Yhteiskunnallinen kampanja: Väestöliitto

Sain viime viikolla kouraani raskaustodistuksen neuvolasta ja jälleen on aika suunnitella, miten me jaamme perhevapaat Oton kanssa vauva-aikana. Tämä on jo neljäs kerta kun niitä jaetaan ja sävelet ovat selvät. Yhtä selvää kuin Suomessa edelleen on suurimmalle osalle perheistä, että äiti pitää perhevapaat pääosin, on meille se, että Otto jää kotiin ensin isyysvapaalle ja heti mun pakollisen osuuden loputtua vanhempainvapaalle, jonka hän pitää kokonaisuudessaan.

Miksi näin? No, siihen on monta syytä. Tärkeimpänä syynä se, että tehtiin näin jo kerran ja se oli hienoin ajanjakso meidän elämässä tähän asti, yhtään liioittelematta. Hienoa siitä teki se, että me saimme molemmat vanhemmat olla kotona vauvan kanssa, kokea ne ensimmäiset hetket, elää kiireetöntä arkea ja saada paussin oravanpyörästä. Vaikka tein töitä jo pian synnytyksen jälkeen, läpi vauvavuoden, se vuosi tuntui pitkältä yhteiseltä lomalta, koska saatiin olla yhdessä. Tein töitä pääosin vauvan nukkuessa tai ulkoillessa Oton kanssa ja muu aika me vietettiin yhdessä koko perhe. 

Koko perheen yhteisen hyvinvoinnin lisäksi toinen ihan yhtä tärkeä syy on se, että Otolla on yhtäläinen oikeus jäädä perhevapaalle kuin mullakin ja muodostaa tasa-arvoisena vanhempana suhde omaan lapseensa alusta asti. 

Meille molemmille on ihan valtavan tärkeää se, että kumpikaan vanhemmista ei ole toisen apulainen tai satunnainen lastenhoitaja toisen kantaessa päävastuun. Halutaan olla molemmat yhtä paljon mukana ja olla kumpikin niitä, joita lapset huutelevat silloin kun tarvitsevat apua jossain tai haluavat kertoa jotain. 

Kun meidän esikoinen syntyi vajaat 10 vuotta sitten, Otto sai juuri samana päivänä vakituisen työpaikan. Itselläni taas ei ollut lainkaan työtä tai koulua, johon palata. Silloin emme edes miettineet muita vaihtoehtoja kuin sen, että minä jään kotiin vauvan kanssa, vaikka toki muitakin vaihtoehtoja olisi ollut. Olisin voinut esimerkiksi hakea kouluun ja opiskella samalla, mutta sitä en silloin tehnyt. Silloinkin Otto piti kuitenkin omat isyysvapaansa täysimääräisinä, ensin ne viikot yhtäaikaa mun kanssa ja myöhemmin vielä ne loput päivät mun vanhempainvapaan loputtua. 

Myös meidän toisen lapsen kanssa minä olin se meidän automaattinen valinta, eikä edes mietitty muita mahdollisuuksia. Olin jo valmiiksi 1,5-vuotiaan kanssa kotona ja jatkoin kotona oloa sitten hänen ja vauvan kanssa. Myös toisen lapsen isyysvapaista Otto piti kuitenkin koko oman osuutensa ennen kuin lapsi täytti kaksi vuotta. Näin jälkikäteen ajateltuna olen toki kiitollinen näistä omista vuosistani kotona, ilman niitä en olisi ehkä perustanut ja kehittänyt blogiani ja muita somekanaviani ja luonut niistä itselleni uraa, joka taas vuosia myöhemmin on mahdollistanut perhevapaiden tasa-arvoisen jakamisen.

Olemme alusta asti pyrkineet tasa-arvoiseen parisuhteeseen ja vanhemmuuteen, mutta on ollut paljon tiedostamattomia asioita, joihin on kiinnittänyt huomiota ja joita on osannut muuttaa vasta kun on saanut enemmän tietoa ja kokemusta. Oton vanhempainvapaalla oli isä-lapsisuhteen kehityksen lisäksi ihan valtavan suuri merkitys koko meidän arkeen myös tänä päivänä. 

Siinä missä monet metatyöt ennen olivat automaattisesti sen kummempia miettimättä mun vastuulla, vanhempainvapaan aikana Otto otti niistä reilusti koppia ja ottaa edelleen. Kumpikin meistä vanhemmista pysyy ihan yhtä hyvin kärryillä lasten koulujutuista, kerhoon ilmoittautumisista, kaverisynttäreistä lahjoineen (no toki ei nyt korona-aikana), hammaslääkäreistä, opettajien joululahjoista ja päiväkodin naamiaisista. 

Vanhempainvapaan aikana Otto innostui myös kokkaamisesta. Ennen hän teki ruokaa ehkä kerran viikossa tai parissa, nykyisin hän tekee ruokaa ehkä viitenä päivänä seitsemästä, koska nauttii siitä niin paljon. Ja niinä kahtena muunakin päivänä hän huvin vuoksi leipoo tai kokeilee tehdä kombuchaa.  Nämä ovat vain pieni murto-osa niitä positiivisista vaikutuksista, joita perhevapaiden tasa-arvoisella jakamisella on arkeen ollut. 

Me päädyttiin jakamaan perhevapaat näin, koska se tuntui meille järkevältä. Mun oli työn luonteen vuoksi mahdotonta olla täysin tekemättä töitä vauva-aikana, mutta erittäin mahdollista yhdistää työntekoa vauva-arkeen ja kotona oloon. Otolle taas oli mahdollista jäädä pitkälle perhevapaalle ja työpaikalla sille näytettiin alusta asti vihreää valoa, kuten tälläkin kertaa. Oton jälkeen hänen tiimistään muutama muukin isä jäi perhevapaalle ja Otto on kannustanut kaikkia ystäviä jäämään, koska kokemus oli hänelle niin mullistava ja hieno. 

Vaikka Otolla perhevapaalle jääminen sujui hienosti työpaikan puolesta, näin ei kuitenkaan kaikissa työpaikoissa vielä ole. Vaikka lainsäädäntö puoltaa molempien vanhempien oikeutta jäädä perhevapaalle, työelämässä on vielä paljon niitä asenteita, että kotiin jääminen on vain äidin tehtävä. Onneksi kulttuuri muuttuu jatkuvasti yksi isä ja yksi työpaikka kerrallaan. Toivon, että joskus tämä mun postaus tuntuu absurdilta tuulahdukselta jostain keskiajalta, “miten on voitu ajatella, että kotiin jääminen olisi vain toisen vanhemman tehtävä?!”. 

