Otto osti mulle Tukholmasta paljon kaikkea kivaa, ja yksi niistä jutuista oli uudet kengät jotka hän löysi Mall Of Scandinavian Footlockerista. Ensinnäkin, yhyy Footlocker milloin tulet Suomeen! Siellä on kaikki siisteimmät tennarit ja muut sporttisemmat kengät mitä kuvitella saattaa. Suomessa saa aina metsästää kissojen ja koirien kanssa jos haluaa löytää makeita uutuuslenkkareita, tai sitten joutuu ostamaan netistä eikä voi sovittaa. Ja mä olen edelleen vähän huono nettishoppailemaan itselleni, koska haluaisin aina mielelläni sovittaa kaikkea.

Enhän mä toki Tukholmaankaan päässyt sovittamaan, mutta nyt sattui onneksi niin hyvin että kengät olivat mulle ihan tismalleen sopivat. Uudet kengät ovat Adidaksen Tubular Defiant -mallia, jota olen katsellut jo pidemmän aikaa netissä. Tällä hetkellä lenkkareissa on valloillaan futuristinen tyyli, jos miettii juurikin näitä Tubular Defianteja tai Niken Air Huaracheja. Air Huarachet ovat ehkä omaan tyyliini ihan miniskidisti liian futuristiset, vaikka monet näyttävätkin ihan upealta ne jalassa. Nämä Tubularit ovat juuri sellaiset sopivat, vähän uudenlaiset mutta kuitenkin niistä löytyy myös klassisuutta ja varsinkin tämä mustavalkoinen väritys hillitsee jännittävämpää mallia.

Nämä ovat jalassa ihan mielettömän mukavat ja kevyet, ja näillä jaksaa kävellä pidempiäkin matkoja. Kesällä tulee toki pidettyä paljon sandaaleja ja ballerinoja, mutta kyllä sen eron mukavuudessa huomaa niin selkeästi kun laittaa aina pienen tauon jälkeen nämä jalkaan. Ihan kuin kävelisi jonkun vaahtomuovin päällä, verrattuna baltsujen koviin lättänäpohjiin. Pitkän valkoisten lenkkareiden kauden jälkeen musta näyttää mun mielestä yllättävän raikkaalta ja tyylikkäältä. Toki Stan Smithit ja Superstaritkin on edelleen makeita, mutta just nyt nämä tuntuu mulle parhailta kengiltä joita on helppo yhdistellä niin töihin kuin vapaa-aikaankin sopiviin asuihin.

Neule H&M/ Housut Monki / Kello Marc by Marc Jacobs* / laukku Marc by Marc Jacobs / Kengät Adidas / *saatu blogin kautta.

Mä olen käyttänyt näitä eniten leggingssien ja farkkujen kanssa, mutta kai nämä voisi yhdistää johonkin arkisempaan hameeseen tai mekkoonkin. Yhtä kaikki, nämä ovat loistavat kengät kun aamulla kipittää pikavauhtia metrolta toimistolle, ja nämä ovat täydelliset lasten kanssa puistossa trampalla pomppimiseen. Joustavat, pehmeät ja mukavat.

Mitäs tykkäätte uutuuksista? Iskeekö teihin futuristisempi tyyli kengissä?

Moi! Viikko on alkanut kivasti, vaikkakin jotenkin tavallista nopeammin. Tai siis tuntuu siltä että aika on mennyt ihan hirveän nopeasti, tuntuu oudolta että nyt on muka jo tiistai-ilta. Lapset ovat olleet päivät mummun ja Armaksen kanssa ja me ollaan oltu töissä.

Aamutkin ovat olleet jotenkin tavallista sutjakkaampia kun ei ole tarvinnut kiertää dagiksen kautta vaan on voinut suunnata suoraan toimistolle. Silti mä tavallaan kaipaan niitä aamuisia bussimatkoja ja kävelyitä tyttöjen kanssa. Heidän tekemiään ihania huomioita ympäristöstä, hassuja höpötyksiä ja sitä kun he laulavat bussissa ja saavat kanssamatkustajat hymyilemään. Mulla on niin paljon ihania muistoja lasten tarha-aamuista että niistä saisi varmaan oman kirjan.

Ehkä parhaiten on silti jäänyt mieleen viime talvena pulkalla suoritettu muutaman kilometrin matka dagikseen, uppohangessa ja tiskirättilumisateessa. Matkan aikana fiilis oli ajoittain hieman epätoivoinen mutta kun sain lapset vietyä ja talsittua ABC:lle ostamaan itselleni ison kuuman kahvin työmatkalle, oli meininki jo aika positiivinen. Tunsin itseni niin voittajaksi, hah. Hauskoja muistoja,joille on hyvä nauraa näin jälkeenpäin. Onneksi noita ihania huomioita ja höpötyksiä ehtii kuunnella loman aikana yllinkyllin, en malta odottaa.

