Joka vuosi tätä Naistenpäivän postausta tuntuu olevan poikkeuksellisen vaikeaa kirjoittaa. Naiseus, feminismi ja kaikki mikä siihen liittyy kuumentaa tunteita suuntaan jos toiseenkin, ja pelkään aina itsekin sanovani jotain väärin. Olen kuitenkin löytänyt siihen erittäin yksinkertaisen ratkaisun. Se on tieto. Mitä enemmän tiedän aiheesta faktaa, sitä pienempi mahdollisuus on siihen että sanon jotain väärin.

Mitä enemmän tiedän, sitä paremmin osaan kiinnittää huomiota sanoihin, piilomerkityksiin ja sukupuolittuneisiin rakenteisiin, joita ei jokapäiväisessä elämässä tai sanavalinnoissa aina edes huomaa. Mitä enemmän tiedän, sitä paremmin osaan perustella näkemyksiäni ja sitä paremmin pystyn myös vaikuttajana tekemään oman osani, ja lisäämään tietoisuutta tasa-arvosta. Mitä enemmän tiedän, sitä paremmin pystyn pitämään huolta itsestäni, lapsistani ja kaikista ympärilläni.

Uskon että suurin osa ihmisistä kannattaa tasa-arvoa, ja on pohjimmiltaan feministejä. Monet eivät kuitenkaan ymmärrä mitä feminismi käytännössä tarkoittaa, tai huomaa juuri niitä omassa käytöksessä piileviä sukupuolittuneita käsityksiä. Vaikka pidän itseäni niin tasa-arvoisena kuin mahdollista, ja yritän parhaani mukaan kaikissa arjen valinnoissa, työssä ja kasvatuksessa toteuttaa tasa-arvoa, on mullakin varmasti vielä korjattavaa. Siksi janoan tietoa, ja haluan lukea mahdollisimman paljon tasa-arvoasioista. Koen että uuden sukupolven kasvattajana, ja sosiaalisen median vaikuttajana mulla on tärkeä velvollisuus edistää tasa-arvoa, ja haluan hoitaa velvollisuuteni mahdollisimman hyvin.

Naistenpäivä on oikein hyvä päivä vuodessa kiinnittää huomiota sekä naisten asioihin että tasa-arvoon ylipäätään. Sen lisäksi näihin asioihin olisi kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota ihan jokapäiväisessä arjessa. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu Suomessakaan, vaikka Suomi tutkimuksen mukaan onkin maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa. Ajatelkaa, edes maailman kolmanneksi tasa-arvoisimmassa maassa, ei tasa-arvo sukupuolten välillä toteudu. Ei naisten, ei miesten eikä varsinkaan muunsukupuolisten osalta. Kuinka surullista se on niiden kaikkien muiden maiden kannalta, joissa asiat ovat vielä paljon huonommin.

On vain yksi keino edistää tasa-arvoa, ja se on epätasa-arvon tunnustaminen ja ihmisten tietoisuuden lisääminen. Se että meillä Suomessa ongelmat ovat pienempiä kuin jossain muualla, ei ole syy jättää niitä huomiotta.

Muutama yksinkertainen tärppi kohti tasa-arvoa:

Älä koskaan ajattele tai väitä että sinä tai joku muu ei voisi tehdä jotain sukupuolen takia.

Älä koskaan ajattele että jonkun sukupuolen edustajan kuuluisi olla sukupuolensa vuoksi tietynlainen. Ei kuulu.

Älä oleta. Vaikka joku näyttäisi tietyn sukupuolen edustajalta, ei ole sinun tehtäväsi määritellä häntä tietynlaiseksi. Jokainen määrittelee itsensä itse.

Älä ajattele että ominaisuudet kuten sukuelimet, kromosomit, hormonit ja muu anatomia ovat sukupuolitettavissa, ja näin ollen ainoastaan cissukupuoliset olisivat syntymästään lähtien ”täysin” miehiä tai naisia. 

Älä viljele sukupuolistereotyyppisiä käsityksiä, meemejä tai käytäntöjä. Ei ole olemassa mitään homogeenisia ”naiset”, ”miehet” ja ”muut” -ryhmiä, vaan me kaikki ollaan yksilöitä. 

Älä ajattele, että ihmisen luonne ja olemus on selitettävissä yksin hänen biologisilla ominaisuuksillaan, eli että se ei ole esimerkiksi olosuhteiden tai kulttuurin tulosta. 