Toistaiseksi kuitenkin valloillaan on edelleen se ajatus, että kotiin jääminen vauvan kanssa kuuluu pääosin äidille ja suurin osa isistä käyttää vain itselleen korvamerkityt isyysrahapäivät, tai osan niistä. Moni toimii edelleen kuten me 10 vuotta sitten, eikä edes pysähdy ajattelemaan hetkeksi erilaisia vaihtoehtoja tai niiden vaikutuksia vauvavuotta pidemmälle. 

“Kelan lapsiperhe-etuustilaston mukaan vuonna 2019 kaikista vanhempainpäivärahojen saajista miesten osuus oli 42 prosenttia, mutta vanhempainpäivärahapäivistä miehet pitivät vain 11 prosenttia. Naiset käyttivät 98 prosenttia vanhempien kesken jaettavissa olevista vanhempainrahapäivistä. Vanhempainrahaa maksetaan äitiysvapaan jälkeen alkavalta vanhempainvapaan ajalta.” (lähde: THL)

Viidennes isistä ei käytä perhevapaita lainkaan. (lähde: THL)

Nämä ovat melko hurjia lukuja monella tapaa. Nämä ovat hurjia lukuja tasa-arvoisen työelämän ja tasa-arvoisen vanhemmuuden kannalta. Aitoa tasa-arvoa ei kauniista puheista huolimatta voi saavuttaa silloin kun perhevapaiden jakamisessa on näin valtava epätasapaino. Perhevapaauudistusta tarvitaan kipeästi. 

Yleisin vasta-argumentti sille, miksi mies ei voi jäädä kotiin on raha. Se mainitaan heti ensimmäisenä, automaattisena vastauksena usein ilman, että sen pohjalta on kuitenkaan tehty oman talouden vaikutusten osalta minkäänlaisia laskelmia. Väestöliitto teki yhteistyössä Oxford Researchin kanssa laajat laskelmat, joissa selvitettiin perhevapaiden erilaisten jakomallien vaikutuksia suomalaisten perheiden kokonaisvuosituloihin. Tutkimus on erittäin mielenkiintoista luettavaa. Lyhyesti tiivistettynä: 

“Ainoastaan tilanteissa, joissa vanhempien välinen tuloero on hyvin suuri, voi perheessä olla syytä tarkastella perhevapaiden jakamista taloudelliselta kannalta. Kun tuloerot ovat kohtalaisen pienet, on perheille taloudellisesti kannattavin vaihtoehto jakaa vapaat tasaisesti vanhempien välillä. Suurituloisemman vanhemman kokonaan käyttämättä jättämät perhevapaat laskevat perheen nettotulotasoa kaikissa tuloluokissa.” (Lähde: Väestöliiton & Oxford Researchin laskelma vuodelta 2018) 

Eli toistetaan nyt vielä yhdessä: Suurituloisemman vanhemman kokonaan käyttämättä jättämät perhevapaat laskevat perheen nettotulotasoa kaikissa tuloluokissa, myös silloin kun isä tienaa merkittävästi äitiä enemmän. 

Luin tuon koko laskelman läpi ja se oli havainnollistava ja alleviivasi hienosti sitä, että esimerkiksi matala- ja keskituloisissa perheissä on edullisinta, että vapaat jaetaan tasaisesti, eivätkä ne kasaudu vain toiselle vanhemmalle. Laskelmassa oli mukana myös esimerkkiperheitä, joissa tuloero oli vanhempien välillä suuri (esimerkiksi isä korkeimmassa tuloluokassa ja äiti matalimmassa). 

Laskelmassa koko perheen suurimmat nettovuositulot saavutettiin vaihtoehdoissa, joissa vapaat on jaettu mahdollisimman tasaisesti, esimerkiksi niin, että, äiti pitää 8,3kk ja isä 4,4kk,  äiti pitää 4,2kk ja isä 8,5kk, tai äiti pitää 6,4kk ja isä 6,3kk perhevapaista. Suosittelen tutustumaan tähän laskelmaan tai tekemään itse suoraan oman perheen tulojen pohjalta tarkat laskelmat erilaisista vaihtoehdoista, mikäli nimenomaan raha mietityttää. 

Rahan lisäksi toinen vasta-argumentti on usein imetyksen onnistuminen, miten imetys onnistuu, jos äidin sijaan isä jää kotiin? 

Ja tähän minä sanoisin, että miten se ei muka onnistuisi? Vaikka äiti haluaisi täysimettää ensimmäiset kuusi kuukautta ja olisi sen aikaa vauvan kanssa kotona, jäisi vielä monta kuukautta vanhempainvapaata toiselle vanhemmalle käytettäväksi. Esimerkiksi 7kk ikäinen vauva syö jo paljon muutakin kuin rintaa ja vaihtoehtoja on monia, miten imetyksen voi toteuttaa vaikka tekisikin töitä. Jos etätyö ei onnistu, maitoa voi pumpata pulloon, imettämässä voi käydä/toinen vanhempi voi tuoda vauvan imetettäväksi esimerkiksi lounasaikaan myös kesken päivän, tai sitten voi imettää tiheästi niinä aikoina kun ei ole töissä. 

Etenkin näin korona-aikana etätyömahdollisuuksien lisäännyttyä aivan valtavasti uskoisin, että on paljon työtehtäviä, joissa myös imetys keskellä työpäivää on täysin mahdollista. Toki on paljon myös ammatteja, joissa imetys kesken työpäivän ei ole vaihtoehto mitenkään päin. Mutta etätyön lisääntyminen on ehdottomasti yksi niistä tekijöistä, jotka tukevat isien jäämistä kotiin ja tasa-arvoisemman ja joustavamman työelämän mahdollistamista meille kaikille. 

Äidin imetystoive ei ole mikään automaattinen este perhevapaiden tasa-arvoiselle jakamiselle. Aina voi käyttää hieman mielikuvitusta ja miettiä asioita käytännössä. On paljon erilaisia tapoja jakaa vapaat, samalla mahdollistaen imetyksen jos se on toiveissa.

Miksi perhevapaiden tasa-arvoinen jakaminen on tärkeää

Moni varmasti miettii, että miksi ne vapaat pitäisi jakaa tasa-arvoisesti, jos itsestä tuntuu parhaalta se ratkaisu, että äiti on kotona ja isä on töissä. Ja pakkohan ei tietenkään ole tehdä mitään, mikä ei itsestä tunnu hyvältä. Mutta jos me halutaan joskus saavuttaa aito tasa-arvo myös työ- ja perhe-elämässä, perhevapaiden tasaisempi jakautuminen on siinä tärkeä askel. Jos me halutaan, että vielä joskus naiset tienaisivat yhtä paljon kuin miehet, tämä on välttämätöntä. Jos me halutaan, että naisilla on vielä joskus yhtä suuret eläkkeet kuin miehillä, tämä on välttämätöntä. 