Eilen lapset halusivat leikkiä Mallorcaa, leikki oli meidän kolmevuotiaan kuopuksen keksimä. Ensin muka lennettiin lentokoneella, sitten metsästettiin matkalaukkuja ja ajettiin bussimatka hotellille. Sitten uitiin, käytiin ravintoloissa ja lasten diskossa. Ja loman jälkeen taas bussiin, matkalaukkujen luovutus ja lentokoneeseen. He muistivat yllättävän tarkkaan kaikki mitä me lomalla tehtiin ja olivat ihanan kekseliäitä leikissä. Ja tähän leikkiin ei tarvittu yhtäkään lelua, pelkkää mielikuvitusta vain. Se oli ihana leikki, musta on niin parasta että tytöt ovat jo niin isoja että heidän kanssaan voi tehdä kaikkea tällaista.

Mä menen nyt halimaan Ottoa ja katsomaan vähäksi aikaa Netflixiä ennenkuin uni tulee, mä en taida ikinä oppia kunnolliseksi netflixin tuijottelijaksi kun aina nukahdan kesken kaiken. Tai sitten Oton kainalossa on vaan liian mukavaa ja nukahdan siksi, tätä veikkaan oikeaksi syyksi.

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3

Moikka tyypit! Mä kirjoittelen tätä tuhiseva Armas kainalossani hyvällä fiiliksellä. Viikonloppu on ollut ihana, ja vaikka tänään on satanut niin meillä on ollut kiva päivä. Aamulla ajeltiin Oton kanssa Vantaan Ikean parkkipaikalle kirppikselle. Kirppislöytöjä ei tehty, mutta bongattiin sieltä Lapsellista-blogin Anna ja jäätiin suustamme kiinni vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Olipa ihana törmätä ja vaihtaa kuulumisia.

Kotiin tultuamme me leipaistiin lasten kanssa raparperipiirakkaa, ja mahat täynnä piirakkaa lähdettiin ulos kun sade sopivasti taukosi. Oli kyllä niin hyvää, enkä ole edes koskaan aiemmin tehnyt raparperipiirakkaa. Tytöt saivat pyöräillä ja esitellä mummulleenkin miten mahtavasti jo menevät eteenpäin. He olivat niin polleana kun saivat näyttää että osasivat. Oli ihana olla raikkaassa sadeilmassa, ja ihasteltiin aamulla ajellessakin miten ihanan vehreää joka paikassa on sateen jäljiltä. Kyllä vain Suomen kesä on kaunis vaikka lyhyt onkin.

Ulkoilun jälkeen syötiin vielä perinteistä sunnuntaikesäruokaa eli grillattua lihaa, uusia perunoita ja voikastiketta. Kaveriksi kokeiltiin Pieces of miracles -blogista bongattua grilliananas-mansikka-halloumisalaattia rucolalla ja Balsamicolla. Oli kyllä herkkua sekin! Mun äiti osti eilen tytöille pinkkiä hiusliitua glitteristä ja pakkohan sitä oli kokeilla kun tytöt innostuivat. Tosi hauska ja helppo käyttää, eikä tarttunut vaatteisiinkaan. Meidän neideiltä lähti liitu ihan harjaamalla pois, vaikka kävivät kyllä vielä saunassakin illalla. Pitää laittaa seuraavan kerran vaikka naamiaisiin tytöille mahtavat pastellitukat.

Pian alkaa Islanti-Ranska -peli, ja vaikka mä en tähän mennessä ole katsonut vielä yhtäkään kokonaista jalkapallomatsia koko elämäni aikana, ajattelin vilkuilla ainakin sivusilmällä tuota peliä. Siis Islannin joukkueen tarinassa on jotain niin symppistä ja mahtavaa että ei voi kuin ihailla. Se miten he näyttävät että ei tarvitse olla mikään megaluokan tähtijoukkue, vaan voi olla pieni ja tuntematon ja silti tulla ja voittaa ja lyödä kaikki ällikällä. Juuri tuollaista asennetta pitäisi löytyä maailmasta enemmänkin, uskoa itseensä ja osaamiseensa. Go Islanti!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3

Pari viime päivää ovat olleet aika täydellisiä ja ihania kesäpäiviä. Ollaan ulkoiltu, syöty ja nautittu auringosta. Zeldan kummisetä on käynyt meillä kylässä, ja mun äiti ja Armas tulivat eilen. Aamulla käytettiin tyttöjen kanssa Armasta pitkällä lenkillä ihan heti ekaksi, ja se oli ihanaa, siinä ainakin heräsi hyvin kun meni ihan ensimmäiseksi raikkaaseen ulkoilmaan. Eilen illalla oltiin lasten kanssa vaikka kuinka kauan ulkona leikkimässä saippuakuplapyssyillä, jotka oltiin ihan unohdettu. Ne on kyllä niin huippuja kun tulee ihan superpaljon kuplia kerralla, ja kummatkin neidit osaavat käyttää niitä ihan itse.

