Lastenkirjainventaario – yhdenvertaisuus ja monikulttuurisuus kirjahyllyssä

09.06.2020

*Postaus sisältää arvostelukappaleena WSOY:ltä (Karkkikirja), Otavalta (Tam-Tam menee päiväkotiin, Päiväkoti Heippakamu: Hung ja Pantteripako, Hetki ennen kuin maailma muuttui, Kuinka vauvoja tehdään?) & S&S -kustantamolta (Prinsessakirja) saatuja kirjoja, jotka on mainittu erikseen. 

Lukija toivoi minulta postausta meidän lastenkirjojen yhdenvertaisuudesta ja niissä näkyvistä erilaisista ihmisistä, samaan tyyliin kuin Leikki leikkinä -blogissa oli tehty viime viikolla. Idea oli mielestäni tosi hyvä ja tuntui heti omaan tyyliin sopivalta. Kiitos lukijalle toiveesta ja Leikki leikkinä- blogille ajankohtaisesta ja mielenkiintoisesta ideasta. 

Mulle on aina ollut vanhempana sydämen asia se, että meidän lapset oppivat miten paljon erilaisia ihmisiä maailmassa on ja miten me kaikki ihmiset olemme yhdenvertaisia ja kaikkia pitäisi myös kohdella yhdenvertaisesti. 

Koska tavoitan monia vanhempia, koen, että tässä on hyvä sauma nostaa keskusteluun erityisesti sitä, miten vanhempana yksi helppo keino tehdä valinta yhdenvertaisuuden puolesta on tuoda se myös lastenkirjahyllyyn. Miltä maailma näyttää lastenkirjoista katsottuna? 

Leikki leikkinä -blogissa oli huomattu, että “kirjojen kuvasto oli henkilöhahmoiltaan hyvin yksipuolinen: valkoisia lapsia, valkoisia aikuisia, valkoisia tekijöitä ja toimijoita. Keskiverron näköisiä, kokoisia, terveitä, valkoisia ydinperheitä kirjat pullollaan.” Ja minun ennakko-olettama oli se, että meiltäkin löytyy varmasti useita sellaisia kirjoja, joissa valkoiset henkilöhahmot ja ydinperheet korostuvat. 

Heti tuli mieleen myös yksi suomalainen upouusi lastenkirja, jonka saimme, mutta jossa ei ollut yhtäkään ruskeaa tai vähemmistöön kuuluvaa hahmoa, pelkästään valkoiset päähenkilöt. Kiinnitin tähän huomiota, koska minusta tuntuu, että viime aikoina monissa uusissa kirjoissa erilaisuus on huomioitu jo paremmin. Kuten Leikki leikkinä -blogissakin todettiin, “henkilöhahmojen yksipuolisuus on esimerkki siitä, miten Suomessa rasismi piilee voimakkaasti rakenteissa.”. Tämänkään uuden kirjan kirjoittaja ei välttämättä tehnyt sitä tarkoituksella. Voi olla, että hän ei vaan omasta näkökulmastaan tullut ajatelleeksi, että suomalainen lapsi, joka kirjaa lukee tai haluaisi lukea, voi olla jotain muutakin kuin valkoisen ydinperheen kasvatti. Koen, että tässä on nyt myös kustantamoiden vastuu. Yhdenvertaisuus pitäisi aktiivisesti huomioida ihmisistä kertovissa lastenkirjoissa ja kustantamoilla on mahdollisuus vaatia sitä myös kirjailijoilta, mikäli he eivät itse sitä tajua ajatella. 

Olen itse myös tietoisesti halunnut tuoda meidän kirjahyllyyn monipuolisuutta ja yhdenvertaisuutta, vaikka jokaisen kirjaostoksen kohdalla en aina sitä ole tajunnut ajatella. Olen halunnut tietoisesti opettaa meidän lapsille (ikätason mukaisesti) myös niistä ikävistä asioista historiassa, joita ruskeat ihmiset ja vähemmistöt ovat kohdanneet ja kohtaavat edelleen. Olen etsinyt kirjahyllyyn sellaisia kirjoja, joista olen saanut tukea näihin keskusteluihin lasten kanssa. Toisaalta, lapset ovat saaneet myös toivoa kirjahyllyyn paljon kirjoja. Siellä on paljon lasten valitsemia kirjoja tunnetuista piirroshahmoista, joiden kohdalla yhdenvertaisuus ei ole aiemmin kirjojen osalta käynyt mielessä. Lisäksi mukana on lahjaksi tai arvostelukappaleena saatuja kirjoja sekä mun ja Oton vanhoja kirjoja. 