Älä hauku toisia tai pidä itseäsi muita parempana. Jos sinulla on tietoa enemmän kuin jollain toisella, jaa oma tietosi. Oikea feministi on sellainen joka ei lyttää toisia tai nosta itseään muiden yläpuolelle.

Tiedosta sukupuolten välinen epätasa-arvo kaikessa missä sitä on ja pyri muuttamaan se. Niin kauan kuin suostumme epätasa-arvoon, on täydellistä tasa-arvoisuutta mahdotonta saavuttaa.

Ole ylpeä itsestäsi, ja toteuta omaa minuuttasi juuri siten kuten itse haluat. Sinun ei tarvitse mahtua mihinkään muottiin, mutta saat halutessasi olla ihan niin stereotyyppinen kuin itse haluat, kunhan et vaadi sitä toisilta.

Mä haluan opettaa mun lapsille, että he saavat olla juuri sellaisia kuin itse haluavat, ja että kukaan toinen ei voi määritellä millaisia heidän kuuluu olla. Opetan sitä sekä esimerkin että kasvatuksen kautta ihan joka päivä. He eivät vielä tiedä mitä on feminismi, tai mihin sitä tarvitaan, mutta tulevat kyllä oppimaan sen. Toivon kovasti, että sitten kun he ovat aikuisia, tasa-arvo toteutuisi kaikilla elämän osa-alueilla, eikä feminismiä enää tarvittaisi yhtä kipeästi kuin tänä päivänä. Jotta todellinen tasa-arvo voi toteutua, on meidän kaikkien ihmisten yhteinen tehtävä ottaa selvää ja opetella asioita, niin kauas kunnes ne osataan kaikkialla.

Haluan vielä sanoa sen, että mun mielestä ainakin jokainen saa viettää Naistenpäivää juuri niin kuin itse haluaa. Jos siihen kuuluu kukkia tai suklaata kumppanilta, ja se on kumppanillekin ok, niin miksi sen pitäisi kenenkään toisen pyllyä kutittaa? Mä en ainakaan koe olevani mitenkään toisten yläpuolella ja oikeutettu dissaamaan toisten tapoja viettää tätä päivää. Siksi vähän ihmettelen sitä, miksi niin monet naureskelevat sille että joidenkin puolisot ostavat kukkia Naistenpäivänä. Meidän Naistenpäivään kuuluu kukkaperinne, joka tosin ei Ottoon liity mitenkään. Jokainen meidän perheen nainen saa Naistenpäivänä valita itselleen mieluisan kukan, ja myös taapero pääsi tänä Naistenpäivänä valitsemaan. Lasten toiveesta tänä vuonna valkattiin viherkasveja leikkokukkien sijaan. Toivottavasti ne ovat hengissä vielä ensi vuonna Naistenpäivänä.

Hyvää Naistenpäivää kaikille <3

Ihanaa Naistenpäivää teille mun ihanat lukijat! Mun on jotenkin hirveän vaikea aloittaa tätä postausta jotenkin järkevästi, kun mulla on niin paljon sanottavaa. On niin monta tärkeää asiaa, tärkeää näkökulmaa jotka kaikki liittyvät naisiin ja tyttöihin, naiseuteen ja tyttöyteen, tasa-arvoon ja äitiyteen. Kaikki pitäisi kerralla saada sanotuksi mutta keskittymiskyky menee täysin siihen kun hihittelen tässä Otolle ja vauvalle.

Otto tuossa hengailee vauvan kanssa ja juttelee vauvalle ”Niin, kuules huomenna mennään neuvolaan ja selviää taas paljonko oot bulkannut. Joooo, susta on tullut kunnon möhkö!” Ja vauva ölisee vastaukseksi ja välillä ähisee. ”Se on kuule käsi mitä sä syöt, ei oo tissi. Oot nyt kuukauden yrittänyt syödä sitä kättä ja vieläkään et oo tajunnut että sieltä ei tule maitoa. Ai nyt suutuit peitolle”. En kestä kun nuo kaksi on niin söpöjä, vauva on aivan isin tyttö, tai sitten Otto on aivan vauvan isi. Molemmat ovat tainneet kietoa toisensa ihan pikkusormen ympärille.

Nyt täytyy kuitenkin yrittää keskittyä vaikka ajatukset harhailevatkin, koska mä haluan kirjoittaa tämän tekstin.