Ja jos me halutaan, että lapset saavat luotua yhtä syvän yhteyden molempiin vanhempiin jo vauvasta asti, tämä on siinä merkittävä keino. En sano etteikö olisi mahdollista muodostaa yhtä tiivistä suhdetta molempiin vanhempiin silloin, kun vain toinen vanhempi on kotona, mutta kyllä se tasa-arvoinen kotona olo helpottaa sitä todella paljon. 

Mä ainakin toivon, että vielä joskus isiltä lakataan kysymästä automaattisesti missä lapsen äiti on, silloin kun he ovat liikkeellä vauvan kanssa kaksin. Että isä aidosti nähtäisiin tasa-arvoisena vanhempana, eikä kakkosvanhempana tai lastenvahtina omille lapsilleen, eikä kukaan kotiin jäävä isä saisi siitä osakseen kuittailua, tai normaalin arjen pyörityksestä supersankarin viittaa. 

Perhevapaauudistus olisi pitänyt tehdä Suomessakin jo vuosikymmen sitten. Tälläkin kertaa se helpottaisi merkittävästi meidän perhevapaiden jakamista ja mahdollistaisi Otolle pidemmän kotona olon vauvan kanssa. Mutta sitä saamme vielä odotella, eikä se tähän meidän tulevaan vauvavuoteen ehdi valitettavasti vaikuttaa. Vanhoilla keinoilla mennään. Mutta pidän sormet ristissä, että perhevapaauudistus saadaan vietyä viimeinkin käytäntöön ja että se on merkittävä askel kohti tasa-arvoisempaa perhe-elämää ja työelämää Suomessa, kuten se on ollut niissä maissa, joissa se on tehty jo aiemmin. 

Haluan sisällöissäni huomioida perhe-elämän monimuotoisuuden, mutta tässä postauksessa päädyin puhumaan nimenomaan isistä ja äideistä, koska nimenomaan isien asemaan ja isien perhevapaisiin haluttiin kiinnittää tässä kampanjassa huomiota. Ja en tiedä, ainakin oma mututuntumani on se, että esimerkiksi tuntemissani sateenkaariperheissä näissä asioissa tasa-arvo on jo pidemmällä ja vapaitakin jaetaan tasaisemmin molempien vanhempien välillä. Faktatietoa tästä ei kuitenkaan mulla ole. Isien pitämistä (ja pitämättä jättämistä) vapaista sen sijaan on ja siksi rajaus oli nyt tällainen, vaikka ehdottomasti tiedostan ja tunnustan sen, että perheitä on monenlaisia ja äidin ja isän muodostamat perheet ovat vain yksi perhemuoto muiden joukossa. 

On valtavan suuri kunnia saada olla mukana tässä yhteiskunnallisessa kampanjassa puhumassa perhe- ja työelämän tasa-arvon puolesta ja näyttämässä esimerkkiä. Väestöliitto tekee uskomattoman tärkeää työtä. Kanssani tässä kampanjassa ovat mukana myös Tuija Pehkonen, sekä Ville Viholainen, eli Koti-iskä88. Ollaan kaikki kolme (+ Otto) oltu mukana tekemässä myös tämän aiheen tiimoilta Väestöliiton Podcastia ja meidän jaksot pääset kuuntelemaan TÄÄLTÄ. 

Pidetään Oton kanssa myös 6.5. Instalive tästä aiheesta ja sen aikana meiltä voi kysyä mitä vaan perhevapaiden jakamisesta, meidän kokemuksista perhevapaista tai tasa-arvoisesta vanhemmuudesta. Käy IG Storyissa jättämässä oma kysymyksesi ja vaikuttamassa siihen, mihin kellonaikaan live pidetään! 

Kuten sanottua, toivon, että joskus perhevapaiden tasainen jakaminen on niin tavallista, että siitä ei tarvitse enää puhua lainkaan. Toistaiseksi ollaan kuitenkin kaukana siitä. Mutta toivottavasti askel askeleelta mennään sitä kohti. Jokainen meistä voi edistää tasa-arvoisempaa perhe-elämää pohtimalla omia asenteita ja oletuksia ja aktiivisesti kehittämällä niitä.

*Postaus sisältää arvostelukappaleena WSOY:ltä (Karkkikirja), Otavalta (Tam-Tam menee päiväkotiin, Päiväkoti Heippakamu: Hung ja Pantteripako, Hetki ennen kuin maailma muuttui, Kuinka vauvoja tehdään?) & S&S -kustantamolta (Prinsessakirja) saatuja kirjoja, jotka on mainittu erikseen. 

Lukija toivoi minulta postausta meidän lastenkirjojen yhdenvertaisuudesta ja niissä näkyvistä erilaisista ihmisistä, samaan tyyliin kuin Leikki leikkinä -blogissa oli tehty viime viikolla. Idea oli mielestäni tosi hyvä ja tuntui heti omaan tyyliin sopivalta. Kiitos lukijalle toiveesta ja Leikki leikkinä- blogille ajankohtaisesta ja mielenkiintoisesta ideasta. 

Mulle on aina ollut vanhempana sydämen asia se, että meidän lapset oppivat miten paljon erilaisia ihmisiä maailmassa on ja miten me kaikki ihmiset olemme yhdenvertaisia ja kaikkia pitäisi myös kohdella yhdenvertaisesti. 

Koska tavoitan monia vanhempia, koen, että tässä on hyvä sauma nostaa keskusteluun erityisesti sitä, miten vanhempana yksi helppo keino tehdä valinta yhdenvertaisuuden puolesta on tuoda se myös lastenkirjahyllyyn. Miltä maailma näyttää lastenkirjoista katsottuna? 

Leikki leikkinä -blogissa oli huomattu, että “kirjojen kuvasto oli henkilöhahmoiltaan hyvin yksipuolinen: valkoisia lapsia, valkoisia aikuisia, valkoisia tekijöitä ja toimijoita. Keskiverron näköisiä, kokoisia, terveitä, valkoisia ydinperheitä kirjat pullollaan.” Ja minun ennakko-olettama oli se, että meiltäkin löytyy varmasti useita sellaisia kirjoja, joissa valkoiset henkilöhahmot ja ydinperheet korostuvat. 