Eniten minua yllätti tässä kirjainventaariossa se, miten paljon meillä on kirjoja, joissa ei ole ihmisiä ylipäätään! Siis meillä on ihan hullut määrät kirjoja, jotka kertovat erilaisista eläinhahmoista. En ole aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, miten monissa lastenkirjoissa on pelkkiä eläimiä. 

Jaottelin kirjat neljään eri kategoriaan (yhteensä 142 lastenkirjaa)

Kirjat, joissa ei ole ihmisiä lainkaan: 52

Kirjat, joissa on vain valkoisia ihmishahmoja: 52

Kirjat, joissa on edes yksi ei-valkoinen ihmishahmo: 8

Kirjat, joissa ei-valkoiset hahmot ovat aktiivisia toimijoita: 30

Vain valkoisia hahmoja sisältävissä kirjoissa seitsemän kirjaa on minun tai Oton vanhoja. 24 kirjaa näistä on saatu lahjaksi tai arvostelukappaleena joskus. Näin ollen 21 kirjaa näistä on itse ostettuja. Niistä kirjoista, joissa esiintyy muitakin kuin valkoisia hahmoja (kaksi jälkimmäistä kategoriaa), itse ostettuja on 24 ja meidän vanhoja tai lahjaksi tai arvostelukappaleena saatuja on 14. On mukava huomata, että olemme itse ostaneet useita kirjoja, joissa ihmisten erilaisuus näkyy. 

Se mitä ei ole mukava huomata on, että tuolla vain valkoisten hahmojen kategoriassa on todella monta Disney-kirjaa ja esim Tatu ja Patu -kirjat, joita myös olemme ostaneet sen kummemmin ajattelematta. Peppi Pitkätossut ja muut Astrid Lindgrenit sekä vanhat Disney-klassikot toki myös, mutta ne ovat ylipäätään vanhoja kirjoja, joten arvioin niitä eri tavalla. Mutta edelleen tämän hetken suosituimmat Disney-hahmot ja monet suositut uudet tai uudehkot suomalaiset lastenkirjasarjat ovat täynnä vain valkoisia hahmoja. Miksi? 

Huomasin myös sen, että moni niistä kirjoista, joissa näkyy erilaisia ihmisiä, on jollain tavalla tietokirjoja tai tositapahtumiin perustuvia kirjoja. Ehkä sellaisia kirjoja tehdessä (ja ostaessa) osaa alitajuisesti kiinnittää enemmän huomiota erilaisuuteen, kuin perus-satujen kohdalla. Tuntuisi pöyristyttävältä ostaa kirja täynnä tarinoita tosielämän sankareista, jossa olisi pelkkiä valkoisia hahmoja. Miksi ei ole aiemmin tuntunut yhtä pöyristyttävältä ostaa fiktiivistä satukirjaa, jossa kaikki hahmot ovat valkoisia? Tähän tarvitaan ehdottomasti muutosta ja aion olla aktiivinen osa sitä muutosta. 

Tästä lähtien aion entistäkin enemmän kiinnittää huomiota näihin asioihin kirjaostoksilla ja siinä, millaisia uusia lastenkirjoja tuon esiin mun kanavissa. Kannustan kaikkia inventoimaan oman lastenkirjahyllynsä. Seuraavaksi aion tehdä samanlaisen inventaarion isompien lasten kirjahyllyyn. Siellä tosin on paljon vähemmän kuvakirjoja, joten voi olla haastavampaa eritellä missä kirjoissa yhdenvertaisuus on huomioitu ja missä ei. 