Moni teistä ehkä muistaa meidän Naistenpäivän kukkaperinteen, jossa jokainen perheen nainen saa valita itselleen Naistenpäivänä mieleisensä kukan? Tänäänkin kävimme kukkaostoksilla esikoisen ja vauvan kanssa, sillä aikaa kun keskimmäinen oli flunssatoipilaana kotona etätöitä tekevän isänsä kanssa. Molemmilla isommilla tytöillä oli tarkat toiveet oman kukkansa suhteen, toinen halusi pinkin ison ruusun ja toinen halusi mitä tahansa missä on glitteriä.

Valitsin tänä vuonna vielä vauvan puolesta, ensi vuonna hän taaperoikäisenä tarratkoon kiinni juuri siihen kukkaan mikä miellyttää. Tämä kukkaperinne on meille vain kiva perinne, ei mikään ”Miehen on pakko ostaa Naistenpäivänä kukkia tai se on ajattelematon kusipää” -juttu. Musta on vaan kiva tuoda kauniita asioita piristämään arkea, ja kukat Naistenpäivänä on siihen sopiva pieni piristys.

Toisaalta ne myös omalta osaltaan symboloivat ehkä mulle valinnanvapautta kovin yksinkertaisella tavalla. Tytöt saavat itse valita mieleisensä kukat Naistenpäivänä, niinkuin he saavat itse valita miten oman elämänsä elävät ja millaisia ihmisiä ovat. Joskus teininä heistä tämä perinne voi olla ihan tylsä ja sitten he voivat vapaasti toki valita olla valitsematta yhtäkään kukkaa, mutta siihen asti nautin siitä kivasta pienestä hetkestä kun saa ihastella kauniita kukkia yhdessä heidän kanssa, ja valita sieltä jotkut kivat omaa kotia koristamaan.

Mä toivon että voin äitinä olla mun tytöille esimerkki vahvasta naisesta, joka ei hyväksy yhtään vähempää kuin tasa-arvon ja samat oikeudet kaikille, ja joka on valmis omalta osaltaan tekemään töitä sen eteen että nämä arvot myös toteutuvat. Toivon myös että meidän tytöt ja heidän sukupolvensa jatkavat tärkeää työtä sen eteen että vielä jonain päivänä ihan kaikilla maailman naisilla voisi olla yhtä leppoisa Naistenpäivä kuin meillä täällä Suomessa.

Kysyin tänään tytöiltä, että mikä on parasta siinä että on nainen. Vastaukseksi sain: se että voi synnyttää vauvoja mahasta. Ja täytyy kyllä olla samaa mieltä. Se on aika hemmetin hieno asia, ja meidän naisten yksinoikeus. En tähän päivään mennessä ole koskaan kuullut että he olisivat sanoneet että eivät voi tehdä tai olla jotain koska he ovat tyttöjä, ja siitä olen ylpeä. Toivon että he oppivat jo pienestä asti että heistä voi tulla ihan mitä tahansa, juuri sitä mitä he itse haluavat olla.

Äitinä ja vaimona mä näytän jatkuvasti kolmelle tyttärelleni mallia naiseudesta. Se on todella iso vastuu, ja toivon että osaan hoitaa tehtäväni mahdollisimman hyvin. Toivon että kun he katsovat mua, he näkevät tyypin joka uskaltaa olla oma itsensä eikä anna toisten kävellä itsensä tai kenenkään muunkaan yli.

Vaikka meillä Suomessa asiat on jo aika hyvin, riittää täälläkin vielä tehtävää tasa-arvon toteutumisen puolesta. Yksi tärkeä kysymys ovat perhevapaat ja niiden uudistaminen, joka on viime aikoina ollut tapetilla. Tästä aiheesta aion kirjoittaa oman tekstin sillä se on meillekin tällä hetkellä erittäin ajankohtainen.

Jos Suomessakin riittää vielä naisten oikeuksien parantamisessa tekemistä, niin todellakin riittää myös maailmalla. En nyt lähde rönsyilemään enää enempää tähän aiheeseen, koska muuten tästä tekstistä tulisi 700 sanan sijaan 1700 sanan mittainen. Mutta sen verran sanon että jokainen päivä on hyvä ja tarpeellinen päivä kiinnittää huomiota näihin asioihin, niin meillä kuin maailmallakin.

Ihanaa Naistenpäivää vielä kerran kaikille, ja kiitos kaikille ihanille naisille jotka tsemppaatte, piristätte, kannustatte ja autatte sieltä ruutujen takaa vuodesta toiseen <3