Heti tuli mieleen myös yksi suomalainen upouusi lastenkirja, jonka saimme, mutta jossa ei ollut yhtäkään ruskeaa tai vähemmistöön kuuluvaa hahmoa, pelkästään valkoiset päähenkilöt. Kiinnitin tähän huomiota, koska minusta tuntuu, että viime aikoina monissa uusissa kirjoissa erilaisuus on huomioitu jo paremmin. Kuten Leikki leikkinä -blogissakin todettiin, “henkilöhahmojen yksipuolisuus on esimerkki siitä, miten Suomessa rasismi piilee voimakkaasti rakenteissa.”. Tämänkään uuden kirjan kirjoittaja ei välttämättä tehnyt sitä tarkoituksella. Voi olla, että hän ei vaan omasta näkökulmastaan tullut ajatelleeksi, että suomalainen lapsi, joka kirjaa lukee tai haluaisi lukea, voi olla jotain muutakin kuin valkoisen ydinperheen kasvatti. Koen, että tässä on nyt myös kustantamoiden vastuu. Yhdenvertaisuus pitäisi aktiivisesti huomioida ihmisistä kertovissa lastenkirjoissa ja kustantamoilla on mahdollisuus vaatia sitä myös kirjailijoilta, mikäli he eivät itse sitä tajua ajatella. 

Olen itse myös tietoisesti halunnut tuoda meidän kirjahyllyyn monipuolisuutta ja yhdenvertaisuutta, vaikka jokaisen kirjaostoksen kohdalla en aina sitä ole tajunnut ajatella. Olen halunnut tietoisesti opettaa meidän lapsille (ikätason mukaisesti) myös niistä ikävistä asioista historiassa, joita ruskeat ihmiset ja vähemmistöt ovat kohdanneet ja kohtaavat edelleen. Olen etsinyt kirjahyllyyn sellaisia kirjoja, joista olen saanut tukea näihin keskusteluihin lasten kanssa. Toisaalta, lapset ovat saaneet myös toivoa kirjahyllyyn paljon kirjoja. Siellä on paljon lasten valitsemia kirjoja tunnetuista piirroshahmoista, joiden kohdalla yhdenvertaisuus ei ole aiemmin kirjojen osalta käynyt mielessä. Lisäksi mukana on lahjaksi tai arvostelukappaleena saatuja kirjoja sekä mun ja Oton vanhoja kirjoja. 

Eniten minua yllätti tässä kirjainventaariossa se, miten paljon meillä on kirjoja, joissa ei ole ihmisiä ylipäätään! Siis meillä on ihan hullut määrät kirjoja, jotka kertovat erilaisista eläinhahmoista. En ole aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, miten monissa lastenkirjoissa on pelkkiä eläimiä. 

Jaottelin kirjat neljään eri kategoriaan (yhteensä 142 lastenkirjaa)

Kirjat, joissa ei ole ihmisiä lainkaan: 52

Kirjat, joissa on vain valkoisia ihmishahmoja: 52

Kirjat, joissa on edes yksi ei-valkoinen ihmishahmo: 8

Kirjat, joissa ei-valkoiset hahmot ovat aktiivisia toimijoita: 30

Vain valkoisia hahmoja sisältävissä kirjoissa seitsemän kirjaa on minun tai Oton vanhoja. 24 kirjaa näistä on saatu lahjaksi tai arvostelukappaleena joskus. Näin ollen 21 kirjaa näistä on itse ostettuja. Niistä kirjoista, joissa esiintyy muitakin kuin valkoisia hahmoja (kaksi jälkimmäistä kategoriaa), itse ostettuja on 24 ja meidän vanhoja tai lahjaksi tai arvostelukappaleena saatuja on 14. On mukava huomata, että olemme itse ostaneet useita kirjoja, joissa ihmisten erilaisuus näkyy. 

Se mitä ei ole mukava huomata on, että tuolla vain valkoisten hahmojen kategoriassa on todella monta Disney-kirjaa ja esim Tatu ja Patu -kirjat, joita myös olemme ostaneet sen kummemmin ajattelematta. Peppi Pitkätossut ja muut Astrid Lindgrenit sekä vanhat Disney-klassikot toki myös, mutta ne ovat ylipäätään vanhoja kirjoja, joten arvioin niitä eri tavalla. Mutta edelleen tämän hetken suosituimmat Disney-hahmot ja monet suositut uudet tai uudehkot suomalaiset lastenkirjasarjat ovat täynnä vain valkoisia hahmoja. Miksi? 

Huomasin myös sen, että moni niistä kirjoista, joissa näkyy erilaisia ihmisiä, on jollain tavalla tietokirjoja tai tositapahtumiin perustuvia kirjoja. Ehkä sellaisia kirjoja tehdessä (ja ostaessa) osaa alitajuisesti kiinnittää enemmän huomiota erilaisuuteen, kuin perus-satujen kohdalla. Tuntuisi pöyristyttävältä ostaa kirja täynnä tarinoita tosielämän sankareista, jossa olisi pelkkiä valkoisia hahmoja. Miksi ei ole aiemmin tuntunut yhtä pöyristyttävältä ostaa fiktiivistä satukirjaa, jossa kaikki hahmot ovat valkoisia? Tähän tarvitaan ehdottomasti muutosta ja aion olla aktiivinen osa sitä muutosta. 

Tästä lähtien aion entistäkin enemmän kiinnittää huomiota näihin asioihin kirjaostoksilla ja siinä, millaisia uusia lastenkirjoja tuon esiin mun kanavissa. Kannustan kaikkia inventoimaan oman lastenkirjahyllynsä. Seuraavaksi aion tehdä samanlaisen inventaarion isompien lasten kirjahyllyyn. Siellä tosin on paljon vähemmän kuvakirjoja, joten voi olla haastavampaa eritellä missä kirjoissa yhdenvertaisuus on huomioitu ja missä ei. 

Halusin nostaa postaukseen esiin 12 lastenkirjaa meidän kirjahyllystä, joissa yhdenvertaisuus ja monikulttuurisuus on huomioitu mun mielestä:

1. Tam-Tam menee päiväkotiin* (saatu arvostelukappaleena Otavalta) 

Kirja kertoo siitä, kuinka Tam-Tam -niminen lapsi menee päiväkotiin. Tam-Tamin päiväkodissa on paljon erilaisia lapsia ja aikuisia. Kirja on yksi meidän 3-vuotiaan suosikeista ja kuvastaa sympaattisesti päiväkodin arkea ja erilaisia tilanteita siellä.

2. Päiväkoti Heippakamu: Hung ja pantteripako* (saatu arvostelukappaleena Otavalta) 

Päiväkoti Heippakamu on itseasiassa kirjasarja ja me ollaan koko perhe niin tykästyneitä tähän yhteen kirjaan, että ajateltiin hankkia sarjan muitakin osia. Sarjassa kuvaillaan päiväkodin arkea ja meidän 3v haluaa kuunnella tämän iltasaduksi n. joka toinen ilta. Päiväkodissa on paljon erilaisia lapsia ja aikuisia ja päähenkilöt vaihtelevat aina kirjan mukaan. Tässä kirjassa päähenkilönä on sympaattinen Hung. 