Halusin nostaa postaukseen esiin 12 lastenkirjaa meidän kirjahyllystä, joissa yhdenvertaisuus ja monikulttuurisuus on huomioitu mun mielestä:

1. Tam-Tam menee päiväkotiin* (saatu arvostelukappaleena Otavalta) 

Kirja kertoo siitä, kuinka Tam-Tam -niminen lapsi menee päiväkotiin. Tam-Tamin päiväkodissa on paljon erilaisia lapsia ja aikuisia. Kirja on yksi meidän 3-vuotiaan suosikeista ja kuvastaa sympaattisesti päiväkodin arkea ja erilaisia tilanteita siellä.

2. Päiväkoti Heippakamu: Hung ja pantteripako* (saatu arvostelukappaleena Otavalta) 

Päiväkoti Heippakamu on itseasiassa kirjasarja ja me ollaan koko perhe niin tykästyneitä tähän yhteen kirjaan, että ajateltiin hankkia sarjan muitakin osia. Sarjassa kuvaillaan päiväkodin arkea ja meidän 3v haluaa kuunnella tämän iltasaduksi n. joka toinen ilta. Päiväkodissa on paljon erilaisia lapsia ja aikuisia ja päähenkilöt vaihtelevat aina kirjan mukaan. Tässä kirjassa päähenkilönä on sympaattinen Hung. 

3. Iltasatuja kapinallisille tytöille 1 & 2

Nämä eivät nimestään huolimatta ole niinkään satukirjoja, vaan kirjoja, jotka kertovat erilaisista naisista ympäri maailman ja kautta historian. Tositapahtumat on kerrottu satumuodossa. Olen puhunut näiden kirjojen puolesta täällä jo monta kertaa ja edelleen ne ovat aivan meidän ikisuosikkeja. Meidän isommat muistavat näiden kirjojen ansiosta kuka on Rosa Parks ja kuka Maya Angelou, tietävät mitä tarkoittaa poliittinen aktivisti ja tuntevat monet merkittävät tapahtumat historiasta. Nämä kirjat ovat aivan oivallisia keskustelun herättäjiä ja niistä löytyy sankari ihan jokaiselle. 

4. Avain hukassa 

Sympaattinen Finlandia-voittaja vuodelta 2017, joka on yksi iltasatujen kestosuosikkeja myös. Kirjassa esitellään erilaisesta talosta paljon erilaisia perheitä ja talon asukkaita. Tässä on huomioitu hyvin se, että on todellakin olemassa paaaaljon erilaisia perheitä, eikä valkoinen kahden lapsen ydinperhe ole mikään standardi. 

5. Prinsessakirja* (saatu arvostelukappaleena S&S -kustantamolta)

Aivan ihana kirja, jossa kerrotaan erilaisista prinsessoista kautta aikain. Kirjassa on niin oikeita prinsessoita kuin satuhahmojakin ja se on todella kauniisti kuvitettu. 

6. Pikkurillin käsikirja

Myös tämä kestosuosikki on täällä esitelty jo aiemmin. Kirjassa kerrotaan lapsista, lasten odotuksesta syntymästä, lasten oikeuksista ja erilaisuudesta. Aivan hurmaava kirja. 

7. Hetki ennen kuin maailma muuttui* (saatu arvostelukappaleena Otavalta)

Tässä kirjassa kerrotaan sellaisista sankareista, jotka tekivät tai oivalsivat jotain merkittävää ja vaikuttivat historian kulkuun, mutta ovat jääneet tuntemattomiksi tunnetuissa tarinoissa siitä huolimatta. Kirjassa kerrotaan mm. Claudette Colvinin tarina. 

8. Kuinka vauvoja tehdään? * (saatu arvostelukappaleena Otavalta) 

Kirjan aihe on älyttömän kiinnostava lapselle ja tässä kirjassa on tuotu esiin monet erilaiset perheet ja lapset luontevasti. 

9. Boken om Rock (ruotsiksi)

Tämä rock-aiheinen tietokirja lapsille on ihan mieletön! Tässä esitellään koko rock-musiikin historiaa ja monet kansainvälisesti merkittävät rock-muusikot ympäri maailmaa. Ihan mahtava tietokirja rock-musiikista kaikille rock-faneille. 

10. Good night, New York! (englanniksi)

Ostin tämän ihanan kirjan New Yorkin tuliaisiksi meidän 3-vuotiaalle ja tässä on ihan yhtä lailla kaikkia erilaisia ihmisiä esillä, kuten New Yorkissa muutenkin. Kirjassa tosin hahmot eivät puhu mitään, vaan se keskittyy erilaisiin New Yorkin kohteisiin. Pidän kuitenkin siitä, että siinä yhdenvertaisuus on automaattisesti huomioitu. 

