Siinä vaiheessa kun minä, ruuanlaiton truelover olen kolme kertaa peräkkäin onnistunut unohtamaan jonkin valmistamani ruan olennaisen ainesosan ostamisen, voi varmaankin päätellä että häästressi on huipussaan. Eilen unohtui tomaattikastiketta varten ostaa tomaattimurska, tänään makaronilaatikosta makaronit, tiistain ruuan unohtunutta ainesosaa en edes muista enää koska mulla ei ole hajuakaan mitä me syötiin silloin. Miten voinkin olla näin urpo? Tämä ei ole yhtään mun tapaista, mulla on norsun muisti, mä oon se joka muistaa lapsuudenkaverin ovikoodin vuodelta 1997 ja kaikki vanhat kotiosoitteet missä olen asunut elämäni aikana.

Onneksi nuo ruokaunohdukset nyt eivät maailmaa kaada ja muuten olen pyrkinyt nyt tekemään mahdollisimman paljon listoja etten vain unohda mitään tärkeää. Tänään on taas monta asiaa tullut hoidettua, mistä johtuen ensi viikon kalenteri on niin täyteen buukattu kuin mahdollista. Huomenna mä kuitenkin pääsen rentoutumaan koko päiväksi ja aivan uusiin maisemiin, mutta siitä kerron lisää vasta myöhemmin. Antakaa se mulle anteeksi, mä en yleensä harrasta näitä ”siitä lisää myöhemmin” -kiusoittelujuttuja, mutta nyt haluan pitää vielä hetken tämän ihan omana tietona koska olen niin äärettömän iloinen ja innostunut että pelkään että jos sanon sen ääneen niin se ei toteudu!

Tiara täytti tällä viikolla jo kaksi vuotta ja neljä kuukautta, hurjaa että aika vaan vilistää eteenpäin eikä itse huomaakaan kun ei tajua pysähtyä ajattelemaan. Tipasta on kasvanut niin ihanan osaava ja reipas tyttö, joka elää todellista prinsessavaihetta tällä hetkellä. Mielipiteitä on alkanut löytymään siitä mitä aamulla saa pukea hänen päälleen ja yleensä päälle täytyy saada mekko, kaulaan koru ja tukkaan joku härpäke. Sitten Tiara kävelee käsilaukku kädessä kotona, kopistelee mun korkkareilla ja raahaa kauppaankin punaisen glitter-laukkunsa yhdistettynä Mini Rodinin pandahaalariin, jonka ympäri laukun hihna juuri ja juuri riittää niin että perusmittainen olkalaukku roikkuu vyötärön korkeudella.

Tänään ulkoiltiin aamulla rapsakassa pakkassäässä tyttöjen kanssa vaikka ei me kauhean kauan viitsitty olla kun tuntui että posket jäätyy. Neidit keinuivat vuorotellen vauvakeinussa ja Tiara antoi siskolleen ylpeänä vauhtia, mikä sai Zeldan kikattamaan ja kiljumaan riemusta. Viime aikoina Tiara on ottanut yhä enemmän isosiskon roolia omakseen ja huolehtinut Zeldasta innoissaan. Monena päivänä Tipa on saanut syöttää Zeldalle hedelmäsoseen välipalaksi  ja osannut tosi hienosti syöttää koko purkillisen, eikä ole edes pahemmin sotkenut! Ensin vähän epäröin kun Tipa ilmoitti haluavansa syöttää, mutta ajattelin että eikai pieni sotku haittaa jos hän niin kovasti haluaa kokeilla ja yllätyinkin iloisesti kun ruokailu sujui hyvin.

Mutta nyt mun on pakko suunnata nukkumaan koska kello soi aamulla 4.30 ja mua hirvittää jo valmiiksi että miten ihmeessä pääsen ylös! Hyvää yötä ihanat, päivittelen huomenna ainakin Instagramia ahkeraan (@iinalaura) eli jos haluatte tietää mitä huomenna tapahtuu niin kurkkikaa sinne!