3. Iltasatuja kapinallisille tytöille 1 & 2

Nämä eivät nimestään huolimatta ole niinkään satukirjoja, vaan kirjoja, jotka kertovat erilaisista naisista ympäri maailman ja kautta historian. Tositapahtumat on kerrottu satumuodossa. Olen puhunut näiden kirjojen puolesta täällä jo monta kertaa ja edelleen ne ovat aivan meidän ikisuosikkeja. Meidän isommat muistavat näiden kirjojen ansiosta kuka on Rosa Parks ja kuka Maya Angelou, tietävät mitä tarkoittaa poliittinen aktivisti ja tuntevat monet merkittävät tapahtumat historiasta. Nämä kirjat ovat aivan oivallisia keskustelun herättäjiä ja niistä löytyy sankari ihan jokaiselle. 

4. Avain hukassa 

Sympaattinen Finlandia-voittaja vuodelta 2017, joka on yksi iltasatujen kestosuosikkeja myös. Kirjassa esitellään erilaisesta talosta paljon erilaisia perheitä ja talon asukkaita. Tässä on huomioitu hyvin se, että on todellakin olemassa paaaaljon erilaisia perheitä, eikä valkoinen kahden lapsen ydinperhe ole mikään standardi. 

5. Prinsessakirja* (saatu arvostelukappaleena S&S -kustantamolta)

Aivan ihana kirja, jossa kerrotaan erilaisista prinsessoista kautta aikain. Kirjassa on niin oikeita prinsessoita kuin satuhahmojakin ja se on todella kauniisti kuvitettu. 

6. Pikkurillin käsikirja

Myös tämä kestosuosikki on täällä esitelty jo aiemmin. Kirjassa kerrotaan lapsista, lasten odotuksesta syntymästä, lasten oikeuksista ja erilaisuudesta. Aivan hurmaava kirja. 

7. Hetki ennen kuin maailma muuttui* (saatu arvostelukappaleena Otavalta)

Tässä kirjassa kerrotaan sellaisista sankareista, jotka tekivät tai oivalsivat jotain merkittävää ja vaikuttivat historian kulkuun, mutta ovat jääneet tuntemattomiksi tunnetuissa tarinoissa siitä huolimatta. Kirjassa kerrotaan mm. Claudette Colvinin tarina. 

8. Kuinka vauvoja tehdään? * (saatu arvostelukappaleena Otavalta) 

Kirjan aihe on älyttömän kiinnostava lapselle ja tässä kirjassa on tuotu esiin monet erilaiset perheet ja lapset luontevasti. 

9. Boken om Rock (ruotsiksi)

Tämä rock-aiheinen tietokirja lapsille on ihan mieletön! Tässä esitellään koko rock-musiikin historiaa ja monet kansainvälisesti merkittävät rock-muusikot ympäri maailmaa. Ihan mahtava tietokirja rock-musiikista kaikille rock-faneille. 

10. Good night, New York! (englanniksi)

Ostin tämän ihanan kirjan New Yorkin tuliaisiksi meidän 3-vuotiaalle ja tässä on ihan yhtä lailla kaikkia erilaisia ihmisiä esillä, kuten New Yorkissa muutenkin. Kirjassa tosin hahmot eivät puhu mitään, vaan se keskittyy erilaisiin New Yorkin kohteisiin. Pidän kuitenkin siitä, että siinä yhdenvertaisuus on automaattisesti huomioitu. 

11. Little People, BIG DREAMS – kirjasarja (englanniksi)

Vaikka tämä kyseinen meillä oleva kirja Coco Chanelista ei ole monikulttuurista nähnytkään (se esittelee vain Coco Chanelin elämäntarinan), niin kyseinen kirjasarja on ihan mieletön. Vähän samaa tyyliä kuin iltasatuja kapinallisille tytöille, mutta jokaisesta hahmosta on kokonainen kirja 1-2 sivun tarinan sijaan. Haluaisin meille paljon lisää näitä, esimerkiksi kirjat Maya Angelousta, Greta Thunbergista, Martin Luther King Jr.sta, Anne Frankista ja Zaha Hadidista. 

12. Första hundra orden & Färger, former, Siffror (ruotsiksi)

Nämä kuvakirjat aivan pienimmille puhumaan opetteleville lapsille ovat siitä kivoja, että niissä on esillä paljon erilaisia ja erinäköisiä lapsia. Mun mielestä on hirveän hyvä näyttää jo ihan pienille vauvoille tasavertaisesti paljon erilaisia ihmisiä. 

13. Karkkikirja* (saatu arvostelukappaleena WSOY:ltä)

Tämä kirja kertoo karkista, eikä erilaisista ihmisistä. Kirja on aivan hurmaava ja siinä on esitelty monia erilaisia karkinsyöjiä ja karkkeja niin historiasta kuin nykypäivästäkin.

Huh! Kirjojen läpikäyminen oli suuri, mutta erittäin tärkeä ja havainnollistava urakka. Tässä on selkeästi meillä parannettavaa. En näe yhtään syytä, miksi me tarvittaisiin yhtään enempää pelkkiä valkoisia ihmisiä esitteleviä kirjoja meidän kirjahyllyyn. Sen sijaan siellä on vielä selkeästi tilaa kirjoille, joissa on paljon erilaisia lapsia, aikuisia, perheitä ja tarinoita. Leikki leikkinä -blogissa oli myös esitelty hieno lista kirjoja, joissa yhdenvertaisuus oli huomioitu. Käykää kurkkaamassa sieltä lisää vinkkejä tai kertokaa omat vinkit postauksen kommenttiboksiin! 

Kirjat ovat vain yksi keino edistää (tai vähentää) yhdenvertaisuutta, mutta koen, että kirjoilla ja lukemisella on niin suuri vaikutus, että se on tärkeä keino. Kirjojen avulla on helppo tuoda keskusteluun tärkeitä asioita, joista kertomiseen ei välttämättä muuten löydä oikeita sanoja. Ne ovat myös yksi oiva keino lisätä tietoutta (niin omaa kuin lastenkin) ja varmistaa, että tuleva sukupolvi kasvaa tasa-arvoisemmaksi kuin aiempi. 

Tiedostan sen, että en koskaan voi tietää enkä ymmärtää tarpeeksi, siksi haluan oppia ja opettaa lapsille mahdollisimman paljon lisää. Arvostan myös kaikkia neuvoja tähän aiheseen liittyen.