11. Little People, BIG DREAMS – kirjasarja (englanniksi)

Vaikka tämä kyseinen meillä oleva kirja Coco Chanelista ei ole monikulttuurista nähnytkään (se esittelee vain Coco Chanelin elämäntarinan), niin kyseinen kirjasarja on ihan mieletön. Vähän samaa tyyliä kuin iltasatuja kapinallisille tytöille, mutta jokaisesta hahmosta on kokonainen kirja 1-2 sivun tarinan sijaan. Haluaisin meille paljon lisää näitä, esimerkiksi kirjat Maya Angelousta, Greta Thunbergista, Martin Luther King Jr.sta, Anne Frankista ja Zaha Hadidista. 

12. Första hundra orden & Färger, former, Siffror (ruotsiksi)

Nämä kuvakirjat aivan pienimmille puhumaan opetteleville lapsille ovat siitä kivoja, että niissä on esillä paljon erilaisia ja erinäköisiä lapsia. Mun mielestä on hirveän hyvä näyttää jo ihan pienille vauvoille tasavertaisesti paljon erilaisia ihmisiä. 

13. Karkkikirja* (saatu arvostelukappaleena WSOY:ltä)

Tämä kirja kertoo karkista, eikä erilaisista ihmisistä. Kirja on aivan hurmaava ja siinä on esitelty monia erilaisia karkinsyöjiä ja karkkeja niin historiasta kuin nykypäivästäkin.

Huh! Kirjojen läpikäyminen oli suuri, mutta erittäin tärkeä ja havainnollistava urakka. Tässä on selkeästi meillä parannettavaa. En näe yhtään syytä, miksi me tarvittaisiin yhtään enempää pelkkiä valkoisia ihmisiä esitteleviä kirjoja meidän kirjahyllyyn. Sen sijaan siellä on vielä selkeästi tilaa kirjoille, joissa on paljon erilaisia lapsia, aikuisia, perheitä ja tarinoita. Leikki leikkinä -blogissa oli myös esitelty hieno lista kirjoja, joissa yhdenvertaisuus oli huomioitu. Käykää kurkkaamassa sieltä lisää vinkkejä tai kertokaa omat vinkit postauksen kommenttiboksiin! 

Kirjat ovat vain yksi keino edistää (tai vähentää) yhdenvertaisuutta, mutta koen, että kirjoilla ja lukemisella on niin suuri vaikutus, että se on tärkeä keino. Kirjojen avulla on helppo tuoda keskusteluun tärkeitä asioita, joista kertomiseen ei välttämättä muuten löydä oikeita sanoja. Ne ovat myös yksi oiva keino lisätä tietoutta (niin omaa kuin lastenkin) ja varmistaa, että tuleva sukupolvi kasvaa tasa-arvoisemmaksi kuin aiempi. 

Tiedostan sen, että en koskaan voi tietää enkä ymmärtää tarpeeksi, siksi haluan oppia ja opettaa lapsille mahdollisimman paljon lisää. Arvostan myös kaikkia neuvoja tähän aiheseen liittyen.


Miten yöheräilyt jakautuivat meillä

04.11.2019

Bongasin vähän aikaa sitten YLEltä artikkelin siitä, kuinka yöheräilyt ja lasten kanssa valvominen kasaantuu usein vain toisen vanhemman, yleensä äidin, harteille. YLE oli kerännyt 1500 vanhemman vastauksia aiheesta kyselyllä ja 74% vastaajista kertoi, ettei lasten hoitovastuu jakaudu vanhempien välillä tasaisesti. Vastaajista ylivoimainen enemmistö kertoi, että heteroparisuhteessa äiti on se, joka pääsääntöisesti hoitaa lapsia öisin. Sateenkaariperheiden osalta vastauksia oli niin vähän, ettei johtopäätöksiä voitu tehdä. 