Luukussa 12 kerron itsestäni jotain sellaista, mitä en ole blogissani ennen jakanut! Eli siis viisi faktaa minusta, joita moni ei ehkä tiedä, iik!

1. Kärsin emetofobiasta, eli sairaalloisesta oksentamisen pelosta. Mä pelkään siis oksentamista ihan järjettömän paljon, ihan liiallisuuksiin asti. Oksennustauti on mun suurin pelko ja jos jollain mun läheisellä on se niin mä muutun aivan järjettömän hysteeriseksi. Kammoan myös migreeniä, krapulaa ja ruokamyrkytystä, sekä hurjia huvipuistolaitteita ja kaikkea muutakin mihin sisältyy pienikin riski oksentamisesta.

2. Jos mua kutittaa liikaa niin alan itkemään, oon ihan pönttö!! Aina kun Otto kutittaa mua niin jossain vaiheessa alan itkemään, kun en pysty enää nauramaan kun mua naurattaa liikaa. Ja se mun itku ei ole siis mitään vedet silmissä nauramista, vaan mä oikeesti nyyhkytän!

3. Kun Otto puhuu kotona pelkkää ruotsia, niin mä oon alkanut ajattelemaan ruotsiksi. Sitten joudun aina suomentamaan mun omia ajatuksia, koska Otto on se jonka pitäisi puhua ruotsia lapsille ja mun suomea. Det är jättesvårt!

4. Mä rakastan vessanpesemistä. Vessanpesu on ihanaa ja se on maailman paras tunne kun on puhdas ja siisti vessa joka oikein hohtaa ja tuoksuu pesuaineelta!

5. En osaa röyhtäistä! Ihan huvittavaa, mä en siis kertakaikkiaan osaa. Ei varmaan mikään tarpeellinen taito, mutta kaikki pitää mua aina tosi kummallisena kun en osaa röyhtäistä, haha. Mulla ei vaan tule sellaista ääntä, enkä tiedä miten röyhtäistään!

Vaikka tämä postaus on näin lyhyt, meni sen kirjoittamiseen todella pitkä aika, koska oli niin vaikeaa pohtia mitä hassuja tai outoja juttuja mussa on.  Tuntuu hölmöltä kirjoittaa samaan postaukseen vessanpesusta, itkemisestä, oksentamisesta ja röyhtäilystä, tää on varmaan mun epäkorrektein postaus ikinä! Mutta lupaan että seuraava postaus on taas vaaleanpunainen ja söpö, ei vessajuttuja. Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3

Mitä hassuja tapoja teillä on? Löytyykö kenties samoja kuin multa vai oonko mä maailman kummallisin ihminen? 😀

Tämä postaus on hengannut pari viikkoa mulla luonnoksissa kun yhtenä yönä kerkesin tekemään jotain todella harvinaista eli kirjoittamaan kaksi postausta putkeen ja sitten tietenkin unohdin koko postauksen olemassaolon, tyypillistä! Mutta tässä tämä nyt on, meikkipostaus jota on useaan otteeseen toivottukin ja päätin sen tehdä nyt kun sitä tosiaan on niin usein pyydetty, vaikka toivepostausjonossa on muitakin paljon toivottuja postauksia jotka ovat olleet siellä jo pidemmän aikaa. Mä selasin vanhoja postauksiani ja oon viimeksi tehnyt arkimeikkipostauksen kevättalvella, joten nyt ajattelin tehdä vaihtelun vuoksi juhlameikkipostauksen. Mun juhlameikkityyli on muuttunut aika reippaasti teinivuosilta ja nykyään se on aika hillitty, vaikka silmiin panostan edelleen.

Tämä ei ole meikkitutoriaali, enkä kehoita ketään meikkaamaan juuri näin. Tämä on vain postaus siitä miten minä meikkaan itseni. Mä oon  22 vuoden ikään mennessä käynyt aika monta meikkityyliä läpi ja nykyään olen tismalleen tasan tyytyväinen juuri näin, joten neuvoja en kaipaa (tämän ilmoitan siksi että näihin meikkipostauksiin yleensä tuppaa tulemaan niitä ystävällisiä vinkkejä miten kannattaisi tehdä sitä, tätä ja tuota) kun teen kuitenkin sillä tavalla kuin itse tykkään. Makuja on monia, tämä on mun!