Kulunut vuosi on ollut mulle naisena jotenkin käänteentekevä. Ensimmäistä kertaa elämässäni mä olen löytänyt esimerkiksi sarjoja, joissa naiset on oikeasti fiksuja, mahtavia mielenkiintoisia hahmoja, eikä pelkkiä miesten sidekickejä tai miesten ympärillä pyöriviä stereotyyppisiä naishahmoja. Olen katsonut Good Girlsin ja Workin’ Momsin, joissa molemmissa naiset ovat ihan oikeita ihmisiä. Eivät mitään miesten luomia avuttomia naishahmoja, vaan naisia. Erilaisia, ihania, rehellisiä ja samaistuttavia. Kaksi sarjaa, jotka kertovat ihan tavallisesta elämästä ja jotka EIVÄT pyöri miesten ympärillä, kuten niin monet muut naisista kertovat sarjat. Suosittelen molempia erittäin lämpimästi jos eivät ne vielä ole tuttuja.

Mediassa on oikeasti alettu ottaa esille näitä teemoja muutenkin. Niissä vanhoissa tutuissa draamasarjoissa on alettu puhumaan naisia koskevista asioista. Syrjinnästä, feminismistä, lasikatoista ja tasa-arvosta. On alettu tiedostamaan niitä rakenteita, joita meillä länsimaissakin edelleen on. Se on valtavan hienoa. Musta tuntuuu, että viimeisten parin vuoden aikana keskustelu sukupuolten välisestä tasa-arvosta on länsimaissa edennyt tipuaskelten sijaan harppauksin. Se on ihan mieletöntä! Toivon, että samanlaiset harppaukset keskustelussa jatkuvat myös tästä eteenpäin ja siirtyvät sanoista tekoihin esimerkiksi perhevapaiden, työelämän, turvallisuuden ja sukupuolten moninaisuuden tunnustamisen osalta. Ja kaiken muunkin, tietysti.

Koen, että suuri rooli tabujen rikkomisessa ja naisten aseman edistämisessä on kaikilla niillä naisilla, jotka rohkeasti avaavat suunsa julkisesti. Esimerkiksi podcastit ovat mun mielestä rikkoneet valtavasti tabuja ja niissä on puhuttu ihan hurjan mielenkiintoisia asioita naisten elämästä. Kuukautisista, ehkäisystä, synnytyksestä, työelämästä, seksistä, tasa-arvosta, rahasta, naisten vaivoista, hormoneista ja kaikesta mahdollisesta mikä liittyy naiseuteen ja myös ihan kaikesta muusta. Ainakin mulle itselleni on ollut todella merkittävää kuunnella viisaiden naisten sanoja asioista, jotka itseänikin koskettavat.

Joskus teininä häpesin sanoa kuukautiset. Joskus mä punastuin ja hikoilin aina kun ostin kuukautissuojia. Ajattelin olevani ällöttävä viikon ajan kerran kuussa. En häpeä enkä ajattele niin enää. Olen itsekin hävennyt puhua rahasta ja tiedän, että moni ei uskalla vaatia itselleen samasta työstä samaa palkkiota, mitä miespuolinen kollega saa. En häpeä enää. Mä en halua, että meidän lapset joutuvat koskaan kokemaan häpeää naiseutensa vuoksi. Kiitos siis ihan kaikille, jotka rohkeasti puhuvat asioista ja rikkovat tabuja. Avoimuus on parasta, mitä me naiset voimme itsellemme ja toisillemme antaa.

Tämän vuoden naistenpäivän teemana on #BalanceForBetter, eli tasapaino. ”A gender-balanced boardroom, a gender-balanced government, gender-balanced media coverage, a gender-balance of employees, more gender-balance in wealth, gender-balanced sports coverage…” (lähde: internationalwomansday.com). 

Se on hieno teema. Olisi aivan älyttömän hienoa, jos eri sukupuolet olisivat tasapainoisesti edustettuna kaikissa eri yhteisöissä ja rooleissa kaikkialla maailmassa. Ei olisi naisvaltaisia ja miesvaltaisia aloja, ei olisi niin, että suurin osa maailman johtajista on  miehiä, ei olisi niin, että vain äidit hoitavat lapsia kotona. Ei todellakaan olisi niin, että 18 maassa maailmassa mies voi laillisesti estää naisen työssäkäynnin. Ei olisi avioliittoon pakotettuja 12-vuotiaita, eikä yhtään silvottua lasta lisää. Olisi myös ihan älyttömän tärkeää tunnustaa laajasti sukupuolten moninaisuus ja pyrkiä kohti tasa-arvoa ja ihmisoikeuksien toteutumista kaikkien maailman ihmisten kohdalla, eikä vain naisten. Sinne on vielä älyttömän pitkä matka, mutta joskus sinne päästään.

Maailma ja asenneilmapiiri muuttuu pala kerrallaan. Äitinä koen suurta vastuuta siitä, että opetan lapsilleni tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Aitoa tasa-arvoa, enkä näennäistä valikoivaa ”tasa-arvoa”, jota maailma on pullollaan. Sellaista ”kannatan tasa-arvoa, mutta..”  -”tasa-arvoa”.

Puhun asioista lapsille niiden oikeilla nimillä ja puhun erilaisista ihmisistä kaikista saman arvoisina. Käytän oikeita termejä ja keskusteluiden pohjana toimii fakta. Vanhemmuus on mulle oppimista joka päivä ja joka päivä saan hämmästyä siitä, miten fiksuja lapset ovat. Miten paljon he jo ymmärtävät ja ajattelevat ihan itse.

Viime vuonna kirjoitin naistenpäivänä meidän lapsista, että ”He eivät vielä tiedä mitä on feminismi, tai mihin sitä tarvitaan, mutta tulevat kyllä oppimaan sen. Toivon kovasti, että sitten kun he ovat aikuisia, tasa-arvo toteutuisi kaikilla elämän osa-alueilla, eikä feminismiä enää tarvittaisi yhtä kipeästi kuin tänä päivänä. Jotta todellinen tasa-arvo voi toteutua, on meidän kaikkien ihmisten yhteinen tehtävä ottaa selvää ja opetella asioita, niin kauas kunnes ne osataan kaikkialla.”

Nykyään he tietävät mitä on feminismi. Kuluneen vuoden aikana ollaan luettu monta kirjaa naisista ja naisten oikeuksista ja saavutuksista. Mitä enemmän lapset kasvavat, sitä enemmän me keskustellaan. Vanhemmuudessa yksi hienoimmista asioista on se, että saan kasvattaa seuraavaa sukupolvea. On mun käsissä, millaiset arvot ja asenteet lapsille opetan. Mulla on kaikki avaimet hallussa kasvattaa heistä tasa-arvoisempia kuin edellinen sukupolvi on. Mulla on se oikeus valita, että en jaa heille mitään mututuntumaa, vaan ajantasaista ja paikkansapitävää tietoa. Se on jokaisen vanhemman valtavan hieno oikeus, joka kannattaa käyttää.

