yö luksushotellissa kahdestaan Oton kanssa ei kuulosta ollenkaan hullummalta.

Hei muuten, jos kuvat näyttää teidänkin silmään venyneeltä, niin mä testasin uutta saamaani laajakulmaobjektiivia. Tai siis ainakin musta nuo pystykuvat näyttää siltä että mun pää on kilometrin pituinen vaikka ei oikeasti ole, haha!

Aivan ihanaa perjantaita kaikille <3

.. Ja nyt en puhu huomioliiveistä enkä panssaroiduista kengistä. Vaan asusta, jonka valitsen päälleni, kun tuntuu että mikään ei ole hyvä. Tämä asu tuntuu musta aina hyvältä, se on sopivan rento, mutta kuitenkin siisti ja ehkä tyylikäskin. Mustat farkut ja harmaa neule, mikä voi mennä pieleen? Tästä asusta saa rennon kun pukee seuraksi Niken Air Force Onet tai tyylikkäämmän kun yhdistää sen korkkareihin. Trenssi tai nahkatakki päälle, ja good to go. Mä huomaan nyt että olen kovasti tarvinnut turva-asua, sen pelkkä olemassaolo nimittäin vähentää vaatekriisejä huomattavasti.

Kun tiedän aamulla, että jos en keksi yhtään mitään muuta, on silti saatavilla harmaa neule mustien farkkujen kanssa, mä keksin paljon helpommin kaikkia muitakin asuja. Tämä asu on ollut mulla niin töissä kuin Indiedaysin virkistyspäivässäkin, ja aina se on tuntunut toimivalta. En tiedä miksei mulla ennen ole ollut tällaista harmaata perusneuletta, kun kaikenlaisia kuvioneuleita ja erikoisemman muotoisia kuitenkin löytyy. Kai sitä ei vaan ole aiemmin osannut arvostaa perusvaatteiden käytännöllisyyttä, kun on aina pitänyt tavoitella jotain spesiaalimpaa. Fakta on kuitenkin se että niitä spesiaalivaatteita ei vaan aina saa yhdistettyä, jos luottokumppani onkin pesukorissa. Siksi mä olen ehdottomasti ymmärtänyt perusvaatteiden tärkeyden.

Tämä neule on H&M:ltä ostettu ja se on 50% puuvillaa ja 50% akryylia. Hyvin on kestänyt pesun 40 asteessa, vaikka pesukertoja on takana jo useampi.

Takki Sheinside* / Neule H&M / Farkut Dr. Denim / Kengät Zara / Laukku Coach / Kaulakoru H&M / *saatu blogin kautta

Mä olen iloinen että minä ja neule löydettiin toisemme vahingossa joskus kuukausi takaperin, meistä tuli hyvät kaverit. Onko teillä turva-asuja tai luottoasuja, sellaisia jotka eivät petä koskaan?

Harmaa neule ja farkut hot or not?

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3