Lähtötilanne naama peruslukemilla, silmäjätesäkit roikkuvat leuassa asti ja ihon sävy on epätasainen. Huomaatteko muuten mitä niinkin yksinkertainen asia kuin hymy tekee kasvoille, siinä hammasharja-postauksessa mä hymyilen meikittömillä kasvoilla ja ainakin omaan silmääni näytän ihan suhteellisen ok:lta, mutta sitten taas tässä kuvassa jossa yritän olla mahdollisimman neutraali koen näyttäväni samoissa varusteissa tosi väsähtäneeltä, harmaalta ja tylsältä. Hymy oikeasti kaunistaa!

Meikkipohjaan käytän vaihtelevia tuotteita kausittain, mutta tuo keskimmäisenä näkyvä Lorealin True Match Minerals -meikkipuuteri on ja pysyy. Se on mun kestosuosikki jo vuodesta 2007 asti ja se ei petä koskaan. Riittoisaa, sopivan hintaista ja aina hyvännäköisenä pysyvää, eikä tuki ihohuokosia. Silmänalusten ja muiden ihon pienten virheiden häivytykseen käytän tarpeen vaatiessa joko Vichyn BB-voidetta jota mulla on kahdessa eri sävyssä tai sitten Diorin uudistunutta Forever -meikkivoidetta, joka peittää ja pysyy huippuhyvin. Kuvassa mulla on Vichyn BB-voidetta silmänalusissa ja siinä päällä Lorealin mineraalimeikkipuuteria.

Lumenen poskipuna-aurinkopuuterikombo on kätevä kun meikkipussissa on vähän tilaa ja tykkään sen sävyistä. Mä oon vaalentanut kulmakarvojani todella todella paljon teinivuosilta ja niiltä ajoilta kun mun hiukset olivat vielä tummat, mutta edelleen vahvat kulmat miellyttää mua. Nykyisin kuitenkin pyrin lähinnä täyttämään hassut aukot ja korostamaan kulmien muotoa kynällä, mun omat kulmakarvat on saaneet pysyvästi tummemman värin ja ne erottuvat nykyisin myös ilman meikkiä, toisin kuin vielä muutama vuosi sitten. Kulmakynänä toimii mahtava H&M:n kulmakynä, sekin pitkäaikainen suosikki!

Silmämeikki on se joka tuo kasvoille ilmeen ja siihen tykkään panostaa. Mulla ei ole enää ripsienpidennyksiä ja omat ripseni ovat niin ohuet ja suorat, että tekoripset ovat oiva valinta näyttävään katseeseen. Mä oon kokeillut vaikka mitä tekoripsiä kalliista superhalpohin mutta aina vaan palaan toteamaan että H&M:n ripset ovat mulle parhaat ja niitä osaan käyttää parhaiten, ne vaan sopivat mun silmille. Tekoripsien lisäksi käytän Lorealin Smoky Eyes -luomivärejä ja Rimmelin ripsaria.

Tässä vielä valmis meikki ja hiuksetkin ojennuksessa, eivätkä sotkuisella hätäponnarilla! Tällaisessa lookissa tunnen oloni kaikkein kotoisimmaksi koska tämä ei pahemmin poikkea arkimeikistäni, muutenkuin että luomiväriä on ehkä himpun verran enemmän. Tekoripset ovat maailman helpoin tapa tuoda näyttävyyttä katseeseen ja mä oon niin tottunut niiden käyttöön että siinä ei mene kuin pari minuuttia kun lisään ne. Nuo aiemmin mainitsemani H&M:n ripset ovat juuri sopivan näyttävät, mutta kuitenkin tarpeeksi luonnolliset ja ne saa hyvin sulautumaan katseeseen ripsarin avulla.