Ihanaa naistenpäivää kaikille <3

Joka vuosi tätä Naistenpäivän postausta tuntuu olevan poikkeuksellisen vaikeaa kirjoittaa. Naiseus, feminismi ja kaikki mikä siihen liittyy kuumentaa tunteita suuntaan jos toiseenkin, ja pelkään aina itsekin sanovani jotain väärin. Olen kuitenkin löytänyt siihen erittäin yksinkertaisen ratkaisun. Se on tieto. Mitä enemmän tiedän aiheesta faktaa, sitä pienempi mahdollisuus on siihen että sanon jotain väärin.

Mitä enemmän tiedän, sitä paremmin osaan kiinnittää huomiota sanoihin, piilomerkityksiin ja sukupuolittuneisiin rakenteisiin, joita ei jokapäiväisessä elämässä tai sanavalinnoissa aina edes huomaa. Mitä enemmän tiedän, sitä paremmin osaan perustella näkemyksiäni ja sitä paremmin pystyn myös vaikuttajana tekemään oman osani, ja lisäämään tietoisuutta tasa-arvosta. Mitä enemmän tiedän, sitä paremmin pystyn pitämään huolta itsestäni, lapsistani ja kaikista ympärilläni.

Uskon että suurin osa ihmisistä kannattaa tasa-arvoa, ja on pohjimmiltaan feministejä. Monet eivät kuitenkaan ymmärrä mitä feminismi käytännössä tarkoittaa, tai huomaa juuri niitä omassa käytöksessä piileviä sukupuolittuneita käsityksiä. Vaikka pidän itseäni niin tasa-arvoisena kuin mahdollista, ja yritän parhaani mukaan kaikissa arjen valinnoissa, työssä ja kasvatuksessa toteuttaa tasa-arvoa, on mullakin varmasti vielä korjattavaa. Siksi janoan tietoa, ja haluan lukea mahdollisimman paljon tasa-arvoasioista. Koen että uuden sukupolven kasvattajana, ja sosiaalisen median vaikuttajana mulla on tärkeä velvollisuus edistää tasa-arvoa, ja haluan hoitaa velvollisuuteni mahdollisimman hyvin.

Naistenpäivä on oikein hyvä päivä vuodessa kiinnittää huomiota sekä naisten asioihin että tasa-arvoon ylipäätään. Sen lisäksi näihin asioihin olisi kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota ihan jokapäiväisessä arjessa. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu Suomessakaan, vaikka Suomi tutkimuksen mukaan onkin maailman kolmanneksi tasa-arvoisin maa. Ajatelkaa, edes maailman kolmanneksi tasa-arvoisimmassa maassa, ei tasa-arvo sukupuolten välillä toteudu. Ei naisten, ei miesten eikä varsinkaan muunsukupuolisten osalta. Kuinka surullista se on niiden kaikkien muiden maiden kannalta, joissa asiat ovat vielä paljon huonommin.

On vain yksi keino edistää tasa-arvoa, ja se on epätasa-arvon tunnustaminen ja ihmisten tietoisuuden lisääminen. Se että meillä Suomessa ongelmat ovat pienempiä kuin jossain muualla, ei ole syy jättää niitä huomiotta.

Muutama yksinkertainen tärppi kohti tasa-arvoa:

Älä koskaan ajattele tai väitä että sinä tai joku muu ei voisi tehdä jotain sukupuolen takia.

Älä koskaan ajattele että jonkun sukupuolen edustajan kuuluisi olla sukupuolensa vuoksi tietynlainen. Ei kuulu.

Älä oleta. Vaikka joku näyttäisi tietyn sukupuolen edustajalta, ei ole sinun tehtäväsi määritellä häntä tietynlaiseksi. Jokainen määrittelee itsensä itse.

Älä ajattele että ominaisuudet kuten sukuelimet, kromosomit, hormonit ja muu anatomia ovat sukupuolitettavissa, ja näin ollen ainoastaan cissukupuoliset olisivat syntymästään lähtien ”täysin” miehiä tai naisia. 

Älä viljele sukupuolistereotyyppisiä käsityksiä, meemejä tai käytäntöjä. Ei ole olemassa mitään homogeenisia ”naiset”, ”miehet” ja ”muut” -ryhmiä, vaan me kaikki ollaan yksilöitä. 

Älä ajattele, että ihmisen luonne ja olemus on selitettävissä yksin hänen biologisilla ominaisuuksillaan, eli että se ei ole esimerkiksi olosuhteiden tai kulttuurin tulosta. 

Älä hauku toisia tai pidä itseäsi muita parempana. Jos sinulla on tietoa enemmän kuin jollain toisella, jaa oma tietosi. Oikea feministi on sellainen joka ei lyttää toisia tai nosta itseään muiden yläpuolelle.

Tiedosta sukupuolten välinen epätasa-arvo kaikessa missä sitä on ja pyri muuttamaan se. Niin kauan kuin suostumme epätasa-arvoon, on täydellistä tasa-arvoisuutta mahdotonta saavuttaa.

Ole ylpeä itsestäsi, ja toteuta omaa minuuttasi juuri siten kuten itse haluat. Sinun ei tarvitse mahtua mihinkään muottiin, mutta saat halutessasi olla ihan niin stereotyyppinen kuin itse haluat, kunhan et vaadi sitä toisilta.

Mä haluan opettaa mun lapsille, että he saavat olla juuri sellaisia kuin itse haluavat, ja että kukaan toinen ei voi määritellä millaisia heidän kuuluu olla. Opetan sitä sekä esimerkin että kasvatuksen kautta ihan joka päivä. He eivät vielä tiedä mitä on feminismi, tai mihin sitä tarvitaan, mutta tulevat kyllä oppimaan sen. Toivon kovasti, että sitten kun he ovat aikuisia, tasa-arvo toteutuisi kaikilla elämän osa-alueilla, eikä feminismiä enää tarvittaisi yhtä kipeästi kuin tänä päivänä. Jotta todellinen tasa-arvo voi toteutua, on meidän kaikkien ihmisten yhteinen tehtävä ottaa selvää ja opetella asioita, niin kauas kunnes ne osataan kaikkialla.