Nämä vastaukset eivät yllättäneet mua, sillä tällaista vibaa mäkin olen saanut ja monessa perheessä se menee näin myös pakon edessä ainakin jonkin aikaa. Meillä on kolme lasta ja kolme erilaista kokemusta yöheräilyistä vauvavuosina, sekä kolme erilaista kokemusta yöheräilystä ja aamuheräilystä yli kahdeksan vuoden ajalta. Kuten taannoisessa vauvavuoden kustannukset x3 -postauksessa, myös tässä on todettava, että meillä kaikki on mennyt jokaisen lapsen kanssa tosi eri tavalla ja toisaalta tosi samalla tavalla. Samaa on ollut ainakin se, että ollaan puhuttu kaikesta avoimesti ja jaettu vastuuta tasan niin paljon kuin se kulloinkin on ollut mahdollista. Erilaista on ollut eri lasten tarpeet ja aikataulut sekä elämäntilanne.

Esikoisen kanssa korvike ja tuttipullot mahdollistivat sen, että Ottokin pystyi ottamaan koppia yöheräilyistä ihan alusta asti. Me jaettiin niin, että toinen otti toisen yösyötön ja toinen toisen ja mä sitten nousin vauvan kanssa yleensä aamuisin. Olen meistä se aamuvirkumpi, joten se tuntui luontevalta. Esikoinen nukkui aivan yliluonnollisen hyvin, joten näistä yösyötöistä luovuttiin kokonaan 3-4kk iässä, kun hän rupesi nukkumaan 8-9h kerrallaan. Puolivuotiaana hän veteli jo 12h unta putkeen, joten hänen kanssaan ei kovin pitkään tarvinnut jakaa yöheräämisiä. Meidän esikoista ei koskaan  nukutettu, joten kummallakaan ei ollut nukutusvastuuta, hän vaan nukahti itsekseen sänkyyn. Iltatoimet tehtiin aina yhdessä.

Keskimmäisen kanssa sitten taas vastuu yöheräilyistä oli heti alusta asti mulla. Mä imetin, eikä keskimmäinen suostunut syömään pullosta ollenkaan. Niin kauan kuin hän söi öisin, mä heräilin hänen kanssaan öisin. Mä nousin ylös hänen kanssa myös aamuisin (tai aamuöisin), koska Otto teki silloin yleensä 2x  kuussa 7 päivän työviikon ja 2x kuussa normityöviikon tai kuuden päivän työviikon. Otto oli ihan tarpeeksi väsynyt jo töistä, joten mä otin mielelläni vastuun yöheräilystä. Muuten jaettiin kyllä lasten hoitovastuuta ihan tasan silloin kun Otto vaan oli kotona. Menin yleensä itse samaan aikaan sänkyyn vauvan kanssa ja nukutin hänet. Joskus hän nukahti ja pääsin vielä viettämään omaa aikaa ja joskus ramppasin nukuttamassa koko illan kun itku alkoi aina uudelleen jostain lattian narahduksesta.

Otto antoi mun levätä aina kun vain sitä pyysin, mutta mulla oli aika paljon päällä myös sellainen ”kyllä minä pärjään” -selviytymismoodi ja koin tärkeimmäksi sen perheen yhteisen ajan omien lepohetkien yli. Olinkin silloin aika väsynyt. Kahdeksan kuukauden iässä siirrettiin keskimmäinen nukkumaan isosiskon huoneeseen ja silloin hän alkoi nukkumaan osan yöstä siellä ja vähän paremmin jo. Silloin myös nukutukset jäivät, kun hän sai nukahtaa siskon kanssa yhdessä sinne ihan itsekseen ja se sujuikin melko hyvin. Loppuyöstä hän usein tuli kuitenkin vielä meidän viereen.

Ekan vuoden jälkeen meidän keskimmäinen alkoi nukkumaan ihan todella hyvin ja perus 12h yöunia, kuten isosiskonsakin. Pari vuotta mentiinkin sillä tyylillä, että kukaan ei heräillyt öisin, iltatoimet tehtiin yhdessä ja arkiaamuisin mä heräsin lasten kanssa (koska Otto lähti jo ennen meidän heräämistä töihin). Toki nyt satunnaisia yöheräilyjä oli joskus esim. kipeänä, mutta niistä huolehdittiin yhdessä.