Mulla kestää tällaisen meikin tekemisessä ehkä 10-15 minuuttia, riippuen siitä saanko meikata rauhassa vai en. Yleensä meikkaan silloin kun Zelda on nukkumassa ja Tiara ”meikkaa mun kanssa eli huiskii meikkisudilla itseään ja ihailee omia ”meikkejään” eli tyhjiä meikkipurkkeja joita olen hänelle lahjoittanut. Meikkaamisesta tulee mulle hyvä fiilis ja meikkaan melkein joka päivä riippumatta siitä liikunko kotoa mihinkään vai en, se vaan on mun juttu!

Millaisia meikkaajia te olette? Mikä on teidän luottomeikkituotteenne?

Eilen julistin tynkäpostaukset pannaan blogissani, tänään teen sellaisen itse. Synttäripäivä on vaan liian synttäripäivä että jaksaisin keskittyä kirjoittamaan, tänään mä vetelen masun täyteen jäätelöä ja muita herkkuja ja katson Oton kanssa leffoja koko illan! By the way, 22 tuntuu tosi kivalta. Ihanaa keskiviikkoa kaikille ja hyvää synttäripäivää mulle♥

PS: Pieni muutos tapahtunut kahdessa vuodessa. Mun mielestä ehdottomasti parempaan suuntaan kun nyt on tukalan jättimasun sijaan kaksi ihanaa rakasta äidin vauvaa!

Postauksessa luvassa ainakin megapläjäys kuvia ja kuulumisia! Eilinen ystävänpäivä piti sisällään herkkuaterian, leffahetken Oton kanssa kahdestaan illalla ja paljon pusuja. Täytyy myöntää että tuli mullakin vähän tippa linssiin kun Oton tekstiä luin, varsinkin näillä hormoniheittelyillä. Kuten joku teistä kommentoikin niin kyllä saan olla onnellinen siitä että olen noin ihanan miehen itselleni löytänyt, ja onnellinen mä olenkin! Jos mä oon kerran lihamureke niin mikähän lempinimi me Otolle keksitään, ideoita, anyone?

Tänään Otto on viettämässä kaverinsa läksiäisiä ja me ollaan oltu tyttöjen kesken koko päivä ja ollaan vielä iltakin. Ollaan vähän herkuteltu äidin kanssa epäterveellisellä ruualla sillä aikaa kun Tipa oli päikkäreillä ja nyt iltasella olisi vielä tarkoitus leipaista vähän mokkapaloja. (Tähän perjantaihinko se mun tähän asti niin terveellisen ja hyvännäköinen ruokapäiväkirjani sitten kaatui?) Huomenna kirjaan vielä päivän ruuat ylös niin ei tule lopetuspäivälle näin kauheita valintoja kuin tänään, mutta sunnuntaina luvassa postausta viimein! Tässä muutama kuva eiliseltä meidän ihanasta Tipa-neidistä joka suostui poseeraamaan hetkisen kameralle ystävänpäivä-teemaan sopivan nallukan kanssa:

Mä testasin tänään viime kesänä ostamiani Cubuksen supertiukkoja 24″ pillifarkkuja ja iloiseksi yllätyksekseni ne mahtuivat vielä jalkaan! Nappi ja vetoketju ei tietenkään menneet kiinni koska masu on ”hieman” jo kookkaan puoleinen näillä viikoilla, mutta sen sijaan tuo ainakin kilometrin verran levinneeksi kuvittelemani takalisto sulloutui vielä suhteellisen kivuttomasti housujen sisälle ja sain ne jopa itse pois jalasta ilman ongelmia. Ehkäpä olen tällä kertaa onnistunut kerryttämään niitä kiloja lähinnä tuohon etupuolelle ja rintavarustukseen. Vaikka onhan tässä toki vielä hienosti viikkoja aikaa levitä ihan joka suuntaan, sitä en kiellä!