Haluan vielä sanoa sen, että mun mielestä ainakin jokainen saa viettää Naistenpäivää juuri niin kuin itse haluaa. Jos siihen kuuluu kukkia tai suklaata kumppanilta, ja se on kumppanillekin ok, niin miksi sen pitäisi kenenkään toisen pyllyä kutittaa? Mä en ainakaan koe olevani mitenkään toisten yläpuolella ja oikeutettu dissaamaan toisten tapoja viettää tätä päivää. Siksi vähän ihmettelen sitä, miksi niin monet naureskelevat sille että joidenkin puolisot ostavat kukkia Naistenpäivänä. Meidän Naistenpäivään kuuluu kukkaperinne, joka tosin ei Ottoon liity mitenkään. Jokainen meidän perheen nainen saa Naistenpäivänä valita itselleen mieluisan kukan, ja myös taapero pääsi tänä Naistenpäivänä valitsemaan. Lasten toiveesta tänä vuonna valkattiin viherkasveja leikkokukkien sijaan. Toivottavasti ne ovat hengissä vielä ensi vuonna Naistenpäivänä.

Hyvää Naistenpäivää kaikille <3

Ihanaa Naistenpäivää teille mun ihanat lukijat! Mun on jotenkin hirveän vaikea aloittaa tätä postausta jotenkin järkevästi, kun mulla on niin paljon sanottavaa. On niin monta tärkeää asiaa, tärkeää näkökulmaa jotka kaikki liittyvät naisiin ja tyttöihin, naiseuteen ja tyttöyteen, tasa-arvoon ja äitiyteen. Kaikki pitäisi kerralla saada sanotuksi mutta keskittymiskyky menee täysin siihen kun hihittelen tässä Otolle ja vauvalle.

Otto tuossa hengailee vauvan kanssa ja juttelee vauvalle ”Niin, kuules huomenna mennään neuvolaan ja selviää taas paljonko oot bulkannut. Joooo, susta on tullut kunnon möhkö!” Ja vauva ölisee vastaukseksi ja välillä ähisee. ”Se on kuule käsi mitä sä syöt, ei oo tissi. Oot nyt kuukauden yrittänyt syödä sitä kättä ja vieläkään et oo tajunnut että sieltä ei tule maitoa. Ai nyt suutuit peitolle”. En kestä kun nuo kaksi on niin söpöjä, vauva on aivan isin tyttö, tai sitten Otto on aivan vauvan isi. Molemmat ovat tainneet kietoa toisensa ihan pikkusormen ympärille.

Nyt täytyy kuitenkin yrittää keskittyä vaikka ajatukset harhailevatkin, koska mä haluan kirjoittaa tämän tekstin.

Moni teistä ehkä muistaa meidän Naistenpäivän kukkaperinteen, jossa jokainen perheen nainen saa valita itselleen Naistenpäivänä mieleisensä kukan? Tänäänkin kävimme kukkaostoksilla esikoisen ja vauvan kanssa, sillä aikaa kun keskimmäinen oli flunssatoipilaana kotona etätöitä tekevän isänsä kanssa. Molemmilla isommilla tytöillä oli tarkat toiveet oman kukkansa suhteen, toinen halusi pinkin ison ruusun ja toinen halusi mitä tahansa missä on glitteriä.

Valitsin tänä vuonna vielä vauvan puolesta, ensi vuonna hän taaperoikäisenä tarratkoon kiinni juuri siihen kukkaan mikä miellyttää. Tämä kukkaperinne on meille vain kiva perinne, ei mikään ”Miehen on pakko ostaa Naistenpäivänä kukkia tai se on ajattelematon kusipää” -juttu. Musta on vaan kiva tuoda kauniita asioita piristämään arkea, ja kukat Naistenpäivänä on siihen sopiva pieni piristys.

Toisaalta ne myös omalta osaltaan symboloivat ehkä mulle valinnanvapautta kovin yksinkertaisella tavalla. Tytöt saavat itse valita mieleisensä kukat Naistenpäivänä, niinkuin he saavat itse valita miten oman elämänsä elävät ja millaisia ihmisiä ovat. Joskus teininä heistä tämä perinne voi olla ihan tylsä ja sitten he voivat vapaasti toki valita olla valitsematta yhtäkään kukkaa, mutta siihen asti nautin siitä kivasta pienestä hetkestä kun saa ihastella kauniita kukkia yhdessä heidän kanssa, ja valita sieltä jotkut kivat omaa kotia koristamaan.

Mä toivon että voin äitinä olla mun tytöille esimerkki vahvasta naisesta, joka ei hyväksy yhtään vähempää kuin tasa-arvon ja samat oikeudet kaikille, ja joka on valmis omalta osaltaan tekemään töitä sen eteen että nämä arvot myös toteutuvat. Toivon myös että meidän tytöt ja heidän sukupolvensa jatkavat tärkeää työtä sen eteen että vielä jonain päivänä ihan kaikilla maailman naisilla voisi olla yhtä leppoisa Naistenpäivä kuin meillä täällä Suomessa.

Kysyin tänään tytöiltä, että mikä on parasta siinä että on nainen. Vastaukseksi sain: se että voi synnyttää vauvoja mahasta. Ja täytyy kyllä olla samaa mieltä. Se on aika hemmetin hieno asia, ja meidän naisten yksinoikeus. En tähän päivään mennessä ole koskaan kuullut että he olisivat sanoneet että eivät voi tehdä tai olla jotain koska he ovat tyttöjä, ja siitä olen ylpeä. Toivon että he oppivat jo pienestä asti että heistä voi tulla ihan mitä tahansa, juuri sitä mitä he itse haluavat olla.

Äitinä ja vaimona mä näytän jatkuvasti kolmelle tyttärelleni mallia naiseudesta. Se on todella iso vastuu, ja toivon että osaan hoitaa tehtäväni mahdollisimman hyvin. Toivon että kun he katsovat mua, he näkevät tyypin joka uskaltaa olla oma itsensä eikä anna toisten kävellä itsensä tai kenenkään muunkaan yli.

Vaikka meillä Suomessa asiat on jo aika hyvin, riittää täälläkin vielä tehtävää tasa-arvon toteutumisen puolesta. Yksi tärkeä kysymys ovat perhevapaat ja niiden uudistaminen, joka on viime aikoina ollut tapetilla. Tästä aiheesta aion kirjoittaa oman tekstin sillä se on meillekin tällä hetkellä erittäin ajankohtainen.

Jos Suomessakin riittää vielä naisten oikeuksien parantamisessa tekemistä, niin todellakin riittää myös maailmalla. En nyt lähde rönsyilemään enää enempää tähän aiheeseen, koska muuten tästä tekstistä tulisi 700 sanan sijaan 1700 sanan mittainen. Mutta sen verran sanon että jokainen päivä on hyvä ja tarpeellinen päivä kiinnittää huomiota näihin asioihin, niin meillä kuin maailmallakin.

Ihanaa Naistenpäivää vielä kerran kaikille, ja kiitos kaikille ihanille naisille jotka tsemppaatte, piristätte, kannustatte ja autatte sieltä ruutujen takaa vuodesta toiseen <3