Viikonloppu-aamuisin heräiltiin vuorotellen, ihan maltillisesti siinä 8-9 aikaan aamulla. Joskus viikonloppuisin lapset saattoivat ottaa itsekin kaapista leipää tai banskua ja leikkivät omia leikkejään ennen kuin tulivat edes herättämään meitä. Se onnistui hyvin kun oltiin kuitenkin melko pienessä yksitasoisessa kerrostaloasunnossa ja nukuttiin Oton kanssa ovi auki. Havahduttiin kyllä aina kun lapset heräsivät ja oltiin noin suunnilleen perillä siitä, mitä he puuhastelivat.

Kuopuksen synnyttyä yöheräilyt vauvan kanssa jäivät mulle, koska mä imetin ja vauva nukkui mun vieressä. Mä sain tosi hyvin  nukuttua perhepedissä hänen kanssa ensimmäiset kuukaudet. Vauva vaan söi ja jatkoi unia, eikä aina edes herännyt syödessään. Otto taas otti tällöin vastuun isompien satunnaisista yöheräilyistä ja lisäksi saattoi nousta isojen kanssa, jos me vielä vauvan kanssa nukuttiin. Sitten kun yöt alkoivat 6kk-1v iässä muuttua kuopuksella vähän rauhattomammiksi ja samalla hän alkoi jo syödä muutakin kuin pelkkää tissiä, Otto saattoi alkaa aamuisin heräilemään vauvan kanssa ja mä sain nukkua silloin, vaikka en aina yöllä saanut.

11kk iässä meidän kuopus muutti omaan huoneeseen ja mä lopetin yöimetyksen samalla. Tällöin yöheräilyt ja nukutukset siirtyivät Oton vastuulle ihan kokonaan. Se auttoi yöimetyksen lopetuksessa, kun sitten mä en mennyt maidolta tuoksuvana sinne yrittämään nukuttaa, vaan Otto hoiti sen puolen kokonaan. Ja sille tielle ollaan jääty. Otto hoitaa lähes aina meidän kuopuksen iltatoimet ja vie hänet sänkyyn. Otto myöskin ramppaa hänen luona, jos hän huutelee sängystä tai heräilee. Yleensä hän nukahtaa melko nopeasti, mutta kyllä näitä ramppailuiltojakin välillä on. Kuopus nukkuu yöt tosi hyvin normaalisti. Ja isosiskot tietty nukkuu yöt edelleen hyvin, se ei ole muuttunut kun ikää on tullut lisää.

Aamuisin mä herään yleensä lasten kanssa ainakin viikonloppuisin ja ehkä neljänä arkipäivänä. Mä olen tosi aamuihminen muutenkin, niin tykkään nousta. Yleensä kaikki meidän lapset herää siinä 7.30-8.30, mikä on myös mulle luontainen aika herätä, niin ei ole ongelmaa nousta. Ehkä n. kerran viikossa tai kahdessa käy niin, että Otto herää ennen mua lasten kanssa ja laittaa vaan oven kiinni ja mä jatkan nukkumista vielä tunteroisen.

Me ei olla mitenkään päätetty, että Oton pitää yksin hoitaa nykyäänkin kuopuksen iltatoimet ja satunnaiset ramppailut, siinä on vaan käynyt niin. Toki ne multakin sujuu jos Otto ei ole kotona ja kyllä mäkin luen esim. iltasatuja tai pesen hampaita ja toivotan kaikille hyvät yöt. Mutta yleensä Otto vie lapset sänkyyn ja hoitaa ne ramppailut jos niitä tulee, koska mulla on monesti samaan aikaan esim. illan blogipostauksen julkaisu ja muut työjutut, jotka ovat aikaan sidonnaisia. Tällä hetkellä toimii siis hyvin tämä, että Otto hoitaa iltapalat, iltapesut ja iltasadut ja mä taas sitten hoidan aamupalat, aamupesut ja aamun puuhat, kuten vaatteiden ja tavaroiden laittamisen valmiiksi ynnä muut. Katsellaan, miten tilanne muuttuu sitten tulevaisuudessa, nyt ainakin tää on tosi jees.

Miten teillä on mennyt yöheräilyt? Kumpi vanhemmista on heräillyt öisin vauvan kanssa? Entäs aamuisin? Jakautuuko vastuu yöheräilyistä tai aikaisista aamuista tasaisesti?