Kuvia napsiessani huomasin, että vaikka mun maha onkin todella kookas, ei sitä näe ollenkaan edestä jos on musta paita päällä! Tänään on siis viikkoja 28+5 mutta vielä onnistuin vahingossa mustalla paidalla piilottamaan sen kuvaa varten, livenä ei taitaisi mennä enää läpi. Mutta eipä ole tarvettakaan piilotella, masu on iso ja ihana.

Tiara on tällä viikolla ottanut aimo harppauksen kohti adjektiivien ihmeellistä maailmaa, kaikki on ollut ”mukkavaa”, ”inanaa”, ”kivaaa”, ”isoa”, ”pieeentä”, ”kuumaa” tai ”kymmää”. Ompa neiti kertonut mummulle että hänelle tuli ”haami” (=harmi) kun ilkeä äiti kielsi räpeltämästä tietokonettaan. Eilen Tiara oppi myös sanomaan ”ystävä” ihan selkeästi ja kaikki kirjaimet oikein ja tämän päivän tunnuslauluna on ollut ”Heiheiii! Moikka! Heippa! Baibai! Heissan!”. Tiara siis hokee noita peräjälkeen jatkuvasti, ja tuon ”byebye”:n se on oppinut itse englanninkielisestä lastenohjelmasta ilmeisesti, koska kukaan meistä ei ole sitä opettanut mutta tyttö selvästi tietää mitä se tarkoittaa.

Ruotsinkieli myös tuntuu vahvistuvan kokoajan, vaikkakin nyt Tiara on alkanut välillä myös käyttämään molempia kieliä sekaisin. Esimerkiksi ruuminosia luetellessaan Tiara sanoo yleensä ”Tukka, simmä, näsa, mun, kaula, masu” eli osan ruotsiksi ja osan suomeksi. Mutta jos kysyn että missä nenä ja missä suu niin kyllä se ne edelleen osaa osoittaa eli ei ole suomenkielentaitokaan kadonnut mihinkään! Tiara myös kiittää melkein aina ruotsiksi eikä suomeksi.

Aamulla nappasin muutaman kuvan kun Tiara pesi nasun kanssa hampaita. Tiara ei koskaan luovu hammasharjasta helpolla kun hampaidenpesu on niin kivaa. Aina kun mä oon pessyt Tiaran hampaat niin se juoksee vielä kymmenen minuuttia ympäri kämppää pesemässä itse niitä lisää, ei vissiin luota äidin pesutaitoihin. Mun äiti myös otti musta ja Tiarasta pari kuvaa kun istuskeltiin neidin mammut-jakkaroilla.

Tällä viikolla saapui viimeinkin myös se Polarn O. Pyretin paketti jonka sisällön sain viimein kuvattua ja lisäksi muistin että mulla oli myös yksi Benettonin löytö esittelemättä joten kuvasin sen samaan syssyyn. Ihanan värikkäältä näyttää pikkutyypin vaatevalikoima, juuri niinkuin toivoinkin!

Raidallinen mekko, body ja shortsit siis Popin valikoimista ja turkoosi ihana paita Benettonilta. Tuo paita on oikeasti paljon räikeämmän turkoosi mutta vaikka yritin mitä kuvausasetuksia ynnä muita muuttaa niin en saanut oikeaa ihanaa väriä tallentumaan kameran ruudulle. Mutta aika söpöltä se näyttää noinkin vai mitä!

Ihanaa kun on viikonloppu! Huomenna mä aion mennä Oton ja Tiaran kanssa ainakin kotipihalle, istun sitten vaikka keinussa jos en jaksa seisoa mutta mun on kyllä ihan pakko päästä vähän ulos noiden ihanuuksien kanssa. Tänään oon myös googletellut erilaisia sisäleikkipuistoja Helsingissä, ihan mielenkiinnosta vain. Kannattaako niihin edes mennä vielä Tiaran ikäisen muksun kanssa vai saisiko  niistä enemmän irti vähän myöhemmin? Millaisia viikonloppusuunnitelmia teillä on?

Ihanaa viikonloppua kaikille<3