Me istuttiin Oton kanssa penkillä ilta-auringon paisteessa ja tytöt tekivät kuplia toisensa perään. Meidän ohi käveli muutama lapsiperhe ja kaikki olivat ihan innoissaan kuplista. Meidän kuplapyssyt taitavat olla jostain Toys ’r’ usista viime vuonna ostettu, näin ainakin mun äiti muisteli, jos joku haluaa vaikka samanlaiset.

Mulle tuli tässä sellainen tahaton parin päivän postaustauko, kun jotenkin en vain saanut itsestäni mitään irti. Silloin on parempi olla hiljaa eikä väkisin yrittää vääntää. Kesällä joskus tuntuu että päivät ovat niin samanlaisia ettei niistä saa mitään uutta joka kerta raapustettua, ja niin oikeastaan nytkin. Ollaan me käyty jätskillä ja shoppailemassa, kävelemässä ja puistossa. Ihan sitä samaa ihanaa kesähöttöä mitä aina silloin kun siihen on mahdollisuus. Mä olen onnellinen siitä että saan nauttia näistä kesäpäivistä oman ihanan perheeni kanssa, ja aion nauttia näistä mahtavista päivistä ihan täysillä.

Ihanaa viikonloppua ja alkanutta heinäkuuta kaikille <3

Tänään oli viimeinen dagispäivä ennen tyttöjen kuukauden mittaista kesälomaa, jes! Huomenna tulee mun äiti, ja viikonlopun jälkeen alkaa meidän viimeinen työviikko ja tyttöjen mummuviikko. Ollaan kaikki aika innoissaan, kaikkein eniten odotan sitä että lähdetään heti loman alettua Ouluun ja pääsen näkemään kaikkia sukulaisia ja kavereita, ja etenkin mummua jota on kova ikävä. Nyt kun tarha-aamut ovat takanapäin voi ottaa jo rennommin. Ensi viikolla ei ole aamuisin rumbaamista pitkin Helsinkiä, voin vaan smoothisti siirtyä töihin ihan yksin suoraan kotoa, ja sama homma iltapäivällä kotiinpäin. Aika täydellistä. Ja kun vielä tietää että lapset ovat tyytyväisinä mummun kanssa ja pääsevät ulos ja hoitamaan Armas-koiraa, niin voi olla siitäkin tyytyväisellä mielellä.

Alkuvuoteen on mahtunut kaikenlaista, välillä maailman mielettömimpiä hetkiä ja välillä huolta ja murhetta. Sitähän se elämä on, välillä on ylämäkeä ja välillä mennään alamäkeä niin että korvissa humisee. Just nyt mulla on tosi hyvä fiilis, meillä on ihana kesä tulossa ja kaikki on vasta alkamaisillaan. Se on ihana, kutkuttava tunne. Meillä ei ole vielä muita lomasuunnitelmia kuin mennä sinne Ouluun, ja se onkin tässä kaikkein parasta. Tehdään vain tasan niitä asioita mitkä tuntuvat hyvältä, eikä oteta stressiä mistään. Sellainen huoleton loma-asenne tuntuu juuri nyt meille parhaalta.

Huomenna meillä olisi kuopuksen 3v-hammastarkastus johon hän on laskenut öitä (ja esikoinen myös), kun ovat niin innoissaan. He haluavat päästä kertomaan sähköhammasharjoistaan ja esittelemään purukalustoaan. Tässä asiassa eivät tytöt selvästi tule yhtään äitiinsä, mulla on nimittäin 9v oikomishoitojen ja erittäin kivuliaan viisurin poiston jälkeen sellainen hammaslääkärikammo että kämmenet hikoaa. Onneksi mulla ei ole koskaan ollut reikiä tai muitakaan ongelmia, ainoastaan nuo jäljellä olevat viisaudenhampaat voivat joskus osoittautua murheenkryyneiksi. Mutta toivottavasti eivät.

Mä kömmin nyt ihanan mieheni kainaloon katsomaan vähän The Unbreakable Kimmy Schmidtiä Netflixistä, se on ihan överihauska komediasarja johon me ollaan jääty koukkuun. Se on mukavan hyväntuulinen, ja lyhytkestoinen, eli kun mä nukahdan kesken en menetä koskaan liikaa. Kannattaa katsoa jos Tina Feyn huumori uppoaa, sarja on nimittäin hänen käsialaansa.

Niin ja Otosta vielä sen verran, että hän lupasi kirjoitella jatkossakin aina välillä tänne, silloin kun hänestä itsestä siltä tuntuu. Eli jatkossakin luvassa Oton ajatuksia täälläpäin.

Mahtavaa alkavaa viikonloppua kaikille <3